KKO:2006:56
Dokumentin versiot

På svenska

Vahingonkorvaus - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu - Vahingon aiheuttajan vastuu - Korvauksen sovittelu
Diaarinumero: S2005/277
Esittelypäivä: 15.11.2005
Antopäivä: 28.6.2006
Taltio: 1549

Asunto-osakeyhtiö oli antanut P:lle tehtäväksi rakennuksen julkisivun suunnittelun. P:n suunnittelutehtävässään tekemän virheen johdosta asunto-osakeyhtiölle oli aiheutunut vahinkoa. Kysymys vahingonkorvauksen sovittelusta. (Ään.) Vrt. KKO:1985-II-51


Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne Turunseudun käräjäoikeudessa

Asunto Oy Kuulatalo kertoi Hannu P:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että P oli suullisen sopimuksen nojalla suunnitellut asunto-osakeyhtiön omistaman kerrostalon julkisivun korjaustyön.

Raision kaavoitus- ja rakennusviranomaiset olivat ilmoittaneet syksyllä 2002, että julkisivulevyjen tuli olla valkoisia. P toimitti asunto-osakeyhtiölle 27.10.2002 laatimansa värillisen havainnekuvan ja muutosehdotuksen, joissa seinälevyt olivat valkoiset. Asunto-osakeyhtiön yhtiökokous hyväksyi 5.11.2002 julkisivuvärin, minkä kaupungin arkkitehti oli jo hyväksynyt. Asunto-osakeyhtiö ei hyväksynyt julkisivusaneeraukseen muun värisiä levyjä kuin valkoiset.

P laati tämän jälkeen 11.11.2002 lopulliset rakennuslupapiirustukset. P merkitsi rakennuslupa-asiakirjojen julkisivupiirustuksiin julkisivun Steni-levyn tyypiksi "VALKOINEN, SN 116/STENI FINLAND OY", vaikka oikea merkintä olisi ollut "VALKOINEN, SN 100/STENI FINLAND OY". P toimitti rakennuslupaviranomaiselle valkoisiin levyihin perustuvan havainnekuvan ja tekstimerkinnällä "VALKOINEN" varustetut piirustukset. Rakennuslupaviranomainen ei tarkastanut tyyppimerkintää SN 116, joka tarkoittikin harmaata. Yleisen käytännön mukaan piirustuksissa oleva sanallinen värimerkintä ja todellinen värimalli ratkaisivat luvan sisällön. Rakennuslupa myönnettiin näiden piirustusten perusteella 18.12.2002.

Merkintävirheen johdosta urakoitsija tilasi Steni-levyjä SN 116, jotka olivat väriltään harmaat. Asunto-osakeyhtiö joutui hankkimaan uudet SN 100 tyyppiä olevat levyt ja korvaamaan urakoitsijalle ja rakennuskonsultille aiheutuneet ylimääräiset kustannukset.

Mainituilla perusteilla asunto-osakeyhtiö vaati, että P velvoitetaan suorittamaan sille vahingonkorvauksena 45 513,33 euroa laillisine korkoineen.

Vastaus

P kiisti kanteen. Korvausvaatimuksen määrän P kiisti 3 865,63 euroa ylittävältä osalta.

P myönsi, että julkisivukuvissa oleva levyn merkintä "VALKOINEN" ja sen koodi "SN 116" olivat keskenään ristiriidassa. SN 116 oli kuitenkin se julkisivuväri, joka päätettiin työmaakokouksessa 12.11.2002 valita rakennukseen. Kantajayhtiö antoi ohjeita P:lle ja ohjeiden mukaisesti julkisivu merkittiin rakennettavaksi levyillä SN 116.

P ei tehnyt toimeksiannossa virhettä, jonka perusteella hän olisi vahingonkorvausvelvollinen asunto-osakeyhtiölle. P oli saanut kaavoitusviranomaiselta, jolla P tarkoitti kaupungin arkkitehtiä, tietää, että valkoinen väri julkisivulevyissä ei tullut kysymykseen korttelin keskeneräisen kehittämissuunnitelman vuoksi. Rakennustarkastaja oli sanonut P:lle, että kaavoitusviranomaisen kanta värien suhteen oli ratkaiseva, mainitsematta kuitenkaan väriä. Kaavoitus- ja rakennusvalvontaviranomaiset eivät olleet ilmoittaneet, että luvan sai vain valkoiselle julkisivuvärille. P ei myöskään ollut läsnä asunto-osakeyhtiön hallituksen kokouksessa eikä yhtiökokouksessa kuulemassa julkisivulevyjen väriä.

Asianosaiset olivat sopineet, että sopimussuhteessa sovellettiin konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja KSE 95, jotka myös kantajayhtiö oli hyväksynyt. Ehtojen mukaan konsulttivahingonkorvauksen yläraja määrättiin sopimuksessa. Jos määräys puuttui, vahingonkorvaus oli enintään sopijapuolten sopiman palkkion suuruinen. P:n saatava suunnittelutyöstä oli 3 865,63 euroa, mihin P:n vastuu, jos sellainen todettiin, rajoittui.

Sen varalta, että P:n katsottiin vastaavan vahingosta eikä edellä sanottu vastuunrajoitus tullut kysymykseen, P vaati, että vahingonkorvausta joka tapauksessa soviteltiin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n nojalla ottaen huomioon asianosaisten asema ja se, ettei hänen menettelynsä ollut tahallista.

Turunseudun käräjäoikeuden tuomio 15.6.2004

Käräjäoikeus lausui, että asiassa oli jäänyt tuomiossa tarkemmin kerrotun ristiriitaisen näytön perusteella epäselväksi, johtuiko asunto-osakeyhtiön vahinko P:n viaksi luettavasta menettelystä. Haitallisen seuraamuksen tästä kärsi asunto-osakeyhtiö. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Eero Mattila.

Turun hovioikeuden tuomio 12.1.2005

Asunto-osakeyhtiö valitti hovioikeuteen ja vaati kanteensa hyväksymistä.

Hovioikeus totesi, että P ja asunto-osakeyhtiön edustaja A eivät olleet solmineet kirjallista sopimusta asunto-osakeyhtiössä tehtävän julkisivuhankkeen suunnittelusta. Asianosaisten kertomusten perusteella jäi epäselväksi, oliko P alunperin kertonut A:lle KSE 95 -ehtojen tulevan sopimussuhteessa sovellettaviksi. Kummankaan asianosaisen kertomusta hovioikeudessa ei voinut pitää toista uskottavampana. Todistaja K:n uskottavan kertomuksen perusteella hovioikeus katsoi tulleen selvitetyksi, että KSE 95 -ehdot eivät olleet olleet A:lle tuttuja. Sen seikan toteennäyttäminen, että KSE 95 -ehdoista oli sopimuksenteon yhteydessä ollut puhetta ja että ehtojen soveltamisesta oli asianosaisten kesken suullisesti myös sovittu, oli P:n vastuulla. Koska P ei kyennyt näyttämään väitettään toteen, riidan vastuukysymyksiä ratkaistaessa ei ollut sovellettava sanottuja ehtoja.

Asiassa oli riitaa asunto-osakeyhtiön rakennuksen julkisivun ylä- ja keskiosan levyjen oikeasta väristä. Asunto-osakeyhtiön mukaan julkisivusta oli tarkoitus tehdä valkoinen. P:n mukaan julkisivun tuli olla vaaleanharmaa.

Tuomiossa tarkemmin kerrotun näytön perusteella hovioikeus katsoi selvitetyksi, että asiassa alusta alkaen oli edellytetty julkisivun väriksi valkoista ja että P asunto-osakeyhtiön julkisivun väritystä suunnitellessaan ja Raision kaupungille toimitettuja rakennuslupahakemusasiakirjoja laatiessaan oli aiheuttanut sen, että asunto-osakeyhtiölle tilattiin ja toimitettiin väärän värisiä julkisivulevyjä. P ei ollut osoittanut toimineensa tehtävässään huolellisesti, minkä vuoksi hän oli velvollinen korvaamaan asunto-osakeyhtiölle väärän väristen julkisivulevyjen tilauksesta aiheutuneen vahingon, jonka määrästä ei ollut riitaa.

Koska asiassa oli kysymys sopimukseen perustuvasta vahingonkorvausvastuusta, vahingonkorvauslain säännökset eivät tulleet sovellettaviksi. Asiassa ei ollut kysymys myöskään varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n mukaisesta oikeustoimen ehdon tai sen soveltamisen kohtuuttomuudesta. Vaikka aiheutuneen vahingon määrä oli huomattavan suuri luonnollisen henkilön vastattavaksi, hovioikeus katsoi, että P:n menettely sekä muut olosuhteet huomioon ottaen vahingonkorvauksen sovittelulle ei ollut perusteita.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti P:n suorittamaan Asunto Oy Kuulatalolle vahingonkorvausta 45 513,33 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 27.4.2003 lukien.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ahti Ikola, Arto Suomi ja Mika Koivunen, joka myös esitteli asian.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

P:lle myönnettiin valituslupa. P vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan, kanne hylätään tai korvausvelvollisuutta ainakin sovitellaan.

Asunto Oy Kuulatalo vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Tausta

1. Asunto Oy Kuulatalo ja P ovat suullisesti sopineet asunto-osakeyhtiössä tehtävän julkisivun muutostyön suunnittelusta.

2. Asunto-osakeyhtiön mukaan P on tehnyt virheen suunnittelutyössään. Asunto-osakeyhtiö on yhtiökokouksessaan 5.11.2002 käsitellyt P:n 27.10.2002 laatimia vaihtoehtoja julkisivun muutokseksi ja päättänyt hyväksyä "versio 12:n", jossa julkisivulevyjen väriksi on merkitty valkoinen ja koodiksi valkoista tarkoittava SN 100. P on kuitenkin merkinnyt 11.11.2002 laatimiinsa lopullisiin rakennuslupahakemuspiirustuksiin ARK 03, joiden perusteella rakennuslupaviranomainen on sittemmin antanut toimenpideluvan 18.12.2002, julkisivulevyiksi "VALKOINEN SN 116/STENI FINLAND OY". Koodi SN 116 on tarkoittanut harmaata levyä.

3. Asunto-osakeyhtiön mukaan P:n virhe on johtanut siihen, että urakoitsija on tyyppimerkinnän perusteella hankkinut valkoisten julkisivulevyjen sijasta harmaat julkisivulevyt. Virheen paljastuttua asunto-osakeyhtiö on joutunut hankkimaan uudet levyt. Tästä on aiheutunut asunto-osakeyhtiölle kanteessa selostettu 45 513,33 euron määräinen vahinko, jonka hovioikeus on velvoittanut P:n korvaamaan yhtiölle.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. P on kiistänyt korvausvelvollisuuden perusteen, kuten alemmissa oikeuksissa. Hänen mukaansa kaupungin kaavoitusviranomainen ei ollut hyväksynyt julkisivulevyjen väriksi valkoista, vaan oli edellyttänyt levyjen olevan harmaita. P:n mukaan päätös levyjen väristä oli tehty työmaakokouksessa 12.11.2002, jolloin P oli esitellyt levymalleja ja 11.11.2002 laatimiaan lopullisia rakennuspiirustuksia. Niissä levyjen koodiksi oli merkitty harmaata tarkoittava SN 116. Todistustaakka oli P:n mukaan asunto-osakeyhtiöllä kantajana.

5. Asunto-osakeyhtiölle aiheutuneen vahingon määrä on riidaton.

6. Toissijaisesti P on kuitenkin katsonut, että asiassa on sovellettava konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja KSE 95, jotka ovat tulleet asianosaisten sopimuksen osaksi. Sopimusehtojen mukaan mahdollinen vahingonkorvaus ei voi ylittää P:n toimeksiannosta saaman suunnittelupalkkion
3 865,63 euron määrää.

7. Sen varalta, että vastuukysymystä ei voida ratkaista yleisten sopimusehtojen nojalla eikä vastuuta rajoittaa niiden perusteella P:n toimeksiannosta saaman palkkion määrään, P on vaatinut, että vahingonkorvausta joka tapauksessa sovitellaan.

Kysymys yleisten sopimusehtojen sovellettavuudesta

8. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot KSE 95 olisivat tulleet osaksi asianosaisten sopimussuhteen ehtoja. Näin ollen asianosaisten välisiä vastuukysymyksiä ratkaistaessa ei voida soveltaa sanottuja sopimusehtoja.

Kysymys korvausperusteesta

9. Korkein oikeus toteaa asiakirjoista ilmenevän, että 5.11.2002 pidetyssä asunto-osakeyhtiön ylimääräisessä yhtiökokouksessa on päätetty "hyväksyä ehdotetut ja Raision kaupunginarkkitehdin jo hyväksymät värit julkisivuihin" ja että päätös on koskenut P:n laatimaa ehdotusta, jossa julkisivun väri sekä sanallisen kuvauksen että käytetyn värikoodin ja myös oheistetun havainnekuvan mukaan on ollut valkoinen (versio 12). Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, että P:n asiana on ollut näyttää, että sittemmin olisi yhtiön puolesta hyväksytty toisenlainen suunnitelma, jonka mukaan julkisivun väriksi olisi valittu harmaa. Näin ollen ja ottaen huomioon hovioikeuden tuomiossa selostetut sekä valituksessa esitetyt seikat Korkein oikeus toteaa, ettei asiassa ole edellytyksiä tulla toisenlaiseen johtopäätökseen kuin mihin hovioikeudessa on päädytty. Näyttämättä on siten jäänyt, että Raision kaupungin rakennusviranomaiset olisivat edellyttäneet rakennuksen julkisivun olevan harmaa ja että työmaakokouksessa 12.11.2002 olisi asunto-osakeyhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen 5.11.2002 päätöksestä poiketen tehty päätös harmaiden SN 116 -julkisivujen tilaamisesta.

10. P:n 11.12.2002 laatimien lopullisten rakennuslupapiirustusten ja hänen aiemmin laatimansa, asunto-osakeyhtiön hyväksymän ehdotuksen välillä on ollut edellä kuvattu, julkisivun väriä koskeva ristiriita. Hovioikeuden tavoin Korkein oikeus katsoo, ettei P ole tältä osin yhtiöltä saamaansa toimeksiantoa täyttäessään menetellyt asianmukaisella huolellisuudella. P:n menettelystä on johtunut, että asunto-osakeyhtiölle on tilattu ja toimitettu väärän väriset julkisivulevyt. Näin ollen P on velvollinen vahingon korvaamiseen.

Kysymys vahingonkorvauksen sovittelusta

11. Lähtökohtana on, että P:n tulee korvata asunto-osakeyhtiölle aiheutunut vahinko täysimääräisesti.

12. Laissa ei ole sopimussuhteita koskevaa yleistä säännöstä, joka nimenomaisesti mahdollistaisi sopimusrikkomuksen perusteella syntyvän vahingonkorvausvelvollisuuden sovittelun. Vanhemmassa oikeuskäytännössä (KKO 1985 II 51 ja 1985 II 82) on sopimukseen perustuvaa vahingonkorvausta soviteltu soveltaen vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentista ilmenevää periaatetta, vaikka vahingonkorvauslain 1 §:n mukaan tuo laki ei sinänsä koske sopimukseen perustuvaa korvausvastuuta. Sittemmin on sopimusoikeudelliseen lainsäädäntöön sisällytetty nimenomaisia säännöksiä sopimusrikkomukseen perustuvan vahingonkorvauksen sovittelusta. Tällainen säännös on kauppalain 70 §:n 2 momentissa, jonka mukaan vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos se on kohtuuton ottaen huomioon vahingonkorvausvelvollisen sopijapuolen mahdollisuudet ennakoida ja estää vahingon syntyminen sekä muut olosuhteet. Lain esitöistä (HE 93/1986 vp s. 44) ilmenee säännöstä pidetyn tarpeellisena muun muassa sen vuoksi, että varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 § ja vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentti eivät kumpikaan koske sopimussuhteeseen perustuvan lakisääteisen vahingonkorvauksen sovittelua. Vastaavanlaiset säännökset on myös maakaaren 2 luvun 32 §:n 3 momentissa sekä kuluttajansuojalain 5 luvun 30 §:n 2 momentissa, 8 luvun 33 §:ssä ja 9 luvun 33 §:ssä.

13. Mainitut lain säännöksetkin huomioon ottaen on perusteltua katsoa, että sopimusrikkomuksesta johtuvaa vahingonkorvausvelvollisuutta voidaan vastaavasti sovitella sellaisessakin sopimussuhteessa, jonka osalta asiasta ei ole nimenomaista säännöstä.

14. Asunto-osakeyhtiö on antanut kyseisen suunnittelutehtävän P:lle alan ammatinharjoittajana ja on oikeutettu edellyttämään, että tehtävä suoritetaan ammattitaitoisesti ja asianmukaista huolellisuutta noudattaen. Arvioidessaan P:n menettelyä Korkein oikeus kuitenkin toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella P:n ei voida katsoa menetelleen törkeän huolimattomasti. Asunto-osakeyhtiölle aiheutunut, yhtiön kannalta sinänsä huomattava vahinko on johtunut rakennuksen ulkonäköön liittyvää seikkaa koskevasta virheestä, joka on ollut korjattavissa tilaamalla uudet valkoiset julkisivulevyt harmaiden levyjen tilalle. Kun lisäksi otetaan huomioon P:n toimeksiannon laatu ja sovitun vastikkeen määrä verrattuna aiheutuneeseen vahinkoon, täysimääräisen korvauksen tuomitseminen johtaisi P:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus sovittelee vahingonkorvauksen määrää.

15. Kohtuulliseksi korvaukseksi Korkein oikeus katsoo 30 000 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta muutetaan siten, että P:n maksettavaksi määrätyn vahingonkorvauksen määrä alennetaan 30 000 euroksi. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas (eri mieltä), Eeva Vuori ja Pauliine Koskelo sekä määräaikainen oikeusneuvos Dan Frände (eri mieltä). Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen oikeusneuvos Frände: Yhdyn enemmistön perusteluihin kappaleiden 1 - 11 osalta. Katson myös Korkeimman oikeuden tavoin, että täyden korvauksen määrääminen johtaa P:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Erimielisyyteni kohdistuu P:n maksettavaksi tuomittavan vahingonkorvauksen sovittelun normatiivisiin perusteisiin. Lausun kappaleen 11 jälkeen seuraavan:

Kirjoitetussa laissa ei ole yleistä sovittelusääntöä, joka mahdollistaisi sopimussuhteisen korvausvastuun sovittelun. Vakiintuneen oikeuskäytännön (katso muun muassa KKO 1985 II 51 ja 82) ja oikeuskirjallisuuden yhtäpitävän kannan (katso esimerkiksi Mika Hemmo: Sopimusoikeus II s. 315) perusteella on kuitenkin pidettävä selvänä, että sellainen sovittelusääntö kuuluu Suomen voimassa olevaan oikeuteen. Arvioitaessa kohtuullista vahingonkorvausmäärää sovelletaan ensi sijassa perusteita, jotka sisältyvät vahingonkorvauksen sovittelua koskeviin erityisiin lainsäännöksiin. Näistä sovittelusäännöistä voidaan mainita muun muassa vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentti, kauppalain 70 §:n 2 momentti, maakaaren 2 luvun 32 §:n 3 momentti ja kuluttajansuojalain 5 luvun 30 §:n 2 momentti. Nimenomaan laissa mainitut sovitteluperusteet eivät kuitenkaan ole ainoat perusteet, jotka voidaan ottaa sovittelussa huomioon, vaan perusteet määräytyvät tapauskohtaisesti.

Tässä tapauksessa sovittelun kannalta merkitykselliset perusteet ovat osapuolten taloudelliset olot, vahingonkorvausaiheuttajalle sopimuksessa määrätyn korvauksen ja aiheutetun vahingon suhde sekä vahingonaiheuttajan huolimattomuuden aste. Käsitykseni mukaan nämä perusteet on punnittava täyden vahingonkorvausvastuun pääsääntöä vasten. Mitä painavampi jokin sovitteluperuste on, sitä enemmän vahingonkorvaussummaa sovitellaan.

P on yksityinen elinkeinonharjoittaja ja vahingonkärsijä on tavallinen asunto-osakeyhtiö. Tämä merkitsee sitä, että P:llä on lähtökohtaisesti heikompi taloudellinen asema kuin asunto-osakeyhtiöllä. Perusteelle ei kuitenkaan voida antaa erityisen suurta painoa, koska P ei ole lähemmin selvittänyt taloudellista tilaansa. Sitä vastoin se seikka, että P:n suunnittelutyöstä saama korvaus on vain noin kahdeksan prosenttia vahingon suuruudesta, painaa selvästi enemmän sovittelupunninnassa.

P ei ole tahallaan merkinnyt värikoodia väärin eikä hänen huolimattomuuden astettakaan voida pitää erityisen vakavana. Arkkitehdin perusvelvollisuuksiin tosin kuuluu huolehtia siitä, että materiaalivalintaa koskevat tiedot merkitään oikein rakennuspiirustuksiin. Olosuhteet kuitenkin osoittavat, että kysymys on todennäköisesti kirjoitusvirheestä, koska seinälevyjen väri on ilmaistu sanallisesti oikein. Tämä värisanojen ja värikoodin välinen epäjohdonmukaisuus olisi voitu havaita suhteellisen helposti siinä vaiheessa, kun tilattiin seinälevyt tavaran toimittajalta.

Nämä perusteet pääsääntöä vasten punniten katson, että vahingonkorvaus on soviteltava puoleen vahingon suuruudesta. Muutan hovioikeuden tuomiota siten, että P:n Asunto Oy Kuulatalolle maksettavaksi määrätyn vahingonkorvauksen määrä alennetaan 22 756,67 euroon.

Oikeusneuvos Tulokas: Kohtuutonta sopimusperusteista korvausvastuuta voidaan sovitella yleisen sopimusvastuuta koskevan sovitteluperiaatteen nojalla, joka on saanut ilmauksensa myös oikeustoimilain 36 §:n yleislausekkeessa. Vaikka mainitussa säännöksessä puhutaan oikeustoimen ehdon kohtuullistamisesta, mitä sanontaa yleensäkin oikeustoimen kohtuullistamisesta puhuttaessa käytetään, niin tavoitteena on oikeustoimen koko sisällön saaminen sellaiseksi, että osapuolien oikeudet ja velvollisuudet ovat keskenään riittävän tasapainoisessa suhteessa (HE 1981 vp n:o 247 s. 17).

Ratkaiseva merkitys on sillä, johtaako sopimusvastuun toteuttaminen sovittelukynnyksen ylittävään lopputulokseen. Sovittelun tarve voi johtua kohtuuttomasta sopimusehdosta, mutta myös tavanomaisten ja sinänsä hyväksyttävien ehtojen ja niitä täydentävien sopimusperiaatteiden soveltaminen voivat erityisissä olosuhteissa tai olosuhteiden muututtua antaa aiheen sovitteluun. Sopimusoikeudellisen korvausvastuun osalta kohtuuttomuuden syynä on usein vahingon määrä, joka saattaa olla moninkertainen siihen nähden, mihin kyseisessä sopimussuhteessa oli ollut aihetta varautua.

Nyt esillä olevassa tapauksessa P:n korvausvastuun sovitteluun on perusteita ottaen huomioon vahingon suuruus, virheen laatu ja P:n työstään saama verraten pieni korvaus. Sovitteluarvion ja lopputuloksen osalta olen samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Frände