Laskutyöurakan sovittelu?
Kuluttajasopimuksissa annettua hinta-arviota ei saa ylittää yli 15% on kuluttajasuojalain keskeinen normi. Alla oli kysymys asunto-osakeyhtiön ja urakoitsijan (tarkemmin kahden urakoitsijan) välisestä sopimuksesta. Siihen ei lähtökohtaisesti sovelleta kuluttajansuojalakia. Koska osapuolet olivat kuitenkin näin sopineet nimenomaisesti niin kuluttajansuojalakia sovellettiin. (Kyseessä oli kahden yksityihenkilön omistama yhden talon asoy.) Näin olleen 15% sääntö olikin voimassa. Urakoitsija oli arvioinut rakennuksen hinnaksi 550.000 euroa. Loppuhinta oli kuitenkin noin 1.000.000 euroa. Tähän nähden AsOy vaati hinnan kohtuullistamista 550.000 euroon. Hovioikeus kohtuullisti hintaa 900.000 euroon. KKO kuitenkin kumosi hovioikeuden tuomion ja velvoitti AsOy:n maksamaan maksamattomat laskut 114.000e urakoitsijalle AsOy:n jo aiemmin maksaman 834 000 euron lisäksi. AsOy oli myös maksanut toiselle urakoitsijalle C Oy:lle noin 134 000 euroa.
Korkein oikeus arvioi KKO 2017:71 hinnan kohtuullistamista ja katsoi että AsOy:n olisi tullut reklamoida nimenomaisesti sopimusrikkomisesta aikaisemmin n. 750.000e paikkeilla urakoitsijaa että hinta ylittyy sovitusta ja asia riitautetaan. AsOy:n puolustukseksi ei riittänyt se, että loppuhinta ei voinut arvioida ennen urakan loppua eikä se, että urakan suorittaminen olisi vaarantunut, jos reklamointi olisi suoritettu aikaisemmin. AsOy menetteli siis väärin kun se maksoi laskut ja antoi urakoitsijan luulla että suoritus on sopimuksen mukainen. Merkitystä ei ollut sillä että urakoitsija itse tiesi sopimusrikkomuksesta eli hinnan reilusta ylittymisestä.
Yhteenvetona voidaan siten todeta, että reklamaatiovelvollisuus syntyy kaikista sopimusrikkomuksista heti kun sellainen on havaittavissa. Sillä suojataan nimenomaan toista osapuolta.
Kuluttajasopimuksissa annettua hinta-arviota ei saa ylittää yli 15% on kuluttajasuojalain keskeinen normi. Alla oli kysymys asunto-osakeyhtiön ja urakoitsijan (tarkemmin kahden urakoitsijan) välisestä sopimuksesta. Siihen ei lähtökohtaisesti sovelleta kuluttajansuojalakia. Koska osapuolet olivat kuitenkin näin sopineet nimenomaisesti niin kuluttajansuojalakia sovellettiin. (Kyseessä oli kahden yksityihenkilön omistama yhden talon asoy.) Näin olleen 15% sääntö olikin voimassa. Urakoitsija oli arvioinut rakennuksen hinnaksi 550.000 euroa. Loppuhinta oli kuitenkin noin 1.000.000 euroa. Tähän nähden AsOy vaati hinnan kohtuullistamista 550.000 euroon. Hovioikeus kohtuullisti hintaa 900.000 euroon. KKO kuitenkin kumosi hovioikeuden tuomion ja velvoitti AsOy:n maksamaan maksamattomat laskut 114.000e urakoitsijalle AsOy:n jo aiemmin maksaman 834 000 euron lisäksi. AsOy oli myös maksanut toiselle urakoitsijalle C Oy:lle noin 134 000 euroa.
Korkein oikeus arvioi KKO 2017:71 hinnan kohtuullistamista ja katsoi että AsOy:n olisi tullut reklamoida nimenomaisesti sopimusrikkomisesta aikaisemmin n. 750.000e paikkeilla urakoitsijaa että hinta ylittyy sovitusta ja asia riitautetaan. AsOy:n puolustukseksi ei riittänyt se, että loppuhinta ei voinut arvioida ennen urakan loppua eikä se, että urakan suorittaminen olisi vaarantunut, jos reklamointi olisi suoritettu aikaisemmin. AsOy menetteli siis väärin kun se maksoi laskut ja antoi urakoitsijan luulla että suoritus on sopimuksen mukainen. Merkitystä ei ollut sillä että urakoitsija itse tiesi sopimusrikkomuksesta eli hinnan reilusta ylittymisestä.
Yhteenvetona voidaan siten todeta, että reklamaatiovelvollisuus syntyy kaikista sopimusrikkomuksista heti kun sellainen on havaittavissa. Sillä suojataan nimenomaan toista osapuolta.
Katso koko tapaus: Rakennuksen vaurioituminen ja todistustaakka
KATSO MYÖS: Aikaisemmat kysymykset ja tapaukset