Oikeustapauksia vahingonkorvausoikeudesta
Vahingonkorvaus edellyttää vahingon ennalta-arvattavuutta
Jos aiheutunut vahinko on liian etäinen eli ennalta-arvaamaton korvausta ei tuomita vaikka teolla ja laiminlyönnillä olisikin jokin yhteys.
Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa voi johtaa vahingonkorvaukseen
KKO 2005:105
Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa - Vahingonkorvaus - Puhdas varallisuusvahinko
D:S2004/489 E:15.2.2005 T:2315 A:29.9.2005
Mallioikeuden haltija oli lähettänyt kilpailevan tuotteen jälleenmyyjille kirjeen, jossa väitettiin kilpailevan tuotteen loukkaavan mallioikeutta ja kiellettiin mallioikeutta loukkaava toiminta. Myöhemmin oli oikeudenkäynnissä todettu, ettei kilpaileva tuote loukannut mallioikeutta. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein katsottiin, että mallioikeuden haltijan menettelytapa oli vallinneessa tilanteessa sopimaton ja että asiassa oli vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitetut erittäin painavat syyt vahingonkorvauksen tuomitsemiseen.
SopMenL 1 §
SopMenL 2 §
VahL 5 luku 1 §
Perusteluista:
17. Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon, korvataan vain, milloin vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka milloin muissa tapauksissa korvaamiseen on erittäin painavia syitä. Tässä tapauksessa merkityksellinen on viimeksi mainittu edellytys, koska vahinkoa ei ole aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla eikä kysymys ole julkisen vallan käyttämisestä.
18. Jos joku ryhtyy elinkeinotoiminnassaan tahalliseen menettelyyn, joka on hyvän liiketavan vastaista tai muutoin sopimatonta ja siten lain vastaista, tietäen menettelynsä olevan omiaan aiheuttamaan toisen liiketoiminnassa taloudellisia menetyksiä, on mainitun vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä säädetyn edellytyksen täyttymisen kannalta lähtökohtaisesti kysymys sellaisista seikoista, jotka puhuvat vahingonkorvausvelvollisuuden puolesta. Tällöin pitäisi olla erityisiä vastasyitä, jotta korvausvelvollisuutta ei syntyisi.
KKO 1997:181
Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa - Vahingonkorvaus
Elinkeinonharjoittaja A oli yhtiöiden X ja Y kanssa solmimillaan sopimuksilla luovuttanut yhtiöille oikeuden hyödyntää taloudellisesti lukutaidon kehityspakettia, jonka ideointiin ja suunnitteluun hän oli ratkaisevasti osallistunut. Sopimuksissa oli sovittu muun muassa A:lle hyödyntämisestä maksettavista korvauksista.
Yhtiöiden X ja Y, joissa määräävässä asemassa oli ollut B, tultua asetetuksi konkurssiin oli yhtiö Z, jossa B samoin oli määräävässä asemassa, vastikkeetta jatkanut kyseisen lukutaidon kehityspaketin hyödyntämistä.
Yhtiön Z katsottiin käyttäneen elinkeinotoiminnassaan A:n kannalta sopimatonta menettelyä. A:lle aiheutuneen taloudellisen vahingon korvaamiseen katsottiin olevan erittäin painavia syitä. Vrt. KKO:1991:32
SopMenL 1 §
VahL 5 luku 1 §
Perusteluissa:
Kantele on kanteessa mainituilla sopimuksilla luovuttanut oikeuden sanottujen pakettien rajoitettuun taloudelliseen hyödyntämiseen Valmennuskeskus Ky Kari Kasaselle, sittemmin Kasanen Koulutusyhtiöt Oy:lle, sekä Koulutuskeskus Brain Train Center Oy:lle rojaltia vastaan. Kasanen Koulutusyhtiöt Oy:n ja Koulutuskeskus Brain Train Center Oy:n, joissa Kari Kasanen on ollut määräävässä asemassa toimien muun muassa kummankin yhtiön hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä ja toimitusjohtajana, tultua asetetuksi konkurssiin, KK Koulutusyhtymä Oy, jossa Kasanen on vastaavalla tavoin ollut määräävässä asemassa, on jatkanut kysymyksessä olevan taitotiedon hyödyntämistä vastikkeetta edellä kerrotulla tavalla.
Näissä olosuhteissa on katsottava, että KK Koulutusyhtymä Oy on kyseistä taitotietoa edellä kerrotulla tavalla vastikkeettomasti hyödyntäessään käyttänyt sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:ssä tarkoitettua toisen elinkeinonharjoittajan eli Kanteleen kannalta sopimatonta menettelyä. Kanteleelle sanotusta menettelystä aiheutuneen vahingon korvaamiseen on kerrotuissa olosuhteissa vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja erittäin painavia syitä.
Omaisuuden käyttöhyödyn menetys tulee korvattavaksi. Samoin korvataan tietyn konkreettisen taloudellista arvoa omaavan oikeuden menetys.
KKO 2005:66
Vahingonkorvaus - Julkisyhteisön korvausvastuu - Korvattava vahinko
D:S2003/983 E:29.9.2004 T:1327 A:25.5.2005
Poliisin laiminlyötyä suorittaa esitutkinnan kohtuullisessa ajassa A joutui olemaan huumaantuneena ajamista koskevan epäilyn perusteella poliisimiehen määräämässä väliaikaisessa ajokiellossa lähes neljä vuotta. Valtio velvoitettiin korvaamaan A:lle ajo-oikeuden menetyksestä aiheutunut taloudelliseksi vahingoksi katsottu haitta.
VahL 5 luku 1 §
4. Arvioitaessa vaatimusta ajo-oikeuden menetyksestä ja auton käytön estymisestä aiheutuneen haitan korvaamisesta on ensin tarkasteltava sitä, onko kysymyksessä taloudellisena vahinkona pidettävä haitta vai sellainen aineeton vahinko, joka yleensä jää korvausvelvollisuuden ulkopuolelle, ellei toisin ole säädetty.
5. Korkein oikeus on aiemmin ottanut kantaa omaisuuden käytön estymisen korvattavuuteen vahingonkorvauslain nojalla tapauksessa, jossa omaisuudelle aiheutetun esinevahingon vuoksi tarpeelliset toimenpiteet keskeyttivät omaisuuden käytön. Ratkaisussaan KKO 2001:28 Korkein oikeus katsoi, että vahingonaiheuttaja oli velvollinen suorittamaan liikennekaluston omistajalle vahingonkorvausta junakaluston puhdistuksesta ja maalauksesta johtuneelta seisonta-ajalta. Kaluston käytön estymisestä katsottiin esinevahingon kärsineelle aiheutuneen taloudellista vahinkoa, koska seisovaan kalustoon kohdistui pääomakustannuksia ja muita kiinteitä kuluja ilman, että kalusto oli käytettävissä siihen tarkoitukseen, jota varten kalustoinvestoinnit oli tehty. Tällaiset menot olivat vahingon johdosta käyneet hyödyttömiksi.
6. Käyttöhyödyn menetyksen korvaamisesta on säännöksiä myös sopimusoikeudellisessa lainsäädännössä. Kauppalain 67 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan sopimusrikkomuksen vuoksi korvattavana välillisenä vahinkona pidetään vahinkoa, joka johtuu siitä, ettei tavaraa voida käyttää tarkoitetulla tavalla. Lain esitöissä (HE 93/1986 vp s. 128) mainitaan esimerkkinä tilanne, jossa yrityksen omistama auto on virheen vuoksi tietyn ajan poissa käytöstä ilman että siitä aiheutuisi tai olisi osoitettavissa suoranaista taloudellista vahinkoa. Asuntokauppalain 4 luvun 11 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan välillisenä vahinkona pidetään puolestaan asunnon käyttöhyödyn olennaista menetystä, josta ei aiheudu suoranaista taloudellista vahinkoa, sekä muuta siihen rinnastettavaa olennaista haittaa. Kuluttajansuojalain kuluttajankauppaa koskevan 5 luvun 10 §:n 3 momentin 3 kohdassa ja eräitä kuluttajapalvelusopimuksia koskevan 8 luvun 10 §:n 3 momentin 3 kohdassa on samansisältöiset säännökset kuin mainitussa asuntokauppalain 4 luvun 11 §:n 3 momentin 2 kohdassa. Myös valmismatkalain 23 §:n 2 momentissa on säännös oikeudesta korvaukseen matkatavaroiden kuljetuksen viivästymisestä johtuvasta tavaroiden käytön estymisestä.
7. Edellä mainitusta ilmenee, ettei sopimusrikkomuksen perusteella korvattavaa vahinkoa ole pelkästään tavaran tai palvelun käyttöhyödyn menetyksestä aiheutunut suoranainen taloudellinen vahinko, kuten korvaavan tavaran vuokraamisesta aiheutuneet kustannukset, vaan että myös saamatta jäänyt käyttöhyöty voi olla korvattavaa vahinkoa. Mitään asiallista perustetta ei ole arvioida korvattavaa vahinkoa toisin silloin, kun on kysymys muun kuin sopimussuhteen perusteella korvattavasta vahingosta. Niinpä vahingonkorvauslain 5 luvun korvattavaa vahinkoa koskevien säännösten ei ole edellä mainitussa ratkaisussa KKO 2001:28 katsottu olleen esteenä sellaiselle vahingonkorvauslain tulkinnalle, että omaisuuden käyttöhyödyn menettämisestä aiheutunut vahinko korvataan omaisuuden omistajalle taloudellisena vahinkona.
8. Omaisuuden käyttöhyödyn menetyksen korvaaminen taloudellisena vahinkona perustuu siihen, että omaisuuden hankkimiseksi tehty taloudellinen sijoitus käy hyödyttömäksi, kun esinettä ei voida käyttää sillä tavalla, jota varten sijoitus on tehty. Lisäksi siitä, ettei hankittua omaisuutta voi käyttää tarkoitukseensa, on usein omiaan aiheutumaan myös suoranaisia kuluja korvaavien palvelujen käytöstä, vaikka täsmällisen selvityksen esittäminen tämän kaltaisista menoista voi olla hankalaa. Omaisuuden käyttöhyödyn menettämisestä aiheutuvaa haittaa voidaan näistä syistä pitää taloudellisena vahinkona. Tähän arvioitiin ei vaikuta se, että omaisuuden käyttömahdollisuuden menettämiseen voi taloudelliseksi luonnehdittavien menetysten ohella liittyä aineetonta vahinkoa, kuten mielipahaa.
9. Tässä tapauksessa kysymys on ajo-oikeuden menetyksestä aiheutuneesta vahingosta eikä tietyn omaisuuden käyttöhyödyn menetyksestä. Ajo-oikeuden menetyksestä aiheutunut vahinko rinnastuu kuitenkin omaisuuden käyttöhyödyn menetykseen, koska ajo-oikeuden saaminen on edellyttänyt taloudellista panostusta ja se on siten myös varallisuusarvoinen etuus. Ajo-oikeuden menetys on estänyt tämän taloudellisen panostuksen hyödyntämisen. Ajo-oikeuden menetyksestä aiheutuvat seuraamukset ovat itse asiassa tuntuvammat kuin jos autoa ei voitaisi käyttää siinä olevan virheen takia, koska ajo-oikeuden menetys estää ylipäänsä millä tahansa autolla ajamisen. A:lle on pitkästä ajokiellosta aiheutuneella ajo-oikeuden menetyksellä ollut olennainen merkitys auton käytön estymisen vaikeuttaessa liikkumista ja asioiden hoitamista. Ajo-oikeuden menetyksestä on saattanut aiheutua muutakin taloudellista haittaa, kuten työpaikan saannin vaikeutumista.
10. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että ajo-oikeuden menettämisestä on aiheutunut A:lle vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n nojalla korvattavaa taloudellista vahinkoa, jonka valtio on vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla velvollinen korvaamaan A:lle.
11. Taloudellisena vahinkona korvattavan haitan määrä on arvioitava oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla ottaen huomioon tapauksen olosuhteet. Korkein oikeus katsoo, että kohtuullisena korvauksena A:lle ajo-oikeuden menettämisen vuoksi aiheutuneesta auton käytön estymisestä voidaan hovioikeuden tuomion perusteluissa mainitut seikat huomioon ottaen pitää hovioikeuden tuomitsemaa määrää eli 400 euroa.
Vahingonkorvaus - Korvauksen määrääminen - Korvattava vahinko - Puhdas varallisuusvahinko
Yhtiön tilivaroja oli ollut takavarikoituna ja sittemmin ulosmitattuna usean vuoden ajan ennen kuin virheelliset verotuspäätökset oli kumottu. Yhtiöltä ulosmitatut varat oli palautettu veronkantolain (609/2005) 22 §:n mukaisella korolla lisättynä.
Kun yhtiö ei ollut esittänyt uskottavaa näyttöä saamatta jääneistä sijoitustuotoista tai muusta
vahingosta, joka sille oli aiheutunut varojen käyttömahdollisuuksien menettämisestä, eikä sellaista näyttöä olisi ollut vaikeudetta saatavilla, vahingon määrä arvioitiin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2
§:n 3 momentin nojalla. Yhtiölle ei katsottu aiheutuneen veronkantolain 22 §:n mukaista korkoa suurempaa vahinkoa. (Ään.)
Omaisuutta ei voida käyttää siihen tarkoitukseen mihin se on tarkoitettu. Vahinko tulee korvattavaksi vaikka suoranaista tulon menetystä ei ole syntynyt.
KKO 2001:28
Vahingonteko
Vahingonkorvaus - Korvattava vahinko
Graffiteja junanvaunuihin maalanneet vastaajat velvoitettiin suorittamaan VR Osakeyhtiölle vahingonkorvausta muun muassa junakaluston puhdistuksesta ja maalauksesta johtuneelta seisonta-ajalta.
Perustelut
Korvaukset junakaluston seisontapäivistä
Vahingonkorvauslain mukaan lähtökohtana esinevahingon korvaamisessa on täyden korvauksen periaate. Se, millä tavoin taloudellisia menetyksiä aiheutuu, riippuu kulloisestakin tilanteesta ja vahingonkärsijän olosuhteista. Vahingonkärsijän velvollisuus rajoittaa vahinkoaan vaikuttaa niin ikään siihen, miten hänen tulee vahinkotilanteessa toimia ja miten vahingon taloudelliset seuraukset ilmenevät. Korvattavaa vahinkoa voi syntyä ulkopuoliselle suoritettavina kuluina, saamatta jääneinä tuloina tai omaisuuden arvon menetyksenä, mutta myös esimerkiksi siten, että yrityksen sisällä syntyy vahingon vuoksi lisäkustannuksia tai hyödyttömäksi käyviä menoja.
Esillä olevassa tapauksessa ei ole osoitettu, että kyseessä olevan kaluston seisomisesta olisi yhtiölle aiheutunut liiketulon menetystä tai korvausmenoja asiakkaille siitä syystä, että junavuoroja olisi jäänyt ajamatta. Kun kysymyksessä on VR:n kaltainen yritys, joka on rautateiden joukkoliikenteessä ainoa palvelujen tarjoaja, tietyn kaluston käyttökelvottomuudesta aiheutuva palvelutason lasku, ilmenipä se vuorojen peruuntumisena tai muuten, jääkin käytännössä usein palveluja tarvitsevan yleisön vahingoksi. Nämä seikat eivät kuitenkaan merkitse, etteikö liikennekaluston seisomisesta olisi koitunut yhtiölle mitään vahinkoa. Kaluston käytön estymisestä on aiheutunut VR Osakeyhtiölle taloudellista vahinkoa, koska seisovaan kalustoon kohdistuu pääomakustannuksia ja muita kiinteitä kuluja ilman, että kalusto on käytettävissä siihen tarkoitukseen, jota varten kalustoinvestoinnit on tehty. Tällaiset hyödyttömiksi käyvät menot eivät ole ennalta-arvaamaton tai epätavallinen seuraus sellaisessa vahinkotilanteessa, josta nyt on kysymys. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on velvollinen suorittamaan korvausta myös vahingoittamansa kaluston seisonta-ajan aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta. Liikennevahinkolautakunnan seisonta-ajan korvaussuositukset perustuvat kaluston kiinteisiin kuluihin. Näin ollen niitä voidaan myös tässä yhteydessä käyttää apuna arvioitaessa kaluston seisomisesta aiheutuneen vahingon määrää.
Vahingon määrä lasketaan ulosmyyntihinnasta ei sisäänostohinnasta.
KKO 1997:208
Vastaajat olivat tilanneet myyjältä laskua vastaan televisio- ja videolaitteita, jotka he olivat heti myyneet aikomattakaan maksaa niitä. Vastaajat tuomittiin rangaistukseen petoksesta.
Koska ei ollut perustetta arvioida asianomistajalle rikoksesta johtuvaa vahinkoa pienemmäksi kuin siinä tapauksessa, että vastaajat olisivat ostajina jättäneet sopimusvelvoitteensa täyttämättä, vastaajat velvoitettiin suorittamaan asianomistajalle vahingonkorvauksena tilaussopimuksen mukainen laitteiden hinta. (Ään.)
VahL 5 luku 1 §
Tulokas:Erimielisyys koskee sitä, onko niin sanottuun tilauspetokseen syyllistyneiden korvattava asianomistajan vahinko tavaroiden ulosmyyntihinnan mukaan vai sen mukaisesti, mitä tavaroiden jälleenhankinta tulee asianomistajalle maksamaan.
Asianomistajan vahingon suuruus riippuu siitä, jääkö petoksen vuoksi kauppoja tekemättä. Tämä riippuu monista seikoista, kuten varaston suuruudesta ja kiertonopeudesta, tavaroiden toimitusajasta sekä kysynnästä ja tarjonnasta. Jos kauppa kärsii, korvauksen tulee kattaa tavaroiden jälleenhankintakustannusten ohella myös menetetty myyntikate. Asiaa arvioitaessa huomioon ei voida ottaa petollista tilausta, koska sitä ei ollut tarkoituskaan maksaa.
Ottaen huomioon asian laatu, prosessitaloudelliset seikat ja käytännön tarpeet sekä asianomistajan mahdollisuudet saada korvaus perityksi, ei ole perusteltua asettaa ankaria näyttövaatimuksia sen suhteen, onko rikoksesta aiheutunut myynnin menetystä. Lähtökohtana voidaan rikoksen kohdistuessa kauppavarastoon pitää sitä, että näin on tapahtunut ellei asianhaaroista muuta ilmene. Tilauspetosten osalta korvaus on siten yleensä määrättävä ulosmyyntihinnan mukaisesti.
Enemmistö: Näillä perusteilla ja kun vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan korvaus vahingosta, joka on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla, käsittää korvauksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon, Korkein oikeus katsoo, että petoksella aiheutettuna ja asianomistajalle korvattavana vahinkona on pidettävä kysymyksessä olevassa tilaussopimuksessa mainittua hintaa.
Vahingon pitää liittyä suoraan tekoon.
KKO 1995:120
Vahingonkorvaus
A oli tuomittu B:n puhelinkioskeihin kohdistuneista varkauksista. B, joka oli muun muassa käyttänyt puhelinkioskien vartiointitehtävissä yksityistä vartiointiliikettä, vaati vartioinnista ynnä muusta sille aiheutuneita kustannuksia A:n korvattaviksi rikoksen selvittämiskuluina. Koska kustannukset olivat syntyneet ennaltaehkäisevistä turvatoimista eivätkä suoraan A:n rikoksista, korvausvaatimus hylättiin.
Vahingonkorvauslaki on yleislaki (jota ei sovelleta sopimussuhteisiin).
Yleislaki tarkoittaa, että sitä sovelletaan vahinkotilanteissa lähtökohtaisesti, jos joku aiheuttaa toiselle vahinkoa tuottamuksellisesti. Mutta jos jossain erityislaissa on omat vahingonkorvaussäännökset sovelletaan niitä ensisijaisesti ja vasta toissijaisesti voidaan soveltaa vahingonkorvauslakia (joka silloin täydentää erityislakia). Tällainen on esim. osakeyhtiölaki. Siinä on omat säännökset vahingonkorvauksista mm. toimitusjohtajan vahingonkorvausvastuusta (lain tai yhtiöjärjestyksen rikkominen). Sitä sovelletaan ensisijaisesti. Mutta näissä tilanteissa vahingonkorvauslain soveltaminen edellyttää toimitusjohtajan olevan normaalia huolimattomuutta moitittavampaa (törkeää huolimattomuutta). Jos toimitusjohtajan teko tai laiminlyönti on huomattavan moitittavaa voi toimitusjohtaja joutua muunkin kuin osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen rikkomisesta vahingonkorvausvastuuseen.
KKO 1998:115
Osakeyhtiö - Toimitusjohtaja - Vahingonkorvaus - Vahingonkorvauslain soveltamisala
Osakeyhtiön pankissa A olevia varoja oli yhtiön toimitusjohtajan määräyksen perusteella siirretty yhtiön tililtä tietokoneyhteyttä hyväksi käyttäen pankkiin B. Yhtiö oli sittemmin myynyt sen ja pankki A:n välisen sopimuksen mukaisesti pankki A:ssa yhtiön velkojen panttina olleet osakkeet ja osakkeiden kauppahinta oli suoritettu yhtiön pankki A:ssa olevalle tilille. Kun yhtiön toimihenkilö oli siirtänyt kauppahinnan mainitun aikaisemmin annetun määräyksen perusteella pankkiin B, ei pankki A ollut saanut saatavalleen suoritusta. Kysymys yhtiön toimitusjohtajan vahingonkorvausvastuusta pankki A:lle.
VahL 1 luku 1 §
OYL 15 luku 1 §
KKO perusteluista:
Osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n mukaan toimitusjohtaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla on tahallaan tai tuottamuksesta aiheuttanut yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle. Säännöksestä käy ilmi, että toimitusjohtajan velvollisuutta korvata kolmannelle henkilölle aiheutunut vahinko on rajoitettu niin, että vastuun syntymisen edellytyksenä on osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen rikkominen. Säännöksen perusteella tulee yleensä korvattavaksi taloudellinen vahinko. Osakeyhtiön toimitusjohtajan ja muiden säännöksessä mainittujen toimihenkilöiden korvausvastuun rajoittaminen perustuu siihen, että yhtiö on toiminnan harjoittajana vastuussa toiminnan yhteydessä aiheutuneista vahingoista. Ei ole pidetty kohtuullisena, että yhtiön toimihenkilöt tällaisissa tilanteissa joutuisivat henkilökohtaisesti vahingonkorvausvastuuseen.
Kanne ei kuitenkaan perustu osakeyhtiölain kolmannelle aiheutetun vahingon korvaamista koskevaan säännökseen vaan lähinnä vahingonkorvauslakiin. Taloudellisen vahingon korvaamisesta säädetään vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä. Sen mukaan on korvattava taloudellinen vahinko, joka on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka milloin korvauksen suorittamiseen muissa tapauksissa on erittäin painavia syitä. Vahingonkorvauslain 1 luvun 1 §:n mukaan laki on muihin vahingonkorvaussäännöksiin nähden toissijainen niin, ettei vahingonkorvauslaki koske, ellei siinä tai muussa laissa toisin säädetä, sopimukseen perustuvaa tai muussa laissa säädettyä korvausvastuuta.
Osakeyhtiön toimitusjohtajan vahingonkorvausvastuuseen sovelletaan edellä selostetun mukaisesti ensisijaisesti osakeyhtiölain 15 luvun säännöksiä. Vastuun syntyminen muulla perusteella kuin osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla voi tulla kysymykseen vain poikkeuksellisesti. Kysymys on tällöin tilanteista, joissa korvausvastuu johtuu yleisistä vahingonkorvausoikeudellisista periaatteista. Osakeyhtiölain kysymyksessä olevat säännökset eivät esimerkiksi syrjäytä toimitusjohtajan velvollisuutta korvata rikollisella teolla aiheuttamansa vahinko.
Kn menettelyä arvioidessaan Korkein oikeus toteaa, ettei hänen ole väitettykään syyllistyneen rikolliseen menettelyyn säästöpankkia kohtaan. Panttina olleiden osakkeiden myynnistä saatujen varojen siirtäminen säästöpankista yhtiön tilille osuuspankkiin on tapahtunut Kaukorannan keväällä 1992 antaman ohjeen mukaisesti eikä hän ole antanut nimenomaista määräystä niiden siirtämisestä. Siirretyt varat on käytetty yhtiön laskujen maksamiseen. Kn olisi tosin pitänyt huolehtia siitä, että säästöpankki sai pantattujen osakkeiden myynnistä tulleet kauppahinnat. Ei ole kuitenkaan näytetty Kn olleen tietoinen siitä, että hänen ohjeensa varojen siirtämisestä yhtiön säästöpankin tileiltä osuuspankkiin oli johtanut myös niiden varojen siirtämiseen, jotka olivat tulleet tilille 401611-14209 kauppahintojen suorituksina. Kn ei siten ole osoitettu toiminnallaan tahallaan aiheuttaneen vahinkoa säästöpankille. Näin ollen Kn menettely ei ole ollut niin moitittavaa, että olisi perusteita velvoittaa hänet henkilökohtaisesti korvaamaan säästöpankille aiheutunut vahinko.
Vahingonkorvauslakia ei siis sovelleta sopimussuhteisiin. Lähtökohta on, että vaatimuksia, joiden perusteena on sopimuksen rikkominen, myöskään sopimuskumppanin uusi sopimuskumppani (siis jolle esine on esim. myyty) ei voi ajaa nojautumalla vahingonkorvauslakiin eli sopimusvastuusta riippumattomaan vastuuseen. Tästä KKO on antanut ratkaisun KKO 2008:31, jossa kantajina olleiden henkilöiden korvausvaatimus perustui pelkästään siihen, että vastaajana ollut rakennusliike, johon kantajat eivät olleet sopimussuhteessa, oli rakennusliikkeen ja asunto-osakeyhtiön välillä solmitussa laskutyösopimuksessa tarkoitettuna urakoitsijana täyttänyt sopimuksenmukaisen rakentamisvelvoitteen virheellisesti. Korkein oikeus katsoi, ettei vahingonkorvauslakiin nojautuville korvausvaatimuksille ollut lain mukaista perustetta.
Saamisen vanhentuminen
Diaarinumero: S2007/513
Esittelypäivä: 17.6.2009
Antopäivä: 15.12.2009
Taltio: 2574
Yhtiö, jolta A oli tilannut syksyllä 1986 veneen, luovutti tilauksen perusteella valmistamansa veneen A:lle toukokuussa 1987. A puolestaan myi 31.3.2000 veneen B:lle. Vene upposi sukellusretkellä 10.8.2000. Kysymys siitä, oliko B:llä oikeus vaatia korvausta yhtiöltä veneen valmistamiseen ja rakentamiseen liittyvistä virheistä johtuneista vahingoista rikkomusvastuuta koskevien säännösten nojalla ja, mikäli näin oli, oliko tuo oikeus vanhentunut. (Ään.)
VahL 1 luku 1 §
VahL 7 luku 2 § (412/1974)
18. Edellä todettu huomioon ottaen myöskään tuotevastuudirektiivistä ei johdu estettä vahingonkorvauslain soveltamiselle vaatimukseen, joka kohdistuu tuotteen valmistajaan ja perustuu väitteeseen siitä, että tuote on vahingoittunut tai tuhoutunut, koska se on valmistajan tuottamuksen vuoksi ollut turvallisuudeltaan puutteellinen.
19. Edellä esitetyin perustein Korkein oikeus katsoo, ettei se seikka, että B ja C ja D olivat hankkineet veneen kaupalla sen aiemmalta omistajalta, joka puolestaan oli ostanut veneen sen valmistaneelta X:ltä, sinänsä ole esteenä heidän kanteensa hyväksymiselle vahingonkorvauslain nojalla, mikäli sanotun lain korvausvastuuta koskevat edellytykset täyttyvät.