Urakoitsijan törkeä huolimattomuus ja takuuajan jälkeinen vastuu?

Urakoitsija vastaa tilaajalle normaalisti YSE 1998 mukaisesti virheistä 2 vuotta urakan valmistumisesta (vastaanotto tai käyttöönotto) ellei muuta sovita.(Kuluttajasopimuksissa urakoitsijan vastuu on kuitenkin pidempi.) YSE 1998 30§ mukaan vastuu pitenee 10 vuoteen, mikäli tilaaja näyttää vahingon aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai olevan seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä ja joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana.

Perustajaurakoitsija tai perustajarakennuttaja (grynderi) vastaa aina 10 vuotta ostajalle asuntokauppalain AKL mukaisissa tilanteissa. Virheestä on kuitenkin reklamoitava viipymättä sen havaitsemisesta. Mutta hänen käyttämänsä urakoitsija vastaa grynderille vain 2v YSEn mukaisesti.

Tässä riidassa oli kysymys perustajarakennuttajan vastuusta omille ostajilleen ja asunto-osakeyhtiölle sadevesiputkien vuotojen takia. Tämän lisäksi oli riitaa siitä vastasiko pääurakoitsija perustajarakennuttajalle samasta virheestä. (Alkuperäinen virhe oli kuitenkin suunnittelijan, josta ei nyt riidelty. Katso tekstin loppu.)

Alla katsottiin sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa urakoitsijan aliurakoitsijan putkiasentajien aiheuttaneen virheen kun oli jättänyt sadevesiviemärin saattolämmityskaapelin 1m liian lyhyeksi ja yhden tiivisteen asentamatta. Tästä asennusvirheestä johtuvista vuodoista oli aiheutunut lähes 400.000 euron vahingot rakennukselle. (Yksi hovioikeuden jäsen jätti eriävän mielipiteen ja katsoi että urakoitsijan esittämä vaihtoehtoinen tapahtumankulku on yhtä mahdollinen, jolloin kantaja ei ole esittänyt vahingosta riittävää näyttöä.) Asennusvirhettä pidetiin törkeänä huolimattomuutena ennenkaikkea sen takia, että kyseinen työvaihe oli kriittinen laajojen kosteusvaurioiden välttämiseksi.

_____

Hovioikeuden perustelujan mukaan:

YSE 1998 -ehtojen 30 §:n mukaan urakoitsija vastaa takuuajan jälkeenkin sellaisista virheistä, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen muun ohella urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä tai täyttämättä jääneestä suorituksesta ja joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana.

Kun molemmat käsillä olevat virheet ovat riidattomasti jääneet rakenteiden sisään, hovioikeus katsoo, että tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut ha- vaita niitä vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana. Arvioitavana on kui- tenkin vielä, onko virheet aiheutettu 30 §:n tarkoittamalla tavalla törkeällä laiminlyönnillä tai ovatko ne aiheutuneet täyttämättä jääneestä suoritukses- ta. Törkeän laiminlyönnin osalta hovioikeus lausuu seuraavaa.

YSE 1998 -ehtojen 30 §:ää koskeva vallitseva kanta on, että urakoitsija vastaa paitsi niistä virheistä, jotka se on omalla törkeällä tuottamuksellaan aiheuttanut, myös virheistä, jotka urakoitsijan käyttämä aliurakoitsija on törkeällä tuottamuksellaan aiheuttanut (Antero Oksanen, Ville Laine, Kim Kaskiaro: Urakkasopimukset, rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998, 2019, s. 165-166). Käsiteltävänä olevassa asiassa on riidatonta, että PB:n aliurakoitsijat ovat tosiasiallisesti aiheuttaneet virheet. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että PB olisi tullut ennen vesivahingon ilmituloa tietoiseksi sanotuista virheistä. Näin ollen kyse on lähtökohtaisesti sen arvioimisesta, ovatko työt suorittaneet aliurakoitsijat aiheuttaneet virheet törkeällä tuottamuksellaan.

Sitä, mitä törkeällä tuottamuksella tarkoitetaan, ei ole määritelty sanotuissa sopimusehtoissa. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että YSE 1998 -ehtojen 30 §:ssä tarkoitetun törkeän tuottamuksen käsillä oloa arvioitaessa merkitystä voidaan antaa paitsi noudatetuilla menettelytavoille ja syyllisyyden asteelle, myös virheen merkitykselle. Tilanteissa, joissa virhe on aiheuttanut huomattavia vahinkoja tai merkittävää vahingon vaaraa, on virheen katsottu olevan myös törkeällä huolimattomuudella aiheutettu. Myös työntuloksen poikkeaminen pakottavista rakentamismääräyksistä voi osoittaa törkeää tuottamusta. (Antero Oksanen, Ville Laine, Kim Kaskiaro: Urakkasopimuk- set, rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998, 2019, s. 163.) Edel- leen on katsottu, että jos takuuajan jälkeen laiminlyönti havaitaan esimer- kiksi vesivuotojen syyksi, on lähellä ajatus, että laiminlyönti on samalla to- dettavissa törkeäksi (Aaro Liuksiala & Pia Stoor: Rakennussopimukset, 2014, s. 143 ja Reino Erma: YSE 1983, rakennusurakka, käytännön käsikir- ja, 1991, s. 126). Törkeää tuottamusta arvioitaessa virheen merkitykselle on annettu painoarvoa myös oikeuskäytännössä. Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on myös kritisoitu tätä kantaa ja katsottu, että törkeää tuottamusta arvioitaessa keskiössä on vain itse menettely. On todettu, että kysymys on pohjimmiltaan menettelyn huolimattomuusasteen arvioinnista ja arviointi on tehtävä suorituksen tekemishetken mukaan, eikä jälkikäteen ilmenneiden mahdollisten vahinkojen määrälle tai vahingonvaaralle tule antaa merkitys- tä. (Antti Isohanni: Takuuvastuut rakentamisessa, DL 3/2016, s. 394.)

Oikeuskirjallisuudessa esitetyistä eriävistä näkemyksistä huolimatta hovioi- keus pitää perusteltuna, että virheen merkitykselle ja virheestä aiheutuneille vahingoille voidaan antaa merkitystä törkeää tuottamusta arvioitaessa aina- kin tilanteissa, joissa merkittävien vahinkojen aiheutumisriski on ollut tiedossa jo työsuoritusta tehtäessä.

Käsillä olevassa tapauksessa virheet ovat ilmenneet rakenteiden sisällä kulkevassa sadevesiviemäristössä, jonka voidaan katsoa olevan keskeinen osa rakennusta. Niin sadevesilaitteiston tiiveydestä kuin suojaamisesta haitallis- ta jäätymistä vastaan on kohdetta rakennettaessa ollut selvät velvoittavat määräykset Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D 1 (kohdat 5.5.2 ja 5.5.4). On katsottava olevan lisäksi yleisesti tiedossa, että tässä puheena olevan kaltaisen sadevesiviemärin tiiveys ja sulana pysyminen ovat olennaisia tekijöitä ehkäistäessä rakennusten vesivahinkoja, joista aiheutuvat korjauskustannukset voivat olla merkittäviä. Näin ollen on katsottava, että niin sadevesiviemärin tiiveyttä kuin sulana pitoakin koskeviin työsuori- tuksiin on liittynyt erityinen huolellisuusvaatimus. Myös työn suorittajan on täytynyt käsittää tämä.

Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että saattolämmityskaapelin vajaaksi jääminen on ollut työsuoritusta tehtäessä selvästi havaittavissa.

Mitä tulee tiivisteen puuttumisen havaitsemiseen, hovioikeus toteaa, ettei näyttöä ole esitetty siitä, millä tavalla viemäristö on konkreettisesti koottu paikalleen. Mikäli viemäristöä on rakennettu yhdestä suunnasta, asiantunti- joina kuullut Laine ja Palaja ovat kertoneet, että ilman tiivistettä liitos jää väljäksi ja väljyys on selvästi havaittavissa. Tätä tukee myös hovioikeudessa rakennuskohteessa käytettyjä vastaavilla putkilla toimitettu katselmus ja Jaana Honkosen asiantuntijalausunto (K13). Asiantuntijoina kuullut Laine ja Palaja ovat kertoneet olevan myös mahdollista, että viemäristöä on rakennettu kahdesta suunnasta ja että kohta, josta tiiviste on puuttunut, on ol lut eri suunnista tulevat linjat yhteen liittävä kohta. Asiantuntijana kuultu Enroth on todennut, että tällaisessa asennustavassa tiivisteen puuttumaan jäämisen havaitseminen on vaikeampaa. Asiantuntijana kuullun Laineen mukaan tälläkin asennustavalla on asentajan täytynyt silti havaita tiivisteen puuttuminen. Näin ollen hovioikeus katsoo, että myös tiivisteen puuttumisen on täytynyt olla havaittavissa.

Työsuorituksiin liittyneestä erityisestä huolellisuusvelvollisuudesta ja virheiden havaitsemismahdollisuudesta huolimatta aliurakoitsijat ovat suorittaneet työt virheellisesti. Hovioikeus katsoo tämän osoittavan vähintäänkin selvää välinpitämättömyyttä ja menettelyn olleen lähellä tahallista saattolämmityskaapelin osalta. Tämä puoltaa sitä, että kysymys on ollut YSE 1998 -ehtojen 30 §:n edellyttämästä törkeästä tuottamuksesta.

Ottaen huomioon, että merkittävien vahinkojen aiheutumisriski on käsillä olevassa tapauksessa ollut tiedossa jo työsuoritusta tehtäessä, hovioikeus katsoo, että törkeää tuottamusta tukee myös aiheutuneen vahingon laajuus. Käsillä olevassa asiassa virheiden johdosta aiheutunut vesivahinko on ollut riidattomasti laaja. WD-Kuivaus Oy:n raportista (K2) ja korjauskustannuslaskelmasta (K6) ilmenee, että vahinkoja on todettu yhteensä seitsemässä eri huoneistossa ja autohallissa. Huoneistojen vahingot ovat olleet pääosin huomattavia. Myös korjauskustannukset ovat olleet kokouspalkkioiden vähentämisen jälkeen suuret, yhteensä lähes 400.000 euroa.

Edellä mainituin perustein hovioikeus katsoo asiassa näytetyksi, että virheet on aiheutettu YSE 1998 -ehtojen 30 §:n tarkoittamalla tavalla törkeällä lai- minlyönnillä. PB:n esiin tuoma ARakennuttaja Oy:n tuottamissa sähkösuunnitelmissa riidattomasti ollut suunnitelmavirhe ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Suunnitelmavirhe on selvästi huomattu ja puutetta on korjattu asentamalla osaan putkesta saattolämmityskaapeli. Selvästi havaitun suunnitelmavirheen ei voida katsoa oikeuttavan suorittamaan sitä korjaavan työn ilmeisen virheellisesti. Törkeää tuottamusta arvioitaessa ei voida katsoa olevan merkitystä myöskään PB:n väittämin tavoin putkiston laajuudella ja putkistoon kuuluvien putkiliitosten suurella luku- määrällä, koska jokainen liitos vaikuttaa välittömästi putkiston tiiveyteen ja jokainen saattolämmityskaapelin osa putkiston sulana pysymiseen.

Näin ollen hovioikeus päätyy siihen, että PB on velvollinen korvaamaan ARakennuttaja Oy:lle virheiden aiheuttamat vahingot, joiden määrästä ei ole riitaa. Aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen näiltä osin ei siten ole.

____


Tapauksessa oli esillä myös asuntokauppalain 7 luvun 2 § tilanne eli voiko vastuuseen joutunut asunnon perustajarakennuttaja myyjänä kohdistaa vaatimuksia urakoitsijaan tai tämän aliurakoitsijaan eli ns. takautumisoikeus. Tästä säädetään asuntokauppalain 7 luvussa.

AKL 7:2§ Takautumisoikeus rakentamisessa tapahtuneiden virheiden perusteella

Jos asunnon myyjä on tämän lain nojalla joutunut vastuuseen sellaisesta asunnon virheestä, joka johtuu rakentamisen tai korjausrakentamisen suorittaneen taikka työhön tai sen suunnitteluun osallistuneen urakoitsijan tai muun elinkeinonharjoittajan virheestä, myyjällä on oikeus saada vahingostaan korvaus tällaiselta elinkeinonharjoittajalta riippumatta siitä, onko myyjä sopimussuhteessa häneen.

Jos kysymyksessä on rakentamisessa tai korjausrakentamisessa käytetyssä materiaalissa taikka asuntoon kuuluvassa laitteessa oleva virhe, myyjällä on vastaavasti oikeus saada vahingostaan korvaus siltä, joka on valmistanut tai maahantuonut virheellisen materiaalin tai laitteen, taikka, milloin virhe johtuu myöhemmän jälleenmyyjän menettelystä, kyseiseltä jälleenmyyjältä. Jos asunnon myyjä on joutunut korvaamaan edellä tarkoitetun materiaalin tai laitteen virheestä aiheutuneen esinevahingon, vahingonkärsijän oikeus korvaukseen siirtyy tuotevastuulain (694/90) nojalla vastaavalta osin myyjälle.

Jos useamman kuin yhden 1 tai 2 momentissa tarkoitetun henkilön vastuupiiriin kuuluva seikka on ollut syynä asunnon virheeseen tai siitä aiheutuneeseen vahinkoon, kunkin korvausvelvollisuus on määrättävä sen mukaan kuin olosuhteisiin nähden on kohtuullista.

Hovioikeus katsoi että tässä osapuolet olivat nimenomaisest sopineet että myyjä voi esittää YSEn mukaisia vaatimuksia urakoitsijaa vastaan.

_____

Urakoitsijoiden käyttämä YSE ja 2 vuoden vastuu on johtanut siihen, että oikeuskäytännössä nykyään herkemmin päädytään soveltamaan YSEn 30§ törkeään huolimattomuutta, jolloin urakoitsija joutuu vastuuseen 2 vuoden jälkeen aina 10 vuoteen asti. Urakoitsijan pitää tämä huomioida rakentamisen aikana kohdistamalla suunnittelua ja valvontaa enemmän kriittisiin urakan osiin eli niihin, joista vauriot voivat olla suuria tai joista voi aiheutua terveyshaittaa jne.

_____

Kuriositeettina tässä riidassa voidaa mainita se, että alunperin saattolämmityskaapelin poisjättäminen oli rakennesuunnittelijan virhe mutta kun aliurakoitsija huomasi sen niin asensi saattolämmityskaapelin sadevesiputkistoon. Epäonneksi kaapeli jäi 1m liian lyhyeksi. Eli alunperin suunnittelijan virhe muuttui putkiasentajan virheeksi, josta aiheutui lähes 400.000 euron vastuu pääurakoitsijalle. Pääurakoitsija tietysti vaatii korvausta tästä putkiasentaja yritykseltä, joka puolestaan voi kohdistaa vaatimuksia työntekijään tämän huolimattomuuden takia. Näistä ei ole riidelty tässä riidassa.


______

Katso tuomio

Helsingin hovioikeus TuomioAntamispäivä 25.2.2022