Ammattirakentajan vastuu tavaran soveltumisesta käyttötarkoitukseensa?


Ammattilaisella on laaja vastuu sopimuksen täyttämisessä. Mikäli tilaaja/ostaja tilaa väärää tavaraa tiettyyn käyttötarkoitukseen, vastaa tästä lähtökohtaisesti tilaaja. Mutta näyttötaakka on useinmiten ammattilaisella, että tilaus oli "väärä". Tilaus on siis syytä dokumentoida tai jos se on suullinen vahvistaa esim. sähköpostilla. Ostajalla on puolestaan näyttötaakka siitä että, ammattilainen on tullut tietoiseksi käyttötarkoituksesta, jolloin ammattilaisen tulee huomauttaa väärästä tavarasta.

Alla oli kysymys siitä, että ammattilainen oli tullut tietoiseksi väärästä tavarasta kun oli nähnyt asennuspaikan. Käräjäoikeus hyväksyi kanteen mutta hovioikeus hylkäsi sen koska tavara oli sitä mitä oli tilattu (eli väärää siihen käyttötarkoitukseen). KKO katsoi kuitenkin, että ammattilaiselle oli tullut huomautuksentekovelvollisuus kun hän kävi asennuspaikalla toimittamassa tavaraa.


Korkein oikeus totesi:
"Korkein oikeus katsoo asiassa selvitetyksi, että Lxxxsen tilattua Hiltä keväällä soraa omakotitalonsa perustusten pohjaksi H oli toimittanut Lxxxselle maa-ainesta, joka oli ollut soveltumatonta käytettäväksi tähän tarkoitukseen. Asiassa ei tosin ole selvitetty, mitä Lxxxnen oli tilausta tehdessään edellyttänyt tilaamansa aineksen ominaisuuksilta ja mitä hän oli kertonut Hille sen käyttötarkoituksesta. H oli kuitenkin viimeistään tuodessaan aineksen Lxxxsen rakennuspaikalle tullut tietoiseksi aineksen aiotusta käyttötarkoituksesta rakennuspaikalla ja tällöin hänen on myös täytynyt olla selvillä aineksen soveltumattomuudesta aiottuun tarkoitukseen.
Hin olisi ammattimaisesti sorakauppaa harjoittavana pitänyt huomauttaa Lxxxselle aineksen soveltumattomuudesta tämän rakennuspaikan perustuksiin. Tämän H on laiminlyönyt. Lxxxsella on ollut perusteltua aihetta luottaa Hin asiantuntemukseen ja arviointiin aineksen soveltuvuudesta aiottuun tarkoitukseen. Näin ollen tavara on ollut Hin vastattavasta syystä kauppalain 17 §:n 2 momentin 2 kohdan ja 3 momentin nojalla virheellistä."

Asiassa sovellettiin tuolloin (1988 tehty tilaussopimus) kauppalakia mutta nykyään siihen sovellettaisiin kuluttajansuojalakia, jossa on sama periaate joskin ammattilaisella on sen mukaan pidemmälle menevä
selvitysvelvollisuus tavaran käyttötarkoituksesta. Arviointi huolellisesta toiminnasta on aina tapauskohtaista. Ja käytännössä näyttöön perustuvaa.


Kauppalaki
4 luku. Tavaran ominaisuudet
Sopimuksenmukaisuus
17 §.
Tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun.
Jos muusta ei voida katsoa sovitun, tavaran tulee:
1) soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään;
2) soveltua siihen erityiseen tarkoitukseen, johon tavaraa oli tarkoitus käyttää, jos myyjän on kaupantekohetkellä täytynyt olla selvillä tästä tarkoituksesta ja ostajalla on ollut perusteltua aihetta luottaa myyjän asiantuntemukseen ja arviointiin;
3) vastata ominaisuuksiltaan sitä, mihin myyjä on viitannut esittämällä näytteen tai mallin; sekä
4) olla pakattu tavanmukaisella tai muuten sopivalla tavalla, jos pakkaus on tarpeen tavaran säilyttämiseksi tai suojaamiseksi.
Jos tavara poikkeaa siitä, mitä 1 tai 2 momentissa säädetään, siinä on virhe

Kuluttajansuojalaki 5 luku
12 §. (SK: 16/1994, HE:1992/360)
Yleinen virhesäännös.
Tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun.
Jos ei muuta voida katsoa sovitun, tavaran tulee:
1) soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään;
2) soveltua siihen erityiseen tarkoitukseen, johon tavaraa oli tarkoitus käyttää, jos myyjän on kaupantekohetkellä täytynyt olla selvillä tästä tarkoituksesta eikä hän ole ennen kaupantekoa ilmoittanut ostajalle, että tavara ei mahdollisesti sovellu aiottuun käyttötarkoitukseen; (SK: 1258/2001, HE:2001/89)
3) olla myyjän siitä antaman kuvauksen mukainen ja vastata ominaisuuksiltaan sitä, mihin myyjä on viitannut esittämällä näytteen tai mallin; (SK: 1258/2001, HE:2001/89)
4) olla pakattu tavanmukaisella tai muuten sopivalla tavalla, jos pakkaus on tarpeen tavaran säilyttämiseksi tai suojaamiseksi; sekä
5) kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa.
Tavaran tulee ominaisuuksiltaan vastata laissa, asetuksessa tai viranomaisen päätöksessä asetettuja vaatimuksia, paitsi jos ostajan tarkoituksena on käyttää tavaraa tarkoitukseen, jossa kyseisellä vaatimuksella ei ole merkitystä.
Jos tavara poikkeaa siitä, mitä 1–3 momentissa säädetään, siinä on virhe. Ostaja ei kuitenkaan saa virheenä vedota seikkaan, josta hänen täytyy olettaa tienneen kauppaa tehtäessä. Ostaja ei myöskään saa virheenä vedota seikkaan, joka johtuu hänen toimittamistaan tavaran valmistamiseen käytetyistä tarveaineista, paitsi jos myyjän puolella on menetelty huolimattomasti. (SK: 1258/2001, HE:2001/89)

Lisäksi
kuluttajansuojalaki 8 luku rakentamispalveluissa
12 §. (SK: 16/1994, HE:1992/360)
Yleinen virhesäännös.
Palveluksen on sisällöltään, suoritustavaltaan ja tulokseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun.
Palvelus on suoritettava ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä ottaen huomioon tilaajan edut. Palveluksen tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen palveluksen yhteydessä aihetta olettaa. Palveluksen tulee myös vastata laissa, asetuksessa tai viranomaisen päätöksessä asetettuja vaatimuksia.
Jos toimeksisaajan on hankittava palveluksen suorittamisessa tarvittavaa materiaalia eikä toisin ole sovittu, materiaalin tulee olla kestävyydeltään ja muilta ominaisuuksiltaan tavanomaisen hyvää laatua.
Jos palvelus poikkeaa siitä, mitä 1–3 momentissa säädetään, siinä on virhe. Todistustaakka siitä, että palvelus on suoritettu ammattitaitoisesti ja huolellisesti, on toimeksisaajalla.


KKO:1991:153

Irtaimen kauppa - Kaupan kohteen virheellisyys
Diaarinumero:
S91/106
Esittelypäivä:
13.8.1991
Antopäivä:
5.11.1991
Taltio:
3519

A oli ostanut sorakauppias B:ltä maa-ainesta omakotitalonsa rakennuspaikan perustusta varten. Myyty maa-aines oli ollut soveltumatonta tähän tarkoitukseen. B oli viimeistään tuodessaan aineksen A:n rakennuspaikalle tullut tietoiseksi sekä aineksen käyttötarkoituksesta että sen soveltumattomuudesta siihen. B:n olisi tullut huomauttaa A:lle aineksen soveltumattomuudesta aiottuun tarkoitukseen, mutta hän oli tämän laiminlyönyt. A:lla oli ollut perusteltua aihetta luottaa B:n asiantuntemukseen. Kaupan kohteen katsottiin olleen virheellistä.
KauppaL 17 § 2 mom 2 kohta
KauppaL 17 § 3 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.11.1991
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Jutun käsittely Kotkan raastuvanoikeudessa
V Lxxxnen on K Hille 22.9.1988 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään raastuvanoikeudessa lausunut, että H oli keväällä 1988 tarjonnut täytesoraa Lxxxsen rakenteilla olevan omakotitalon perustusta varten. H oli toimittanut "KM Konetyöt H" -nimisen toiminimen esittämän laskun mukaan 526 kuutiometriä 27 markan yksikköhintaista soraa, ja Lxxxnen oli laskun maksanut. Hin toimittama soraksi esitelty maa-aines oli kuitenkin ollut talon perustusten alustäyttöön sopimatonta roudalle altista hiekkamoreenia.
H, joka oli tuonut maa-aineksen paikalle samana päivänä kuin rakennuksen perustuksen kaivaustyö oli suoritettu, ei ollut Lxxxselle ilmoittanut, ettei kysymyksessä ollut maa-aines soveltunut käytettäväksi siihen tarkoitukseen, johon se oli tilattu. H oli kieltäytynyt viemästä tuomaansa väärää ainesta pois, minkä vuoksi Lxxxnen oli joutunut ulkopuolisella kuljetuttamaan sen pois.
Lxxxselle oli aiheutunut kustannuksia aineksen tutkituttamisesta 2.151,70 markkaa, sen poistamisesta rakennuksen pohjalta ja uuden täytesoRaxxx tasauksesta 2.662,50 markkaa sekä poistetun aineksen kuljetuksesta rakennuspaikalta 1.235 markkaa. Kun Lxxxnen oli voinut käyttää Hin toimittamaa maa-ainesta muuhun tarkoitukseen rakennuspaikallaan 2.000 markan arvosta, hänen vahingokseen oli kysymyksessä olevasta aineksesta Hille maksetusta 14.200 markasta jäänyt 12.200 markkaa.
Näillä perusteilla Lxxxnen on vaatinut Hin velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi edellä mainitut määrät eli yhteensä 18.249,20 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
H on vastustanut kannetta lausuen, että Lxxxnen oli nimenomaan tilannut kysymyksessä olleen maa-aineksen sen soraan verrattuna halvemman hinnan perusteella. SoRaxxx hinta oli tuolloin ollut 34 markkaa kuutiometriltä. Lxxxnen oli ollut mukana aineksen toimituksessa, hyväksynyt toimituksen ja maksanut siitä esitetyn laskun. H oli kieltäytynyt toimittamasta kysymyksessä olevaa maa-ainesta pois rakennuspaikalta, koska se oli sekoittunut saveen, jonka sateiset ilmat olivat tuoneet esille.


Raastuvanoikeuden päätös 20.4.1989
Lxxxnen oli keväällä 1988 tilannut rakennettavan omakotitalonsa perustuksiin Hiltä täytesoraa. H oli "KM Konetyöt H" -nimisen toiminimen omistajana toimittanut Lxxxselle 526 kuutiometriä täytesoRaxxxa laskuttamaansa maa-ainesta hintaan 27 markkaa kuutiometriltä eli 14.200 markan arvosta. Lxxxnen oli maksanut laskun. Kysymyksessä oleva maa-aines oli Kotkan kaupungin rakennusvalvontaviRaxxxomaisten mielestä ja näiden kehotuksesta suoritetun Kymen IPT Oy:n toimittaman aineksen tutkimuksen ja sen pohjalta annetun lausunnon mukaan ollut soveltumatonta käytettäväksi rakennuksen perustusten täyttöön. Maa-aines ei ollut ollut soraa, vaan täytemaata. Se ei ollut ollut tiivistyvää ja riittävän kantavaa ainesta, vaan painuvaa ja helposti routivaa hiekkamoreenia, josta ei olisi saatu kantavaa pohjaa Lxxxsen rakennukselle. Tätä täytemaata oli ajettu rakennuksen peruskaivantoon noin kahden metrin kerros. Hin kieltäydyttyä viemästä toimittamaansa täytemaata pois, Lxxxselle oli aiheutunut siitä maksamansa hinnan ohella maan ylöskaivusta, poiskuljetuksesta ja täytemaan kelvollisuuden tutkituttamisesta kanteessa tarkoitetut kustannukset. Lxxxsen käytettyä ainesta rakennuspaikallaan muuhun kuin tilattuun tarkoitukseen 2.000 markan arvosta, hänen vahingokseen on maksetusta laskusta jäänyt 12.200 markkaa.
Hin toimittama maa-aines oli ollut käyttötarkoitukseensa virheellistä ja hänen oli harjoittaessaan ammatikseen maa-aineskauppaa muun muassa rakennuksia varten ja maanrakennusalalla työskentelevänä täytynyt käsittää toimittamansa tavaRaxxx soveltumattomuus kantajan tilaamaan tarkoitukseen. Lxxxsella oli ollut perusteltua aihetta luottaa Hin asiantuntemukseen. Vaikka Lxxxnen alaa tuntemattomana olisikin tilannut halvempaa soralaatua ja hyväksynyt toimituksen, sillä ei ollut merkitystä Hin vastuuta poistavana seikkana koska H oli tiennyt aineksen käyttötarkoituksen. Koska H ei ollut suostunut korjaamaan virheellistä toimitusta, oli Lxxxnen joutunut kustannuksellaan vaihtamaan kelvottoman maaaineksen. Aineksen tutkituttaminen oli ollut välttämätöntä asian selvittämistä varten.
Näillä perusteilla ja koska H oli vastuussa menettelynsä johdosta Lxxxselle aiheutuneista kustannuksista raastuvanoikeus on velvoittanut Hin suorittamaan Lxxxselle korvaukseksi virheellisestä täytemaasta, sen tutkituttamisesta sekä ylöskaivuusta ja poiskuljetuksesta rakennuspaikalta aiheutuneista vahingosta ja kustannuksista kanteessa vaaditut yhteensä 18.249,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 22.9.1988 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 6.500 markkaa.


Vaatimukset ja vastaus Kouvolan hovioikeudessa
H on vaatinut raastuvanoikeuden päätöksen kumoamista ja kanteen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.
H on raastuvanoikeudessa esittämänsä uudistaen lisäksi lausunut, että Lxxxsen rakennuspaikka oli ollut maaperäominaisuuksiltaan poikkeuksellisen huonosti kantava, mistä seikasta H ei kauppaa tehtäessä ollut tiennyt eikä ollut voinutkaan tietää.
Lxxxnen on vastannut valitukseen ja vaatinut vastauskulujensa korvaamista korkoineen.


Hovioikeuden tuomio 21.11.1990
Hovioikeus on katsonut asiassa selvitetyksi, että Hin toimittama maa-aines oli ollut käyttötarkoitukseensa soveltumatonta.
H oli kertonut Lxxxsen tilanneen halvemman hinnan perusteella maa-ainesta, joka oli maksanut 27 markkaa kuutiometriltä, eikä normaalia soraa, joka oli maksanut 34 markkaa kuutiometriltä. Lxxxnen oli ollut mukana maa-aineksen toimituksessa, hyväksynyt sen ja maksanut laskun.
Lxxxnen ei ollut kuitenkaan selvittänyt, mitä hän oli edellyttänyt maa-aineksen ominaisuuksilta tehdessään tilausta Hiltä ja mitä hän oli kertonut maa-aineksen käyttötarkoituksesta Hille.
Asiassa on jäänyt näyttämättä, että H olisi toimittanut muuta maa-ainesta kuin mitä Lxxxnen oli tilannut ja että H olisi ollut tilausta tehtäessä tietoinen Lxxxsen rakennuspaikan erityisolosuhteista ja maaaineksen käyttötarkoituksesta.
Näillä perusteilla hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, hylännyt kanteen ja vapauttanut Hin velvollisuudesta suorittaa Lxxxselle raastuvanoikeuden tuomitsemaa vahingonkorvausta ja oikeudenkäyntikulujen korvausta. Lxxxnen on velvoitettu korvaamaan Hin oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.000 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Lxxxselle, joka on Korkeimman oikeuden kehotuksesta täydentänyt muutoksenhakemustaan, on myönnetty valituslupa 3.5.1991.
H on antanut pyydetyn vastauksen.
Lxxxnen on toistanut kanteensa ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kaikissa oikeusasteissa.
H on vaatinut valituksen hylkäämistä ja vastauskulujensa korvaamista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.11.1991
Perustelut
Todistajana kuultu suunnitteluinsinööri Tapio Pxxxnen, joka oli laatinut raastuvanoikeudessa esitetyn tutkimukseen perustuvan lausunnon kysymyksessä olevan maaaineksen laadusta, on kertonut Hin toimittaman maaaineksen olleen hiekkamoreenia, jota ei voida käyttää rakennusmateriaalina ja jota maallikko ei pystynyt erottamaan sorasta. Vastaavasti Kotkan kaupungin apulaisrakennustarkastaja Sakari Peeenen on kertonut, ettei vastaajan toimittama maa-aines ollut täytesoraa vaan täytemaata. Se ei soveltunut rakennustarkoitukseen. Todistajana vielä kuultu rakennustarkastaja Erkki Raxxxta on kertonut käydessään kantajan rakennustyömaalla havainneensa, ettei työmaalle tuotu maa-aines täyttänyt niitä vaatimuksia, joita täytesoralle kyseisellä rakennuspaikalla tuli asettaa. Kyseinen maa-aines oli ollut täytemaata, mutta ei soraa. Tällaista täytemaata voi käyttää rakennuksen perustanakin sellaisessa paikassa, missä ei missään olosuhteissa jouduta tekemisiin veden kanssa.
Korkein oikeus katsoo asiassa selvitetyksi, että Lxxxsen tilattua Hiltä keväällä soraa omakotitalonsa perustusten pohjaksi H oli toimittanut Lxxxselle maa-ainesta, joka oli ollut soveltumatonta käytettäväksi tähän tarkoitukseen. Asiassa ei tosin ole selvitetty, mitä Lxxxnen oli tilausta tehdessään edellyttänyt tilaamansa aineksen ominaisuuksilta ja mitä hän oli kertonut Hille sen käyttötarkoituksesta. H oli kuitenkin viimeistään tuodessaan aineksen Lxxxsen rakennuspaikalle tullut tietoiseksi aineksen aiotusta käyttötarkoituksesta rakennuspaikalla ja tällöin hänen on myös täytynyt olla selvillä aineksen soveltumattomuudesta aiottuun tarkoitukseen.
Hin olisi ammattimaisesti sorakauppaa harjoittavana pitänyt huomauttaa Lxxxselle aineksen soveltumattomuudesta tämän rakennuspaikan perustuksiin. Tämän H on laiminlyönyt. Lxxxsella on ollut perusteltua aihetta luottaa Hin asiantuntemukseen ja arviointiin aineksen soveltuvuudesta aiottuun tarkoitukseen. Näin ollen tavara on ollut Hin vastattavasta syystä kauppalain 17 §:n 2 momentin 2 kohdan ja 3 momentin nojalla virheellistä.
Lxxxnen on kehottanut Hiä hakemaan toimittamansa maa-aineksen pois, mutta H on tästä kieltäytynyt. Asetettuaan aineksen ensin Hin käytettäväksi ja tämän siitä kieltäydyttyä Lxxxsella on ollut oikeus toimittaa aines itse pois rakennuspaikaltaan. Lxxxsella on näin ollen oikeus saada maksamastaan kauppahinnasta takaisin vaatimansa suuruinen määrä, jota ei ole kiistetty.
Lxxxselle on aiheutunut aineksen tutkituttamisesta ja sen poistamisesta rakennuksen perustuksesta sekä poistetun aineksen kuljetuksesta rakennuspaikalta raastuvanoikeuden päätöksessä todetut kustannukset eli yhteensä 6.049,20 markkaa.
H, joka häviää jutun, on velvollinen korvaamaan Lxxxsen oikeudenkäyntikulut jutussa.

Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan ja juttu jätetään pääasian osalta raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan siten, että H velvoitetaan suorittamaan Lxxxselle tämän maa-aineksesta maksamasta kauppahinnasta takaisin 12.200 markkaa sekä korvaukseksi aineksen tutkituttamisesta ja poistamisesta rakennuksen perustuksesta sekä poistetun aineksen kuljettamisesta rakennuspaikalta yhteensä 6.049,20 markkaa eli kaikkiaan 18.249,20 markkaa raastuvanoikeuden päätöksessä mainittuine korkoineen. Lisäksi H velvoitetaan korvaamaan Lxxxsen oikeudenkäyntikulut jutussa 8.500 markalla.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Nybergh, Tuleheimo-Takki, Taipale ja Heikonen