Konsultin tiedoksiantovelvollisuuden laajuus

Konsulttisopimus määrittelee osapuolten muun ohessa vastuut ja velvoitteet. Sopimukseen on kirjattava tehtävät ja vastuunrajoituslauseke oikein. Vaikka jotkin tehtävät eivät sopimuksessa määriteltyjen ehtojen mukaisesti kuuluisi konsultille saattaa vastuu niidenkin osalta realisoitua. Alla oli kysymys yrityskauppasopimuksesta ja veroseuraamuksista. KKO perustelujen mukaan tilitoimistopalvelujen ja verokonsultoinnin ammattimaisella tarjoajalla on asiantuntijana asiakkaisiinsa nähden toimeksiannon puitteissa laaja tiedonantovelvollisuus sellaisista seikoista, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti asiakkaan etuihin. Toimeksiannon piiriin kuulumattomien neuvojen antaminen ei lähtökohtaisesti kuulu tämän velvollisuuden piiriin. Tiedonantovelvollisuus voi kuitenkin ulottua sellaisiin toimeksiannon ulkopuolelle jääviin merkityksellisiin seikkoihin, jotka asiantuntija toimeksiantoa täyttäessään havaitsee, jos hän ei voi olettaa asiakkaan niistä tietävän. Toimeksiannon kohteena olevasta oikeustoimesta aiheutuva veroseuraamus on tyypillisesti sellainen haitallinen seikka, johon asiantuntijan tulee kiinnittää asiakkaansa huomiota.Tämän johdosta kirjanpitotoimisto velvoitettiin suorittamaan korvauksia yrittäjälle kun ei ollut kiinnittänyt tämän huomiota veroseuraamuksiin.


Saman tyyppisiä tilanteita voidaan ajatella rakentamisen piirissä esim. valittaessa eri rakenneratkaisuja, materiaaleja suunnitteluvaiheessa tai työmaalla. Suunnittelijalla ja rakennuttajakonsultilla on silloin myös laaja tiedonantovelvollisuus paitsi sopimuksen tarkoittaman tehtävän hoitamisessa myös siihen läheisesti liittyvien seikkojen osalta. Tähän riittää kuitenkin tilaajan huomion kiinnittäminen asiaan.



KKO:2001:128
Dokumentin versiot
Vahingonkorvaus - - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu - Tiedonantovelvollisuus
Diaarinumero: S2000/897
Esittelypäivä: 29.10.2001
Antopäivä: 18.12.2001
Taltio: 2649

A oli sopinut puolisonsa kanssa, että A luovuttaa puolisolleen yhtiöosuutensa heidän puoliksi omistamassaan kommandiittiyhtiössä. A oli antanut luovutukseen liittyvien asiakirjojen laatimista koskevan toimeksiannon tilitoimistolle, joka oli ollut kommandiittiyhtiöön pitkäaikaisessa muun muassa kirjanpitopalveluja ja verosuunnittelua käsittävässä sopimussuhteessa. Vaikka toimeksianto ei ollut käsittänyt luovutuksesta aiheutuvien veroseuraamusten selvittämistä, tilitoimistolla katsottiin Korkeimman oikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla olleen velvollisuus varoittaa A:ta luovutuksesta aiheutuvista veroseuraamuksista. (Ään.)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Lappeenrannan käräjäoikeudessa

A lausui Tilikarelia Oy:tä vastaan nostamassaan kanteessa, että hänen ja hänen puolisonsa omistama kommandiittiyhtiö oli toiminut kahden automerkin piirimyyjänä Lappeenrannassa. Vuoden 1995 aikana autojen maahantuoja oli purkanut piirimyyntisopimukset, mutta oli suostunut tekemään uuden piirimyyntisopimuksen A:n kanssa edellyttäen, että automyyntiä harjoittamaan perustettaisiin uusi yritys, jossa A:n puoliso ei olisi mukana. Tämän vuoksi syksyllä 1995 oli perustettu Autotalo A Oy, jonka A oli yksin omistanut. Autotalo A Oy oli alkanut myydä mainittuja kahta automerkkiä. Kommandiittiyhtiö oli saanut erään kolmannen automerkin myyntiedustuksen. Kun puolisot olivat alun perin omistaneet kommandiittiyhtiön puoliksi, omistussuhteet olivat Autotalo A Oy:n perustamisen myötä muuttuneet A:n eduksi, omistihan hän edelleen myös puolet kommandiittiyhtiöstä. Puolisot olivat halunneet muuttaa omistussuhteet vastaamaan tasapuolista alkuasetelmaa.


Auktorisoitu tilitoimisto Tilikarelia Oy oli jo vuosien ajan hoitanut kommandiittiyhtiön kirjanpidon, verosuunnittelun ja muut vastaavat toimet. Puolisot olivat syyskuussa 1995 antaneet kommandiittiyhtiön omistusjärjestelyjen suunnittelun ja toteuttamisen Tilikarelia Oy:n tehtäväksi. Toimeksianto oli annettu Tilikarelia Oy:n vastaavana henkilönä toimineelle KLT-kirjanpitäjä ja HMT-tilintarkastaja X:lle, joka oli muutoinkin hoitanut kommandiittiyhtiön asioita Tilikarelia Oy:n puolesta. Toimeksiannon perusteella oli laadittu ilmeisesti kaupparekisteriin tehtävää ilmoitusta varten 12.1.1996 päivätty asiakirja, jonka mukaan A oli myynyt ja luovuttanut yhtiöosuutensa kommandiittiyhtiössä puolisolleen. Tilikarelia Oy:n sisaryhtiö Kaakon Notariaatti Oy oli sittemmin laskuttanut toimenpiteistään kommandiittiyhtiötä.


Vuodelta 1996 vahvistetussa verotuksessa A:n katsottiin saaneen yhtiöosuuden luovutuksen johdosta luovutusvoittoa 847 275 markkaa, mitä vastaavaksi veroksi oli vahvistettu 237 237 markkaa. Veroseuraamus oli tullut A:lle täytenä yllätyksenä. Puolet kommandiittiyhtiön negatiivisesta omasta pääomasta oli verotuksessa otettu huomioon A:n luovutuksesta saamana voittona. A oli tehnyt veronhuojennushakemuksen, jossa hän oli pyytänyt veron poistamista tarjoutuen palauttamaan luovutussopimusta edeltäneen osakkuutensa kommandiittiyhtiössä. Verovirasto oli hylännyt hakemuksen.


Yhtiöjärjestely oli annettu yrityskonsultointia harjoittavan tilitoimiston hoidettavaksi luottaen sen asiantuntemukseen. Tilitoimisto ei kuitenkaan ollut selvittänyt järjestelyn aiheuttamaa verovaikutusta. Tilikarelia Oy:n edustajien kanssa 13.11.1997 järjestetyssä tapaamisessa oli käynyt ilmi, että veroseuraamus oli ollut yllätys myös edellä mainitulle toimeksiannon vastaanottaneelle Tilikarelia Oy:n edustaja X:lle. A:n vaadittua Tilikarelia Oy:ltä kirjallisesti korvausta hänelle aiheutuneista vahingoista tämä oli kuitenkin kieltäytynyt korvaamasta vahinkoja.


Tilikarelia Oy oli auktorisoitu tilitoimisto, jonka tuli suorittaa toimeksiannot huolellisesti ja asiantuntevasti voimassa olevaa lainsäädäntöä ja hyvää tilitoimistotapaa noudattaen. Sillä tuli lähtökohtaisesti olla varsin laajat tiedot verosäännöksistä. Tilikarelia Oy:n olisi tämän vuoksi tullut ottaa huomioon yritysjärjestelyn veroseuraamukset ja informoida A:ta järjestelyyn mahdollisesti liittyvästä myyntivoittoverotuksesta. Tämän Tilikarelia Oy oli laiminlyönyt. Yhtiöosuuden luovutukseen ei olisi lainkaan ryhdytty, mikäli siitä aiheutuva veroseuraamus olisi ollut tiedossa. Tilikarelia Oy oli näin ollen aiheuttanut A:lle luovutusvoittoveron määräisen vahingon. Lisäksi A:lle oli aiheutunut vahinkoa veronlisäyksenä sekä veronhuojennushakemuksen laatimisesta ja asiantuntijalausunnon hankkimisesta aiheutuneina kustannuksina.


A vaati, että Tilikarelia Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi 244 574 markkaa viivästyskorkoineen.

Vastaus
Tilikarelia Oy kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä.
Kysymyksessä oli ollut vain tekninen toimeksianto, johon ei ollut sisältynyt konsultointia. Toimeksiannon sisältönä oli ollut kommandiittiyhtiön yhtiösopimuksen muuttaminen siten, että A luopui yhtiöosuudestaan ja että yhtiön toiminimi muutettiin. A ei ollut antanut toimeksiantoa henkilökohtaisesti, vaan kommandiittiyhtiön puolesta. Hän ei siten ollut ollut Tilikarelia Oy:n sopijapuoli, eikä hänen ja Tilikarelia Oy:n välille ollut syntynyt toimeksiantosopimusta.
Toimeksiannon suorittaminen nimenomaan kommandiittiyhtiön lukuun ilmeni siitä, että toimeksiannosta oli laskutettu kommandiittiyhtiötä, joka olikin maksanut laskun siitä reklamoimatta.
Toimeksianto oli täytetty virheettömästi ja toimeksiantajan ohjeiden mukaisesti. Tilikarelia Oy:n ja kommandiittiyhtiön välisen kirjanpitopalveluja koskevan sopimuksen nimenomaisen ehdon mukaan yrityksen omistajan talous- ja veroasioiden hoito ei sisältynyt mainittuun sopimukseen. A ei ollut edes väittänyt, että sanotusta sopimusehdosta olisi kysymyksessä olevan toimeksiannon yhteydessä poikettu. Yhtiöosuudesta luopumisesta yhtiömiehelle mahdollisesti aiheutuvista veroseuraamuksista informoiminen oli näin ollen jäänyt Tilikarelia Oy:n sopimusvelvoitteiden ulkopuolelle.
Tuloverolain säännösten mukaan luovutusvoitto realisoitui yhtiöosuuden luovutustilanteessa. A:lle aiheutunut veroseuraamus ei siten ollut ollut luovutustilanteessa vältettävissä. Lopputulos olisi ollut sama, vaikka luovutuksen suunnittelussa olisi käytetty verokonsulttia. A:lle ei näin ollen ollut aiheutunut mitään vahinkoa, vaan hänelle oli ainoastaan maksuunpantu vero siitä, mitä hän oli luovutusvoittona yhtiöstä itselleen edustanut. Vahingonkorvausvaatimus oli siten lakiin perustumaton.

Käräjäoikeuden tuomio 31.8.1999
Toimeksiannon sisältö ja yhtiöjärjestelyjen peruste
Tilikarelia Oy oli väittänyt, että yhtiöosuuden luovutus oli johtunut edellä mainitun kahden automerkin maahantuojan vaatimuksesta ja että eräs helsinkiläinen asianajaja oli suunnitellut kaikki yhtiöjärjestelyt jo kauan ennen Tilikarelia Oy:n saamaa toimeksiantoa. Asiassa oli kuitenkin selvitetty, ettei A:n päätös luovuttaa yhtiöosuutensa puolisolleen ollut johtunut siitä, että maahantuoja olisi vaatinut A:ta luopumaan yhtiöosuudestaan. Selvittämättä oli jäänyt, että A:ta piirimyyntisopimuksen uudelleen järjestämistä koskevassa asiassa ja uuden piirimyyntisopimuksen edellyttämän osakeyhtiön perustamisessa avustanut asianajaja olisi näiden toimien lisäksi suunnitellut A:lle ja tämän puolisolle yhtiöjärjestelyjä. Tilikarelia Oy:n saamassa toimeksiannossa ei ollut ollut kysymys pelkästään asiakirjan teknisestä laatimisesta toisaalla tehtyjen suunnitelmien pohjalta.
Toimeksiannon oli antanut A puhelimitse. Vaikka hänen katsottaisiinkin antaneen toimeksiannon kommandiittiyhtiön yhtiömiehenä, Tilikarelia Oy oli toimeksiannon sisältöön nähden ollut velvollinen ottamaan huomioon myös A:n edut. Sillä muodollisella seikalla, että laskun toimeksiannon suorittamisesta oli maksanut kommandiittiyhtiö, ei ollut merkitystä harkittaessa, oliko toimeksiantajana pidettävä A:ta vai kommandiittiyhtiötä.


Toimeksiannon sisältönä oli ollut laatia asiakirjat, joiden nojalla A:n omistama yhtiöosuus kommandiittiyhtiössä siirtyi hänen puolisolleen. Kysymyksessä oli ollut kommandiittiyhtiön ja Tilikarelia Oy:n välisestä kirjanpitosopimuksesta erillinen toimeksianto.
A:lle koitunut veroseuraamus oli aiheutunut siitä, että yhtiöosuuden luovutuksesta oli laadittu ja allekirjoitettu 12.1.1996 päivätty sopimusasiakirja. Sillä, että sopimusasiakirjassa viitattua erillistä kauppakirjaa ei ollut tehty, ei ollut merkitystä.


Olisiko vero voitu välttää?


Luovutusvoittoveroa ei olisi maksuunpantu, jos A ei olisi luovuttanut yhtiöosuuttaan. Asiassa oli selvitetty, ettei A:lla ollut ollut mitään pakkoa luovuttaa yhtiöosuuttaan kommandiittiyhtiössä. Hän ei olisi veroseuraamuksesta tietoisena luovuttanut yhtiöosuuttaan. A:lle oli siten aiheutunut veroseuraamuksen suuruinen vahinko.


Tilikarelia Oy:n vahingonkorvausvelvollisuus
Kysymys oli sopimusoikeudellisesta vahingonkorvausvelvollisuudesta. A oli näyttänyt toimeksiannon ja hänelle aiheutuneen vahingon. Tilikarelia Oy ei ollut näyttänyt menetelleensä olosuhteiden edellyttämällä huolellisuudella toimeksiantoa täyttäessään. Vaikka toimeksiannossa ei varsinaisesti ollut ollut kysymys verosuunnittelusta, Tilikarelia Oy:llä olisi ollut velvollisuus varoittaa A:ta yhtiöosuuden luovuttamisesta aiheutuvasta veroseuraamuksesta. Näin ollen Tilikarelia Oy oli velvollinen korvaamaan A:lle aiheutuneen vahingon.
Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti Tilikarelia Oy:n suorittamaan A:lle 244 574 markkaa viivästyskorkoineen.


Asian on ratkaissut käräjätuomari Terhi Anttila.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 18.7.2000
Tilikarelia Oy valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui pääkäsittelyn toimitettuaan seuraavaa:
Toimeksiannon sisältö ja yhtiöjärjestelyjen peruste
A:n kertomuksesta ilmeni, että yhtiöosuuden luovutus oli ollut hänen ajatuksensa. A oli kesällä 1995 kysynyt käräjäoikeuden tuomiossa mainitulta Tilikarelia Oy:n palveluksessa olleelta kirjanpitäjä X:ltä neuvoa siitä, miten luovutus käytännössä toteutetaan. Tämä oli A:n kertoman mukaan tällöin sanonut, että yhtiöosuuden luovutus oli yksinkertainen asia, joka järjestyisi tekemällä luovutuskirja. A ja hänen puolisonsa olivat tämän jälkeen keskustelleet asiasta ja päättäneet, että A luovuttaa yhtiöosuutensa silloisessa kommandiittiyhtiössä puolisolleen. Yhtiöosuuden luovuttaminen ei siten ollut tapahtunut mainitun Tilikarelia Oy:n edustajan X:n esityksestä. Asiasta ei ollut käyty enempää neuvotteluja tuossa yhteydessä eikä myöskään myöhemmin samana syksynä varsinaisen toimeksiannon yhteydessä. Luovutuksen mahdollisia veroseuraamuksia ei ollut otettu puheeksi kummankaan osapuolen taholta. A ei ollut pyytänyt verotusta koskevia neuvoja, eikä Tilikarelia Oy:n edustaja ollut niitä oma-aloitteisesti antanut. A ei ollut kertomuksessaan edes väittänyt, että toimeksianto olisi käsittänyt puolisoiden omistamien yhtiöiden yhtiöjärjestelyn konkreettisen suunnittelun ja toteuttamisen.


Tilikarelia Oy:n vahingonkorvausvelvollisuus
Yhtiöosuuden luovutuskirjan laatimisessa oli ollut kysymys Tilikarelia Oy:n ja kommandiittiyhtiön välisestä kirjanpitopalvelujen suorittamista koskevasta sopimuksesta erillisestä toimeksiannosta. Mainittu sopimus ei nimenomaisen ehtonsa mukaisesti ollut edes sisältänyt yrityksen omistajan talous- ja veroasioiden hoitoa. Sitä, ettei A:n toimeksianto ollut käsittänyt varsinaista konsultointia sen enempää verotukseen kuin muihinkaan yhtiöosuuden luovutukseen liittyvissä kysymyksissä, osoitti osaltaan sekin, ettei toimeksiannon hoitamisesta lähetetyssä laskussa ollut laskutettu konsultoinnista ja että toimeksiannon hoitamisesta oli peritty vain 800 markkaa Tilikarelia Oy:n vuosilaskutuksen kommandiittiyhtiölle ollessa noin 150 000 markkaa.
Pelkästään se, että Tilikarelia Oy:n toimialaan kuului muun muassa konsultointi verotusta koskevissa asioissa, ei ollut synnyttänyt sille velvollisuutta oma-aloitteisesti varoittaa A:ta yhtiöosuuden luovuttamisesta aiheutuvasta veroseuraamuksesta, kun luovutuksen ei ollut näytetty perustuneen Tilikarelia Oy:n neuvoon tai sen kanssa käytyyn konsultaatioon ja koska toimeksiannon oli edellä selostetuilla perusteilla katsottava käsittäneen vain luovutuksen käytännön toteuttamisen. Se, että toimeksiannon Tilikarelia Oy:ssä vastaanottanut henkilö oli veroseuraamuksen johdosta pidetyssä neuvottelutilaisuudessa myöntänyt veroseuraamuksen selvittämättä jättämisen olleen hänen virheensä ja Tilikarelia Oy:n olevan siitä vastuussa, ei ollut perustanut Tilikarelia Oy:lle vahingonkorvausvelvollisuutta väitetystä virheestä.
Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi kanteen ja vapautti Tilikarelia Oy:n korvausvelvollisuudesta A:lle.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Hoppu, Seppo Ikävalko (eri mieltä) ja Ulla Rantanen. Esittelijä Antero Väyrynen.


Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Seppo Ikävalko oli muutoin samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö, mutta lausui Tilikarelia Oy:n vahingonkorvausvelvollisuuden osalta seuraavaa:
Veroasioista ei ollut ollut puhetta A:n antaessa toimeksiannon Tilikarelia Oy:n edustajalle. A oli autoalan yrittäjänä käyttänyt tilitoimiston palveluja, koska hänen tietämyksensä tili- ja veroasioissa ei ollut ollut riittävä yritystoiminnassa vastaantulevien ongelmien huomioon ottamiseen ja ratkaisemiseen. Tilikarelia Oy:n toimenkuvaan kuului muun muassa konsultointi verotusta, yritysten perustamista ja kaupparekisteriä koskevissa asioissa. Tilikarelia Oy:ltä voitiin sen toimenkuvaan kuuluvaa toimeksiantoa vastaanottaessaan edellyttää, että sillä oli tehtävän hoitamiseen kohtuudella vaadittava osaaminen ja valmius ottaa huomioon toimeksiantajan tavanomaiset edut. Tuloverolain säännösten merkitys yhtiöosuuden luovutuksessa oli ollut sellainen olennainen seikka, joka asiantuntijapalveluja maksua vastaan tarjoavan Tilikarelia Oy:n oli tullut toimialaansa kuuluvan asiantuntemuksen perusteella tietää. Tilikarelia Oy:n olisi toimeksiannon vastaanottaessaan tullut oma-aloitteisesti varoittaa A:ta yhtiöosuuden luovutukseen liittyvistä veroseuraamuksista.
A oli ilmoittanut, ettei hän olisi luovuttanut yhtiöosuuttaan, jos hän olisi tiennyt veroseuraamuksesta. A:n ilmoitusta ei ollut saatettu epätodennäköiseksi. Hänelle oli siten aiheutunut veroseuraamuksen suuruinen vahinko. Vahinko oli johtunut Tilikarelia Oy:n laiminlyönnistä. Tilikarelia Oy oli tämän vuoksi sopimussuhteita koskevien periaatteiden mukaisesti vastuussa vahingosta.
Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla Ikävalko katsoi, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja hänen kanteensa hyväksytään.
Tilikarelia Oy antoi siltä pyydetyn vastauksen.
Korkein oikeus toimitti jutussa suullisen käsittelyn.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
A on, sovittuaan puolisonsa kanssa siitä, että hän luovuttaa yhtiöosuutensa kommandiittiyhtiössä puolisolleen, vuoden 1995 loppupuolella antanut puhelimitse Tilikarelia Oy:lle luovutukseen liittyneen toimeksiannon. Sen on ottanut vastaan tilitoimiston vastaavana henkilönä toiminut KLT-kirjanpitäjä ja HTM-tilintarkastaja X, jonka kanssa A on keskustellut aiotusta luovutuksesta jo saman vuoden kesällä kotonaan erään muun yhtiön asioiden yhteydessä.
Luovutuksen osapuolina ovat olleet A ja hänen puolisonsa, mutta ei kommandiittiyhtiö. Tilikarelia Oy:n edustajan otettua toimeksiannon vastaan toimeksiantosopimus on syntynyt A:n ja Tilikarelia Oy:n välille. Toimeksianto ei ole perustunut kommandiittiyhtiön ja Tilikarelia Oy:n 12.1.1994 tekemään kirjanpitopalveluja koskevaan sopimukseen, eikä sanotun sopimuksen ehtoja siten voida soveltaa riidan kohteena olevaan toimeksiantoon.
Asiassa on alempien oikeuksien katsomin tavoin jäänyt näyttämättä, että yhtiöosuuden luovutus olisi liittynyt uuden piirimyyntisopimuksen aikaansaamiseen ja ollut siten sidoksissa muun muassa Autotalo A Oy:n perustamisen käsittäneeseen ulkopuolisen asiantuntijan suunnittelemaan yritysjärjestelyyn.


Korkeimmassa oikeudessa kuultujen A:n ja X:n kertomusten perusteella on selvitetty, että A:n Tilikarelia Oy:lle antaman toimeksiannon sisältönä on ollut laatia asiakirjat, joilla A "irrotetaan" kommandiittiyhtiöstä. A ei ole itse tiennyt, mitä asiakirjoja tähän tarvittiin, vaan ne on määritelty toimeksiannon perusteella. Toimeksiantoa ei siten ole rajattu pelkästään yhtiösopimuksen muutoksen ja kaupparekisteri-ilmoituksen tekemiseen. X:n vastaanottaessa Tilikarelia Oy:n edustajana toimeksiannon puhetta ei ole ollut siitä, olisiko yhtiöosuuden luovuttaminen verotuksellisesti tarkoituksenmukaista. Ratkaisevaa toimeksiannon sisällön arvioinnissa on se, mitä A ja X ovat sopineet. Sen sijaan toimeksiannon täyttämiseen tarvittavat asiakirjat laatinut Kaakon Notariaatti Oy:n toimitusjohtaja on voinut olla siinä käsityksessä, että toimeksianto on käsittänyt pelkästään kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden luovutukseen liittyvistä käytännön toimenpiteistä huolehtimisen.


Tilitoimistopalvelujen ja verokonsultoinnin ammattimaisella tarjoajalla on asiantuntijana asiakkaisiinsa nähden toimeksiannon puitteissa laaja tiedonantovelvollisuus sellaisista seikoista, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti asiakkaan etuihin. Toimeksiannon piiriin kuulumattomien neuvojen antaminen ei lähtökohtaisesti kuulu tämän velvollisuuden piiriin. Tiedonantovelvollisuus voi kuitenkin ulottua sellaisiin toimeksiannon ulkopuolelle jääviin merkityksellisiin seikkoihin, jotka asiantuntija toimeksiantoa täyttäessään havaitsee, jos hän ei voi olettaa asiakkaan niistä tietävän. Toimeksiannon kohteena olevasta oikeustoimesta aiheutuva veroseuraamus on tyypillisesti sellainen haitallinen seikka, johon asiantuntijan tulee kiinnittää asiakkaansa huomiota.
Tilikarelia Oy:n ja kommandiittiyhtiön samoin kuin muidenkin A:n ja hänen puolisonsa yhtiöiden välillä on ollut vuodesta 1989 alkaen muun muassa kirjanpitopalveluja ja verosuunnittelua koskeva sopimussuhde, jossa X on toiminut Tilikarelia Oy:n puolella yhteyshenkilönä. Tämän johdosta myös A:n ja Tilikarelia Oy:n välillä on vallinnut luottamuksellinen suhde. Kommandiittiyhtiön kirjanpitäjänä Tilikarelia Oy:n on täytynyt olla tietoinen siitä, että kommandiittiyhtiöstä oli tehty merkittävät määrät yksityisottoja. Tilikarelia Oy:n on täytynyt olla asiantuntemuksensa perusteella tietoinen yhtiöosuuden luovutukseen sovellettavasta tuloverolain 46 §:n 4 momentin säännöksestä, jonka mukaan luovutuksesta saadun voiton määrää laskettaessa luovutusvoittoon lisätään määrä, jolla yhtiömiehen yksityisotot olivat yhteensä ylittäneet hänen vuotuisten voitto-osuuksiensa ja yhtiöön tekemiensä sijoitusten yhteismäärän. Kysymys on yhtiöosuuden luovutukseen liittyvästä keskeisestä veroseuraamussäännöksestä. Tämän perusteella Tilikarelia Oy:n olisi asiantuntijana toimeksiantoa täyttäessään pitänyt havaita, että toteutettavasta yhtiöosuuden luovutuksesta aiheutuu A:lle huomattava veroseuraamus. Toisaalta Tilikarelia Oy ei ole voinut lähteä siitä, että A olisi tietoinen seuraamuksesta. Esitetystä selvityksestä ei ilmene sellaista seikkaa, jonka johdosta Tilikarelia Oy:n olisi ollut perusteltua asiaa tarkistamatta olettaa, että aiottu luovutus joka tapauksessa toteutettaisiin veroseuraamuksista riippumatta. Edellä lausutun perusteella Tilikarelia Oy:n olisi tullut varoittaa A:ta luovutuksesta aiheutuvista veroseuraamuksista siitäkin huolimatta, ettei toimeksiantoon ole kuulunut nimenomaisesti verokonsultointia. Näissä olosuhteissa ei merkitystä ole sillä, onko Tilikarelia Oy tosiasiallisesti tiennyt yhtiöosuuden luovutuksen ehdot. Tilikarelia Oy on laiminlyönyt velvollisuutensa varoittaa veroseuraamuksesta.


A on ilmoittanut, ettei hän olisi luovuttanut yhtiöosuuttaan puolisolleen, jos hän olisi ollut tietoinen veroseuraamuksesta. Niin kuin edellä on lausuttu, asiassa on jäänyt näyttämättä, että yhtiöosuuden luovutus olisi liittynyt A:n ja hänen puolisonsa tavoittelemaan piirimyyntisopimuksen uudelleen järjestämiseen. Muutoinkaan ei ole ilmennyt tai pääteltävissä, että luovutus olisi veroseuraamuksesta huolimatta joka tapauksessa tehty tai että kysymyksessä olevalla, saman perheen jäsenten välisellä yhtiöosuuden vastikkeettomalla luovutuksella kommandiittiyhtiössä, jonka oma pääoma on negatiivinen, olisi saavutettu etuja, jotka olisi otettava huomioon arvioitaessa vahingon syntymistä. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että nyt toteutunut veroseuraamus olisi luovutuksesta riippumatta joka tapauksessa aiheutunut.
Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lle on Tilikarelia Oy:n laiminlyönnin johdosta aiheutunut luovutusvoittoveron eli 237 237 markan suuruinen vahinko, jonka se on velvollinen korvaamaan. Tilikarelia Oy on niin ikään velvollinen korvaamaan A:lle Tilikarelia Oy:n laiminlyönnin johdosta aiheutuneet, 21.1.1998 päivätystä laskusta ilmenevät yhteensä 7 337 markan määräiset kustannukset.

Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan. Käräjäoikeuden tuomion lopputulos jää noudatettavaksi. Tilikarelia Oy on siten velvollinen suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi 244 574 markkaa viivästyskorkoineen.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen sekä oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas (eri mieltä), Kari Kitunen ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Marja Räbinä.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Tulokas: Ratkaiseva merkitys asiassa on toimeksiannon sisällöllä. Tältä osin alemmat oikeudet ovat päätyneet sille kannalle, että kysymyksessä on ollut tilitoimistolle annettu erillinen toimeksianto hoitaa kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden luovutukseen liittyvät käytännön toimenpiteet, kuten kaupparekisteri-ilmoitus. Toimeksianto ei ole käsittänyt yrityksen omistajan taloussuunnittelua eikä verokonsultointia. Se oli nimenomaisella ehdolla rajattu tilitoimiston tehtävien ulkopuolelle myös kirjanpitopalvelusopimuksessa. Korkeimmassa oikeudessa järjestetty suullinen käsittely ei anna aihetta arvioida toimeksiannon laatua uudelleen. Kysymys on ollut käytännön notariaattitehtävästä, jonka osoittaa myös tehtävän hoitamisesta esitetty lasku.


Toimeksiannon vastaanottanut tilitoimiston edustaja on ollut tietoinen yrityksen harjoittaman liiketoiminnan uudelleenjärjestelyistä, joissa yritys oli käyttänyt asiantuntijana helsinkiläistä liikejuridiikkaan erikoistunutta asianajotoimistoa. Järjestelyt käsittivät muun muassa uuden osakeyhtiön perustamisen. Tätä taustaa vasten tilitoimiston edustaja, jonka kanssa ei ollut lainkaan keskusteltu kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden luovutuksen ehdoista eikä yksityiskohdista, on voinut perustellusti olla siinä käsityksessä, että verotuskysymykset oli selvitetty muualla.
Näissä olosuhteissa ei ole perusteita asettaa tilitoimistoa vastuuseen A:n maksettavaksi määrätystä verosta. Elinkeinonharjoittajalta edellytettävää normaalia huolellisuutta noudattaen A olisi välttänyt veron.


Korkeimman oikeuden enemmistön päädyttyä korvausvelvollisuuden tuomitsemiseen joudun ottamaan kantaa vahingon ja vahingonkorvauksen määrään. Asiassa on selvitetty, että yhtiöosuuden kaupasta aiheutunut luovutusvoittovero 237 237 markkaa on johtunut siitä, että luovutusvoitoksi on laskettu tuloverolain 46 §:n 4 momentin mukaisesti yhtiöosuutta vastaava osuus yhtiön negatiivisesta omasta pääomasta. Kysymys on ollut luovutustilanteessa maksuun tulevasta piilevästä verovelasta.
Veroa voidaan pitää korvattavana vahinkona, jos se olisi ollut vältettävissä toisin menetellen. Tässä tapauksessa veroa ei olisi määrätty, jos kauppaa ei olisi tehty. Korvausvelvollisuuden perustava syy-yhteys on siten olemassa edellyttäen, että kaupasta pidättäytyminen olisi ollut kyseisessä tilanteessa mahdollinen vaihtoehto. Tältä osin näyttö viittaa siihen, että kaupan tekeminen on ollut A:lle tärkeätä ja hänen etujensa mukaista, mutta ei ehkä välttämätöntä mihin hintaan hyvänsä.
Koko veron määrän katsominen korvattavaksi vahingoksi toisi A:lle perusteetonta etua. Hän saisi tilitoimiston kustannuksella toteutettua yhtiöosuuden kaupan ja vapautuisi toimintavaihtoehtoja rajoittaneesta piilevästä verovelasta. Päädyn eduntasoitusperiaatteen mukaisesti vähentämään A:n saaman edun vahingosta ja arvioin tilitoimiston korvausvelvollisuuden määräksi 100 000 markkaa