Mikä on materiaalivalmistajan vastuu tuotteen terveyshaitoista?
Jutussa on kysymys formaldehydin liiman käyttämisestä lastulevyjen valmistuksessa. Sen on katsottu olleen terveydelle vaarallista jo ennen levyjen valmistamista 1975 ja valmistajan tienneen tämän. Vaikka sitä ei siis oltu vielä viranomaisten toimesta kielletty käyttämästä valmistaja tuomittiin tuottamuksen johdosta vastuuseen.
KKO lausui:
"B Oy on valmistanut lastulevyjä vuodesta 1965 ja siten ollut alan asiantuntija. Jo vuonna 1975 yhtiöllä on ollut perusteltua aihetta varoa, että sen yleiseksi käyttötarvikkeeksi ureaformaldehydiliimaa sideaineena käyttäen valmistamat lastulevyt tavanomaiseen tarkoitukseensa käytettyinä saattoivat liiallisen formaldehydin haihtumisen johdosta aiheuttaa myrkytykseen verrattavan tilan tai muuta sairautta. Sen vuoksi yhtiö ei olisi saanut markkinoida levyjä varmistumatta siitä, ettei niistä aiheutunut sellaista vaaraa. Laiminlyömällä tämän yhtiön on tuottanut Irma, Jukka ja Mikko A:lle edellä mainitut sairaudet."
KKO:1984-II-225
Dokumentin versiot
På svenska
Vahingonkorvaus - Valmistajan vastuu tuotteen aiheuttamasta vahingosta
Diaarinumero:
S84/485
Esittelypäivä:
26.6.1984
Antopäivä:
21.12.1984
Taltio:
2214
Yhtiö oli käyttänyt asuinhuoneiston seinämateriaaliksi tarkoitetun lastulevyn valmistamiseen formaldehydia, jota yhtiön tieten kaasuuntui levyistä huoneilmaan ja jonka tiedettiin olevan ammattitautia aiheuttava kemiallinen tekijä. Alan asiantuntijana yhtiön olisi pitänyt varoa, että kaasuuntuva formaldehydi saattoi asunnoissa aiheuttaa terveyshaittoja, ja ryhtyä tehokkaisiin toimiin levyistä haihtuvan formaldehydin määrän vähentämiseksi. Yhtiö velvoitettiin suorittamaan korvausta terveydellisestä haitasta ja muusta vahingosta, jonka sen valmistamista levyistä huoneilmaan erittynyt formaldehydi oli aiheuttanut huoneistossa asuville.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
KORKEIN OIKEUS
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Helsingin RO:ssa
Esko A ja hänen vaimonsa Irma A omasta puolestaan ja alaikäisten lastensa Jukan ja Mikon holhoojina olivat B Oy:lle 3.3.1980 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla RO:ssa kertoneet, että he olivat kesäkuussa 1976 muuttaneet asumaan Helsingissä Pitkämäentie 27:ssä sijaitsevaan valmistajalta talopakettina hankkimaansa omakotitaloon, jonka sisäseinämateriaalina oli käytetty B Oy:n valmistamia lastulevyjä.
Pian taloon muuttamisen jälkeen perheen jäsenissä oli alkanut esiintyä allergisia sairausoireita, jotka olivat ilmenneet hengitystietulehduksina, ihon kutinana ja silmätulehduksena. Oireiden jatkuessa ja pahentuessa he olivat vuonna 1978 alkaneet epäillä, että sairauksien syynä saattoi olla lastulevyistä aiheutunut huoneilman kohonnut formaldehydipitoisuus. Tämän johdosta A:n puolisot olivat kääntyneet B Oy:n puoleen ja yhtiön suorittamat mittaukset olivat osoittaneet, että asunnon huoneilman formaldehydipitoisuus oli ollut alakerran olohuoneessa 19.9.1978 0,73 mg/m3 ja 30.10.1978 0,62 mg/m3 sekä yläkerran makuuhuoneessa 19.9.1978 1.02 mg/m3 ja 30.10.1978 0,43 mg/m3, lastenhuoneessa 19.9.1978 0,95 mg/m3 ja 30.10.1978 0,48 mg/m3 sekä työhuoneessa 19.9.1978 1,14 mg/m3 ja 30.10.1978 0,48 mg/m3. Yhtiön suoritettua asunnon yläkerrassa lastulevyjen ammoniakkikäsittelyn sekä kaikkien asunnon seiniin käytettyjen lastulevyjen erikoismaalauksen ja makuuhuoneen levyjen tapetoinnin, huoneilman formaldehydipitoisuus oli 22.1.1979 suoritetun mittauksen mukaan ollut olohuoneessa 0,16 mg/m3, makuuhuoneessa 0,14 mg/m3, lastenhuoneessa 0,14 mg/m3 ja työhuoneessa 0,12 mg/m3. Formaldehydipitoisuuden alennuttua viimeksi mainittuihin määriin perheen sairausoireet olivat hävinneet lähes kokonaan. Eri säännösten mukaan muun muassa rakentamiseen tarkoitetun käyttö- ja kulutustavaran valmistaja oli velvollinen huolehtimaan tuotteen valmistamisesta siten, ettei se tavanmukaiseen tarkoitukseensa käytettynä saattanut aiheuttaa myrkytystä tai muuta sairautta. Kysymyksessä olevien lastulevyjen valmistamisen aikaan yhtiö oli jo ollut tietoinen formaldehydin haitoista ja vaarallisuudesta terveydelle. Siitä huolimatta yhtiö oli laiminlyönyt riittävän laaduntarkkailun, jolloin markkinoille oli päässyt virheellisiä ja terveydelle vaarallisia lastulevyjä, joista A:n puolisoille oli aiheutunut vahinkoa. Sen vuoksi A:n puolisot olivat ensisijaisesti vahingonkorvauslain tuottamusvastuusäännöksiin vedoten vaatineet yhtiön velvoittamista suorittamaan korvaukseksi viallisen lastulevyn aiheuttaman allergisen herkistymisen johdosta aiheutuneista sairauskuluista 7.000 markkaa ja lastenhoitokuluista 900 markkaa, sairauden alkuperän selvittämiseksi suoritetusta kokolattiamattojen poistamisesta 3.000 markkaa, tilapäisestä asumisesta kodin ulkopuolella yhtiön suorittamien korjaustöiden aikana 720 markkaa, Irma A:lle lasten sairastelusta aiheutuneesta tulojen vähentymisestä 2.640 markkaa 91 penniä, sairauden aiheuttamasta kivusta ja särystä kullekin perheenjäsenelle erikseen 5.000 markkaa ja pysyvästä herkistymisestä formaldehydin tapaisille aineille kullekin perheenjäsenelle 10.000 markkaa, kaikki määrät 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä, sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista.
B Oy:n vastaus
B Oy oli kiistänyt kanteen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Yhtiö ei ollut ollut sopimussuhteessa A:n puolisoihin. Yhtiö ei myöskään ollut vastuussa väitetystä vahingosta vahingonkorvauslain nojalla, koskei levyn valmistuksessa tai laadun valvonnassa ollut tapahtunut laiminlyöntiä. Tuottamuksesta riippumatta korvausvastuuta ei ollut.
RO:n päätös 25.5.1982
RO oli lausunut jutussa selvitetyn, että A:n puolisot olivat vasta 15.9.1978 puhelimitse valittaneet omakotitalossaan esiintyvän formaldehydin hajua ja että B Oy oli tämän johdosta 19.9.1978 suorittanut yleistarkastuksen ja formaldehydipitoisuuksien mittauksia asunnossa. Tarkastuksessa oli todettu, että asunnon alakerran yhtenäisen eteisen, keittiön, kirjastonurkkauksen ja olohuoneen käsittävän tilan lattia oli tammiparkettia, seinät olivat maalattua lastulevyä ja katto oli maalattua vaneria, minkä lisäksi olohuoneen yksi seinä oli tammipanelia. Yläkerrassa katot olivat maalattua vaneria, lattiana oli työhuoneen kokolattiamattoa lukuunottamatta muovimatto ja seinät olivat maalattua lastulevyä paitsi makuuhuoneessa, jossa lastulevyt oli tapetoitu. Mittaustulosten perusteella yhtiö oli 2. - 3.10.1978 korvauksetta suorittanut asunnon alakerrassa lastulevypintojen maalauksen erikoismaalilla ja sen päälle alkydimaalauksen sekä yläkerrassa ammoniakkivesikäsittelyn, makuuhuoneen tapetoinnin ja muiden huoneiden lastulevypintojen maalauksen erikoismaalilla ja alkydimaalauksen. Nämä toimenpiteet olivat johtaneet edellä kerrottuun formaldehydipitoisuuksien olennaiseen alentumiseen. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen puulaboratorion tutkimusselostuksen mukaan asunnosta otetun toiselta puolelta maalatun lastulevykappaleen formaldehydipitoisuus oli 16.10.1981 ollut 0,0208 prosenttia.
RO oli katsonut jutussa näytetyksi, että A:n perheen jäsenillä oli syksystä 1976 alkaen syksyyn 1978 saakka jatkuvasti esiintynyt, lapsilla lähinnä nenän ja hengitysteiden limakalvojen ärsytystä ja Irma A:lla silmän sidekalvotulehdusta, mitkä oireet olivat hävinneet yhtiön toimesta syksyllä 1978 suoritetun lastulevyjen erityiskäsittelyn jälkeen. A:n puolisot ja heidän samassa taloyhtiössä asunut lääkärinsä olivat koko mainitun ajan epäilleet sairausoireiden johtuneen talon seinärakenteisiin käytettyjen lastulevyjen aiheuttamasta formaldehydialtistuksesta.
Lääkintöhallitus oli RO:n siltä pyytämässä lausunnossa katsonut, että kerrotut oireet sopivat hyvin A:n perheen asunnossa todetun suhteellisen korkean 0,7 - 1,1 mg/m3 formaldehydipitoisuuden aiheuttamiksi ja että myös 0,43 - 0,62 mg/m3 suuruiset formaldehydipitoisuudet olivat niin korkeat, että oireiden esiintyminen oli todennäköistä. Sitä vastoin 0,12 - 0,16 mg/m3 suuruiset pitoisuudet olivat niin alhaiset, että vain herkimpien ihmisten voitiin ajatella saavan lieviä ärsytysoireita. Lääkintöhallituksen mielestä ei pitkäaikainenkaan altistuminen todetuille formaldehydipitoisuuksille johtanut henkilön pysyvään herkistymiseen kyseiselle tai muulle sen kaltaiselle aineelle. Asunnon 19.9.1978 ja 30.10.1978 todetut formaldehydipitoisuudet olivat olleet liian suuret ja siitä oli asukkaille aiheutunut jatkuva lievä myrkytystila formaldehydin ärsyttäessä silmiä ja ylempien hengitysteiden limakalvoja.
RO oli edelleen todennut, että lääkintöhallituksen työryhmä oli 30.4.1981 päivätyssä mietinnössä numero 10 ehdottanut huoneilman formaldehydin sallituksi enimmäispitoisuudeksi vanhoissa asunnoissa 0,3 mg/m3.
Vielä RO oli todennut, että formaldehydiä voi vapautua huoneilmaan lastulevyistä valmistettujen tuotteiden lisäksi myös muista liimatuista puutuotteista kuten parkettilattioista, ovista ja keittiökalusteista, kattolevyistä, matoista, maaleista, tapeteista ja tekstiileistä. Niin ikään eristeissä kuten mineraali- ja lasivillassa saattoi olla sideaineena formaldehydiä vapauttavia hartseja.
Tämän vuoksi RO oli katsonut, ettei jutussa ollut näytetty A:n perheen asunnossa esiintyneiden formaldehydipitoisuuksien johtuneen yksinomaan lastulevyä. Edelleen oli näyttämättä, että siinä B Oy:n valmistamassa lastulevyerässä, jonka Esko ja Irma A ostamansa talopaketin yhteydessä olivat saaneet myyjältä käytettäväksi omakotitalonsa sisäseinärakenteisiin, olisi ollut sellaisia valmistusvirheitä, jotka voitaisiin lukea yhtiön viaksi laadunvalvonnan laiminlyömisenä. Yhtiö, joka ei ollut ollut sopimussuhteessa Esko ja Irma A:han, ei ollut muullakaan tavoin vahingonkorvauslain tahallisuus- tai tuottamussäännökset huomioon ottaen aiheuttanut heille heidän asunnossaan ilmenneisiin suhteellisen korkeisiin formaldehydipitoisuuksiin perustuvaa vahinkoa.
Myöskään yhtiö, huomioon ottaen formaldehydin vuonna 1975 tiedossa olleet haittavaikutukset ja niiden estämiseksi tuolloin mahdollisesti olemassa olleet epäviralliset suositukset, ei ollut laiminlyönyt lastulevyjen haittavaikutuksen selostamisvelvollisuutta siihen nähden, että yhtiö oli vuodesta 1964 lähtien valmistanut näitä levyjä ja ensimmäiset poleemiset maininnat lastulevyistä vapautuvan formaldehydin haitoista olivat olleet esillä vuosina 1974 - 1975 Ruotsissa. Niin muodoin yhtiölle ei ollut syntynyt edes tuottamuksesta riippumatonta objektiivista vastuuta tai voimassa olevan lain ulkopuolelle jäävää valmistajan vahingonvastuuta.
Tämän vuoksi RO oli, ottaen huomioon vielä, että yhtiö oli heti Esko ja Irma A:n valituksen jälkeen vapaaehtoisesti ja korvauksetta suorittanut asunnossa toimenpiteitä formaldehydipitoisuuksien alentamiseksi, hylännyt kanteen mutta määrännyt, että asian laatuun nähden asianosaisten tuli pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.
Helsingin HO:n tuomio 7.3.1984
HO, jossa Esko ja Irma A omasta puolestaan ja holhoojantoimessaan olivat toistaneet kanteensa ja vaatineet korvausta myös muutoksenhakukuluistaan, oli jättänyt jutun RO:n päätöksen varaan.
KORKEIN OIKEUS
Pyytäen valituslupaa Esko ja Irma A, myös holhoojantoimessaan, hakivat muutosta HO:n tuomioon toistaen RO:ssa ja HO:ssa esittämänsä vaatimukset ja vaatien lisäksi korvausta myös KKO:ssa olleista kuluistaan. Valituslupa myönnettiin ja B Oy antoi siltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Lääkintöhallituksen lausunnon perusteella KKO katsoo, että Irma A:n ärsytysperäinen silmien sidekalvotulehdus sekä ylempien hengitysteiden limakalvojen jatkuneesta ärsytystilasta Jukka A:lle aiheutunut toistuva nuha, poskiontelotulehdus ja hengitysteiden katarri ja Mikko A:lle aiheutunut toistuva nuha, välikorvantulehdus ja hengitysteiden katarri ovat johtuneet huoneilmassa ihmisen terveydelle haitallisessa määrin olleesta formaldehydistä. Sitä vastoin on jäänyt näyttämättä, että Esko A:lle olisi koitunut formaldehydistä sairautta tai terveydellistä haittaa tai että Irma, Jukka ja Mikko A:kaan olisivat pysyvästi herkistyneet formaldehydille tai sen kaltaisille aineille.
Jutussa on selvitetty, että formaldehydiä on haihtunut huoneilmaan A:n perheen asunnossa olleista B Oy:n valmistamista lastulevyistä. Jutussa ei ole selvitystä siitä, missä määrin formaldehydiä mahdollisesti on haihtunut muista asunnoissa olleista aineista kuin lastulevyistä. B Oy:n lokakuun alussa 1978 asunnossa suorittamien korjaustoimien jälkeen on formaldehydipitoisuus myös asunnon alakerrassa olennaisesti alentunut niin, että se 22.1.1979 oli siellä samaa tasoa kuin yläkerran huoneissa, vaikka alakerrassa oli tehty vain levyjen korjausmaalaus mutta ei, kuten yläkerrassa, formaldehydin erittymistä myös muusta materiaalista vähentävää ammoniakkivesikäsittelyä. Muista aineista ei siten ainakaan asunnon alakerrassa ole haihtunut terveydelle haitallisia määriä formaldehydiä. KKO katsoo selvitetyksi, että Irma, Jukka ja Mikko A:n sairaudet aiheuttanut huoneilman formaldehydi on haihtunut lastulevyistä.
B Oy on käyttänyt asuinhuoneistojen rakennusaineeksi tarkoitetun lastulevyn valmistuksessa liiman aineosana ureaformaldehydiä, jota yhtiö on tiennyt haihtuvan levyistä huoneilmaan. Levyjen valmistamisen aikaan 1975 formaldehydi oli luokiteltu toisen luokan myrkyksi ja jo vuonna 1976 annetussa ammattitautiasetuksessa aldehydit mainitaan ammattitauteja aiheuttavana kemiallisena tekijänä. Lastulevyteollisuuden työntekijöitä edustava ammattiliitto oli vuonna 1973 kääntynyt viranomaisten puoleen työpaikkojen ilman formaldehydipitoisuuden alentamiseksi. Sen jälkeen myös työnantajapuoli oli esittänyt työsuojeluohjeiden antamista formaldehydistä. Työsuojeluhallitus oli keväällä 1975 asettanut työryhmän laatimaan turvallisuusohjeet formaldehydipitoisuuden alentamiseksi levyteollisuudessa. Jutussa esitetyn selvityksen mukaan Suomessa oli jo maaliskuussa 1973 tullut vireille HO:ssa 12.9.1974 ratkaistu riitajuttu, jossa oli ollut kysymys lastulevyjä koskeneen kaupan purkamisesta ja myyjän korvausvelvollisuudesta levyistä huoneilmaan haihtuneen formaldehydin aiheutettua terveydellisiä haittoja huoneistossa asuneille.
B Oy on valmistanut lastulevyjä vuodesta 1965 ja siten ollut alan asiantuntija. Jo vuonna 1975 yhtiöllä on ollut perusteltua aihetta varoa, että sen yleiseksi käyttötarvikkeeksi ureaformaldehydiliimaa sideaineena käyttäen valmistamat lastulevyt tavanomaiseen tarkoitukseensa käytettyinä saattoivat liiallisen formaldehydin haihtumisen johdosta aiheuttaa myrkytykseen verrattavan tilan tai muuta sairautta. Sen vuoksi yhtiö ei olisi saanut markkinoida levyjä varmistumatta siitä, ettei niistä aiheutunut sellaista vaaraa. Laiminlyömällä tämän yhtiön on tuottanut Irma, Jukka ja Mikko A:lle edellä mainitut sairaudet.
Selvitys puuttuu siitä, että Esko ja Irma A ennen lastulevyjen asentamista heidän asuntoonsa olisivat saaneet sellaista opastusta lastulevyn sisältämän formaldehydin vaarasta ihmisen terveydelle ja korjaustoimenpiteiden välttämättömyydestä asuintilassa käytettävälle levylle, että riittävien korjaustoimenpiteiden laiminlyöntiä voitaisiin osaksikaan pitää heidän myötävaikutuksenaan vahinkoon.
B Oy:lle edellä mainitusta tuottamuksesta on aiheutunut Esko ja Irma A:lle sairauskuluja 1.628 markkaa 80 penniä ja sairausoireiden syiden löytämiseksi poistetun 2.009 markan arvoisen kokolattiamaton menetys sekä Irma A:lle lasten sairastelusta johtuneita hoitokuluja ja työansion menetystä, joiden yhteiseksi määräksi KKO arvioi 2.000 markkaa. Kohtuulliseksi korvaukseksi kivusta ja särystä KKO katsoo Irma ja Jukka A:lle kummallekin erikseen 1.000 markkaa ja Mikko A:lle 4.000 markkaa. Enemmät kulut ja vahingot ovat jääneet näyttämättä.
Tuomiolauselma
HO:n tuomio ja RO:n päätös kumotaan. B Oy velvoitetaan suorittamaan Esko ja Irma A:lle heidän yhteisesti vaatimanaan korvauksena sairauskuluista 1.628 markkaa 80 penniä, matosta 2.009 markkaa sekä työansion menetyksestä ja lasten hoitokuluista 2.000 markkaa eli yhteensä 5.637 markkaa 80 penniä sekä korvaukseksi kivusta ja särystä Irma ja Jukka A:lle kummallekin 1.000 ja Mikko A:lle 4.000 markkaa, kaikki määrät 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 3.3.1980 lukien. B Oy velvoitetaan myös suorittamaan Esko ja Irma A:lle yhteiseksi korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 20.000 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Takala, Nybergh, Lindholm ja Roos.