Viivästyssakko kolmannelle, välitön vahinko?


Sopimuksessa sovitaan usein nimenomaisesti tai viittaamalla yleisiin ehtoihin, ettei toimittaja vastaa välillisistä vahingoista. Mikä on välillinen vahinko on usein epäselvää, ellei sitä määritellä itse sopimuksessa. Alla olevassa korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa on päädytty siihen, että sopimuskumppanin kolmannelle maksama sopimussakko eli vahingonkorvaus on välillinen vahinko ja jos sellainen on poissuljettu sopimuksella, vahingonaiheuttajalla ei ole korvausvastuuta.

Kauppalain 67§ 2 momentti määrittelee välillisen vahingon. Katso myös KKO 2017:74 polttoaineen moottorille aiheuttama vahinko on välillistä vahinkoa.

Korkein oikeus toteaa sopimusehdoista tässä tapauksessa 2014:61 seuraavaa:

7. Sopimusehtojen tulkinnassa on tässä tilanteessa lähdettävä siitä, mitä välillisillä vahingoilla yleensä tarkoitetaan. Irtaimen tavaran kaupassa voidaan tukeutua kauppalain mukaiseen vahinkojen jaotteluun. Tämä on ollut lähtökohtana myös kauppalain esitöissä (HE 93/1986 vp s. 41).

Välittömien ja välillisten vahinkojen välinen jaottelu kauppalaissa

8. Kauppalain 67 §:n 2 momentin mukaan välillisenä vahinkona pidetään

1) vahinkoa, joka johtuu tuotannon tai liikevaihdon vähentymisestä tai keskeytymisestä;

2) muuta vahinkoa, joka johtuu siitä, ettei tavaraa voida käyttää tarkoitetulla tavalla;

3) voittoa, joka on jäänyt saamatta sen vuoksi, että sopimus sivullisen kanssa on rauennut tai jäänyt täyttämättä oikein;

4) vahinkoa, joka johtuu muun omaisuuden kuin myydyn tavaran vahingoittumisesta; sekä

5) muuta samankaltaista, vaikeasti ennakoitavaa vahinkoa.

9. Kauppalaissa vahinkojen jaottelu on toteutettu siten, että muut kuin 2 momentissa luetellut välilliset vahingot ovat välittömiä vahinkoja. Kauppalain esitöiden mukaan epäselvissä tapauksissa korvausta on suoritettava ankarampien vastuusääntöjen mukaan (HE 93/1986 vp s. 41).

Sopimussakosta välittömänä tai välillisenä vahinkona

10. Kauppalain esitöissä on nimenomaisesti käsitelty sitä, miten jako välillisiin ja välittömiin vahinkoihin tehdään sellaisten vahingonkorvausten ja sopimussakkojen osalta, jotka ostaja on joutunut suorittamaan omalle sopimuskumppanilleen. Esitöiden mukaan välitöntä vahinkoa ovat ostajan suorittamat korvaukset, jotka johtuvat myyjän sopimusrikkomuksesta ja jotka sen vuoksi aikaansaavat ostajalle takautumisoikeuden myyjää kohtaan. Välittömänä vahinkona tulevat myyjän korvattaviksi vain sellaiset vahingonkorvauserät, jotka ostaja on myyjän sopimusrikkomuksen vuoksi joutunut suorittamaan omalle sopimuskumppanilleen välittömänä vahinkona (HE 93/1986 vp s. 127).

11. Viivästyssakkoa on kuitenkin esitöiden mukaan arvioitava toisin: Jos ostaja on myyjän sopimusrikkomuksen vuoksi joutunut viivästykseen ja sillä perusteella suorittamaan omalle sopimuskumppanilleen sopimussakkoa, on tällaista vahinkoa pidettävä yleensä välillisenä vahinkona. Lähtökohtana on pidettävä sitä, että sopijapuolen, joka itse sitoutuu suorittamaan sopimuskumppanilleen sopimussakkoa, on tällaisten tilanteiden varalta turvattava asemansa tavarantoimittajaansa nähden sisällyttämällä myös tähän sopimukseen sopimussakkolauseke (HE 93/1986 vp s. 127).

12. Oikeuskirjallisuudessa tätä kauppalain esitöissä esitettyä jaottelua, jonka mukaan vahingonkorvausta arvioidaan yleensä välittömänä ja viivästyksen johdosta maksettua sopimussakkoa välillisenä vahinkona, on arvosteltu (muun muassa Hemmo, Mika, Vahingonkorvauksen määräytyminen sopimussuhteissa, 1994, s. 286 - 291; Hoppu, Esko, Vahingonkorvausvastuusta kauppalain mukaan, LM 1988, s. 57 - 58 ja Saxén, Hans, Skadestånd vid avtalsbrott, 1995, s. 200 - 202 sekä Ruotsin osalta Herre, Johnny, Ersättningar i köprätten. Särskilt om skadeståndsberäkning, 1996, s. 446 - 449; Håstad, Torgny, Den nya köprätten, 2003, s. 208 - 210; Kleineman, Jan, Indirekt skada och frågan om behovet av en köplagsreform, Festskrift till Jan Ramberg, 1996, s. 307 – 318 ja Ramberg Jan – Herre, Johnny, Köplagen. En kommentar 2013, s. 578 - 580). Kolmannelle maksetun vahingonkorvauksen ja sopimussakon erilaista asemaa ei ole pidetty kaikin osin perusteltuna. Lisäksi on kiinnitetty huomiota siihen, ettei sopimussakon maksamiseen sitoutunut sopijakumppani käytännössä useinkaan voi sisällyttää sopimussakkolauseketta tavarantoimittajansa kanssa tehtävään sopimukseen. Sopimussakon määrä voi myös vaihdella sopimusketjun eri vaiheissa, joten sopimussakon siirtäminen sopimusrikkomuksen aiheuttajan maksettavaksi ei ainakaan kokonaisuudessaan ole mahdollista. Osa kirjoittajista on katsonut, että ostajan suorittamaa sopimussakkoa olisi vahingonkorvauksen tavoin pidettävä välittömänä vahinkona. Osa kirjoittajista on puolestaan ollut sitä mieltä, ettei myöskään kolmannelle suoritettua vahingonkorvausta ole aihetta pitää välittömänä vahinkona.


KKO:2014:61

Irtaimen kauppa - Välitön vahinko - Välillinen vahinko - Sopimussakko
Yleiset sopimusehdot - Vastuunrajoitus


Diaarinumero: S2013/33
Taltionumero: 1668
Antopäivä: 2.9.2014

Rakennusliike A oli tilannut rakennustarvikeliike B:ltä ovia urakkakohteeseensa. B viivästyi ovien toimittamisessa ja sen takia myös A viivästyi urakan suorittamisessa. Sen johdosta A joutui maksamaan viivästyssakkoa urakan tilaajalle. A vaati vahvistettavaksi, että B oli velvollinen korvaamaan A:n urakan tilaajalle maksaman viivästyssakon määrän ovitoimituksen viivästymisen aiheuttamana vahinkona. Ovikaupassa noudatettavien vakiosopimusehtojen mukaan B ei vastannut toimituksen viivästymisen aiheuttamasta välillisestä vahingosta. Viivästyssakko katsottiin välilliseksi vahingoksi ja A:n vaatimus hylättiin.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Kanne ja vastaus Satakunnan käräjäoikeudessa

Starkki Oy Ab (myyjä) vaati kanteessaan, että JJM-Rakentajat Oy (ostaja) velvoitetaan suorittamaan myyjälle luotollisen yrityskortin käyttöön perustuvia saatavia 13 077,06 euroa.

Vastauksessaan ostaja kiisti kanteen määrältään. Yhtiö vaati, että sen vastasaatava kuitataan myyjän saatavaa vastaan ja vahvistetaan, että kuittauksen jälkeen ostajalla ei ole maksuvelvollisuutta myyjää kohtaan kanteessa mainittujen saatavien osalta.

Perusteinaan ostaja esitti, että se oli tilannut myyjältä ovia rakennuskohteeseensa. Ovien toimitus oli myöhästynyt merkittävästi, mikä oli viivästyttänyt koko rakennuskohdetta. Ostaja oli joutunut maksamaan kohteen tilaajalle viivästyssakkoa 17 055,60 euroa. Myyjä oli velvollinen korvaamaan tämän vahingon. Ostajalla oli oikeus kuitata vahingonkorvaussaatavansa kauppahintasaatavaa vastaan.

Myyjä kiisti kuittausvaatimuksen vedoten sopimuksen osaksi tulleisiin Suomen Rautakauppayhdistyksen yleisiin myyntiehtoihin (Rasi-ehdot), joiden mukaan myyjä ei vastannut viivästymisestä aiheutuvista välillisistä vahingoista. Ehtojen kohdan 3.2 mukaan laskutuskaupan osalta noudatettiin ensisijaisesti tavarantoimittajan viivästystä koskevia myyntiehtoja kuitenkin niin, ettei myyjän vastuu viivästyksen osalta voinut olla laajempi kuin Rasi-ehtojen mukainen vastuu. Tavarantoimittajien ehtojen perusteella laskettu viivästyssakon enimmäismäärä 279,47 euroa oli jo hyvitetty myyjän kannevaatimuksissa.

Ostaja totesi lausumassaan, että mikäli vastoin sen käsitystä Rasi-ehdot ja sitä kautta mahdollisesti muutkin yleiset ehdot olivat tulleet osaksi sopimusta, ne eivät kuitenkaan rajanneet myyjän vastuuta, sillä myyjän vastuuta näin olennaisesti rajoittavat ehdot olivat ankaria ja yllättäviä sopimusehtoja. Ehdot olivat lisäksi epäselvät.
Käräjäoikeuden tuomio 31.12.2010

Käräjäoikeus katsoi, etteivät Rasi-ehdot olleet tulleet laillisesti ostajaa sitoviksi. Vaikka tavarantoimittajien tarjouksissa ja tilausvahvistuksissa oli viitattu niiden yleisiin toimitusehtoihin, myöskään ne eivät sellaisenaan olleet voineet tulla ostajaa sitoviksi. Näihin toimitusehtoihin ei ollut viittausta yrityskorttihakemuksessa, eikä niitä ollut esitelty ostajan edustajalle. Kyseiset ehdot rajoittivat tiukasti tavaratoimittajan vastuuta. Näidenkin ehtojen osalta oli todettava, että niitä oli pidettävä kohtuuttomina, ankarina ja yllättävinä, ottaen huomioon toimituksen viivästymisestä ostajalle aiheutuneen vahingon määrä.

Käräjäoikeus katsoi kaikki asiassa esitetty huomioon ottaen selvitetyksi, että viivästyssakko oli ostajalle aiheutunut välitön vahinko siitä, että myyjän toimitukset olivat viivästyneet. Myyjän ja sen tavarantoimittajien menettelyn oli katsottava olleen törkeän huolimatonta, kun niiden tiedossa oli ollut, milloin rakennuskohteen piti valmistua. Myyjä, joka oli ostajaan nähden vastuussa myös tavarantoimittajiensa menettelystä, oli velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon ostajalle. Ostajalla oli vähintäänkin myyjän vaatimuksen suuruinen vastasaatava, ja saatavat voitiin kuitata keskenään.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kai Nisula.
Vaasan hovioikeuden tuomio 6.11.2012

Myyjän valituksen johdosta hovioikeus katsoi, että Rasi-ehdot olivat tulleet osaksi sopimussuhdetta.

Vakioehtojen tulkintaa ei voitu perustaa osapuolten tarkoitukseen, josta ei ollut saatavissa selvyyttä. Tämän vuoksi välillisten vahinkojen korvattavuutta rajoittavan ehdon tulkinnassa tuli lähteä siitä, mitä välillisellä vahingolla yleensä tarkoitettiin. Irtaimen kauppaa koskevaa vastuunrajoitusehtoa tulkittaessa oli perusteltua hakea tähän tulkinta-apua erityisesti kauppalain ja myös kuluttajansuojalain välillisiä vahinkoja koskevasta sääntelystä.

Välittömän ja välillisen vahingon erottelu perustui ajatukselle, että sopimusrikkomuksesta aiheutui velkojalle ensin tietty välitön vahinko, kuten suorituksen saamatta jääminen, mistä saattaa seurata myös välillistä vahinkoa kuten keskeytysvahinkoja, tulonmenetyksiä ja sivullisille maksettuja vahingonkorvauksia. Välillisille vahingoille oli ominaista se, että niiden määrää oli vaikea ennakoida, kun taas välittömien vahinkojen määrä liittyi korvaavaan suoritukseen, minkä vuoksi niiden määrä oli ennakoitavissa kauppahinnan pohjalta (KKO 2009:89).

Kolmannelle maksettua sopimussakkoa oli sen luonteen perusteella pidettävä lähtökohtaisesti välillisenä vahinkona. Tämä ilmeni myös kauppalain esitöistä (HE 93/1986 vp s. 127). Myös oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että kolmannelle maksettua vahingonkorvausta oli yleisesti riidattomasti pidetty välillisenä vahinkona (esim. Hemmo, Vahingonkorvauksen määräytymisestä sopimussuhteissa, s. 287 ja 291).

Asiassa ei ollut ilmennyt perustetta arvioida vahingon luonnetta toisin kuin yleensä. Ostajan sopimuskumppanilleen maksamassa sopimussakossa oli siten kyse vaikeasti ennakoitavissa olevasta välillisestä vahingosta, jota Rasi-ehdoissa tarkoitettiin. Selvityksen perusteella myyjän edustajat eivät olleet myöskään tosiasiassa tienneet urakkasopimuksen sisältöä ja siihen sisältynyttä sopimussakkoehtoa.

Ostajan kannalta ei ollut pidettävä yllättävänä tai ankarana sitä, että myyjä oli sulkenut korvausvastuunsa ulkopuolelle myyjän kannalta vaikeasti ennakoitavat välilliset vahingot. Välillisten vahinkojen korvattavuuden rajoittaminen ei ollut edes kuluttajasuhteissa epätavanomaista. Rasi-ehdon soveltamiselle ei siten ollut estettä. Myyjän ei katsottu menetelleen törkeän huolimattomasti.

Hovioikeus velvoitti ostajan suorittamaan myyjälle 13 077,06 euroa korkoineen. Kuittausväite hylättiin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mika Huovila, Annette Laukkonen ja Pasi Vihla (eri mieltä).

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Vihla katsoi, että viivästyssakkoa ei voitu selvästi pitää välillisenä vahinkona. Myyjän olisi tullut tietää, että rakennusyrittäjä saattaa olla sidottu sopimussakkoon (KKO 1977 II 74). Myöskään sopimussakon suuruus ei ollut ovitoimituksen arvoon nähden ennalta-arvaamattoman suuri. Näin ollen kyse ei ollut vaikeasti ennakoitavasta vahingosta vaan välittömästä vahingosta. Tavarantoimittajien vastuunrajoitusehdot hän katsoi ankarina ja yllättävinä sitomattomiksi myyjän toimittua huolimattomasti tilausta täyttäessään.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Ostajalle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan ostaja vaati, että hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että ostajan kuittausväite hyväksytään.

Vastauksessaan myyjä vaati valituksen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Rakennusliike JJM-Rakentajat Oy (ostaja) oli tavaraluottosopimuksella eli luotollisella yrityskortilla ostanut rakennustarvikeliike Starkki Oy Ab:ltä (myyjä) urakoitavaan kohteeseensa ovia, jotka myyjä oli puolestaan tilannut valmistajilta. Ovien toimitus oli viivästynyt niin, että myös rakennusurakka oli viivästynyt. Ostaja oli oman viivästyksensä johdosta maksanut urakkasopimuksessa sovitun viivästyssakon urakan tilaajalle.

2. Myyjä on kanteessaan vaatinut, että ostaja velvoitetaan maksamaan ovien kauppahinta. Ostaja on kiistänyt kanteen vedoten kuittauskelpoiseen vastasaatavaansa, joka perustui siihen, että myyjä oli viivästyksensä johdosta velvollinen suorittamaan vahingonkorvauksena sen määrän, jonka ostaja oli joutunut viivästyssakkona maksamaan omalle sopimuskumppanilleen eli rakennusurakan tilaajalle. Määrältään ostajan vahingonkorvaussaatava ylitti myyjän kauppahintasaatavan.

3. Myyjä on kiistänyt kuittausvaatimuksen, koska luotolliseen yrityskorttiin liittyvien Suomen Rautakauppayhdistyksen yleisten sopimusehtojen (vakioehdot) mukaan myyjä ei vastannut toimituksen viivästymisen ostajalle mahdollisesti aiheuttamasta välillisestä vahingosta. Myyjä on vedonnut myös vakioehtojen kohtaan, jonka mukaan laskutuskaupassa noudatetaan lisäksi tavarantoimittajien toimitusehtoja, jotka tässä tapauksessa sisälsivät rahamääräisiä korvausvastuun rajoituksia.

4. Ostaja on Korkeimmalle oikeudelle tekemässään valituksessa ilmoittanut hyväksyvänsä sen, että vakioehdot ovat lähtökohtaisesti tulleet kaupan ehdoiksi. Ostaja ei myöskään ole enää väittänyt, että myyjän menettely olisi ollut törkeän huolimatonta, mikä estäisi myyjää vetoamasta vakioehtojen mukaiseen vastuunrajoitusehtoon. Ostajan mukaan tavarantoimittajien ehdot eivät kuitenkaan ole tulleet myyjän ja ostajan välisen sopimuksen osaksi.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko ostajan omalle sopimuskumppanilleen maksamaa viivästyssakkoa pidettävä vakioehtojen vastuunrajoitusehdossa tarkoitettuna välillisenä vahinkona, jota myyjä ei ole velvollinen korvaamaan ostajalle. Jos vahinko katsotaan välittömäksi, tulee asiassa arvioitavaksi vielä kysymys myyjän tavarantoimittajien vastuunrajoitusehtojen sitovuudesta.

Vakioehdoissa sovittu vastuunrajoitus

6. Vakioehdoissa ei ole täsmennetty, mitä välillisillä vahingoilla tarkoitetaan. Myyjän ja ostajan kesken ei ole sovittu mahdollisista sopimusrikkomusten seuraamuksista kauppaa tehtäessä eikä aikaisemminkaan luotollista yrityskorttia hankittaessa. Asiassa ei ole vedottu kauppatapaan tai käytäntöön, jonka mukaisesti vahinkojen välillisyyttä tai välittömyyttä olisi arvioitava.

7. Sopimusehtojen tulkinnassa on tässä tilanteessa lähdettävä siitä, mitä välillisillä vahingoilla yleensä tarkoitetaan. Irtaimen tavaran kaupassa voidaan tukeutua kauppalain mukaiseen vahinkojen jaotteluun. Tämä on ollut lähtökohtana myös kauppalain esitöissä (HE 93/1986 vp s. 41).

Välittömien ja välillisten vahinkojen välinen jaottelu kauppalaissa

8. Kauppalain 67 §:n 2 momentin mukaan välillisenä vahinkona pidetään

1) vahinkoa, joka johtuu tuotannon tai liikevaihdon vähentymisestä tai keskeytymisestä;

2) muuta vahinkoa, joka johtuu siitä, ettei tavaraa voida käyttää tarkoitetulla tavalla;

3) voittoa, joka on jäänyt saamatta sen vuoksi, että sopimus sivullisen kanssa on rauennut tai jäänyt täyttämättä oikein;

4) vahinkoa, joka johtuu muun omaisuuden kuin myydyn tavaran vahingoittumisesta; sekä

5) muuta samankaltaista, vaikeasti ennakoitavaa vahinkoa.

9. Kauppalaissa vahinkojen jaottelu on toteutettu siten, että muut kuin 2 momentissa luetellut välilliset vahingot ovat välittömiä vahinkoja. Kauppalain esitöiden mukaan epäselvissä tapauksissa korvausta on suoritettava ankarampien vastuusääntöjen mukaan (HE 93/1986 vp s. 41).

Sopimussakosta välittömänä tai välillisenä vahinkona

10. Kauppalain esitöissä on nimenomaisesti käsitelty sitä, miten jako välillisiin ja välittömiin vahinkoihin tehdään sellaisten vahingonkorvausten ja sopimussakkojen osalta, jotka ostaja on joutunut suorittamaan omalle sopimuskumppanilleen. Esitöiden mukaan välitöntä vahinkoa ovat ostajan suorittamat korvaukset, jotka johtuvat myyjän sopimusrikkomuksesta ja jotka sen vuoksi aikaansaavat ostajalle takautumisoikeuden myyjää kohtaan. Välittömänä vahinkona tulevat myyjän korvattaviksi vain sellaiset vahingonkorvauserät, jotka ostaja on myyjän sopimusrikkomuksen vuoksi joutunut suorittamaan omalle sopimuskumppanilleen välittömänä vahinkona (HE 93/1986 vp s. 127).

11. Viivästyssakkoa on kuitenkin esitöiden mukaan arvioitava toisin: Jos ostaja on myyjän sopimusrikkomuksen vuoksi joutunut viivästykseen ja sillä perusteella suorittamaan omalle sopimuskumppanilleen sopimussakkoa, on tällaista vahinkoa pidettävä yleensä välillisenä vahinkona. Lähtökohtana on pidettävä sitä, että sopijapuolen, joka itse sitoutuu suorittamaan sopimuskumppanilleen sopimussakkoa, on tällaisten tilanteiden varalta turvattava asemansa tavarantoimittajaansa nähden sisällyttämällä myös tähän sopimukseen sopimussakkolauseke (HE 93/1986 vp s. 127).

12. Oikeuskirjallisuudessa tätä kauppalain esitöissä esitettyä jaottelua, jonka mukaan vahingonkorvausta arvioidaan yleensä välittömänä ja viivästyksen johdosta maksettua sopimussakkoa välillisenä vahinkona, on arvosteltu (muun muassa Hemmo, Mika, Vahingonkorvauksen määräytyminen sopimussuhteissa, 1994, s. 286 - 291; Hoppu, Esko, Vahingonkorvausvastuusta kauppalain mukaan, LM 1988, s. 57 - 58 ja Saxén, Hans, Skadestånd vid avtalsbrott, 1995, s. 200 - 202 sekä Ruotsin osalta Herre, Johnny, Ersättningar i köprätten. Särskilt om skadeståndsberäkning, 1996, s. 446 - 449; Håstad, Torgny, Den nya köprätten, 2003, s. 208 - 210; Kleineman, Jan, Indirekt skada och frågan om behovet av en köplagsreform, Festskrift till Jan Ramberg, 1996, s. 307 – 318 ja Ramberg Jan – Herre, Johnny, Köplagen. En kommentar 2013, s. 578 - 580). Kolmannelle maksetun vahingonkorvauksen ja sopimussakon erilaista asemaa ei ole pidetty kaikin osin perusteltuna. Lisäksi on kiinnitetty huomiota siihen, ettei sopimussakon maksamiseen sitoutunut sopijakumppani käytännössä useinkaan voi sisällyttää sopimussakkolauseketta tavarantoimittajansa kanssa tehtävään sopimukseen. Sopimussakon määrä voi myös vaihdella sopimusketjun eri vaiheissa, joten sopimussakon siirtäminen sopimusrikkomuksen aiheuttajan maksettavaksi ei ainakaan kokonaisuudessaan ole mahdollista. Osa kirjoittajista on katsonut, että ostajan suorittamaa sopimussakkoa olisi vahingonkorvauksen tavoin pidettävä välittömänä vahinkona. Osa kirjoittajista on puolestaan ollut sitä mieltä, ettei myöskään kolmannelle suoritettua vahingonkorvausta ole aihetta pitää välittömänä vahinkona.

13. Korkein oikeus toteaa, ettei kauppalakia edeltänyt ratkaisu KKO 1977 II 74 ole enää tulkinnassa merkityksellinen, koska jaottelu välillisiin ja välittömiin vahinkoihin on toteutettu vasta kauppalaissa ja koska kauppalain tarkoituksena oli rajoittaa myyjän vahingonkorvausvastuuta siitä, mikä se oli aikaisemman lain mukaan ollut. Tuossa ratkaisussa oli katsottu, että kolmannelle maksettu sopimussakko saattoi tulla myyjän korvattavaksi, koska myyjän alan erikoisliikkeenä piti tietää, että ostaja saattoi oman viivästymisensä varalta olla sidottu sopimussakkoon, eikä korvauksen tuomitsemista pidetty ilmeisesti kohtuuttomana.

Viivästyksen perusteella maksettavasta sopimussakosta eli viivästyssakosta

14. Sopimuskäytännössä viivästyssakoksi sovitaan tavallisesti kultakin viivästyneeltä päivältä tai viikolta määräprosentti sopimussummasta, esimerkiksi rakennusurakkasopimuksissa kultakin viivästyneeltä työpäivältä määräprosentti urakkasummasta. Viivästyssakon päätarkoitus on tehostaa sitä, että suoritusvelvollinen noudattaa sovittua suoritusaikaa. Viivästyssakolla pyritään myös korvaamaan sitä tilaajan vahinkoa, joka hänelle viivästyksestä johtuu. Esimerkiksi rakennusurakassa viivästyssakon määrän laskemista perustellaan rakennuksen käyttöönoton viivästymisestä johtuvilla tuottojen menetyksillä. Laskentaperusteena saatetaan käyttää esimerkiksi urakkaan sijoitetun pääoman tuottoa. Velvollisuus suorittaa viivästyssakkoa ei kuitenkaan edellytä minkäänlaisen vahingon syntymistä, vaan velvollisuus syntyy suoraan sopimuksen nojalla pelkän suorituksen viivästymisen perusteella. Viivästyssakko on siten kaavamainen seuraamus sopimusrikkomuksesta.

Korkeimman oikeuden arvio viivästyssakosta kauppalain mukaisessa jaottelussa

15. Viivästyssakon luokittelu välittömäksi tai välilliseksi vahingoksi ei ole selvä. Sen määrittelyä välittömäksi vahingoksi puoltaisi viivästyssakon rinnastuminen kolmannelle maksettuun vahingonkorvaukseen. Viivästyssakolla myös toteutetaan samoja päämääriä kuin vahingonkorvauksella, mutta pyritään samalla yksinkertaistamaan korvausmenettelyä sekä lisäämään korvausmäärän ennakoitavuutta. Tosiasiallisesti sakolla katetaan usein samoja vahinkoja kuin vahingonkorvauksella.

16. Toisaalta velvollisuus suorittaa viivästyssakkoa voi syntyä myös tilanteessa, jossa todellista vahinkoa ei ole lainkaan syntynyt tai jossa todellisen vahingon määrä on sakkoa pienempi. Lisäksi viivästyssakolla voidaan tosiasiallisesti korvata sekä välittömiä että välillisiä vahinkoja. Viivästyksen seurauksena välittömiä vahinkoja syntyy harvemmin kuin tavaran virheen seurauksena. Tavallisin vahinko on laskennallinen saamatta jäänyt tuotto, jota kauppalain 67 §:n 2 momentin mukaan on pidettävä välillisenä vahinkona. Perusteltuna ei voida pitää, että myyjän ja ostajan välisessä suhteessa välittömänä vahinkona voitaisiin pitää vahinkoa, joka ostajan ja kolmannen välisessä sopimussuhteessa on välillistä vahinkoa. Viivästyssakon tarkoitus huomioon ottaen ei voida pitää perusteltuna myöskään, että sopimusosapuolet joutuisivat esittämään selvitystä siitä, mihin vahinkoihin viivästyssakko on tosiasiallisesti kohdentunut.

17. Vakiosopimuksiin sisältyvät viivästyssakkolausekkeet ovat tietyissä sopimustyypeissä, kuten rakennusurakoissa, erittäin yleisiä. Viivästyssakkolausekkeen olemassaolo ostajan kolmannen kanssa tekemässä sopimuksessa ja etenkin siitä ostajalle aiheutuvan sopimussakon määrä ovat kuitenkin myyjälle usein lakiin perustuvia seuraamuksia vaikeammin ennakoitavissa. Arvoltaan vähäisenkin toimituksen viivästyminen voi puolestaan johtaa kauppahintaan nähden moninkertaiseen viivästyssakkoon ostajan ja kolmannen välisessä suhteessa. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että viivästyssakkoa on pidettävä sellaisena vaikeasti ennakoitavana vahinkona, joka kuuluu myyjän ja ostajan välillä tässä tapauksessa sovellettavien vakioehtojen mukaisiin välillisiin vahinkoihin ja josta myyjä ei ole korvausvastuussa ostajalle.

Ehdon epäselvyyttä koskeva väite

18. Ostaja on vedonnut siihen, että vakioehtojen vastuunrajoituslauseketta olisi epäselvänä tulkittava sitä hyödyntävän osapuolen vahingoksi.

19. Korkein oikeus toteaa, että välillisiä vahinkoja koskevat vastuunrajoitusehdot ovat sopimuskäytännössä tavanomaisia. Kauppalaissa omaksuttu myyjän rajoitettu vastuu välillisestä vahingosta on esitöiden mukaan perustunut jo tuolloin laajasti käytettyihin vakioehtoihin (HE 93/1986 vp s. 21). Tällainen ehto rajoittaa myyjän vastuuta tahdonvaltaisen kauppalain säännöksiin verrattuna vain siinä suhteessa, että myyjän mahdollinen huolimattomuus jää merkityksettömäksi.

20. Vaikka sopimussakon asemaa kauppalain järjestelmässä on oikeuskirjallisuudessa pidetty tulkinnanvaraisena ja ongelmallisena, sopimusehtoa ei tällä perusteella voida pitää siinä määrin epäselvänä, että sitä olisi tulkittava myyjän vahingoksi. Sopimusosapuolten on katsottava hyväksyneen, että kysymys ratkaistaan kauppalain mukaan.

Johtopäätös

21. Ostajan omalle sopimuskumppanilleen maksamaa viivästyssakkoa on edellä esitetyillä perusteilla pidettävä myyjän ja ostajan välisessä suhteessa välillisenä vahinkona, jota myyjä ei ole velvollinen ostajalle korvaamaan. Ostajan kuittausvaatimukselle ei siten ole perustetta.

22. Asian näin päättyessä asiassa ei ole tarvetta lausua myyjän tavarantoimittajien vakioehtojen sitovuudesta.
Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Marjut Jokela, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä Juha Mäkelä.


Julkaistu 2.9.2014