Mitä urakoitsijan on ilmoitettava suorituksesta ja hinnasta kuluttajalle sopimusta tehtäessä?

Urakoitsijalle on asetettu kuluttajasuojalain 8 luvussa ja sen 12, 13 ja 14§:ssä tiedonantovelvollisuus suoritukseen liittyvistä merkityksellisistä seikoista. 14§:n mukaan hintaan liittyvistä seikoista on laaja ilmoitusvelvollisuus. Esimerkiksi jos työsuoritus tulee kalliimmaksi, mitä kuluttaja on ajatellut. Mutta pitääkö urakoitsijan ilmoittaa myös muista kuin itse suoritukseen ja hintaan liittyvistä esim. verotuksellisista kuten kotitalousvähennykseen vaikuttavista seikoista? Korkeimman oikeuden enemmistö 3 jäsentä oli sitä mieltä, että lojaliteettiperiaatteen perusteella kuluttajasuojalakia voitiin soveltaa myös verotuskysymyksiin koska urakoitsijan on otettava huomioon myös tilaajan taloudelliset edut. Ja kotitalousvähennys on sellainen taloudellinen etu joka vaikuttaa hintaan. Tapauksessa ongelma muodostui siitä, että urakoitsijaa ei oltu merkitty ennakkopidätysrekisteriin ja työstä ei sen johdosta saanut kotitalousvähennystä. KKO:n enemmistö päinvastoin kuin käräjäoikeus ja hovioikeus velvoitti urakoitsijan korvaamaan kuluttajalle 1165 euron vahingosta 750 euroa, koska kuluttajien katsottiin olevan osaltaan vastuussa vahingosta.

KKO perusteluista:
5.Kuluttajansuojalain 8 luvun 12 §:ssä olevan yleisen virhesäännöksen 2 momentin mukaan palvelus on suoritettava ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä ottaen huomioon tilaajan edut. Palveluksen tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen palveluksen yhteydessä aihetta olettaa. Pykälän 4 momentissa säädetään, että jos palvelus poikkeaa tästä, siinä on virhe.
6. Mainitussa 8 luvussa on yleisen virhemääritelmän ohella nimenomaisia säännöksiä toimeksisaajan neuvonta- ja tiedonantovelvollisuudesta tilaajaa kohtaan.
7. Luvun 13 §:n 1 momentissa säädetään, että palveluksessa on virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka toimeksisaaja on antanut palveluksen sisällöstä tai suorituksestaan taikka muista palveluksen laatua tai hyväksikäyttöä koskevista seikoista palvelusta markkinoitaessa tai muuten ennen sopimuksentekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen tilaajan päätöksentekoon. Pykälän 3 momentin mukaan palveluksessa on niin ikään virhe, jos toimeksisaaja on laiminlyönyt antaa tilaajalle tiedon sellaisesta pykälän 1 momentissa tarkoitetusta seikasta, josta hänen olisi pitänyt olla selvillä ja josta tilaaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon.
8. Jos sopimusta tehtäessä tai sen jälkeen osoittautuu, että palvelus, sen hinta, kohteen arvo ja ominaisuudet tai muut erityiset seikat huomioon ottaen ilmeisesti ei olisi tilaajan kannalta tarkoituksenmukainen, toimeksisaajan on sanotun luvun 14 §:n 1 momentin mukaan viipymättä ilmoitettava siitä tilaajalle. Toimeksisaajan on ilmoitettava tilaajalle myös, jos palvelus ilmeisesti tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin tilaaja on kohtuudella voinut odottaa. Jos toimeksisaaja laiminlyö velvollisuutensa, palveluksessa on pykälän 3 momentin mukaan virhe.

Virhesäännösten soveltumisesta tähän asiaan
9. Tieto siitä, ettei toimeksisaajaa ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin ja ettei tilaajilla sen vuoksi ollut verotuksessaan oikeutta kotitalousvähennyksen tekemiseen verosta, ei ole välittömästi liittynyt tapetointipalveluksen suorittamiseen tai sen lopputulokseen. Se, miten tilaaja rahoittaa tilauksensa tai yksityisessä taloudessaan käsittelee palveluksesta koituneita kuluja, on lähtökohtaisesti palvelukseen ja sen virheettömyyteen liittymätön seikka.
10. Lain esitöistä (HE 360/1992 vp) on pääteltävissä, että 8 luvun 13 §:ssä tarkoitetusta tiedonantovelvollisuuden laiminlyömisestä voisi olla kysymys vain säännöksessä nimenomaan mainituissa tilanteissa. Niin ikään saman luvun 14 § näyttää soveltuvan lähinnä tilanteisiin, joissa toimenpiteet tai niiden kustannukset suhteessa palveluksen lopputulokseen osoittautuvat epätarkoituksenmukaisiksi. Myös yleinen virhesäännös kohdistuu lähinnä palveluksen suorittamiseen ja sen lopputulokseen.

Sopimusoikeudellisten periaatteiden soveltaminen
11. Silloin kun kuluttajansuojasäännöksistä ei muuta johdu, kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliseen sopimussuhteeseen sovelletaan yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita. Käsillä olevassa tapauksessa merkitystä on etenkin sopimuksen tekemistä ja sopimuksentekorikkomusta koskevilla periaatteilla. Sopimuksesta neuvoteltaessa osapuolten velvollisuutena on, omaa etua valvoessaankin, ottaa huomioon myös vastapuolen edut. Sopimusneuvotteluihin ryhtyminen synnyttää keskinäisen lojaliteettivelvoitteen, jonka perusteella neuvottelijoiden tulee menetellä niin, ettei toinen osapuoli erehdy sopimuksen olennaisista edellytyksistä tai merkityksestä. Tutkittavaksi tulee siten, onko tätä velvoitetta noudatettu.

Korkeimman oikeuden kannanotto
12. Arvioidessaan, onko kotitalousvähennys nyt kysymyksessä olevaa sopimusta solmittaessa ollut sellainen seikka, johon toimeksisaajan olisi pitänyt kiinnittää tilaajan huomiota, Korkein oikeus korostaa seuraavia tekijöitä.
13. Kotitalousvähennys on tullut koko maassa käyttöön vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa. Tätä ennen on vuoden 1997 lokakuun alusta lukien ollut käytössä kotitaloustyön tukikokeilu. Kotitalousvähennysoikeutta on alusta alkaen käytetty yleisesti ja se on ollut julkisen tiedonvälityksen kiinnostuksen kohteena. Sitä on eniten käytetty siivouspalveluiden sekä asunnon kunnossapito- tai perusparannustöiden aiheuttamiin kustannuksiin, jollaisista nyt on kysymys. Toisaalta vähennyksen käyttö ei ole ollut niin yleistä eikä vähennyksen enimmäismäärä niin alhainen, että olettamuksena voitaisiin pitää kotitalouksille säädetyn vähennyksen enimmäismäärän saavuttamista muutenkin kuin laajempien kotitalousvähennyksen soveltamisalaan kuuluvien töiden kohdalla.
14. Hagasys Oy:n on asuntojen kunnossapito- ja perusparannustoimintaa ammattimaisesti harjoittavana elinkeinonharjoittajana täytynyt tietää, että sanotunlaisesta työstä maksetusta työkorvauksesta verovelvollinen sai tehdä verosta kotitalousvähennyksen ja että vähennyksen saamisen edellytyksenä oli yhtiön merkitseminen ennakkoperintärekisteriin.
15. Voidaan pitää poikkeuksellisena sitä, että nyt kyseessä olevalla alalla toimivaa osakeyhtiötä ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin.
16. Kun Tommi ja Auli M ovat kuluttajina tilanneet tapetointityön ammattimaisesti asuntojen kunnossapito- ja korjaustöitä suorittavalta osakeyhtiöltä, he ovat edellä mainittujen seikkojen perusteella voineet sopimusta tehtäessä perustellusti olettaa saavansa työstä yhtiölle suorittamansa korvauksen nojalla tehdä verosta kotitalousvähennyksen. Sopimusoikeuden kannalta on vailla merkitystä, että Tommi ja Auli M:llä on työn teettäjinä ollut verottajaan nähden ennakkoperintälain mukaan velvollisuus maksaessaan laskun selvittää, oliko yhtiö merkitty ennakkoperintärekisteriin.
17. Kotitalousvähennys olisi kattanut huomattavan osan työkuluista. On siksi ilmeistä, että tietoisuus vähennysoikeuden puuttumisesta olisi voinut vaikuttaa ratkaisevasti Tommi ja Auli M:n ratkaisuun heidän päättäessään tilauksen tekemisestä. Vähennysoikeuden puuttuminen on verrattavissa palvelukseen liittyvään, sen lopullista hintaa huomattavasti korottavaan tekijään. Hinnan osalta on toimeksisaajalle, kuten edellä kohdassa 8 on selostettu, asetettu neuvontavelvollisuus.
18. Neuvontavelvollisuuden mahdollista laiminlyöntiä arvioitaessa on kuitenkin myös otettava huomioon, ettei vähennysoikeus aina ollut käsillä sellaisissa tilanteissa, jollaisesta nyt on ollut kysymys. Tilaaja on esimerkiksi jo saattanut teettää vähennykseen oikeuttavia töitä yli vähennyksen enimmäismäärän.
19. Kun kysymyksessä on neuvottelutilanteessa syntynyt väärinkäsitys, merkitystä on myös tilaajapuolen velvollisuudella antaa toiselle osapuolelle riittävät sopimukseen ja sen edellytyksiin liittyvät tiedot. Edellyttäessään työn kustannusten tulevan osaksi korvatuiksi kotitalousvähennyksellä Tommi ja Auli M:n velvollisuutena olisi ollut tuoda esille tämä työhön liittyvä seikka. Syy väärinkäsitysten syntymiseen on siksi osaksi heidän oma huolimattomuutensa.

Johtopäätös
20. Edellä olevan perusteella Korkein oikeus katsoo, että tarjottuun palvelukseen on liittynyt elimellisesti sellainen sen kokonaishintaan vaikuttava poikkeuksellinen tekijä, joka nimenomaan kuluttajan asemassa oleville saattoi olla merkityksellinen heidän tehdessään päätöksen palveluksen tilaamisesta. Velvollisena ottamaan huomioon tilaajan taloudelliset edut yhtiön olisi tästä tietoisena tullut ennen sopimuksen tekemistä tiedustella Tommi ja Auli M:ltä, oliko heillä aikomus hyödyntää kotitalousvähennystä. Tommi ja Auli M:n vastauksen ollessa myönteinen yhtiön olisi edelleen tullut ilmoittaa heille, ettei yhtiötä ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin ja että tämä seikka esti kotitalousvähennyksen saamisen. Yhtiö on laiminlyönyt tämän. Tommi ja Auli M:n lopullisesti kustannettavaksi jäävä määrä on tullut heille yllätyksenä, kun heidän saamansa palveluksen lopulliset kustannukset eivät ole vastanneet sitä, mitä heillä on ollut aihetta olettaa.


KKO:2008:91
Dokumentin versiot
På svenska
Sopimus
Kuluttajansuoja - Kuluttajapalvelussopimus
Diaarinumero:
S2006/830
Esittelypäivä:
31.5.2007
Antopäivä:
9.10.2008
Taltio:
2156
A ja B teettivät asunnossaan tapetointityötä. Työn suoritti kunnossapito- ja korjauspalveluita tarjonnut osakeyhtiö. Sopimusta tehtäessä kysymys kotitalousvähennyksestä ei tullut esille eikä myöskään se, ettei yhtiötä ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin, mikä oli vähennysoikeuden edellytys. Kysymys yhtiön vastuusta A:lle ja B:lle sen johdosta, että heidän kotitalousvähennysvaatimuksensa hylättiin verotuksessa. (Ään.)
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta
Hagasys Oy teki tapetointityötä Tommi ja Auli M:n asunnossa. Tommi ja Auli M eivät saaneet verotuksessaan hyväkseen työstä suorittamansa korvauksen perusteella tekemäänsä kotitalousvähennystä, koska yhtiötä ei ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin.


Kanne Helsingin käräjäoikeudessa
Tommi ja Auli M lausuivat Hagasys Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että yhtiö oli ennen sopimuksen tekoa laiminlyönyt ilmoittaa heille, ettei yhtiötä ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin ja ettei heillä ollut oikeutta kotitalousvähennykseen tapetointityöstä yhtiölle suorittamansa korvauksen osalta. Jos Tommi ja Auli M olisivat tienneet, etteivät he tule verotuksessaan saamaan hyväkseen kotitalousvähennystä, se olisi vaikuttanut heidän tilauspäätökseensä. Palvelussa oli siten kuluttajansuojalain 8 luvun 13 §:n 3 momentissa tarkoitettu virhe.
Tuloverolain 127 §:n mukaan Tommi M:llä olisi verovuoden 2003 verotuksessa ollut oikeus 1 150 euron kotitalousvähennykseen ja Auli M:llä 15 euron vähennykseen.
Koska virheen korjaaminen tai uusi suoritus ei tullut kysymykseen, tilaajalla oli kuluttajansuojalain 8 luvun 19 §:n 1 momentin nojalla oikeus virhettä vastaavaan hinnanalennukseen. Sen määrä oli menetetyn kotitalousvähennyksen määrä 1 165 euroa. Tommi ja Auli M:llä oli myös oikeus vastaavan suuruiseen vahingonkorvaukseen kuluttajansuojalain 8 luvun 20 §:n 1 momentin perusteella.
Hagasys Oy oli velvollinen korvaamaan virheestään aiheutuneen vahingon myös yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti laiminlyötyään tiedonantovelvollisuutensa.
Mainituilla perusteilla Tommi ja Auli M vaativat, että Hagasys Oy velvoitetaan suorittamaan heille hinnanalennuksena tai vahingonkorvauksena menetetyn kotitalousvähennyksen määrä 1 165 euroa.


Vastaus
Hagasys Oy kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä.
Palvelusopimusta tehtäessä Tommi ja Auli M eivät olleet kertoneet, että he aikoivat verotuksessaan käyttää kotitalousvähennystä. Kun asiaa ei ollut kysytty, yhtiön edustaja ei ollut ymmärtänyt ilmoittaa Tommi ja Auli M:lle, että yhtiötä ei ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin. Kyseinen rekisteri oli julkinen ja kuka tahansa voi helposti tarkistaa sieltä minkä tahansa yrityksen tilanteen. Hagasys Oy ei ollut laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan vaan rekisterimerkinnän varmistaminen kuului työn teettäjälle. Hagasys Oy ei ollut korvausvelvollinen.


Käräjäoikeuden tuomio 6.5.2005
Käräjäoikeus lausui, että kuluttajansuojalain 8 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan palveluksessa on virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka toimeksisaaja on antanut palveluksen sisällöstä tai suorituksestaan taikka muista palveluksen laatua tai hyväksikäyttöä koskevista seikoista palvelusta markkinoitaessa tai muuten ennen sopimuksentekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen tilaajan päätöksentekoon. Sanotun pykälän 3 momentin mukaan palveluksessa on virhe, jos toimeksisaaja on laiminlyönyt antaa tilaajalle tiedon sellaisesta 1 momentissa tarkoitetusta seikasta, josta hänen olisi pitänyt olla selvillä ja josta tilaaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon.
Riidatonta oli, että Hagasys Oy:n edustajalta ei ollut tiedusteltu, oliko yhtiö merkitty ennakkoperintärekisteriin. Tommi ja Auli M olivat katsoneet, että tieto palvelua suorittavan yrityksen merkitsemisestä ennakkoperintärekisteriin oli sellainen palveluksesta annettava tieto, joka mainitun säännöksen mukaan oli annettava kuluttajalle.
Käräjäoikeus katsoi, että kuluttajansuojalain 8 luvun 13 §:n 1 momentti velvoittaa toimeksisaajan antamaan tietoja kuluttajalle omaan palvelukseensa liittyvistä säännöksessä kerrotuista seikoista. Kysymyksessä ei ollut ollut verotukseen liittyvä palvelu. Palveluksesta maksettua palkkiota voitiin kohdella palkkion maksajan verotuksessa eri tavalla riippuen esimerkiksi siitä, suoritettiinko työ kuluttajalle tai jollekin yritykselle. Työn suorittamisesta maksetun palkkion kohtelu verotuksessa ei ollut tässä tapauksessa kuulunut palvelukseen niin läheisesti, että työn suorittajan olisi tullut sen vuoksi ilmoittaa kuluttajalle, oliko yritys merkitty ennakkoperintärekisteriin. Tätä kantaa tuki myös se seikka, että ennakkoperintälain 25 §:n mukaan suorituksen maksajan on toimitettava ennakonpidätys, jos saajaa ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin. Tämän mahdollistamiseksi verotuksen osalta verohallinnolta oli saatavissa julkisesta rekisteristä tieto siitä, oliko yritys merkitty ennakkoperintärekisteriin. Palkkion maksaneiden Tommi ja Auli M:n oli siten tullut itse varmistaa se, oliko palkkion saaja merkitty ennakkoperintärekisteriin.
Myöskään yleisiin sopimusoikeudellisiin periaatteisiin ei nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa sisältynyt tiedonantovelvollisuutta asianosaisten välisen sopimussuhteen ulkopuolelle menevistä seikoista kuten työn tilaajien maksaman palkkion kohtelusta heidän omassa verotuksessaan.
Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Sirkka J.


Helsingin hovioikeuden tuomio 24.8.2006
Tommi ja Auli M valittivat hovioikeuteen.
Hovioikeus lausui, että Tommi ja Auli M olivat käräjäoikeudessa myöntäneet, että he eivät olleet kertoneet yhtiölle aikovansa käyttää kotitalousvähennysoikeutta. Käräjäoikeuden toteamin tavoin riidatonta oli, että yhtiön edustajalta ei myöskään ollut tiedusteltu yhtiön merkitsemisestä ennakkoperintärekisteriin.
Tapetointityöstä maksetun palkkion kohtelu Tommi ja Auli M:n verotuksessa ei ollut kuulunut sovittuun palvelukseen niin läheisesti, että työn suorittajan olisi tullut oma-aloitteisesti ilmoittaa heille, ettei sitä ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin. Ennakkoperintärekisteri oli julkinen rekisteri. Tommi ja Auli M:llä oli myös ollut mahdollisuus käyttää kotitalousvähennysoikeuttaan muihinkin palveluihin kuin kysymyksessä olevaan palveluun eikä työn suorittajalla voitu olettaa olevan tietoa tällaisista seikoista.
Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätökset. Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto (eri mieltä), Seppo P ja Hannele P, joka toimi myös esittelijänä.
Eri mieltä ollut jäsen hovioikeudenlaamanni Risto U lausui, että Hagasys Oy oli rakennus- tai ainakin korjausurakointia harjoittava yritys. Kotitalousvähennyksen käyttö perustui yleisesti asunnon kunnossapito- tai perusparannustyöhön, ja tämän täytyi olla alalla toimivien yritysten tiedossa. Jo käytännön laskutussyistä, saadakseen saatavansa perityiksi vähentymättöminä, oli yritysten syytä kuulua ennakkoperintärekisteriin. Niin sanottu tavallinen kuluttaja ei välttämättä tiennyt, että tuohon rekisteriin kuuluminen oli yrityksen laskun vähennyskelpoisuuden edellytys. Näissä oloissa ja sopimussuhteissa yleisesti noudatettava lojaliteettivelvoite huomioon ottaen Hagasys Oy:n olisi tullut omasta aloitteestaan antaa Tommi ja Auli M:lle tieto siitä, ettei yhtiötä ollutkaan merkitty ennakkoperintärekisteriin. Uoti piti laiminlyöntiä kuluttajansuojalain 8 luvun 13 §:n 3 momentissa tarkoitettuna virheenä. Tästä oli Tommi ja Auli M:lle koitunut määrältään kiistämättä jäänyt 1 165 euron verohuojennuksen menettäminen, jonka yhtiö oli velvollinen korvaamaan. Sen vuoksi Uoti kumoten käräjäoikeuden tuomion velvoitti Hagasys Oy:n suorittamaan Tommi ja Auli M:lle yhteisesti vaaditut 1 165 euroa.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Tommi ja Auli M:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan he vaativat hovioikeuden tuomion kumoamista ja toistivat kanteensa.
Hagasys Oy ei antanut valituksen johdosta pyydettyä vastausta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut
Asian tausta
1. Hagasys Oy on vuonna 2003 suorittanut Tommi ja Auli M:n toimeksiannosta heidän kodissaan tapetointityötä. Yhtiö on työn suoritettuaan laskuttanut Tommi ja Auli M:ää 65 tunnin työstä 2 275 euroa, minkä määrän Tommi ja Auli M ovat maksaneet yhtiölle. Vuodelta 2003 toimitettavassa verotuksessa Tommi ja Auli M ovat suorituksensa perusteella vaatineet kotitalousvähennystä. Uudenmaan verotoimisto on kuitenkin tuloverolain 127 §:n 1 momentin 2 kohtaan viitaten hylännyt vähennysvaatimuksen, koska työn tehnyttä Hagasys Oy:tä ei ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin, mikä oli kotitalousvähennyksen edellytys.
2. Asiassa on riidatonta, että Tommi ja Auli M eivät olleet ennen toimeksiantoaan kertoneet yhtiölle aikovansa käyttää verotuksessaan kotitalousvähennysoikeutta sanotusta palveluksesta maksettavan työkorvauksen osalta. Yhtiö ei ollut omasta aloitteestaan ilmoittanut Tommi ja Auli M:lle, että sitä ei ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin ja että tällä seikalla olisi merkitystä, jos vähennysoikeutta haluttaisiin käyttää.
Kysymyksenasettelu
3. Kysymys on siitä, onko yhtiöllä vastaanottaessaan toimeksiannon Tommi ja Auli M:ltä ollut velvollisuus ilmoittaa heille, että yhtiötä ei ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin, sekä selvittää heille tämän seikan merkitys kotitalousvähennyksen kannalta. Ratkaistavaksi voi tulla myös kysymys siitä, onko Tommi ja Auli M:llä mahdollisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyömisen perusteella oikeus hinnanalennukseen tai vahingonkorvaukseen. Arvioitavaksi saattaa edelleen tulla kysymys Tommi ja Auli M:n omasta tuottamuksesta sopimuksentekovaiheessa.
Kuluttajansuojalain virhesäännöstö
4. Tilatessaan tapetointityön yhtiöltä, joka oli alalla toimiva elinkeinonharjoittaja, Tommi ja Auli M ovat olleet kuluttajien asemassa. Toimeksianto on koskenut rakennukseen kohdistuvaa työtä. Se kuuluu näin ollen kuluttajansuojalain 8 luvun soveltamisalaan.
5. Kuluttajansuojalain 8 luvun 12 §:ssä olevan yleisen virhesäännöksen 2 momentin mukaan palvelus on suoritettava ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä ottaen huomioon tilaajan edut. Palveluksen tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen palveluksen yhteydessä aihetta olettaa. Pykälän 4 momentissa säädetään, että jos palvelus poikkeaa tästä, siinä on virhe.
6. Mainitussa 8 luvussa on yleisen virhemääritelmän ohella nimenomaisia säännöksiä toimeksisaajan neuvonta- ja tiedonantovelvollisuudesta tilaajaa kohtaan.
7. Luvun 13 §:n 1 momentissa säädetään, että palveluksessa on virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka toimeksisaaja on antanut palveluksen sisällöstä tai suorituksestaan taikka muista palveluksen laatua tai hyväksikäyttöä koskevista seikoista palvelusta markkinoitaessa tai muuten ennen sopimuksentekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen tilaajan päätöksentekoon. Pykälän 3 momentin mukaan palveluksessa on niin ikään virhe, jos toimeksisaaja on laiminlyönyt antaa tilaajalle tiedon sellaisesta pykälän 1 momentissa tarkoitetusta seikasta, josta hänen olisi pitänyt olla selvillä ja josta tilaaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon.
8. Jos sopimusta tehtäessä tai sen jälkeen osoittautuu, että palvelus, sen hinta, kohteen arvo ja ominaisuudet tai muut erityiset seikat huomioon ottaen ilmeisesti ei olisi tilaajan kannalta tarkoituksenmukainen, toimeksisaajan on sanotun luvun 14 §:n 1 momentin mukaan viipymättä ilmoitettava siitä tilaajalle. Toimeksisaajan on ilmoitettava tilaajalle myös, jos palvelus ilmeisesti tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin tilaaja on kohtuudella voinut odottaa. Jos toimeksisaaja laiminlyö velvollisuutensa, palveluksessa on pykälän 3 momentin mukaan virhe.
Virhesäännösten soveltumisesta tähän asiaan
9. Tieto siitä, ettei toimeksisaajaa ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin ja ettei tilaajilla sen vuoksi ollut verotuksessaan oikeutta kotitalousvähennyksen tekemiseen verosta, ei ole välittömästi liittynyt tapetointipalveluksen suorittamiseen tai sen lopputulokseen. Se, miten tilaaja rahoittaa tilauksensa tai yksityisessä taloudessaan käsittelee palveluksesta koituneita kuluja, on lähtökohtaisesti palvelukseen ja sen virheettömyyteen liittymätön seikka.
10. Lain esitöistä (HE 360/1992 vp) on pääteltävissä, että 8 luvun 13 §:ssä tarkoitetusta tiedonantovelvollisuuden laiminlyömisestä voisi olla kysymys vain säännöksessä nimenomaan mainituissa tilanteissa. Niin ikään saman luvun 14 § näyttää soveltuvan lähinnä tilanteisiin, joissa toimenpiteet tai niiden kustannukset suhteessa palveluksen lopputulokseen osoittautuvat epätarkoituksenmukaisiksi. Myös yleinen virhesäännös kohdistuu lähinnä palveluksen suorittamiseen ja sen lopputulokseen.

Sopimusoikeudellisten periaatteiden soveltaminen
11. Silloin kun kuluttajansuojasäännöksistä ei muuta johdu, kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliseen sopimussuhteeseen sovelletaan yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita. Käsillä olevassa tapauksessa merkitystä on etenkin sopimuksen tekemistä ja sopimuksentekorikkomusta koskevilla periaatteilla. Sopimuksesta neuvoteltaessa osapuolten velvollisuutena on, omaa etua valvoessaankin, ottaa huomioon myös vastapuolen edut. Sopimusneuvotteluihin ryhtyminen synnyttää keskinäisen lojaliteettivelvoitteen, jonka perusteella neuvottelijoiden tulee menetellä niin, ettei toinen osapuoli erehdy sopimuksen olennaisista edellytyksistä tai merkityksestä. Tutkittavaksi tulee siten, onko tätä velvoitetta noudatettu.

Korkeimman oikeuden kannanotto
12. Arvioidessaan, onko kotitalousvähennys nyt kysymyksessä olevaa sopimusta solmittaessa ollut sellainen seikka, johon toimeksisaajan olisi pitänyt kiinnittää tilaajan huomiota, Korkein oikeus korostaa seuraavia tekijöitä.
13. Kotitalousvähennys on tullut koko maassa käyttöön vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa. Tätä ennen on vuoden 1997 lokakuun alusta lukien ollut käytössä kotitaloustyön tukikokeilu. Kotitalousvähennysoikeutta on alusta alkaen käytetty yleisesti ja se on ollut julkisen tiedonvälityksen kiinnostuksen kohteena. Sitä on eniten käytetty siivouspalveluiden sekä asunnon kunnossapito- tai perusparannustöiden aiheuttamiin kustannuksiin, jollaisista nyt on kysymys. Toisaalta vähennyksen käyttö ei ole ollut niin yleistä eikä vähennyksen enimmäismäärä niin alhainen, että olettamuksena voitaisiin pitää kotitalouksille säädetyn vähennyksen enimmäismäärän saavuttamista muutenkin kuin laajempien kotitalousvähennyksen soveltamisalaan kuuluvien töiden kohdalla.
14. Hagasys Oy:n on asuntojen kunnossapito- ja perusparannustoimintaa ammattimaisesti harjoittavana elinkeinonharjoittajana täytynyt tietää, että sanotunlaisesta työstä maksetusta työkorvauksesta verovelvollinen sai tehdä verosta kotitalousvähennyksen ja että vähennyksen saamisen edellytyksenä oli yhtiön merkitseminen ennakkoperintärekisteriin.
15. Voidaan pitää poikkeuksellisena sitä, että nyt kyseessä olevalla alalla toimivaa osakeyhtiötä ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin.
16. Kun Tommi ja Auli M ovat kuluttajina tilanneet tapetointityön ammattimaisesti asuntojen kunnossapito- ja korjaustöitä suorittavalta osakeyhtiöltä, he ovat edellä mainittujen seikkojen perusteella voineet sopimusta tehtäessä perustellusti olettaa saavansa työstä yhtiölle suorittamansa korvauksen nojalla tehdä verosta kotitalousvähennyksen. Sopimusoikeuden kannalta on vailla merkitystä, että Tommi ja Auli M:llä on työn teettäjinä ollut verottajaan nähden ennakkoperintälain mukaan velvollisuus maksaessaan laskun selvittää, oliko yhtiö merkitty ennakkoperintärekisteriin.
17. Kotitalousvähennys olisi kattanut huomattavan osan työkuluista. On siksi ilmeistä, että tietoisuus vähennysoikeuden puuttumisesta olisi voinut vaikuttaa ratkaisevasti Tommi ja Auli M:n ratkaisuun heidän päättäessään tilauksen tekemisestä. Vähennysoikeuden puuttuminen on verrattavissa palvelukseen liittyvään, sen lopullista hintaa huomattavasti korottavaan tekijään. Hinnan osalta on toimeksisaajalle, kuten edellä kohdassa 8 on selostettu, asetettu neuvontavelvollisuus.
18. Neuvontavelvollisuuden mahdollista laiminlyöntiä arvioitaessa on kuitenkin myös otettava huomioon, ettei vähennysoikeus aina ollut käsillä sellaisissa tilanteissa, jollaisesta nyt on ollut kysymys. Tilaaja on esimerkiksi jo saattanut teettää vähennykseen oikeuttavia töitä yli vähennyksen enimmäismäärän.
19. Kun kysymyksessä on neuvottelutilanteessa syntynyt väärinkäsitys, merkitystä on myös tilaajapuolen velvollisuudella antaa toiselle osapuolelle riittävät sopimukseen ja sen edellytyksiin liittyvät tiedot. Edellyttäessään työn kustannusten tulevan osaksi korvatuiksi kotitalousvähennyksellä Tommi ja Auli M:n velvollisuutena olisi ollut tuoda esille tämä työhön liittyvä seikka. Syy väärinkäsitysten syntymiseen on siksi osaksi heidän oma huolimattomuutensa.

Johtopäätös
20. Edellä olevan perusteella Korkein oikeus katsoo, että tarjottuun palvelukseen on liittynyt elimellisesti sellainen sen kokonaishintaan vaikuttava poikkeuksellinen tekijä, joka nimenomaan kuluttajan asemassa oleville saattoi olla merkityksellinen heidän tehdessään päätöksen palveluksen tilaamisesta. Velvollisena ottamaan huomioon tilaajan taloudelliset edut yhtiön olisi tästä tietoisena tullut ennen sopimuksen tekemistä tiedustella Tommi ja Auli M:ltä, oliko heillä aikomus hyödyntää kotitalousvähennystä. Tommi ja Auli M:n vastauksen ollessa myönteinen yhtiön olisi edelleen tullut ilmoittaa heille, ettei yhtiötä ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin ja että tämä seikka esti kotitalousvähennyksen saamisen. Yhtiö on laiminlyönyt tämän. Tommi ja Auli M:n lopullisesti kustannettavaksi jäävä määrä on tullut heille yllätyksenä, kun heidän saamansa palveluksen lopulliset kustannukset eivät ole vastanneet sitä, mitä heillä on ollut aihetta olettaa.
21. Tommi ja Auli M ovat ilmoittaneet, että heidän menettämänsä kotitalousvähennyksen määrä on 1 165 euroa. Määrää ei ole kiistetty. Koska Tommi ja Auli M:n kärsimä vahinko osittain johtuu myös heidän omasta tuottamuksestaan, joka tosin on vähäisempi kuin yhtiön, Korkein oikeus katsoo, että Hagasys Oy:n heille maksettavan kohtuullisen vahingonkorvauksen määrä on 750 euroa.

Tuomiolauselma
Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Hagasys Oy velvoitetaan suorittamaan Tommi ja Auli M:lle vahingonkorvauksena 750 euroa.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kati Hidén, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki (eri mieltä) ja Timo Esko (eri mieltä). Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Esko: Olen Korkeimman oikeuden enemmistön kanssa samaa mieltä perustelujen kohdista 1 - 10. Niiden jälkeen esitän eriävänä mielipiteenäni seuraavan:
Lojaliteettivelvoite on luonteeltaan yleinen ja sen soveltaminen edellyttää kulloinkin esillä olevan tapauksen olosuhteiden ja sovellettavaksi tulevien säännösten selvittämistä. Kuten edellä on ilmennyt, kanteen hyväksyminen lojaliteettivelvoitteen nojalla merkitsisi nyt käsillä olevassa tapauksessa kuluttajansuojalain 8 luvun säännösten laajentavaa tulkintaa, kun nämä säännökset eivät sanamuotonsa mukaisesti sovellu ratkaistavana olevaan tilanteeseen.
Harkittaessa palveluksen suorittajan tiedonantovelvollisuuden ulottamista sellaisiin seikkoihin, jotka eivät välittömästi liity palvelukseen, on näiden seikkojen luonteen ohella otettava huomioon, miten laajasti ne ovat palveluksen tilaajan tiedossa palveluksen suorittajan antamista tiedoista riippumatta ja miten niitä koskeva tiedottaminen on mahdollisesti järjestelty sopimussuhteen ulkopuolisen tahon toimesta.
Kotitaloustyön tukikokeilu on ollut käytössä vuoden 1997 lokakuun alusta lukien, ja vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa kotitalousvähennys on tullut käyttöön koko maassa. Jotta palveluksen tilaaja voisi saada hyväkseen kotitalousvähennyksen, edellytetään useiden erilaisten, verovuosittain ehkä vaihtuvienkin ehtojen täyttymistä. Kotitalousvähennykselle on asetettu tietyt ylärajat eikä vähennysoikeus koske esimerkiksi sijoitusasunnoissa tehtyjä remontteja. Viimeksi mainittuja koskevat omat säännökset ja määräykset. Palveluksen suorittajan ei voida edellyttää hankkivan tietoja sellaisista tilaajaan ja tämän toimintapiiriin liittyvistä seikoista, jotka vaikuttavat tilaajan mahdollisuuteen saada kotitalousvähennys hyväkseen kulloisessakin työkohteessa. On myös ajateltavissa, että jonkin palveluksen tarjoajan suoritus on hinnaltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sellainen, että tilaaja haluaa hyväksyä sen siitä huolimatta, ettei tuon suorituksen perusteella saa kotitalousvähennystä.
Kotitalousvähennyksestä on koko järjestelmän voimassaoloajan annettu yksityiskohtaisia ja laajoja verohallituksen ohjeita. Niiden ohella verottaja on myös muutoin eri tavoin tiedottanut vähennyksestä ja siihen liittyvistä ehdoista. Tiedotusvälineet ovat käsitelleet kotitalousvähennystä ja verohallituksen ohjeita myös omasta aloitteestaan sekä palveluksen suorittajan että palveluksen tilaajan näkökulmasta. Verohallituksen ohjeista on ilmennyt selvästi, että kotitalousvähennys voidaan tehdä sellaisen työkorvauksen perusteella, joka on maksettu ennakkoperintärekisteriin merkitylle yritykselle.
Kun nyt kysymyksessä oleva tapetointityö on tehty vuonna 2003, on katsottava, että verotuksen kotitalousvähennysjärjestelmä ja siihen liittyvät ehdot ovat olleet palveluksen tilaajien tiedossa. Sen seikan varmistaminen, onko palveluksen suorittaja merkitty ennakkoperintärekisteriin, on ollut tilaajan tehtävissä melko helposti esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämien tiedostojen avulla. Paitsi että tällaisen tiedon hankkiminen on ollut tilaajien oman edun mukaista, tilaajilla on verottajaan nähden ollut työn teettäjinä velvollisuus selvittää, oliko yhtiö merkitty ennakkoperintärekisteriin.
Palveluksen suorittajalle ei käsitykseni mukaan voida asettaa sellaista yleisluontoista velvollisuutta, jonka sisältönä on oma-aloitteinen ennakkoperintärekisteriin merkitsemisestä ilmoittaminen tilaajana olevalle yksityishenkilölle ja jonka laiminlyönti voi johtaa korvausvelvollisuuteen. On kuitenkin mahdollista, että tilattavasta palveluksesta neuvoteltaessa käy ilmi seikkoja, joiden perusteella palveluksen suorittajan tulee käsittää, että tilaaja haluaa tehdä suorituksen perusteella kotitalousvähennyksen. Tällaisessa tilanteessa palveluksen suorittajan tulee ilmoittaa, onko se merkitty ennakkoperintärekisteriin. Nyt esillä olevassa asiassa ei ole kuitenkaan esitetty lähempää selvitystä sopimuksen tekemiseen liittyvistä seikoista.
Edellä esitetyn perusteella päädyn hylkäämään Tommi ja Auli M:n vaatimukset asiassa ja jätän sen hovioikeuden tuomion lopputuloksen varaan.
Oikeusneuvos Välimäki: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Esko