Työntekijän korvausvastuu

Työntekijän korvausvastuuta on työssä aiheutettujen vahinkojen osalta rajoitettu. Vahinko voi kohdistua toiseen työntekijään, työnantajan sopimuskumppaniin tai kokonaan ulkopuoliseen. Ns. kanavointisäännöksen mukaan (vahingonkorvauslaki 6 luku 2§) vahingosta vastaa ensisijaisesti työnantaja.

Työantajalle aiheuttamastaan vahingosta työntekijän vastuuta kohtuullistetaan ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava

Yleisimpiä kysymyksiä ovat vahingot työnantajan sopimuskumppania kohtaan. Työntekijä ei vastaa juuri koskaan työnantajan sopimuskumppanille aiheuttamastaan vahingosta. Siitä on alla KKO tapauksia. Poikkeuksena on tahallinen teko tai laiminlyönti ja rajoitetusti törkeän huolimattomuuden tilanteet.(Työntekijä voi näissä tilanteissa joutua kuitenkin korvausvastuuseen työnantajalle edellisen kappaleen mukaisesti kohtuullistettuna.)

Milloin työntekijä voi joutua vastuuseen työnantajan sopimuskumppanille törkeän huolimattomasta menettelystä?
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että työntekijä voisi joutua korvausvastuuseen työnantajansa sopimuskumppanille aiheuttamastaan vahingosta, jos työntekijä on menetellyt tahallisesti tai törkeän huolimattomasti. Tällöin työntekijän vastuun laajentaminen voisi olla perusteltua ja voisi olla mahdollista katsoa, ettei vahinkoa ole aiheutettu täytettäessä työnantajan sopimusvelvoitteita vaan laiminlyötäessä sellaisia yleisempiä huolellisuusvelvoitteita, joita ei ole asetettu sopimuksella ja joiden rikkomisesta seuraa vahingonkorvauslain mukainen korvausvastuu. Oikeudellinen arviointi muistuttaa tällöin samanlaista harkintaa kuin niihin joudutaan punnittaessa sitä, onko työntekijä aiheuttanut vahingon työssään eli onko vahinkoa aiheuttanut menettely työnantajan ennakoitavissa ja onko sillä riittävä liityntä työntekijän työtehtäviin (ks. esim. Oikeuskirjallisuudessa Saarnilehto, Vahingonkorvauslaki- käytännön kommentaari (Helsinki 2007), s. 80-81, Hemmo, Sopimus ja delikti (Helsinki 1998), s. 128, Savela, Vahingonkorvaus osakeyhtiössä (3. uudistettu painos. Helsinki 2015), s. 172-173 ja Ståhlberg - Karhu, Suomen vahingonkorvausoikeus (6. uudistettu painos. Helsinki 2013), s. 56-57). (Tuomion perustelut edellä VaaHO:2018:4)

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä (ks. alla olevat KKO 1992:165, KKO 1992:166, KKO 1993:38, KKO 1994:5 ja KKO 1995:78) on vakiintuneesti katsottu, ettei työntekijä ole sopimuksen perusteella vastuussa työnantajansa sopimuskumppanille työnantajan saaman toimeksiannon virheellisestä täyttämisestä aiheutuneesta vahingosta. Jos työntekijän virhe eli työnantajan sopimusrikkomus on tapahtunut vain työnantajan sopimusvelvoitteen täyttämisessä, työntekijän ei ole katsottu olevan korvausvastuussa työnantajansa sopimuskumppanille myöskään vahingonkorvauslain nojalla.
Korkein oikeus on erikseen ratkaisussa KKO 1994:5 todennut, ettei edes se seikka, että A:n menettely on myös rikos, ole tuottamuksen ohella itsenäinen vahingonkorvausperuste - kyse oli tuottamuksellisesta rikoksesta. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu KKO 1994:5 vahvistaa korkeimman oikeuden linjausta työntekijän korvausvelvollisuuden poikkeuksellisuudesta suhteessa työnantajansa sopimuskumppaniin nähden. Tapauksessa työntekijältä oli edellytetty tulityökorttia, eli myös tuossa tapauksessa työntekijän ammattitaidolle ja sen mukaiselle taidolle ja harkinnalle oli asetettu erityisiä vaatimuksia. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on päädytty vastaavaan lopputulokseen edellä viitatuissa tapauksissa, joista ennakkoratkaisussa KKO 1992:165 työntekijänä oli pankin lakimies ja ennakkoratkaisussa 1995:78 pankinjohtaja, jotka molemmat omaavat itsenäisen aseman ja ovat velvollisia noudattamaan hyvää pankkitapaa, eli heidän menettelylleen asetetaan erityisiä vaatimuksia hyvän pankkitavan ja pankkitoimintaan liittyvän luottamuksen johdosta. Ennakkoratkaisussa KKO 1992:166 kyse oli puolestaan tilitoimiston työntekijänä olleesta kirjanpitäjästä, joka on velvollinen noudattamaan hyvää kirjanpitotapaa ja huomioimaan monia eri säädöksiä käytännön työssään. Ennakkoratkaisussa KKO 1993:38 kyse oli kiinteistönvälittäjästä, joka on toimeksiantoa hoitaessaan velvollinen noudattamaan hyvää välitystapaa sekä ottamaan huomioon työnantajansa sopimuskumppanin ohella tämän vastapuolen edut.(Perustelut VaaHO:2018:4)


Vahingonkorvauslain 4 luvun

1§:n mukaan:

Vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Laki on sama, jos vahingon aiheuttaa 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu itsenäinen yrittäjä. ....

Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Työntekijän työssään työnantajalle aiheuttaman vahingon korvaamisesta säädetään erikseen. (13.12.1991/1423)

2§:n mukaan:

Virkamies vastaa virassaan virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttamastaan vahingosta tämän luvun 1 §:ssä mainittujen perusteiden mukaisesti. (13.12.1991/1423)
....

KKO:1994:5

Vahingonkorvaus - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu - Työntekijän korvausvastuu
Rangaistava teko

Työntekijä oli tuomittu rangaistukseen tuottamuksellisesta tulipalon aiheuttamisesta sen johdosta, että hän suorittaessaan työnantajansa puolesta katon korjaustöitä kaasuliekillä oli varomattomuudellaan aiheuttanut tulipalon työn tilaajan rakennuksessa. Tilaajan vahingonkorvausvaatimus hylättiin, - työnantajaa vastaan, koska tilaaja oli laiminlyönyt sopimuksen mukaisen velvollisuutensa palovakuuttaa työn kohteen, ks. KKO:1982-II-139; - työntekijää vastaan, koska hänen tuottamuksensa oli ilmennyt vain hänen työnantajansa sopimusvelvoitteen täyttämisessä eikä teon rangaistavuus ollut tuottamuksen ohella itsenäinen korvausperuste,
ks. KKO:1992:165, KKO:1992:166 ja KKO:1993:38.

Perusteluista:
Icopal Oy:n vahingonkorvausvelvollisuus

Tulipalo on aiheutunut Icopal Oy:n työntekijän A:n tuottamuksesta hänen täyttäessään yhtiön sopimusvelvoitetta ja siten yhtiön sopimusrikkomuksesta. Yhtiö on sen vuoksi lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan sopimuskumppanilleen D Ky:lle tulipalon johdosta syntyneen vahingon.

Hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Icopal Oy:n kommandiittiyhtiölle lähettämät toimitusehdot ovat tulleet osapuolten välisen sopimuksen osaksi. Jutussa esitetyn selvityksen mukaan katonkorjausalalla on epätavallista, että työn suorittaja palovakuuttaa työn kohteen. Velvoite, jonka mukaan rakennuksen omistajan tulee pitää työn kohde riittävästä määrästä palovakuutettuna, tarkoittaa, että omistaja on ottanut vastatakseen vahingoista, jotka saattavat johtua rakennuksessa syttyvästä tulipalosta. Omistajan vakuuttamisvelvollisuus käsittää siten myös rakennuksessa olevan irtaimiston. Tämä vakuuttamisehto ei ole sisällöltään yllättävä eikä ankara. Asiassa ei ole esitetty perusteita mainitun sopimuksen kohtuullistamiseksi. Laiminlyötyään palovakuuttaa työn kohteen Icopal Oy:n kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti kommandiittiyhtiöllä ei ole oikeutta saada osakeyhtiöltä korvausta tuhoutuneesta rakennuksesta ja kalustosta, koska korvaus olisi suoritettu sopimuksessa edellytetystä vakuutuksesta.

A:n vahingonkorvausvelvollisuus

A ei ole D Ky:n ja Icopal Oy:n välisen sopimuksen osapuoli. Hänen korvausvelvollisuutensa ei määräydy näiden yhtiöiden sopimuksen perusteella. A on tosin menetellyt edellä kerrotulla tavalla varomattomasti tulta käsitellessään ja siten syyllistynyt tuottamukselliseen tulipalon aiheuttamiseen. Hänen varomattomuutensa on kuitenkin ilmennyt vain hänen työnantajansa Icopal Oy:n sopimusvelvoitteen täyttämisessä. Se seikka, että hänen menettelynsä on myös rikos, ei ole tuottamuksen ohella itsenäinen vahingonkorvausperuste. Näillä perusteilla A ei ole menettelynsä johdosta velvollinen korvaamaan kommandiittiyhtiön palovahinkoja.


KKO:1992:165

Vahingonkorvaus - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu
Toimeksianto

Lahjanantaja oli antanut pankin notariaattiosastolle toimeksi laatia lahjakirjan, jonka perusteella lahjansaajan puolisolla ei olisi avio-oikeutta lahjoitettavaan omaisuuteen. Notariaattiosaston lakimies oli laatinut lahjakirjan ilman avio-oikeuden poissulkevaa ehtoa seurauksin, että lahjansaaja oli sen vuoksi joutunut maksamaan tasinkoa puolisolleen myös lahjoitetun omaisuuden arvon perusteella.
Toimeksiannon suorittaminen oli merkinnyt pankille myös velvollisuutta valvoa lahjansaajan etua. Tämän velvollisuuden täyttämisestä pankki vastasi lahjansaajaan nähden sopimussuhteita koskevien periaatteiden mukaan. Kun pankki ei ollut näyttänyt, että se olisi toimeksiantoa suorittaessaan menetellyt huolellisesti, se velvoitettiin toimeksiantosopimuksen rikkomisen perusteella korvaamaan lahjansaajalle tasingon suorittamisesta aiheutunut vahinko.
Lahjansaajan lakimieheen kohdistama vahingonkorvausvaatimus hylättiin, koska hän pankin työntekijänä ei ollut lahjansaajalle vastuussa pankin saaman toimeksiannon virheellisestä täyttämisestä aiheutuneesta vahingosta. Lakimies ei ollut korvausvastuussa lahjansaajalle myöskään vahingonkorvauslain nojalla, koska hänen virheensä oli tapahtunut vain pankin sopimusvelvoitteen täyttämisessä.Ään.

KKO:1992:166

Vahingonkorvaus

Tilitoimisto oli toimeksiannosta hoitanut kommandiittiyhtiön kirjanpidon. Tilitoimiston palveluksessa ollut kirjanpitäjä oli tehnyt toimeksiannon edellyttämät työt virheellisesti, mistä oli aiheutunut kommandiittiyhtiölle vahinkoa. Ään.
Toimeksiantajan kirjanpitäjään kohdistama vahingonkorvausvaatimus hylättiin, koska hän ei ollut työnantajansa sopimuspuolta kohtaan vastuussa sopimuksen täyttämisestä eikä niin ollen myöskään sopimuksen rikkomisen seuraamuksista. Kirjanpitäjä ei ollut korvausvastuussa kommandiittiyhtiölle myöskään vahingonkorvauslain nojalla, koska hänen virheensä oli tapahtunut vain tilitoimiston sopimusvelvoitteen täyttämisessä. Ään

KKO:1993:38

Kiinteistönvälittäjä
Vahingonkorvaus - Työnantajan korvausvastuu - Korvattava vahinko

Kiinteistönvälitysyhtiön työntekijä oli ennen määräalan kaupan päättämistä esittänyt ostajalle kiinteistörekisterinotteen, jonka mukaan uittajalle oli vesioikeuden päätöksellä perustettu pysyvä käyttöoikeus kantatilan maaalueeseen. Kaupan päättämisen jälkeen oli ilmennyt, että naapurikiinteistölle tuli tukkien pudotuspaikka ja että uittaja käytti määräalan läpi kulkevaa tietä tukkien kuljetukseen pudotuspaikalle. Ään.
Kun kiinteistörekisterinotteesta ei ollut ilmennyt uittajan käyttöoikeuden sisältö, kiinteistönvälitysyhtiön olisi tullut varmistautua käyttöoikeuden sisällöstä. Kun kiinteistönvälitysyhtiön työntekijä oli laiminlyönyt antaa ostajalle kaupan päättämisen kannalta riittävät tiedot, yhtiö velvoitettiin suorittamaan ostajalle vahingonkorvausta. Yhtiön työntekijä ei ollut ostajalle vastuussa yhtiön toimeksiannon virheellisestä täyttämisestä aiheutuneesta vahingosta. Koska työntekijän virhe oli tapahtunut vain yhtiölle annetun toimeksiannon suorittamisessa, hän ei ollut korvausvastuussa ostajalle myöskään vahingonkorvauslain nojalla. Ään.



KKO:1999:27

Vahingonkorvaus
Kiinteistönvälittäjä
Osakeyhtiö - Toimitusjohtaja

Kiinteistönvälitystä harjoittava osakeyhtiö oli välittänyt omakotitalon hallintaan oikeuttavia asunto-osakeyhtiön osakkeita koskevan kaupan ja tällöin laiminlyönyt riittävästi selvittää kaupan kohteeseen kohdistuvat rasitteet. Sittemmin kiinteistö oli siihen kiinnitettyjen velkakirjojen nojalla ulosmitattu edellisen omistajan veloista. Kysymys siitä, vastasiko ostajille aiheutuneesta vahingosta kiinteistönvälitysliikkeen ohella myös toimeksiannon suorittanut henkilö, joka oli yhtiön hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja. Ään.

Perusteluissa:
Harkittaessa, onko vahingosta vastuussa myös yhtiötä toimeksiannon täyttämisessä edustanut A, joka lisäksi on ollut kiinteistönvälittäjäyhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja sekä osakas, Korkein oikeus toteaa seuraavan:

Vahingon aiheuttanut virhe oli tapahtunut A:n edustaman osakeyhtiön sopimusvelvoitteiden täyttämisessä. Alempien oikeuksien mainitsemista Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuista ilmenevän periaatteen mukaisesti A ei yhtiön toimeksiannon suorittajana ole henkilökohtaisesti vastuussa ostajalle yhtiön toimeksiannon virheellisestä täyttämisestä aiheutuneesta vahingosta.

Toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen on osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n mukaan velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla on tahallaan tai tuottamuksesta aiheuttanut osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle. Säännöksestä käy ilmi, että yhtiöoikeudelliseen asemaan perustuvaa velvollisuutta korvata kolmannelle henkilölle aiheutunut vahinko on rajoitettu niin, että vastuun syntymisen edellytyksenä on osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen rikkominen. Säännöksen perusteella tulee yleensä korvattavaksi taloudellinen vahinko. Osakeyhtiön toimitusjohtajan ja muiden säännöksessä mainittujen toimihenkilöiden korvausvastuun rajoittaminen perustuu siihen, että yhtiö on toiminnan harjoittajana vastuussa toiminnan yhteydessä aiheutuneista vahingoista. Ei ole pidetty kohtuullisena, että yhtiön toimihenkilöt tällaisissa tilanteissa joutuisivat henkilökohtaisesti vahingonkorvausvastuuseen.

A:n vahingonkorvausvastuuseen Uudisrakennusmyynti X & A Oy LKV:n toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä sovelletaan ensisijaisesti osakeyhtiölain 15 luvun säännöksiä. A:n kanteessa kerrottu toiminta ei ole merkinnyt osakeyhtiölain tai osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen vastaista menettelyä eikä hän siten mainitun lain perusteella vastaa B:n ja C:n vahingosta.

Toimitusjohtajan tai hallituksen jäsenen vastuun syntyminen muulla perusteella kuin osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla voi tulla kysymykseen vain poikkeuksellisesti. Kysymys on tällöin tilanteista, joissa korvausvastuu johtuu yleisistä vahingonkorvausoikeudellisista periaatteista. Osakeyhtiölain kysymyksessä olevat säännökset eivät syrjäytä esimerkiksi toimitusjohtajan velvollisuutta korvata rikollisella teolla aiheuttamansa vahinko.

B ja C eivät ole esittäneet seikkoja, joiden nojalla A:n vastuu tulisi harkittavaksi muilla perusteilla kuin yhtiön toimeksiannon suorittajana tai hänen yhtiöoikeudellisen asemansa johdosta.

A ei näin ollen ole henkilökohtaisesti vastuussa B:lle ja C:lle aiheutuneesta vahingosta.





KKO:1995:78

Vahingonkorvaus - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu
Pankki

Kiinteistön myyjä oli kauppakirjan allekirjoitustilaisuudessa, jossa ostaja suoritti koko kauppahinnan, luvannut huolehtia kiinteistöä rasittaneen velan maksamisesta. Pankinjohtaja oli pankille annettuna toimeksiantona laatimaansa kauppakirjaan merkinnyt myyjän vakuuttavan, ettei velka rasittanut tilaa. Myyjä laiminlöi velan maksamisen. Pankki velvoitettiin korvaamaan ostajalle aiheutunut vahinko, kun pankinjohtaja ei kauppakirjan laatijana ollut kiinnittänyt ostajan huomiota siihen, että velka jäi vielä rasittamaan kiinteistöä eikä myyjän vakuutus turvannut ostajan oikeuksia. Ään.

Perusteluissa:
Pankinjohtaja B ei ole ollut toimeksisaajana, vaan on laatinut kauppakirjan pankin edustajana. Hän ei ole sopimuksen perusteella vastuussa A:lle työnantajansa saaman toimeksiannon virheellisestä täyttämisestä aiheutuneesta vahingosta. Koska B:n virhe on tapahtunut vain pankin sopimusvelvoitteen täyttämisessä, hän ei ole korvausvastuussa A:lle myöskään vahingonkorvauslain nojalla. Hän ei siten ole velvollinen maksamaan vahingonkorvausta A:lle.




KKO:2009:32
Dokumentin versiot

Oikeudenkäyntimenettely
Vahingonkorvaus

Asianomistaja vaati korvausta henkisestä kärsimyksestä toimittajalta, joka oli lehteen kirjoittamassaan artikkelissa esittänyt asianomistajan yksityiselämää koskevia tietoja, ja jolle vaadittiin rangaistusta yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Oikeudenkäynnissä nousi esiin kysymys lehden kustantajan vahingonkorvauslain 3 luvun mukaisesta korvausvastuusta. Riippumatta siitä, että vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n korvausvastuun niin sanottu kanavointisäännös ei soveltunut silloin kun vahinko oli aiheutettu tahallisesti, kustantajalle oli vahingonkorvauslain 7 luvun 5 §:n mukaan varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa.

VahL 7 luku 5 §


KKO:2005:135

Vahingonkorvaus - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu
Vuokratyö

Työvoimaa vuokraavan yrityksen huoltoasemaliikkeen käyttöön toimittama työntekijä oli työvuorollaan anastanut varoja huoltoaseman kassakaapista. Vuokrausyritystä vastaan ajettu korvauskanne hylättiin, kun yritys oli menetellyt asianmukaisesti työntekijän valinnassa eikä sen katsottu henkilöstövuokrausta koskevassa sopimuksessa ottaneen vastuuta kysymyksessä olevan kaltaisista vahingoista, jotka eivät siten muodostaneet sopimusrikkomusta.


KKO:1981-II-76

Vahingonkorvauslaki
Kanavointi; VahL 6 luvun 2 §

Yhtiön työnjohtajaa vastaan ajetussa rikosjutussa, johon myös yhtiö työnantajana oli haastettu vastaajaksi, edellinen oli tuomittu rangaistukseen yksin teoin tehdyistä työturvallisuuslain säännösten rikkomisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta. Tuomitessaan yhtiön työnantajana suorittamaan vammautuneelle työntekijälle vahingonkorvausta HO oli hylännyt työnjohtajaan kohdistetun korvausvaatimuksen ennenaikaisena. KKO velvoitti työnjohtajan korvaamaan vammautuneen vahingosta kohtuulliseksi harkitun määrän siinä tapauksessa, ettei työnantajan maksettavaksi tuomittuja korvauksia saataisi perityksi.

Tässä n. 90.000 markan vahingoista tuomittiin työnjohtaja ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat 5000 markkaa eli vajaa 5%.


KKO:2012:105

Työrikos - Työturvallisuusrikos
Vammantuottamus
Vahingonkorvaus - Korvauksen sovittelu

Työnjohtajan katsottiin syyllistyneen työsuojelurikokseen ja vammantuottamukseen, kun hän oli laiminlyönyt valvoa, että sirkkelissä käytettiin jakoveistä. Sirkkelin käyttöohjeiden mukaan jakoveitsi oli tarpeellinen suojalaite. Vastuuta ei poistanut se, että jakoveistä käytettiin ensisijaisesti muunlaisten vahinkojen torjumiseksi tai että vahinko olisi ollut vältettävissä toista suojalaitetta käyttämällä.
Työntekijän vahingonkorvausvaatimusta (tuomittu n. 20.000e) soviteltiin sekä hänen oman myötävaikutuksensa vuoksi (50% eli 10.000e) että sen johdosta, että myös työnjohtaja oli ollut työntekijän asemassa (korvattava 4000e) sittemmin konkurssiin menneessä yhtiössä.