Milloin työntekijä vastaa työnantajan sopimuskumppanille tälle aheuttamistaan vahingoista?

Työntekijä joutuu korvausvastuuseen vahingosta, jonka on aiheuttanut ulkopuoliselle siis muulle kuin työnantajan sopimuskumppanille. Kolmannelle aiheutetusta vahingosta on määräykset vahingonkorvauslain 3 luvussa.

Työntekijä ei vastaa normaalisti työnantajan sopimuskumppanille aiheuttamastaan vahingosta. Mutta korvaus on mahdollinen, jos työntekijä on aiheuttanut vahinkoa törkeällä huolimattomuudella tai tahallaan. Korvauskynnys on tosin korkealla. Alla se hylättiin.



VaaHO:2018:4
Työntekijän vahingonkorvausvastuu työnantajan sopimuskumppanille
Diaarinumero: S 17/100
Antopäivä: 27.2.2018
Ratkaisunumero: 96



OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA
Avautuu uuteen ikkunaan

HOVIOIKEUDEN RATKAISU
Avautuu uuteen ikkunaan

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
S Oy oli ostanut rahoitusleasing-järjestelyn avulla henkilönostimen N Oy:ltä. Kaupanteon jälkeen henkilönostimessa oli ilmennyt useita virheitä ja puutteellisuuksia. A, joka oli sertifioitu henkilönostintarkastaja, oli suorittanut henkilönostimelle perusteellisen määräaikaistarkastuksen ennen henkilönostimen luovutusta S Oy:lle. Hovioikeudessa oli kysymys siitä, oliko A vastuussa työnantajansa N Oy:n sopimuskumppanille S Oy:lle kaupan virheistä aiheutuneista vahingoista sen johdosta, että A:lla oli ollut henkilökohtainen henkilönostimen tarkastussertifikaatti.

SATAKUNNAN KÄRÅJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 5.12.2016 NRO 15546
Kantaja: S Oy
Vastaaja: A
Asia: Vahingonkorvaus
Selostus asiasta
Sähköliike S Oy on ostanut nostureita ja nostimia maahantuovalta, tarkastavalta ja myyvältä N Oy:ltä 28.3.2013 Mercedes Benz Sprinter -merkkisen ajoneuvon (rekisteritunnus XNA-939), jossa on ollut asennettuna WUMAG WT 200 henkilönostin (vuosimalli 2001). Kauppa on tehty leasingrahoitusjärjestelynä, jossa X Oy (jäljempänä rahoitusyhtiö) on toiminut kaupan rahoittajana. Kantaja on pääomaleasingsopimuksen 28.3.2013 vuokralleottaja, ja ajoneuvon XNA-939 omistaja on X Oy. Ajoneuvon maahantuonnin ja myynnin lisäksi N Oy:ssä on 10.4.2013 suoritettu kyseisessä ajoneuvossa olevalle henkilönostinlaitteelle työturvallisuuslain edellyttämä ja valtioneuvoston asetuksen 403/2008 35 §:n tarkoittama nostolaitteelta vaadittu perusteellinen määräaikaistarkastus.
A:lla on ollut Inspecta Sertifiointi Oy:n henkilönostimien tarkastussertifikaatti. N Oy on maahantuonut ja myynyt kyseisen ajoneuvon sekä antanut S Oy:lle A:n laatiman ja vahvistaman tarkastusraportin,jossa on todettu laitteen olevan käyttökunnossa ja sen täyttävän vaatimukset. Ajoneuvo on otettu tämän jälkeen kantajan toimesta käyttöön.
Satakunnan käräjäoikeus on päätöksellään 3.2.2014 asettanut N Oy:n konkurssiin.
Satakunnan käräjäoikeus on 24.4.2015 antanut yksipuolisen tuomion nro 6030, jossa N Oy:n ja S Oy:n välinen kauppa on purettu ja N Oy on velvoitettu suorittamaan S Oy:lle sen rahoitusyhtiölle kaupasta jo maksamat erät ja maksettavaksi tulevat erät, korvaavien ajoneuvojen hankinnasta aiheutuneet kulut sekä tarkastuskulut laillisine viivästyskorkoineen. Toissijaisesti samat erät on tuomittu vahingonkorvauksena.

KANNE
Vaatimukset
S Oy on vaatinut, että A velvoitetaan
- suorittamaan vahingonkorvauksena ajoneuvon kaupasta rahoitusyhtiölle maksetut erät sekä muut ajoneuvoon kohdistuneet kuluerät määrältään 27.510,23 euroa laillisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien,
- suorittamaan korvaavien ajoneuvojen hankinnasta aiheutuneet kulut 17.853,30 euroa sekä tarkastuskulut 3.500 euroa eli yhteensä 21.353,30 euroa laillisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien ja
- korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 22.343,75 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
A on joko laiminlyönyt tarkastamisen tai saanut virheellisen tarkastusraportin esittämällä aikaan sen, että kantaja on tehnyt kaupan. Laite on poikennut olennaisella tavalla siitä, mitä ostajalle on ilmoitettu ja tämä ilmoitus on perustunut A:n tarkastusraportissa esittämiin tietoihin. Laite on osoittautunut toimintaansa kokonaan kelvottomaksi. Virheen kaupan kohteessa on katsottava aiheutuneen A:n tahallisesta tai ainakin törkeän huolimattomasta menettelystä. A:n tarkastusraportissa ilmoittamat tiedot ovat ilmeisen virheelliset. Näin sikälikin, että kaupan kohteen virheet on havaittu lähes heti laitteen käytön alettua. Myös kaupan kohteen virheiden luonne osoittaa, että kyseiset virheet ovat olleet kaupan kohteessa jo myyntihetkellä. Useimmat rakenteelliset virheet ovat aiheutuneet pitkäaikaisesta kulumisesta, eivätkä ne ole voineet syntyä pian laitteen käyttöönoton jälkeen.
Mikäli A olisi toteuttanut tarkastuksen asianmukaisesti, olisi kaupan kohteen virheellisyys tullut havaituksi ja S Oy olisi saanut tästä tiedon sekä väittänyt sille aiheutuneen vahingon. A:n henkilökohtaisen tarkastussertifikaatin olemassaolo sekä tämän virallisluontoisuus on ollut omiaan synnyttämään S Oy:n luottamuksen ja tämä A:n suorittama virallistarkastus on saanut aikaan S Oy:n ostopäätöksen.
Kantaja on maksanut kaupankohteesta 15.144,79 euroa (alv 0 %) käsirahana rahoitusyhtiölle 1.5.2013. Tämän lisäksi kantaja on ollut velvollinen maksamaan ajoneuvosta vuokraa 448,86 (alv 0 %) euroa kuukaudessa alkaen 22.3.2013. Vuokrat ovat erääntyneet maksettaviksi kuukausittain. Vuokria on maksettu 13 kappaletta eli yhteensä 5.835,18 (alv 0 %) euron arvosta. Koska nostolaitetta ei ole voitu käyttää, on sen hallinnasta luovuttu vuokrakauden aikana. S Oy:lle on tässä vaiheessa aiheutunut lisäksi yhteensä 6.530,26 (alv 0 %) euron määräinen laitteeseen kohdistunut kustannus, jonka se on suorittanut rahoitusyhtiölle nostolaitteesta. Yhteensä virheellisestä laitteesta aiheutunut kustannus on ollut siten 27.510,23 euroa (15.144,79 + 5.835,18 + 6.530,26 euroa). S Oy on joutunut toimintaansa varten vuokraamaan korvaavan laitteen ja tästä on aiheutunut kustannuksia. Lisäksi S Oy on maksanut 3.500 euroa laitteen kunnon tarkistamisesta.
Laite on edelleen käyttökiellossa. Asiasta aiheutuu S Oy:lle jatkuvasti lisäkuluja ja liikevaihdon menetystä. Laite on ollut poissa käytöstä jo ennen kuin se on asetettu työturvallisuusviranomaisen toimesta käyttökieltoon. S Oy on joutunut jättämään tilattuja toimeksiantoja tekemättä ja hankkimaan korvaavan nostolaiteajoneuvon töiden suorittamiseksi.
Vaikka A ei ole ollut sopimussuhteessa kantajan kanssa, hän on vastuussa aiheuttamistaan vahingoista. A:n vastuuasema ei perustu sopimussuhteeseen eikä tehtyyn kauppasopimukseen sinänsä. Mikäli A:n katsottaisiin olleen työntekijäsuhteessa N Oy:hyn, kysymyksessä on varallisuusvahinko, jonka myös työntekijän asemassa oleva henkilö on velvollinen korvaamaan vahingonkorvauslain perusteella. Seikastoltaan vastaavaa tapausta ei ole. Kyse on A:n tahallisesta tai törkeän huolimattomasta menettelystä tilanteessa, jossa myyjäyhtiö on konkurssissa ja siltä ei ole mahdollista saada korvausta.
A on toiminut kysymyksessä olevassa nosturikaupassa virallisena tarkastajana. A:lla on ollut Inspecta Sertifiointi Oy:n henkilönostimen tarkastussertifikaatti. Jos sertifikaatin haltija toimii jossain yrityksessä, työnantajayritys ilmoitetaan sertifikaatin myöntäjälle, mutta sertifikaatti ei liity kulloiseenkin työnantajaan sen ollessa henkilökohtainen. Työnantaja ei tee tarkastusta, vaan sertifioinnin haltija. Myöskään ohjeistus tarkastuksen tekemiseen ei tule työnantajalta, vaan ohjeistus tämän tekemiseen tulee julkiselta taholta (valtioneuvoston asetus 403/2008, 35 §). A on tehnyt tarkastuksen asiassa henkilökohtaisen sertifikaattinsa nojalla. A on antanut laitteesta tarkastuslausunnon, jossa todetaan sen olevan virheetön ja kunnossa. Tällä toimellaan A on saanut aikaan sen, että S Oy on ostanut laitteen. A on toiminut tahallisesti sen vuoksi, että N Oy eli hänen lähisukulaisensa omistama yritys on voinut saada S Oy:n ostamaan nostimen.
A on täyttänyt sertifikaattiin liittyvää lakisääteistä velvollisuuttaan. Hän ei ole tarkastusta suorittaessaan täyttänyt työnantajan sopimusvelvoitetta.
Niin kutsuttu kanavointisääntö ei liity työntekijän korvausvastuun perusteeseen vaan siihen, mikä taho on ensisijaisesti maksuvelvollinen vahingonkärsijään nähden. Kanavointisääntö ei poista työntekijäasemassakaan olevan henkilön vastuuta. A on toiminut asemassa, johon liittyy erityinen vastuuasema ja jonka vastuuaseman merkityksen A on ymmärtänyt. A on havainnut virheet ja puutteet tarkastaessaan laitetta tai mikäli näin ei ole tapahtunut, A on kokonaan laiminlyönyt tarkastuksen tekemisen, vaikka hän on valmistanut ja allekirjoittanut tarkastuspöytäkirjan. S Oy on luottanut A:n asiantuntemukseen ja osaamiseen, ja sillä on oikeus saada luottamuksensuojaa tilanteessa, jossa sille on esitetty tarkastusraportti laitteesta, jonka tarkastamiseen on katsottava liittyvän erityinen vastuu ja vakavuus. A:n toimintaa on arvioitava ankaran vastuun perusteella.
A on ollut tietoinen laatimansa tarkastusraportin merkityksestä. Tehty teko tai pikemminkin sen laiminlyönti on ollut selvästi moitittava ja sillä on ollut selkeät yhteydet aiheutuneeseen vahinkoon. A tulee saattaa vastuuseen aiheuttamastaan vahingosta kantajayhtiölle myös vahingonkorvauslain 5 luvun 1 § mukaan. A ei ole laatimassaan tarkastusraportissa lausunut mitään niistä virheellisyyksistä, joita myöhemmin tehdyissä tarkastuksissa on tullut ilmi. Virheet ovat olleet laitteessa jo silloin, kun A on ilmoittanut suorittaneensa tarkastuksen, sillä viat ovat ilmenneet välittömästi laitteen käyttöönoton jälkeen ja vikojen mittakaava ja olennaisuus ovat olleet merkittävät.
Erityisesti on otettava huomioon se seikka, että A:n teko on ollut tahallinen tai vähintään törkeän huolimaton. Lisäksi arviointiin vaikuttaa se, että N Oy on konkurssissa ja tämä saattaa S Oy:n heikompaan asemaan. S Oy on luottanut A:n henkilökohtaiseen sertifikaattiin. S Oy:llä on asiassa oikeussuojan tarve.

VASTAUS
Vaatimukset
A on vaatinut, että kanne hylätään ja S Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudesta 14.117,40 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
A ei ole kaupan osapuoli, eikä hän ole sopimussuhteessa S Oy:hyn, A on ollut työntekijänä kokopäivätoimisessa työsuhteessa N Oy:ssä siten, että hänen työsuhteensa on päättynyt 10.6.2013, ja hänen viimeinen työpäivänsä on ollut 27.5.2013. A:n työtehtävänä on ollut muun muassa nostimien tarkastus, johon hänellä on ollut Inspecta Sertifiointi Oy:n antama sertifikaatti.
A on toiminut ainoastaan työnantajansa sopimusvelvoitteen täyttämiseksi. Työnantaja on velvollinen antamaan työntekijöille ohjeet ja huolehtimaan siitä, että ohjeita noudatetaan. Työntekijä toimii työnantajan johdon ja valvonnan alaisena ja työnantaja vastaa työntekijän toiminnasta. Työntekijä ei ole työnantajan ja kolmannen välisen sopimuksen osapuoli eikä vastuussa tällaisesta oikeustoimesta, vaikka tekeekin tähän sopimukseen liittyvää työtä. A:lla on N Oy:n palveluksessa ollessaan ollut henkilönostimien tarkastussertifikaatti. Sertifikaattia haettaessa ilmoitetaan työnantaja ja sertifikaatti palautetaan työsuhteen päättyessä ja haetaan uudelleen uuden työantajan nimissä. Tarkastustoiminta liittyy aina yritystoimintaan.
Työturvallisuuslain säännökset koskevat työsopimuksen osapuolina olevia työnantajaa ja työntekijää eivätkä kolmatta osapuolta. Työturvallisuuslakia sovelletaan S Oy:n toiminnassa samoin kuin mahdollisesti henkilönostinten tarkastusta koskevia ohjeita, mutta näiden säännösten perusteella myyjäyhtiössä työntekijän asemassa ollut A ei tule osapuoleksi oikeussuhteeseen S Oy:n kanssa. A ei ole tehnyt kanteen kohteena olevaa kauppaa, eikä hänellä ole tietoa siitä, niihin tai kenelle ja mihin hintaan taikka niillä ehdoilla hänen tarkastamansa nostin on myyty.
Rahoitussopimus on tehty 28.3.2013, ja A on tarkastanut laitteen 10.4.2013. Vuokra-aika on alkanut 22.3.2013 X Oy:n kanssa. A:n tekemä tarkastus ei siten ole voinut olla kaupan ehto. A on antanut raporttinsa ainoastaan N Oy:lle.
A ei ole saanut kaupasta mitään etua. Hän on saanut yhtiöstä työsopimuksen mukaisen palkkansa, joskin viimeisen palkkansa ja muut työsuhteen päättymiseen liittyvät korvaukset hän on joutunut hakemaan palkkaturvan kautta.
A ei ole toiminut kaupassa virallisena tarkastajana. A on ollut työntekijänä N Oy:n palveluksessa ja tehnyt työntekijänä työnantajansa määräyksestä työaikana ja työpaikallaan nostimelle perusteellisen määräaikaistarkastuksen, joka kuuluu tehdä nostolaitteelle laissa säädetyin säännöllisin väliajoin ja jonka tiedot ja lopputulos on merkitty tarkastuspöytäkirjaan.
A ei ole saanut N Oy:n työntekijänä toimiessaan S Oy:ltä reklamaatiota tai huomautusta tekemästään määräaikaistarkastuksesta. Haastehakemus on asiassa ensimmäinen A:han kohdistuva yhteydenotto. Kanne on tullut vireille Satakunnan käräjäoikeudessa 13.1.2014 ja sen liitteenä olevista asiakirjoista käy ilmi, että nostinta on tarkastettu 31.10.2013 ja 1.11.2013. Tarkastuksista ei ole ilmoitettu A:lle, eikä hänelle ole varattu tilaisuutta olla niissä paikalla.
A on tarkastanut nostimen Aluehallintoviraston määräaikaistarkastuksesta antaman ohjeistuksen mukaisesti, ja laitteelle on tehty perusteellinen määräaikaistarkastus tarkastuspöytäkirjasta ilmenevin tavoin. Tarkastusta varten on purettu sellaisia osia, joiden kuntoa ei muutoin voida luotettavasti todeta. Tarkastuksen kohteena ei ole ollut uuden veroinen vaan 12 vuotta vanha laite. Kantajan väittämät viat nostimessa ovat lähes yksinomaan sellaisia, jotka aiheutuvat laitteen tavanomaisesta käyttämisestä ja osien normaalista kulumisesta. Koneen osia joudutaan jatkuvasti vaihtamaan kulumisen takia, ja S Oy on käyttänyt laitetta seitsemän kuukautta. Kantajan esittämistä tarkastusasiakirjoista käy ilmi, että laitteen korjaaminen maksaisi noin 13.000 euroa. Tämän jälkeen laite on parempi kuin ostettaessa. A ei ole aiheuttanut tahallaan tai tuottamuksellisesti asiassa mitään vahinkoa. Vahingonkorvauslain säännökset eivät sovellu A:han, vaan vastuu määräytyy työnantajan ja kolmannen välisen sopimussuhteen perusteella. Vahingonkorvauslain kanavointisäännöksen mukaan korvausvastuu mahdollisesta vahingosta on joka tapauksessa työnantajalla.
Korvattavaa vahinkotapahtumaa ei ole. Taloudellinen vahinko korvataan joka tapauksessa vain, jos siihen on erityisen painava syy. Virheellinen tarkastus ei ole tällainen syy. Sertifioitu tarkastaja ei voi olla vastuussa varallisuusvahingosta myöskään tuottamuksesta riippumattoman ankaran vastuun perusteella.
A ei ole N Oy:n ja S Oy:n välisen sopimuksen osapuoli, eikä hän ole sopimussuhteessa myöskään S Oy:n kanssa. A ei siten voi olla vastuussa nostimen mahdollisista virheistä siinäkään tapauksessa, että hänen ei katsottaisi olevan N Oy:n työntekijä.
A:n toiminnan ja S Oy:lle aiheutuneen vahingon välillä ei ole syy-yhteyttä. Vahingonkorvausvaatimus on joka tapauksessa myös määrältään perusteeton. Enimmäiskorvaus voi olla enintään laitteen korjauskulut vähennettynä tasonparannuksella. A:n vastuuta on lisäksi soviteltava.
Vahingonkorvausta korvaavan laitteen hankkimisesta aiheutuneista kuluista voi vaatia enintään ajalta, joka kohtuudella kuluu virheellisen nostimen korjaamiseen. S Oy:n ja X Oy:n välisen rahoitussopimuksen ehdoista ilmenevä jäännösarvo vaikuttaa vahingon määrän arviointiin. Vaaditussa määrässä on mukana myös rahoituskuluja ja veroja.

TODISTELU

- - -
RATKAISU
Perustelut
A:n suorittaman tarkastuksen laatu
A on tarkastanut N Oy:n S Oy:lle toimittaman nostimen 10.4.2013. Asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko A suorittanut tarkastuksen asianmukaisella huolellisuudella.
Perusteellisesta määräaikaistarkastuksesta säädetään käyttöasetuksen (403/2008) 35 §:ssä, jonka 3 momentin mukaan perusteellisessa tarkastuksessa on purettava sellaisia turvallisuuden kannalta tärkeitä kokoonpano-osia, joiden toimintakunnon tarkastaminen ei ole muutoin luotettavasti mahdollista. Tarkastuksessa on käytettävä ainetta rikkomattomia tarkastusmenetelmiä.
A on kertonut, että hän on työskennellyt nostinalalla reilut 10 vuotta. Aluksi hän oli korjannut ja huoltanut nostimia, minkä jälkeen hän oli saanut tarkastussertifikaatin ja siirtynyt tarkastajaksi. Sertifikaatin saaminen oli edellyttänyt työkokemusta ja kurssien käymistä.
A oli kertomansa mukaan suorittanut perusteellisen määräaikaistarkastuksen asianmukaisesti. Koska kyseisen nostimen valmistajalla ei ollut ollut erillisiä tarkastusohjeita, A oli seurannut soveltuvin osin Aluehallintoviraston laatimaa tarkastusohjetta. Kyseisessä ohjeessa todetaan A:n kertoman mukaan pääpiirteittäin ne kohdat, jotka nostimesta on tarkastettava. Tarkastajalle on jätetty aina laitekohtaista tulkinnanvaraa. Perusteellisessa määräaikaistarkastuksessa on purettava sellaisia rakenteita, joita ei normaalissa vuosittaisessa tarkastuksessa voida havaita. A on huomauttanut, että määräaikaistarkastusta ei tehdä laitteen restaurointia tai korjausta varten.
Todistaja C on toiminut nostimien parissa noin 15 vuotta, ja hänellä on henkilö- ja teollisuusnosturien tarkastussertifikaatti. C oli käynyt katsomassa Wumag-nostinta 1.11.2013 ja laatinut korjaustarveselvityksen (K3). Hän oli tehnyt laitteesta havaintoja pintapuolisesti rakenteita purkamatta ja todennut todisteesta K3 ilmenevät puutteet. C:n käsityksen mukaan perusteellista määräaikaistarkastusta ei ollut tehty ohjeiden ja määräysten edellyttämällä tavalla, sillä kaikki todisteeseen K3 kirjatut viat olisi tullut tarkastuksessa havaita. C ei olisi voinut omassa tarkastuksessaan hyväksyä kyseistä laitetta.
Esimerkiksi kääntökehän laakeri oli ollut uusittavassa kunnossa. Teleskoopin jaksoja ei ollut purettu kuin osittain. Laitteessa ei ollut S Oy:n ilmoituksen mukaan ollut ohjekirjaa, minkä lisäksi oikean takatukijalan tuennan avauksen esto ei ollut toiminut. Varoitustarrat olisi pitänyt olla suomeksi ja ruotsiksi, minkä lisäksi nostimesta oli puuttunut päivittäistarkastuksen ohje. Varalaskujärjestelmä oli niin ikään ollut viallinen, sillä se ei ollut tehnyt painetta. NDT-tarkastuspöytäkirja oli ollut puutteellinen ja valokuvista ei ilmennyt, oliko NDT-tarkastuksia ylipäänsä tehty.
Olennaisimmat puutteet nostimessa olivat C:n mukaan olleet ohjekirjan puuttuminen ja tuennan avauksen eston toimintahäiriö. Tuennan avauksen eston puuttuminen mahdollistaa nostimen käytön, vaikka tukijalka on ilmassa. Tästä aiheutuu merkittävä kaatumisvaara. Kyseiset virheet ovat nostimen käyttäjälle suuri turvallisuusriski.
Todistaja B oli käynyt katsomassa nosturia 5.11.2013 jälkeen, jolloin Aluehallintoviraston tarkastaja oli jo asettanut nostimen käyttökieltoon. B on kertonut, että nostin oli ollut silminnähden huonossa kunnossa. Muun muassa nostimen jaloissa oli ollut vikaa, kori oli repsottanut, puomien liukupalat olivat olleet kuluneet, puomin kyljessä oli ollut näkyviä vaurioita ja kehän laakerointi oli ollut väljä. Nosturin viat olivat olleet sellaisia, että ne oli täytynyt olla siinä jo tarkastushetkellä. Ne olivat syntyneet pitkän ajan kuluessa. Todetut puutteet olivat olleet turvallisuusriski.
Todisteesta K2 ilmenee nostimessa 31.10.2013 havaitut puutteet. Visuaalisesti havaittavissa olleet viat on listattu asiakirjan otsikon numero 3 alla.
Aluehallintoviraston tarkastuskertomuksesta 5.11.2013 (K4) ilmenee, että korin kiinnityksessä oli ollut väljyyttä, tukijalassa oli ollut toimintahäiriö, puomissa oli ollut lommo ja hätälasku ei ollut toiminut.
A ei ollut kertomansa mukaan löytänyt tarkastettavasta nostimesta vikoja, joista olisi pitänyt tehdä merkintä tarkastuspöytäkirjaan.
S Oy on alkanut tutkia nostinta tarkemmin vasta loka-marraskuun vaihteessa 2013. A ei ole ollut noissa tutkimuksissa mukana, minkä lisäksi hänen suorittamastaan tarkastuksesta on tuolloin kulunut aikaa jo reilu puoli vuotta. Edellä viitatut todistajien havaitsemat ja todisteista K2-K4 ilmenevät puutteet ovat kuitenkin osin hyvin olennaisia ja niitä on ollut lukuisia. Ei ole mitenkään mahdollista, että ne kaikki olisivat syntyneet A:n suorittaman tarkastuksen jälkeen. C on ollut varma siitä, että nostinta ei ollut purettu Aluehallintoviraston ohjeen edellyttämässä laajuudessa. Kääntökehän laakeria ei esimerkiksi ollut tarkastettu eikä puomin teleskoopin rakenteita riittävästi avattu.
Edellä lausutuilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, että A ei ole suorittanut nostimen tarkastusta 10.4.2013 riittävää huolellisuutta noudattaen. Häneltä on jäänyt havaitsematta puutteita, joilla on ollut selvä yhteys nostimen käyttöturvallisuuteen. Nostin ei ole ollut käyttökunnossa sen siirtyessä S Oy:n hallintaan. A on siten tarkastanut nostimen huolimattomasti. Tähän arvioon ei vaikuta se, että nostin on ollut 12 vuotta vanha ja että sen puutteet ovat voineet johtua normaalista kulumisesta. Puutteet olisi joka tapauksessa pitänyt kirjata tarkastuspöytäkirjaan.
A on kertonut, että hän oli purkanut rakenteita, tarkastanut hitsaussaumoja NDT-menetelmällä sekä vaihtanut joitakin osia ja koeajanut nostinta. Hän on myös laatinut todisteena K1 olevan tarkastuspöytäkirjan, jossa työvaiheita on valokuvin dokumentoitu ja johon on liitetty NDT-tarkastuspöytäkirja. Näin ollen ei ole näytetty, että A ei olisi suorittanut tarkastusta lainkaan. Asiassa esitetyn näytön perusteella ei myöskään voida todeta, että A olisi toiminut tahallisesti taikka törkeän huolimattomasti.
Mitä A:lta vaaditaan?
Käräjäoikeus on edellä katsonut, että nostin ei ole ollut käyttökunnossa sen siirtyessä S Oy:n hallintaan. Nostimen käyttöön on liittynyt turvallisuusriski.
S Oy on vaatinut A:lta vahingonkorvauksena nostimesta rahoitusyhtiölle maksamiaan rahoituseriä ja -kuluja, korvaavan laitteen hankkimisesta aiheutuneita kuluja sekä nostimen kunnon selvittämisestä aiheutuneita kuluja. Kyse on varallisuusvahingosta, joka S Oy:lle on aiheutunut sillä perusteella, että N Oy:n toimittama nostin ei ole ollut käyttökunnossa.
Nostinkauppa on tehty N Oy:n ja S Oy:n välillä. Muut suoritukseen osallistuneet kuin S Oy:n välitön sopimuskumppani N Oy jäävät lähtökohtaisesti sopimuksen ulkopuolelle. A voisi siten olla vastuussa vaaditusta vahingosta enintään sopimuksenulkoisen vahingonkorvausnormiston mukaisesti. Sopimuksenulkoisessa suhteessa varallisuusvahinkojen korvattavuus on hyvin rajoitettua. Korvausvastuu voi syntyä vain varsin poikkeuksellisesti.
S Oy on viitannut siihen, että A on vastuussa vaadituista määristä muun ohella sillä perusteella, että hänen laiminlyöntinsä vuoksi laitteen käyttöön on liittynyt turvallisuusriski. Vahingonkorvausta ei kuitenkaan vaadita A:lta sillä perusteella, että nosturin käyttämisestä olisi aiheutunut henkilövahinkoja. Nyt käsiteltävässä asiassa kyse ei ole henkilövahingosta vaan varallisuusvahingosta. Henkilövahinkotapauksessa A:n vastuuta ja mahdollista korvausvelvollisuutta olisi arvioitava eri lähtökohdista.
A:n asema
A:n kertomuksella ja sitä tukevilla todisteilla V2-V6 on selvitetty, että A on ollut nostimen tarkastuksen aikaan N Oy:n työntekijä. N Oy on harjoittanut nostimien maahantuontia, tarkastusta ja myyntiä. A:n mukaan N Oy:n pääasiallista toimintaa on ollut nostimien tarkastaminen, korjaaminen ja huolto. Myynti on ollut oheistoimintaa. A on ollut yhtiön ainoa työntekijä, jolla on ollut Inspecta Sertifiointi Oy:n myöntämä tarkastussertifikaatti.
Nyt käsiteltävänä olevan nosturikaupan osapuolia ovat olleet S Oy ja N Oy. Asiassa ei ole esitetty tämän oikeussuhteen perusteena olevaa sopimusta. Rahoitussopimus (K5) on laadittu 28.3.2013. A on suorittanut tarkastuksen 10.4.2013. Näillä tiedoilla tilannetta on mahdollista arvioida niinkin, että A:n menettelyn ja S Oy:lle aiheutuneen vahingon välillä ei ole ollenkaan syy-yhteyttä. Näin sen vuoksi, että nostin on myyty ja kaupasta on päätetty jo ennen A:n tekemää tarkastusta.
N Oy:n ydinliiketoimintaa on ollut nostureiden tarkastaminen, huolto ja korjaaminen. Näin ollen S Oy:n tarkoituksena on niitä ilmeisemmin ollut ostaa sen liiketoiminnassa käytettävissä oleva tarkastettu nostolaite. N Oy:n myymä nostin ei ole kuitenkaan ollut käyttökunnossa, ja A on suorittanut tarkastuksen huolimattomasti. A on tarkastushetkellä pitänyt kertomansa mukaan todennäköisenä, että laite oli menossa myyntiin. A:n huolimattomasti tekemä tarkastus on siten osaltaan vaikuttanut siihen, että puutteellinen nostin on siirtynyt S Oy:n omistukseen ja hallintaan.
Sopimuksen osapuoli vastaa oman suorituksensa sopimuksen mukaisuudesta. A ei ole sopimussuhteessa S Oy:n kanssa. Sopimusta ei ole tehty A:n lukuun, eikä hän ole päättänyt sopimuksesta eikä siitä, että hänen on toimittava kyseisen sopimuksen sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi. Sopimuksesta ei ole koitunut A:lle suoranaista hyötyä.
A on N Oy:n työntekijänä tehnyt työnantajansa hänelle osoittaman tarkastuksen, joka on todennäköisesti ollut osa N Oy:n ja S Oy:n välistä kauppaa. N Oy on luovuttanut A:n tarkastusraportin S Oy:lle, minkä jälkeen laite on otettu käyttöön. Tarkastusraportin (K1) jokaisella tekstisivulla on otsikkotasolla N Oy:n nimi ja jokaisella sivulla paitsi kansilehdellä on N Oy:n leima. Kyse on selvästi ollut N Oy:n liiketoiminnasta. Nostimien tarkastaminen on muutenkin ollut A:n työnantajan pääasiallista liiketoimintaa. S Oy:n varallisuusvahinko on siten aiheutunut N Oy:n sopimusvelvoitteen täyttämisessä.
Korkein oikeus on linjannut, että työntekijä ei ole vastuussa siitä vahingosta, jonka työnantajan virheellinen suoritus sopimuskumppanille aiheuttaa (katso esimerkiksi KKO 1992:165, 1992:166 ja 1995:78). Työntekijä ei siten ole vastuussa työnantajan ja kolmannen välisen sopimuksen edellyttämän tuloksen aikaansaamisesta.
Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään vakiinnuttanut tulkinnan, jonka mukaan työntekijä ei ole vastuussa vahingonkorvauslain nojalla, jos hänen virheensä on tapahtunut työnantajan sopimusvelvoitteen täyttämisessä. Tästä on pääteltävissä, että vahingonkorvauslaki ei tule lainkaan sovellettavaksi A:n vastuuta arvioitaessa. A ei siten ole vastuussa vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n perusteella eikä saman lain 5 luvun 1 §:n perusteella. Myöskään vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n korvausvastuun jakautumista koskeva säännös ei tilanteeseen sovellu. Merkitystä ei ole silläkään, onko A toiminut huolimattomasti, törkeän huolimattomasti tai tahallisesti taikka onko korvausvastuulle erittäin painava syy. Ratkaisussa KKO 1994:5 on todettu, että rikoskaan ei ole tuottamuksen ohella itsenäinen vastuuperuste.
N Oy on ollut A:n isän veljen yritys. Tämä sukulaisuussuhde ei muuta ratkaistavana olevan asian oikeudellisia lähtökohtia eikä sillä siten ole vaikutusta korvausperusteita arvioitaessa.
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että työntekijän tahallaan aiheuttama vahinko voisi perustella varallisuusvahinkojen korvausvastuun. Tälle tulkinnalle ei löydy tukea korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä. A:n ei toisaalta ole näytettykään aiheuttaneen S Oy:n varallisuusvahinkoa tahallisesti.
Liike-elämään liittyy aina riski sopimuskumppanin maksukyvyttömyydestä. A:n vastuuta ei voida perustella S Oy:n oikeussuojan tarpeella tilanteessa, jossa sen sopimuskumppani N Oy on asetettu konkurssiin. A ei voi kantaa riskiä työnantajansa maksukyvyttömyydestä.
Tarkastussertifikaatin merkitys
Käyttöasetuksen 37 §:n mukaan käyttöönotto- ja määräaikaistarkastuksen suorittajan tulee olla vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen pätevyyden toteamisesta annetun lain (920/2005) 4 §:ssä tarkoitetun arviointielimen päteväksi toteama asiantuntijayhteisö tai arviointielimen päteväksi toteaman sertifiointielimen hyväksymä riippumaton asiantuntija. Asiantuntijayhteisön tai asiantuntijan on tarvittaessa esitettävä todistus pätevyydestään ja kirjallinen kuvaus tarkastusmenetelmistään.
Käyttöönotto- ja määräaikaistarkastuksen suorittajan on oltava työvälineen rakenteeseen, käyttöön, tarkastusvaatimuksiin ja valmistajan antamiin ohjeisiin perehtynyt henkilö, joka pystyy havaitsemaan työvälineen mahdolliset viat ja puutteet. Tarkastuksen suorittajan tulee itsenäisesti turvallisuusteknisten seikkojen perusteella pystyä arvioimaan työvälineessä havaittujen vikojen ja puutteiden vaikutukset työturvallisuuteen. Tarkastuksen suorittajan on tarvittaessa käytettävä asiantuntija-apua erityisesti ainetta rikkomattomien tarkastusmenetelmien käytössä sekä sähköstä aiheutuvien vaarojen arvioinnissa.
Henkilönostimille suoritettavat määräaikaistarkastukset voi siis tehdä vain akkreditoidun sertifiointielimen hyväksymä riippumaton asiantuntija. Inspecta Sertifiointi Oy myöntää sertifikaatit nostolaitetarkastajille, jotka se on todennut päteviksi. Pätevyystodistuksen saadakseen hakijalla on oltava nostolaitteista riittävä kokemus ja hänen on käytävä tarkastajakurssi.
A:lle on myönnetty Inspecta Sertifiointi Oy:n sertifikaatti. Tämä sertifikaatti osoittaa, että A:lla on ollut nostimien tarkastamiseen liittyvä asiantuntemus ja että hänellä on ollut oikeus tehdä nostimen perusteellinen määräaikaistarkastus. Lisäksi sertifikaatti osoittaa, että N Oy:llä on ollut riittävän pätevä työntekijä tarkastuksen tekemiseen. S Oy:llä on ollut oikeus luottaa siihen, että N Oy:ssä suoritettu lakiin perustuva määräaikaistarkastus on tehty määräysten mukaan.
Sertifikaatista huolimatta A on ollut N Oy:n työntekijä. Sertifikaatti ei muuta A:n asemaa työnantajan organisaatiossa eikä sillä ole vaikutusta myöskään vahingonkorvausoikeudelliseen perusasetelmaan. A ei voi olla sertifikaatinkaan perusteella vastuussa hänen työnantajansa puutteellisesta sopimuksen täyttämisestä ja siitä työnantajan sopimuskumppanille aiheutuneesta varallisuusvahingosta.
S Oy on vedonnut myös siihen, että A vastaa sille aiheutuneesta vahingosta tuottamuksesta riippumattoman ankaran vastuun perusteella.
Ratkaisussa KKO 1991:156 nosturin omistaja on ollut tuottamuksesta riippumatta vastuussa nosturin puutteellisuuksista aiheutuneesta henkilövahingosta. Eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain 9 §:n mukaan markkinoille luovutetun teknisen laitteen edelleen luovuttajan on osaltaan varmistettava, että laite on turvallisuuden kannalta siten vaatimusten mukainen kuin se oli markkinoille luovutettaessa. Vielä työturvallisuuslain 59 §:n mukaan sen, joka toimeksiannosta suorittaa käyttöönotto- tai määräaikaistarkastuksen, on huolehdittava siitä, että tarkastus suoritetaan asianmukaisesti ja että havaituista työvälineen turvallisuuteen vaikuttavista vioista ja puutteellisuuksista sekä tarvittaessa niiden korjaamisesta tai poistamisesta annetaan tarpeelliset ohjeet.
Edellä todetusta on pääteltävissä, että useat tahot esimerkiksi nosturin omistaja, luovuttaja ja sertifioitu tarkastaja voivat olla vastuussa henkilönostimen käyttöturvallisuudesta. Myös A saattaisi tiettyjen edellytysten täyttyessä olla suorittamansa tarkastuksen perusteella vastuussa nosturin käyttäjälle aiheutuneesta henkilövahingosta. Tällaisesta tilanteesta ei kuitenkaan nyt ole kysymys.
Vaikka puutteellisesta tarkastuksesta on aiheutunut käyttäjälle henkilövahinkoriski, kanteessa vaadittujen rahoituskulujen ynnä muiden korvausvelvollisuutta ei voida perustella nostimen käyttöturvallisuuteen vaikuttavilla puutteilla ja sitä kautta tarkastajan erityisellä vastuuasemalla sekä ankaralla vastuulla.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n perusteet
Asiassa on väitetty, että A on vastuussa S Oy:lle aiheutuneesta varallisuusvahingosta vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n perusteella. S Oy on vedonnut siihen, että korvausvastuulle on erittäin painava syy. A:lla on ollut keskeinen rooli kaupan toteuttamisessa, A on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti, A on ollut sertifioitu tarkastaja, hänellä on ollut erityinen vastuuasema ja kauppaa ei olisi tehty ilman tarkastusraporttia.
Erittäin painavien syiden sisältöä arvioitaessa on annettu painoarvoa esimerkiksi oikeussuhteen sopimuksenkaltaisuudelle, vahingonaiheuttajan luottamusasemalle suhteessa vahingonkärsijään, tuottamuksen asteelle ja vahingonkärsijän korvaustarpeelle. Korkeimman oikeuden käytännössä on lisäksi tuotu esiin hyvän tavan rikkomisen korvausta puoltava vaikutus (KKO 2005:105).
A on suorittanut huolimattomasti lakimääräisen tarkastuksen, niissä yhteydessä hänellä on jäänyt havaitsematta nostimen olennaisia puutteita. Tarkastussertifikaatista on lisäksi seurannut paitsi erityinen vastuuasema myös S Oy:n oikeus luottaa tarkastuksen oikeellisuuteen. Erittäin painavien syiden käsillä olo edellyttäisi kuitenkin sitä, että A:n olisi näytetty tietoisesti antaneen sisällöltään virheellisen tarkastusraportin ja että nostimen tarkastuksessa todettu virheettömyys olisi ollut kaupan toteutumisen edellytys. Kumpaakaan näistä seikoista ei ole näytetty toteen. Korvausvelvollisuudelle ei siten ole erittäin painavia syitä.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n perusteet eivät jo aiemmin todetulla tavalla joka tapauksessa sovellu sen vuoksi, että A on ollut N Oy:n työntekijä. Nyt käsiteltävänä oleva varallisuusvahinkojen korvausvelvollisuus voisi syntyä vain siinä tapauksessa, että A olisi ollut itsenäinen yrittäjä ja siinä ominaisuudessa sitoutunut tarkastuksen suorittamiseen.
- - -
Oikeudenkäyntikulut
Koska S Oy:n kanne on hylätty, se on velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta laillisine viivästyskorkoineen. Oikeudenkäyntikulujen määrä on riidaton.
TUOMIOLAUSELMA
S Oy:n kanne ja oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.
S Oy velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 14.117,40 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä.
Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Samuli Nyblom


OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA
S Oy:n valitus
Vaatimukset
S Oy on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja yhtiön käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä kanne hyväksytään.
Perusteet
Käräjäoikeus on arvioinut oikein, ettei henkilönostin ole ollut käyttökunnossa sen siirtyessä S Oy:n hallintaan ja että henkilönostimen käyttöön on liittynyt turvallisuusriski. Käräjäoikeus on arvioinut oikein myös sen, ettei ole mitenkään mahdollista, että havaitut puutteet olisivat syntyneet A:n suorittaman tarkastuksen jälkeen tai että ne olisivat voineet johtua normaalista kulumisesta. Käräjäoikeus on kuitenkin arvioinut esitetyn näytön väärin siltä osin kuin se on katsonut, ettei A olisi sertifioituna riippumattomana asiantuntijana eli sertifioituna nostolaitetarkastajana laiminlyönyt lakiin perustuvia velvollisuuksiaan ja ettei A:n laiminlyönneissä olisi ollut kyse muusta kuin hänen työnantajansa eli N Oy:n sopimukseen perustuvien velvoitteiden täyttämisestä. A oli tahallaan laiminlyönyt tarkastaa henkilönostimen ja antanut virheellisen pöytäkirjan perusteellisesta määräaikaistarkastuksesta tai A oli ainakin laiminlyönyt tarkastaa henkilönostimen vaadittavalla tavalla ja siten menetellyt törkeän huolimattomasti tarkastuksessa ja pöytäkirjan laatimisessa.
Käräjäoikeudessa kuultujen kokeneiden nostolaitetarkastajien näkemysten mukaan A ei ollut tehnyt perusteellista määräaikaistarkastusta ohjeiden ja määräysten edellyttämällä tavalla. Nostinta ei ollut purettu vaaditussa laajuudessa sen toimintakuntoisuuden varmistamiseksi.
A ei ollut suorittanut tarkastusta väittämänsä mukaisessa laajuudessa, vaikka hän oli vakuuttanut tarkastaneensa henkilönostimen. A oli laatinut tarkastuksesta väärän sisältöisen raportin. A oli ollut tietoinen, että N Oy oli myynyt henkilönostimen S Oy:lle. A:n tekemä tarkastus oli ollut osa N Oy:n ja S Oy:n välistä kauppaa. S Oy oli luottanut lakisääteisen tarkastuksen perusteella annettuihin tietoihin nostimen käyttökunnosta. S Oy ei olisi ostanut kyseistä nostinta ilman A:n laatimaa tarkastusraporttia. A on siten tahallaan tai törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttanut S Oy:n taloudelliset vahingot.
Käräjäoikeus on katsonut A:n olleen työntekijän asemassa. Toisin kuin käräjäoikeus on katsonut, ei A:n työntekijäasemasta seuraa sitä, että A ei olisi vastuussa riippumattomana ja sertifioituna asiantuntijana toteuttamansa lakisääteisen tarkastuksen yhteydessä tehdyistä laiminlyönnistä ja näiden laiminlyöntien aiheuttamista seuraamuksista.
Asiassa on ollut riidatonta, että A:lla on ollut Inspecta Oy:n myöntämä sertifikaatti suorittaa työturvallisuuslain edellyttämiä ja valtioneuvoston asetuksen 403/2008 tarkoittamia nostolaitteiden määräaikaistarkastuksia. Sertifikaatti on henkilökohtainen eikä liity työnantajaan.
Sertifikaatin haltijana A oli ollut sen kaltaisessa itsenäisessä ja riippumattomassa asemassa, että se on luonut A:lle erityisen itsenäisen vastuuperusteen henkilönostinten tarkastustoiminnassa, johon on liittynyt erityinen vastuu henkilövahinkojen riskien välttämiseksi.
A on täyttänyt tarkastustoiminnassa sertifikaattiin liittyvää lakisääteistä velvollisuutta eikä kyse siten ole ollut yksinomaan väitetystä työnantajan sopimusvelvoitteen täyttämisestä. Tällaisesta väitetystä työnantajan sopimusvelvoitteen täyttämisestä ei ole esitetty edes mitään näyttöä käräjäoikeudessa. Asiassa ei ole esitetty mitään selvitystä, että A olisi suorittanut tarkastuksen työnantajan määräyksestä eivätkä pelkästään N Oy:n leimat tarkastusraportissa osoita, että N Oy olisi ohjeístanut A:ta tarkastuksen suorittamisessa.
A:n vastuuta sertifioidun tarkastustoiminnan yhteydessä tehdyistä laiminlyönneistä ja annetusta virheellisen sisältöisestä raportista on arvioitava ankaran vastuun perusteella riippumatta tuottamuksesta. Ankaran vastuun periaatteita on muotoutunut oikeuskäytännössä ja nyt on kyseessä tilanne, johon tulee soveltaa ankaraa vastuuta, koska henkilönostimien käyttökuntoon liittyvät puutteet voivat aiheuttaa henkilövahinkoja.
A:n vastuun osalta ovat olemassa myös vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n edellyttämät erittäin painavat syyt velvoittaa A korvaamaan S Oy:n puhdas varallisuusvahinko. A:lla oli ollut keskeinen rooli kaupan toteuttamisessa eikä kauppaa olisi toteutettu ilman tarkastusraporttia. A oli toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti, ja hän oli ollut sertifioitu nostolaitetarkastaja. Lisäksi A:n menettelyä voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden hyvän tavan vastaisena. A:n korvausvastuuta ei ole näissä olosuhteissa syytä sovitella.
Vastaus
Vaatimukset
A on vaatinut, että S Oy:n valitus hylätään.
Käräjäoikeuden tuomion lopputulos on oikea, eikä valituksessa ole esitetty mitään sellaista, että käräjäoikeuden tuomiota voitaisiin muuttaa.
S Oy:n kanne perustuu tosiasiallisesti siihen, että A olisi sertifioituna nostolaitetarkastajana vastuussa työnantajansa sopimuskumppanille taloudellisesta vahingosta. A ei ole ollut S Oy:n ja N Oy:n välisen kaupan osapuoli, eikä hän voi N Oy:n työntekijänä olla vastuussa nosturissa havaituista puutteista. S Oy ei ole löytänyt väitteensä tueksi mistään laista tai oikeuskäytännöstä tukea. S Oy oli hankkinut henkilönostimen leasingsopimuksella, minkä vuoksi yhtenä hankinnan osapuolena oli X Oy. S Oy:n ja X Oy:n välisen leasingsopimuksen vuokra-aika oli alkanut 22.3.2013 ja kauppasopimus oli allekirjoitettu 28.3.2013. N Oy:ssä tehtiin tämän henkilönostimen tarkastus vasta 10.4.2013, ja tarkastajana oli toiminut A. Laitteen tarkastamisella ei ole osoitettu olevan liityntää kauppaan.
A oli suorittanut henkilönostimen perusteellisen määräaikaistarkastuksen työtehtävänään N Oy:n pyynnöstä sekä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Laitteen määräaikaistarkastus oli kirjattu N Oy:n nimissä täytetylle lomakkeelle ja varustettu yhtiön leimoin. A:n työtehtäviin N Oy:ssä olivat kuuluneet henkilönostinten tarkastukset.
A oli suorittanut tarkastuksen normaalia huolellisuutta noudattaen ja asianmukaisesti vaaditulla tavalla. A:n laatiman pöytäkirjan tiedot eivät ole virheellisiä. Henkilönostimessa ei ollut ollut siinä sittemmin marraskuussa 2013 todettuja puutteita perusteellisen määräaikaistarkastuksen suorittamishetkellä eli huhtikuussa 2013. Nostin oli huhtikuussa 2013 ollut käyttökunnossa. Väitetyt olennaisimmat puutteet henkilönostimessa ovat ohjekirjan puuttuminen ja oikean takatukijalan tuennan avauksen eston toimintahäiriö. Ohjekirja on saatavissa viivytyksettä sähköisesti. Tuennan avauksen esto tulee puolestaan tarkistaa ennen jokaista käyttöönottoa. Näin ollen S Oy:n olisi täytynyt tulla tietoiseksi toimintahäiriöstä aikaisemmin kuin seitsemän kuukauden kuluttua kaupanteosta. Todistajana kuullun B:n mukaan henkilönostin oli ollut silmin nähden huonossa kunnossa ja kori oli repsottanut. Jos nämä viat olisivat olleet jo kaupanteon yhteydessä, ostajan olisi tullut nämä havaita. Jos ne eivät olisi olleet havaittavissa, on ilmeistä, että ne ovat aiheutuneet ostajan seitsemän kuukauden käytön aikana, jolloin ne kuuluvat ostajan korjattavaksi.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 § edellyttää erityisen painavia syitä taloudellisen vahingon korvaamiseksi. Teon, jossa erittäin painavat syyt toteutuvat, on oltava poikkeuksellinen teko eikä mikään tavanomainen, kuten tässä tapauksessa laitteen tavanomainen tarkastus.
A:n vastuu ei voi olla tuottamuksesta riippumatonta eli ns. ankaraa vastuuta hänen työnantajansa sopimuskumppania kohtaan.
- - -
Käsittely hovioikeudessa

Riitaiset seikat

Henkilönostimen viat, A:n vastuuasema ja muut korvausvastuun perusteeseen liittyvät seikat:
- Ovatko henkilönostimessa marraskuussa 2013 todetut ja sen käyttökieltoon johtaneet viat olleet olemassa huhtikuussa 2013, jolloin A on suorittanut perusteellisen määräaikaistarkastuksen?
- Onko A suorittanut henkilönostimen perusteellisen määräaikaistarkastuksen ainoastaan N Oy:n työntekijänä ja onko hän tällöin täyttänyt ainoastaan työnantajansa sopimusvelvoitteita?
- Onko A täyttänyt lakisääteisiä velvollisuuksiaan sopimusvelvoitteiden ohella ja onko Inspecta Oy:n myöntämä sertifikaatti ja sen mukainen riippumaton ja itsenäinen asiantuntija-asema työntekijäasemaan nähden itsenäinen vastuuperuste?
- Onko kyse siitä, että A on tahallaan antanut virheellisen tarkastusraportin? Onko A menetellyt henkilönostimen tarkastaessaan ja tarkastuspöytäkirjan laatiessaan törkeän huolimattomasti?
- Vastaako A syntyneistä vahingoista tuottamuksestaan riippumatta eli onko hänen vastuunsa ns. ankaraa vastuuta?
- Onko asiassa VahL 5 luvun 1 §:n mukaisia edellytyksiä velvoittaa A korvaamaan S Oy:n kanteellaan vaatimia puhtaita varallisuusvahinkoja?
A:n menettelyn ja vahingon syy-yhteys:
- Onko määräaikaistarkastus ollut osa kauppasopimusta? Miltä osin kanteella vaaditut vahingot ovat syntyneet väitetyn A:n vastuun perustavan menettelyn seurauksena?
- - -
Todistelu
- - -
Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Riidattomat seikat ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Hovioikeudessa on ollut riidatonta, että
- S Oy on ostanut henkilönostimen rahoitusleasingjärjestelynä N Oy:ltä 28.3.2013,
- A on työskennellyt työntekijänä N Oy:ssä ja hänen työtehtäviinsä on kuulunut henkilönostinten tarkastaminen,
- A on ollut Inspecta Oy:n sertifioima nostolaitetarkastaja ja hänellä on ollut oikeus ja kelpoisuus tarkastaa S Oy:lle myyty henkilönostin ja
- A on suorittanut Wumag WT200 -merkkisen henkilönostimen perusteellisen määräaikaistarkastuksen, josta on laadittu N Oy:n lomakepohjalle tarkastuspöytäkirja 10.4.2013.
S Oy on vaatinut tässä asiassa vahingonkorvauksena A:lta niitä vahinkoja, jotka S Oy:lle on syntynyt sen johdosta, että N Oy:n kanssa tehty kauppa on purettu, mutta S Oy ei ole saanut N Oy:n konkurssin johdosta tältä kaupan virheiden johdosta aiemmin jo tuomittuja korvauksia.

S Oy on katsonut, että A on vastuussa syntyneistä taloudellisista vahingoista sen johdosta, että hän on toiminut sertifioituna nostolaitetarkastajana, ja hän on joko laiminlyönyt suorittaa tarkastuksen kokonaan tai on suorittanut sen joka tapauksessa törkeän huolimattomasti taikka hän on antanut suorittamastaan tarkastuksesta tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta puutteellisen pöytäkirjan.
Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko A perusteellisen määräaikaistarkastuksen suorittaessaan täyttänyt yksin työnantajansa sopimusvelvoitteita ja voiko hänelle syntyä itsenäinen vastuuasema sertifioituna tarkastajana, vaikka kyse olisi työnantajan sopimusvelvoitteiden täyttämisestä ja tässä yhteydessä aiheutetuista vahingoista.
Näitä kysymyksiä arvioitaessa on oikeudellisessa harkinnassa kiinnitettävä huomiota käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöön, jossa on vahvistettu pääsäännöksi se, ettei työntekijä vastaa työnantajansa sopimuskumppanille aiheuttamistaan vahingoista. Toisaalta on otettava huomioon työturvallisuuslain ja työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (käyttöasetus) sekä niiden perusteella annettujen aluehallintoviraston ohjeiden säännökset perusteellisesta määräaikaistarkastuksesta, sen suorittajasta sekä näiden säännösten liitynnästä yleisemmin työturvallisuuteen ja vastuunjakoon työturvallisuudesta vastaavien tahojen kesken.

Sovellettavat oikeusohjeet

Työturvallisuuslakiin perustuvat oikeusohjeet Työturvallisuuslain 41 §:n 1 momentin mukaan työssä saadaan käyttää vain sellaisia koneita, työvälineitä ja muita laitteita, jotka ovat niitä koskevien säännösten mukaisia sekä kyseiseen työhön ja työolosuhteisiin sopivia ja tarkoituksenmukaisia.

Työturvallisuuslain 43 §:ssä säädetään työvälineen käyttöönotto- ja määräaikaistarkastuksista. Pykälän 1 momentin mukaan koneen, työvälineen tai muun laitteen tarkastus on suoritettava käyttöönoton jälkeen säännöllisin väliajoin ja tarvittaessa myös poikkeuksellisen tilanteen jälkeen koneen, työvälineen tai muun laitteen toimintakunnon varmistamiseksi (määräaikaistarkastus). Pykälän 2 momentin mukaan tarkastuksen suorittajan tulee olla tehtävään pätevä työnantajan palveluksessa oleva tai muu henkilö. Pätevyyden määrittelyssä otetaan huomioon perehtyneisyys kyseisen työvälineen rakenteeseen, käyttöön ja tarkastamiseen. Tarkastuksessa tulee erityisesti arvioida työvälineen turvallisuus sen käytön kannalta ja noudattaa tarkastamisesta annettuja säännöksiä. Tarkastuksessa tulee myös asianmukaisella tavalla ottaa huomioon valmistajan ohjeet. Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset koneista, työvälineistä tai muista laitteista, joille on tehtävä käyttöönotto- ja määräaikaistarkastus sekä tarkastuksia edellyttävistä käyttöolosuhteista, tarkastuksen suorittajan pätevyydestä, tarkastusten sisällöstä, ajankohdasta ja pöytäkirjaamisesta sekä muista tarkastukseen liittyvistä menettelytavoista.

Työturvallisuuslain 59 §:n mukaan sen, joka toimeksiannosta suorittaa 43 §:ssä tarkoitetun käyttöönotto- tai määräaikaistarkastuksen, on huolehdittava siitä, että tarkastus suoritetaan asianmukaisesti ja että havaituista työvälineen turvallisuuteen vaikuttavista vioista ja puutteellisuuksista sekä tarvittaessa niiden korjaamisesta tai poistamisesta annetaan tarpeelliset ohjeet. Lain esitöiden (HE 59/2002 vp, s. 56) mukaan tämän pykälän velvoitteet kohdentuisivat vain siihen, joka toimeksiannosta suorittaa 43 §:ssä tarkoitettuja tarkastuksia, eli muihin, kuin työnantajan palveluksessa oleviin tarkastuksen suorittajiin. Tarkoituksena on, että työnantaja voisi näiden ohjeiden pohjalta saattaa koneen tai laitteen asianmukaiseen kuntoon.

Käyttöasetuksen 32 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on huolehdittava, että sen lisäksi, niitä 5 §:ssä säädetään, hyväksytty asiantuntija tai asiantuntijayhteisö tekee liitteessä mainituille työvälineille niiden oikean asennuksen ja turvallisen toimintakunnon varmistamiseksi käyttöönottotarkastuksen tai määräaikaistarkastuksen. Pykälän 2 momentin mukaan tarkastuksen laajuus ja tarkastusmenetelmät riippuvat työvälineestä ja sen käytöstä sekä käytettävästä kunnonvalvontajärjestelmästä.

Käyttöasetuksen 37 §:n 1 momentin mukaan liitteessä mainitun työvälineen käyttöönotto- ja määräaikaistarkastuksen suorittajan tulee olla vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen pätevyyden toteamisesta annetun lain (920/2005) 4 §:ssä tarkoitetun arviointielimen päteväksi toteama asiantuntijayhteisö tai arviointielimen päteväksi toteaman sertifiointielimen hyväksymä riippumaton asiantuntija. Asiantuntijayhteisön tai asiantuntijan on tarvittaessa esitettävä todistus pätevyydestään ja kirjallinen kuvaus tarkastusmenetelmistään. Pykälän 2 momentin mukaan käyttöönotto- ja määräaikaistarkastuksen suorittajan on oltava työvälineen rakenteeseen, käyttöön, tarkastusvaatimuksiin ja valmistajan antamiin ohjeisiin perehtynyt henkilö, joka pystyy havaitsemaan työvälineen mahdolliset viat ja puutteet. Tarkastuksen suorittajan tulee itsenäisesti turvallisuusteknisten seikkojen perusteella pystyä arvioimaan työvälineessä havaittujen vikojen ja puutteiden vaikutukset työturvallisuuteen. Tarkastuksen suorittajan on tarvittaessa käytettävä asiantuntija-apua erityisesti ainetta rikkomattomien tarkastusmenetelmien käytössä sekä sähköstä aiheutuvien vaarojen arvioinnissa.

Käyttöasetuksen 38 §:n 1 momentin mukaan tarkastuksista on pidettävä pöytäkirjaa, josta ilmenee tarkastuksen kulku. Sen tulee sisältää havainnot työvälineen turvallisuuteen vaikuttavista vioista ja puutteellisuuksista sekä niiden korjaamiseksi ja poistamiseksi annetut tarpeelliset ohjeet. Lisäksi sen tulee sisältää tarkastajan arvio siitä, koska seuraava määräaikaistarkastus tai perusteellinen määräaikaistarkastus on tehtävä ja niitä siinä pitää erityisesti selvittää.

Sertifioidun nostolaitetarkastajan vastuuasemaa harkittaessa on syytä kiinnittää huomiota myös Inspecta Oy:n antamiin eettisiin ohjeisiin, joiden mukaan sertifioidun tarkastajan tulee suorittaa tarkastustehtävät ammattimaisesti, turvallisesti, riippumattomasti ja rehellisesti tarkastusta koskevien ohjeiden mukaisesti. Ohjeiden mukaan henkilö voi menettää sertifikaatin muun muassa, jos tämä rikkoo eettisiä toimintaohjeita tai ei toimi tarkastustoiminnassaan annettujen ohjeiden, standardien ja menetelmäkuvauksen mukaisesti taikka antaa tahallisesti vääriä lausuntoja tarkastusten tuloksista.

Ammattienedistämislaitossäätiö eli AEL on laatinut henkilönostinten tarkastusohjeet. Niiden mukaan perusteellisen määräaikaistarkastuksen tavoitteena on havaita riittävän ajoissa henkilönostimen teräsrakenteiden väsymisen aiheuttama rakenteiden vaurioituminen ja näin estää vaurioitumisen aiheuttamien vaarojen syntyminen. Tavoitteena on myös muilta osin kiinnittää huomiota niihin rakenneosiin, joihin tavanomaisessa määräaikaistarkastuksessa ei puututa. Perusteellisessa tarkastuksessa on purettava sellaisia turvallisuuden kannalta tärkeitä kokoonpano-osia, joiden toimintakunnon tarkastaminen ei ole muutoin luotettavasti mahdollista. Pöytäkirjan liitteeksi on aina tehtävä selostus, josta ilmenevät alla mainitut asiat, mikäli ne eivät riittävästi käy ilmi muista liitteinä olevista asiakirjoista. Selostus sisältää mm. seuraavat seikat: Piilossa olevien rakenteiden purkaminen. Mitä rakenteita on purettu ja kuinka laajasti. Ohjeiden kohdan 7.5 mukaan tarkastuksessa tulisi purkaa ainakin kääntökehä ja teleskooppipuomi tai muulla luotettavalla tavalla varmistua niiden turvallisesta kunnosta. Jotkin osat, kuten kääntökehän pultit ja pienemmät akselit on yleensä uusittu perusteellisessa määräaikaistarkastuksessa, mikäli niiden kunnosta ei muulla tavalla ole pystytty varmistumaan. AEL:n ohjeiden mukaan, jos nostimessa havaitaan vikoja tai puutteita, tarkastaja arvioi niiden merkityksen turvallisuudelle. Tarkastuksessa nostimissa havaituista vioista tehdään merkintä tarkastuspöytäkirjaan. Havaitut viat tulee yksilöidä riittävän tarkasti. Havaituista nostimen turvallisuuteen vaikuttavista vioista ja puutteista sekä tarvittaessa niiden korjaamisesta tai poistamisesta annetaan tarpeelliset ohjeet (tarkastuspöytäkirja nostimen haltijalle tai omistajalle). Vikojen ja puutteiden korjaaminen tulee tapahtua nostimen omistajan tai haltijan toimesta.

Johtopäätökset sertifioidun nostolaitetarkastajan vastuusta

Hovioikeus toteaa, että työturvallisuuslain 59 §:ssä ei säädetä vastuun jakautumisesta muutoin kuin työturvallisuudesta lähtökohtaisesti vastaavan työnantajan sekä tämän toimeksiannosta lain 43 §:ssä tarkoitetun määräaikaistarkastuksen suorittajan välillä. Säännös jättää avoimeksi nyt ratkaistavana olevan kysymyksen eli sen, rajoittuuko vastuu perusteellisen määräaikaistarkastuksen laiminlyönneistä sopimusosapuolten väliseen suhteeseen vai onko tarkastuksen toimeksiantosopimuksen johdosta suorittanut osapuolen työntekijä vastuussa myös työnantajansa sopimuskumppanille.

Perusteellisen määräaikaistarkastuksen suorittavan sertifioidun tarkastajan vastuuta puoltavat häneltä vaadittava tietotaito, kokemus ja itsenäinen ja riippumaton asema vaadittavassa tarkastustoiminnassa. Toisaalta niissä tilanteissa, joissa tarkastuksen suorittava henkilö toimii ainoastaan työntekijänä tarkastuksia suorittavassa yrityksessä, ei hänellä ole edellytyksiä arvioida niitä riskejä ja niiden mukaisia mahdollisia vastuita, jotka toimeksiantosopimuksen vastaanottamisesta seuraa. Henkilönostimen tarkastajan tulee tarkastustoiminnassaan noudattaa työnantajaltaan saamiensa ohjeiden ja määräysten lisäksi henkilönostimen tarkastamista koskevia säännöksiä ja ohjeita. Vaikka häneltä edellytetään itsenäisyyttä tarkastustoiminnassaan, työnantaja luo todellisuudessa osaltaan puitteet sille, niillä tavalla tarkastajalla on mahdollisuus suorittaa tarkastustyönsä lain, asetuksen ja ohjeiden vaatimalla tavalla.

Työturvallisuuslain ja käyttöasetuksen säännökset määrittävät ensi sijassa tarkastuksen suorittajan kelpoisuutta, häneltä vaadittavien tarkastustoimien tarkempaa laatua sekä niiden kirjaamista ja saattamista tarkastettavana olevan koneen, työvälineen tai muun laitteen omistajan eli työnantajan tietoon. Ei ole kuitenkaan perusteltua päätyä siihen, että toimenantosopimuksen tehneen yrityksen työntekijä joutuisi vastuuseen sopimuksen nojalla suorittamastaan tarkastuksesta, jossa hän on työnantajansa sopimusvelvoitteita täyttäessään ollut velvollinen huomioimaan sopimuksen tarkastukselle asettamien vaatimusten ohella erityisesti perusteellista määräaikaistarkastusta koskevat lakisääteiset vaatimukset. Tällöinkin kyse on työnantajan sopimusvelvoitteiden täyttämisestä eli sovitun tarkastustoimeksiannon täyttämisestä suhteessa työnantajan sopimuskumppaniin. Näkemys työntekijän vastuun poikkeuksellisuudesta ja vastuun rajoittumisesta osapuolten sopimusperusteiseksi vastuuksi on perusteltu erityisesti nyt kyseessä olevan kaltaisessa kaupan virhettä koskevassa tilanteessa, jossa työntekijä joutuisi todellisuudessa vastuuseen työantajansa sijasta suhteessa työnantajansa kauppakumppaniin nähden.

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä (ks. KKO 1992:165, KKO 1992:166, KKO 1993:38, KKO 1994:5 ja KKO 1995:78) on vakiintuneesti katsottu, ettei työntekijä ole sopimuksen perusteella vastuussa työnantajansa sopimuskumppanille työnantajan saaman toimeksiannon virheellisestä täyttämisestä aiheutuneesta vahingosta. Jos työntekijän virhe eli työnantajan sopimusrikkomus on tapahtunut vain työnantajan sopimusvelvoitteen täyttämisessä, työntekijän ei ole katsottu olevan korvausvastuussa työnantajansa sopimuskumppanille myöskään vahingonkorvauslain nojalla.
Korkein oikeus on erikseen ratkaisussa KKO 1994:5 todennut, ettei edes se seikka, että A:n menettely on myös rikos, ole tuottamuksen ohella itsenäinen vahingonkorvausperuste - kyse oli tuottamuksellisesta rikoksesta. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu KKO 1994:5 vahvistaa korkeimman oikeuden linjausta työntekijän korvausvelvollisuuden poikkeuksellisuudesta suhteessa työnantajansa sopimuskumppaniin nähden. Tapauksessa työntekijältä oli edellytetty tulityökorttia, eli myös tuossa tapauksessa työntekijän ammattitaidolle ja sen mukaiselle taidolle ja harkinnalle oli asetettu erityisiä vaatimuksia. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on päädytty vastaavaan lopputulokseen edellä viitatuissa tapauksissa, joista ennakkoratkaisussa KKO 1992:165 työntekijänä oli pankin lakimies ja ennakkoratkaisussa 1995:78 pankinjohtaja, jotka molemmat omaavat itsenäisen aseman ja ovat velvollisia noudattamaan hyvää pankkitapaa, eli heidän menettelylleen asetetaan erityisiä vaatimuksia hyvän pankkitavan ja pankkitoimintaan liittyvän luottamuksen johdosta. Ennakkoratkaisussa KKO 1992:166 kyse oli puolestaan tilitoimiston työntekijänä olleesta kirjanpitäjästä, joka on velvollinen noudattamaan hyvää kirjanpitotapaa ja huomioimaan monia eri säädöksiä käytännön työssään. Ennakkoratkaisussa KKO 1993:38 kyse oli kiinteistönvälittäjästä, joka on toimeksiantoa hoitaessaan velvollinen noudattamaan hyvää välitystapaa sekä ottamaan huomioon työnantajansa sopimuskumppanin ohella tämän vastapuolen edut.

Hovioikeuden näkemyksen mukaan sertifioidun nostolaitetarkastajan vastuuta suhteessa työnantajansa sopimuskumppaniin ei ole syytä asettaa eri asemaan yksin sen johdosta, että hänen toiminnalleen on asetettu erityisiä vaatimuksia työturvallisuuden ylläpitämisen nimissä. Myös edellä viitatuissa ennakkoratkaisuissa on ollut kysymys vastuullisessa ja itsenäisessä asemassa toimineista työntekijöistä, joiden vahingonkorvausvastuuta ei ole kuitenkaan ulotettu kattamaan työnantajan sopimuskumppanille aiheutuneita vahinkoja.

Näin ollen tässä tapauksessa on A:n vastuuta arvioitava käräjäoikeuden tekemällä tavalla soveltaen korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä vahvistettua oikeusohjetta, jonka mukaan työntekijä ei lähtökohtaisesti vastaa työnantajansa sopimuskumppanille aiheutetusta vahingosta, jonka työntekijä on aiheuttanut täyttäessään työnantajansa sopimusvelvoitteita. A on tässä tapauksessa täyttänyt joko kauppasopimuksessa sovittua tai ainakin S Oy:n N Oy:lle antamaan erilliseen toimeksiantosopimukseen perustuvia velvoitteita suorittaa henkilönostimen perusteellinen määräaikaistarkastus ja raportoida niistä N Oy:n nimissä S Oy:lle.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että työntekijä voisi joutua korvausvastuuseen työnantajansa sopimuskumppanille aiheuttamastaan vahingosta, jos työntekijä on menetellyt tahallisesti tai törkeän huolimattomasti. Tällöin työntekijän vastuun laajentaminen voisi olla perusteltua ja voisi olla mahdollista katsoa, ettei vahinkoa ole aiheutettu täytettäessä työnantajan sopimusvelvoitteita vaan laiminlyötäessä sellaisia yleisempiä huolellisuusvelvoitteita, joita ei ole asetettu sopimuksella ja joiden rikkomisesta seuraa vahingonkorvauslain mukainen korvausvastuu. Oikeudellinen arviointi muistuttaa tällöin samanlaista harkintaa kuin niihin joudutaan punnittaessa sitä, onko työntekijä aiheuttanut vahingon työssään eli onko vahinkoa aiheuttanut menettely työnantajan ennakoitavissa ja onko sillä riittävä liityntä työntekijän työtehtäviin (ks. esim. Oikeuskirjallisuudessa Saarnilehto, Vahingonkorvauslaki- käytännön kommentaari (Helsinki 2007), s. 80-81, Hemmo, Sopimus ja delikti (Helsinki 1998), s. 128, Savela, Vahingonkorvaus osakeyhtiössä (3. uudistettu painos. Helsinki 2015), s. 172-173 ja Ståhlberg - Karhu, Suomen vahingonkorvausoikeus (6. uudistettu painos. Helsinki 2013), s. 56-57).

Näytön arviointi ja johtopäätökset

A sekä todistajat B ja C ovat kertoneet asian ratkaisemisen kannalta olennaisista seikoista pääosin samalla tavalla kuin käräjäoikeuden tuomion sivuilta 7-8 ilmenee.

A on lisäksi kertonut olleensa siinä käsityksessä, että ohjekirja olisi tilattu S Oy:lle siinä vaiheessa, kun hän oli tehnyt tarkastusta. A:n mukaan nostokori ei ollut repsottanut tarkastushetkellä siten kuin myöhemmin on todettu. Korin kääntölaakeri oli uusittu, vaikka siitä ei ole mainintaa pöytäkirjassa. Kääntökehää ei ole mahdollista purkaa ja korjata vaan se on tarvittaessa vaihdettava kokonaan uuteen. A ei ollut vaihtanut kääntökehän pultteja. A:n mukaan puomiston ajaminen ei ole mahdollista, jos jokin tukijalka ei ole kunnolla maassa kiinni. Avauksen eston tarkoituksena on ilmoittaa, että tukijalka ei ole maassa. Henkilönostin oli koepystytetty N Oy:n pihassa, jolloin S Oy oli todennut koneen toimintakuntoiseksi. A:lla oli mennyt noin viikko perusteellisen määräaikaistarkastuksen suorittamisessa.

B:n ja C:n mukaan kääntökehää ei ole mahdollista purkaa ja korjata vaan se on vaihdettava tarvittaessa kokonaan uuteen. C on kiinnittänyt huomiota siihen, että aluehallintoviraston ohjeen mukaan ainakin seuraavat osat ja komponentit on tarkastettava: kääntökehä, teleskooppi, tukijalkojen levikkeet ja teräsrakenteiden aineenpaksuus ja kuormaa kannattelevat sylinterit.

B:n ja C:n kertomusten perusteella on tullut näytetyksi, että henkilönostimessa on ollut puutteita muun muassa oikean takatukijalan tuennan avauksen estossa, teleskooppivarressa sekä kääntökehässä. Lisäksi henkilönostimesta on puuttunut ohjekirja. B ja C ovat kuitenkin tehneet havaintonsa vasta marraskuussa ja A on puolestaan suorittanut perusteellisen määräaikaistarkastuksen huhtikuussa. Näin ollen on erikseen arvioitava, ovatko B:n ja C:n havaitsemat puutteet olleet henkilönostimisessa jo huhtikuussa A:n suorittaessa tarkastuksen vai ovatko viat ja puutteet voineet syntyä myöhemmin.

B:n ja C:n mukaan puutteet ovat olleet sellaisia, että niiden on täytynyt olla huhtikuussa A:n suorittaessa tarkastusta. C:n kuulemisessa on tullut esille, että henkilönostimen kääntökehän pultteja ei ollut avattu, koska ne olivat olleet likaisia ja niissä oli ollut alkuperäiset maalit vielä marraskuussa. Perusteellisessa määräaikaistarkastuksessa pultit olisi tullut avata ja laakereiden väljyys olisi tällöin tullut ilmi. C:n kertomuksen perusteella hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin tulleen näytetyksi, ettei perusteellista määräaikaistarkastusta ole tältä osin suoritettu ohjeiden mukaisesti.

A on kuulemisessaan kertonut purkaneensa teleskooppivarren vain osittain, vaikka se olisi todistajien C:n ja B:n mukaan pitänyt purkaa kokonaan. Näin ollen A on laiminlyönyt suorittaa määräaikaistarkastuksen ohjeiden mukaisesti myös tältä osin, kuten myös käräjäoikeus on tuomiossaan arvioinut.

C on kertonut, että tuennan avauksen estossa on kyse sähköviasta eikä hän ole voinut ottaa siihen kantaa, onko vika ollut jo huhtikuussa. Tuennan avauksen esto tulisi kuitenkin tarkastaa joka kerta ennen henkilönostimen käyttöönottoa.

Hovioikeus katsoo näytetyksi, että B:n ja C:n havaitsemat puutteet teleskooppivarressa ja kääntökehässä ovat olleet henkilönostimessa jo huhtikuussa A:n suorittaessa tarkastusta. Siten A:n suorittama tarkastus on ollut puutteellinen ja pöytäkirja on ollut näiltä osin vaillinainen. Sen sijaan hovioikeus katsoo, että oikean takatukijalan tuennan avauksen eston puutteet ovat voineet syntyä A:n suorittaman tarkastuksen jälkeen ennen B:n ja C:n tarkastuksia. Lisäksi ohjekirjan puuttuminen on ollut S Oy:n tiedossa kaupanteon yhteydessä eikä A siten voi olla tästä vastuussa 10.4.2013 suorittamansa tarkastuksen tai laatimansa pöytäkirjan perusteella. Koska A:n on näytetty suorittaneen perusteellisen määräaikaistarkastuksen puutteellisesti ja laatineen osin virheellisen sisältöisen tarkastuspöytäkirjan, tulee erikseen arvioitavaksi, onko A toiminut tarkastustoiminnassaan niin moitittavasti, että asiassa olisi olemassa perusteet asettaa hänet työntekijänä vastuuseen niistä kaupan virheisiin perustuvista vahingoista, jotka S Oy:lle ovat syntyneet A:n tarkastustyössään tekemien virheiden johdosta.
A:n velvollisuus suorittaa perusteellinen määräaikaistarkastus on perustunut S Oy:n ja N Oy:n väliseen sopimukseen. A on suorittanut tarkastuksen N Oy:n työntekijänä ja siten A on täyttänyt työnantajansa sopimusvelvoitetta. Tarkastusta toimittaessaan A:n on kuitenkin tullut ottaa huomioon myös henkilönostinten tarkastamista koskeva sääntely.

A on laiminlyönyt purkaa teleskooppipuomin kaikki osat erilleen toisistaan. A on myös laiminlyönyt raportoida kääntökehän väljyydestä, minkä on täytynyt joka tapauksessa olla jossakin määrin havaittavissa myös S Oy:n ennakkotarkastuksessa samalla tavalla kuin ohjekirjan puuttuminen. Vaikka A:n laiminlyönnit ovat vakavia, hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi tahallaan tai törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttanut S Oy:n vahinkoja, joiden osalta on kyse kaupan virheistä johtuneista vahingoista. Tätä arviointia tukee se, ettei A:n ole näytetty jättäneen raportoimatta välitöntä vaaraa aiheuttaneista piilevistä vioista. Näin ollen asiassa ei ole aiheellista poiketa korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä eikä A siten ole vastuussa työnantajansa sopimuskumppanille aiheutuneista vahingosta.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen siitä, ettei A ole vastuussa N Oy:n tarkastustoimeksiannon täyttämisessä tehdyistä virheistä ja sen mukaisesti S Oy:lle kaupan virheiden johdosta aiheutuneista vahingoista.
- - -
Tuomiolauselma
Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Juhani Palmu ja Petteri Korhonen sekä ma. hovioikeudenneuvos Anne Saranpää.
Valmistelijana on ollut hovioikeuden esittelijä Matti Vaattovaara.
Lainvoimainen.
+




Julkaistu 15.5.2018 Päivitetty 28.8.2018