VaaHo 21.9.2021 Urakoitsijalle esitettävän vahingonkorvauksen euromäärä?

Rakennusurakan yleisissä sopimusehdoissa määritellään miten korvausvaatimus esitetään. YSE 73 §:n 3 kohdan mukaan sopijapuolten on esitettävä toisiinsa kohdistuvien vaatimustensa määrät puhevaltansa menettämisen uhalla viimeistään loppuselvitystilaisuudessa. Menetysseuraamus ei kuitenkaan koske sellaisia vaatimuksia, joista on määrältään aikaisemmin sovittu. Alla hyväksyttiin rakennuttajan korjausvaatimus korvausvaatimuksen sijasta koska katsottiin, että urakoitsija ei voinut kuvitella korvauksista luopumista kun esitettiin vain korjausvaatimus.

Korkein oikeus on myöntänyt valitusluvan tälle ratkaisulle.


Rakennuttajan puhevalta

Riidatonta on, että rakennuttaja ei ole esittänyt euromääräistä vahingonkorvausvaatimusta II-vaiheen mattoasennuksessa ilmenneistä virheistä. Rakennuttaja on 17.6.2016 toimitetussa koko kohteen taloudellisessa loppuselvityksessä (K4/V4) vaatinut urakoitsijaa korjaamaan II-vaiheen virheelliset mattoasennukset pohjatöineen. Rakennuttaja on liittänyt vastineeseensa 15.6.2016 päivätyn reklamaation mattoasennuksissa havaituista virheellisyyksistä. Reklamaatiossa rakennuttaja on edellyttänyt, että urakoitsija käsittelee reklamaation ja tekee korjaustyötä koskevan suunnitelman aikatauluineen sekä suorittaa korjaustyöt hyväksytysti. Lisäksi rakennuttaja on 2.6.2016 toimitetussa vastaanottotarkastuksessa (K29/V3) vaatinut urakoitsijaa korjaamaan muun muassa II-vaiheen S- ja A-osien päivitetyistä puuteluetteloista (V52 ja V53) ilmenevät virheet ja puutteet. Mainituissa puuteluetteloissa on mainintoja lattiamatoissa havaituista virheistä. Rakennuttaja on tällöin ehdottanut, että virheet ja puutteet suoritetaan hyväksytysti 30.6.2016 mennessä.

YSE 73 §:n 3 kohdan mukaan sopijapuolten on esitettävä toisiinsa kohdistuvien vaatimustensa määrät puhevaltansa menettämisen uhalla viimeistään loppuselvitystilaisuudessa. Menetysseuraamus ei kuitenkaan koske sellaisia vaatimuksia, joista on määrältään aikaisemmin sovittu.

Taloudellista loppuselvitystä koskevien määräysten tarkoituksena on, että kaikki urakkasopimukseen perustuvat vaatimukset puolin ja toisin esitetään ja selvitetään lopullisesti samassa menettelyssä. Loppuselvityksen päämääränä on saada aikaan kokonaisselvittely sopijapuolten välillä. Loppuselvityksessä täsmentyy, miltä osin osapuolten toisiinsa kohdistamat vaatimukset ovat kokonaisuutena huomioon otettuina riitaisia ja miltä osin riidattomia (ks. KKO 2017:14, kohdat 24 ja 25 sekä niissä mainitut ratkaisut).

Urakoitsija ei ole taloudellisessa loppuselvityksessä ottanut kantaa rakennuttajan 2.6.2016 mennessä esittämiin virhe- ja puuteluetteloiden mukaisiin korjausvaatimuksiin. Vaikka urakoitsija on taloudelliseen loppuselvitykseen mennessä kiistänyt vastuunsa alapohjan kosteuden mahdollisesti sisätiloille aiheuttamista vaurioista (K4/V4, liite 1), asiassa on jäänyt selvittämättä, että urakoitsija olisi ennen taloudellista loppuselvitystä kieltäytynyt rakennuttajan vaatimista korjaustoimenpiteistä ilmoittamansa vastuuvapauden perusteella. Urakoitsija on vasta 31.7.2016 päivätyssä kirjeessään (K6) kieltäytynyt ryhtymästä rakennuttajan reklamaatiossa vaatimaan korjaustyön suunnitteluun ja esittänyt virheellisen mattoasennuksen johtuvan alapohjan aiheuttamasta kosteudesta.

Sopimusvelvoitteet on pääsäännön mukaan ensisijaisesti täytettävä sovitun mukaisesti. Tähän nähden on johdonmukaista, että sopimusrikkomukseen vetoavalla osapuolella on yleensä sekä oikeus edellyttää virheen korjaamista että velvollisuus varata sopimuskumppanilleen tilaisuus virheen oikaisemiseen ennen muiden sopimusrikkomukseen perustuvien vaatimusten esittämistä. Virheen oikaisu muita sopimusrikkomuksen seurauksia edeltävänä vaihtoehtona perustuu usein lakiin tai sopimusehtoon. On usein myös sopimusrikkomukseen vetoavan osapuolen edun mukaista vaatia ensi vaiheessa juuri virheen oikaisua. Muiden sopimusrikkomuksen seuraamusten vaatiminen tulee ajankohtaiseksi vasta, jos käy ilmi, että sopimusta rikkonut osapuoli ei ryhdy oikaisutoimiin tai että oikaisutoimet eivät ole riittäviä virheen haitallisten vaikutusten poistamiseksi (KKO 2019:88, kohta 16).

YSE 73 §:n 3 kohta ei sanamuotonsa mukaan edellytä, että vaatimus tulee esittää nimenomaan rahamääräisenä, vaikka tätä voidaan pitää ehdon tavanomaisena tulkintana. Luontoissuoritusta vaadittaessa velvoite vaaditaan täytettäväksi alkuperäisen laatunsa mukaisena. Pääsääntöisesti velallinen voi ilman eri ilmoitusta varautua siihen, että oikaisua vaativa velkoja esittää lakiin tai sopimusehtoihin perustuvan korvausvaatimuksen, jos vaadittuja suorituksen oikaisutoimia ei tehdä. Suoritusvirheestä tietoinen velallinen voi virheen oikaisua koskevan vaatimuksen perusteella yleensä arvioida myös mahdollisen korvausvelvollisuuden määrän. Urakkasopimus on sopimustyyppinä sellainen, että urakoitsijalla on usein asiantuntemuksensa perusteella rakennuttajaa paremmat edellytykset arvioida tarpeellisten oikaisutoimenpiteiden sisältö ja niistä aiheutuvat kustannukset (ks. KKO 2019:88, kohta 22).

Urakoitsijan suhtautuminen rakennuttajan esittämään virheen oikaisuvaatimukseen on jäänyt epäselväksi vielä kohteen taloudellisessa loppuselvityksessä. Rakennuttajalla ei siten ole ollut perustetta ryhtyä vielä tuossa vaiheessa selvittämään lattiamattojen korjaamisesta mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia. Ei ole myöskään pidettävä perusteltuna, että urakoitsija voisi välttää mahdollisen korvausvastuun ainoastaan kiistämällä oikea-aikaisesti esitetyn virheen oikaisuvaatimuksen taloudellisen loppuselvityksen jälkeen, kun se ei itse ole taloudellisessa loppuselvityksessä ottanut selvästi kantaa vaatimukseen. Kun lisäksi otetaan huomioon se, että urakoitsijalla on ollut rakennuttajan esittämän oikaisuvaatimuksen perusteella edellytykset arvioida korjaustyöstä aiheutuvien kustannusten määrä, hovioikeus katsoo, että taloudellisessa loppuselvityksessä uudistettua vaatimusta virheellisen asennuksen korjaamisesta on pidettävä YSE 73 §:n 3 kohdan mukaisesti riittävänä puhevallan säilyttämiseksi.

Rakennuttaja on reklamoinut mattovirheistä ja vaatinut suoritusvelvollisuuden täyttämistä. Rakennuttaja on urakoitsijan 31.7.2016 päivätyn kirjeen jälkeen edelleen vaatinut lattiamattojen asennusten korjaamista (V26). Urakoitsijalle ei siten ole voinut syntyä myöskään perusteltua käsitystä siitä, että rakennuttaja ei enää vetoa sopimusrikkomukseen tai olisi luopunut vaatimasta korvausta, mikäli urakoitsija ei täytä suoritusvelvollisuuttaan.

Edellä mainituin perustein hovioikeus katsoo, että rakennuttaja ei ole menettänyt oikeuttaan vaatia urakoitsijalta rahamääräistä korvausta virheen oikaisun sijaan, ja urakoitsija on vastaavasti velvollinen korvaamaan rakennuttajalle II-vaiheen laajennusosan lattiamattojen korjaamisesta aiheutuvat kustannukset.

Linkki koko tapaukseen: