Kuluttajariita jätevesisäiliön asennuksesta?
Yleisimpiä riitatilanteita kuluttajien tilatessa elinkeinonharjoittajalta palveluita on riita siitä, mitä on sovittu hinnasta, työstä ja laskutuksesta. Kirjallinen sopimus joka voi olla sähköpostikirjeenvaihtoakin olisi molempien etu. Sellaista ei nyt oltu tehty. Tässä riita oli siitä oliko työsuorituksen hinnaksi sovittu maankaivuu urakoitsija Dn väittämällä tavalla 21.000 euroa vai perustuiko hinta tilaajien Hn ja Mn väittämällä tavalla tuntilaskutukseen. Mikäli hinnan katsotaan perustuneen tuntilaskutukseen, arvioitavaksi tulee, onko laskutettu hinta kuluttajasuojalain 8 luvun 23 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuullinen. Kohtuullisuutta arvioidaan mitä sen kaltainen työ yleensä maksaa.
Tämän riidan taustalla oli aiempi hovioikeuden ratkaisu, jossa hovioikeus palautti asian uudelleen käräjäoikeuden käsiteltäväksi reklamaatiosäännösten takia. Hovioikeus katsoi että aiempi käräjäoikeuden tuomio oli väärä kun se oli katsonut, että kuluttajat eivät voineet esittää väitteitä laskujen kohtuullisuudesta. Hovioikeuden mukaan laskuista ei tarvitse reklamoida kohtuullisen ajan sisällä kuten virhetilanteissa. Eli tässä uudessa oikeudenkäynnissä käräjäoikeus käsitteli nyt uudelleen kaikki riitakysymykset myös laskujen kohtuullisuuden osalta.
Riidassa oli myös kysymys siitä, oliko urakoitsija aiheuttanut vahinkoa H ja M:lle eli oliko urakoitsija rikkonut jätevesisäiliön. Mikäli urakoitsijan katsotaan aiheuttaneen säiliön rikkoontumisen, kysymys on siitä, olivatko M ja H reklamoineet säiliön rikkoontumisesta kohtuullisessa ajassa, mahdollisen vahingon määrästä sekä siitä, kenelle vahinko oli aiheutunut ja kenen osalta mahdollinen kuittaus tehdään.
Näissä suullisiin sopimuksiin perustuvissa riidoissa asiat ratkaistaan näytön ja näyttötaakan perusteella. Tuomioistuimella on laaja harkintavalta, miten näyttöä arvioidaan. Etukäteen voi olla vaikea arvioida minkä arvon esitetty näyttö saa.
Käräjäoikeus katsoi että kohtuullinen laskutus oli n. 10.000e eli velvoitti kummankin tilaajan maksamaan n. 5000e + viivästyskorkorot 2016 lähtien ja kaikki vastasivat omista oikeudenkäyntikuluistaa (myös aiemmasta hovin ratkaisusta) mutta osapuolet valitettuaan päätöksestä sopivat asian hovioikeudessa siten että tilaajat maksavat kumpikin 2500 euroa ja viivästyskorkoja 1233e urakoitsijalle.
KSL 8:23 § (5.1.1994/16)
Palveluksen hinta
Jollei palveluksen hinnasta tai sen laskemistavasta ole sovittu, tilaajan on maksettava hinta, joka on kohtuullinen ottaen huomioon palveluksen sisältö, laajuus, laatu, taloudellisesti tarkoituksenmukainen suoritustapa, sopimuksentekoajankohdan käypä hinta tai hinnan laskemistapa sekä muut olosuhteet. Jos toimeksisaaja on palvelusta markkinoitaessa antanut palveluksen hinnasta tai sen laskemistavasta sopimuksentekoajankohdan hintatasoa tarkoittavia tietoja, joiden voidaan olettaa vaikuttaneen sopimukseen, hinta määräytyy annettujen tietojen mukaisesti.
Jos elinkeinonharjoittaja on kuluttajan pyynnöstä alustavasti selvittänyt suorituksen sisältöä tai siitä johtuvia kustannuksia, hän voi vaatia tällaisista valmistelevista toimenpiteistä maksun, paitsi jos kuluttajalla alalla vallitsevan käytännön perusteella tai muusta syystä oli aihetta olettaa, että toimenpiteistä ei veloiteta.
Jos se, mitä toimeksisaaja on sopimuksen perusteella suorittanut, vahingoittuu, tuhoutuu tai menee muuten hukkaan ennen palveluksen luovutusta eikä se johdu tilaajasta riippuvasta syystä, toimeksisaajalla ei ole oikeutta vaatia maksua hukkaan menneestä työstä tai materiaalista taikka muista aiheutuneista lisäkustannuksista. Mitä edellä on sanottu ei sovelleta, jos suoritus on mennyt hukkaan sen jälkeen, kun palveluksen luovutus on viivästynyt tilaajan puolella olevasta syystä.
Helsingin hovioikeus
Tuomioistuimen vahvistama sovinto
Antamispäivä 27.5.2022
Nro xxx
Diaarinumero S
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus 30.9.2021 nro xxx
Asia Sovinnon vahvistaminen
Valittaja
M
H
Vastavalittaja
Oy D Ab
Asian käsittely hovioikeudessa
Mlle ja Hlle sekä Oy D Ab:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 7.1.2022.
Hovioikeus on 28.2.2022 antamallaan päätöksellä päättänyt tuomioistuinsovittelun aloittamisesta.
Osapuolet ovat 25.5.2022 pidetyssä tuomioistuinsovitteluistunnossa päässeet asiassa sovintoon ja pyytäneet hovioikeutta vahvistamaan sovinnon.
Sovinto
Osapuolet ovat sopineet seuraavaa:
M ja H suorittavat Oy D Ab:lle pääomaa 5.033 euroa (sisältäen ALV:n) ja viivästyskorkoa 2.467 euroa 10.6.2022 mennessä Oy D Ab:n asiamiehen Asianajotoimisto M:n asiakasvaratilille viestillä "D" tai niin, että M ja H kumpikin vastaavat 50 prosentista edellä mainituista määristä. Mahdollisesti viivästyvälle määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa.
Osapuolet vastaavat omista tämän riita-asian hoitamisesta aiheutuneista oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluistaan sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa (ml. Helsingin hovioikeuden 3.2.2020 antaman päätöksen nro xxx ja kyseisellä päätöksellä kumotun Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden 31.5.2019 tuomion nro xxx hoitamisesta aiheutuneet kulut).
Osapuolilla ei ole sovinnon vahvistamisen jälkeen tähän riita-asiaan liittyen mitään vaatimuksia toisiaan kohtaan. Osapuolet sitoutuvat olemaan moittimatta vahvistettua sovintoa.
Hovioikeuden ratkaisu
Sovinnon vahvistaminen
Hovioikeus vahvistaa edellä selostetun Mn ja Hn sekä Oy D Ab:n välisen sovinnon.
Vahvistettu sovinto korvaa Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden 30.9.2021 antaman tuomion numero xxx.
Sovinnon vuoksi Helsingin hovioikeudessa vireillä olevan asian S xxx käsittely päättyy.
Perustelut
Asiassa sovinto on sallittu. Asianosaiset ovat pyytäneet sovinnon vahvista- mista. Sovinto ei ole lainvastainen, selvästi kohtuuton eikä se loukkaa kol- mannen oikeutta.
Lainkohdat
Oikeudenkäymiskaari 20 luku
Laki riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuo- mioistuimissa 8 § ja 9 §
Liite
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden 30.9.2021 antama tuomio numero 3958
Muutoksenhaku
Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valitta- malla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja vali- tuksen tekemiseen päättyy 26.7.2022.
Helsingin hovioikeuden puolesta:
Asian on ratkaissut: hovioikeudenneuvos KL
LÄNSI-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUS
1. osasto
Käräjätuomari NL
TUOMIO xxx
30.9.2021 L xxx
Kantaja Di Oy Kuljetusliike
Vastaajat
H
M
Asia Vireille TAUSTA
Velkomus, palvelussopimus ym.
3.2.2020
Viite: HOVISTA PALAUTETTU JUTTU
Vastaajat M ja H olivat vuonna 2009 rakentaneet paritalon Kirkkonummelle osoitteeseen Stie X. Alueella ei ole kunnallistekniikkaa, joten taloissa on porakaivot ja jätevesisäiliöt. M oli myynyt oman puoliskonsa (talo A) heti sen valmistuttua vuonna 2009 ja H omansa (talo B) vuonna 2013. Syksyllä 2012 kummankin rakennuksen jätevesisäiliön oli havaittu vuotavan.
M oli tilannut D Oy Kuljetusliikkeeltä palvelun koostuen muun muassa kahden jätevesisäiliön asennustyöstä tehtäväksi edellä mainittuun paritaloon.
D oli irrottanut jätevesisäiliöt paikoiltaan ja niissä oli havaittu olleen valmistusvirhe. Jätevesisäiliöiden myyjä/toimittaja oli korjannut virheet ja D oli asentanut korjatut jätevesisäiliöt takaisin paikalleen. D oli asentanut A-talon jätesäiliön yhteyteen salaojituksen ja mahdollisuuden asentaa järjestelmään pumppu ylimääräisen veden poistamiseksi jätesäiliön kaivannosta.
Myöhemmin A-talon jätevesisäiliön liitoksissa oli havaittu vuoto, jonka D oli korjannut. Lisäksi B-talon jätevesisäiliö oli rikkoontunut uudestaan. Kiinteistölle oli tämän jälkeen toimitettu uusi jätevesisäiliö, jonka D oli asentanut.
KANNE
Vaatimukset
D Oy Kuljetusliike on vaatinut, että käräjäoikeus
1)velvoittaa Mn maksamaan sille 10.500 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 2.5.2015 lukien,
2)velvoittaa Hn maksamaan sille 10.500 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 2.5.2015 lukien, ja
3a) velvoittaa Hn ja Mn korvaamaan Dn aikaisemman käräjäoikeuskäsittelyn osalta asianosais- ja oikeudenkäyntikulut 11.185 euroa (alv 0%) niin, että H ja M kumpikin vastaa 50 prosenttia mainitusta määrästä, korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua oikeuden ratkaisusta lukien,
3b) velvoittaa Hn ja Mn yhteisvastuullisesti korvaamaan Dn asianosais- ja oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.925 euroa (alv 0%), korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua oikeuden ratkaisusta lukien ja
3c) velvoittaa Hn ja Mn yhteisvastuullisesti korvaamaan Dn asianosais- ja oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 6.035 euroa (alv 0%), korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua oikeuden ratkaisusta lukien.
Perusteet
D on sopinut Mn kanssa A-talon urakasta. M vastaa yksin kantajan suorittamista A-talon töistä ja materiaaleista aiheutuneista kustannuksista.
D on sopinut Hn puolesta asemavaltuutuksella toimineen Mn kanssa 8-talon urakasta. H vastaa yksin kantajan suorittamista 8-talon töistä ja materiaaleista aiheutuneista kustannuksista.
D on suorittanut kaivuutöitä ja asentanut korjatut jätevesisäiliöt toimeksiannon mukaisesti. B-talon korjattu jätevesisäiliö on rikkoontunut uudestaan uudelleenasennuksen jälkeen. Kiinteistölle on tämän jälkeen toimitettu uusi jätesäiliö, jonka D on asentanut.
D on asentanut A-talon jätesäiliön yhteyteen salaojituksen ja mahdollisuuden asentaa järjestelmään pumppu ylimääräisen veden poistamiseksi jätesäiliön kaivannosta. Kaikki toimenpiteet on suoritettu tilauksen mukaisesti, joten D on täyttänyt oman suoritusvelvoitteensa toimeksiannossa.
Dn edustaja F on 15.2.2014 lähettänyt Mlle erittelyn tehdyistä työtunneista ja materiaaleista. Erittelyjen mukaan töiden ja materiaalien kokonaishinta on ollut 26.715,68 euroa.
F on ennen laskutusta tavannut Mn Kivenlahden Teboil-huoltoasemalla, jossa osapuolten tarkoituksena on ollut keskustella ja sopia laskutuksesta. Tapaamisessa osapuolet ovat sopineet, että urakasta laskutettava kokonaissumma on 21.000 euroa, eli D on myöntänyt yhteensä noin 5.700 euron suuruisen hinnanalennuksen. Asia on näin tullut sovituksi eikä vastaajilla ei ole enää oikeutta esittää asiassa hinnanalennus- tai vahingonkorvausvaatimusta. Mikäli vastaajilla katsotaan olevan oikeus hinnanalennukseen tai vahingonkorvaukseen, Dn jo myöntämä noin 5.700 euron hinnanalennus tulee ottaa huomioon.
Vastaajien väite kantajan liikalaskutuksesta ei pidä paikkansa. Kantaja on laskuttanut ainoastaan tehdyistä tunneista ja työssä käytetyistä materiaaleista.
Vastaajien väite kantajan työsuorituksessa olevasta virheestä ei pidä paikkaansa. Kantaja ei ole toiminut vastoin sopimusta. Kantajan suorituksessa ei ole ollut myöskään muutoin virhettä. Säiliön rikkoutuminen ei ole kantajan vastuulla. Kantajan tehtävä oli alkuperäisen rikkoutuneen säiliön uudelleen asentaminen sen jälkeen, kun säiliön valmistaja oli rikkoutuneen säiliön korjannut. Todennäköisesti tämä korjattu säiliö ei ollut soveltunut kyseiseen kohteeseen, koska sekin oli rikkoutunut. Sen tilalle on hankittu toinen, vahvistettu säiliömalli, jonka kantaja on asentanut.
Väitetyistä, yllä mainituista virheistä, ei joka tapauksessa ole ilmoitettu kantajalle kohtuullisessa ajassa niiden havaitsemisesta. Mitään korvattavaa vahinkoa ei ole syntynyt eikä väitettyä vahinkoa ole myöskään määrältään näytetty toteen.
Vastaajien esittämä vahingonkorvausvaatimus koskee B-talon säiliötä, jolloin vahingonkärsijä voi olla ainoastaan H.
VASTAUS
Vaatimukset
H ja M ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet, että kanne hylätään.
Toissijaisesti H ja M ovat vaatineet, että kanteessa tarkoitettu saatava kuitataan heidän 8.070 euron suuruisella vastasaatavallaan kantajalta.
Lisäksi H ja M ovat vaatineet, että D velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa määrältään aikaisemman käräjäoikeuskäsittelyn osalta 12.350 euroa, hovioikeuskäsittelyn osalta 2.520 euroa ja nyt kysymyksessä olevan käräjäoikeuskäsittelyn osalta 7.090 euroa eli yhteensä 21.960 euroa (ei sis. alv) laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.
H ja M myöntävät kanteessa tarkoitetusta saatavasta oikeaksi 3.408,76 euroa, josta kummankin vastaajan osuus on puolet, eli 1.704,38 euroa.
Perusteet
D ei ollut asentanut A-talon jätevesisäiliötä asennuksesta annettuja ohjeita noudattaen, joten asennukseen on kulunut kohtuuttomasti aikaa. Keväällä 2013 säiliöiden toiminta on ollut aiemmasta poikkeavaa ja säiliöt oli kuvautettu. Kuvauksessa viemärin ja säiliön välisen liitoksen todettiin vuotavan. D on käynyt korjaamassa molempien säiliöiden liitokset. Jonkin ajan kuluttua D on ilmoittanut, että B-talon säiliö on rikki. Insinööri T on Mn kanssa todennut, että säiliön päädystä, säiliön vahvimmasta kohdasta, puuttui pala. Kyseinen vaurio on voinut syntyä ainoastaan kovasta ulkopuolisesta voimasta, kuten kaivinkoneen kauhan iskusta. B-talolle tilattiin uusi säiliö, jonka D asensi.
Kantajan edustaja F on 23.4.2014 lähettänyt Mle tekstiviestin, jossa hän on tiedustellut laskujen maksamista. M on seuraavana päivänä vastannut, että hän ei ole vastaanottanut laskuja, minkä jälkeen F on tiedustellut, kenen nimellä laskut laitetaan. M on vastannut viestiin antamalla omansa ja Hn laskutusosoitteet. Vastaajat ovat saaneet laskut, jotka on päivätty 25.4.2014.
M on useaan otteeseen pyytänyt Dn Fltä selvitystä tehdyistä töistä sitä saamatta. Kaikista laskuista on puuttunut erittely, vaikka laskutuksen perusteena on ollut tuntilaskutus. Laskutusta oli pyydetty niin, että A-taloa koskevat kulut ovat yhdellä laskulla ja B-taloa koskevat kulut toisella, mutta Dltä oli tullut kolme laskua, joista kaksi on koskenut A-taloa ja yksi B-taloa niin, että yksi A-taloa koskeva lasku oli osoitettu Mlle ja muut kaksi laskua oli osoitettu Hlle.
M ja H ovat reklamoineet Dlle laskujen määrästä ja erittelyn puuttumisesta välittömästi laskut saatuaan. Vastaajat ovat saaneet laskuista erittelyn 13.8.2014 (K4). M on välittömästi pyytänyt erittelystä selvitystä ja siihen liittyviä laskuja. M on 2.9.2014 tiedustellut erittelyjä uudelleen ja pyytänyt asiasta dokumentteja, hankinnoista kuormakirjoja ja laskuja sekä viimeistelytöistä talokohtaista erittelyä. Kyseisiä erittelyjä M ei koskaan saanut ja asia on jäänyt sillensä.
Helmikuussa 2017 M on saanut AA Kltä vaatimuskirjeen kyseisiä laskuja koskien, johon M on vastannut kirjallisesta todistelusta (V2) ilmenevin tavoin.
Laskutus on ollut sattumanvaraista ja epäuskottavaa eikä se ole perustunut todellisiin tehtyihin tunteihin. Erittelystä on pääteltävissä, että se ei perustu todelliseen tuntikirjanpitoon. Säiliön nostossa ei ole tarvittu kuorma-autoa muuhun kuin koneen siirtoon, mikä on erittelyn mukaan laskutettu erikseen. Sopimuksen mukaan paikalta ei ole saanut ajaa yhtään kuormaa maata pois. Vastaajien käsityksen mukaan paikalle ajetuksi väitettyä kivituhkaa ja multaa ei ole paikalle ajettu.
D on tehnyt tontilla töitä 22.11.2012, 10.12.2012, 11.12.2012 ja 22.1.2013. Hyväksyttävät tunnit näiltä päiviltä ovat kaivinkoneen ja rakennusmiehen osalta 24 tuntia (4 päivää a 6 tuntia) eli yhteensä 1.968,00 euroa (alv 0 %, 24 x 52 euroa + 24 x 32 euroa) sekä lisäksi koneen siirto työmaalle, erittelyn mukaisesti 125 euroa. Yhteensä vastaajat hyväksyvät laskutuksesta tältä ajalta siis 2.093,00 euroa (alv o
%) eli 2.595,32 euroa (alv 24 %). Vastaajat kiistävät, että töitä olisi tehty 5. ja 7.12.2012, mikä ei esitettyjen laskujen (M, V, W) perusteella ole mahdollista.
Dn laskutuksessa 22.11.2012 - 22.1.2013 on niin paljon epäselvyyksiä ja ristiriitaisuuksia, että sitä ei voida miltään osin pitää luotettavana eikä uskottavana.
Myöhemmät työt ovat pääosin aiheutuneet siitä, että D on ollut huolimaton säiliöiden ja viemärin liitoksen tekemisessä, minkä takia liitokset on jouduttu kaivamaan auki ja tekemään uudelleen. Tässä yhteydessä B-talon säiliö on Dn tuottamuksesta rikkoutunut korjauskelvottomaksi ja se on jouduttu vaihtamaan uuteen. Vastaajat eivät ole velvollisia maksamaan Dn huolimattomuudesta aiheutuneista töistä. Vastaajille on aiheutunut Dn toiminnasta vahinkoa, kun he ovat joutuneet ostamaan uuden 4.200 euron arvoisen säiliön rikotun tilalle. Myöhemmän erittelyn mukaisista töistä vastaajat hyväksyvät B-talon kohdalla mullan tasaamisesta koneen ja apumiehen osalta yhden päivän työt (8 tuntia) eli 813,44 euroa (alv 24 %). Laskutetusta 83,17 tonnista kivituhkaa on selvitys vain 14,72 tonnin osalta. Asiassa ei ole näytetty, että tontilta olisi 11. ja 19.6.2013 viety maata pois. Mullasta on laskutettu 48 tonnista, jota koskevan laskun mukaan kyseinen määrä on toimitettu Ktielle Espooseen.
M on vaatinut kantajaa korjaamaan säiliöiden vuotaneet liitoskohdat toukokuun 2013 loppupuolella välittömästi sen jälkeen, kun vuodon syy on 20.5.2013 selvinnyt. Samalla hän on vaatinut kantajaa korjaamaan vuotokohdat. Tämän kantaja on tehnytkin, mutta talon B vuotokorjauksen yhteydessä kantaja on huolimattomalla toiminnalla aiheuttanut säiliön rikkoutumisen. Tästä M on reklamoinut välittömästi rikkoutumisen havaittuaan Flle touko-kesäkuun vaihteessa 2013. Samalla hän on suullisesti esittänyt vahingonkorvaus- ja kuittausvaatimuksen kantajalle.
Neuvotteluissa Kivenlahden Teboililla elokuun loppupuolella 2014 M on esittänyt kuittausvaatimuksen uudelleen. Samalla hän on tehnyt kantajalle sovintoesityksen ja ehdottanut, että vastaajat maksavat asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi 2.000 euroa. Kantaja ei ole sovintoehdotusta hyväksynyt. Neuvottelua ennen kantaja on ilmoittanut sähköpostilla olevansa valmis neuvottelemaan järkevissä rajoissa.
Vastaajat hyväksyvät Dn laskuista määrällisesti yhteensä 3.408,76 euroa. Vastaajat suostuvat hyväksymään laskun jakamisen puoliksi niin, että kummankin vastuu on 1.704,38 euroa, koska laskujen erittelystä on mahdotonta selvittää töiden kohdistuminen A-talon ja B-talon kesken.
Toimeksiantoa tehtäessä on tehty selväksi, että laskutus jaetaan rakennuskohtaisten töiden mukaisesti Mn ja Hn kesken. Tästä syystä osapuolet eivät ole yhteisvastuussa mistään osasta laskuja, vaan
vastaavat kumpikin yksin omasta osuudestaan.
Dn toiminnasta vastaajille aiheutunut vahinko on kokonaisuudessaan 8.070,00 euroa, mikä on huomattavasti Dn hyväksyttävää laskutusta suurempi. Summa muodostuu uudesta säiliöstä 4.200 euroa, kuvauksesta ja säiliön ylimääräisestä tyhjennyksestä 960 euroa, hävitetystä anturista 90 euroa sekä selvittelykuluista 2.820 euroa. Näin ollen vastaajilla ei ole maksuvelvollisuutta Dlle. Vastaajat vaativat saatavien kuittaamista.
Mikäli vastoin vastaajien oletusta kuittauksen jälkeen jotakin jäisi heidän maksettavakseen, vastaa kumpikin vastaaja erikseen puolesta jäljelle jäävästä määrästä.
Vastauksen täydennys 23.4.2021
Dn kirjallisena todisteena K4 esittämässä työerittelyssä mainittuja töitä ei ollut tehty erittelyssä mainittuina aikoina. Työt on voitu aloittaa vasta 20.5.2013 jälkeen, kun M oli saanut tiedon A-talon säiliön vuodon syystä ja ilmoittanut asiasta Flle.
Viemärikuvauksissa oli ilmennyt, että vuoto aiheutui viemäriputken ja säiliön liitoskohdasta. Viemäriputken asianmukainen asentaminen säiliöön oli Dn vastuulla, koska se kuului Dltä tilattuihin töihin. Mikäli Dn ei katsota olevan vastuussa virheen korjaamisesta, M ja H hyväksyvät korjauskustannuksiksi kolmen tunnin konetyöstä ja apumiehen käytöstä aiheutuneet kustannukset 246 euroa (alv O %).
B-talon säiliön vaurioituminen on ollut Dn vastuulla. Mikäli säiliön vaurioitumisen ei katsota olleen Dn vastuulla, M ja H hyväksyvät korjauskustannusten määräksi yhdeksän tunnin konetyöstä ja apumiehen käytöstä aiheutuneet kustannukset 738 euroa (alv O %).
TODISTELU
Kirjalliset todisteet
D
K1. Laskut 3-5/2014 K2. -
K3. Mn vastaus Klle 8.2.2017
K4. Talokohtainen erittely töistä ja materiaaleista
K5. Tositteet materiaaleista
K6. Sähköpostiviesti Fltä Mlle 15.2.2014
H ja M
V1. Neljä valokuvaa talon B säiliöstä 16.5.2013 V2. Mn vastaus Klle
V3. Selvitys jätevesijärjestelmien hankkimiskustannuksista
V4. Ote talotarvike.com ja taloon.com -internetsivuilta
V5. Kantajan sähköposti vastaajalle 15.8.2014
V6. Kn sähköpostiviesti Mlle 20.5.2013
V7. F Fn sähköposti Mlle 13.8.2014
Henkilötodistelu
D
1. Todistelutarkoituksessa F
2. Todistaja T
H ja M
1. Todistaja Mi
2. Todistaja G
KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Asian taustaa ja kysymyksen asettelu
M ja H olivat vuonna 2009 rakentaneet paritalon Kirkkonummelle osoitteeseen Stiellä ei ole kunnallistekniikkaa, joten taloissa on porakaivot ja jätevesisäiliöt. M oli myynyt oman puoliskonsa (talo A) heti sen valmistuttua 2009 ja H omansa (talo B) vuonna 2013. Syksyllä 2012 kummankin rakennuksen jätevesisäiliön oli havaittu vuotavan.
M oli tilannut Dltä palvelun koostuen muun muassa kahden jätevesisäiliön asennustyöstä tehtäväksi edellä mainittuun paritaloon.
D oli irrottanut jätevesisäiliöt paikoiltaan ja niissä oli havaittu olleen valmistusvirhe. Jätevesisäiliöiden myyjä/toimittaja oli korjannut virheet ja D oli asentanut korjatut jätevesisäiliöt takaisin paikalleen. D oli asentanut A-talon jätesäiliön yhteyteen salaojituksen ja mahdollisuuden asentaa järjestelmään pumppu ylimääräisen veden poistamiseksi jätesäiliön kaivannosta.
Myöhemmin A-talon jätevesisäiliön liitoksissa oli havaittu vuoto, jonka D oli korjannut. Lisäksi B-talon jätevesisäiliö oli rikkoontunut uudestaan. Kiinteistölle oli tämän jälkeen toimitettu uusi jätevesisäiliö, jonka D oli asentanut.
Edellä kerrotut seikat ja tapahtumat ovat riidattomia.
Asian osapuolina ovat D elinkeinonharjoittajana sekä H ja M yksityishenkilöinä, joten sovellettavaksi tulevat kuluttajansuojalain säännökset.
Asiassa on kysymys Dn työsuorituksen hinnasta. Kysymys on siitä, oliko työsuorituksen hinnaksi sovittu Dn väittämällä tavalla 21.000 euroa vai perustuiko hinta Hn ja Mn väittämällä tavalla tuntilaskutukseen. Mikäli hinnan katsotaan perustuneen tuntilaskutukseen, arvioitavaksi tulee, onko laskutettu hinta kuluttajasuojalain 8 luvun 23 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuullinen.
H ja M ovat esittäneet asiassa kuittausvaatimuksen perustuen B-talon säiliön rikkoontumisesta aiheutuneeseen vahinkoon. Tältä osin asiassa kysymys siitä, oliko D aiheuttanut B-talon säiliön rikkoutumisen. Mikäli Dn katsotaan aiheuttaneen säiliön rikkoontumisen, kysymys on siitä, olivatko M ja H reklamoineet säiliön rikkoontumisesta kohtuullisessa ajassa, mahdollisen vahingon määrästä sekä siitä, kenelle vahinko oli aiheutunut ja kenen osalta mahdollinen kuittaus tehdään.
Oliko työn hinnasta sovittu?
D on väittänyt, että osapuolet olivat sopineet asennustyön hinnaksi 21.000 euroa ja että tämän sopimisen perusteella D on lähettänyt Mlle ja Hlle kolme kirjallisena todisteena esitettyä laskua, määriltään 5.666,66 euroa, 11.333,33 euroa ja 4.000 euroa eli pyöristettynä yhteensä 21.000 euroa.
Sopimuksen syntymistä koskeva todistustaakka on sillä, joka vetoaa sopimukseen.
F ja M ovat kumpikin kertoneet tapaamisestaan Kivilahden Teboililla, jossa tapaamisessa oli ollut mukana myös Fn isä. Fn mukaan hän oli halunnut olla sovitteleva ja hän oli luvannut poistaa laskutuksesta yhden asentajan kaikki tunnit, jolloin hinnaksi oli jäänyt 21.000 euroa. Fn mukaan he olivat sopineet Mn kanssa myös laskun jakoperusteesta Mn ja Hn kesken.
Käräjäoikeus katsoo, ettei Fn kertomus yksin riitä näyttämään toteen, että osapuolten välillä olisi vastoin Mn ja Hn kiistämistä sovittu nyt kysymyksessä olevien asennustöiden hinnaksi 21.000 euroa. Näin ollen työn hintaa on arvioitava tuntilaskutukseen perustuen.
Laskutuksen perusteet
Esitetystä todistelusta
D on esittänyt laskutuksensa perusteena talokohtaisen erittelyn töistä ja materiaaleista (K4), johon on kirjattu tehdyt työpäivät työtunteineen, tehdyt työt, työkoneen siirrot ja käyttö, maa-ainesten kuljetukset ja työssä käytetyt materiaalit. Lisäksi D on esittänyt kirjallisena todisteena tositteet materiaaleista (K5). F on kertonut suoritetuista töistä ja työssä käytetyistä materiaaleista kuten kirjallisista todisteista ilmenee. F ei ollut itse ollut tekemässä nyt kysymyksessä olevia töitä, mutta hän oli käynyt työmaalla muutaman kerran. F oli laatinut edellä mainitun erittelyn töistä ja materiaaleista yhdessä Dn työntekijöiden kanssa.
H ja M ovat väittäneet, että töitä ei ollut tehty kaikkina erittelyssä mainittuina päivinä, että sopimuksen mukaan työmaalta ei ollut saanut kuljettaa maata pois ja että työmaalle ei ollut tuotu kivituhkaa eikä multaa. Tarvikkeista esitettyjen tositteiden mukaiset hankinnat ovat olleet suurelta osin riidattomia. M oli käynyt työmaalla usein ja hän on kertonut havainnoistaan töiden etenemisestä.
Työt talvella 2012-2013
Kirjallisena todisteena esitetyn erittelyn mukaan talvella 2012-2013 työmaalla oli tehty töitä kymmenenä päivänä.
Mn kertoman mukaan D oli tehnyt töitä työmaalla neljänä päivänä eli 22.11.2012, 10.12.2012, 11.12.2012 ja 22.1.2013. Muina
erittelyssä mainittuina päivinä töitä ei ollut tehty.
M oli käynyt työmaalla usein ja hän oli siten voinut tehdä havaintoja töistä ja niiden edistymisestä. Sen sijaan F ei ollut itse osallistunut työmaalla tehtyihin töihin, vaan hän oli käynyt työmaalla vain muutaman kerran. F on jälkikäteen laatinut kirjallisena todisteena esitetyn erittelyn asennustyömaalla olleiden työntekijöiden kanssa. Työmaalla töitä tehneitä työntekijöitä ei ole kuultu asiassa.
Edellä sanotut seikat huomioon ottaen ja Mn ja Hn kiistettyä osaksi erittelyssä mainitut työpäivät, käräjäoikeus katsoo jääneen epäselväksi, oliko töitä tehty kaikkina erittelyssä mainittuina päivinä. Käräjäoikeus katsoo näytetyksi, että töihin oli käytetty Mn kertomat neljä päivää eli päivät 22.11.2012, 10.12.2012, 11.12.2012 ja 22.1.2013.
H ja M ovat katsoneet hyväksyttävien tuntien määräksi kuusi tuntia päivässä.
Erittelyn mukaan kahtena edellä mainituista päivistä töitä oli tehty kahdeksan tuntia ja kahtena päivänä töitä oli tehty kuusi tuntia.
Hn ja Mn esittämä perustuu pikemminkin heidän käsitykseensä kohtuullisten tuntien määristä kuin tietoon todellisista tehdyistä työtunneista. M ei ole ollut paikalla koko työpäivien ajan, vaan hän on ollut ainoastaan käymässä työmaalla, joten hänellä ei voi olla tarkkaa tietoa asiasta. Käräjäoikeus toteaa, että kahdeksan tunnin pituista työpäivä voidaan pitää tavanomaisena työpäivän pituutena. Edellä oleva huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt aihetta epäillä ilmoitettujen päivittäisten tuntimäärien oikeellisuutta. Näillä perusteilla töihin on katsottava käytetyn neljän päivän aikana Dn erittelystä ilmenevät työtunnit eli yhteensä 28 tuntia. Koska töissä on käytetty kaivinkonetta, sen käyttöaikana voidaan pitää vastaavaa tuntimäärää.
Dn mukaan laskutus ja siten Mn ja Hn suoritettavaksi vaadittu yhteissumma 21.000 euroa sisältää päiväkohtaiset työtunnit ainoastaan yhden työmiehen osalta, joten työtunnit tulee ottaa huomioon yhden työmiehen osalta.
Dn erittelyyn sisältyy koneen siirto ajankohtina 22.12.2012, 5.12.2012 ja 16.2.2013, joista siirroista H ja M ovat hyväksyneet yhden aiheelliseksi. Koska edellä todetulla tavalla on jäänyt epäselväksi, oliko työmaalla tehty töitä 5.12.2012 ja 16.2.2013, käräjäoikeus katsoo, että myös näiltä osin esitetty koneen siirto on jäänyt epäselväksi.
Yhteenvetona voidaan todeta näytetyksi, että töitä on tehty neljänä päivänä yhteensä 28 tuntia. Työtunnin hinnan ollessa riidattomasti 32 euroa työn hinnaksi tulee 28 tunnilta yhteensä 896 euroa. Työkoneen käytön hinnan ollessa 50 euroa tunnilta työkoneen käytön hinnaksi tulee 28 tunnilta yhteensä 1.400 euroa. Koneen siirron riidaton hinta on ollut 125 euroa. Näin ollen asennustyön yhteishinnaksi tulee talven
2012-2013 osalta 2.421 euroa lisättynä arvonlisäveron määrällä 581,04 euroa eli yhteensä 3.002,04 euroa.
Työt keväällä/kesällä 2013
Kirjallisena todisteena esitetyn erittelyn mukaan keväällä/kesällä 2013 työmaalla oli tehty töitä yhdeksänä päivänä, joista ensimmäinen päivä on ollut 11.5.2013.
H ja M ovat väittäneet kesän 2013 töiden osalta, ettei töitä ollut voitu tehdä ennen 20.5.2013, koska vasta tuolloin oli tullut ilmi, että säiliöt vuotavat. Tätä väitettä tukee kirjallisena todisteena (V6) esitetty sähköposti, josta ilmenee, että vuodon laatu oli todettu tuolloin. H ja M ovat hyväksyneet B-talon osalta mullan tasaamisesta konetyöstä ja apumiehen käytöstä kahdeksan tunnin työt. Mikäli B-talon säiliön rikkoontumisen ei katsota olleen Dn vastuulla, H ja M ovat hyväksyneet korjausten osalta konetyöstä ja apumiehen käytöstä yhdeksän tunnin työt.
Käräjäoikeus toteaa, että Dn vaatimuksiin ei sisälly kustannuksia A-talon säiliön liitosputken korjaamisesta.
Dn näyttö tehdyistä työpäivistä perustuu Fn kertomukseen ja hänen yhdessä työmiesten kanssa laatimaan erittelyyn. Lisäksi asiassa on kuultu todistajana Dn työntekijää Gia, joka oli ollut kaivamassa kaivurilla rikkoutunutta säiliötä ylös. Gn mukaan säiliö oli kaivettu päivässä ylös. Hän ei ollut ollut mukana asentamassa uutta säiliötä paikoilleen. Gn kertomuksen perusteella on selvää, että työtä oli tehty ainakin kahtena päivänä.
Edellä olevan perusteella ja tarkemman selvityksen puuttuessa käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että säiliön asennustyöhön oli käytetty kaksi päivää. Enemmiltä osin käytetyt työpäivät ovat jääneet selvittämättä. Koska H ja M ovat hyväksyneet mullan tasaamisen osalta yhden päivän työn, käräjäoikeus katsoo muun selvityksen puuttuessa tähän työhön käytetyksi kahdeksan tuntia.
Dn erittelyyn sisältyy kolme koneen siirto. Siirtojen ajankohtia ei ole erittelyssä ilmoitettu. Selvää on, että työssä on tarvittu kaivinkonetta, joten kone on täytynyt siirtää paikalle ainakin yhden kerran. Useampien siirtojen osalta asia on jäänyt epäselväksi.
Yhteenvetona voidaan todeta näytetyksi, että työhön on keväällä/kesällä 2013 on käytetty kolme kahdeksan tunnin mittaista työpäivää eli yhteensä 24 tuntia. Koska työssä on käytetty kaivinkonetta, laskutus sen käytöstä on perusteltua vastaavalta ajalta. Työtunnin hinnan ollessa riidattomasti 32 euroa työn hinnaksi tulee 24 tunnilta yhteensä 768 euroa. Työkoneen käytön hinnan ollessa 50 euroa tunnilta työkoneen käytön hinnaksi tulee 24 tunnilta yhteensä 1.200 euroa. Koneen siirron riidaton hinta on ollut 125 euroa. Näin ollen asennustyön yhteishinnaksi tulee kevään/kesän 2013 osalta 2.093 euroa lisättynä arvonlisäveron määrällä 502,32 euroa eli yhteensä 2.595,32 euroa.
Tarvikkeet
Kirjallisena todisteena esitetyn yhteenvedon mukaan työmaalle oli hankittu tarvikkeita, joista selvityksenä on esitetty seuraavat laskut:
- Wurthin laskut 169,06 euroa ja 83,35 euroa eli yhteensä 252,41 euroa
- Puukeskus Oy:n lasku 31,99 euroa
- IKH:n lasku 393,83 euroa
- Vuokrapekkojen laskut 77,49 euroa, 247,12 euroa, 130,19 euroa ja 154,98 euroa eli yhteensä 609,78
- Meltex Oy Plasticsin laskut 224,60 euroa ja 60,80 euroa eli yhteensä 285,40 euroa
Laskujen yhteissumma on 1.573,41 euroa.
F on pääkäsittelyssä todennut, että IKH:n 15.6.2013 päivätyssä laskussa yksilöidyt työkäsineet (81,60 euroa) ja kuulonsuojaradio (77,90 euroa) eivät kuulu Hn ja Mn korvattaviksi. Näiden yhteismäärä on 159,50 euroa.
Käräjäoikeus pitää uskottavana, että edellä mainituista laskuista ilmenevät työtarvikkeet on käytetty nyt kysymyksessä olevalla työmaalla lukuun ottamatta Fn mainitsemia työkäsineitä ja ja kuulosuojaradiota.
Tarvikkeiden yhteissumma on ollut 1.573,41 euroa ja vähennettynä työkäsineiden ja kuulonsuojaradion hinnalla summaksi jää 1.413,91 euroa.
Kivituhka
Kirjallisina todisteina esitetyistä Rn tositteista ilmenee, että osoitteeseen Stie on kuljetettu kalliokivituhkaa 10.12.2012 kahdella kuormalla yhteensä 35,48 tonnia, 11.12.2012 kivituhkaa on kuljetettu 16,6 tonnia, 7.12.2012 kivituhkaa on kuljetettu 17,78 tonnia, 21.1.2013 kivituhkaa on kuljetettu 16,76 tonnia, 22.1.2013 kivituhkaa on kuljetettu kolmella kuormalla yhteensä 48,38 tonnia, 6.6.2013 kivituhkaa on kuljetettu kahdella kuormalla yhteensä 30,88 tonnia. Lisäksi yhden Rn tositteen mukaan osoitteeseen Ktie on 3.7.2013 kuljetettu kivituhkaa 4,15 tonnia. F on kertonut, että edellä mainitussa osoitteessa sijaitsee Dn varasto, jossa säilytetään kivituhkaa ja josta sitä voi tarvittaessa hakea.
Käräjäoikeus katsoo Rn tositteilla selvitetyksi, että tositteista ilmenevä määrä on kuljetettu nyt kysymyksessä olevalla työmaalle siltä osin kuin kivituhkakuljetuksiin on merkitty toimitusosoitteeksi Stie.
Vaikka Fn kertomus Ktiellä sijaitsevasta Dn varastosta on sinänsä uskottava, käräjäoikeus katsoo kuitenkin jääneen epäselväksi, onko Rn laskun mukaan Ktielle toimitettu kivituhka viety Dn varastolta juuri nyt kysymyksessä olevalle työmaalle.
Yhteenvetona voidaan todeta näytetyksi, että työmaalle on näytetty toimitetun kivituhkaa yhteensä 165,88 tonnia. Dn veloittaessa kivituhkasta 12,32 euroa tonnilta kivituhkan yhteissummaksi saadaan 2.043,64 euroa.
Maanajo
Kirjallisena todisteena esitetyn erittelyn mukaan työmaalta oli ajettu pois maata, mihin maanajoon Fn kertoman mukaan liittyvät erittelyssä mainitut veloitukset 3- ja 4-akselisen auton käytöstä. Lisäksi erittelyssä on mainittu maanajoon käytetyt työtunnit. F on kertonut, että kaivuumassat olivat olleet tontin kulmassa kasoina ja ne oli kuljetettu sieltä lopuksi Espoon kaupungin maanläjitysalueelle.
Fn mukaan tontti oli ollut niin tasainen, ettei niin suurta määrää maata ollut voinut laittaa sinne. Maata oli käytetty ainoastaan toisen talon edessä olleen painauman täyttämiseen. Vielä F on kertonut, että kukaan ei ollut kieltänyt maan pois viemistä.
H ja M ovat todenneet, että sopimuksen mukaan paikalta ei ollut saanut ajaa yhtään kuormaa maata pois. M on kertonut, että 22.11.2012 kaivinkoneen työmaalle tuonut kuorma-auton kuljettaja oli jäänyt paikalle odottamaan, jolloin M oli sanonut tälle, ettei
kuorma-autoa tarvita, koska tontilta ei ajettaisi mitään pois. M oli sanonut asiasta myös kaivinkoneen kuljettajalle. M ei ollut nähnyt, että tontilla olisi ollut maata kasoissa kesällä 2013.
D ei ole esittänyt maanajosta Fn kertomuksen ja tämän laatiman erittelyn lisäksi muuta selvitystä. Tämän vuoksi ja Mn ja Hn kiistettyä maanajon, käräjäoikeus katsoo jääneen epäselväksi, oliko työmaalta viety maata pois.
Multa
Dn laskutukseen sisältyy mullan vieminen työmaalle. Tältä osin on esitetty kirjallisena todisteena Tn lasku, josta ilmenee ostetuksi yhteensä 48,65 tonnia multaa yhteishintaan 1.100,95 euroa. Laskuun on merkitty ostajan viitteeksi Ktie. Tämä viittaa siihen, että multa on toimitettu Ktielle, jossa on edellä kivituhkan yhteydessä selostetulla tavalla ollut Dn varasto.
Toisaalta M on kertonut, että A-talon uudet asukkaat olivat kertoneet tontille tuodun mullan olleen soveltumaton heidän käyttötarkoitukseensa. Tämä osoittaa, että tontille oli viety multaa.
Tontille oli siten Mn kertomuksen mukaan viety multaa.
Käräjäoikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt aihetta epäillä, etteikö Tn lasku koskisi juuri tontille toimitettua multaa.
Kuittausvaatimus liittyen väitettyyn Dn aiheuttamaan vahinkoon
B-talon säiliö oli rikkoontunut kesällä 2013.
H ja M ovat väittäneet, että D oli huolimattomalla toiminnallaan aiheuttanut säiliön rikkoontumisen.
D on väittänyt, että säiliö oli rikkoontunut, koska se ei ollut soveltunut nyt kysymyksessä olevaan kohteeseen.
Asiassa on Mn ja Fn kertomuksilla selvitetty, että säiliön rikkoontumisen tultua ilmi M oli ilmoittanut asiasta Flle ja säiliön valmistaneen tehtaan edustajalle, jotka olivat menneet katsomaan säiliötä.
Säiliön rikkoontumisesta ovat kertoneet todistajina kuullut Dn työntekijä G, joka oli ollut kaivamassa säiliötä esille sekä rakennusinsinööri T, joka oli ollut Mn pyynnöstä tarkastamassa säiliötä. Säiliön valmistaneen tehtaan edustajaa ei ole kuultu asiassa.
G on kertonut, että säiliö oli kaivettu esiin kaivurilla styroksiin asti, jonka jälkeen kaivamista oli jatkettu lapiolla. Säiliön halkeama oli ollut säiliön etupuolella siinä kohdassa, missä oli ollut putki. Säiliön vaurio oli johtunut siitä, että säiliö oli noussut. Säiliön nousemisesta johtuen myös styroksi oli mennyt vähän rikki. Kirjallisena todisteena esitetyssä kuvassa näkyvä punainen muoviputki on revennyt rikki säiliön noustessa. Putki tulee talosta ja kulkee maan alla. Jos säiliö nousee maasta, niin putki menee sen mukana rikki. Kaivurin kauha ei ollut osunut säiliöön. Säiliö oli niin ohut, ettei se ollut soveltunut kyseiseen maastoon. Paikalla oli paljon nousevaa pohjavettä.
T on kertonut, että säiliön päällä oli ollut selkeä jälki siitä, että jokin oli painanut sitä ylhäältä päin. Tn käsityksen mukaan veden paine ei ollut voinut aiheuttaa vauriota. Mikäli säiliö olisi noussut, styroksit olisivat menneet rikki ja maanpinnassa olisi ollut halkeamia, eikä tässä tapauksessa ollut käynyt niin. Tn mukaan kaivinkoneen tassu oli saattanut aiheuttaa vaurion.
Yhteenvetona esitetystä todistelusta voidaan todeta, että Tn käsityksen mukaan kaivinkoneen tassu oli saattanut aiheuttaa säiliön rikkoontumisen. Toisaalta D on tuonut esille oman toimintansa ja esittänyt mahdollisen syyn säiliön rikkoontumiselle eli veden paineen aiheuttama säiliön nouseminen ja säiliön soveltumattomuus nyt kysymyksessä olevaan kohteeseen. Asiassa on selvitetty, että toinen säiliöistä oli jo asennusvaiheessa irronnut kertaalleen kiinnityksistään veden paineen takia, mikä osoittaa veden paineen voimakkuutta ja siten tukee Dn selitystä säiliön rikkoontumisen syystä.
Käräjäoikeus arvioi, että Dn esittämä selitys säiliön rikkoontumiselle on yhtä todennäköinen selitys kuin Hn ja Mn esittämä selitys. Ottaen lisäksi huomioon Dn esittämä selvitys omasta toiminnastaan käräjäoikeus katsoo, ettei Dn asennuksessa ole osoitettavissa tällä näytöllä sellaista, mikä voitaisiin katsoa sen huolimattomuudeksi. Säiliön ei siten voida katsoa rikkoontuneen Dn huolimattoman menettelyn seurauksena.
Käräjäoikeus toteaa lisäksi, ettei asiassa ole näytetty, että H ja M olisivat reklamoineet ja esittäneet yksilöityä rahamääräistä korvausvaatimusta Dtä kohtaan kohtuullisessa ajassa siitä, kun säiliön rikkoontuminen oli havaittu. Tältä osin käräjäoikeus toteaa seuraavaa.
Todistustaakka reklamaatiosta on sillä, joka väittää reklamaation tehdyksi.
Kuten edellä on todettu, M oli ilmoittanut säiliön rikkoontumisesta Flle ja F oli mennyt paikan päälle katsomaan säiliötä. Mn mukaan hän oli tuolloin tehnyt Flle selväksi, että hänen käsityksensä mukaan kaivinkone oli rikkonut säiliön. Mn mukaan hän oli kehottanut Ftä hoitamaan asian kuntoon ja sanonut, että selvitetään asia myöhemmin. Fn mukaan M ei ollut esittänyt, että säiliön rikkoontuminen olisi johtunut Dstä.
Käräjäoikeus katsoo, ettei Mn kertomus yksinään riitä näyttämään toteen, että M olisi vastoin Fn kertomaa reklamoinut säiliön rikkoontumisesta edellä kerrotussa tilanteessa.
Kirjallisena todisteena (K3 ja V2) esitetyssä kirjelmässä 8.2.2017 M ilmoittaa, että jätesäiliö on rikottu korjauskelvottomaksi. Kirjelmässä ei ole kuitenkaan esitetty yksilöityä rahamääräistä korvausvaatimusta Dtä kohtaan.
Yhteenvetona todeta, että asiassa on selvitetty edellä mainitulla kirjallisella todisteella, että M on reklamoinut säiliön rikkoontumisesta 8.2.2017. Muun selvityksen puuttuessa on katsottava, että H ja M ovat esittäneet korvausvaatimuksensa määrältään yksilöitynä ensimmäisen kerran vasta asian käräjäoikeuskäsittelyssä.
Säiliön rikkoontuminen oli havaittu vuonna 2013. Käräjäoikeus katsoo, etteivät H ja M olleet reklamoineet ja esittäneet korvausvaatimuksiaan kohtuullisessa ajassa.
Edellä olevilla perusteilla Dn ei ole korvattava säiliön rikkoontumisesta Hlle ja Mlle mahdollisesti aiheutunutta vahinkoa eikä tässä tapauksessa vahinkoon ja sen määrään sekä vahingon kärsineen ja kuittaukseen oikeutettuun osapuoleen ole tarpeen ottaa enempää kantaa. Hn ja Mn Dhen kohdistamat vaatimukset hylätään.
Koska säiliön rikkoontumisen ei ole katsottu johtuneen Dstä johtuvasta syystä, H ja M ovat vastuussa Dn laskuun sisältyvistä säiliön korjaamisesta aiheutuneista kustannuksista.
Yhteenveto, kohtuullisuusarviointi ja lopputulos
Käräjäoikeus on edellä katsonut näytetyksi laskutuksen perusteena talven 2012-2013 töistä arvonlisäveroineen 3.002,04 euroa ja kevään/kesän 2013 töistä arvolisäveroineen 2.595,32 euroa. Lisäksi käräjäoikeus on katsonut näytetyksi, että työhön on käytetty tarvikkeita yhteensä 1.413,91 euron edestä ja työmaalle on tuotu kivituhkaa 2.043,64 euron edestä sekä multaa 1.100,95 euron edestä.
Työsuorituksen kokonaishinta on siten 10.155,86 euroa.
Arvioitavaksi tulee vielä, onko edellä mainittu kokonaishinta kuluttajansuojalain 8 luvun 23 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuullinen.
M on kertonut harrastaneensa kustannuslaskentaa. Hänen arvionsa mukaan nyt kysymyksessä olevien säiliöiden asennushinta on noin 800-1000 euroa ja tässä tapauksessa, kun kaivannot on täytynyt ensin avata, hinta on noin 1.000-1.200 euroa.
Fn mukaan vastaajien esittämä hinta asennustyöstä on mahdollinen, jos paikalla ei ole pohjavettä eikä säiliötä tarvitse ankkuroida ja jos kaivuumassa voidaan käyttää uudelleen sekä levittää ympäristöön.
T on kertonut kysyneensä säiliön ylös nostamisen ja uudelleen asentamisen hintaa eräältä säiliöiden asentamista tekevältä yritykseltä ja saaneensa vastaukseksi 1.500 euroa sisältäen koneen tuonnin ja poisviennin ja tarvittavan määrän asennushiekkaa. Tn mukaan nyt kysymyksessä oleva työkohde oli ollut tavanomainen.
Kirjallisena todisteena (V3) esitetyn jätevesijärjestelmien hankkimis- ja asennuskustannuksia koskevan selvityksen mukaan umpisäiliön asennuksen ja maaperäkäsittelyn kustannukset ovat 2.600 euroa.
Mn arvion osalta on otettava huomioon, että hän puhuu omassa asiassaan. Tn kertomus puolestaan perustuu toisen käden tietoihin eikä hänen saamansa arvion osalta ole varmuutta siitä, mitä mainittu hinta tarkalleen ottaen sisältää. Kirjallisena todisteena esitetystä jätevesijärjestelmien hankkimis- ja asennuskustannuksia koskevasta selvityksestä ei tarkemmin ilmene, mitä toimenpiteitä ja materiaaleja siinä esitetty hinta sisältää ja toisaalta selvityksessä esitettyyn hintaan sisältyy maaperäkäsittely, josta tässä työssä ei ole ollut kysymys. Edellä kerrottu huomioon ottaen edellä kerrotut selvitykset voivat olla enintään suuntaa-antavia arvioita säiliön asennuskustannuksista.
Hinnan kohtuullisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon palveluksen sisällön lisäksi sen laajuus, laatu, taloudellisesti tarkoituksenmukainen suoritustapa, sopimuksentekoajankohdan käypä hinta tai hinnan laskemistapa sekä muut olosuhteet.
Fn ja Mn kertomuksilla on selvitetty, että asennusvaiheessa toisen säiliön ankkurointi oli pettänyt ja säiliö oli noussut ylös. Tämä osoittaa, että olosuhteet säiliöiden asentamiseen ovat olleet haastavia ja että työ on jouduttu osittain tekemään kahteen kertaan. Asiassa ei ole selvitetty, että Dn käyttämä asennustapa olisi ollut epätarkoituksenmukainen tapa työn suorittamiseen.
Edellä kerrotuissa olosuhteissa käräjäoikeus pitää työsuorituksen kokonaishintaa 10.155,86 euroa määrältään kohtuullisena.
H ja M ovat hyväksyneet Dn laskun jakamisen puoliksi heidän keskensä. Näin ollen ja koska asiassa ei ole esitetty tarkkaa selvitystä siitä, miten työt ja materiaalit olivat jakautuneet A-talon ja B-talon kesken, käräjäoikeus katsoo, että Hn ja Mn tulee vastata kokonaishinnasta puoliksi. Kummankin osuus on siten 5.077,93 euroa.
Korkovaatimus on ollut riidaton.
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa säädettyä on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n mukaan, jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 2 momentin mukaan, jos asia palautetaan, kysymys kuluista ylemmässä tuomioistuimessa on tutkittava alemmassa oikeudessa palautetun asian yhteydessä.
D on kanteessaan vaatinut kummaltakin palvelussopimukseen perustuvana saatavana 10.500 euroa korkoineen. Dn vaatimuksen perusteena olevat työt ja työssä käytetyt materiaalit on osittain hylätty näyttämättöminä ja vaatimuksesta on hyväksytty määrällisesti noin puolet. Hn ja Mn kuittausvaatimus on hylätty. Käräjäoikeus katsoo edellä olevan perusteella, että käsillä on tilanne, jossa vaatimuksista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi. Osapuolten hyväksymättä jääneet vaatimukset eivät ole olleet merkitykseltään vähäisiä eivätkä ne ole koskeneet harkinnanvaraista seikkaa. Näissä olosuhteissa käräjäoikeus katsoo, ettei asiassa ole perusteita poiketa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n osavoittotilannetta koskevasta pääsäännöstä, jonka mukaan asianosaiset vastaavat itse omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tuomiolauselma
H ja M velvoitetaan kumpikin suorittamaan D Oy Kuljetusliikkeelle asennustyöstä 5.077,93 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 2.5.2015 lukien.
Kantajan vaatimukset muilta osin, vastaajien kuittausvaatimus ja osapuolten oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään.
Lainkohdat Kuluttajansuojalaki 8 luvun 23 §
MUUTOKSENHAKU
Tähän ratkaisuun saa hakea muutosta valittamalla Helsingin hovioikeuteen tai ennakkopäätösvalituksella korkeimmalta oikeudelta. Ratkaisuun tyytymättömän on puhevallan menettämisen uhalla ilmoitettava tyytymättömyytensä käräjäoikeudelle viimeistään seitsemäntenä päivänä käräjäoikeuden ratkaisun päivästä lukien.
Tyytymättömyyden ilmoitus
Kantaja D Oy Kuljetusliike on ilmoittanut tyytymättömyyttä siltä osin kuin käräjäoikeus on hylännyt kantajan vaatimuksia.
Vastaajat H ja M ovat ilmoittaneet tyytymättömyyttä koko tuomioon.
Valitusosoitus liitteenä
Valituksen määräpäivä 1.11.2021
Vastavalituksen määräpäivä 15.11.2021
Käräjätuomari
RAKENNUSRIIDAT