Milloin arkkitehdin suunnitelmat saavat tekijänoikeudellista suojaa?

Kysymys herää usein silloin kun on suunniteltu rakennus ja asiakas haluaa tehdä siihen muutoksia. Tai kun on suunniteltu tyyppitalo ja tilaaja alkaa monistaa kuvia ja tehdä niihin muutoksia.

Lähtökohta on tekijänoikeuslaissa, että rakennustaiteen tuotteen on oltava teos, eli sen oltava itsenäinen ja omaperäinen ja ilmennettävä tekijänsä persoonallisuutta.

Korkein oikeus on käsitellyt rakennustaiteen tuotteiden suojaa ratkaisuissa 1989:149 ja 1988:4.

Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 2002:5 on asiaa käsitelty perusteellisesti. Alla lainattu osa sen yleisperusteluista:


Tekijänoikeudesta

Tekijänoikeuslain (TekijäL, 404/1961) 1 §:n 1 momentin mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Lainkohdassa mainitaan esimerkkinä suojattavista teoslajeista muun muassa rakennustaiteen tuote. TekijäL 1 §:n 2 momentin mukaan kirjallisena teoksena pidetään muun muassa
selittävää piirustusta.

Tekijän taloudellisista oikeuksista säädetään TekijäL 2 §:ssä. TekijäL 2 §:n mukaan tekijänoikeus tuottaa, lain 2 luvussa säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna. TekijäL 2 § 3 momentin mukaan teos saatetaan yleisön saataviin, kun se esitetään julkisesti tai kun se kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen tai näytetään julkisesti.

Tekijän moraalisista oikeuksista säädetään TekijäL 3 §:ssä. TekijäL 3 §:n 1 momentin mukaan tekijä on ilmoitettava hyvän tavan mukaisesti, kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin (ns. isyysoikeus). Lisäksi säännöksessä kielletään teoksen muuttaminen tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla ja teoksen saattaminen yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä (ns. respektioikeus, TekijäL 3 § 2 momentti).

TekijäL 4 §:n 1 momentin mukaan sillä, joka on kääntänyt teoksen tai muunnellut sitä tai saattanut sen muuhun kirjallisuus- tai taidelajiin, on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen. TekijäL 4 §:n 2 momentissa säädetään, että jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen.

TekijäL 8 §:n 1 momentin mukaan teos katsotaan julkistetuksi, kun se luvallisesti on saatettu yleisön saataviin. Saman pykälän 2 momentin mukaan teos katsotaan julkaistuksi, kun se kappaleita on tekijän suostumuksella saatettu kauppaan tai muutoin levitetty yleisön keskuuteen.

Teos voidaan luoda useiden henkilöiden yhteistyönä. Tällainen useiden tekijöiden luovista panoksista muodostuva teos voi olla joko yhteisteos tai yhteenliitetty teos. Yhteisteoksesta säädetään TekijäL 6 §:ssä. Sen mukaan kahden tai useamman tekijän yhdessä luomaan teokseen, jossa tekijöiden osuudet eivät muodosta itsenäisiä teoksia, on tekijöillä tekijänoikeus yhteisesti. Kullakin heistä on kuitenkin valta vaatimusten esittämiseen oikeuden loukkauksen johdosta.

Yhteenliitetty teos on kyseessä silloin, kun tekijöiden panokset kokonaisuudesta ovat toisistaan erotettavissa. Tällöin kukin tekijöistä määrää muista riippumatta vain omasta osuudestaan. Esimerkkinä yhteenliitetystä teoksesta voidaan mainita kirja, jossa on sekä tekstiä että kuvitusta. Yhteenliitettyihin teoksiin ei sovelleta TekijäL 6 §:n yhteisteoksia koskevaa säännöstä.

Tekijänoikeus syntyy alunperin teoksen luoneelle luonnolliselle henkilölle tai henkilöille. Tekijä voi kuitenkin luovuttaa oikeutensa toiselle, myös oikeushenkilölle.Oikeushenkilö on esimerkiksi osakeyhtiö.

Tekijänoikeuden luovutusta koskevat yleiset säännökset ovat TekijäL 27 - 29 §:ssä. TekijäL 27 §:n mukaan tekijänoikeus voidaan, TekijäL 3 §:n säännöksistä johtuvin rajoituksin, luovuttaa kokonaan tai osittain. TekijäL 2 §:ssä tarkoitetut taloudelliset oikeutensa tekijä voi luovuttaa kokonaan tai osittain. TekijäL 3 §:ssä tarkoitetuista moraalisista oikeuksistaan tekijä voi luopua vain, jos kysymyksessä on laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettu teoksen käyttäminen.

Tekijänoikeuden luovutusta koskeva sopimus voi olla paitsi kirjallinen, myös suullinen tai ns. hiljainen eli konkludenttinen sopimus. Konkludenttisesta sopimuksesta on kyse silloin, kun osapuolten välisen vakiintuneen käytännön, olosuhteiden tms. perusteella voidaan katsoa tekijänoikeuden siirtymisestä tietyssä laajuudessa sovitun.

TekijäL 28 §:n mukaan ellei toisin ole sovittu, ei se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta toiselle. TekijäL 29 §:n mukaan tekijänoikeuden luovutuksesta tehdyn kohtuuttoman ehdon sovittelusta on voimassa, mitä varallisuusoikeudellisesta oikeustoimista annetussa laissa (228/1929) on säädetty.

TekijäL 43 §:n mukaan tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän kuolinvuodesta. Jos kyse on TekijäL 6 §:ssä tarkoitetusta teoksesta eli yhteisteoksesta, tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuodesta.

Teosharkinnasta

Tekijänoikeussuojaa saadakseen kirjallisen tai taiteellisen tuotteen on yllettävä teostasoon eli ylitettävä niin sanottu teoskynnys, eli sen on oltava tekijänsä henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos. Itsenäisyys- ja omaperäisyysvaatimuksen katsotaan yleensä täyttyvän, jos voidaan olettaa, ettei kukaan muu vastaavaan työhön ryhtyessään olisi tehnyt samanlaista teosta. Tekijänoikeussuojan edellytyksenä ei ole muita erityisiä vaatimuksia. Ratkaisu teoskynnyksen ylittymisestä tehdään tapauskohtaisella harkinnalla.
Tuotteen kirjallisella tai taiteellisella tasolla taikka sen aikaansaamiseksi vaaditulla työ- tai tietomäärällä ei ole merkitystä tekijänoikeussuojan kannalta. Lisäksi tekijänoikeussuoja on periaatteessa teoksen käyttötarkoituksesta riippumatonta. Tämän mukaisesti myös käytännöllinen tuote voi olla teos.
Tekijänoikeus suojaa sekä teosta kokonaisuutena että sellaista teoksen osaa, jota muusta teoksesta irrallaan tarkasteltuna voidaan pitää tekijänsä luovan työn omaperäisenä tuloksena.
Tekijänoikeus ei suojaa ideoita, aiheita tai periaatteita sellaisenaan, vaan sitä yksilöllistä ilmaisumuotoa, johon ne on saatettu. Samasta aiheesta voidaan siten tekijänoikeuden estämättä tehdä useita teoksia, ja tiettyyn teokseen sisältyvää ideaa tai periaatetta voidaan hyödyntää uudenlaisessa ilmaisumuodoss

Rakennustaiteen tuotteista

Rakennustaiteen tuotteita ovat sekä rakennusten arkkitehtipiirustukset että rakennukset. Valmis rakennus ja sen piirustus ovat saman rakennusteoksen kappaleita.
Tekijänoikeussuojaa saadakseen rakennustaiteen tuotteen on oltava edellä luonnehdituin tavoin teos, eli sen oltava itsenäinen ja omaperäinen ja ilmennettävä tekijänsä persoonallisuutta. Tekijänoikeuslain esitöissä (komiteanmietintö 1953:5, s. 45) on todettu hyvin yleisluontoisesti, että rakennustaiteen tuotteilla tarkoitetaan rakennustaiteellisia luomuksia, jollaisia voivat olla sekä koko rakennukset että niiden taiteellisesti muodostetut osat.

Oikeuskirjallisuudessa on rakennustaiteen tuotteista todettu seuraavaa: "Arkkitehtoniset teokset ovat suojattuja sikäli kuin ne rakennuksen suunnittelun ja sijoituspaikan tahi sen yksityiskohtien (huoneiden asettelu, valaistussuhteet, porraskäytävien luku, mukavuudet) puolesta edustavat jotakin taiteellista lisää. Tavallisimmin tämä lisä ilmenee rakennuksen julkisivussa, mutta saattaa käydä ilmi myös portista, ovista jne. -- Rakennuksen ei-taiteelliset osat, kuten huoneiden jaotus, ovat suojaa vailla ja niiden toisintaminen on sallittua." (Kivimäki, T.M.: Uudet tekijänoikeus- ja valokuvauslait, s. 28) Rakennustaiteen tuotteessa teokselta edellytettävä omaperäisyys voi siten olla havaittavissa joko rakennuksen julkisivussa tai sen sisäosissa. Tekijänoikeussuojaa eivät saa yksinkertaiset, itsestään selvät rakenneratkaisut.

Korkein oikeus on käsitellyt rakennustaiteen tuotteiden suojaa ratkaisuissaan 1989:149 ja 1988:4.
Ratkaisussaan 1989:149 korkein oikeus katsoi, että arkkitehdin suunnittelema tyyppitalo ei nauttinut tekijänoikeussuojaa rakennustaiteen teoksena. Korkein oikeus katsoi, että rakennus ei ollut riittävän omaperäinen ja itsenäinen arkkitehtonisilta elementeiltään eikä myöskään kokonaisuutena. Ratkaisussa todettiin, että talo erosi monista tavallisista pientaloista niin sanotun kartanotyylinsä perusteella. Kyseinen tyyli ilmeni talon arkkitehtonisissa elementeissä, kuten aumakatossa, suuressa terassissa ja erkkereissä. Ratkaisun mukaan nämä elementit olivat kuitenkin jo aiemmin tunnettuja ja paljon käytettyjä, joten talo ei täten kokonaisuutena arvioiden mainittavasti eronnut muista myynnissä olleista pientaloista. Korkein oikeus kiinnitti tältä osin huomiota muun muassa pientalojen suunnittelussa vaikuttavien käytännöllisten olosuhteiden vaikutukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1988:4 oli kyse siitä, että henkilö B oli pyytänyt eräältä yhtiöltä tarjousta motellirakennuksesta ja määrännyt, että se oli rakennettava hirrestä, sekä antanut ohjeita rakennuksen koosta, huonemäärästä ja huoneiden sijoittelusta. Motellirakennuksen tuli muodostaa yhdessä paikalla jo olevan huoltamorakennuksen kanssa yhtenäinen kokonaisuus. Henkilö A oli yhtiön toimeksiannosta laatinut rakennuspiirustukset noita ohjeita ja määräyksiä noudattaen. Korkeimman oikeuden mukaan annetut ohjeet ja määräykset olivat olennaisesti rajoittaneet A:n mahdollisuuksia luoda itsenäinen ja omaperäinen rakennusteos. Pii-
rustusten kuvaamaa rakennusta ei omaperäisyyden puuttuessa pidetty tekijänoikeuslain 1 §:n 1 momentin nojalla suojattuna.

Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisussa 24.8.1989 (S 87/357) oli kyse pientalon tekijänoikeussuojasta. Hovioikeus katsoi, että pientalo oli tekijänoikeudellisesti suojattu, koska se erosi yleisesti kaupan olleista vastaavanlaisista rakennuksista varsinkin keittiön, ruokailutilan, erkkerien ja julkisivun suunnittelun osalta, eikä kukaan muu suunnittelija olisi itsenäisesti päätynyt samaan ratkaisuun. Tekijänoikeusneuvosto oli päätynyt lausunnossaan 1987:6 samaan lopputulokseen.

Jos rakennuspiirustusten kuvaamaa tuotetta ei voida pitää TekijäL 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna rakennusteoksena, piirustukset voivat kuitenkin saada suojaa selittävänä piirustuksena ja siten kirjallisena teoksena TekijäL 1 §:n 2 momentin nojalla.
Selittävänkin piirustuksen on tekijänoikeussuojaa saadakseen oltava teos eli ylitettävä teoskynnys. Usein kuitenkin selittävien piirustusten ilmenemismuoto määräytyy pitkälti niiden ulkoisten seikkojen mukaisesti, joita pyritään kuvaamaan, eikä niinkään tekijän luovan työn perusteella. Tavanomaiset rakennuspiirustukset, jotka ovat vailla omaperäisyyttä, jäävät tekijänoikeussuojan ulkopuolelle.

Korkein oikeus käsitteli edellä mainitussa ratkaisussaan 1988:4 myös rakennuspiirustusten suojaa. Korkeimman oikeuden mukaan rakennuspiirustukset saattoivat saada suojaa TekijäL 1 §:n 2 momentin nojalla, vaikka niiden kuvaamaa motellirakennusta ei omaperäisyyden puuttuessa TekijäL 1 §:n 1 momentin nojalla suojattu. Piirustukset olivat kuitenkin tavanomaisia rakennuspiirustuksia vailla omaperäisyyttä, joten ne jäivät tekijänoikeussuojan ulkopuolelle.

Edellä mainittujen ratkaisujen lisäksi tekijänoikeutta rakennuksiin ja/tai rakennuspiirustuksiin on käsitelty useissa tekijänoikeusneuvoston lausunnoissa (lausunnot 1988:7, 1991:15, 1994:16, 1995:10, 1996:4, 1996:10, 1997:16, 1997:20 ja 2000:3). Useimmissa lausunnoissa on katsottu, että niissä tarkoitetut rakennustaiteen tuotteet ja/tai rakennuspiirustukset eivät ilmentäneet omaperäisyyttä ja jäivät siksi tekijänoikeussuojan ulkopuolelle (näin esim. lausunnot 1994:16, grillikatos ja sen rakennuspiirustukset; 1995:10, vinokattoinen, lautapäällysteinen, kaksikerroksinen huvila; 1997:20, pientalo; 2000:3, keskussairaalaan saneeraus- ja laajennustöihin liittyvät rakennuspiirustukset).

Rakennuksen muuttaminen

Teostasoon yltävän rakennuksen tekijänoikeuden haltijan yksinoikeutta on TekijäL:ssa rajoitettu. TekijäL 25 e §:n mukaan rakennusta tai käyttöesinettä saa omistaja tekijän luvatta muuttaa, mikäli teknilliset tai tarkoituksenmukaisuussyyt sitä vaativat. Säännöksestä ei kuitenkaan käy ilmi, mitä teknillisillä tai tarkoituksenmukaisuussyillä tarkoitetaan. TekijäL:n esitöissä on todettu seuraavaa:
"Rakennusteokset palvelevat tavallisesti ensi sijassa käytännöllistä tarvetta. Asian
luonnosta sen vuoksi johtuu, että kysymyksen ollessa sellaisesta teoksesta tekijän edun tietyissä olosuhteissa täytyy väistyä käytännöllisten ja teknillisten vaatimusten tieltä. Sama soveltuu myös käyttöesineisiin. Mainitun sisältöisen säännöksen ottaminen lakiehdotukseen on näyttänyt perustellulta. Se muodostaa rajoituksen tekijälle ehdotuksen 3 §:n 2 momentin mukaan kuuluvaan oikeuteen (respektioikeus) ja sitä on sen vuoksi tulkittava ahtaasti. Syyn muuttamiseen tulee olla joskaan ei ehdottomasti välttämättömän, niin kuitenkin objektiivisesti katsoen tarpeellisen, jotta rakennus tai esine voisi täyttää hyötytehtävänsä. Jos muutos tosiasiallisesti on tuollaisen syyn vaatima, saataisiin siihen ryhtyä ei vain tekijän suostumuksetta, vaan vieläpä silloinkin kun muutoksesta aiheutuisi sellainen teoksen muuttaminen taiteellisessa suhteessa, jota tekijä aiheellisesti voisi pitää arvoaan ja omalaatuisuuttaan loukkaavana". (komiteanmietintö 1953:5, s. 55—56)

TekijäL 25 e §:n säännöstä on tulkittu oikeuskirjallisuudessa siten, että se antaa oikeuden rakennusteoksen muuttamiseen myös silloin, kun rakennus on vasta suunnitteilla. (Haarmann, Pirkko-Liisa: Tekijänoikeus & lähioikeudet, s. 143. Meinander, Ragnar: Det rättsliga skyddet av byggnadskonst, NIR 1984, s. 287)
Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1995:18 oli kyse ravintolan sisustuksesta ja sen muuttamisesta. Ravintolan pinnat oli käsitelty siten, että ne muodostivat voimakkaita visuaalisia elementtejä (esim. maalaamattomat betonirakenteet, käsitellyt teräslevyt, näkyville jätetyt ilmastointiputket ja sähkövedot, siniset seinät, punaiset katot). Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että ravintolan sisustus sai kokonaisuutena suojaa TekijäL 1 §:ssä tarkoitettuna taiteellisena teoksena, vaikka yksittäiset ravintolan osakokonaisuudet eivät nauttineet itsenäistä suojaa. Tekijänoikeusneuvosto totesi myös, että rakennuksen omistajalla olisi oikeus muuttaa sisustusta TekijäL 25 e §:n nojalla, mikäli teknilliset tai tarkoituksenmukaisuussyyt sitä vaatisivat.
Muuttamisen sallittavuutta ja laajuutta oli tekijänoikeusneuvoston mukaan harkittava kussakin yksittäistapauksessa erikseen.
Rakennuksen muuttamisen sallittavuuden rajoista ei siten voida muodostaa yleisiä sääntöjä, vaan ratkaisu on tehtävä tapauskohtaisesti.