Kuittaaminen urakoitsijan konkurssissa?

Kuittaaminen tarkoittaa saatavien kuittaamista, jolloin maksettavaksi jää vain erotus. Yleisenä edellytyksenä on että molemmat saatavat ovat vastakkain eli kumpikin on toisensa velkoja ja velallinen ja että saatavat ovat erääntyneitä.

Entä onko rakennuttajalla oikeus kuitata urakkasopimukseen perustuvia vastasaatavia konkurssiin menneen urakoitsijan kolmannelle (esim. tavarantoimittajalle) siirtämästä saatavasta? Alla olevassa tapauksessa kuittausoikeus hyväksyttiin vaikka rakennuttajan saatava oli syntynyt vasta ns. kriittisen ajan jälkeen, josta säädetään velkakirjalain 28§:ssä:

"Luovuttajalta olevan saamisensa saa velallinen käyttää kuittaukseen, ei kuitenkaan, jos hän on sen hankkinut vasta sen jälkeen, kun hän jo oli saanut tiedon luovutuksesta tai hänellä oli riittävästi aihetta edellyttää sen tapahtuneen. Jos vastasaaminen erääntyi vasta sanotun ajankohdan jälkeen ja myöhemmin kuin velkakirja, ei kuittausoikeutta ole."

Kuittaus - Saamisen siirto - Rakennusurakka
Vaasan HO

Diaarinumero:
S 96/211
Antopäivä:
16.04.1997
Ratkaisunumero:
553
Esittelypäivä:
--
Asianumero:
VaaHO:1997:12
Urakoitsija oli siirtänyt kolme urakkasopimuksen mukaista maksuerää yhtiölle tavaratoimitusten maksuksi. Rakennuttajana ollut kunta, jolle oli asianmukaisesti ilmoitettu siirrosta, ei ollut maksanut siirrettyjä eriä yhtiölle vaan urakoitsijalle.
Koska kunta ei ollut maksanut urakkaeriä saamisoikeuden haltijana olleelle yhtiölle, suoritus ei ollut vapauttanut kuntaa maksuvelvollisuudesta eikä saatava ollut suorituksen takia lakannut.
Kunta oli sittemmin purkanut urakkasopimuksen ja saattanut kohteen loppuun omana työnään, josta sille oli aiheutunut kustannuksia.
Urakoitsija oli asetettu konkurssiin ja konkurssituomiossa oli vahvistettu kunnalle rakennustyön loppuunsaattamisesta aiheutunut saatava. Kun yhtiö velkoi urakkaeriä kunnalta, kunta vaati konkurssituomiossa vahvistettua saatavaansa käytettäväksi kuittaukseen.
Yhtiön velkomat urakkaerät ja kunnan urakoitsijalta oleva saatava perustuvat samaan, molemminpuolisesti velvoittavaan sopimussuhteeseen.
Hovioikeus katsoi, että tällaiseen sopimukseen perustuvaa saatavaa voitiin käyttää kuittaukseen pääsaatavan siirronsaajaa kohtaan, vaikka saatava olisi lopullisesti muodostunut velkakirjalain 28 §:ssä tarkoitetun kriittisen hetken jälkeen. Samoin voitiin poiketa mainitussa lainkohdassa tarkoitetusta vastasaatavan erääntymistä koskevasta rajoituksesta.
Kunnalla oli oikeus käyttää urakoitsijalta olevaa vastasaamistaan kuittaukseen siirronsaajana olevaa yhtiötä vastaan.
Ks. Jouko Halila: Saamisoikeuksien kuittauksesta, Vammala 1961, s. 46-51 Y. J. Hakulinen: Velkakirjalaki, Porvoo 1965, 2. painos, s. 170-193 Jarno Tepora - Tapio Takki: Factoring, Tampere 1994, s. 95-99
Jäsenet: Lauri Halmelinna, Seppo Männikkö, Pirjo Latvala (sj.)
Esittelijä: Marja K.
Yhtiö pyysi valituslupaa KKO:lta.
KKO myönsi valitusluvan VL:97-191 E:4.11.1997.
Korkeimman oikeuden ratkaisu (LVT:3): Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
KKO:1998:102 A:15.9.1998 T:2948 D:S-97/1145