Työntekijän korvausvastuu ja rikos

Työntekijän korvausvastuuta on työssä aiheutettujen vahinkojen osalta rajoitettu. Vahinko voi kohdistua toiseen työntekijään, työnantajan sopimuskumppaniin tai kokonaan ulkopuoliseen. Ns. kanavointisäännöksen mukaan (vahingonkorvauslaki 6 luku 2§) vahingosta vastaa ensisijaisesti työnantaja.

Työantajalle aiheuttamastaan vahingosta työntekijän vastuuta kohtuullistetaan ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava.

Yleisimpiä kysymyksiä ovat vahingot työnantajan sopimuskumppania kohtaan. Työntekijä ei vastaa juuri koskaan työnantajan sopimuskumppanille aiheuttamastaan vahingosta. Siitä on alla KKO tapauksia. Poikkeuksena on tahallinen teko tai laiminlyönti ja rajoitetusti törkeän huolimattomuuden tilanteet.(Työntekijä voi näissä tilanteissa joutua kuitenkin korvausvastuuseen työnantajalle edellisen kappaleen mukaisesti kohtuullistettuna.)

Katso työntekijän korvausvastuusta.

Alla olevassa korkeimman oikeuden tapauksessa oli kysymys rikoksesta. Aiheuttaako rikos korvausvastuun? Tahallisissa rikoksissa näin tapahtuukin. Mutta osa rikoksista on tuottamuksellisia, jolloin korvausvastuuta ei välttämättä synny siltä osin kuin vahinko on aiheutettu työnantajan sopimusvastuuta täytettäessä. Tapauksen käsittelyn aikana on selvitetty, että tulipalon ensihavainnot on tehty rakennuksen katon siltä alueelta, jolla A on noin 10 minuuttia aikaisemmin käyttänyt kaasupuhallinta kiinnittäessään kattoon kumibitumimattoa. A on tällöin kiinnittäessään mattoa katon ja sille rakennetun, vain osittain huopasuikaleella peitetyn suojarakenteen yhtymäkohdassa lämmittänyt katolle jo asennettua vanhaa kumibitumimattoa kaasuliekillä, vaikka hän on havainnut rakenteessa rakoja. Käytettäessä avotulta kerrotuissa olosuhteissa tulipalon syttymisen vaara on esitetyn selvityksen mukaan ollut erityisen suuri, minkä vuoksi tulen käyttäminen on vaatinut A:lta erityistä varovaisuutta. Tämän noudattamisen A on laiminlyönyt. A on siten käsitellyt tulta varomattomasti. Jutussa ei ole tullut ilmi, että tulipalo olisi syttynyt jostain muusta syystä kuin A:n edellä kerrotusta varomattomuudesta tulenkäsittelyssä. A on siten varomattomuudellaan aiheuttanut tulipalon. A on näin ollen syyllistynyt alempien oikeuksien hänen syykseen lukemaan tuottamukselliseen tulipalon aiheuttamiseen.
Sen sijaan on jäänyt näyttämättä, että tulipalo olisi aiheutunut siitä, että A olisi jättänyt henkilökohtaisella vastuullaan olleen kaasupolttimen katolle ilman vartiointia kahvitauon ajaksi.

A ei ole D Ky:n ja Icopal Oy:n välisen sopimuksen osapuoli. Hänen korvausvelvollisuutensa ei määräydy näiden yhtiöiden sopimuksen perusteella. A on tosin menetellyt edellä kerrotulla tavalla varomattomasti tulta käsitellessään ja siten syyllistynyt tuottamukselliseen tulipalon aiheuttamiseen. Hänen varomattomuutensa on kuitenkin ilmennyt vain hänen työnantajansa Icopal Oy:n sopimusvelvoitteen täyttämisessä. Se seikka, että hänen menettelynsä on myös rikos, ei ole tuottamuksen ohella itsenäinen vahingonkorvausperuste. Näillä perusteilla A ei ole menettelynsä johdosta velvollinen korvaamaan kommandiittiyhtiön palovahinkoja.

Icopal Oy:n vahingonkorvausvelvollisuus
Tulipalo on aiheutunut Icopal Oy:n työntekijän A:n tuottamuksesta hänen täyttäessään yhtiön sopimusvelvoitetta ja siten yhtiön sopimusrikkomuksesta. Yhtiö on sen vuoksi lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan sopimuskumppanilleen D Ky:lle tulipalon johdosta syntyneen vahingon.

A:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus
Asian laadun vuoksi ei ole aihetta velvoittaa A:ta suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvausta Helsingin kaupungille, Mallasjuoma Oy:lle eikä kommandiittiyhtiölle.


KKO:1994:5

Dokumentin versiot
På svenska
Vahingonkorvaus - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu - Työntekijän korvausvastuu
Rangaistava teko
Diaarinumero:
R91/642
Esittelypäivä:
26.5.1993
Antopäivä:
21.1.1994
Taltio:
137

Työntekijä oli tuomittu rangaistukseen tuottamuksellisesta tulipalon aiheuttamisesta sen johdosta, että hän suorittaessaan työnantajansa puolesta katon korjaustöitä kaasuliekillä oli varomattomuudellaan aiheuttanut tulipalon työn tilaajan rakennuksessa. Tilaajan vahingonkorvausvaatimus hylättiin, - työnantajaa vastaan, koska tilaaja oli laiminlyönyt sopimuksen mukaisen velvollisuutensa palovakuuttaa työn kohteen, ks. KKO:1982-II-139; - työntekijää vastaan, koska hänen tuottamuksensa oli ilmennyt vain hänen työnantajansa sopimusvelvoitteen täyttämisessä eikä teon rangaistavuus ollut tuottamuksen ohella itsenäinen korvausperuste,
ks. KKO:1992:165, KKO:1992:166 ja KKO:1993:38.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.1.1994
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän syyte Helsingin raastuvanoikeudessa
Syyttäjä on lausunut, että A oli 9.11.1987 Helsingissä kiinnittäessään Icopal Oy:n palveluksessa D Ky:n omistaman ravintolan katolla kumibitumimattoa ja tällöin lämmittäessään vanhaa kattohuopaa ja uutta kumibitumimattoa kaasuliekillä saadakseen kumibitumimaton kiinnitetyksi alustaansa menetellyt varomattomasti siten, että kaasuliekki oli sytyttänyt kattohuovan tai kattorakenteen palamaan seurauksin, että palo oli levitessään tuhonnut koko ravintolarakennuksen irtaimistoineen, mistä irtaimistosta osan oli omistanut Mallasjuoma Oy. Lisäksi kaupungin omistama puistovalaisin oli vahingoittunut ja läheisyydessä sijainneita kaupungin puita oli tuhoutunut tai vahingoittunut.
Sen vuoksi syyttäjä on rikoslain 34 luvun 7 §:n nojalla vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen tuottamuksellisesta tulipalon aiheuttamisesta.


Asianomistajien vaatimukset
Mallasjuoma Oy ja kaupunki ovat asianomistajina yhtyneet syytteeseen ja esittäneet korvausvaatimuksensa.
Kommandiittiyhtiö on yhtynyt syyttäjän syytteeseen ja lisäksi rangaistusvaatimuksensa perusteena lausunut, että A oli joko törkeän huolimattomasti jättänyt henkilökohtaisen kaasupolttimen palamaan katolle poistuessaan kahvitauolle, jolloin kaasupoltin oli aiheuttanut tulipalon, tai kaasupolttimella lämmittänyt vanhaa, puiseen suojarakenteeseen kiinnitettyä huopaa, joka ei ollut kokonaan peittänyt suojarakennetta, jolloin liekki oli levinnyt suojaamattoman rakenteen lautojen rakoihin, joissa oli syttynyt kipinöitä. A oli itse kertonut havainneensa raot. Huovassa oli myös saattanut olla rakoja.


A:n vastaus
A on kiistänyt syytteet. A on kertonut, että katon korjaus oli alkanut 5.11.1987, jolloin entisen kattohuovan päälle oli ollut tarkoitus laittaa kumibitumimatto. Työ oli tehty siten, että noin metrin levyistä huoparullaa oli kierretty auki ja samalla lämmitetty auki kierrettävää mattoa sekä sen alla ollutta vanhaa katetta nestekaasupolttimella. A oli ollut asentamassa katetta katon ja katolle rakennetun korokkeen kohdalla, joiden liittymäkohdassa oli ollut kolmiorima. Tämän yli oli ollut vedettynä entinen kattohuopa. Puheena olevassa kohdassa oli ollut rakenteessa rakoja. 20 minuuttia kestäneen kahvitauon jälkeen A oli alkanut kiinnittää viimeistä levyä rakenteeseen. Tämän jälkeen A oli siirtynyt noin viiden metrin päähän, jossa hän oli hitsannut katetta noin 10 minuutin ajan. A oli havainnut savua tulleen siitä paikasta, jossa hän oli aikaisemmin asentanut huovan kattorakennelman puiseen pintaan. Paikasta oli noussut myös pieniä liekkejä. A oli olettanut, että nestekaasupolttimen liekki oli entistä katetta kolmioriman kohdalla lämmitettäessä sytyttänyt sisällä olleet purut tai rakennusjätteet ja ne olivat palaneet kytemällä siihen asti, kunnes savu ja liekit oli havaittu. A oli poliisikuulustelussa kertonut suorittaneensa työn siten, että hän oli ensin kuumentanut kolmioriman kohtaa, ja tämän jälkeen lämmittänyt huovan, jonka toisen pään hän oli ensin laskenut kattoa vasten. Tämän jälkeen hän oli nostanut huovan yläosan lautaseinämää vasten ja suorittanut kiinnityksen. A oli kertonut, että alusmatto oli ollut paikallaan siinä kohdassa, jossa hän oli lämmittänyt mattoa. Työn onnistumiseksi alusmatto oli ollut pakko lämmittää. A oli mieltänyt, että työ tuossa kohdassa oli ollut palovaarallista, minkä hän oli ottanut huomioon. A:n koulutuksessa oli tullut esille, ettei liekillä saanut lämmittää sellaista kohtaa, missä ei ollut alusmattoa tai jossa oli rakoja.
A oli oikeudessa kertonut, ettei hän ollut tarkoin miettinyt, mitä hän oli poliisikuulustelussa kertonut, koska kuulustelu oli tapahtunut heti palon jälkeen. A oli tarkentanut kertomustaan siten, että hän oli aikaisemmin pohjakermiä asentaessaan todennut, että puheena olevassa kohdassa oli ollut rakoja, jolloin palovaara oli ollut suuri. Tapahtuma-aikana A:n asentaessa pintakermiä ei ollut ollut palovaaraa, koska pohjakermi oli ollut tiivis, eivätkä katon rakenteet olisi syttyneet palamaan, vaikka hän olisi suunnannut liekin rakenteita vastaan. Tätä hän ei ollut kuitenkaan tehnyt. Korokkeen ja katon liittymäkohtaan kolmioriman päälle oli jo aikaisempina päivinä asennettu ensimmäinen huopakerros korokkeen yläreunaan asti. A oli oikeudessa kertonut työskennelleensä palon syttymispaikalla tuntia ennen sen syttymistä ja ettei hän ollut tapahtumapäivänä työskennellyt sillä kohtaa, jossa palo oli ensimmäisen kerran havaittu. A oli vielä väittänyt, että tulipalo oli voinut alkaa ravintolan sähkö- tai kaasulaitteista.


Kommandiittiyhtiön kanne
Kommandiittiyhtiö on Icopal Oy:lle ja A:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että Icopal Oy oli sen ja kommandiittiyhtiön välisen urakkasopimuksen mukaisesti sitoutunut suorittamaan ravintolan katon korjaustyön kiinteää urakkasummaa vastaan. Katolla työskennellyt A oli ollut yhdessä muiden siellä työskennelleiden kanssa velvollinen huolehtimaan siitä, ettei kaasupolttimien liekki jäänyt palamaan katolle ilman valvontaa. A:n laiminlyönnistä oli siten osaltaan johtunut, että A:n poistuttua katolta noin kello 14:n aikaan kahville kaasuliekki oli jäänyt katolle palamaan valvonnatta ja sytyttänyt rakennuksen tuleen. Lisäksi A oli katolla työskennellessään käsitellyt tulta törkeän varomattomasti.
Tulipalossa kokonaan tuhoutuneen ravintolarakennuksen käypä arvo oli ollut siinä harjoitetun ravintolaliikkeen ja rakennuksen laadun huomioon ottaen 6 840 000 markkaa. Vakuutusosakeyhtiö Pohjola oli suorittanut rakennuksen tuhoutumisen johdosta palovakuutuskorvauksena 1 051 689,30 markkaa, joten korvattavaksi vahingoksi oli jäänyt 5 788 310,70 markkaa. Ravintolassa sijainneen, tulipalossa tuhoutuneen kommandiittiyhtiön kaluston käypä arvo oli ollut vahinkohetkellä 1 523 868 markkaa. Vakuutusosakeyhtiö Pohjola oli suorittanut tuhoutuneesta kalustosta 539 778 markkaa, joten korvattavaksi vahingoksi oli jäänyt 984 090 markkaa. Ravintolan ja sen kaluston tuhoutumisesta oli näin ollen aiheutunut vahinkoa yhteensä 6 772 400,70 markkaa.
Ravintolakiinteistöllä oli suoritettu alustavia raivaustöitä, joista kommandiittiyhtiö oli 28.12.1987 suorittanut yhteensä 38 847,15 markkaa. Rakennuksen perustusten poistamisesta johtuvista raivaustöistä tuli aiheutumaan kommandiittiyhtiölle kustannuksia enintään 200 000 markkaa.
Ravintolassa sijainneet puhelinyhdistykseltä vuokratut puhelinlaitteet olivat tuhoutuneet tulipalossa. Puhelinyhdistys oli vaatinut kommandiittiyhtiöltä korvaukseksi tuhoutuneista puhelinlaitteista 5 131 markkaa, minkä kommandiittiyhtiö oli suorittanut.
Kommandiittiyhtiö oli vuokrannut Pohjolan Jäätelö Oy:ltä sen omistamat puhelinosuudet ja sijoittanut puhelinlaitteet ravintolarakennukseen, mitkä laitteet olivat tuhoutuneet palossa. Puhelinyhdistys oli vaatinut Pohjolan Jäätelö Oy:ltä korvaukseksi tuhoutuneista puhelinlaitteista 1 718 markkaa. Pohjolan Jäätelö Oy:n ja kommandiittiyhtiön välisen sopimuksen mukaan kommandiittiyhtiö oli ollut vastuussa laitteista, minkä vuoksi se oli korvannut laitteet puhelinyhdistykselle.
Icopal Oy:n palveluksessa ollut A oli tuottamuksellaan aiheuttanut tulipalon. Icopal Oy oli A:n työnantajana sekä kommandiittiyhtiön ja Icopal Oy:n välisen urakkasopimuksen perusteella yhdessä A:n kanssa vastuussa kommandiittiyhtiön vahingosta. Icopal Oy:n korvausvelvollisuus perustui toisaalta yhtiön apulaisen A:n tuottamukseen ja toisaalta yhtiön sopimusvastuuseen.
Sen vuoksi kommandiittiyhtiö on vaatinut, että Icopal Oy ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan kommandiittiyhtiölle korvaukseksi
tuhoutuneesta rakennuksesta ja ravintolan kalustosta yhteensä 6 772 400,70 markkaa 16 prosentin korkoineen 9.11.1987 lukien,
raivauskustannuksista enintään 238 847,15 markkaa 16 prosentin korkoineen 38 847,15 markalle 28.12.1987 lukien ja 200 000 markalle raastuvanoikeuden päätöksen julistamisesta lukien,
tuhoutuneista puhelimista yhteensä 6 849 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.3.1988 lukien sekä
korvaamaan kommandiittiyhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.
Icopal Oy ja A ovat kiistäneet kanteen.


Selvitys
Jutussa todistajana kuultu V on kertonut, että hän oli rakentanut ponttaamattomasta laudasta ikkunoiden päätyihin suojarakenteen. Todistaja oli havainnut, että kattokorjaajat olivat asentaneet suojarakenteen ja katon väliseen yhtymäkohtaan huopasuikaleen, jonka päälle oli ollut tarkoitus levittää toinen kerros kattohuopaa. Huopasuikale oli ulottunut 25 senttimetriä kattopinnasta ylöspäin ja ilman huopaa oli rakennelmasta jäänyt enimmillään noin 30 senttimetriä.


Raastuvanoikeuden päätös 11.10.1989
Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli 9.11.1987 Helsingissä, suorittaessaan Icopal Oy:n palveluksessa kommandiittiyhtiön omistaman ravintolan katolla olleen puisen suojarakenteen kohdalla kumibitumimaton kiinnittämistöitä, lämmittänyt uuden bitumimaton, suunnaten liekin tosin poispäin rakennuksesta, vaikka edellisellä viikolla samasta materiaalista koostunut katolle kiinnitetty matto oli ylettynyt vain 25 senttimetrin korkeudelle katon ja suojarakenteen yhtymäkohdasta. A:n varomattomasta tulenkäsittelystä oli ollut seurauksena, että uuteen mattoon suunnattu voimakas liekki oli levinnyt kaistaleen yli ja imeytynyt rakenteessa olleiden lautojen väliin, jolloin liekit olivat sytyttäneet kattorakenteen sisällä olleet purut ja rakennusjätteet palamaan seurauksin, että palo oli levitessään tuhonnut koko ravintolarakennuksen irtaimistoineen ja rakennuksen läheisyydessä sijainnut kaupungin omistama puistovalaisin oli vahingoittunut. Tulipalon johdosta oli jouduttu poistamaan kaupungin omistamat 31 puuta.
Ottaen huomioon A:n sekä katolla myös työskennelleiden B:n ja C:n yhtäpitävät kertomukset siitä, milloin tulipalon syttyminen oli havaittu, raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi jättänyt kaasupolttimen palamaan poistuessaan kahvitauolle. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi käsitellyt tulta törkeän huolimattomasti.
Raastuvanoikeus on katsonut, että A:n tuottamus oli ollut lievä. Sen vuoksi häntä ei ollut tuomittava korvausvelvolliseksi.
Lausumillaan perusteilla raastuvanoikeus on rikoslain 34 luvun 7 §:n nojalla tuominnut A:n tuottamuksellisesta tulipalon aiheuttamisesta 30:een 49 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1 470 markkaa sekä velvoittanut Icopal Oy:n suorittamaan korvaukseksi, kaupungille tuhoutuneista ja vahingoittuneista puista sekä puistovalaisimesta 195 127,05 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.4.1988 lukien, Mallasjuoma Oy:lle tuhoutuneesta oluiden ja virvoitusjuomien annostelulaitteistosta 196 600 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.4.1989 lukien ja kommandiittiyhtiölle tuhoutuneesta rakennuksesta ja kalustosta 6 772 400,70 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.4.1988 lukien, raivauskustannuksista 67 847,90 markkaa 16 prosentin korkoineen 38 847,90 markalle 28.12.1987 lukien ja 29 000 markalle 5.1.1989 lukien ja tuhoutuneista puhelimista 6 849 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.3.1988 lukien. Icopal Oy on velvoitettu suorittamaan korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista kaupungille 10 000 markkaa, mihin määrään A on velvoitettu osallistumaan 5 000 markalla, Mallasjuoma Oy:lle ja kommandiittiyhtiölle yhteisesti 70 169,75 markkaa, mihin määrään A on velvoitettu osallistumaan 10 000 markalla, kaikki oikeudenkäyntikulujen korvaukset 16 prosentin korkoineen 11.10.1989 lukien.


Helsingin hovioikeuden päätös 16.7.1991
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A, kommandiittiyhtiö ja Icopal Oy olivat saattaneet jutun, on lausunut, että A oli raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotussa tilaisuudessa suorittaessaan kumibitumimaton kiinnittämistyötä menetellyt varomattomasti siten, että hän oli lämmittänyt katolle jo asennettua vanhaa kumibitumimattoa kaasuliekillä katon ja sille rakennetun suojarakenteen yhtymäkohdassa, vaikka siinä oli ollut havaittavissa rakoja, saadakseen uuden maton kiinnitetyksi alustaansa. A:n menettelyn seurauksena kaasuliekki oli sytyttänyt kattorakenteen sisällä olleet roskat ja rakennusjätteet palamaan, mistä oli aiheutunut raastuvanoikeuden päätöksessä kerrottu tulipalo.
Kommandiittiyhtiön rakennusta koskevasta korvausvaatimuksesta hovioikeus on lausunut, että rakennuksen arviolausunnon laatinut henkilö oli saanut siihen vaikuttaneet ikä- ja kuntotiedot kommandiittiyhtiön vastuunalaiselta yhtiömieheltä. Rakennus oli arvioitu vain kuusi vuotta vanhaksi ja kunnoltaan erinomaiseksi. Arvio ei ollut perustunut sen laatijan omakohtaisiin havaintoihin rakennuksesta vaan rakennuksen pääpiirustuksiin.
Asiakirjoista ei ollut saatavissa tukea kerrotuille ikä- ja kuntotiedoille. Arviolausunnosta ei ollut ilmennyt, millä tavoin ainoastaan kesäravintolana käytetty rakennus oli rakenteeltaan poikennut ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetusta rakennuksesta ja oliko mainittu seikka otettu arviossa huomioon. Huomioon ottaen rakennuksen tilapäisen luonteen ja osan vuotta kestävän käyttömahdollisuuden rakennuksen arvo oli katsottava pienemmäksi kuin jälleenhankinta-arvon perusteella ikäja kuntotiedot huomioon ottaen ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetun rakennuksen laskettu päivänarvo. Hovioikeus on katsonut rakennuksen olleen arvoltaan vähäisemmän kuin kommandiittiyhtiön puolesta oli raastuvanoikeudelle esitetty ja arvioinut rakennuksen arvoksi 2 700 000 markkaa.
Icopal Oy:n ja kommandiittiyhtiön välillä tehtyyn urakkasopimukseen sisältyneiden toimitusehtojen mukaan kommandiittiyhtiön tilaajana oli tullut pitää työn kohde palovakuutettuna. Kun kommandiittiyhtiö oli hyväksynyt Icopal Oy:n tilausvahvistuksen, joka oli sisältänyt viittauksen vakioehtoina pidettäviin toimitusehtoihin, reklamoimatta vakuuttamisehdosta, toimitusehdot olivat tältä osin tulleet sitoviksi kommandiittiyhtiöön nähden. Kommandiittiyhtiö oli ollut täten velvollinen ottamaan rakennuksen ja kaluston osalta niiden käypää arvoa vastaavan palovakuutuksen.
Kun kommandiittiyhtiö oli alivakuuttanut työn kohteen, minkä vuoksi se ei ollut saanut täyttä korvausta rakennuksen ja kaluston osalta kärsimälleen vahingolle, hovioikeus on katsonut, että Icopal Oy:n kommandiittiyhtiölle maksettava vahingonkorvaus eli rakennuksen ja kaluston arvon korvaaminen siltä osin kuin vakuutusyhtiö ei ollut sitä kommandiittiyhtiölle jo suorittanut oli kohtuullista sovitella kahteen kolmasosaan. Vahingonkorvauksen määrää sovitellessaan hovioikeus on toisaalta ottanut huomioon myös sen asiassa esitetyn selvityksen, että Icopal Oy:llä oli ollut toimintaansa liittyen 300 000, oikeastaan 3 000 000 markan vastuuvakuutus.
Mallasjuoma Oy:n korvausvaatimuksesta hovioikeus on lausunut, että siihen nähden, että palossa tuhoutunutta yhtiön omistamaa oluiden ja virvoitusjuomien annostelulaitteistoa oli käytetty ravintolassa siitä maksettavaa vuokraa vastaan ainakin noin vuoden ajan laitteiston käyttöiän ollessa noin viisi vuotta eikä kerrottua seikkaa ollut näytetty otetuksi vahingonkorvausta laskettaessa huomioon, oli osakeyhtiölle maksettava vahingonkorvaus alennettava 150 000 markaksi korkoineen.
Kaupungin korvausvaatimuksista hovioikeus on lausunut, että palossa tuhoutuneiden kaupungin omistamien kookkaiden puiden arvioimiseksi ei ollut yksiselitteistä arviointimenetelmää ja aiheutuneesta vahingosta oli siten vain vaikeuksin saatavissa näyttöä, minkä vuoksi vahingon määrä oli oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n mukaisesti arvioitava.
Icopal Oy oli velvollinen maksamaan rakennuksesta ja kalustosta kommandiittiyhtiölle maksettavaksi määrätylle vahingonkorvaukselle viivästyskorkoa haasteen tiedoksiantopäivästä 19.4.1988 lukien.
Sen vuoksi hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, alentanut Icopal Oy:n kaupungille tuhoutuneista ja vahingoittuneista puista sekä puistovalaisimesta maksettavan korvauksen 135 671,05 markaksi 16 prosentin korkoineen 27.4.1988 lukien, Mallasjuoma Oy:lle tuhoutuneesta oluiden ja virvoitusjuomien annostelulaitteistosta maksettavan korvauksen 150 000 markaksi 16 prosentin korkoineen 27.4.1989 lukien ja kommandiittiyhtiölle tuhoutuneesta rakennuksesta ja kalustosta maksettavan korvauksen rakennuksen osalta 1 098 874 ja kaluston osalta 656 060 markaksi eli Icopal Oy:n korvattavaksi jäi siten näiltä osilta yhteensä 1 754 934 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.4.1988 lukien.
Muilta osilta raastuvanoikeuden päätös on jäänyt pysyväksi.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ojantakanen, Velner ja Antila. Esittelijä Timo Martikainen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 19.2.1992 A:lle ja Icopal Oy:lle sekä 5.3.1992 annetulla päätöksellä kommandiittiyhtiölle.
A ja Icopal Oy ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään.
Kommandiittiyhtiö on vaatinut, että Icopal Oy ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan kommandiittiyhtiölle korvaukseksi tuhoutuneesta rakennuksesta ja kalustosta 6 772 400,70 markkaa 16 prosentin korkoineen, osakeyhtiön osalta 19.4.1988 lukien ja A:n osalta 27.4.1988 lukien sekä A raivauskustannuksista 67 847,90 markkaa 16 prosentin korkoineen 38 847,90 markalle 28.12.1987 lukien ja 29 000 markalle 5.1.1989 lukien sekä tuhoutuneista puhelimista 6 849 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.3.1988 lukien sekä yhteisvastuullisesti korvaamaan kommandiittiyhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.
Virallinen syyttäjä on vastannut A:n valitukseen.
A ja Icopal Oy ovat yhteisesti vastanneet kommandiittiyhtiön valitukseen sekä vaatineet korvausta vastauskuluistaan korkoineen.
Kommandiittiyhtiö, Mallasjuoma Oy ja Helsingin kaupunki ovat kukin erikseen vastanneet A:n ja Icopal Oy:n valitukseen ja vaatineet korvausta vastauskuluista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.1.1994

Pääasiaratkaisu
Perustelut
Näytön arviointi

Arvioidessaan jutussa A:n syyllisyyden tueksi esitettyä näyttöä Korkein oikeus toteaa, että A on välittömästi tulipalon jälkeen suoritetussa poliisikuulustelussa kertonut työskentelystään katolla siten kuin raastuvanoikeuden päätöksessä on selostettu. Kuultaessa A:ta raastuvanoikeudessa hän on kuitenkin eräiltä osin muuttanut kertomustaan, niinkuin raastuvanoikeuden päätöksessä on lähemmin selostettu. Syyksi erilaisiin kertomuksiin A on ilmoittanut, ettei hän ollut tarkoin miettinyt, mitä hän oli välittömästi tulipalon jälkeen toimitetussa poliisikuulustelussa sanonut, jolloin hän oli kertonut asiasta varomattomasti. Verratessaan A:n asiasta antamia kertomuksia jutussa esitettyyn muuhun näyttöön Korkein oikeus toteaa raastuvanoikeuden päätöksessä mainitun todistaja V:n kertomuksesta ilmenevän, että suojarakenteen ja katon väliseen yhtymäkohtaan oli ollut jo torstaina 5.11.1987 asennettuna huopasuikale, jonka päälle oli todistajan käsityksen mukaan ollut tarkoitus levittää toinen kerros kattohuopaa. Lisäksi todistaja on kertonut, että mainittu huopasuikale oli ulottunut noin 25 senttimetriä kattopinnasta ylöspäin rakenteen yläosan ollessa paljasta lautaa. A on sitä vastoin esitutkinnassa antamaansa kertomusta oikeudessa muuttaen ilmoittanut, että ensimmäinen huopakerros oli ulottunut lautarakenteen yläreunaan asti. A:n poliisikuulustelussa näistä seikoista esittämä kertomus on sen sijaan yhteneväinen todistajan kertomuksen kanssa. A:n oikeudessa ilmoittama seikka, että hän oli työskennellyt palon syttymispaikalla tuntia ennen sen syttymistä, on ristiriidassa myös katolla työskennelleen B:n kertomuksen kanssa, jonka mukaan tulipalo oli ensin havaittu katon sillä alueella, jolla A oli työskennellyt noin kymmenen minuuttia aikaisemmin. A:n oikeudessa esittämässä kertomuksessa tapahtumienkulusta on siten havaittavissa muun muassa edellä kerrottuja ristiriitaisuuksia verrattaessa sitä muuhun jutussa esitettyyn selvitykseen. A:n esitutkinnassa antama kertomus sopii paremmin yhteen muun näytön kanssa. A:ta on lisäksi kuultu esitutkinnassa uudelleen runsas viikko ensimmäisen kuulustelun jälkeen, jolloin hän on ilmoittanut, että hänen aikaisempi kuulustelukertomuksensa oli oikein merkitty ja ettei hänellä ollut siihen mitään lisättävää. Jutussa ei ole tullut muutoinkaan ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella A:n oikeudessa antamaa kertomusta voitaisiin pitää uskottavampana kuin hänen esitutkinnassa antamaansa kertomusta. Näillä perusteilla Korkein oikeus ottaa A:n esitutkinnassa antaman kertomuksen lähtökohdakseen näyttöä arvioidessaan.
Asiassa on selvitetty, että tulipalon ensihavainnot on tehty rakennuksen katon siltä alueelta, jolla A on noin 10 minuuttia aikaisemmin käyttänyt kaasupuhallinta kiinnittäessään kattoon kumibitumimattoa. A on tällöin kiinnittäessään mattoa katon ja sille rakennetun, vain osittain huopasuikaleella peitetyn suojarakenteen yhtymäkohdassa lämmittänyt katolle jo asennettua vanhaa kumibitumimattoa kaasuliekillä, vaikka hän on havainnut rakenteessa rakoja. Käytettäessä avotulta kerrotuissa olosuhteissa tulipalon syttymisen vaara on esitetyn selvityksen mukaan ollut erityisen suuri, minkä vuoksi tulen käyttäminen on vaatinut A:lta erityistä varovaisuutta. Tämän noudattamisen A on laiminlyönyt. A on siten käsitellyt tulta varomattomasti. Jutussa ei ole tullut ilmi, että tulipalo olisi syttynyt jostain muusta syystä kuin A:n edellä kerrotusta varomattomuudesta tulenkäsittelyssä. A on siten varomattomuudellaan aiheuttanut tulipalon. A on näin ollen syyllistynyt alempien oikeuksien hänen syykseen lukemaan tuottamukselliseen tulipalon aiheuttamiseen.
Sen sijaan on jäänyt näyttämättä, että tulipalo olisi aiheutunut siitä, että A olisi jättänyt henkilökohtaisella vastuullaan olleen kaasupolttimen katolle ilman vartiointia kahvitauon ajaksi.
Icopal Oy:n vahingonkorvausvelvollisuus
Tulipalo on aiheutunut Icopal Oy:n työntekijän A:n tuottamuksesta hänen täyttäessään yhtiön sopimusvelvoitetta ja siten yhtiön sopimusrikkomuksesta. Yhtiö on sen vuoksi lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan sopimuskumppanilleen D Ky:lle tulipalon johdosta syntyneen vahingon.
Hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Icopal Oy:n kommandiittiyhtiölle lähettämät toimitusehdot ovat tulleet osapuolten välisen sopimuksen osaksi. Jutussa esitetyn selvityksen mukaan katonkorjausalalla on epätavallista, että työn suorittaja palovakuuttaa työn kohteen. Velvoite, jonka mukaan rakennuksen omistajan tulee pitää työn kohde riittävästä määrästä palovakuutettuna, tarkoittaa, että omistaja on ottanut vastatakseen vahingoista, jotka saattavat johtua rakennuksessa syttyvästä tulipalosta. Omistajan vakuuttamisvelvollisuus käsittää siten myös rakennuksessa olevan irtaimiston. Tämä vakuuttamisehto ei ole sisällöltään yllättävä eikä ankara. Asiassa ei ole esitetty perusteita mainitun sopimuksen kohtuullistamiseksi. Laiminlyötyään palovakuuttaa työn kohteen Icopal Oy:n kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti kommandiittiyhtiöllä ei ole oikeutta saada osakeyhtiöltä korvausta tuhoutuneesta rakennuksesta ja kalustosta, koska korvaus olisi suoritettu sopimuksessa edellytetystä vakuutuksesta.
A:n vahingonkorvausvelvollisuus
A ei ole D Ky:n ja Icopal Oy:n välisen sopimuksen osapuoli. Hänen korvausvelvollisuutensa ei määräydy näiden yhtiöiden sopimuksen perusteella. A on tosin menetellyt edellä kerrotulla tavalla varomattomasti tulta käsitellessään ja siten syyllistynyt tuottamukselliseen tulipalon aiheuttamiseen. Hänen varomattomuutensa on kuitenkin ilmennyt vain hänen työnantajansa Icopal Oy:n sopimusvelvoitteen täyttämisessä. Se seikka, että hänen menettelynsä on myös rikos, ei ole tuottamuksen ohella itsenäinen vahingonkorvausperuste. Näillä perusteilla A ei ole menettelynsä johdosta velvollinen korvaamaan kommandiittiyhtiön palovahinkoja.
A:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus
Asian laadun vuoksi ei ole aihetta velvoittaa A:ta suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvausta Helsingin kaupungille, Mallasjuoma Oy:lle eikä kommandiittiyhtiölle.

Tuomiolauselma
Muutokset hovioikeuden päätökseen
Kommandiittiyhtiön Icopal Oy:öön kohdistama vahingonkorvausvaatimus hylätään ja osakeyhtiö vapautetaan velvollisuudesta suorittaa kommandiittiyhtiölle vahingonkorvausta ja korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.
A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa kommandiittiyhtiölle ja Mallasjuoma Oy:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista jutussa ja osallistua yhteisvastuullisesti Icopal Oy:n kanssa Helsingin kaupungille maksettavaksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen korvaukseen, mikä viimeksi mainittu korvaus jää siten yksin Icopal Oy:n kaupungille suoritettavaksi.
Icopal Oy velvoitetaan korvaamaan Mallasjuoma Oy:n oikeudenkäyntikulut jutussa kohtuulliseksi harkituilla 20 000 markalla 16 prosentin korkoineen 11.10.1989 lukien.
Muilta osilta hovioikeuden päätöstä ei muuteta.
Kommandiittiyhtiö velvoitetaan suorittamaan Icopal Oy:lle ja A:lle yhteisesti korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 2 000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antamispäivästä lukien. Icopal Oy velvoitetaan suorittamaan Mallasjuoma Oy:lle ja Helsingin kaupungille korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista kummallekin erikseen 1 200 markkaa 16 prosentin korkoineen tästä päivästä lukien.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Roos, Krook, Shonen ja Raulos. Esittelijä Pekka Haapaniem