Korkeimman oikeuden tapaukset



KKO: 2024:15

Asunto-osakeyhtiö oli neuvotellut linjasaneerausurakasta rakennusyhtiön kanssa. Rakennusyhtiö oli tehnyt urakasta tarjouksen. Asunto-osakeyhtiön yhtiökokous oli päättänyt myöntää hallitukselle valtuudet tehdä urakkasopimus. Tämän jälkeen asunto-osakeyhtiön rakennuttajakonsultin projekti-insinööri oli ilmoittanut rakennusyhtiön edustajalle, että saneeraus oli päätetty toteuttaa. Lisäksi rakennusyhtiön edustaja ja asunto-osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja, jolla oli oikeus yksin edustaa asunto-osakeyhtiötä, olivat keskustelleet yhtiökokouksen päätöksestä toteuttaa hanke.

Kysymys asunto-osakeyhtiötä sitovan urakkasopimuksen syntymisen edellytyksistä ja näytön arvioinnista.


KKO: 2023:29

Rakennusurakan tilaaja oli rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 mukaisessa vastaanottotarkastuksessa sekä taloudellisessa loppuselvityksessä esittänyt urakoitsijalle vaatimuksen lattiapinnoitteiden asennusvirheiden korjaamisesta. Tilaaja vaati myöhemmin oikeudenkäynnissä urakoitsijalta vahingonkorvausta virheen perusteella. Korkein oikeus katsoi, että tilaaja oli menettänyt oikeuden vaatia urakoitsijalta vahingonkorvausta, koska se ei ollut esittänyt rahamääräistä vaatimustaan viimeistään loppuselvitystilaisuudessa.

KKO:2020:15

Kuntalaisen valitusoikeus kaava-asioissa vaikeuttaa välillä rakentamista ja aiheuttaa taloudellisia tappioita. Joissain tilanteissa valitusoikeuden käyttäminen tai sillä uhkaaminen voidaan katsota rikokseksi. Alla kuntalainen oli tullut tietoiseksi sopimusehdosta, jolla kauppa raukeaisi ja kaavavalituksellaan sai itselleen maksatetuksi 24800 euroa valituksen poistamiseksi. Tämä katsottiin kiskontarikokseksi hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.

KKO:2020:6

Reklamaatiolle on asetettu yleisissä sopimusperiaatteissa lyhyet määräajat virheen havaitsemisesta 3-5kk tai joissain tilanteissa enemmänkin. Mutta myös sopimuksissa on voitu asettaa määräaika milloin vaatimus on viimeistään esitettävä. KSE-1995 (ja nykyisessä KSE-2013) sovitaan vuoden määräajasta vaatimusten esittämiselle. Mitään määräaikoja ei ole asetettu reklamaation vastaanottajalle reagoida reklamaatioon. Mutta joissain tilanteissa voidaan kuitenkin väittää että reklamaation vastaanottaja ei voi enää vedota siihen että reklamaatio on tehty myöhässä. Siitä oli alla kysymys. Tosin tässä katsottiin että reklamaation vastaanottaja voi vielä myöhemminkin väittää, että reklamaation tekijä oli tehnyt reklamaation myöhään.

KKO : 2019:94

Sopimusosapuolen / velkojan on nopeasti reklamoitavavirheestä ja perittävä saatavaansa aktiivisesti. Reklamaatioaika vaihtelee sopimustyypin mukaan. Vanhentumisajat vaihtelevat vanhentumislain tai erityislakien mukaan.

KKO:2019:88

Vanhentumisen katkaiseminen edellyttää saatavan ja sen perusteen yksilöintiä kohtuullisella tavalla. Alla KKO arvioi onko tilaajan saatava yksilöity vanhentumislain 10 §:n 2 momentissa vaadituin tavoin,
kun kirjeessä on edellytetty virheen korjaamista mutta ei esitetty vahingonkorvausta koskevaa vaatimusta. Sopimusrikkomuksen oikaisua koskevan vaatimuksen sijaan mahdollisesti tulevan korvausvaatimuksen vanhentumisen katkaisemiseksi on yleensä riittävää, että velkoja
ilmoittaa katkaisutoimessaan vaatimustensa perusteena olevan sopimusrikkomuksen sekä sen oikaisua koskevan vaatimuksen riittävän täsmällisesti. Asiaa arvioidaan tapauskohtaisesti. Alla katkaisu hyväksyttiin.

KKO:2019:73

YSEn ja yleensäkin loppuselvityksen tarkoitus on selvittää tilaajan ja urakoitsijan saatavat puolin ja toisin lopullisesti. Sen johdosta on tärkeää, että se tehdään huolellisesti ja perusteellisesti puolin ja
toisin. Tässä oli kysymys siitä, oliko loppuselvitys päättynyt vai lykätty. Tilaaja väitti että se oli päättynyt eikä uusia vaatimuksia voitu esittää. Käräjäoikeus hyväksyi kuitenkin urakoitsijan näkemyksen, että loppuselvityskokouksia pidettiin vielä useita, joissa vaatimuksia
täydennettiin. Ja tämän johdosta katsottiin että tilaaja (jutun pääurakoitsija) oli velvollinen korvaamaan urakoitsijan (IV-aliurakoitsija) vahingot.

KKO:2019:62

Rakennushankkeiden vastuut, kiinteistöyhtiö, urakoitsijat sekä vakuutusyhtiön takautumisoikeus?

Kiinteistöosakeyhtiön omistamassa rakennuksessa sijaitsevan ravintolan rasvakeittimessä oli
alkanut vakava tulipalo, joka oli levinnyt ilmanvaihtokanavaan ja sitä pitkin rakennuksen ullakkokerrokseen. Vakuutusyhtiö oli maksanut vakuutuskorvauksia palosta aiheutuneista vahingoista neljälle yhtiölle ja yhdelle yksityishenkilölle. Vakuutusyhtiö vaati kanteessaan
takautumisoikeutensa perusteella korvauksia kiinteistöyhtiöltä sekä rasvakanavan muutostyöt tehneiltä urakoitsijalta ja sen aliurakoitsijalta. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Hovioikeus ei myöntänyt
jatkokäsittelylupaa, Korkein oikeus palautti asian hovioikeuteen mutta ennenkuin sitä ehdittiin käsitellä, osapuolet sopivat keskenään asian ja lopullista päätöstä asiassa ei saatu. Korkeimman oikeuden antamassa tuomiossa on kuitenkin sivuttu tällaisten rakennusurakoiden
vastuukysymyksiä kiinnostavalla tavalla.


KKO:2019:7

Liikesalaisuudesta saa kieltäytyä todistamasta, jolleivät erittäin tärkeät syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut
olosuhteet vaadi todistamista.

KHO:2018:82

Hallinnanjakosopimuksella sovitaan kiinteistön ja siinä olevan rakennuksen käyttämisestä usean omistajan kesken. Hallinnanjakosopimuksia on tehty kautta historian ja ne ovat sitovia vaikka olisivat kuinka vanhoja. Mutta kiinteistöjen hallinnanjakosopimuksia on voitu rekisteröidä eli kirjata vasta maakaaren voimaan tulon 1997 jälkeen. Kirjaamisella pyritään siihen, että sopimus sitoo myös tulevia omistajia. Eli jos kiinteistön osan ostaja ei ole sitoutunut aiempien omistajien hallinnanjakosopimukseen uusi omistaja ei tule sopimusosapuoleksi ellei hallinnanjakosopimusta ole kirjattu, jolloin se sitoo myös uutta omistajaa vaikka ei sitä allekirjoittaisi.
KKO:2017:71

Kuluttajasopimuksissa annettua hinta-arviota ei saa ylittää yli 15% on kuluttajasuojalain keskeinen normi. Alla oli kysymys asunto-osakeyhtiön ja urakoitsijan (tarkemmin kahden urakoitsijan) välisestä sopimuksesta. Siihen ei lähtökohtaisesti sovelleta kuluttajansuojalakia. Koska osapuolet olivat kuitenkin näin sopineet nimenomaisesti niin kuluttajansuojalakia sovellettiin. (Kyseessä oli kahden yksityihenkilön omistama yhden talon asoy.) Näin olleen 15% sääntö olikin voimassa.
Urakoitsija oli arvioinut rakennuksen hinnaksi 550.000 euroa. Loppuhinta oli kuitenkin noin 1.000.000 euroa. Tähän nähden AsOy vaati hinnan kohtuullistamista 550.000 euroon. Hovioikeus kohtuullisti hintaa 900.000 euroon. KKO kuitenkin kumosi hovioikeuden tuomion ja velvoitti AsOy:n
maksamaan maksamattomat laskut 114.000e urakoitsijalle AsOy:n jo aiemmin maksaman 834 000 euron lisäksi. AsOy oli myös maksanut toiselle urakoitsijalle C Oy:lle noin 134 000 euroa.

KKO:2017:14

YSE 1998 73§ taloudellinen loppuselvitys ensin vai voidaanko kanne nostaa heti oikeudessa?

KKO:2016:98

Vahingonkorvaus
Velan vanhentuminen - Korvausvelan vanhentuminen

Asunto-osakeyhtiö K oli vuonna 1992 korottanut ja päällystänyt tontillaan pysäköintialueen. Sen asfalttipinta oli jäänyt viereisen asunto-osakeyhtiö M:n rakennuksen sokkelin ja seinäelementin saumapinnan yläpuolelle asfaltin ja seinän liittymäkohdassa. Rakennuksessa oli havaittu syyskuussa 2012 kosteusvaurio, jonka perusteella M oli esittänyt K:lle korvausvaatimuksen 25.10.2012. Korkein oikeus katsoi, että väitetty vahinkoon johtanut tapahtuma oli pysäköintialueen muutostyö ja että M:n vahingonkorvaussaatava oli vanhentunut.
VanhL 7 § 2 mom

KKO 2016:99

Korkein oikeus katsoo kuntayhtymän osoittaneen, että synnytysosastolla vuonna 2003 esiin tulleet rakenteelliset puutteet ja kosteusvauriot eivät ole olleet kuntayhtymän tiedossa eivätkä sen ennakoitavissa ennen kantajien sairastumista. Kun merkkejä tai epäilyä terveyttä
vaarantavasta kosteusvauriosta ei ole ollut, kuntayhtymällä ei ole ollut aihetta ryhtyä korjauksiin tai erityisasiantuntemusta vaativiin selvitystoimiin. Homealtistusta koskeneen epäilyn herättyä kuntayhtymä on teettänyt oirekartoituksen ja hankkinut ulkopuolisen asiantuntijan
selvityksen kosteusvauriosta ja sen korjaamisesta. Nämä toimet vastaavat myös vuonna 2007 julkaistua Majvik II -suositusta. Kuntayhtymä ei siten ole huolimattomuudesta laiminlyönyt sille työnantajana työturvallisuuslain mukaan kuuluvia tarkkailu- ja ennakointivelvollisuuksiaan.

KKO 2016:79

Takuuajan jälkeinen vastuu kun YSEn sovittua laadunvarmistusta oli olennaisesti laiminlyöty

Laskutyöurakkana rakennetun bussivarikko- ja salibandyhallin katto painui enimmillään noin puoli metriä, koska kantavana rakenteena toiminut profiilipelti oli tukikestävyydeltään liian alhainen eikä vastannut rakennesuunnitelman vaatimuksia. Profiilipellin virheellisyys johtui pääurakoitsijan alihankkijana toimineen yrityksen tietokoneohjelmassa olleesta mitoitusvirheestä. Rakennusvirhe havaittiin vasta, kun katto painui urakan takuuajan päättymisen jälkeen. Kysymys siitä, oliko urakoitsija vastuussa virheestä sillä perusteella, että oli olennaisella tavalla laiminlyönyt sovitun laadunvarmistuksen.
YSE 1998 30 §

KKO 2015:85

Konkurssi - Kuittaus konkurssissa
Rakennusurakka - Yleiset sopimusehdot
Ennakkopäätösvalitus

Tilaajan ja urakoitsijan välisessä rakennusurakkasopimuksessa oli noudatettu Rakennusalan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998. Urakoitsijan sopimusrikkomuksen takia tilaaja oli mainittujen ehtojen nojalla purkanut urakkasopimuksen ja ottanut haltuunsa rakennustyömaalla olleet urakoitsijan rakennustarvikkeet. Tämän vuoksi tilaajalle oli syntynyt 28 000 euron velka urakoitsijalle. Urakoitsija oli asetettu sittemmin konkurssiin. Tilaaja oli valvonut urakoitsijan konkurssissa urakkasopimuksen purkamiseen perustuvana korvaussaatavana noin 1,2 miljoonaa euroa ja ilmoittanut kuittaavansa saatavallaan 28 000 euron suuruisen velkansa.

Saatavat olivat kuittauskelpoisia, koska ne olivat syntyneet ennen kuin urakoitsijan konkurssi oli alkanut. Rakennustarvikkeiden haltuunoton ja siitä seuranneen tilaajan velkaantumisen ei katsottu tapahtuneen sellaisissa olosuhteissa, että menettely olisi rinnastettavissa urakoitsijan suorittamaan velan maksuun. Tilaajan kuittausvaatimus hyväksyttiin.

KKO 2014:61

Irtaimen kauppa - Välitön vahinko - Välillinen vahinko - Sopimussakko
Yleiset sopimusehdot - Vastuunrajoitus

Rakennusliike A oli tilannut rakennustarvikeliike B:ltä ovia urakkakohteeseensa. B viivästyi ovien toimittamisessa ja sen takia myös A viivästyi urakan suorittamisessa. Sen johdosta A joutui maksamaan viivästyssakkoa urakan tilaajalle. A vaati vahvistettavaksi, että B oli velvollinen korvaamaan A:n urakan tilaajalle maksaman viivästyssakon määrän ovitoimituksen viivästymisen aiheuttamana vahinkona. Ovikaupassa noudatettavien vakiosopimusehtojen mukaan B ei vastannut toimituksen viivästymisen aiheuttamasta välillisestä vahingosta. Viivästyssakko katsottiin välilliseksi vahingoksi ja A:n vaatimus hylättiin.

KKO 2014:26

Vaatimukset on YSEn mukaan esitettävä vastaanottotarkastuksessa tai loppuselvityksessä, muuten niitä ei voi myöhemmin vaatia. Tässä riidassa on kysymys poikkeuksesta tähän sääntöön.


Urakoitsija oli aiheuttanut vesivahingon, jonka johdosta tilaaja oli vaatinut korvausta. Vaatimus oli perusteeltaan ollut esillä vastaanottotarkastuksessa ja se oli käsiteltävänä urakoitsijan vakuutusyhtiössä, kun urakan loppuselvitys toimitettiin. Urakoitsijan mukaan tilaaja oli menettänyt puhevaltansa, koska korvausvaatimusta ei ollut esitetty loppuselvityksessä. Kysymys siitä, miten on tulkittava YSE 1998 73 §:n sopimusehtoa vaatimusten esittämisestä loppuselvityksessä ja oliko tilaaja menettänyt puhevaltansa, kun se ei ollut esittänyt korvausvaatimusta uudelleen loppuselvityksessä.


KKO 2013:47

Urakoitsijan saatavat RS-kohteessa

Urakoitsija oli tehnyt asuntokauppalain 2 luvussa tarkoitetun asunto-osakeyhtiön kanssa urakkasopimuksen ottamatta selkoa asunto-osakeyhtiön taloussuunnitelmasta. Kun asunto-osakeyhtiön taloussuunnitelma oli ylittynyt, eikä taloussuunnitelmasta ja muista turva-asiakirjoista käynyt ilmi, että urakkasopimukseen perustuviin kustannuksiin olisi taloussuunnitelmassa varattu varoja, urakkasopimus ei taloussuunnitelman vastaisena sitonut asunto-osakeyhtiötä eikä asunto-osakeyhtiö ollut velvollinen maksamaan mainittuun sopimukseen perustuvia urakoitsijan laskuja.

KKO 2012:18

Verohallinto oli käräjäoikeudessa, jossa konkurssiin asetetun osakeyhtiön vastuuhenkilöitä oli syytetty ja heidät oli myös tuomittu törkeästä velallisen epärehellisyydestä, vaatinut vastuuhenkilöiden velvoittamista korvaamaan sille aiheutuneen vahingon toissijaisesti
siviiliperusteella sen varalta, että syyte hylättäisiin vanhentuneena. Hovioikeus katsoi, ettei vastuuhenkilöiden tekoja ollut pidettävä törkeinä ja että syyteoikeus velallisen epärehellisyydestä oli
vanhentunut. Kysymys siitä, oliko Verohallinnon vahingonkorvaussaatava vanhentunut velan vanhentumisesta annetun lain perusteella.

KKO 2011:54

Tieliikelaitos oli valittu moottoritien urakoitsijaksi Tiehallinnon järjestämässä tarjouskilpailussa. Hankintapäätös kuitenkin kumottiin markkinaoikeuden päätöksellä. Tieliikelaitos valitti päätöksestä ja muutoksenhaku oli vielä vireillä, kun Tiehallinto aloitti samasta urakasta uuden tarjouskilpailun ja antoi urakan tuon tarjouskilpailun voittaneen yhtiön suoritettavaksi. Vasta tämän jälkeen korkein hallinto-oikeus antoi päätöksen, jonka mukaan ensimmäisessä hankintamenettelyssä ei ollutkaan ollut markkinaoikeuden päätöksessä todettuja virheitä.
Tiehallinnolla oli vallinneissa olosuhteissa ollut hyväksyttävä syy keskeyttää ensimmäinen hankintamenettely. Samaa hankintaa koskenut Tieliikelaitoksen muutoksenhaku ei myöskään estänyt hankinnasta luopumista ja uuden aloittamista. Tiehallinnon ei katsottu aiheuttaneen korvattavaa vahinkoa vain sillä, että se oli hankintasäännösten vastaisesti jättänyt ilmoittamatta tarjoajille hankinnan keskeyttämisestä ja sen perusteista. (Ään.)
L julkisista hankinnoista (1505/1992) 8 § (1247/1997)

KKO 2008:99

T ja H olivat allekirjoittaneet pienurakkasopimuksen T:n omakotitalon ja piharakennuksen rakennusteknisten töiden suorittamisesta. Kysymys siitä, oliko sopimussuhdetta tästä huolimatta pidettävä työsuhteena, kun otettiin huomioon sopimusneuvotteluissa esillä olleet tiedot ja sopimuksen täyttämiseen liittyvät seikat.


KKO 2008:91

A ja B teettivät asunnossaan tapetointityötä. Työn suoritti kunnossapito- ja korjauspalveluita tarjonnut osakeyhtiö. Sopimusta tehtäessä kysymys kotitalousvähennyksestä ei tullut esille eikä myöskään se, ettei yhtiötä ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin, mikä oli vähennysoikeuden edellytys. Kysymys yhtiön vastuusta A:lle ja B:lle sen johdosta, että heidän kotitalousvähennysvaatimuksensa hylättiin verotuksessa. (Ään.)

KKO 2008:62

Kunnan rakennustarkastajan vastuu

KKO 2008:19

Kysymys siitä, millaista menettelyä urakoitsijalta edellytettiin, jotta sillä oli oikeus saada tavoite- ja kattohintaisessa rakennusurakassa rakennuttajalta korvausta lisä- ja muutostöistä ja jotta sillä oli oikeus saada urakkasuoritukseensa lisäaikaa.


KKO 2008:16

Urakoitsijoiden väliset suhteet?

Kysymys on alla urakkasopimukseen perustuvasta sopimusperusteisesta vahingonkorvausvastuusta, jossa vastuu määräytyy sen mukaan kumman sopimusvelvoitteisiin työt kuuluvat ellei muuta sovita.
B Oy:n tuli suorittaa A Oy:n tehtaalla eräs sähköteknisten töiden urakka. B:n pyynnöstä A luovutti vastikkeetta nosturin ja sen kuljettajan B:n käyttöön. Nosturin käytössä katsottiin olevan kyse B:n sopimusvelvoitteiden täyttämiseen kuuluvasta aputyöstä. Kun muuta ei ollut sovittu, B oli vastuussa nosturin käytöstä A:lle aiheutuneesta vahingosta.

KKO:2007:5

Suunnitelmien epäselvyys ja urakoitsijan selvennyspyyntö

YSE 1998 12§, 13§ 8-k, 14§

Jutussa oli kysymys epäselvistä suunnitelmista ja siitä oliko urakoitsija oikeutettu laskuttamaan vaihtoehtoisista lattiaratkaisuista tilaajan haluaman kalliimman lisähinnan YSE 14§:n mukaan vai olisiko urakoitsijan tullut ymmärtää että kyseessä oli YSE 13§ 8-kohdan tarkoittaman suunnitelmien ristiriita, jolloin reklamoinnin laiminlyönnistä seuraisi, ettei lisähintaa voi laskuttaa. KKO katsoi että "käsillä olevassa asiassa suunnitteluasiakirjat ja niihin liittyvä urakkaneuvottelu ovat olleet sen laatuiset, että urakoitsija on voinut tarjousta tehdessään perustellusti lähteä siitä, että liikuntahallin lattian osalta oli tarjolla kaksi erilaista rakennevaihtoehtoa", jolloin urakoitsijalle ei syntynyt selvennysvelvoitetta. Tapauksella korostetaan sitä että, vastuu suunnitelmista on tilaajalla, joka vastaa siitä, että ne ovat selvät ja ristiriidattomat ja vain selvissä ristiriitatilanteissa urakoitsijalla on reklamointivelvollisuus. Tapauksessa viitattiin myös siihen, että tilaajan olisi pitänyt reklamoida urakoitsijan lisätyölaskuista kohtuullisessa ajassa mutta viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä.

KKO:2006:56

Vahingonkorvaus - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu - Vahingon aiheuttajan vastuu - Korvauksen sovittelu

Asunto-osakeyhtiö oli antanut P:lle tehtäväksi rakennuksen julkisivun suunnittelun. P:n suunnittelutehtävässään tekemän virheen johdosta asunto-osakeyhtiölle oli aiheutunut vahinkoa. Kysymys vahingonkorvauksen sovittelusta. (Ään.)
Vrt. KKO:1985-II-51

"Arvioidessaan P:n menettelyä Korkein oikeus kuitenkin toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella P:n ei voida katsoa menetelleen törkeän huolimattomasti. Asunto-osakeyhtiölle aiheutunut, yhtiön kannalta sinänsä huomattava vahinko on johtunut rakennuksen ulkonäköön liittyvää seikkaa koskevasta virheestä, joka on ollut korjattavissa tilaamalla uudet valkoiset julkisivulevyt harmaiden levyjen tilalle. Kun lisäksi otetaan huomioon P:n toimeksiannon laatu ja sovitun vastikkeen määrä verrattuna aiheutuneeseen vahinkoon, täysimääräisen korvauksen tuomitseminen johtaisi P:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen."

Vahinko oli 45.000 euroa. Suunnittelupalkkio oli n. 4.000 euroa. KKO tuomitsi 30.000 euroa ja katsoi että sopimusperusteista vahingonkorvausta voidaan sovitella.

KKO:2004:81

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta maankäyttö- ja rakennuslain 185 §:n 1 momentin nojalla rakentamisrikkomuksesta sillä perusteella, että A oli sallinut rakentamisen omistamalleen kiinteistölle varmistumatta siitä, että rakennuslupa oli hankittu. Kysymys siitä, toteuttiko tuottamuksellinen menettely rakentamisrikkomuksen tunnusmerkistön.

KKO:2004:53

Vahingonkorvaus - Työnantajan korvausvastuu

Metsähallituksen lukuun metsänhakkuutöitä tehneen osakeyhtiömuotoisen perheyrityksen osakas oli aiheuttanut sivulliselle metsätyökonetta käyttäessään vahingon. Korkeimman oikeuden tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla osakasta tai yhtiötä ei pidetty sellaisena vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna työntekijään rinnastettavana itsenäisenä yrittäjänä, jonka aiheuttamasta vahingosta Metsähallitus työnantajana olisi vastuussa.

VahL 3 luku 1 § 1 mom

KKO 2003:26

Konsulttiyritys A oli tehnyt B:n kanssa rakennuttamis- ja valvontatehtäviä koskevan sopimuksen, jossa konsulttipalkkioksi valvontatehtävän osalta oli sovittu 46 000 markkaa. Sopimussuhteeseen sovellettiin konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja KSE 1983. Ehtojen mukaan konsultin vahingonkorvauksen yläraja määrättiin sopimuksessa, ja jos tällainen määräys puuttui, vahingonkorvaus oli enintään konsulttipalkkion suuruinen. Sopimuksen kohtaan "Muut ehdot" oli otettu paitsi viittaus edellä mainittuihin sopimusehtoihin seuraava maininta: "Lisäksi konsultti sitoutuu pitämään voimassa sopimuksen kestoajan 5 000 000 markan konsulttivastuuvakuutuksen."


KKO 2001:34

Sisältyykö arvonlisävero urakkahintaa annettu merkitystä paitsi sopimukselle myös sopimusneuvotteluille

KKO:2001:128

Konsultin tiedoksiantovelvollisuuden laajuus.
Konsulttisopimus määrittelee osapuolten muun ohessa vastuut ja velvoitteet. Sopimukseen on kirjattava tehtävät ja vastuunrajoituslauseke oikein. Vaikka jotkin tehtävät eivät sopimuksessa määriteltyjen ehtojen mukaisesti kuuluisi konsultille saattaa vastuu niidenkin osalta realisoitua.

KKO 2001:14

Urakoitsijan takuun laajuus eli kohdistuuko se muihin rakenneosiin kuin vain urakoitsijan oman urakka-alueen virheen korjaamiseen. Pysäköintihalli.

KKO 1999:101

Suunnitteluvastuu ja kustannusvastuu kun urakoitsija esittää vaihtoehtoista toteutustapaa. Turku-Paimio moottoritie.

Maanrakennusurakkaa koskeva sopimus oli solmittu tarjouspyyntöasiakirjoista poiketen urakoitsijan esittämän vaihtoehtoisen teknisen ratkaisun pohjalta. Urakoitsijan katsottiin vastaavan laatimastaan suunnitelmasta ja siihen perustuvasta tarjouslaskelmasta ilmenevästä yksikkömäärästä, jota oli käytetty tarjouskilpailua ratkaistaessa ja urakkasummasta sovittaessa. Rakennuttaja ei ollut velvollinen maksamaan yksikkömäärän ylittymisestä.


KKO 1999:80

Konsultin vastuu

Konsultin vastuulla on selvittää taustat.

KKOn mukaan virheen olisi estänyt se, että konsultti olisi pyytänyt A:lta tarkistettavakseen vuokraoikeutta koskeneet asiakirjat ja näin varmistunut siitä, että hän antaa neuvon oikeiden tietojen perusteella. Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, millä tavalla konsultin on vallinneissa olosuhteissa tullut varmistua vuokrasopimuksen sisällöstä.
Konsultti tuomittiin korvauksiin.
Vaikka alla oli kysymys tilintarkastajasta sama tilanne on rakennusalan konsulteilla.

KKO 1999:48

Urakkakilpailutus ja luottamuksensuoja, korvaus menetetystä katteesta

Vahingonkorvaus - Korvattava vahinko

Asunto-osakeyhtiö oli urakkatarjouspyynnössään sitoutunut noudattamaan rakennusalan urakkakilpailun periaatteita (RT 16-10182). Se oli noita periaatteita rikkoen urakkatarjousten avaamisen jälkeen ryhtynyt neuvottelemaan tarjouksen tekijöiden kanssa urakkahinnoista ja hyväksynyt sen jälkeen muun kuin alun perin edullisimman tarjouksen tehneen rakennusliikkeen uuden halvemman tarjouksen. Rakennuttaja velvoitettiin korvaamaan alunperin edullisimman tarjouksen tehneelle rakennusliikkeelle urakan menettämisestä aiheutunut vahinko, jota arvioitaessa pidettiin lähtökohtana niin sanottua positiivista sopimusetua.


KKO 1993:80

Kantajalla on velvollisuus esittää näyttöä todistaakseen vaatimuksensa oikeaksi. Jos kantaja väittää rakennuksensa vahingoittuneen sen johdosta, että kunta on juoksuttanut vettä rakennuksen lähellä, on kantaja esitettävä siitä näyttöä. Tämänkaltaiset asiat ovat usein vaikeita näyttää riitatilanteessa toteen. Asiantuntijat ovat eri mieltä syistä, seurauksista ja korjauskustannuksista. Tuomioistuimilla on vapaa todisteiden harkinta eli arvioida esim. todistajien luotettavuutta, asiantuntijuutta jne. Tuomioistuin myös arvioi kokonaisuutta ja täyttyykö kantajan todistustaakka. Usein joudutaan tilanteeseen, jossa täysin selvää näyttöä ei ole saatavilla ja silloin tuomioistuin arvioi onko asiasssa esitetty väitteen tueksi riittävä näyttö. Näissä tilanteissa näyttötaakka saattaa siirtyä vastapuolelle. Tätä ei voi ennakoida ennen tuomiota joten sen johdosta kumpikin osapuoli hankkii asiasta näytöä, joka tukee omaa vaatimusta.

A:n vuonna 1965 valmistunut rakennus on routivalla maaperällä. Ensimmäinen halkeama sokkelissa on havaittu vedenjuoksutuksen alkamisen jälkeen vuonna 1979. Halkeamia on ollut ainakin 20. Sisällä talossa on vuoden 1978 jälkeen ilmennyt myös usean millimetrin levyisiä rakoja ja tapetit ovat repeilleet. Ovien sulkeminen on vaikeutunut ja sisälämpötila on laskenut.

KKO 1998:9

Kunnan rakennuslautakunta oli rakennuskaavasta poiketen myöntänyt rakennusluvan teollisuushallin laajennusosalle ja myöhemmin vielä määräaikaisen rakennusluvan muun muassa kahden siilon rakentamiseen laajennusosan katolle. Rakennuslupia myönnettäessä ei enää ollut voimassa lääninhallituksen rakentamiselle myöntämä poikkeuslupa, joka oli koskenut samalle paikalle rakennettavaa, etupäässä toimisto- ja sosiaalitiloiksi tarkoitettua rakennusta. Ennen rakennuslupien myöntämistä ei ollut toimitettu katselmusta eikä kuultu naapureita.

KKO 1996:84

Sopimuksen syntyminen kunnan ilmoitettua suullisesti urakoitsijalle urakasta vaikka kunnanhallitus siirsi päätöksen itselleen.

KKO 1996:59

Rakennus oli perustettu rakentamisen aikana yleisesti käytetyn rakentamistavan mukaan, joka sittemmin osoittautui puutteelliseksi rakennuspaikan savikerroksen paksuuden suurten vaihtelujen vuoksi. Naapurikiinteistöllä oli tehty tärinää aiheuttavaa paalutustyötä ja rakennus oli vahingoittunut.

Kysymys paalutuksen ja vahinkojen syy-yhteydestä sekä naapurikiinteistön omistajan, urakoitsijan ja paalutuksen tehneen aliurakoitsijan vastuusta.



KKO 1995:81

Edellyttääkö YSE 1983 68§ että taloudellinen kokonaisselvitys on tehty ennen kanteen nostoa?

Kyse on YSE 1983 68§ tulkinnasta. KKO mukaan "Määräysten tarkoituksena on, että kaikki urakkasopimukseen perustuvat vaatimukset puolin ja toisin esitetään ja selvitetään lopullisesti samassa menettelyssä, jonka päämääränä on kokonaisselvittelyn aikaansaaminen sopijapuolten välillä. Mitään tällaista tilisuhteiden selvittämistä ei ole ennen oikeudenkäyntiä suoritettu. Avoin yhtiö ei ole edes väittänyt yrittäneensä tehdä osapuolten taloudelliseen kokonaisselvittelyyn tähtääviä toimenpiteitä. Nimenomaisen sopimusmääräyksen puuttuessa sopijapuolella ei ole yksipuolista oikeutta vaatia, että tilisuhteet järjestetään jollakin vaihtoehtoisella, yleisistä sopimusehdoista poikkeavalla tavalla. Avoimen yhtiön kanne on siten ennenaikainen."
Vähemmistö oli eri mieltä. Katso 2017:14, jossa asetuttu vähemmistön linjoille.

KKO:

Rakennuttaja oli purkanut rakennusurakkasopimuksen urakoitsijan viivästyksen vuoksi. Rakennuttajan urakoitsijaan kohdistama kanne sopimusrikkomuksesta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi hylättiin ennenaikaisena, kun sopimuspuolten välisiä tilisuhteita ei ollut ennen oikeudenkäyntiä järjestetty rakennusalan yleisten sopimusehtojen edellyttämällä loppuselvittelyllä eikä rakennuttaja ollut edes väittänyt yrittäneensä tätä ja kun nimenomaisen sopimusmääräyksen puuttuessa sopijapuolella ei ollut yksipuolista oikeutta vaatia tilisuhteiden järjestämistä yleisistä sopimusehdoista poikkeavalla tavalla. Ään.


KKO 1994:5

Vahingonkorvaus - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu - Työntekijän korvausvastuu
Työntekijä oli tuomittu rangaistukseen tuottamuksellisesta tulipalon aiheuttamisesta sen johdosta, että hän suorittaessaan työnantajansa puolesta katon korjaustöitä kaasuliekillä oli varomattomuudellaan aiheuttanut tulipalon työn tilaajan rakennuksessa. Tilaajan vahingonkorvausvaatimus hylättiin, - työnantajaa vastaan, koska tilaaja oli laiminlyönyt sopimuksen mukaisen velvollisuutensa palovakuuttaa työn kohteen, ks. KKO:1982-II-139; - työntekijää vastaan, koska hänen tuottamuksensa oli ilmennyt vain hänen työnantajansa sopimusvelvoitteen täyttämisessä eikä teon rangaistavuus ollut tuottamuksen ohella itsenäinen korvausperuste,
ks. KKO:1992:165, KKO:1992:166 ja KKO:1993:38.


KKO 1993:130

Hangon syväsatamalaituri ja lojaliteettivelvollisuus neuvotteluvaiheessa

Rakennuttaja oli sopimusneuvottelujen aikana tehnyt alkuperäisiin rakennussuunnitelmiin muutoksia, jotka urakoitsijan tieten johtivat siihen, ettei rakennushanke toteutettuna täyttänyt sille suunnittelussa asetettuja tavoitteita. Kun urakoitsija huomauttamatta tästä rakennuttajalle oli sitoutunut työurakkaan kokonaisvastuurakentamisen mukaisin ehdoin, urakoitsija oli vastuussa rakennuttajalle laiminlyönnistään aiheutuneista vahingoista.

KKO 1993:80

Rakennuksen vaurioituminen ja todistustaakka?

Kantajalla on velvollisuus esittää näyttöä todistaakseen vaatimuksensa oikeaksi. Jos kantaja väittää rakennuksensa vahingoittuneen sen johdosta, että kunta on juoksuttanut vettä rakennuksen lähellä, on kantaja esitettävä siitä näyttöä. Tämänkaltaiset asiat ovat usein vaikeita näyttää riitatilanteessa toteen. Asiantuntijat ovat eri mieltä syistä, seurauksista ja korjauskustannuksista. Tuomioistuimilla on vapaa todisteiden harkinta eli arvioida esim. todistajien luotettavuutta, asiantuntijuutta jne. Tuomioistuin myös arvioi kokonaisuutta ja täyttyykö kantajan todistustaakka. Usein joudutaan tilanteeseen, jossa täysin selvää näyttöä ei ole saatavilla ja silloin tuomioistuin arvioi onko asiasssa esitetty väitteen tueksi riittävä näyttö. Näissä tilanteissa näyttötaakka saattaa siirtyä vastapuolelle. Tätä ei voi ennakoida ennen tuomiota joten sen johdosta kumpikin osapuoli hankkii asiasta näytöä, joka tukee omaa vaatimusta. Alla oli kysymys juuri siitä, että näyttötaakka kääntyi vastapuolelle kunnalle kun kantaja oli esittänyt riittävästi näyttöä oman vaatimuksensa tueksi. Käräjäoikeus tuomitsi kunnan vastuuseen mutta hovioikeus vapautti ja KKO katsoi käräjäoikeuden tavoin, että kunta vastaajana ei ollut esittänyt riittävää näyttöä oman vaatimuksensa tueksi.

KKO 1992:178

Sivu-urakka, pääurakoitsijan konkurssi, rakennuttajan vastuu?

Sivu-urakoitsijalle oli aiheutunut vahinkoa pääurakoitsijan konkurssista johtuneesta urakan viivästyksestä. Vahingon katsottiin kuuluvan vuoden 1983 sivu-urakan alistamisehtojen (RT-10220) 7 kohdassa rakennuttajan hyväksi säännellyn vastuuvapauslausekkeen sovellutusalaan, joka koski muun muassa pää- ja sivu-urakoitsijoiden toisilleen aiheuttamia viivästysvahinkoja. Sen vuoksi hylättiin sivuurakoitsijan rakennuttajaan kohdistama rakennuttajan tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen perustettu korvauskanne.


KKO 1991:153

A oli ostanut sorakauppias B:ltä maa-ainesta omakotitalonsa rakennuspaikan perustusta varten. Myyty maa-aines oli ollut soveltumatonta tähän tarkoitukseen. B oli viimeistään tuodessaan aineksen A:n rakennuspaikalle tullut tietoiseksi sekä aineksen käyttötarkoituksesta että sen soveltumattomuudesta siihen. B:n olisi tullut huomauttaa A:lle aineksen soveltumattomuudesta aiottuun tarkoitukseen, mutta hän oli tämän laiminlyönyt. A:lla oli ollut perusteltua aihetta luottaa B:n asiantuntemukseen. Kaupan kohteen Katsottiin olleen virheellistä.


Kysymys oli asennusvalmiin talon toimittamisesta. Asiakas väitti, että sovittuun hintaan sisältyi myös talon pystytys. Toimitussopimus ja tarjous olivat kuitenkin sanamuodoltaan yksiselitteisesti koskeneet vain asennusvalmiin talon materiaalitoimitusta. Näihin asiakirjoihin liittyneenä toimitus- ja tuoteseloste oli kuitenkin ollut tulkinnanvarainen ainakin kahdessa suhteessa. Ensinnäkin selosteessa määriteltyjen pystytysvaihtoehtojen ohella ei mainittu pelkästään materiaalitoimitukseen rajoittuvaa vaihtoehtoa. Toiseksi sanaa "träfärdig" oli käytetty sekä koko TF 1-83 talopakettisarjan yleisnimikkeenä että yhden pystytysvaihtoehdon nimikkeenä. Nämä seikat olivat sinänsä voineet olla omiaan synnyttämään Moréneissa sellaisen käsityksen, että sopimukseen on sisältynyt myös talon pystytys, lähinnä "träfärdigt" vaihtoehdon mukaan. Jutussa todistajana kuultu yhtiön edustaja oli kertonut, että hän oli käydyissä sopimusneuvotteluissa selvittänyt, etteivät talon pystytyskustannukset sisältyneet talopaketin toimitushintaan. Edustajan neuvottelujen aikana tarjousasiakirjaan tekemät merkinnät eri pystytysvaihtoehdoista ja niiden hinnoista. Näin ollen kaikki oikeusasteet päätyivät siihen, ettei talon pystytyksen katsottu kuuluneen kauppahintaan.


KKO 1988:4

Tekijänoikeus - Rakennuspiirustukset - Rakennus
Diaarinumero: R86/455
Esittelypäivä: 8.12.1987
Antopäivä: 22.1.1988
Taltio: 150

Rakennuspiirustukset saattoivat saada suojaa tekijänoikeuslain 1 §:n 2 momentin nojalla vaikka niiden kuvaamaa rakennusta omaperäisyyden puuttuessa ei lain 1 §:n 1 momentin nojalla suojattu. Kun piirustukset kuitenkin olivat tavanomaisia rakennuspiirustuksia vailla omaperäisyyttä, hylättiin syyte piirustusten kappaleiden luvattomasta valmistamisesta ja yleisön saataviin saattamisesta.

TekijänoikeusL 1 § 2

KKO 1985:51

Vahingonkorvaus - A. Sopimussuhteesta johtuva korvausvelvollisuus VI. Erinäiset sopimukset

Vahingonkorvauslaki - I. Lain soveltamisala - II. Vahingon aiheuttajan korvausvastuu (2.luku)

Teollisuushallin suunnittelijan sopimusrikkomuksen johdosta rakennuttajalle tuomittavaa vahingonkorvausta soviteltiin vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentista ilmenevää periaatetta soveltaen.

KKO 1984 II 225

Yhtiö oli käyttänyt asuinhuoneiston seinämateriaaliksi tarkoitetun lastulevyn valmistamiseen formaldehydia, jota yhtiön tieten kaasuuntui levyistä huoneilmaan ja jonka tiedettiin olevan ammattitautia aiheuttava kemiallinen tekijä. Alan asiantuntijana yhtiön olisi pitänyt varoa, että kaasuuntuva formaldehydi saattoi asunnoissa aiheuttaa terveyshaittoja, ja ryhtyä tehokkaisiin toimiin levyistä haihtuvan formaldehydin määrän vähentämiseksi. Yhtiö velvoitettiin suorittamaan korvausta terveydellisestä haitasta ja muusta vahingosta, jonka sen valmistamista levyistä huoneilmaan erittynyt formaldehydi oli aiheuttanut huoneistossa asuville.

KKO 1984 II 181

Rakennushankkeen suunnittelukustannukset kun hanke jää toteuttamatta

A, joka aikoi rakennuttaa teollisuushallin, oli hankkimatta tarjouspyyntöön yleensä liitettäviä rakennussuunnitelmaasiakirjoja ryhtynyt neuvottelemaan B:n kanssa rakennushankkeen toteuttamisesta kokonaishintaurakkana. B oli tiennyt hankkeen toteutumisen riippuvan Kehitysaluerahastolta saatavasta rahoituksesta. B:n hankittua omalla kustannuksellaan tarjouksen antamista ja myös rakennusluvan hakemista varten tarvittavat piirustukset ja muut rakennussuunnitelmaasiakirjat A oli, Kehitysaluerahaston evättyä siltä anotun lainan, luopunut rakennushankkeen toteuttamisesta. Kun rakennuttajan hyväksi tapahtuneen suunnittelun kustannukset yleensä eivät jää suunnittelijan tai urakoitsijan vastuulle, mutta B ammattimaisena rakentajana ei hankkeen toteuttamiseen liittyvästä riskistä huolimatta ollut huolehtinut siitä, että yksityiskohtaisen suunnittelun kustannuksista olisi sovittu etukäteen, nämä kustannukset jaettiin asianosaisten kesken. Ään.

KKO 1983 II 178

Törkeä huolimattomuus

Myyjä oli toimittanut tilaajalle betonipalkkien raudoituksia, jotka murtolujuudeltaan eivät täyttäneet sopimuksen ehtoja. Tilaajan olisi ennen palkkien valamista pitänyt tarkastaa raudoitukset ja tällöin havaita niiden virheellisyys. Koska myyjällä raudoitusalalla toimivana ja teräksen murtolujuuden merkityksestä tietoisena oli erityinen velvollisuus huolehtia siitä, että raudoitukset olivat tilausasiakirjojen mukaisia, ja kun hän laiminlyömällä tämän velvollisuutensa oli raudoituksia valmistaessaan toiminut törkeän huolimattomasti, tilaaja ei ollut menettänyt oikeuttaan vedota tavaran virheeseen. Vahingonkorvausta soviteltiin tilaajan myötävaikutuksen vuoksi.

KKO 1983 II 33

Yhtiö oli suorittanut rakennuksen lämpöeristyksen kemiallista ainetta (formaldehydi) sisältävällä eristeellä, vaikka sanottua eristettä ei olisi pitänyt käyttää tuossa rakennuksessa, koska kemiallisen aineen haihtuminen siinä tapahtui pääasiassa huoneilmaan, mikä yhtiön alan asiantuntijana oli täytynyt tietää ja mistä yhtiö ei ollut tehnyt selkoa rakennuksen omistajalle. Yhtiö velvoitettiin maksamaan rakennuksen omistajalle korvausta mainitun kemiallisen aineen aiheuttamista terveydellisistä haitoista, jotka olivat alentaneet heidän työkykyään ja muutoinkin vaikuttaneet haitallisesti heidän elinolosuhteisiinsa.

KKO 1982 II 195

Rakennusalan sopimusehtojen mukaan ja yleisten sopimusoppien perusteella vastuunrajoitukset eivät päde, jos kysymys on törkeästä tuottamuksesta. Mutta jos tuottamus on törkeää lievempää kuten alla olevassa sitä voidaan joissain tilanteissa sovitella, jos tilanne johtaisi muuten kohtuuttomaan lopputulokseen. Kysymys oli siitä, että asunto-osakeyhtiö oli tilannut kaksi pientaloa ja ikkuna-asennus oli virheellinen.


KKO:1982-II-195

Hankintasopimuksen mukaan asunto-osakeyhtiölle rakennetussa talossa takuuajan jälkeen ilmenneet virheet, joita ei ollut voitu vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana havaita, osoittivat, ettei hankkijan työsuoritus tältä osin täyttänyt sille hankintasopimuksen mukaan asetettavia vaatimuksia. Hankintasopimukseen sisällytetty rakennusurakan yleisten sopimusehtojen mukainen hankkijan vastuun rajoittaminen törkeänä laiminlyöntinä pidettävään menettelyyn oli tällaisessa tilanteessa rakennustyön suorittamiseen puuttumattoman sopimuskumppanin kannalta ilmeisen kohtuuton eikä sitä niin ollen ollut sovellettava.

KKO:1982-II-52

Sopimukseen, joka koski teollisuuslaitoksen koneeseen tarvittavan erikoislaitteen suunnittelua ja valmistamista ja joka oli tehty tilaajan määrittelemin ehdoin, oli otettu toimituksen viivästymistä koskeva sopimussakkoehto. Laitteen valmistuksen epäonnistuttua sopimus oli
purettu. Asiassa ilmenneet seikat ja alalla tavallinen sopimuskäytäntö huomioon ottaen sopimusta tulkittiin siten, ettei valmistaja, joka ei ollut erikseen sitoutunut vastuuseen laitteen toimittamatta jäämisestä aiheutuvasta liiketulon menetyksestä, ollut sopimuksen rikkomisen
johdosta velvollinen suorittamaan korvausta välillisestä vahingosta yli viivästyssakon määrän.

KKO 1981 II 167

Urakkasopimuksen solmimisen jälkeen rakennuskustannukset olivat nousseet olennaisesti enemmän kuin edellisinä vuosina. Kustannusten nousu oli johtunut osaksi kilpailutilanteesta ja osaksi vuoden 1973 lopulla puhjenneesta ns. öljykriisistä. Urakoitsijan vaatimus lisäkorvauksen määräämisestä hylättiin, koska rakennusteollisuuden kilpailuolosuhteet eivät oikeuttaneet urakoitsijaa sopimuksen sovitteluun, eikä öljykriisin vaikutus urakkakustannusten lisääntymiseen ollut niin merkittävä, että urakkasopimuksen hintaehdon soveltaminen olisi käynyt ilmeisesti kohtuuttomaksi.

KKO:1968-II-33

Oikeustoimilain (1929) mukaan tarjous sitoo antajaansa. Tarjoukseen voidaan asettaa vapaasti
ehtoja mm. sen sitovuudesta ja peruuttamisesta jne.. Jos sellaisia ei ole tarjouksessa, sovelletaan oikeustoimilakia. Laissa on tarkat säännökset tarjouksen ja vastauksen voimassaoloajasta jne. Lain 7§ mukaan tarjous tai vastaus, joka peruutetaan, ei ole sitova, jos peruutus saapuu sille, jolle tarjous on tehty tai vastaus annettu, ennenkuin hän on ottanut selon tarjouksesta tai vastauksesta tahi samaanaikaan, kuin tämä tapahtuu.Oikeustoimilain 33§ mukaan oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi
on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.