KKO:2003:26
Sopimus - Sopimuksen tulkinta
Yleiset sopimusehdot
Oikeustoimi - Oikeustoimen tulkinta
Vahingonkorvaus - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu
Diaarinumero: S2001/212
Esittelypäivä: 3.9.2002
Antopäivä: 31.3.2003
Taltio: 677
Konsulttiyritys A oli tehnyt B:n kanssa rakennuttamis- ja valvontatehtäviä koskevan sopimuksen, jossa konsulttipalkkioksi valvontatehtävän osalta oli sovittu 46 000 markkaa. Sopimussuhteeseen sovellettiin konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja KSE 1983. Ehtojen mukaan konsultin vahingonkorvauksen yläraja määrättiin sopimuksessa, ja jos tällainen määräys puuttui, vahingonkorvaus oli enintään konsulttipalkkion suuruinen. Sopimuksen kohtaan "Muut ehdot" oli otettu paitsi viittaus edellä mainittuihin sopimusehtoihin seuraava maininta: "Lisäksi konsultti sitoutuu pitämään voimassa sopimuksen kestoajan 5 000 000 markan konsulttivastuuvakuutuksen."
Kysymys siitä, mikä merkitys viimeksi mainitulla maininnalla oli konsultin vahingonkorvauksen ylärajan kannalta.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Taustatietoja
Kanta-Loimaan ja Metsämaan seurakuntayhtymä, sittemmin Kanta-Loimaan seurakunta, ja JP-Terasto Oy olivat tehneet Kanta-Loimaan kirkon julkisivujen kunnostus- ja maalaustöiden rakennuttamis- ja valvontatehtäviä koskevan sopimuksen vuonna 1994. Erillistä sopimusasiakirjaa ei ollut laadittu, vaan sopimus perustui kahteen yhtiön antamaan, 19.1. ja 24.3.1994 päivättyyn tarjoukseen. Yhtiö oli sopimuksen mukaan sitoutunut suorittamaan sopimukseen kuuluvat valvontatehtävät 46 000 markan hintaan. Sopimussuhteeseen sovellettiin konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja KSE 1983. Näiden ehtojen mukaan konsultin vahingonkorvauksen yläraja määrätään sopimuksessa, ja jos tällainen määräys puuttuu, vahingonkorvaus on enintään konsulttipalkkion suuruinen. Sopimuksen kohtaan "Muut ehdot" oli sisällytetty seuraava lauseke: "Konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot KSE 83. Lisäksi konsultti sitoutuu pitämään voimassa sopimuksen kestoajan 5000000 mk:n konsulttivastuuvakuutuksen."
Kirkon julkisivujen kunnostus- ja maalaustyöt oli syksyllä 1994 suoritettu erään urakoitsijan toimesta 1352000 markan urakkahintaan. Seuraavan vuoden alussa oli havaittu julkisivujen rappauspinnoissa halkeamia ja lohkeamia sekä laastin irtoamista. Vedoten korjaustyön virheelliseen suorittamiseen ja katsoen yhtiön laiminlyöneen sopimuksen mukaiset tehtävänsä valvojana ja olevan siten osaltaan vastuussa korjaustyön epäonnistumisesta seurakunta vaati kanteessaan yhtiön velvoittamista korvaamaan aiheuttamansa vahingon 3580044 markalla korkoineen.
Seurakunnan korvausvaatimuksen kiistänyt yhtiö kiisti vaatimuksen myös määrältään ja vetosi konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen vastuunrajoitusehtoon, jonka mukaan sen vastuu oli rajoitettu valvontapalkkion määrään eli 46 000 markkaan. Seurakunta viittasi edellä mainittuun konsulttivastuuvakuutuksen voimassa pitämistä koskevaan sopimusehtoon ja katsoi, että yhtiön kanssa oli sovittu sen vahingonkorvauksen ylärajaksi 5 000 000 markkaa, minkä yhtiö kiisti.
Vantaan käräjäoikeuden tuomio 16.4.1999
Käräjäoikeus katsoi seurakunnan yhtiötä vastaan ajaman kanteen johdosta, ettei valvonta ollut täyttänyt niitä vaatimuksia, joita yhtiön konsulttitoiminnan sopimusehtojen mukaan olisi tullut täyttää. Yhtiö oli siten vastuussa virheellisen valvonnan aiheuttamasta vahingosta.
Käräjäoikeus totesi, viitaten asiassa kuultujen todistajien kertomuksiin, että seurakunnan edustajille oli sopimuksen tekemistä edeltäneessä kokouksessa selostettu kohta kohdalta yhtiön tarjouksen sisältö. Siinä yhteydessä ei kuitenkaan ollut tarkemmin kiinnitetty huomiota yhtiön vakuutuksen laatuun taikka vastuunrajoitusehtoon. Seurakunnan edustajille oli muodostunut yksiselitteisen selkä kuva siitä, että yhtiön vastuu oli vastuuvakuutuksen määrän suuruinen. Seurakunnan edustajien kertomuksista oli myös pääteltävissä, että vastuuvakuutuksen määrällä oli ollut olennainen merkitys sopimuksen syntymisen kannalta ja niistä oli käynyt ilmi, ettei konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen mukaisesta vastuunrajoituksesta ollut sopimusneuvotteluissa ollut puhetta.
Käräjäoikeus katsoi, että yhtiö oli laiminlyönyt asianmukaisella tavalla selvittää vastuuvakuutuksen kattavuuden ja vastuunrajoitusehdon sisällön, koska seurakunnan edustajalle oli päässyt syntymään selostettu käsitys. Sen vuoksi käräjäoikeus katsoi, että yhtiön vastuun yläraja ulottui sen ja seurakunnan välisen sopimuksen nojalla konsulttivastuuvakuutuksen määrään eli 5000000 markkaan. Käräjäoikeus arvioi seurakunnan vahingon määräksi 2600000 markkaa, minkä määrän korkoineen se velvoitti yhtiön suorittamaan seurakunnalle.
Asian ovat ratkaisseet laamanni Lauri Melander ja käräjätuomarit Paula Koski sekä Heli Lehto-Kinnunen.
Helsingin hovioikeuden tuomio 21.12.2000
Seurakunta ja yhtiö valittivat hovioikeuteen. Seurakunta vaati vahingonkorvauksen korottamista vaadittuun 3580044 markkaan ja yhtiö muun ohella vahingonkorvauksen alentamista valvontapalkkion määrää vastaavaan 46000 markkaan. Hovioikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota muulla tavoin kuin että yhtiön seurakunnalle maksettavaksi tuomittu vahingonkorvaus korotettiin 3000000 markkaan.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti W. Korhonen, Monika Kuhlefelt ja Petri Leskinen. Esittelijä Kimmo Kurki.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Seurakunnalle ja yhtiölle myönnettiin valituslupa. Seurakunta vaati hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että vahingonkorvauksen määrää korotetaan. Yhtiö vaati muun ohella hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että sen vahingonkorvausvastuu rajoitetaan valvontasopimuksen mukaiseen, 46 000 markan palkkion määrään.
Seurakunta ja yhtiö vastasivat toistensa valituksiin.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Seurakunta ja yhtiö ovat tehneet rakennuttamis- ja valvontatehtäviä koskevan sopimuksen. Sopimus on syntynyt siten, että seurakunta on hyväksynyt yhtiön kirjallisen, vain muutaman kohdan sisältäneen tarjouksen, joka näin on tullut sellaisenaan sopimuksen osaksi. Sopimuksen kohdassa "Muut ehdot" on seuraavan sisältöinen lauseke: "Konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot KSE 83. Lisäksi konsultti sitoutuu pitämään voimassa sopimuksen kestoajan 5 000 000 mk:n konsulttivastuuvakuutuksen."
Sopimussuhteeseen sovelletaan siten konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja KSE 83. Näiden ehtojen 3.2.4. mukaan konsultin vahingonkorvauksen yläraja määrätään sopimuksessa, ja jos tällainen määräys puuttuu, vahingonkorvaus on enintään konsultin kokonaispalkkion suuruinen. Konsulttipalkkioksi valvontatehtävän osalta on sopimuksessa sovittu 46 000 markkaa.
Hovioikeuden tuomiossa mainituista syistä yhtiö on valvontatehtävien laiminlyönnin johdosta velvollinen korvaamaan seurakunnalle korjausurakan epäonnistumisesta aiheutuneet vahingot.
Asiassa on kysymys siitä, onko mainitulla vastuuvakuutuksen voimassa pitämistä koskevalla ehdolla sovittu myös yhtiön vastuun enimmäismäärästä, vai puuttuuko sopimuksesta tällainen määräys, jolloin vastuun enimmäismäärä rajoittuisi konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen KSE 83 mukaan yhtiön kokonaispalkkion määrään.
Yhtiö on vedonnut siihen, että sopimus on sanamuodoltaan yksiselitteinen, eikä sopimuksessa ole mainintaa konsultin vastuun määrästä. Joka tapauksessa seurakunnalla olisi ollut mahdollisuus selvittää konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen KSE 83 sisältö ja tarvittaessa saada asiantuntijaapua sopimusehtojen tulkintaan. Seurakunta on yksipuolisesti tulkinnut sopimukseen sisältyvää mainintaa konsulttivastuuvakuutuksen voimassa pitämisestä poikkeuksellisella tavalla eikä ole ottanut sopimusneuvotteluissa esille tulkintaansa. Yhtiöllä ei siten ole ollut syytä olettaa seurakunnan tulkitsevan sopimusta sen sanamuodon ylittävällä tavalla ja alan vakiintuneen käytännön vastaisesti. Sopimuksen tulkinnassa on edelleen otettava huomioon, ettei kysymys ole ollut yksipuolisesti laadituista vakioehdoista.
Edellä mainittu yhtiön toimesta muotoiltu ehto ei ole sanamuodoltaan sillä tavoin selvä, että sen perusteella voitaisiin suoraan päätellä, miten yhtiön korvausvastuun enimmäismäärä määräytyy. Sanamuotonsa mukaan ehto erikseen tarkasteltuna tosin koskee vain yhtiön vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja sen määrää eikä siten sellaisenaan yhtiön vastuun enimmäismäärää. Konsulttivastuuvakuutuksen tarkoituksena on kuitenkin korvata vahinko, jonka konsultti toiminnassaan aiheuttaa sopijapuolelleen. Vakuutusta koskevalla ehdolla on siten ollut kiinteä yhteys yhtiön korvausvastuuseen. Vakuutusta koskevan vastuun määrä on ollut 5 000 000 markkaa. Ehto viittaa siten huomattavasti laajempaan vastuuseen kuin konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen KSE 83 toissijainen vastuunrajoituslauseke. Tällaisen ehdon sisällyttäminen sopimukseen ei olisi ollut mielekästä, jos yhtiön vastuu olisi rajoittunut vain sovitun kokonaispalkkion määrään 46 000 markkaan. Ehto on ollut omiaan antamaan seurakunnalle aiheen otaksua, että yhtiö oli tarjouksensa perusteella sitoutunut siihen, että vahingonkorvausvastuun yläraja oli 5 000 000 markkaa. Ehto on tullut tarjouksen perusteella osaksi asianosaisten välistä sopimusta.
Yhtiö on laatinut sopimuksen ja on sopimusta tehtäessä ollut asiantuntemuksensa perusteella muutenkin selvästi paremmassa asemassa arvioimaan sopimustekstin sisältöä kuin seurakunta. Tämän johdosta sopimusta tulkittaessa on pantava erityistä painoa sille, minkä käsityksen sopimuksen sisällöstä yhtiön tarjoama sopimusteksti perustellusti seurakunnalle antoi. Yhtiö ei ole seurakunnalle selvittänyt esittämiensä sopimusehtojen sisältöä eikä se ole näyttänyt seurakunnan muuten tienneen taikka pitäneen tietää, ettei sopimukseen sisältyvällä maininnalla 5 000 000 markan konsulttivakuutuksen voimassa pitämisestä ollut tarkoitettu olevan merkitystä yhtiön korvausvastuun enimmäismäärään.
Näissä olosuhteissa sopimusta on tulkittava siten, ettei yhtiön korvausvastuuta ole rajoitettu vain palkkion määrään sopimuksessa viitattuihin yleisiin sopimusehtoihin sisältyvän toissijaisen ja sopimusta täydentävän lausekkeen perusteella.
Hovioikeus on arvioinut kirkon julkisivujen korjauskustannusten määräksi 3 000 000 markkaa, minkä määrän korkoineen yhtiö on velvoitettu suorittamaan vahingonkorvauksena seurakunnalle. Seurakunta ei ole esittänyt perusteita hovioikeuden tuomion muuttamiseen tältä osin.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Anne Ekblom-Wörlund.
Sopimus - Sopimuksen tulkinta
Yleiset sopimusehdot
Oikeustoimi - Oikeustoimen tulkinta
Vahingonkorvaus - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu
Diaarinumero: S2001/212
Esittelypäivä: 3.9.2002
Antopäivä: 31.3.2003
Taltio: 677
Konsulttiyritys A oli tehnyt B:n kanssa rakennuttamis- ja valvontatehtäviä koskevan sopimuksen, jossa konsulttipalkkioksi valvontatehtävän osalta oli sovittu 46 000 markkaa. Sopimussuhteeseen sovellettiin konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja KSE 1983. Ehtojen mukaan konsultin vahingonkorvauksen yläraja määrättiin sopimuksessa, ja jos tällainen määräys puuttui, vahingonkorvaus oli enintään konsulttipalkkion suuruinen. Sopimuksen kohtaan "Muut ehdot" oli otettu paitsi viittaus edellä mainittuihin sopimusehtoihin seuraava maininta: "Lisäksi konsultti sitoutuu pitämään voimassa sopimuksen kestoajan 5 000 000 markan konsulttivastuuvakuutuksen."
Kysymys siitä, mikä merkitys viimeksi mainitulla maininnalla oli konsultin vahingonkorvauksen ylärajan kannalta.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Taustatietoja
Kanta-Loimaan ja Metsämaan seurakuntayhtymä, sittemmin Kanta-Loimaan seurakunta, ja JP-Terasto Oy olivat tehneet Kanta-Loimaan kirkon julkisivujen kunnostus- ja maalaustöiden rakennuttamis- ja valvontatehtäviä koskevan sopimuksen vuonna 1994. Erillistä sopimusasiakirjaa ei ollut laadittu, vaan sopimus perustui kahteen yhtiön antamaan, 19.1. ja 24.3.1994 päivättyyn tarjoukseen. Yhtiö oli sopimuksen mukaan sitoutunut suorittamaan sopimukseen kuuluvat valvontatehtävät 46 000 markan hintaan. Sopimussuhteeseen sovellettiin konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja KSE 1983. Näiden ehtojen mukaan konsultin vahingonkorvauksen yläraja määrätään sopimuksessa, ja jos tällainen määräys puuttuu, vahingonkorvaus on enintään konsulttipalkkion suuruinen. Sopimuksen kohtaan "Muut ehdot" oli sisällytetty seuraava lauseke: "Konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot KSE 83. Lisäksi konsultti sitoutuu pitämään voimassa sopimuksen kestoajan 5000000 mk:n konsulttivastuuvakuutuksen."
Kirkon julkisivujen kunnostus- ja maalaustyöt oli syksyllä 1994 suoritettu erään urakoitsijan toimesta 1352000 markan urakkahintaan. Seuraavan vuoden alussa oli havaittu julkisivujen rappauspinnoissa halkeamia ja lohkeamia sekä laastin irtoamista. Vedoten korjaustyön virheelliseen suorittamiseen ja katsoen yhtiön laiminlyöneen sopimuksen mukaiset tehtävänsä valvojana ja olevan siten osaltaan vastuussa korjaustyön epäonnistumisesta seurakunta vaati kanteessaan yhtiön velvoittamista korvaamaan aiheuttamansa vahingon 3580044 markalla korkoineen.
Seurakunnan korvausvaatimuksen kiistänyt yhtiö kiisti vaatimuksen myös määrältään ja vetosi konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen vastuunrajoitusehtoon, jonka mukaan sen vastuu oli rajoitettu valvontapalkkion määrään eli 46 000 markkaan. Seurakunta viittasi edellä mainittuun konsulttivastuuvakuutuksen voimassa pitämistä koskevaan sopimusehtoon ja katsoi, että yhtiön kanssa oli sovittu sen vahingonkorvauksen ylärajaksi 5 000 000 markkaa, minkä yhtiö kiisti.
Vantaan käräjäoikeuden tuomio 16.4.1999
Käräjäoikeus katsoi seurakunnan yhtiötä vastaan ajaman kanteen johdosta, ettei valvonta ollut täyttänyt niitä vaatimuksia, joita yhtiön konsulttitoiminnan sopimusehtojen mukaan olisi tullut täyttää. Yhtiö oli siten vastuussa virheellisen valvonnan aiheuttamasta vahingosta.
Käräjäoikeus totesi, viitaten asiassa kuultujen todistajien kertomuksiin, että seurakunnan edustajille oli sopimuksen tekemistä edeltäneessä kokouksessa selostettu kohta kohdalta yhtiön tarjouksen sisältö. Siinä yhteydessä ei kuitenkaan ollut tarkemmin kiinnitetty huomiota yhtiön vakuutuksen laatuun taikka vastuunrajoitusehtoon. Seurakunnan edustajille oli muodostunut yksiselitteisen selkä kuva siitä, että yhtiön vastuu oli vastuuvakuutuksen määrän suuruinen. Seurakunnan edustajien kertomuksista oli myös pääteltävissä, että vastuuvakuutuksen määrällä oli ollut olennainen merkitys sopimuksen syntymisen kannalta ja niistä oli käynyt ilmi, ettei konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen mukaisesta vastuunrajoituksesta ollut sopimusneuvotteluissa ollut puhetta.
Käräjäoikeus katsoi, että yhtiö oli laiminlyönyt asianmukaisella tavalla selvittää vastuuvakuutuksen kattavuuden ja vastuunrajoitusehdon sisällön, koska seurakunnan edustajalle oli päässyt syntymään selostettu käsitys. Sen vuoksi käräjäoikeus katsoi, että yhtiön vastuun yläraja ulottui sen ja seurakunnan välisen sopimuksen nojalla konsulttivastuuvakuutuksen määrään eli 5000000 markkaan. Käräjäoikeus arvioi seurakunnan vahingon määräksi 2600000 markkaa, minkä määrän korkoineen se velvoitti yhtiön suorittamaan seurakunnalle.
Asian ovat ratkaisseet laamanni Lauri Melander ja käräjätuomarit Paula Koski sekä Heli Lehto-Kinnunen.
Helsingin hovioikeuden tuomio 21.12.2000
Seurakunta ja yhtiö valittivat hovioikeuteen. Seurakunta vaati vahingonkorvauksen korottamista vaadittuun 3580044 markkaan ja yhtiö muun ohella vahingonkorvauksen alentamista valvontapalkkion määrää vastaavaan 46000 markkaan. Hovioikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota muulla tavoin kuin että yhtiön seurakunnalle maksettavaksi tuomittu vahingonkorvaus korotettiin 3000000 markkaan.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti W. Korhonen, Monika Kuhlefelt ja Petri Leskinen. Esittelijä Kimmo Kurki.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Seurakunnalle ja yhtiölle myönnettiin valituslupa. Seurakunta vaati hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että vahingonkorvauksen määrää korotetaan. Yhtiö vaati muun ohella hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että sen vahingonkorvausvastuu rajoitetaan valvontasopimuksen mukaiseen, 46 000 markan palkkion määrään.
Seurakunta ja yhtiö vastasivat toistensa valituksiin.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Seurakunta ja yhtiö ovat tehneet rakennuttamis- ja valvontatehtäviä koskevan sopimuksen. Sopimus on syntynyt siten, että seurakunta on hyväksynyt yhtiön kirjallisen, vain muutaman kohdan sisältäneen tarjouksen, joka näin on tullut sellaisenaan sopimuksen osaksi. Sopimuksen kohdassa "Muut ehdot" on seuraavan sisältöinen lauseke: "Konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot KSE 83. Lisäksi konsultti sitoutuu pitämään voimassa sopimuksen kestoajan 5 000 000 mk:n konsulttivastuuvakuutuksen."
Sopimussuhteeseen sovelletaan siten konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja KSE 83. Näiden ehtojen 3.2.4. mukaan konsultin vahingonkorvauksen yläraja määrätään sopimuksessa, ja jos tällainen määräys puuttuu, vahingonkorvaus on enintään konsultin kokonaispalkkion suuruinen. Konsulttipalkkioksi valvontatehtävän osalta on sopimuksessa sovittu 46 000 markkaa.
Hovioikeuden tuomiossa mainituista syistä yhtiö on valvontatehtävien laiminlyönnin johdosta velvollinen korvaamaan seurakunnalle korjausurakan epäonnistumisesta aiheutuneet vahingot.
Asiassa on kysymys siitä, onko mainitulla vastuuvakuutuksen voimassa pitämistä koskevalla ehdolla sovittu myös yhtiön vastuun enimmäismäärästä, vai puuttuuko sopimuksesta tällainen määräys, jolloin vastuun enimmäismäärä rajoittuisi konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen KSE 83 mukaan yhtiön kokonaispalkkion määrään.
Yhtiö on vedonnut siihen, että sopimus on sanamuodoltaan yksiselitteinen, eikä sopimuksessa ole mainintaa konsultin vastuun määrästä. Joka tapauksessa seurakunnalla olisi ollut mahdollisuus selvittää konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen KSE 83 sisältö ja tarvittaessa saada asiantuntijaapua sopimusehtojen tulkintaan. Seurakunta on yksipuolisesti tulkinnut sopimukseen sisältyvää mainintaa konsulttivastuuvakuutuksen voimassa pitämisestä poikkeuksellisella tavalla eikä ole ottanut sopimusneuvotteluissa esille tulkintaansa. Yhtiöllä ei siten ole ollut syytä olettaa seurakunnan tulkitsevan sopimusta sen sanamuodon ylittävällä tavalla ja alan vakiintuneen käytännön vastaisesti. Sopimuksen tulkinnassa on edelleen otettava huomioon, ettei kysymys ole ollut yksipuolisesti laadituista vakioehdoista.
Edellä mainittu yhtiön toimesta muotoiltu ehto ei ole sanamuodoltaan sillä tavoin selvä, että sen perusteella voitaisiin suoraan päätellä, miten yhtiön korvausvastuun enimmäismäärä määräytyy. Sanamuotonsa mukaan ehto erikseen tarkasteltuna tosin koskee vain yhtiön vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja sen määrää eikä siten sellaisenaan yhtiön vastuun enimmäismäärää. Konsulttivastuuvakuutuksen tarkoituksena on kuitenkin korvata vahinko, jonka konsultti toiminnassaan aiheuttaa sopijapuolelleen. Vakuutusta koskevalla ehdolla on siten ollut kiinteä yhteys yhtiön korvausvastuuseen. Vakuutusta koskevan vastuun määrä on ollut 5 000 000 markkaa. Ehto viittaa siten huomattavasti laajempaan vastuuseen kuin konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen KSE 83 toissijainen vastuunrajoituslauseke. Tällaisen ehdon sisällyttäminen sopimukseen ei olisi ollut mielekästä, jos yhtiön vastuu olisi rajoittunut vain sovitun kokonaispalkkion määrään 46 000 markkaan. Ehto on ollut omiaan antamaan seurakunnalle aiheen otaksua, että yhtiö oli tarjouksensa perusteella sitoutunut siihen, että vahingonkorvausvastuun yläraja oli 5 000 000 markkaa. Ehto on tullut tarjouksen perusteella osaksi asianosaisten välistä sopimusta.
Yhtiö on laatinut sopimuksen ja on sopimusta tehtäessä ollut asiantuntemuksensa perusteella muutenkin selvästi paremmassa asemassa arvioimaan sopimustekstin sisältöä kuin seurakunta. Tämän johdosta sopimusta tulkittaessa on pantava erityistä painoa sille, minkä käsityksen sopimuksen sisällöstä yhtiön tarjoama sopimusteksti perustellusti seurakunnalle antoi. Yhtiö ei ole seurakunnalle selvittänyt esittämiensä sopimusehtojen sisältöä eikä se ole näyttänyt seurakunnan muuten tienneen taikka pitäneen tietää, ettei sopimukseen sisältyvällä maininnalla 5 000 000 markan konsulttivakuutuksen voimassa pitämisestä ollut tarkoitettu olevan merkitystä yhtiön korvausvastuun enimmäismäärään.
Näissä olosuhteissa sopimusta on tulkittava siten, ettei yhtiön korvausvastuuta ole rajoitettu vain palkkion määrään sopimuksessa viitattuihin yleisiin sopimusehtoihin sisältyvän toissijaisen ja sopimusta täydentävän lausekkeen perusteella.
Hovioikeus on arvioinut kirkon julkisivujen korjauskustannusten määräksi 3 000 000 markkaa, minkä määrän korkoineen yhtiö on velvoitettu suorittamaan vahingonkorvauksena seurakunnalle. Seurakunta ei ole esittänyt perusteita hovioikeuden tuomion muuttamiseen tältä osin.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Anne Ekblom-Wörlund.