Urakoitsijan törkeä huolimattomuus ja takuuajan jälkeinen vastuu?

Urakoitsija vastaa tilaajalle normaalisti YSE 1998 mukaisesti virheistä 2 vuotta urakan valmistumisesta (vastaanotto tai käyttöönotto) ellei muuta sovita.(Kuluttajasopimuksissa urakoitsijan vastuu on kuitenkin pidempi.) YSE 1998 30§ mukaan vastuu pitenee 10 vuoteen, mikäli tilaaja näyttää vahingon aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai olevan seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä ja joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana.

Perustajaurakoitsija tai perustajarakennuttaja (grynderi) vastaa aina 10 vuotta ostajalle asuntokauppalain AKL mukaisissa tilanteissa. Virheestä on kuitenkin reklamoitava viipymättä sen havaitsemisesta. Mutta hänen käyttämänsä urakoitsija vastaa grynderille vain 2v YSEn mukaisesti.

Tässä riidassa oli kysymys perustajarakennuttajan vastuusta omille ostajilleen ja asunto-osakeyhtiölle sadevesiputkien vuotojen takia. Tämän lisäksi oli riitaa siitä vastasiko pääurakoitsija perustajarakennuttajalle samasta virheestä. (Alkuperäinen virhe oli kuitenkin suunnittelijan, josta ei nyt riidelty. Katso tekstin loppu.)

Alla katsottiin sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa urakoitsijan aliurakoitsijan putkiasentajien aiheuttaneen virheen kun oli jättänyt sadevesiviemärin saattolämmityskaapelin 1m liian lyhyeksi ja yhden tiivisteen asentamatta. Tästä asennusvirheestä johtuvista vuodoista oli aiheutunut lähes 400.000 euron vahingot rakennukselle. (Yksi hovioikeuden jäsen jätti eriävän mielipiteen ja katsoi että urakoitsijan esittämä vaihtoehtoinen tapahtumankulku on yhtä mahdollinen, jolloin kantaja ei ole esittänyt vahingosta riittävää näyttöä.) Asennusvirhettä pidetiin törkeänä huolimattomuutena ennenkaikkea sen takia, että kyseinen työvaihe oli kriittinen laajojen kosteusvaurioiden välttämiseksi.

_____

Hovioikeuden perustelujan mukaan:

YSE 1998 -ehtojen 30 §:n mukaan urakoitsija vastaa takuuajan jälkeenkin sellaisista virheistä, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen muun ohella urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä tai täyttämättä jääneestä suorituksesta ja joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana.

Kun molemmat käsillä olevat virheet ovat riidattomasti jääneet rakenteiden sisään, hovioikeus katsoo, että tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut ha- vaita niitä vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana. Arvioitavana on kui- tenkin vielä, onko virheet aiheutettu 30 §:n tarkoittamalla tavalla törkeällä laiminlyönnillä tai ovatko ne aiheutuneet täyttämättä jääneestä suoritukses- ta. Törkeän laiminlyönnin osalta hovioikeus lausuu seuraavaa.

YSE 1998 -ehtojen 30 §:ää koskeva vallitseva kanta on, että urakoitsija vastaa paitsi niistä virheistä, jotka se on omalla törkeällä tuottamuksellaan aiheuttanut, myös virheistä, jotka urakoitsijan käyttämä aliurakoitsija on törkeällä tuottamuksellaan aiheuttanut (Antero Oksanen, Ville Laine, Kim Kaskiaro: Urakkasopimukset, rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998, 2019, s. 165-166). Käsiteltävänä olevassa asiassa on riidatonta, että PB:n aliurakoitsijat ovat tosiasiallisesti aiheuttaneet virheet. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että PB olisi tullut ennen vesivahingon ilmituloa tietoiseksi sanotuista virheistä. Näin ollen kyse on lähtökohtaisesti sen arvioimisesta, ovatko työt suorittaneet aliurakoitsijat aiheuttaneet virheet törkeällä tuottamuksellaan.

Sitä, mitä törkeällä tuottamuksella tarkoitetaan, ei ole määritelty sanotuissa sopimusehtoissa. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että YSE 1998 -ehtojen 30 §:ssä tarkoitetun törkeän tuottamuksen käsillä oloa arvioitaessa merkitystä voidaan antaa paitsi noudatetuilla menettelytavoille ja syyllisyyden asteelle, myös virheen merkitykselle. Tilanteissa, joissa virhe on aiheuttanut huomattavia vahinkoja tai merkittävää vahingon vaaraa, on virheen katsottu olevan myös törkeällä huolimattomuudella aiheutettu. Myös työntuloksen poikkeaminen pakottavista rakentamismääräyksistä voi osoittaa törkeää tuottamusta. (Antero Oksanen, Ville Laine, Kim Kaskiaro: Urakkasopimuk- set, rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998, 2019, s. 163.) Edel- leen on katsottu, että jos takuuajan jälkeen laiminlyönti havaitaan esimer- kiksi vesivuotojen syyksi, on lähellä ajatus, että laiminlyönti on samalla to- dettavissa törkeäksi (Aaro Liuksiala & Pia Stoor: Rakennussopimukset, 2014, s. 143 ja Reino Erma: YSE 1983, rakennusurakka, käytännön käsikir- ja, 1991, s. 126). Törkeää tuottamusta arvioitaessa virheen merkitykselle on annettu painoarvoa myös oikeuskäytännössä. Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on myös kritisoitu tätä kantaa ja katsottu, että törkeää tuottamusta arvioitaessa keskiössä on vain itse menettely. On todettu, että kysymys on pohjimmiltaan menettelyn huolimattomuusasteen arvioinnista ja arviointi on tehtävä suorituksen tekemishetken mukaan, eikä jälkikäteen ilmenneiden mahdollisten vahinkojen määrälle tai vahingonvaaralle tule antaa merkitys- tä. (Antti Isohanni: Takuuvastuut rakentamisessa, DL 3/2016, s. 394.)

Oikeuskirjallisuudessa esitetyistä eriävistä näkemyksistä huolimatta hovioi- keus pitää perusteltuna, että virheen merkitykselle ja virheestä aiheutuneille vahingoille voidaan antaa merkitystä törkeää tuottamusta arvioitaessa aina- kin tilanteissa, joissa merkittävien vahinkojen aiheutumisriski on ollut tiedossa jo työsuoritusta tehtäessä.

Käsillä olevassa tapauksessa virheet ovat ilmenneet rakenteiden sisällä kulkevassa sadevesiviemäristössä, jonka voidaan katsoa olevan keskeinen osa rakennusta. Niin sadevesilaitteiston tiiveydestä kuin suojaamisesta haitallis- ta jäätymistä vastaan on kohdetta rakennettaessa ollut selvät velvoittavat määräykset Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D 1 (kohdat 5.5.2 ja 5.5.4). On katsottava olevan lisäksi yleisesti tiedossa, että tässä puheena olevan kaltaisen sadevesiviemärin tiiveys ja sulana pysyminen ovat olennaisia tekijöitä ehkäistäessä rakennusten vesivahinkoja, joista aiheutuvat korjauskustannukset voivat olla merkittäviä. Näin ollen on katsottava, että niin sadevesiviemärin tiiveyttä kuin sulana pitoakin koskeviin työsuorituksiin on liittynyt erityinen huolellisuusvaatimus. Myös työn suorittajan on täytynyt käsittää tämä.

Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että saattolämmityskaapelin vajaaksi jääminen on ollut työsuoritusta tehtäessä selvästi havaittavissa.

Mitä tulee tiivisteen puuttumisen havaitsemiseen, hovioikeus toteaa, ettei näyttöä ole esitetty siitä, millä tavalla viemäristö on konkreettisesti koottu paikalleen. Mikäli viemäristöä on rakennettu yhdestä suunnasta, asiantunti- joina kuullut Laine ja Palaja ovat kertoneet, että ilman tiivistettä liitos jää väljäksi ja väljyys on selvästi havaittavissa. Tätä tukee myös hovioikeudessa rakennuskohteessa käytettyjä vastaavilla putkilla toimitettu katselmus ja Jaana Honkosen asiantuntijalausunto (K13). Asiantuntijoina kuullut Laine ja Palaja ovat kertoneet olevan myös mahdollista, että viemäristöä on rakennettu kahdesta suunnasta ja että kohta, josta tiiviste on puuttunut, on ol lut eri suunnista tulevat linjat yhteen liittävä kohta. Asiantuntijana kuultu Enroth on todennut, että tällaisessa asennustavassa tiivisteen puuttumaan jäämisen havaitseminen on vaikeampaa. Asiantuntijana kuullun Laineen mukaan tälläkin asennustavalla on asentajan täytynyt silti havaita tiivisteen puuttuminen. Näin ollen hovioikeus katsoo, että myös tiivisteen puuttumisen on täytynyt olla havaittavissa.

Työsuorituksiin liittyneestä erityisestä huolellisuusvelvollisuudesta ja virheiden havaitsemismahdollisuudesta huolimatta aliurakoitsijat ovat suorittaneet työt virheellisesti. Hovioikeus katsoo tämän osoittavan vähintäänkin selvää välinpitämättömyyttä ja menettelyn olleen lähellä tahallista saattolämmityskaapelin osalta. Tämä puoltaa sitä, että kysymys on ollut YSE 1998 -ehtojen 30 §:n edellyttämästä törkeästä tuottamuksesta.

Ottaen huomioon, että merkittävien vahinkojen aiheutumisriski on käsillä olevassa tapauksessa ollut tiedossa jo työsuoritusta tehtäessä, hovioikeus katsoo, että törkeää tuottamusta tukee myös aiheutuneen vahingon laajuus. Käsillä olevassa asiassa virheiden johdosta aiheutunut vesivahinko on ollut riidattomasti laaja. WD-Kuivaus Oy:n raportista (K2) ja korjauskustannuslaskelmasta (K6) ilmenee, että vahinkoja on todettu yhteensä seitsemässä eri huoneistossa ja autohallissa. Huoneistojen vahingot ovat olleet pääosin huomattavia. Myös korjauskustannukset ovat olleet kokouspalkkioiden vähentämisen jälkeen suuret, yhteensä lähes 400.000 euroa.

Edellä mainituin perustein hovioikeus katsoo asiassa näytetyksi, että virheet on aiheutettu YSE 1998 -ehtojen 30 §:n tarkoittamalla tavalla törkeällä lai- minlyönnillä. PB:n esiin tuoma ARakennuttaja Oy:n tuottamissa sähkösuunnitelmissa riidattomasti ollut suunnitelmavirhe ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Suunnitelmavirhe on selvästi huomattu ja puutetta on korjattu asentamalla osaan putkesta saattolämmityskaapeli. Selvästi havaitun suunnitelmavirheen ei voida katsoa oikeuttavan suorittamaan sitä korjaavan työn ilmeisen virheellisesti. Törkeää tuottamusta arvioitaessa ei voida katsoa olevan merkitystä myöskään PB:n väittämin tavoin putkiston laajuudella ja putkistoon kuuluvien putkiliitosten suurella luku- määrällä, koska jokainen liitos vaikuttaa välittömästi putkiston tiiveyteen ja jokainen saattolämmityskaapelin osa putkiston sulana pysymiseen.

Näin ollen hovioikeus päätyy siihen, että PB on velvollinen korvaamaan ARakennuttaja Oy:lle virheiden aiheuttamat vahingot, joiden määrästä ei ole riitaa. Aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen näiltä osin ei siten ole.

____


Tapauksessa oli esillä myös asuntokauppalain 7 luvun 2 § tilanne eli voiko vastuuseen joutunut asunnon perustajarakennuttaja myyjänä kohdistaa vaatimuksia urakoitsijaan tai tämän aliurakoitsijaan eli ns. takautumisoikeus. Tästä säädetään asuntokauppalain 7 luvussa.

AKL 7:2§ Takautumisoikeus rakentamisessa tapahtuneiden virheiden perusteella

Jos asunnon myyjä on tämän lain nojalla joutunut vastuuseen sellaisesta asunnon virheestä, joka johtuu rakentamisen tai korjausrakentamisen suorittaneen taikka työhön tai sen suunnitteluun osallistuneen urakoitsijan tai muun elinkeinonharjoittajan virheestä, myyjällä on oikeus saada vahingostaan korvaus tällaiselta elinkeinonharjoittajalta riippumatta siitä, onko myyjä sopimussuhteessa häneen.

Jos kysymyksessä on rakentamisessa tai korjausrakentamisessa käytetyssä materiaalissa taikka asuntoon kuuluvassa laitteessa oleva virhe, myyjällä on vastaavasti oikeus saada vahingostaan korvaus siltä, joka on valmistanut tai maahantuonut virheellisen materiaalin tai laitteen, taikka, milloin virhe johtuu myöhemmän jälleenmyyjän menettelystä, kyseiseltä jälleenmyyjältä. Jos asunnon myyjä on joutunut korvaamaan edellä tarkoitetun materiaalin tai laitteen virheestä aiheutuneen esinevahingon, vahingonkärsijän oikeus korvaukseen siirtyy tuotevastuulain (694/90) nojalla vastaavalta osin myyjälle.

Jos useamman kuin yhden 1 tai 2 momentissa tarkoitetun henkilön vastuupiiriin kuuluva seikka on ollut syynä asunnon virheeseen tai siitä aiheutuneeseen vahinkoon, kunkin korvausvelvollisuus on määrättävä sen mukaan kuin olosuhteisiin nähden on kohtuullista.

Hovioikeus katsoi että tässä osapuolet olivat nimenomaisest sopineet että myyjä voi esittää YSEn mukaisia vaatimuksia urakoitsijaa vastaan.

_____

Urakoitsijoiden käyttämä YSE ja 2 vuoden vastuu on johtanut siihen, että oikeuskäytännössä nykyään herkemmin päädytään soveltamaan YSEn 30§ törkeään huolimattomuutta, jolloin urakoitsija joutuu vastuuseen 2 vuoden jälkeen aina 10 vuoteen asti. Urakoitsijan pitää tämä huomioida rakentamisen aikana kohdistamalla suunnittelua ja valvontaa enemmän kriittisiin urakan osiin eli niihin, joista vauriot voivat olla suuria tai joista voi aiheutua terveyshaittaa jne.

_____

Kuriositeettina tässä riidassa voidaa mainita se, että alunperin saattolämmityskaapelin poisjättäminen oli rakennesuunnittelijan virhe mutta kun aliurakoitsija huomasi sen niin asensi saattolämmityskaapelin sadevesiputkistoon. Epäonneksi kaapeli jäi 1m liian lyhyeksi. Eli alunperin suunnittelijan virhe muuttui putkiasentajan virheeksi, josta aiheutui lähes 400.000 euron vastuu pääurakoitsijalle. Pääurakoitsija tietysti vaatii korvausta tästä putkiasentaja yritykseltä, joka puolestaan voi kohdistaa vaatimuksia työntekijään tämän huolimattomuuden takia. Näistä ei ole riidelty tässä riidassa.


______




Helsingin hovioikeus Tuomio

Antamispäivä 25.2.2022

Nro 288

Diaarinumero S 19/164

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Espoon käräjäoikeus 1.11.2018 nro 20206 (liitteenä)

Asia Urakkasopimuksen suoritusrikkomus

Valittaja PB

Vastapuoli ARakennuttaja Oy


Asian käsittely hovioikeudessa

PB:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 8.2.2019.

Hovioikeus on päätöksellään 11.2.2019 jättänyt ARakennutta- ja Oy:n vastavalituksen käsittelyn sillensä.

Pääkäsittely on toimitettu 2.2.-3.2.2021.

Valitus


PB on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja Asuntosää- tiön Rakennuttaja Oy:n kanne hylätään. Lisäksi PB on vaatinut, että ARakennuttaja Oy velvoitetaan korvaamaan sen oikeuden- käyntikulut käräjäoikeudessa 88.511,47 eurolla ja hovioikeudessa 40.684,64 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen.

Uudisrakennuksen rakentamista koskenut 11.10.2010 päivätty urakkasopi- mus oli tehty PB:n ja Asunto Oy Espoon Erekan välillä. Mainitun asunto-osakeyhtiön perustajaosakkaana toiminut ARakennuttaja Oy ei ollut ollut urakkasopimuksen osapuoli muodollisesti eikä tosi- asiallisesti. Sitä ei voitu myöskään samastaa sopimuksen osapuolena ollee- seen asunto-osakeyhtiöön. Mainituista syistä PB ei voinut olla urakka- sopimuksen perusteella korvausvastuussa vesivahingoista, jotka Asuntosäätiön Rakennuttaja Oy oli korvannut asunto-osakeyhtiölle ja joiden se väitti johtuneen urakkasopimuksen suoritusrikkomuksista.



PB ei ollut ARakennuttaja Oy:öön nähden korvausvastuussa myöskään asuntokauppalaissa tarkoitetun takautumisoikeuden perusteella. Vesivahingon aiheuttajaksi väitetyt rakennusvirheet sadevesiviemäri- järjestelmässä olivat rakennuksen osissa, jotka kuuluivat asunto-osakeyh- tiön kunnossapitovastuun piiriin. Kysymys ei ollut asuntokauppalain 7 lu- vun 2 §:ssä tarkoitetusta asunnon virheestä. Takautumisoikeus ei voinut pe- rustua myöskään asuntokauppalain 4 luvun 18 a §:ään, jossa säädettiin asuntoyhteisön oikeudesta vedota sen kunnossapitovastuulle kuuluvassa kiinteistön osassa olevaan virheeseen. ARakennuttaja Oy ei ollut lainkohdassa tarkoitettu asuntoyhteisö.

Sadevesiviemäriputki ei ollut jäätynyt ARakennuttaja Oy:n väittämästä kohdasta eikä jäätyminen ollut johtunut siitä, että putkessa ei ol- lut ollut saattolämmityskaapelia noin metrin matkalla. Viemäri ei ollut voi- nut jäätyä kyseisestä kohdasta, jossa veden virtausnopeus oli suurimmillaan. Putki ei ollut jäätynyt PB:n vastuulla olleista syistä vaan jäätyminen oli johtunut siitä, että saattolämmityskaapeli tai sitä ohjaava automaatio ei ollut toiminut tai saattolämmityskaapeli oli ollut kytkettynä pois päältä.
Tällaisten seikkojen huomioiminen ja järjestelmän kunnossapito olivat asunto-osakeyhtiön vastuulla. Putki oli myös voinut olla osittain vaurioitu- nut jo sitä asennettaessa tavalla, joka ei ollut ollut havaittavissa.

Käräjäoikeus oli antanut liikaa painoarvoa sille, että yhdestä vesikaton pa- putilassa kulkevan sadevesiviemäriputken liitoskohdasta oli puuttunut tii- viste. Tämä oli havaittu vasta neljä vuotta kohteen valmistumisen jälkeen. Tiivisteen puuttumisen syytä tai sen irtoamisen ajankohtaa ei tiedetty. Tii- visteen rullautuminen pois kokonaan tai rullautumisen havaitsematta jäämi- nen asennusvaiheessa ei ollut poikkeuksellista. Sadevesi oli neljän käyttö- vuoden aikana kulkenut kyseisessä putkessa suunnitellusti.

PB ei ollut vastuussa vahingoista myöskään sen vuoksi, että ne olivat syntyneet takuuajan jälkeen. YSE 1998 -ehtojen 30 §:n mukaan urakoitsijan vastuu tällaisista vahingoista edellytti törkeää tuottamusta tai täyttämättä jäänyttä suoritusta.

Saattolämmityskaapelin puuttuminen noin metrin matkalta ei merkinnyt tör- keää laiminlyöntiä tai täyttämättä jäänyttä suoritusta. Kohteen suunnittelus- ta oli vastannut ARakennuttaja Oy. Sen tilaamissa suunnitel- missa kyseiselle sadevesiviemärin haaraosuudelle ei ollut merkitty lainkaan saattolämmitystä. Se, että PB:n aliurakoitsija oli ilmeisesti oma-aloit- teisesti asentanut kyseiselle putkelle saattolämmityksen, joka oli jäänyt noin metrin liian lyhyeksi, ei voinut olla törkeä laiminlyönti tai tarkoittaa täyttä- mättä jäänyttä suoritusta. Aliurakoitsijan toiminta oli parantanut tilannetta. Suunnitelmassa ollut puute ei myöskään ollut ollut niin ilmeinen, että PB:n olisi tullut huomauttaa ARakennuttaja Oy:tä suunnitel- mien puutteellisuudesta. Mahdollinen huomautusvelvollisuuden laiminlyön- ti ei ollut ollut törkeä.

Myöskään yksittäisen tiivisteen puuttumista ei voitu pitää törkeänä laimin- lyöntinä, kun otettiin huomioon työsuoritteen monivaiheisuus ja se, että tii-


viste saattoi rullautua pois tavalla, jota ei välttämättä havaita. Muhviliitos- ten lukumäärä huomioon ottaen yksittäinen tiiviste oli voinut jäädä ereh- dyksessä asentamatta tai tulla sen irtoamisen mahdollistavalla tavalla huo- nosti asennetuksi.

PB:n toiminnan huolellisuutta oli arvioitava sen perusteella, millaista sen menettely oli ollut työn suorittamishetkellä. Kumpikaan väitetyistä vir- heistä ei olisi yksinään aiheuttanut vahinkoa. PB:n vastuun edellytyk- senä oli, että sen katsottaisiin menetelleen YSE 1998 -ehtojen 30 §:n vastai- sesti molempien väitettyjen virheiden osalta. Toiminnan huolellisuutta ar- vioitaessa ei voitu antaa merkitystä vahinkojen määrälle.

Vastaus


ARakennuttaja Oy on vaatinut, että valitus hylätään ja että PB velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 47.426,69 eurolla viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeuden ratkaisu oli oikea niiltä osin kuin se oli katsonut PB:n vastuun perustuneen sopimukseen.

ARakennuttaja Oy oli ollut PB:n tosiasiallinen sopimus- kumppani ja suorituksen tilaaja. Urakkasopimus oli neuvoteltu ja valmistel- tu ARakennuttaja Oy:n ja PB:n välillä. ARakennuttaja Oy oli myös merkitty urakkasopimukseen tilaajaksi yhdessä asunto-osakeyhtiön kanssa. Urakkasopimuksen allekirjoittamishetkellä asunto-osakeyhtiö oli ollut ARakennuttaja Oy:n täysin omista- ma yhtiö. Rakennusvaiheen aikana asunto-osakeyhtiöllä ei ollut ollut erillis- tä hallintoa ja kaikki päätöksenteko oli toteutettu ARakennut- taja Oy:n työntekijöiden toimesta. PB ei olisi sitoutunut urakkasopi- mukseen ilman ARakennuttaja Oy:n suurta varallisuutta ja maksukykyä. PB oli antanut urakan aikaisen ja takuuajan vakuudet ARakennuttaja Oy:lle. Kysymys ei ollut vastuun samastami- sesta.

ARakennuttaja Oy:llä oli urakkaohjelman mukaan takautumis- oikeus virheen aiheuttajaan nähden. PB:n vastuu oli rajoitettu sellai- siin virheisiin, joista se oli YSE 1998 -ehtojen mukaan vastuussa. PB oli vastuussa käyttämiensä aliurakoitsijoiden ja tavarantoimittajien töistä ja toimenpiteistä.

PB oli sopimussuhteesta riippumatta vahingonkorvausvastuussa A Rakennuttaja Oy:öön nähden myös asuntokauppalain perusteella. ARakennuttaja Oy oli ollut asuntokauppalain 7 luvun 2 §:ssä tarkoitettu asuntojen myyjä. Lainkohdassa tarkoitettu vaatimus voitiin kohdistaa pääurakoitsijaan. Uudet asunnot olivat käsittäneet kaupan kohteen kokonaisuudessaan, myös asunto-osakeyhtiön yhteiset tilat ja sen kunnossa- pitovastuulle kuuluvat kiinteistön osat. Aiheutuneen vahingon vuoksi asun- not olivat virheellisiä.


Sadevesiputki oli jäätynyt umpeen kohdasta, jossa ei ollut ollut saattoläm- mityskaapelia ja josta putki oli lämpölaajentumisen seurauksena haljennut. Saattolämmitys ei ollut ollut pois päältä tai vioittunut.

Yläpohjan putkiston kulmayhteestä oli puuttunut siihen kuuluva kumitiivis- te, mikä oli ollut vakava asennusvirhe. Toteutettu rakenne oli ollut rakenta- mismääräysten ja hyvää rakentamistapaa osoittavien ohjeiden vastainen.

Sadevesiviemärin putken tukkeutumisen seurauksena sulamisvedet ja sade- vedet olivat kerääntyneet putkeen ja padottaneet koko linjaston. Alhaalta noussut vesi oli suihkunnut rakennuksen katolla olleesta tiivistämättömästä sadevesiviemärin putkiliitoksesta rakennuksen yläpohjan paputilan kautta sen asuntoihin aiheuttaen mittavat kanteessa tarkoitetut vesivahingot.

Rakentamismääräysten mukaan sadevesiviemäri oli suojattava haitallista jäätymistä vastaan, ja se oli tullut tarvittaessa lämmittää jäätymisen ehkäise- miseksi. Saattolämmityskaapelin asentaja oli tietoisena sen vaillinaisuudes- ta jättänyt oikaisematta virheen ja puutteellisen rakenteen sekä piilottanut sen sisäkattorakenteeseen. PB ei ollut varmistanut, että rakennuksen yläpohjan paputilan kulmayhteessä oli paikallaan siihen kuuluva tehdasval- misteinen kumitiiviste. Kumpaakin näistä laiminlyönneistä ja täyttämättä jääneistä suorituksista oli pidettävä YSE 1998 -ehtojen 30 §:n mukaisesti törkeinä.

PB:llä oli ollut YSE 1998 -ehtojen 33 §:n 1 kohdassa tarkoitettu ura- koitsijalle kuuluva huomautusvelvollisuus, koska saattolämmityksen puut- tuminen piirustuksista oli ollut ilmeinen virhe suunnitelmissa sen erityisen merkityksen vuoksi. Lisäksi PB oli suunnitteluvirheestä huolimatta asentanut saattolämmityksen.

Riittävää vahingonkorvausvastuun syntymiseksi oli kumman tahansa vir- heen osoittaminen törkeäksi. Kumpikin laiminlyönneistä ja täyttämättä jää- neistä suorituksista oli ollut syy-yhteydessä vahinkoon. Virheitä ei ollut voitu havaita tilaajan toimesta kahden vuoden takuuajassa.

YSE 1998 -ehtojen 30 §:ssä määrättyjen edellytysten täyttymistä arvioitaes- sa merkityksellistä oli se, että virhe oli havaittu merkittävässä rakenneosas- sa eli sadevesijärjestelmän tiiviydessä. Myös aiheutuneen vahingon määrä oli merkityksellinen arvioitaessa laiminlyönnin törkeyttä.


Todistelu


Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevään kirjalli- seen todisteluun lukuun ottamatta kirjallista todistetta V9. ARakennuttaja Oy on lisäksi vedonnut käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin katselmusesineisiin. Hovioikeudessa on kuultu todistajina Lei Halosta ja D Fonsteria sekä asiantuntijoina A Lainetta, V Palajaa ja M Enrothia.



Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Asian tausta ja kysymyksenasettelu

ARakennuttaja Oy on rakennuttajana perustanut Asunto Oy Espoon Ereka -nimisen asunto-osakeyhtiön ja on sittemmin toiminut asunto-osakkeiden myyjänä. PB on 11.10.2010 pääurakoitsijana tehnyt uudisrakennuksen rakentamista koskevan kokonaisurakkasopimuksen asunto- osakeyhtiön uudisrakennuksen rakentamisesta. Kohde on valmistunut 26.1.2012.

Asiassa on riidatonta, että asunto-osakeyhtiössä on takuuajan jälkeen 26.1.2016 ilmennyt laaja vesivahinko. Tuota ajankohtaa oli edeltänyt pitkä pakkasjakso, jonka jälkeen sää oli 22.1.2016 alkaen lyhyen ajan kuluessa lämmennyt merkittävästi. Vesivahingon tapahduttua oli käynyt ilmi, että ra- kennuksen katolla olleista viidestä sadevesikaivosta ainakaan kolme S4-lin- jan kaivoa ei ollut vetänyt. Lisäksi sadevesiviemärin putkesta oli rakennuk- sen pohjakerroksessa olleen autotallin alueella puuttunut saattolämmitys noin 1–1,5 metrin matkalta. Kyseisessä kohdassa putkea oli 6.2.2016 ha- vaittu olevan halkeama. Saman S4-linjan sadevesiviemäristä on kattoraken- teen yläpohjan alueella puuttunut yhdestä putkiliitoksesta tiiviste. Raken- nukselle on aiheutunut vahinkoa sen seurauksena, että patoutunut vesi on putken tukkeutumisen johdosta päässyt valumaan ulos putkistosta ainakin edellä mainituista tiivistämättömästä putkiliitoksesta ja putkessa olleesta halkeamasta. Saattolämmitystä ja putken asentamista koskeneet työt olivat tehneet PB:n aliurakoitsijat.

Asunto Oy Espoon Ereka on korjauttanut vahingot ulkopuolisilla urakoit- sijoilla. Vahinkojen korjaamisesta oli aiheutunut asunto-osakeyhtiölle 402.325,77 euron suuruiset kustannukset. ARakennuttaja Oy on sittemmin korvannut Asunto Oy Espoon Erekalle nämä kustannukset. Lisäksi ARakennuttaja Oy on maksanut Asunto Oy Espoon Erekalle vahinkoon liittyvinä asiamieskuluina 9.147,80 euroa.

Käräjäoikeuden toteamin tavoin saattolämmityskaapelin ja tiivisteen puut- tuminen ovat merkinneet, ettei rakentamisessa ollut noudatettu Suomen ra- kentamismääräyskokoelman määräyksiä ja ohjeita eikä hyvää rakentamista- paa.

Asiassa on hovioikeudessa arvioitavana ensinnä se, onko ARa- kennuttaja Oy:llä oikeus esittää vaatimuksia PB:tä kohtaan urakkasopimuksen sopimusosapuolena tai asuntokauppalaissa tarkoitetun takautumisoikeuden perusteella sen korvattua vahingon Asunto Oy Espoon Sene- calle. Jos ARakennuttaja Oy:llä on oikeus esittää vaatimuksia, asiassa on arvioitava, onko vahinko aiheutunut ARakennuttaja Oy:n väittämin tavoin saattolämmityskaapelin ja tiivisteen puuttumisen seurauksena ja siten urakoitsijan sopimussuorituksessa olleesta virheestä. Jos


tällainen syy-yhteys on olemassa, asiassa on vielä ratkaistava se, onko ura- koitsija vastuussa näistä virheistä vielä takuuajan päättymisen jälkeen, kos- ka vastuu tällöin edellyttäisi sitä, että virhe on aiheutunut urakoitsijan tör- keästä laiminlyönnistä tai täyttämättä jääneestä suorituksesta.

2. ARakennuttaja Oy:n oikeus esittää vaatimuksia PB:tä kohtaan urakkasopimuksen perusteella

ARakennuttaja Oy:n kanne perustuu ensisijaisesti siihen, että PB on urakkasopimuksen perusteella vastuussa rakennusvirheistä ARakennuttaja Oy:lle. PB:n mukaan urakkasopimuksen osapuolia ovat olleet PB ja Asunto Oy Espoon Ereka, eikä A Rakennuttaja Oy:llä ollut sen vuoksi urakkasopimuksen nojalla oikeutta vaatimiinsa korvauksiin.

Urakkasopimuksen (K1/V1) mukaan urakkasopimuksen sopijapuolina ovat tilaajana Asunto Oy Espoon Ereka ja urakoitsijana PB. Sopimuksen allekirjoituskohdassa tilaajaksi on merkitty niin ikään Asunto Oy Espoon Ereka.

Vakiintuneen kannan mukaan sopimusta on tulkittava sopimusosapuolten yhteisen tarkoituksen mukaisesti, vaikka tämä poikkeaisi sopimusasiakirjas- sa käytettyjen kielellisten ilmaisujen mukaisesta tarkoituksesta. Jos yhtei- sestä tarkoituksesta ei ole saatavissa selvitystä, lähtökohtana sopimuksen tulkinnassa on sopimuksessa käytetty sanamuoto. Sopimusosapuolen yksi- puoliselle tarkoitukselle voidaan antaa tulkinnassa merkitystä, jos se on ol- lut toisen osapuolen tiedossa sopimusta tehtäessä tai tämän olisi pitänyt tie- tää siitä. Sopimusta on lisäksi tulkittava kokonaisuutena. Tässä tapauksessa sopimusaineistoon kuuluu urakkasopimuksen lisäksi sen kohdasta 5 ilmene- vällä tavalla myös muuta aineistoa. Aineiston pätevyysjärjestys on määritel- ty kyseisessä kohdassa. Sen mukaan urakkasopimus on pätevyysjärjestyk- sessä ensimmäisenä.

Hovioikeus toteaa, että urakkasopimuksen selvän sanamuodon mukaan ra- kennuttaja on sama kuin tilaaja. Tämä sanamuoto puhuu sen puolesta, että PB:n sopijakumppanina on tosiasiallisesti ollut ja on myös tarkoitettu olevan Asunto Oy Espoon Ereka.

Asiassa on esitetty myös sellaisia seikkoja, jotka voisivat puhua osaltaan sen puolesta, että tosiasiallisena sopijakumppanina olisi ollut Asunto Oy Espoon Erekan sijasta ARakennuttaja Oy. Urakkasopimuksen tekemisen aikaan Asunto Oy Espoon Erekan hallintoa olivat hoitaneet ARakennuttaja Oy:n edustajat, jotka olivat pyytäneet urakka- tarjoukset, huolehtineet sopimusneuvotteluista ja edustaneet Asunto Oy Es- poon Erekaa sopimuksentekotilaisuudessa. ARakennuttaja Oy on kirjattu urakkasopimukseen kohtaan ”Tilaaja” seuraavalla merkinnällä ”Asunto Oy Espoon Ereka, C/o ARakennuttaja Oy, Kalevalantie 6, 02100 ESPOO”.

On kuitenkin yleisesti tunnettua, että merkintä ”c/o” on peräisin englannin kielen ilmaisusta ”care of”. Merkinnän tarkoituksena on ilmoittaa esimer-


kiksi postille, mihin lähetys on toimitettava, jotta se tavoittaa oikean vas- taanottajan silloin, kun vastaanottajalla ei ole omaa postiosoitetta paikassa, johon lähetys halutaan toimittaa. Mainittu merkintätapa ja edellisessä perus- telukappaleessa kuvatut muut menettelytavat ovat tavanomaisia, kun kysy- mys on esimerkiksi uudesta yhtiöstä, jolla ei vielä ole omaa henkilöstöä tai jonka ei ole tarkoituskaan palkata sellaista. Niiden ei voida katsoa osoitta- van, että osapuolten tosiasiallisena tarkoituksena olisi ollut se, että Asunto- säätiön Rakennuttaja Oy olisi sopimuksen tosiasiallinen sopimusosapuoli.
Käytännöt viittaavat siihen, että sopimuksen tehneet henkilöt ovat vain toi- mineet tilaajana olevan Asunto Oy Espoon Erekan puolesta.

Urakkasopimukseen sisältyy myös ARakennuttaja Oy:n oi- keuksia koskevia sopimusehtoja. Urakkasopimuksen kohdan 9 mukaan ARakennuttaja Oy on oikeutettu saamaan urakoitsijalta viiväs- tyssakkoa tietyin edellytyksin. Sopimuksen kohdan 11 mukaan urakoitsija on antanut vakuudet ARakennuttaja Oy:lle. Ottaen kuitenkin huomioon, että sopimuksen sanamuodon mukaan viivästysseuraamukset on sovittu maksettaviksi ja vakuudet on sovittu annettaviksi ARa- kennuttaja Oy:lle asuntokauppalaissa tarkoitettuna osakkeiden myyjänä, näiden sopimusehtojen ei voida katsoa osoittavan ARakennut- taja Oy:n tosiasiallista asemaa urakkasopimuksen osapuolena.

Sopimuksen 13 kohdan mukaan tilaaja maksaa urakoitsijalle urakkahinnan ja kohdan 14 mukaan lasku toimitetaan tilaajalle. Toisaalta sopimusaineis- toon kuuluvan, pätevyysjärjestyksessä kolmantena olevan urakkaohjelman (V4/K21) kohdan 10.4.1 mukaan muutostyölaskut osoitetaan ARakennuttaja Oy:lle. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, mille taholle las- kut on tosiasiassa osoitettu ja mikä taho on ne maksanut. Näin ollen ja ot- taen huomioon urakkaohjelman alisteisuus urakkasopimukselle sekä se, että urakkaohjelmassa on joka tapauksessa sovittu vain muutostyölaskujen osoittamisesta ARakennuttaja Oy:lle, hovioikeus katsoo, ettei myöskään urakkaohjelman kirjaus osoita ARakennuttaja Oy:n olevan tosiasiallinen sopimusosapuoli.

Sitä, että ARakennuttaja Oy ei ole ollut sopimuksen tosiasialli- nen sopimuskumppani puoltaa edelleen urakkaohjelman kohta 9.5.2, jossa on sovittu perustajaosakkaan hyväksi asuntokauppalain mukaisesta takautu- misoikeudesta tietyissä tilanteissa. Tällainen sopimusehto ei olisi ollut tar- peen, mikäli ARakennuttaja Oy kohteen perustajaosakkaana olisi tosiasiassa ollut tai sen olisi tarkoitettu olevan sopimusosapuoli.

Asiassa ei ole esitetty näyttöä sopimuksentekotilanteesta tai muusta sellai- sesta sopimusaineiston ulkopuolisesta aineistosta. Asiassa ei ole siten esitet- ty mitään selvitystä, jonka perusteella voitaisiin tehdä johtopäätös, että osa- puolten yhteinen tarkoitus olisi sopimusasiakirjoissa käytetyistä ilmaisuista poiketen ollut se, että ARakennuttaja Oy olisi urakkasopimuk- sen tosiasiallinen sopimusosapuoli, tai että tämä oli ollut ainakin A Rakennuttaja Oy:n tarkoitus ja että PB oli sopimusta tehtäessä ollut tästä tarkoituksesta tietoinen tai sen olisi pitänyt tietää siitä. Tällaista johtopäätöstä ei voida tehdä myöskään sen perusteella, että ARakennuttaja Oy:n mukaan PB ei olisi edes tehnyt sopimusta, jos so-


pimuskumppanilla ei olisi ollut ARakennuttaja Oy:n tavoin suurta varallisuutta ja hyvää maksukykyä.

Edellä mainituin perustein hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus jää- neen selvittämättä, että ARakennuttaja Oy olisi urakkasopi- muksen tosiasiallinen sopimusosapuoli. ARakennuttaja Oy:llä ei siten ole oikeutta kohdistaa PB:öön vaatimuksia urakkasopimuksen perusteella sen sopimusosapuolena.

3. ARakennuttaja Oy:n oikeus esittää vaatimuksia PB:tä kohtaan asuntokauppalain takautumisoikeuden perusteella

ARakennuttaja Oy:n mukaan se oli maksanut Asunto Oy Espoon Erekalle korvauksen, koska tällä oli asuntokauppalain 4 luvun 18 a
§:n 1 momentin perusteella ollut oikeus vedota rakennuksessa olleisiin vir- heisiin. PB oli takautumisvastuussa ARakennuttaja Oy:lle asuntokauppalain 7 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella.

PB on puolestaan katsonut, ettei se voinut olla takautumisvastuussa, koska vesivahingon aiheuttajaksi väitetyt rakennusvirheet olivat olleet yhtiön kunnossapitovastuun piiriin kuuluvissa rakenteissa, eikä kysymys siten ollut asuntokauppalain 7 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla asunnossa ole- vasta virheestä. PB ei myöskään ollut suorittanut niitä asennuksia, joita väitettiin vahingon syyksi. Asennukset oli tehty PB:n aliurakoitsijoiden toimesta.

Asuntokauppalain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan, jos asunnon myyjä on asuntokauppalain nojalla joutunut vastuuseen sellaisesta asunnon vir- heestä, joka johtuu rakentamisen tai korjausrakentamisen suorittaneen taik- ka työhön tai sen suunnitteluun osallistuneen urakoitsijan tai muun elinkei- nonharjoittajan virheestä, myyjällä on oikeus saada vahingostaan korvaus tällaiselta elinkeinonharjoittajalta riippumatta siitä, onko myyjä sopimus- suhteessa häneen.

Asuntokauppalain 4 luvun 18 a §:n 1 momentissa säädetään puolestaan, että jos virhe ilmenee asuntoyhteisön kunnossapitovastuulle kuuluvassa kiinteis- tön osassa, yhteisöllä on ostajan sijasta oikeus vedota virheeseen. Yhteisöön sovelletaan tällöin muun ohella, mitä luvun 26 §:ssä säädetään ostajan oi- keudesta vahingonkorvaukseen.

Asuntokauppalain 7 luvun 2 §:ää koskevien perustelujen (HE 14/1994 vp s. 141) mukaan lainkohdan tarkoituksena on ollut parantaa myyjän asemaa luomalla edellytykset vastuun kanavoimiselle viime kädessä tahoon, joka on virheen aiheuttanut. Mainituissa esitöissä on sinänsä todettu, että lain- kohdassa on säädetty myyjän takautumisoikeudesta tapauksissa, joissa myyjä on asuntokauppalain 4 tai 5 luvun nojalla joutunut joko omaan osta- jaansa tai myöhempään ostajaan nähden vastuuseen rakennusvirheistä. Takautumisoikeutta koskevassa lainkohdassa ei kuitenkaan ole ilmaistu ra- jausta, jonka mukaan takautumisoikeus koskisi vain vastuuta suhteessa os- tajiin. Kun lisäksi otetaan huomioon, että asuntokauppalain 4 luvun 18 a §:n soveltamisalaa ei ole tarkoitettu suppeaksi (KKO 2016:22 kohta 27) ja


säännös on tullut voimaan 7 luvun 2 §:n säätämisen jälkeen, on selvää, että takautumisoikeus voi lain mukaan koskea myös vastuuta, johon myyjä on joutunut 4 luvun 18 a §:n perusteella suhteessa asuntoyhteisöön.

Viitatusta korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenee, että 4 luvun 18 a §:ssä tarkoitettu asuntoyhteisön oikeus vedota sen kunnossapitovastuulle kuulu- vissa rakennuksen rakenteissa ja perusjärjestelmissä oleviin virheisiin ei ole riippuvainen siitä, miten läheisesti virheet vaikuttavat asunnon ostajan hal- linnassa olevaan huoneistoon (kohta 27). Ratkaisussa on lisäksi lain esitöi- hin (HE 14/1994 vp s. 91) viitaten todettu, ettei asuntokauppalain 4 luvun 14 §:n mukaista virhesäännöstä ole tulkittava sillä tavoin suppeasti, että asunnon virheenä pidettäisiin vain yksittäisiin huoneistoihin kohdistuvia virheitä. Myyjän vastuu koskee myös rakennuksen rakenteita samoin kuin esimerkiksi maahan sijoitettuja putkia ja johtoja. (Kohdat 25 ja 26)

Edellä todetun huomioon ottaen hovioikeus pitää perusteltuna, ettei asunto- kauppalain 7 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu takautumisoikeus rajoitu vain virheisiin, jotka kohdistuvat yksittäisiin huoneistoihin. Asunto on myös mainitussa säännöksessä ymmärrettävä niin, että sillä tarkoitetaan kaupan kohdetta kokonaisuudessaan.

Asiassa on vielä arvioitava, miltä taholta myyjä on asuntokauppalain 7 lu- vun 2 §:n 1 momentin tilanteissa oikeutettu saamaan korvausta. Lainkohta oikeuttaa asunnon myyjän saamaan korvauksen siltä, jonka virheestä asun- non virhe on johtunut.

Asuntokauppalain 7 luvun 2 § on edellä todetuin tavoin säädetty myyjän aseman parantamiseksi. Lain esitöissä (HE 14/1994 vp s. 141) on todettu perustelluksi ottaa lakiin nimenomainen säännös virhevastuun kanavoinnis- ta siihen tahoon, jonka suorituksesta virhe on peräisin. Esitöissä on lisäksi viitattu rakennushankkeiden monimutkaisuuteen ja siihen, että vastuusuh- teiden selvittäminen voi yksittäistapauksissa olla hankalaa. Pykälällä ei ole pyritty näiden vastuusuhteiden yksityiskohtaiseen tai tyhjentävään säänte- lyyn, vaan tarkoituksena on vain ollut aikaansaada nimenomaiset säännök- set takautumisvastuun pääperiaatteista. Pykälän säännökset eivät ole pakot- tavia, vaan rakennushankkeeseen osallistuvilla tahoilla on mahdollisuus jär- jestää keskinäiset vastuusuhteensa haluamallaan tavalla ja tarvittaessa yksi- tyiskohtaisemmin sopimusehdoin.

Pykälän 1 momentin osalta mainituissa esitöissä (s. 141) on todettu seuraa- vaa: ”Asunnon myyjällä olisi oikeus vaatia hänelle aiheutuneesta vahingos- ta korvausta siltä, jonka suorituksesta virhe on peräisin riippumatta siitä, onko myyjä sopimussuhteessa kyseiseen elinkeinonharjoittajaan. Jos kysy- myksessä on perustajarakennuttaminen, myyjä voisi virheen syystä ja muis- ta olosuhteista riippuen vaatia korvausta esimerkiksi pääurakoitsijalta, ali- urakoitsijalta taikka rakennuksen tai sen osan suunnittelusta huolehtineelta yritykseltä. Jos kysymyksessä on sen sijaan ollut perustajaurakointi ja myy- jä on itse toiminut pääurakoitsijana, hänellä voisi puolestaan olla takautu- misoikeus esimerkiksi virheen aiheuttanutta aliurakoitsijaa tai suunnittelu- yritystä kohtaan. Myyjän vastattavaksi tullut virhe saattaa olla seurausta useamman kuin yhden rakennushankkeen toteuttamiseen osallistuneen ta-


hon menettelystä. Tämä on otettu huomioon pykälän 3 momentissa.”

Pykälän 1 momentissa käytetty sanamuoto viittaa siihen, että takautumisoi- keuteen perustettu vaade voitaisiin tehokkaasti kohdistaa lähinnä siihen ta- hoon, jonka vastuupiirissä virheen tai vahingon aiheuttanut seikka on ollut. Tällaista tulkintaa puoltaa se, mitä pykälän 2 momentissa on säädetty mate- riaali- ja laitevirheistä ja mitä 3 momentissa on säädetty korvausvelvollisuu- den jakautumisesta. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan, jos useamman kuin yhden 1 ja 2 momentissa tarkoitetun henkilön vastuupiiriin kuuluva seikka on ollut syynä asunnon virheeseen tai siitä aiheutuneeseen vahin- koon, kunkin korvausvelvollisuus on määrättävä sen mukaan kuin olosuh- teisiin nähden on kohtuullista. Lain esitöissä (HE 14/1994 vp s. 142) on täl- tä osin todettu, että kunkin virheeseen tai vahinkoon myötävaikuttaneen vastuutahon korvausvelvollisuus olisi määrättävä ottaen huomioon kunkin myötävaikutuksen laatu ja moitittavuus, riskinjakonäkökohdat sekä muut seikat.

Mainittua tulkintaa vastuun kohdentumisesta puoltaa osaltaan myös se, että laissa säädetty takautumisoikeus on poikkeus pääperiaatteesta, jonka mu- kaan sopimuksen ulkopuolisella, kolmannella henkilöllä, ei yleensä ole oi- keutta vedota edukseen sellaiseen sopimukseen, jonka osapuoli hän itse ei ole.

Käsillä olevassa tapauksessa kysymys on ollut kokonaisurakasta, jonka pää- urakoitsijana PB on toiminut. Saattolämmitystä ja putken asentamista koskeneet työt on riidattomasti tehty PB:n aliurakoitsijoiden toimesta, joten niissä ilmenneet ARakennuttaja Oy:n väittämät virheet ovat tosiasiallisesti johtuneet aliurakoitsijoiden menettelystä. Kun otetaan huomioon urakkatyyppi ja PB:n asema siinä, virheiden on katsottava kuuluneen PB:n vastuupiiriin. ARakennuttaja Oy voi si- ten tehokkaasti väittää, että virheet saattolämmityksessä ja tiivisteen asenta- misessa sekä niistä aiheutunut vahinko ovat asuntokauppalain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti johtuneet PB:n virheestä. Lain mukaan yhtiö voi siis tehokkaasti kohdistaa takautumisvaatimuksensa PB:öön.

Niin kuin edellä on todettu, asuntokauppalain 7 luvun 2 §:n säännökset ei- vät kuitenkaan ole pakottavia, vaan rakennushankkeeseen osallistuvilla ta- hoilla on mahdollisuus järjestää keskinäiset vastuusuhteensa haluamallaan tavalla ja tarvittaessa yksityiskohtaisemmin sopimusehdoin. Käsillä olevas- sa tapauksessa PB:n ja Asunto Oy Espoon Erekan väliseen urakkaso- pimukseen, sen liitteenä olevaan urakkaohjelmaan (V4/K21), on otettu määräykset perustajaosakkaan takautumisoikeudesta. Korvaus, jonka Asun- tosäätiön Rakennuttaja Oy on maksanut Asunto Oy Espoon Erekalle, on puolestaan ollut sellainen, jota viimeksi mainittu yhtiö olisi urakkasopimuk- sen osapuolena voinut vaatia suoraan myös PB:ltä. Nämä seikat huo- mioon ottaen PB:n vastuu ei voi olla laajempaa kuin mitä urakkasopi- muksessa on määritelty. Urakkasopimuksen ehdot määrittävät siten myös takautumisoikeuden alaa.

Urakkaohjelman kohdassa 9.5.2 määrätään seuraavasti: ”Jos perustajaosa- kas asunnon myyjänä joutuu asuntokauppalain nojalla vastuuseen asunnon


virheestä, on tällä asuntokauppalain mukainen takautumisoikeus virheen ai- heuttajaan nähden. Takautumisoikeus rajoittuu kuitenkin urakoitsijan osalta ainoastaan sellaisiin virheisiin, joista se on YSE 1998 mukaisesti vastuus- sa.”

Hovioikeus toteaa, ettei mainitussa urakkaohjelman kohdassa viittauksella asuntokauppalain mukaiseen takautumisoikeuteen voida katsoa sovitun ra- joituksesta asuntokauppalain 7 luvun 2 §:n suomaan takautumisoikeuteen. Myös PB on katsonut, että kyseisessä virkkeessä on sen käsityksen mukaan ainoastaan viitattu sanottuun lainkohtaan.

Kohdan toisen virkkeen voidaan sen sijaan katsoa rajaavan urakoitsijan vas- tuun YSE 1998 -ehtojen osoittamaan vastuuseen. Kuten edellä on todettu, vahinko on tapahtunut takuuajan jälkeen. Käsiteltävänä olevan asian kan- nalta merkityksellinen on siten YSE 1998 -ehtojen 30 §, jossa määrätään urakoitsijan takuuajan jälkeisestä vastuusta. Hovioikeus katsoo urakkaohjel- man 9.5.2 kohdasta seuraavan, että ARakennuttaja Oy voi te- hokkaasti kohdistaa pääurakoitsijana toimineeseen PB:öön vaatimuk- sia asuntokauppalain 7 luvun 2 §:n 1 momentin takautumisoikeuden perus- teella, mikäli YSE 1998 -ehtojen 30 §:n edellytykset täyttyvät. Muita takau- tumisoikeuden alaa määrittäviä merkityksellisiä sopimusehtoja, kuten kate- gorista urakoitsijan takuuajan jälkeistä aliurakoitsijoidensa töitä koskevaa vastuun rajausta, ei sisälly sopimusaineistoon. YSE 1998 -ehtojen 30 §:n edellytysten täyttymistä käsitellään jäljempänä.

4. Saattolämmityskaapelin ja tiivisteen puuttumisen syy-yhteys aiheutunei- siin vahinkoihin

ARakennuttaja Oy on katsonut, että vesivahingot ovat aiheutu- neet saattolämmityskaapelin osittaisesta puuttumisesta johtuneesta veden jäätymisestä ja siitä seuranneesta veden padottamisesta ja putken halkeami- sesta sekä putkesta puuttuneen tiivisteen yhteisvaikutuksesta.

PB on katsonut, että veden jäätyminen putkessa on johtunut saattoläm- mityksen toiminnassa olleesta puutteesta. PB on lisäksi pitänyt mah- dollisena, että putken halkeama on ollut muun kuin jään aiheuttama. Sinän- sä riidatonta kuitenkin on, että jäätymisen seurauksena vesi on padottanut ja että patoutunut vesi on päässyt putkesta puuttuneen tiivisteen ja halkeaman johdosta ulos putkistosta aiheuttaen vahinkoa.

Asiassa kuullut todistajat ja asiantuntijat ovat kertoneet asian ratkaisuun vaikuttavilta osin kuten käräjäoikeuden tuomioon on merkitty jäljempänä il- menevin lisäyksin.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että putken hal- keama on ollut jään aiheuttama. Asiassa ei tältä osin ole ilmennyt mitään sellaista, mikä antaisi aiheen arvioida näyttöä toisin kuin käräjäoikeus.

Halkeama osoittaa, että putken jääkertymän on täytynyt olla merkittävä hal- keaman kohdalla. Tätä tukee myös se, että esitetyn näytön perusteella vesi on padottanut vain S4-linjalla. Asiantuntijoina kuullut Laine, Palaja, En-


roth sekä todistajana kuultu Halonen ovat kaikki todenneet, että mikäli pa- dottamista aiheuttavaa jääkertymää olisi ollut S5-linjan vaikutusalueella, myös S5-linjan olisi täytynyt padottaa. Tällöin Palajan mukaan muualla putkiston mutkakohtien liitoksissa olisi täytynyt olla vaurioita. Lisäksi Sa- losen mukaan S4-linjan pystyosan puhdistusluukuista oli tulvinut vettä asuntoihin, mutta S5-linjan vastaavista luukuista ei, ja vaurioita oli havaittu asuntoihin tehdyissä tarkastuksissa ainoastaan S4-linjalla. Myöskään esi- merkiksi S5-linjan vaikutusalueella olevien ensimmäisen kerroksen asuin- huoneistojen parvekkeiden viemäreiden ei ole selvitetty tulvineen. Hovioi- keus katsoo myös käräjäoikeuden tavoin, että KD-Palvelut Oy:n kuvausra- portin (K20) lähtötilanteessa oleva maininta kolmen kattokaivon alkamises- ta vetää, kun niihin oli kaadettu sulatusainetta, viittaa selvästi S4-linjaan, jossa on kolme kattokaivoa, eikä S5-linjaan, jossa kaivoja on kaksi.

Se, että jääkertymä on ollut merkittävä kohdassa, josta saattolämmityskaa- peli on puuttunut, tukee käsitystä, että jäätyminen on alkanut kyseisestä kohdasta ja että saattolämmityksen puuttuminen on aiheuttanut jäätymisen. Lisäksi veden virtaussuunnan perusteella on varsin epätodennäköistä, että jäätyminen olisi PB:n väittämin tavoin alkanut vasta linjojen S4 ja S5 yhtymäkohdan jälkeen tai muuten putken halkeamaa etäämmältä ja levinnyt vastavirtaan kohdalle, josta saattolämmitys on puuttunut.

Viemärikuvausvideon (V8/K22) ja KD Palvelut Oy:n 19.5.2016 päivätyn raportin (V7/K3) perusteella 6.2.2016 on kuitenkin havaittu S4- ja S5-linjan yhtymäkohdan jälkeen selvää jääkertymää, joka on jatkunut yhtäjaksoisesti aina talon ulkosokkeliin saakka. Jääkertymä on alkanut noin kymmenen metrin päästä siitä kohdasta, josta saattolämmityskaapeli on puuttunut. Vi- deon ja raportin perusteella jääkertymää ei sen sijaan ole ollut kohdassa, josta saattolämmityskaapeli oli puuttunut. Videon perusteella on todettavis- sa, että jääkertymää on ollut viemäriputken alapinnalla. Sadevesiviemäri- putkia koskevan LVI-piirustuksen (V5) perusteella jääkertymää on ollut alueella, johon on ollut suunniteltuna saattolämmityskaapeli. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että saattolämmitys olisi ollut epäkunnossa tai inhimil- lisen virheen vuoksi taikka tarkoituksellisesti pois käytöstä videon kuvaus- hetkellä 6.2.2016. Hovioikeus katsoo, että videon perusteella voidaan siten lähtökohtaisesti tehdä päätelmiä myös vahinkohetkellä putkistossa vallin- neista olosuhteista.

Palaja on kertonut, että mikäli putken alapintaan asennettu saattolämmitys- kaapeli on toiminnassa, putken alapinnalle ei pitäisi muodostua lainkaan jäätä. Mikäli kaapeli on asennettu spiraalimaisesti putken ympärille, on Ra- jalan mukaan mahdollista, että putken alapintaan muodostuu härmää.
Asiassa ei ole esitetty selvitystä 6.2.2016 havaitun jääkertymän ilmenemis- alueen saattolämmityskaapelin asennustavasta. Videon perusteella kyse ei kuitenkaan ole ollut ainoastaan putken alapinnalla olevasta härmästä eli kuurasta, vaan selvästä jääkertymästä.

Sanotunlaisen jääkertymän ilmeneminen tukee edellä todetusta muusta näy- töstä irrallaan tarkasteltuna sitä, että vahinkoon johtaneen jäätymisen on ai- heuttanut PB:n väittämin tavoin saattolämmityksen toiminnassa ollut puute. Ottaen huomioon putkiston kokonaispituus, joka ei ole kovin suuri,


hovioikeuden arvion mukaan poissuljettuna ei voida kuitenkaan pitää sitä, että jo pelkästään saattolämmityksen puuttumisen kohdalle yksin saattoläm- mityksen puuttumisen johdosta muodostunut jääkertymä olisi viilentänyt putkea alajuoksun suuntaan siten, että myös lämmitetylle osuudelle on vähi- tellen alkanut muodostua jäätä. Mahdollista on, että vahingon havaitsemi- sen jälkeen käytetty sulatusaine ei ole riittänyt sulattamaan jääkertymää pois koko matkalta ennen ulkosokkelia ja tästä johtuen jääkertymää on vi- deota kuvattaessa esiintynyt lähempänä ulkosokkelia. Saattolämmityksen väitetty puutteellinen toiminta ei myöskään selitä sitä, miksi jääkertymä on yllä todetulla tavalla ollut kaikista merkittävin juuri siinä kohdassa, josta saattolämmityskaapeli on puuttunut kokonaan. Hovioikeus katsoo tämän viittaavan vahvasti siihen, että jäätyminen on alkanut kyseisestä kohdasta ja että saattolämmityskaapelin puuttuminen on siten jäätymisen alkuperäinen aiheuttaja.

Näyttöä kokonaisuutena arvioiden hovioikeus katsoo, että asiassa on esitet- ty uskottava näyttö siitä, että saattolämmityskaapelin osittainen puuttumi- nen on alun alkaen aiheuttanut veden jäätymisen. Jäätyminen on puolestaan johtanut veden padottamiseen ja putken halkeamiseen, jotka ovat puoles- taan johtaneet siihen, että vettä on päässyt halkeamasta ja puuttuneen tiivis- ten kautta putkiston ulkopuolelle aiheuttaen rakennuksessa vahinkoa. Näin ollen saattolämmityskaapelin ja tiivisteen puuttuminen ovat syy-yhteydessä aiheutuneisiin vahinkoihin. Vahinkojen on siten katsottava aiheutuneen PB:n suorituksessa olleista virheistä.

5. PB:n korvausvelvollisuus

Vaikka asiassa on katsottu tulleen näytetyksi, että saattolämmityskaapelin puuttuminen ja tiivisteen puuttuminen ovat syy-yhteydessä aiheutuneisiin vahinkoihin ja että vahingot ovat siten aiheutuneet PB:n suorituksessa olleista virheistä, asiassa on vielä arvioitava, onko se niistä korvausvelvolli- nen. Kuten hovioikeus on edellä jaksossa 3 todennut, ARaken- nuttaja Oy:llä on urakkaohjelman 9.5.2 rajaamin tavoin oikeus saada PB:ltä korvaus asuntokauppalain 7 luvun 2 §:n 1 momentin takautumisoi- keuden perusteella, mikäli YSE 1998 -ehtojen 30 §:n edellytykset täyttyvät.

YSE 1998 -ehtojen 30 §:n mukaan urakoitsija vastaa takuuajan jälkeenkin sellaisista virheistä, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen muun ohella urakoit- sijan törkeästä laiminlyönnistä tai täyttämättä jääneestä suorituksesta ja joi- ta tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana.

Kun molemmat käsillä olevat virheet ovat riidattomasti jääneet rakenteiden sisään, hovioikeus katsoo, että tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut ha- vaita niitä vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana. Arvioitavana on kui- tenkin vielä, onko virheet aiheutettu 30 §:n tarkoittamalla tavalla törkeällä laiminlyönnillä tai ovatko ne aiheutuneet täyttämättä jääneestä suoritukses- ta. Törkeän laiminlyönnin osalta hovioikeus lausuu seuraavaa.

YSE 1998 -ehtojen 30 §:ää koskeva vallitseva kanta on, että urakoitsija vas- taa paitsi niistä virheistä, jotka se on omalla törkeällä tuottamuksellaan ai-


heuttanut, myös virheistä, jotka urakoitsijan käyttämä aliurakoitsija on tör- keällä tuottamuksellaan aiheuttanut (Antero Oksanen, Ville Laine, Kim Kaskiaro: Urakkasopimukset, rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998, 2019, s. 165-166). Käsiteltävänä olevassa asiassa on riidatonta, että PB:n aliurakoitsijat ovat tosiasiallisesti aiheuttaneet virheet. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että PB olisi tullut ennen vesivahingon ilmi- tuloa tietoiseksi sanotuista virheistä. Näin ollen kyse on lähtökohtaisesti sen arvioimisesta, ovatko työt suorittaneet aliurakoitsijat aiheuttaneet virheet törkeällä tuottamuksellaan.

Sitä, mitä törkeällä tuottamuksella tarkoitetaan, ei ole määritelty sanotuissa sopimusehtoissa. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että YSE 1998 -ehto- jen 30 §:ssä tarkoitetun törkeän tuottamuksen käsillä oloa arvioitaessa mer- kitystä voidaan antaa paitsi noudatetuilla menettelytavoille ja syyllisyyden asteelle, myös virheen merkitykselle. Tilanteissa, joissa virhe on aiheuttanut huomattavia vahinkoja tai merkittävää vahingon vaaraa, on virheen katsottu olevan myös törkeällä huolimattomuudella aiheutettu. Myös työntuloksen poikkeaminen pakottavista rakentamismääräyksistä voi osoittaa törkeää tuottamusta. (Antero Oksanen, Ville Laine, Kim Kaskiaro: Urakkasopimuk- set, rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998, 2019, s. 163.) Edel- leen on katsottu, että jos takuuajan jälkeen laiminlyönti havaitaan esimer- kiksi vesivuotojen syyksi, on lähellä ajatus, että laiminlyönti on samalla to- dettavissa törkeäksi (Aaro Liuksiala & Pia Stoor: Rakennussopimukset, 2014, s. 143 ja Reino Erma: YSE 1983, rakennusurakka, käytännön käsikir- ja, 1991, s. 126). Törkeää tuottamusta arvioitaessa virheen merkitykselle on annettu painoarvoa myös oikeuskäytännössä. Toisaalta oikeuskirjallisuu- dessa on myös kritisoitu tätä kantaa ja katsottu, että törkeää tuottamusta ar- vioitaessa keskiössä on vain itse menettely. On todettu, että kysymys on pohjimmiltaan menettelyn huolimattomuusasteen arvioinnista ja arviointi on tehtävä suorituksen tekemishetken mukaan, eikä jälkikäteen ilmenneiden mahdollisten vahinkojen määrälle tai vahingonvaaralle tule antaa merkitys- tä. (Antti Isohanni: Takuuvastuut rakentamisessa, DL 3/2016, s. 394.)

Oikeuskirjallisuudessa esitetyistä eriävistä näkemyksistä huolimatta hovioi- keus pitää perusteltuna, että virheen merkitykselle ja virheestä aiheutuneille vahingoille voidaan antaa merkitystä törkeää tuottamusta arvioitaessa aina- kin tilanteissa, joissa merkittävien vahinkojen aiheutumisriski on ollut tie- dossa jo työsuoritusta tehtäessä.

Käsillä olevassa tapauksessa virheet ovat ilmenneet rakenteiden sisällä kul- kevassa sadevesiviemäristössä, jonka voidaan katsoa olevan keskeinen osa rakennusta. Niin sadevesilaitteiston tiiveydestä kuin suojaamisesta haitallis- ta jäätymistä vastaan on kohdetta rakennettaessa ollut selvät velvoittavat määräykset Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D 1 (kohdat 5.5.2 ja 5.5.4). On katsottava olevan lisäksi yleisesti tiedossa, että tässä pu- heena olevan kaltaisen sadevesiviemärin tiiveys ja sulana pysyminen ovat olennaisia tekijöitä ehkäistäessä rakennusten vesivahinkoja, joista aiheutu- vat korjauskustannukset voivat olla merkittäviä. Näin ollen on katsottava, että niin sadevesiviemärin tiiveyttä kuin sulana pitoakin koskeviin työsuori- tuksiin on liittynyt erityinen huolellisuusvaatimus. Myös työn suorittajan on täytynyt käsittää tämä.



Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että saattolämmityskaapelin va- jaaksi jääminen on ollut työsuoritusta tehtäessä selvästi havaittavissa.

Mitä tulee tiivisteen puuttumisen havaitsemiseen, hovioikeus toteaa, ettei näyttöä ole esitetty siitä, millä tavalla viemäristö on konkreettisesti koottu paikalleen. Mikäli viemäristöä on rakennettu yhdestä suunnasta, asiantunti- joina kuullut Laine ja Palaja ovat kertoneet, että ilman tiivistettä liitos jää väljäksi ja väljyys on selvästi havaittavissa. Tätä tukee myös hovioikeudes- sa rakennuskohteessa käytettyjä vastaavilla putkilla toimitettu katselmus ja Jaana Honkosen asiantuntijalausunto (K13). Asiantuntijoina kuullut Laine ja Palaja ovat kertoneet olevan myös mahdollista, että viemäristöä on ra- kennettu kahdesta suunnasta ja että kohta, josta tiiviste on puuttunut, on ol- lut eri suunnista tulevat linjat yhteen liittävä kohta. Asiantuntijana kuultu Enroth on todennut, että tällaisessa asennustavassa tiivisteen puuttumaan jäämisen havaitseminen on vaikeampaa. Asiantuntijana kuullun Laineen mukaan tälläkin asennustavalla on asentajan täytynyt silti havaita tiivisteen puuttuminen. Näin ollen hovioikeus katsoo, että myös tiivisteen puuttumi- sen on täytynyt olla havaittavissa.

Työsuorituksiin liittyneestä erityisestä huolellisuusvelvollisuudesta ja vir- heiden havaitsemismahdollisuudesta huolimatta aliurakoitsijat ovat suoritta- neet työt virheellisesti. Hovioikeus katsoo tämän osoittavan vähintäänkin selvää välinpitämättömyyttä ja menettelyn olleen lähellä tahallista saatto- lämmityskaapelin osalta. Tämä puoltaa sitä, että kysymys on ollut YSE 1998 -ehtojen 30 §:n edellyttämästä törkeästä tuottamuksesta.

Ottaen huomioon, että merkittävien vahinkojen aiheutumisriski on käsillä olevassa tapauksessa ollut tiedossa jo työsuoritusta tehtäessä, hovioikeus katsoo, että törkeää tuottamusta tukee myös aiheutuneen vahingon laajuus. Käsillä olevassa asiassa virheiden johdosta aiheutunut vesivahinko on ollut riidattomasti laaja. WD-Kuivaus Oy:n raportista (K2) ja korjauskustannus- laskelmasta (K6) ilmenee, että vahinkoja on todettu yhteensä seitsemässä eri huoneistossa ja autohallissa. Huoneistojen vahingot ovat olleet pääosin huomattavia. Myös korjauskustannukset ovat olleet kokouspalkkioiden vä- hentämisen jälkeen suuret, yhteensä lähes 400.000 euroa.

Edellä mainituin perustein hovioikeus katsoo asiassa näytetyksi, että virheet on aiheutettu YSE 1998 -ehtojen 30 §:n tarkoittamalla tavalla törkeällä lai- minlyönnillä. PB:n esiin tuoma ARakennuttaja Oy:n tuottamissa sähkösuunnitelmissa riidattomasti ollut suunnitelmavirhe ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Suunnitelmavirhe on selvästi huomattu ja puutetta on korjattu asentamalla osaan putkesta saattolämmityskaapeli. Sel- västi havaitun suunnitelmavirheen ei voida katsoa oikeuttavan suorittamaan sitä korjaavan työn ilmeisen virheellisesti. Törkeää tuottamusta arvioitaessa ei voida katsoa olevan merkitystä myöskään PB:n väittämin tavoin putkiston laajuudella ja putkistoon kuuluvien putkiliitosten suurella luku- määrällä, koska jokainen liitos vaikuttaa välittömästi putkiston tiiveyteen ja jokainen saattolämmityskaapelin osa putkiston sulana pysymiseen.

Näin ollen hovioikeus päätyy siihen, että PB on velvollinen korvaa-


maan ARakennuttaja Oy:lle virheiden aiheuttamat vahingot, joiden määrästä ei ole riitaa. Aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen näiltä osin ei siten ole.

6. Oikeudenkäyntikulut

Hovioikeuden on määrättävä asianosaisille käräjäoikeudessa aiheutuneiden kulujen korvaamisesta sen mukaan, miten käräjäoikeuden olisi pitänyt niistä määrätä, jos se olisi pääasiavaatimuksia ratkaistessaan päätynyt samaan lop- putulokseen kuin hovioikeus.

Vaikka hovioikeus on katsonut käräjäoikeudesta poiketen, ettei Asuntosää- tiön Rakennuttaja Oy:llä ole oikeutta kohdistaa PB:öön vaatimuksia urakkasopimuksen osapuolena, ARakennuttaja Oy on kuiten- kin voittanut asian vaihtoehtoisella kanneperusteella. Tästä johtuen käräjä- oikeuden kuluratkaisua ei ole syytä muuttaa ja PB:n vaatimus sille kä- räjäoikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hy- lättävä.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.

ARakennuttaja Oy on edellä todetuin tavoin voittanut muutok- senhaun kokonaan ja PB hävinnyt sen, minkä vuoksi korvausvelvolli- suus määräytyy asiassa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla. Lain- kohdan pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat koh- tuulliset oikeudenkäyntikulut.

ARakennuttaja Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa ovat olleet arvonlisäverottomalta määrältään 47.426,69 euroa. Määrä perustuu asiamiesten 160 tunnin työmäärään.

PB on paljoksunut vaatimusta 110 tuntia ylittäviltä osin. PB on hyväksynyt ARakennuttaja Oy:n asiamiehen käyttämän 290,25 euron tuntiveloitusperusteen. PB:n mukaan asiamiehen vaihdos on voinut lisätä tuntimäärää ja vastavalitus on ollut tarpeeton. Edelleen PB on kiinnittänyt huomiota siihen, että ARakennuttaja Oy:n vaatimuksen perusteena oleva tuntimäärä on valittajan asemassa olevan PB:n vastaavaa tuntimäärää suurempi, mitä ei ole pidettävä tavan- omaisena.

ARakennuttaja Oy on ilmoittanut, että asiassa ei ole vaadittu asiamiehen vaihdoksesta aiheutuneita kuluja ja kiinnittänyt huomiota sii- hen, että sillä on ollut PB:tä enemmän henkilötodistelua. Asuntosää- tiön Rakennuttaja Oy on ilmoittanut hyväksyvänsä, että sen vaatimuksesta vähennetään vastavalitukseen ja sen peruuttamiseen liittyvät toimenpiteet, mikäli niitä on poistamispyrkimyksestä huolimatta jäänyt laskulle.


Hovioikeus toteaa, että ARakennuttaja Oy:n vaatimukseen si- sältyvät toimenpiteet päivämääriltä 21.12.2018 ja 28.1.2019 liittyvät vasta- valitukseen, joka on ollut tarpeeton. Päivämäärällä 21.12.2018 tehdyistä toi- menpiteistä ensimmäinen sisältää kuitenkin vastavalituksen ohella myös muita toimia. Näiden kaikkien toimenpiteiden osalta tuntiveloitusperusteena on käytetty 290,25 euroa. Hovioikeus katsoo, että vaatimukseen sisältyy vastavalitukseen liittyviä toimenpiteitä yhteensä 943,31 euron edestä, mikä määrä tulee vähentää korvattavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrästä.

Hovioikeus toteaa lisäksi, että ARakennuttaja Oy:n vaatimuk- seen sisältyvä päivämäärällä 10.3.2020 järjestyksessään ensimmäisenä ole- va toimenpide liittyy asiamiehen vaihdokseen. Käytetty tuntiveloitusperuste on tämänkin osalta ollut 290,25 euroa. Vaikka toimenpide on ollut asian asianmukaisen ajamisen kannalta tarpeellinen, hovioikeus katsoo, ettei sitä voida pitää PB:n kannalta kohtuullisena ottaen huomioon, että asia- miehen vaihdos ei ole johtunut PB:stä. Tästä johtuen korvattavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrästä on vähennettävä lisäksi 290,25 euroa.

Muilta osin hovioikeus katsoo, että laskusta ilmeneviä toimenpiteitä ja niis- tä vaadittuja määriä on pidettävä asian laatu ja laajuus sekä ARakennuttaja Oy:n esittämän PB:tä laajemman olennaisen todistelun suurempi määrä huomioon ottaen tarpeellisina ja kohtuullisina.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

PB velvoitetaan korvaamaan ARakennuttaja Oy:n oikeu- denkäyntikulut hovioikeudessa 46.193,13 eurolla korkolain 4 §:n 1 momen- tin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamisesta. ARakennuttaja Oy:n oi- keudenkäyntikuluvaatimus hylätään enemmälti.

PB:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.


Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valitta- malla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja vali- tuksen tekemiseen päättyy 26.4.2022.

Helsingin hovioikeuden puolesta:

Asian ovat ratkaisseet: hovioikeudenneuvos JH
hovioikeudenneuvos PL hovioikeudenneuvos JM

Valmistelija: hovioikeuden esittelijä RM Äänestys.

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA S 19/164

Hovioikeudenneuvos PL:

Olen hovioikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla siitä, mitä on todettu ratkaisun jaksoissa 1-3. Tämän jälkeen lausun seuraavan.

ARakennuttaja Oy:llä on todistustaakka vahingon ja väitettyjen asennusvirheiden syy-yhteydestä. Tämä merkitsee sitä, että sen on esitettävä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu uskottava näyttö myös siitä, että sadevesiviemärilinjan S4 täyttyminen vedellä on johtunut niin sanotun saattolämmityskaapelin eli sulanapitokaapelin puuttumisesta noin 1-1,5 metrin matkalla. Tämän seikan näyttäminen toteen on välttämätön edellytys kanteen hyväksymiselle, koska tiivisteen puuttuminen linjan S4 osassa, joka on ollut rakennuksen vesikaton lähellä olevissa yläpohjarakenteissa, ei ole yksinään aiheuttanut vesivahinkoa, mitä ei ole väitettykään. Veden vuotaminen yläpohjaan ja asuinhuoneistoihin on edellyttänyt, että vesi ei ole virrannut linjassa S4 normaalisti alaspäin, vaan linjan on tullut olla täynnä vettä.

Pidän sinänsä mahdollisena, että viemäri on jäätynyt ARakennuttaja Oy:n väittämästä kohdasta ja se on siitä kohdasta jään vuoksi myös vaurioitunut. Tästä ei kuitenkaan voida tehdä johtopäätöstä, että viemärilinjan S4 täyttyminen vedellä tai putken vaurioituminen olisi aiheutunut saattolämmityskaapelin puuttumisesta. Perustelen kantaani seuraavasti.

Viemäriputkiston rakenteesta

Viemäriputkiston rakennetta on havainnollistettu 3D-kuvissa (Kl 7) ja asiantuntija M Enrothin lausunnossa (VI 0). Putkiston pääpiirteittäinen rakenne on seuraava.

Kolme rakennuksen vesikatolla olevaa kattokaivoa on vaakaputkin yhdistetty pystylinjaan S4, joka kulkee kolmen asuinkerroksen korkeuden verran suoraan alaspäin lähellä rakennuksen keskilinjaa aina rakennuksen pohjakerroksessa olevan autohallin kattorakenteisiin saakka. Kaksi vesikatolla olevaa kattokaivoa on puolestaan yhdistetty vaakaputkin pystylinjaan SS, joka kulkee suoraan alaspäin lähellä rakennuksen keskilinjaa kahden asuinkerroksen korkeuden verran, sen jälkeen arviolta muutaman metrin vaakatasossa ja jälleen yhden asuinkerroksen korkeuden verran alaspäin, kunnes linja saavuttaa rakennuksen pohjakerroksessa olevan autohallin kattorakenteiden tason.

Edellä mainittu pystylinja S4 kääntyy autohallin kattorakenteissa vaakalinjaksi, joka kulkee rakennuksen keskilinjan suuntaisesti noin 10 metriä, siis rakennuksen pituussuuntaan, ei kohti sen ulkoseiniä. Kutsun tätä vaakalinjaksi S4. Edellä mainittu pystylinja S5 kääntyy autohallin kattorakenteissa arviolta kahden metrin mittaiseksi vaakalinjaksi, jota kutsun vaakalinjaksi S5.
Tämäkin vaakalinja sijaitsee lähellä rakennuksen keskilinjaa. Vaakalinja S4 yhdistyy vaakalinjaan S5. Vaakalinja S5 kääntyy pian mainitun yhdistymiskohdan jälkeen sellaiseksi vaakalinjaksi, joka kulkee vaakatasossa kohti rakennuksen, sen autohallin, ulkoseinää noin 10 metriä ja päätyy ulkoseinän lähelle. Tähän vaakalinjaan yhdistyy kaksi sen yläpuolelta tulevaa parvekkeen viemäriä. Mainittu vaakalinja kääntyy autohallin ulkoseinän lähellä suoraan alaspäin kulkevaksi pystylinjaksi ja sitten taas ulkoseinän läpi kulkevaksi vaakalinjaksi. Selvyyden vuoksi totean, että autohallin ulkoseinä on etäämmällä rakennuksen keskilinjasta kuin asuinhuoneistojen lämpimän tilan ulkoseinä.

Reaalitodisteena esitetystä videosta (V8/K22) on ilmennyt, että vaakalinja S4 samoin kuin se vaakalinja, joka kulkee kohti autohallin ulkoseinää, eivät ole täysin suoria vaan niissäkin on mutkia. Esimerkiksi vaakalinjassa S4 on mutka alle metrin etäisyydellä kohdasta, jossa linja yhdistyy vaakalinjaan S5. Edellä mainitussa autohallin ulkoseinää kohti kulkevassa vaakalinjassa on myös mutka. Sen voidaan videolta ilmenneen sekä 3D-kuvien (Kl 7) ja LVI-piirustuksen (V5) perusteella arvioida olevan kohdassa, jossa on autohallin yläpuolella olevien asuinhuoneistojen lämpimän tilan ulkoseinä. Tämä mutka on noin 2,5-3 metrin etäisyydellä kohdasta, jossa parvekeviemärit, lähempänä autohallin ulkoseinää, yhdistyvät vaakalinjaan.
Videosta ilmenneen perusteella kysymys on mutkista, joissa vaakalinja siirtyy veden virtauksen tulosuunnasta katsottuna hieman alemmalle tasolle, eli pienistä putouksista. Vastavirran suunnasta tarkasteltuna kysymys on kynnyksistä.

Vaakalinja S4 on ollut eristetty, kun otetaan huomioon todistaja Lei Halosen kertomuksessa esiin tullut siitä, että kostuneet villat oli poistettu, sekä valokuvat rakenneavausten jälkeen (K 15).
Oletettavasti myös vaakalinja S5 samoin kuin rakennuksen keskilinjalta kohti autohallin ulkoseinää kulkeva vaakalinja ovat olleet eristettyjä, koska ne ovat kulkeneet samanlaisissa autohallin kattorakenteissa kuin vaakalinja S4.

Wise Group Oy:n muistioista (K9 ja KIO) päätellen rakennuksen yläpohjassa, vesikaton lähellä olevat vaakaviemärit ovat olleet halkaisijaltaan 10 senttimetriä. Valokuvista (K15) päätellen vaakalinja S4 on ollut halkaisijaltaan samansuuruinen, mahdollisesti hieman suurempi.

Asianosaisten näkemyksistä

ARakennuttaja Oy:n väittämä vahinkomekanismi lähtee siitä, että viemärin jäätyminen olisi alkanut vaakalinjan S4 siitä päästä, johon pystylinja S4 on kääntynyt. Kyseessä on paikka, jossa saattolämmityskaapelia on puuttunut noin 1-1,5 metrin matkaltajajossa on todettu putkivaurio. Valokuvan (Kl 5) perusteella vaurio vaikuttaa noin 20-30 senttimetrin mittaiselta pitkittäissuuntaiselta halkeamalta ja se on osittain kohdassa, jossa on ollut saattolämmityskaapelia. Esittämänsä vahinkomekanismin tueksi ARakennuttaja Oy on väittänyt, että sadevesiviemäri SS ei ollut padottanut.

PB on puolestaan katsonut, että viemärin jäätyminen on alkanut kyseistä kohtaa etäämmältä. Se on väittänyt todennäköiseksi jäätymisen alkamispaikaksi kohdan, jossa parvekkeiden viemärit ovat yhdistyneet viemäriputkistoon. PB:n mukaan jäätyminen on tällöin johtunut esimerkiksi saattolämmityskaapelien toimimattomuudesta tai siitä, että ne eivät ole olleet kytkettyinä päälle. PB:n mukaan viemäriputki on voinut jäätyä myös siitä kohdasta, josta ARakennuttaja Oy väittää jäätymisen alkaneen. Tämä on kuitenkin edellyttänyt, että putki on ensin ollut tukossa etäämmällä eli esimerkiksi parvekeviemärien kohdalla, koska ARakennuttaja Oy:n väittämässä kohdassa veden normaali virtausnopeus on suuri. PB:n mukaan ARakennuttaja Oy ei ollut vahingon toteamisen jälkeen lainkaan selvittänyt, oliko putki ollut jäässä PB:n väittämistä paikoista. Sitäkään ei ollut selvitetty, oliko linja S5 padottanut vai
e1.

Todistelusta

Hovioikeudessa kuulluista henkilöistä ainoastaan todistajat Lei Halonen ja D Fonster ovat omakohtaisesti olleet selvittämässä vahinkoa pian sen tapahtumisen jälkeen.
Asiantuntijoina kuullut A Laine, V Palaja ja M Enroth ovat perustaneet lausuntonsa heille annettuihin tietoihin ja aineistoon. Enroth on kuitenkin käynyt tutustumassa kohteeseen tammikuussa 2018. Asiassa ei ole kuultu todistajina huoltomiehiä, jotka ovat tehneet ensivaiheen havaintoja vahingosta.

Todistaja Fonster on kertonut kuvanneensa viemäreitä sekä laatineensa kuvauksista tehdyt raportit (K3N7 ja K20).
Mainituista raporteista ja videoista (V8/K22) ilmenee, että viemärikuvaukset on tehty 1-2.2.2016 ja 6.2.2016. Ensin mainittuina päivinä on kuvattu vain vesikaton lähellä olleita

vaakalinjoja ja pystylinjaa S4. Raportista (K 20) ilmenee, että autohallin kattorakenteissa olleita linjoja, kuten vaakalinjaa S4, ei ollut tuolloin kuvattu liiallisten sulamisvesien vuoksi. Videolta (V8/K22) on ilmennyt, että pystylinja S4 on 2.2.2016 ollut täynnä vettä lähes rakennuksen yläpohjaan saakka. Kuitenkaan vesikaton lähellä olevat vaakalinjat eivät ole olleet veden täyttämiä.

Hovioikeudessa kuultaessa Fonster ei ole ottanut kantaa siihen, mistä putken halkeaminen oli johtunut. Kertomansa mukaan hän oli tehnyt vain havaintoja ja merkinnyt raportteihin seikat, jotka olivat vaikuttaneet epänonnaaleilta. Lähtötietonsa hän oli saanut isännöitsijältä, eikä hän ollut keskustellut huoltomiesten kanssa. Fonster on lisäksi kertonut, ettei hän tiennyt, kuinka monta viemäriä rakennuksessa oli padottanut.

Viemärivideo 6.2.2016 (V8/K22) on kuvattu, kun putkistossa ei enää ole ollut sulamisvettä. Videosta on ilmennyt, että vaakalinjalla S4 ei ole ollut jäätä. Sen sijaan siitä kohdasta lähtien, jossa vaakalinjat S4 ja S5 ovat yhdistyneet, viemäriputken pohjalla, siis vaakalinjan S5 ja autohallin ulkoseinää kohti kulkevan vaakalinjan pohjalla, on ollut selvää jäätä autohallin ulkoseinään saakka. Tämä ilmenee myös Fonsterin raportista (K3N7), jossa on todettu seuraavasti: "Noin 10 metrin päässä pystylinjasta (heti haaran jälkeen) oli sadevesiputkessa seisonut vesi jäätynyt talon ulkosokkeliin asti minne kuvaus lopetettiin kun kamera ei mutkien takia edennyt pidemmälle." Raportissa on vielä todettu muun ohella seuraavaa: "On syytä epäillä, että sadevesiputket ovat olleet jäässä autohallissa/talon ulkopuolella ja kun lämpötila ulkona lauhtui ja alkoi tulla sulamisvesiä niin sadevesiviemärit eivät olleet ehtineet sulaa. Tämän johdosta voi olettaa, että sadevesiviemärit eivät vetäneet vaan täyttyivät vedellä ja alkoivat paineen alla vuotaa honnin kautta asuntoihin."

Kuvauksissa 6.2.2016 jäätyneeksi havaitulla osuudella putkistoa on LVI-piirustuksesta (V5) ja asiantuntija Enrothin lausunnosta (V10) päätellen täytynyt olla sellainen saattolämmityskaapeli, joka on ollut merkittynä rakennuksen suunnitelmiin. Sen sijaan vaakaosuudella S4, joka videon 6.2.2016 mukaan on ollut jäätön, on ollut se saattolämmityskaapeli, jota ei ole ollut suunnitelmissa ja jota ARakennuttaja Oy on väittänyt väärin asennetuksi.

Todistaja Halonen on hovioikeudessa kertonut, että vahingon selvittäminen oli kestänyt kauan. Hänen kuulemisessaan on ilmennyt, ettei selvitystä tehtäessä ollut tarkistettu, oliko putki jäätynyt muualta kuin ARakennuttaja Oy:n väittämästä paikasta. Sitä, oliko putki jäätynyt parvekeviemäreiden kohdalta, ei ollut tarkistettu. Selvitystä tehtäessä ei myöskään ollut tutkittu, oliko viemärilinja SS padottanut. Ainakaan Halosella ei

kertomansa mukaan ollut tästä muistikuvia. Halonen ei myöskään ole kertonut omakohtaisista jäähavainnoista kohdassa, jossa ARakennuttaja Oy on väittänyt sitä olleen. Hänen laatimistaan muistioista (KS ja K19) ilmenee, että jäätyminen on ollut päätelmä.

Asiantuntijana kuultu diplomi-insinööri Laine on kertonut, että putki oli jäätynyt umpeen ARakennuttaja Oy:n väittämästä paikasta, koska siihen kohtaan ei ollut asennettu saattolämmitystä. Kirjallisessa lausunnossaan (Kl4) Laine ei ole perustellut näkemystään muutoin kuin sillä, että viemäri oli haljennut lämmittämättömästä paikasta. Hovioikeudessa Laine on kertonut, että jos putki olisi jäätynyt PB:n väittämästä paikasta, myös viemärilinja S5 olisi padottanut. Laine on lisäksi kertonut viemäriputken jäätymisilmiöstä, että jäätyminen alkaa putken alapäästä.

Laineen vastakuulustelussa on ilmennyt, että hänen käsityksensä siitä, ettei linja S5 ollut padottanut, on perustunut ainoastaan hänelle kerrottuihin tietoihin. Lisäksi on ilmennyt, ettei Laineella asiantuntijalausuntoa laatiessaan ollut ollut käytössä viemärikuvauksesta tehtyjä raportteja (K3N7 ja K20) tai videoita (V8/K22). Kun Laineelle on esitetty Enrothin lausunnossa (V10, s. 2) olevaa kuvaa, hän on kertonut, ettei hän keksinyt syytä, miksi putki ei olisi voinut olla jäässä PB:n väittämästä paikasta.

Asiantuntijana kuultu LVI-teknikko Palaja on kertonut, että putki oli jäätynyt ARakennuttaja Oy:n väittämästä paikasta, koska siihen kohtaan ei ollut asennettu saattolämmitystä.
Kirjallisessa lausunnossaan (K19) Palaja ei ole perustellut näkemystään kuin sillä, että saattolämmityskaapeli oli jäänyt lyhyeksi. Lausunnossa on lisäksi todettu, että sulanapito- ja saattolämmityskaapelien tarkoituksena on pitää hulevesiviemäriputket sulina kylmissä tiloissa lämmityskauden aikana eli talviaikana. Hovioikeudessa Palaja on kertonut, että jos sulanapitokaapeli asennetaan putken alle, se pitää putken alapinnan sulana. Lisäksi Palaja on kertonut, että jos putki olisi jäätynyt PB:n väittämästä paikasta, myös viemärilinja S5 olisi padottanut.

Palajan vastakuulustelussa on ilmennyt, että hänen käsityksensä siitä, ettei linja S5 ollut padottanut, on perustunut hänelle kerrottuihin tietoihin. Hänelle oli kerrottu, että huoltomies oli kertonut näin. Palaja ei itse tiennyt, oliko linja S5 padottanut.
Palajan kuulemisessa on lisäksi käynyt ilmi, ettei hänellä asiantuntijalausuntoa laatiessaan ollut ollut käytössä viemärikuvauksesta tehtyjä raportteja tai videoita, eikä hän ole myöhemminkään katsonut videoita eteenpäin. Kun Palajalle on

kerrottu, että viemärissä oli ollut jäätä vauriokohdasta noin l 0 metriä etäämmällä ja ulos asti, Palaja on kertonut, ettei tämä vaikuttanut hänen näkemykseensä, koska halkeama oli selvä ja jäästä aiheutunut.

Asiantuntijana kuullun diplomi-insinööri Enrothin kirjallinen lausunto (VlO) on selvästi perusteellisempi kuin Laineenja Palajan lausunnot. Siinä on todettu mahdolliseksi jäätymiskohdaksi paikka, jossa saattolämmityskaapelia ei ollut ollut. Viemärikuvauksessa havaittuihin jääkertymiin viitaten lausunnossa on todettu mahdolliseksi jäätymispaikaksi myös viemärin osuus, joka on ollut yhteinen nousulinjoille S4 ja SS. Tällöin molemmat linjat olisivat padottaneet mutta SS olisi kestänyt padotuksen, minkä vuoksi vuotoja oli syntynyt vain linjaan S4. Lausunnossa on suljettu pois viemärin jäätyminen rakennuksen ulkopuolella tai sokkelin läpiviennin kohdalla, koska tällöin jäätyminen olisi aiheuttanut tulvimisen rakennuksen ensimmäisen kerroksen parvekkeille.

Enrothin kirjallisessa lausunnossa on lisäksi todettu, että kuvauksissa 6.2.2016 havaittu jääkertymä viittasi siihen, ettei viemärin lämmitys ollut ollut toiminnassa tammi- ja helmikuussa 2016. Lausunnossa on myös arvioitu, mistä eri syistä lämmityksen toimimattomuus on voinut johtua. Toimimattomuus on voinut johtua muun ohella kaapelin rikkoontumisesta, vääristä asetusarvoista tai siitä, ettei kaapelia ollut kytketty.

Hovioikeudessa Enroth on kertonut, ettei viemäriputken pohjalle olisi pitänyt kertyä jäätä, koska sulanapitokaapelin olisi pitänyt estää jäätyminen. Lisäksi Enroth on kertonut, että jäätymisprosessi on hidas. Jäätyminen lähtee sieltä, missä on kylmin paikka, ja virtauksen täytyy olla pientä.

Niin kuin edellä on todettu, huoltomiehiä ei ole kuultu asiassa todistajina. Huoltomiehen kertomaa on kuitenkin kirjoitettu asiassa esitettyihin raportteihin, perusteellisimmin WD Kuivaus Oy:n raporttiin (K2). Siihen on kirjattu muun ohella seuraavaa: "Vesikatolla havaittu kattokaivojen olleenjäässä, kuitenkaan vedenpinta ei ole noussut vesikatteella. Kaivoihin kaadettu sulatusainetta, jolloin kaivot lähtivät vetämään."

Fonsterin laatimaan kuvausraporttiin 5.2.2016 (K20) on puolestaan kirjattu lähtötilanteesta seuraavaa: "Huoltomiesten ollessa katolla alkoi kaikki 3 sadevesikaivoa vetää samanaikaisesti mikä viittaa että ongelma on ollut pystylinjassa tai peräti runkolinjassa." Myöhempään Fonsterin kuvausraporttiin (K3N7) on puolestaan kirjattu lähtötilanteesta muun ohella seuraavaa: "Huoltoyhtiöltä saadun tiedon mukaan huoltomiesten tullessa tutkimaan tilannetta oli kattokaivojen ympäriltä lumet jo

sulanut pois ja vettä oli jonkin verran katolla kaivon ympärillä. Tästä päätellen sadevesiviemäri ei vetänyt."

Arviointi

Edellä esitetyn näytön perusteella pidän selvitettynä, ettei sadevesiviemärin pohjalle tulisi kertyä ainakaan vähäistä enempää määrää jäätä, jos putkea lämmittävä kaapeli toimii oikein. Tähän viittaa etenkin Enrothin ja Palajan kertomukset ja lausunnot kaapelin tarkoituksesta. Mainittu johtopäätös on myös looginen, kun otetaan huomioon veden jäätymisestä yleisesti tiedetty. Jää on lähtökohtaisesti lämpötilaltaan joko O astetta celsiusta tai sitä kylmempää, koska vesi jäätyy mainitussa asteluvussa. Jos viemäriputken sisällä saisi sen pohjalla olla jäätä, tämä tarkoittaisi sitä, että jään päällä kulkeva mahdollinen sulana oleva vesi voi jäätyä ja jääkerros siten paksuuntua. Käsitykseni mukaan tällainen ilmiö saattaisi johtaa siihen, että viemäri jäätyisi lopulta umpeen.

Viemärikuvausvideolta (V8/K22) on ilmennyt, että 6.2.2016 eli 11 päivää vesivahingon ilmenemisen jälkeen viemäriputken sisällä, sen pohjalla, on ollut jäätä varsin runsaasti juuri siinä osassa putkistoa, josta PB on väittänyt putken jäätyneen. Jäätä on ollut noin 10 metrin matkalla. Vaakalinjalla S4, johon putkea lämmittävä kaapeli on ARakennuttaja Oy:n mukaan asennettu väärin, jäätä ei ole ollut lainkaan. Videosta ilmennyt viittaa vahvasti siihen, ettei putken lämmityskaapeli ole toiminut.

Pidän asiantuntija Enrothin ja Laineen kertomuksia jäätymisprosessista uskottavina. Niiden perusteella jäätymisprosessi on hidas, jäätyminen lähtee sieltä, missä on kylmä kohta, ja veden virtauksen täytyy olla pientä. Laineen mukaan jäätyminen myös alkaa alhaalta päin. Viemäriputkiston rakenne ja sijainti huomioon ottaen tällaiset olosuhteet ovat mielestäni olleet lähinnä siellä, missä PB on väittänyt jäätymisen alkaneen ja missä jäätä on kuvauksissa 6.2.2016 myös todettu. Kyseiselle osuudelle putkistoa on voinut päästä kylmää ilmaa parvekeviemäreiden ja ulkosokkelin kautta. Kyseisen vaakaosuuden pituuden vuoksi veden virtaus on myös voinut olla pientä. Parvekeviemäreiden kohdalla putki on myös voinut jäätyä umpeen melko vähäisen vesimäärän seurauksena, kun otetaan huomioon, että vaakaosuudella on ollut edellä mainittu kynnysmäinen mutka lähellä parvekkeita.

Pidän epätodennäköisenä, että viemäri, joka on ollut halkaisijaltaan ainakin 10 senttimetriä, olisi jäätynyt pelkästään ARakennuttaja Oy:n väittämästä paikasta. Kyseisessä kohdassa veden virtausnopeuden on täytynyt olla suuri, koska sitä ennen vesi on virrannut suoraan alaspäin kolmen asuinkerroksen korkeuden matkan. Kyseinen paikka on myös ollut rakennuksen

keskellä ja eristeiden sisällä. Näistä syistä kyseisen paikan voidaan lähtökohtaisesti olettaa olleen lämpimämpi kuin esimerkiksi parvekeviemäreiden alue. Kiinnitän huomiota myös siihen, että pystylinjaan S4 on huoltomiesten toimesta kaadettu sulatusainetta ilmeisesti varsin varhaisessa vaiheessa. Jos viemäri olisi ollut jäässä ainoastaan ARakennuttaja Oy:n väittämästä paikasta, on erikoista, että pystylinja S4 on vielä kuvauksissa 2.2.2016 ollut täynnä vettä. Lisäksi putkessa todettu halkeama on ollut osittain kohdassa, jossa on ollut lämmityskaapelia. Jos vaakalinjat S4 ja S5 sekä rakennuksen ulkopuolelle johtava vaakalinja ovat olleet saattolämmitetyiltä osuuksiltaan avoimia, jään sulattamisen jälkeen vettä ei olisi pitänyt vuotaa halkeamasta siinä määrin kuin on tapahtunut. Nämä näkökohdat viittaavat mielestäni siihen, että jäätä on ollut muualla tai laajemmalla alueella kuin ARakennuttaja Oy on väittänyt.

Asiassa esitetyn näytön perusteella ei myöskään voida tehdä johtopäätöstä, että viemärilinja S5 ei olisi padottanut. Kellään hovioikeudessa kuulluista henkilöistä ei ole ollut omakohtaisia havaintoja tällaisesta. WD Kuivaus Oy:n raporttiin (K2) on kirjattu huoltomiehen kertomaksi, ettei vedenpinta ollut noussut katolla ja Fonsterin raporttien (K3N7 ja K20) lähtötiedot ovat hänen kertomansa mukaan peräisin isännöitsijältä, eivät suoraan huoltomiehiltä. Pidän mahdollisena, että viemärilinja S5 on ollut samalla tavalla veden täyttämä kuin linja S4, mutta sen alueella ei ole todettu vesivahinkoja, koska viemäri on kestänyt vedenpaineen eikä siitä ole puuttunut tiivistettä.

Linjan S5 padottamisen osalta totean vielä olevan jopa loogista, että se on voinut jäädä asiaa selvitettäessä havaitsematta, koska pystylinja S4 on vuotanut tiivisteen puuttumisen vuoksi yläpohjassa rakenteiden sisällä. Jos viemärilinjasto on ollut tukossa vain yhdestä, molemmille linjoille yhteisestä kohdasta, vedenpinnan on täytynyt olla molemmissa linjoissa samalla tasolla. Videosta (V8/K22) on ilmennyt, että 2.2.2016 vedenpinta on ollut kattokaivoja alempana.

Edellä todetun perusteella pidän PB:n väittämää vahinkomekanismia todennäköisempänä kuin ARakennuttaja Oy:n väittämää mekanismia. ARakennuttaja Oy:n ei voida katsoa esittäneen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua uskottavaa näyttöä siitä, että viemärilinjan S4 täyttyminen vede1lä olisi johtunut saattolämmityskaapelin virheellisestä asentamisesta.

Johtopäätökset

Edellä todetun perusteella hylkään kanteen.








Vakuudeksi:

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta hovioikeuden pääasiaratkaisuksi muodostuneen pohjalta ilmoitan olevani hovioikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla.

ESPOON KÅRÅJÅOIKEUS
2.10 osasto

TUOMIO
Annettu kansliassa

18/20206



käräjätuomari TV käräjätuomari MM käräjätuomari HV

1.11.2018 L 17/3420








Kantaja ARakennuttaja Oy



Vastaaja Asia Vireille

PB

Urakkasopimuksen suoritusrikkomus 9.3.2017



KANTAJAN VAATIMUKSET

ARakennuttaja Oy on vaatinut, että PB velvoitetaan suorittamaan sille vahingonkorvauksena 402.325,77 euroa ja korkolain 4
§:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 278.285,54 eurolle 21.10.2016 lukien ja 124.040,23 eurolle kuukauden kuluttua haasteen tiedoksiantopäivästä 4.4.2017 lukien sekä 9.147,80 euroa korkolain 4
§:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 15.12.2017 lukien.

Lisäksi ARakennuttaja Oy on vaatinut, että PB velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa 83.711,46 eurolla korkoineen. Määrä ei sisällä arvonlisäveroa.

Kannevaatimusten perusteet

ARakennuttaja on Asunto Oy Espoon Erekan nimissä 11.10.2010 tehnyt Peabin kanssa kokonaisurakkasopimuksen Asunto Oy Espoon Ereka -nimisen asunto-osakeyhtiön uudisrakennuksen rakentamisesta. ARakennuttaja on perustajarakennuttajana perustanut Asunto Oy Espoon Erekan ja rakennuttanut sen puolesta ja lukuun kerrostalon.

Kohteen suunnittelusta vastasi ARakennuttaja. Tässä asiassa merkityksellisen LVI -suunnittelun on tehnyt LVI-Suunnittelu Amplan Oy / Ari Virnes ja sähkösuunnitelman on tehnyt KoomaaOy / Ari Kortemaa.

Kohde on valmistunut 26.1.2012, jolloin siinä on pidetty vastaanottotarkastus.

Kohteen B -talossa tapahtui 26.1.2016 mittava vesivahinko.

Talon tasakatolla oleva kattokaivo ei vetänyt vettä ja sadevesiviemäri avattiin sulattavalla nesteellä. Tukos oli syvemmällä viemärissä. Talon autotallin kylmässä tai ainakin puolikylmässä tilassa sijaitseva sadevesiviemäri oli jäätynyt noin metrin pituiselta osalta. Vesi oli jäätymisen vuoksi patoutunut viemäriin ja täyttänyt sen vesikattoon asti.

Vesivahinkoja aiheutui B-talon seitsemässä asunnossa, neljännen kerroksen rappukäytävässä ja talon autohallissa.

Lisäksi yksi sadevesiviemärin liitos kattorakenteen sisällä oli epätiivis, koska yhden putken liitoksesta puuttui tiiviste. Peab tai sen lukuun toiminut aliurakoitsija on poistanut tiivisteen rakentamisvaiheessa.
Kyseessä on ollut tehdasvalmisteinen putki, joka on varustettu tiivisteellä. Tiiviste on todennäköisesti rakentamisvaiheessa revitty pois putken liitoksen asentamisen helpottamiseksi. Joka tapauksessa Peab tai sen lukuun toiminut aliurakoitsija ei ole huolimattomuudesta johtuen kiinnittänyt huomiota tiivisteen puuttumiseen. Tiiviste ei lähde irti ilman voimankäyttöä. Epätiiviin liitoksen vuoksi katon tasalle tulvinut vesi oli päässyt vesikaton eristetilassa vuotamaan viemärijärjestelmän ulkopuolelle ja aiheuttanut vesivahingon alapuolisiin huoneistoihin.

Sadevesiviemärin jäätyminen johtui siitä, että jäätyneestä viemärin osasta puuttui saattolämmityskaapeli. Lämmityskaapelia ei ollut merkitty myöskään suunnitelmiin. Kaikki muut vastaavat viemäriputket autohallissa oli suunniteltu lämmitettäviksi ja eristettäviksi. Myös sanottuun viemäriputkeen oli asennettu saattolämmityskaapeli mutta virheellisesti siten, että se ei kattanut koko viemäriä vaan puuttui juuri jäätyneen noin metrin pituiselta osuudelta. Putki oli myös ilmeisesti jäätymisen seurauksena haljennut kyseisestä kohdasta ja halkeamiskohdasta vettä oli päässyt myös autohalliin. Tästä ei aiheutunut vahinkoa, koska autohallissa on lattiakaivot.

Asunto Oy Espoon Ereka on korjauttanut vesivahingot ulkopuolisilla urakoitsijoilla. Korjauskustannusten määrä on yhteensä 421.161,37 euroa. ARakennuttaja on 19.9.2016 maksanut summasta asuntoyhtiölle 278.285,54 euroa ja ilmoittanut maksavansa riidattomaksi katsomansa summan 124.040,23 euroa 10.3.2017 mennessä.
ARakennuttaja on maksanut asuntoyhtiölle asiamieskuluja 9.147,80 euroa.

ARakennuttaja on sopimuksen tosiasiallinen sopijapuoli. ARakennuttaja on pyytänyt rakentamisen urakkatarjoukset ja neuvotellut urakkasopimuksen ehdoista suoraan Peabin kanssa.

ARakennuttaja on maksanut rakentamisen
asunto-osakeyhtiön rahaston kautta. Koko asuntoyhtiön osakekanta on ollut ARakennuttajalla, joka on toiminut asuntojen myyjänä.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että perustajarakennuttaja - pääurakoitsija -suhteessa voidaan perustajarakennuttaja samastaa asunto-osakeyhtiöön siinäkin tapauksessa, että urakoitsija olisi solminut sopimuksen perustajarakennuttajan määräyksestä asunto-osakeyhtiön kanssa (Vanhala, Palviainen: Asuntokauppalain velvoitteet s. 89). Siten perustajarakennuttajan voitaisiin katsoa olleen tosiasiallisesti sopijapuolena.

Urakkaohjelma on sitova ARakennuttajan ja Peabin välillä. Urakkaohjelma -asiakirjassa kohdassa 9.5.2. ARakennuttaja on pidättänyt takautumisoikeuden Peabia kohtaan.

Urakkaohjelman kohdan 3.1. mukaan urakkamuotona on kokonaisurakka ja siihen sisältyy kohteen rakentaminen sopimusasiakirjojen mukaisesti kaikkine töineen ja hankintoineen täysin valmiiksi.

Urakkaohjelman kohdassa 3.4. todetaan, että urakoitsija on vastuussa toiminnastaan ja laiminlyönnistään kolmannelle henkilölle tai rakennuttajalle mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta.

Urakkasopimuksen kohdan 4 mukaan urakoitsijan pääsuoritusvelvollisuutena on ollut rakentaa sopimuksen tarkoittama rakennuskohde urakka-asiakirjoissa esitettyjen tietojen mukaisesti hyvää rakennustapaa noudattaen kaikkine tarvittavine töineen täysin valmiiksi.

Asuntokauppalain 4 luvun 18 a §:n säätää asuntoyhteisön oikeudesta vaatia asuntoyhteisön kunnossapitovastuuseen liittyvän virheen johdosta korvausta perustajaosakkaalta. Pykälässä säädetään, että jos virhe ilmenee asuntoyhteisön kunnossapitovastuulle kuuluvassa kiinteistön osassa, yhteisöllä on ostajan sijasta oikeus vedota virheeseen. Tässä tapauksessa asunto-osakeyhtiö on vaatinut virheen aiheuttamaa vahingonkorvausta kohteen perustajaosakkaalta, ARakennuttajalta, joka on maksanut korjaustyön. Tässä asiassa on kysymys ARakennuttajan takautumisoikeudesta Peabia kohtaan.

ARakennuttaja on ollut perustajarakennuttajana asunto-osakeyhtiön kaikkien asunto-osakkeiden asuntokauppalain mukainen myyjä.

Asuntokauppalain 7 luvun 2 §:n säännökset eivät ole pakottavia, vaan rakennushankkeeseen osallistuville tahoille jäisi mahdollisuus järjestää keskinäiset vastuusuhteensa haluamallaan tavalla. Jos kysymyksessä on perustajarakennuttaminen, myyjä voisi virheen syystä ja muista olosuhteista riippuen vaatia korvausta pääurakoitsijalta, aliurakoitsijalta taikka rakennuksen tai sen osan suunnittelusta huolehtineelta yritykseltä. (HE 14/1994.) Perustajarakennuttajalle on jätetty oikeus vaatia vahingonkorvausta siltä taholta, jolle se katsoo sen kuuluvan.

Asuntokauppalain 7 luvun 2 §:n 1 momentin päätarkoituksena on varmistaa perustajaosakkaan, tai myöhemmin myyjän, mahdollisuus esittää vahingonkorvausvaatimukset virheen tehneeseen rakentajaan nähden. Asiassa ei ole kysymys pykälän 2 momentin tilanteesta, koska kysymys ei ole materiaali- tai laitevirheestä. Lainkohdan 3 momentti on relevantti silloin, kun voidaan todeta virheen aiheutuneen useamman kuin yhden toimijan virheestä, eikä asiassa ole selvää, kenen vastuulla virhe on. Tästä ei ole nyt kysymys, koska Peab vastaa myös aliurakoitsijoidensa virheistä.

ARakennuttajalla on siten oikeus asuntokauppalain 7 luvun 2 §:n mukaisen takautumisoikeuden perusteella asunnon myyjänä esittää vahingonkorvausvaatimus kohteen urakoitsijalle.
Asuntokauppalain 7 luvun 2 §:n mukainen myyjän määritelmä käsittää myös perustajarakennuttajana olleen myyjän.

Urakkasopimukseen sovelletaan Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998. Urakkasopimuksen kohdan 23 mukaan Peab vastaa käyttämiensä aliurakoitsijoiden virheistä myös nyt kyseessä olevassa YSE 1998 30 §:n mukaisessa tilanteessa. YSE 24 §:n mukainen urakoitsijan vastuu urakan täyttämisessä käyttämistään aliurakoitsijoiden, tavarantoimittajien ja muiden osapuolien töistä ja toimenpiteistä koskee myös YSE 30 §:n mukaista vastuuta takuuajan jälkeen. Tämä takuuajan jälkeistä koskeva vastuulauseke on yhtenevä itse urakkasopimuksen kohdan 23 kanssa.

YSE 1998 30 §:n mukaan urakoitsija vastaa takuuajan jälkeenkin sellaisista virheistä, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai olevan seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä ja joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa tai takuuaikana. Urakkasopimuksen ehtojen kohdan 23 mukaan pääurakoitsija vastaa myös käyttämiensä aliurakoitsijoiden toimista YSE 30 §:n mukaisesti.

ARakennuttajan vastuulla olevissa suunnitelmissa on ollut virhe. Jäätyneen sadevesiviemäriputken kohdalla suunnitelmiin on jäänyt merkitsemättä saattolämmityskaapeli.

YSE:n 26 §:n 3 kohdassa edellytetään urakoitsijan tulkitsevan sopimusasiakirjoissa esitettyjä tietoja ja tutkimustuloksia alansa asiantuntijana. Ehtojen 33 §:n 1 kohdan mukaan urakoitsijan havaitessa rakennussuorituksessa käytettäväksi määrätyissä rakennustavoissa, rakennusosissa tai tilaajan antamissa määräyksissä virheellisyyksiä, jotka saattavat vaarantaa rakennustyön sopimuksen mukaisen täyttämisen, hänen on tehtävä tästä viipymättä ilmoitus tilaajalle.

On selvää, että Peab tai sen käyttämä aliurakoitsija on huomannut suunnitelmavirheen, koska myös kyseiseen putkeen oli asennettu saattolämmityskaapeli mutta virheellisesti siten, että noin metrin osuus oli jätetty ilman lämmitystä. Joka tapauksessa Peab tai sen lukuun toiminut aliurakoitsija on laiminlyönyt huomauttaa suunnitelmavirheestä

tilaajalle ja rakennuttajalle YSE 33 §:n mukaisesti.

Virheen havaitseminen ja sen tosiasiallinen oikaisuyritys sulkee pois suunnittelijan vastuun.

YSE 30 §, takuuajan jälkeinen vastuu: asennusvirhe osoittaa törkeää laiminlyöntiä ja se on myös täyttämättä jätetty suoritus.

Sekä saattolämmityskaapelin asentamatta jättäminen että tehdasvalmisteisen tiivisteen irrottaminen tai puuttuminen täyttävät jo kumpikin yksinään YSE 30 §:ssä tarkoitetun törkeän laiminlyönnin tai täyttämättä jääneen suorituksen edellytykset. Jo pelkästään toisen virheen olemassaolo ja YSE 30 §:ssä tarkoitettujen edellytysten täyttyminen on ollut vahingonkorvausoikeudellisessa syy-yhteydessä syntyneeseen vesivahinkoon nähden ja kumpikin virhe yksinään on mahdollistanut sen yhdessä toisen ominaisuuden kanssa. Vaaditun vahingonkorvauksen tuomitsemiseen riittää pelkästään toisen väitetyn virheen näyttäminen.

Joka tapauksessa virheet täyttävät erityisesti yhdessä kokonaisuutena YSE 30 §:n törkeän laiminlyönnin tai täyttämättä jääneen suorituksen edellytykset. Virheiden yhteisvaikutuksesta rakennukselle on aiheutunut laajamittainen vesivahinko.

ARakennuttaja ei ole voinut havaita tapahtuneita laiminlyöntejä ja täyttämättä jääneitä suorituksia vastaanottotarkastuksessa tai takuuaikana. Putki on ollut rakenteiden sisällä piilossa. Virheiden merkitys on voinut selvitä ARakennuttajalle vasta vesivahingon tapahduttua.

Törkeän laiminlyönnin edellytysten arvioinnissa on merkitystä myös vahingon suuruudella. Kyseessä olevassa urakkasuorituksessa on tapahtunut kaksi merkittävästi rakennuksen käyttöön, kestävyyteen ja syntyneen vahingon suuruuteen vaikuttavaa virhettä, jotka täyttävät YSE 30 §:n mukaiset virhe-edellytykset. (KKO 2016:79.)


VASTAUS Vastaaja PB on vastustanut kannetta perusteeltaan kokonaan ja määrältään 396.960,32 euroa ylittävin osin ja vaatinut että se hylätään ja että ARakennuttaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut asiassa 88.511,47 eurolla korkoineen. Määrä ei sisällä arvonlisäveroa.

Kanteen vastustamisen perusteet

Taustaa

ARakennuttaja on toiminut Asunto Oy Espoon Erekan perustajaosakkaana. Asuntoyhtiö on tehnyt 11.10.2010 päivätyn urakkasopimuksen Peabin kanssa kanteessa tarkoitetun kohteen rakentamisesta. Siten ARakennuttaja ei ole ollut urakkasopimuksen osapuoli.

Peab teki urakan LVI-töiden suorittamisesta aliurakkasopimuksen LVI TOP Oy:n kanssa ja sähkötöiden suorittamisesta Korson Sähkö-Yksikkö Oy:n kanssa.

Urakkakohteen suunnittelusta on vastannut ARakennuttaja.


ARakennuttajan edustajat neuvottelivat urakasta Peabin kanssa edustaen Asunto Oy Espoon Erekaa. Urakkasopimus tehtiin Asunto Oy Espoon Erekan ja Peabin välillä, joiden välillä on myös sopimussuhde.

Peab on väärä vastaaja

Koska Peab ja ARakennuttaja eivät ole keskenään sopimussuhteessa, on Peab asiassa väärä vastaaja. ARakennuttajalla on asuntokauppalain mukainen takautumisoikeus vain virheen aiheuttajaa kohtaan, jos se olisi joutunut asunnon myyjänä vastuuseen asunnon virheestä. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa ARakennuttaja ei ole asunnon myyjänä joutunut asuntokauppalain nojalla vastuuseen asunnon virheestä. ARakennuttaja on toiminut yhtiön perustajaosakkaana, mutta se ei ole joutunut Asunto Oy Espoon Erekaa kohtaan vastuuseen asunnon virheellisyydestä. ARakennuttaja ei ole maksanut korvausta asuntojen virheistä asuntojen ostajille. Se on katsonut olevansa vastuussa asuntoyhtiölle sen perustajaosakkaana.

Asunto Oy Espoon Ereka on vedonnut asuntokauppalain 4 luvun 18 a
§:n nojalla perustajarakennuttajan eli ARakennuttajan vastuuseen, joka on sen jälkeen maksanut asuntoyhtiölle sen vaatimat korvaukset.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa asuntojen myyjä ARakennuttaja ei ole joutunut vastuuseen asunnon virheestä. Väitetyt virheet ovat olleet yhtiön kunnossapitovastuulle kuuluvissa kiinteistön osissa.

Myyjän takautumisoikeudesta virheen aiheuttaneeseen tahoon nähden

ARakennuttaja on toiminut kohteen asuntojen myyjänä. Mikäli vastoin Peabin käsitystä asiassa tulisi sovellettavaksi asuntokauppalain 7 luvun 2 § (asuntojen virheet), niin tulee huomata, että sanotussa lainkohdassa säädetty virhevastuu on myyjän suojaksi tarkoitettu kanavoitavaksi nimenomaisesti siihen tahoon, joka virheen on tosiasiallisesti aiheuttanut. Peabin suorituksessa ei ole edes väitetty olleen virhettä, vaan väitetyt vireet ovat ARakennuttajan mukaan olleet Peabin aliurakoitsijoiden suorituksissa.

Peabin suorituksessa ei ole edes väitetty olevan virhettä, vaan väitetyt virheet ovat ARakennuttajan mukaan olleet Peabin aliurakoitsijoiden suorituksissa. Urakkaohjelmassa on kohdassa 9.5.2 todettu, että perustajaosakkaana toimineella ARakennuttajalla on asuntokauppalain mukainen takautumisoikeus

nimenomaisesti virheen aiheuttajaan nähden. Mikäli olisi tarkoitettu sopia, että takautumisoikeus olisi aina pääurakoitsijaan nähden, olisi se mainittu kyseisessä kohdassa. Näin ollen urakkaohjelmassa sovittu ei laajenna asuntokauppalain mukaista takautumisoikeutta.

Lisäksi ARakennuttajan takautumisoikeutta urakoitsijaan nähden rajoittavat myös YSE 1998 -ehdot. Urakkaohjelman mukaan takautumisoikeus rajoittuu urakoitsijan osalta ainoastaan sellaisiin virheisiin, joista se on YSE 1998 mukaisesti vastuussa. YSE 1998 24 § 3
-kohta koskee vastuuta sopimuskumppanille.

Peab ei ole väitettyjen virheiden aiheuttaja

Urakkasopimuksen ehtojen kohta 23 Peabin vastuusta käyttämiensä aliurakoitsijoiden ja muiden osapuolien töistä koskee Peabin vastuuta omalle sopimuskumppanilleen, joka on asuntoyhtiö eikä ARakennuttaja. Senkään vuoksi Peab ei ole vastuussa ARakennuttajalle LVI- eikä sähköurakoitsijan väitetyistä virheistä asuntokauppalain mukaisen takautumissäännöksen perusteella.

Urakoitsijan huomautusvelvollisuus ja saattolämmityskaapeli

Mikäli Peab on asiassa oikea vastaaja, kysymys on takuuajan jälkeisestä vastuusta, johon soveltuvat YSE 30 §:n vastuunrajoitusehdot.

YSE 33 §:n mukainen urakoitsijan huomautuksentekovelvollisuus tarkoittaa sitä, että urakoitsijalla on velvollisuus havaita ja huomauttaa vain sellaisista puutteista, joiden voidaan katsoa olevan niin ilmeisiä, että ne olisi tullut kohtuuden mukaan havaita. Sitä, että yhden autohallin katossa kulkevaan viemäriputken haaraan ei ollut suunnitelmissa merkitty saattolämmitystä, ei voida pitää YSE 33 §:n tarkoittaman ilmeisenä virheenä, joka urakoitsijan olisi tullut havaita ja josta sillä olisi ollut huomautusvelvollisuus, etenkin kun otetaan huomioon koko autohallin putkiston laajuus.

Peabilla ei ole ollut mahdollisuutta havaita suunnitelmissa ollutta virhettä eikä yhtiön käyttämä aliurakoitsija ole ilmoittanut Peabille mistään suunnitteluvirheestä. Peab tai sen aliurakoitsija eivät ole huomanneet suunnitelmavirhettä ja sitä on ollut hyvin vaikea havaita. Peabille ei ole syntynyt YSE 33 §:n mukaista huomautuksentekovelvollisuutta.

Jäätymisvahingon syynä ei ole noin metrin mittaisen saattolämmityskaapelin puuttuminen. Mikäli se kuitenkin olisi syynä vahinkoon, on lämmityskaapelin puuttuminen johtunut suunnitelmavirheestä.

Peabin on tullut voida luottaa siihen, että ammattimaiset suunnittelijat tekevät suunnitelmat rakennusmääräysten mukaisesti. Peabilla ei voi olla velvollisuutta ryhtyä epäilemään suunnittelijoiden ratkaisuja tällaisten yksityiskohtien osalta. Vastuu on kohteen suunnittelijoilla.

Työn tilaaja on näyttövelvollinen siitä, että vastuu olisi siirtynyt suunnittelijalta urakoitsijalle ja että Peabin laiminlyönti olisi törkeä.

YSE 30 § - törkeä huolimattomuus ja täyttämättä jäänyt suoritus

Kahden vuoden takuuaika kohteessa on päättynyt 26.1.2014. Kun virhe on ilmennyt vasta kahden vuoden takuuajan kuluttua, tulee ARakennuttajan osoittaa Peabin laiminlyönti tärkeäksi.

Kyseessä ei ole törkeä huolimattomuus eikä täyttämättä jäänyt suoritus.

Peabin käyttämän sähköaliurakoitsijan menettely saattolämmityskaapelin asentamisessa ei ole ollut törkeän huolimatonta. Mikäli sähköurakoitsija ei olisi lainkaan asentanut saattolämmityskaapelia viemäriputkeen, olisi toimittu täysin suunnitelman mukaisesti ja menettely olisi ollut sopimuksenmukaista. Kun nyt saattolämmityskaapelia on asennettu viemäriputken osaan, menettelyä ei voi pitää tärkeänä, kun tilanne on parantunut verrattuna suunnitelman mukaiseen tilanteeseen.

Kyse ei ole myöskään täyttämättä jääneestä suorituksesta, kun saattolämmityskaapelia on asennettu enemmän kuin suunnitelmissa on mainittu.

Katon sadevesiviemärin tiivisteen puuttuminen

Katolla sijaitsevissa sadevesiputkissa on tehdasasenteiset tiivisteet eikä niitä asenneta erikseen. Yhden tiivisteen puuttuminen ei aiheuta mitään vahinkoa. Sadevedet ovat kulkeneet sadevesiviemäriputkissa talon rakentamisesta lähtien ilman ongelmia noin neljän vuoden ajan.
Ainoastaan hyvin epätodennäköisessä poikkeustilanteessa, jossa koko putki on täyttynyt vedestä tukoksen johdosta, voisi vesi päästä virtaamaan tiivistämättömän kohdan ohi muualle kattotilaan.

Tiivistettä ei ole rakentamisvaiheessa revitty pois putken asentamisen helpottamiseksi. Kyse on todennäköisesti asennusvaiheessa tapahtuneesta vahingosta, jossa tiiviste on putkia liitettäessä rullautunut irti. Tiiviste on voinut olla myös tehdasvalmisteisessa putkessa tavanomaista huonommin kiinni ja sen vuoksi irronnut asennusvaiheessa. Tiivisteen rullautumista on mahdoton havaita asennusvaiheessa.

Mikäli asennuksessa olisi tapahtunut väitetynlainen virhe, olisi kyse täysin tahattomasta ja ennalta-arvaamattomasta vahingosta. Väitetty virhe ei täytä YSE 30 §:n mukaisen törkeän huolimattomuuden kriteeriä. Kysymyksessä ei myöskään ole täyttämättä jäänyt suoritus, koska sovitunlaiset putket on asennettu eikä mikään suoritus ole jäänyt täyttämättä.

Vahingon suuruuden merkitys luottamuksen arvioinnissa

Arvioitavana on toiminnan huolellisuus työn suorittamishetkellä. Sen vuoksi jälkikäteinen tuottamuksen arviointi aiheutuneiden vahinkojen määrän perusteella ei ole merkitsevä tekijä. Joskus hyvinkin pienestä huolimattomuudesta voi aiheutua suuret vahingot ja päin vastoin.

Vahinkomekanismi

Ei ole uskottavaa, että sadevesiviemäriputki olisi jäätynyt eristetyssä tilassa ja puolilämpimässä autotallissa juuri siitä kohdasta, mistä saattolämmityskaapelia on puuttunut noin metri. Päin vastoin vaikuttaa siltä, että putki on voinut olla jäässä siltä osuudelta, jossa on ollut asennettuna saattolämmitys. Väitetty putken jäätyminen on aiheutunut jostakin muusta syystä kuin saattolämmityskaapelin osittaisesta puuttumisesta.

Myöskään se, että yhdestä katon sadevesiputkesta olisi puuttunut tiiviste, ei voi aiheuttaa kanteessa kuvattua vahinkoa.

Vaaditun vahingonkorvauksen tuomitseminen edellyttää, että kummankin väitetyn virheen osalta olisi olemassa YSE 30 §:n mukainen vastuuperuste ja että nuo vastuuperusteet ovat myös syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon. Vahingon aiheutuminen on edellyttänyt molempien seikkojen yhtäaikaista olemassaoloa, eli sadevesiviemäri on jäätynyt ja padottanut sekä sadevesiviemäristä on puuttunut katolta tiiviste. Mikäli toinen seikoista olisi puuttunut, niin vahinkoa ei olisi aiheutunut.

Vahingon suuruuden merkitys arvioitaessa YSE 30 §:n törkeän laiminlyönnin täyttymisen edellytyksiä

Vahingon suuruudella ei ole merkitystä arvioitaessa törkeän laiminlyönnin kriteereitä. Arvio toiminnan huolellisuuden osalta tulee tehdä työn suorittamishetken tilanteessa ja olosuhteissa ottaen huomioon rakennuskohde ja kyseessä ollut rakennustyö.

Vaatimuksen määristä

ARakennuttajan esittämä vahinkomekanismi ei ole voinut aiheuttaa väitetyn laajuista vahinkoa. Vaatimus korjauskuluista on perusteeton. Vahingonkorvausvaatimukseen sisältyvät asianajokulut 9.417,80 euroa ja asianosaiskuluina vaadittavat kokouspalkkiot ynnä muut 5.365,45 euroa, yhteensä 14.783,25 euroa, ovat perusteettomia.


NÄYTTÖ

Kantajan asiakirjanäyttö

K1. Urakkasopimus 11.10.2010

K2. WD Kuivaus Oy:n raportti 8.2.2016

K3 / V7. KD Palvelut Oy:n raportti 19.5.2016 K4. New Tube Suomi Oy:n raportti 19.5.2016 K5. Wise Oy:n muistio 1.4.2016

K6. As Oy Espoon Erekan laskelma korjauskustannuksista K?. Rakennusalan yleiset sopimusehdot YSE 1998
KS. Suomen Rakentamismääräyskokoelma 01 K9. Wise Group Oy:n muistio 1.7.2016
K10. New Tube Suomi Oy:n raportti 2.6.2016 K11. New Tube Suomi Oy:n raportti 12.8.2016 K12. LVl-työselostus, Amplan Oy, 29.8.2008
K13. Asiantuntijalausunto, Jaana H, Uponor lnfra Oy

K14. Asiantuntiajlausunto, A Laine, Vahanen Talotekniikka Oy K15. Kuvia jäätyneestä sadevesiviemäriputkesta 1.4.2016
K16. Uponor -kiinteistöviemäröintikäsikirja, suunnittelu- ja asennusohje, 2015

K17. Todistelun apuna: 30 -kuvia Asunto Oy Espoon Erekan sadevesiviemärijärjestelmästä

K18. Kuva rakennuksen yläpohjan vuotaneesta sadevesiputkesta 1.7.2016

K19. Asiantuntijalausunto V Palaja, Pylon Talotekniikka Oy, 14.9.2018

K20. KO Palvelut Oy:N kuvausraportti, 5.2.2016 K21 / V4. Urakkaohjelma
K22 / V8. KO Palvelut Oy:n video viemärikuvauksesta K23. Säätideot

Kantajan henkilötodistelu

1. Todistaja Lei Halonen

2. Asiantuntija A Laine, Vahanen Talotekniikka Oy

3. Asiantuntija V Palaja, Pylon Talotekniikka Oy


Kantajan nimeämät katselmusesineet

Uponor S & W kiinteisöviemäriputki ON 32-110 sekä kulmayhde ON

32-110


Vastaajan asiakirjanäyttö

V1. Urakkasopimus

V2. Aliurakkasopimus LVI TOP Oy:n kanssa

V3. Aliurakkasopimus Korson Sähkö-Yksikkö Oy:n kanssa V4 / K21. Urakkaohjelma
V5. LVI-piirustus autotallin sadevesiviemäriputkista

V6 / K7. Rakennusalan yleiset sopimusehdot YSE 1998 V7 / K3. KD Palvelut Oy:n kuvausraprotti 19.5.2016
V8 / K22. KD Palvelut Oy:n video viemärikuvauksesta

V9. Taulukko kiistetyistä asianosaiskuluista (kokouspalkkiot) V10. Diplomi-insinööri M Enrothin asiantuntijalausunto





Vastaajan henkilötodistelu

1. Todistaja D Fonster

2. Asiantuntija diplomi-insinööri M Enroth



KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Henkilötodistelu Asiantuntijana kuultu diplomi-insinööri A Laine on kertonut työskentelevänsä talotekniikka-alan konsultointiyritys Vahanen Oy:ssä. Häneen otti yhteyttä nyt käsiteltävänä olevan asian johdosta Kinnari ARakennuttajasta. Vahanen Oy:llä on tällä hetkellä kaksi toimeksiantoa ARakennuttajalta. Yritysten välillä ei ole säännöllistä yhteistyötä.

Laine on vahvistanut kirjallisen asiantuntijalausuntonsa (K14) sisällön ja lausunnossa esittämänsä kannan. Hänen saamansa täydentävä aineisto tukee lausunnossa esitettyä.

Kirjallisina todisteina K15 olevista valokuvista Laine on kertonut, että jäätyessään vesi laajentuu ja jossain vaiheessa materiaali antaa periksi. Viemäriputkessa vesi valuu putken pohjalla ja alkaa jäätyä pohjalta alkaen. Lopuksi putki jäätyy umpeen. Jää laajenee tiettyyn pisteeseen ja alkaa sen jälkeen kutistua.

Jatkuvasti sattuu tapauksia, joissa putki jäätyy. Sen vuoksi on oltava saattolämmitys ja eristys.

Todisteena V10 olevan Enrothin lausunnon sivulla 2 olevasta piirroksesta Laine on todennut, että jos jääkertymä olisi ollut kuvan mukainen, vesi olisi padottanut myös S5 -linjaan sekä valunut ulos putken halkeamasta. Jos myös S5 olisi padottanut, putkessa olisi ollut kaksi jääkertymäkohtaa. Mikäli putki olisi ollut halki jo ennestään, olisi vesi valunut ulos halkeamasta eikä padottamista olisi tapahtunut. On mahdollista, että putki on ollut jäässä koko matkalta, mutta Laine epäilee että näin olisi tapahtunut. Ylivoimaisesti selkein paikka jäätymiselle on halkeaman kohta, koska siinä ei ole ollut lämmityskaapelia.

Todisteena V8/K22 olevasta videosta viemärikuvauksesta Laine on katsonut, että videossa putkessa näkyy neulasia ja lehtiä, jotka ovat tarttuneet putken sisäpintaan kiinni. Se, että putken pohjalla näkyy jäätä, kertoo siitä, että putki on jossain vaiheessa jäätynyt.

Se, että saattolämmityskaapeli ei ole ollut koko putken pituudelta, on selkeä virhe. Kun kaapeli on asennettu spiraalille putken ympärille, ei kaapeli ole riittänyt koko putken pituudelle. Yleensä kaapeli asennetaan putken alapinnalle. Näin asennettuna se olisi riittänyt.

Todisteena K9 olevasta Wise Group Oy:n muistion pohjalta Laine on kertonut, että kun viemäriputkien asennus tapahtuu vesikattoalueella paputilassa tulee asennustyössä olla erityisen huolellinen.
Ammattitaitoisen asentajan tulisi huomata, jos putken tiiviste puuttuu, koska silloin putki heiluu ja huojuu. Putki ei ole tiivis, jos tiiviste puuttuu ja kyseessä on tällöin asennusvirhe. Tiivisteen puuttumisesta aiheutuu rakennukselle selkeä riski suurista vahingoista. Putken tiiveys tulee tarkistaa. Tiiveyden tarkistaminen on alalla tiedossa oleva käytäntö. Kun putki menee muhviliitokseen ilman tiivistettä helposti, voi tulla kiusaus ottaa tiiviste pois, että putken saa helpommin asennettua.

Joskus putkilinjaston joutuu rakentamaan kahdesta eri suunnasta, mutta tämä on hankala toteuttaa teknisesti.

Todistajana kuultu rakennusinsinööri Lei Halonen on kertonut edustavansa Wise Group Oy:tä, nykyistä Sito-Wise Group Oy:tä. Hän on toiminut viimeiset 25 vuotta rakentamisen valvontatehtävissä.

Asunto Oy Espoon Erekan hallituksen puheenjohtaja oli ottanut Haloseen yhteyttä ja kysynyt, haluaako hän selvittää yhtiössä tapahtunutta vesivahinkoa. Lähtötietoina hänellä olivat hänelle asiasta kerrottu sekä vesivahinkoa tutkineen yrityksen raportti.

Halosen toimeksiannon lähtökohtana oli poistaa vesivahingon syy siten, ettei vahinko uusiudu.

Halonen kävi kohteessa useita kertoja. Ensimmäisen kerran hän kävi paikalla kolme tai neljä viikkoa vahingon sattumisen jälkeen. Asunnoissa sekä pysäköintihallin katossa oli havaittavissa selkeitä vesivahingon jälkiä. Autenttisia havaintoja vedestä ja sen padottamisesta Halosella ei ole.

Halonen tutki sadevesilinjastoista sitä linjastoa, minkä vaikutuspiirissä vauriot olivat syntyneet.

Pysäköintihallin katon osalta kaikkien paikalla olleiden yhteinen näkemys oli, että putki oli haljennut ja vettä oli päässyt sitä kautta valumaan ulkopuolelle. Sen jälkeen selvitettiin, johtuiko vesikaton vaurio vesijohdosta tai vesikaton vuodosta. Ainoaksi vaihtoehdoksi veden tulolle jäi kattokaivo.

Halonen on vahvistanut laatimansa muistion (K5) sisällön sekä todennut, että todisteina K15 olevat valokuvat näyttävät tutuilta. Muistiossa (K5) mainittu halkeama näkyy kuvassa 15b, jossa lämmityskaapeli päättyy.
Läsnäolijoiden yksimielinen käsitys oli se, että putki oli haljennut. Jos putki jäätyy pakkasella, se voi sään lauhtuessa haljeta. Kun kattorakenne avattiin, halkeaman kohdalla näkyi iso vuotokohta sekä lämmityskaapelin päättyminen. Kun tiedossa oli lisäksi se, että putki oli aiemmin jäätynyt, ei nähty syytä avata rakenteita enempää, koska tämä oli ainoa vuotokohta. Läsnäolijoille vahinkomekanismi oli selkeä ja looginen, koska kyseinen linja oli ainoa, jolla vesivahinko oli tapahtunut. Muistio 1.4.2016 (K5) perustuu yhdessä läsnäolijoiden kanssa todettuun tilanteeseen. Läsnäolijat totesivat yhdessä muistion kohdassa 2 sanotut asiat. Korjauksena putki uusittiin, lämmityskaapelia jatkettiin ja eristystä lisättiin.

Halonen ei ole nähnyt syytä sille, miksi saattolämmityskaapelia ei asennettaisi koko putken pituudelle. Kaapelin asentamatta jättäminen aiheuttaa jäätymisriskin. Syy kaapelin vajaamittaisuudelle saattaa olla se, että asentaja on mitannut putken pituuden ja kun kaapeli on asennettu putken ympärille ei kaapeli ole riittänyt koko putken pituudelle.


Halonen on vahvistanut laatineensa muistion (K9) ja kantansa muistiossa. Muistiossa mainitut läsnäolijat olivat yksimielisiä muistioon merkityistä tiedoista.

Tiivisteen puuttuminen on asennusvirhe. Läsnäolijoiden kesken ei keksitty, mikä muu syy kuin tiivisteen puuttuminen olisi voinut mahdollistaa veden pääsyn rakenteisiin.

Asiantuntijana kuultu V Rajata on kertonut toimineensa 25 vuotta LVI-alalla. Vuodesta 2008 hän on toiminut Pylon Talotekniikka Oy:n toimitusjohtajana. Yhtiö ei ole sopimussuhteessa ARakennuttajaan.

Palaja on vahvistanut laatimansa todisteena K19 olevan lausunnon sisällön. Rakennusmääräyskokoelman osa D1 on ollut voimassa vuonna 2007. Ohjeissa mainittu tiiveyskoe on 1.1.2018 voimaan tulleessa asetuksessa velvoite. Palajalla on lausuntoa laatiessaan ollut käsillä myös Uponorin kiinteistöviemäröinnin käsikirja sekä lämmityskaapelin asennusohjeet.

Palaja on perehtynyt Uponorin kiinteistöviemäröinnin vuosien 2007 ja 2015 käsikirjoihin. Käsikirjoissa ei ole nyt kyseessä olevan tilanteen osalta eroja. Vuoden 2015 käsikirjan sivun 133 alareunassa oleva teksti RFe -putkesta koskee kattokaivon ja muoviviemärin liitoksen tarkastusta. Aikaisemmassa käsikirjassa ei varmaankaan ole sanottua määräystä.
Vuoden 2015 käsikirjassa ei sanota, että kahden muoviputken välinen tiiveys pitää tarkastaa. Vuoden 2015 käsikirjan sivulla 79 olevan keskimmäisen kuvan tekstiä ei ole vuoden 2007 käsikirjassa.

Sadevesiviemäri on rakennuksen sisään eristetilaan asennettuna erittäin riskialtis rakenne. Jos sadevesiviemäri rakennetaan muovisista putkista, on asennuksessa oltava äärimmäisen tarkka, kun viemäri tulee piiloon rakenteiden sisälle.

Tiiveystarkastusta koskevia ohjeita noudatetaan alalla yleisesti. Hyvään rakennustapaan kuuluu rakennusmääräysten ja -ohjeiden noudattaminen.

Todisteena K10 olevasta Wise Group Oy:n muistion kuvista Palaja on todennut, että kun kyseessä on käännetty kattorakenne, on viemäreiden asennuksessa noudatettava äärimmäistä tarkkuutta. Kuvien putket näyttävät Uponorin putkilta.

Ammattitaitoisen asentajan tulee huomata, jos putken tiiviste puuttuu. Tiiviste on ennen asentamista irrotettava puhdistamista ja tarkistamista varten. Putken asentamisessa käytetään liukuainetta, koska tiivisteen kanssa se on niin tiukka. Jos tiivistettä ei ole putkessa, puuttuu yksi työvaihe, kun tiivistettä ei ole puhdistettu ja tarkistettu. Ei ole mahdollista, että tiiviste irtoaa asennusvaiheessa. Joko tiiviste on poistettu tai unohdettu laittaa paikoilleen. Jos tiiviste puuttuu, kyseessä on asennusvirhe. Ottaen huomioon asennuspaikan vaativuus, on kyseessä törkeä huolimattomuus.

Asennustapa on outo, jos putkilinjaa rakennetaan molemmista päistä. Loppuvaiheessa on ongelmallista, miten putket saa kohdalleen kun viemärin on vietettävä alaspäin. Jos tällaista asennustapaa käytetään, tarvitaan liukumuhvi liittämään putkien päät toisiinsa.

Todisteena K15 olevista kuvista kuvassa 15b näkyy halkeama jäätymisen seurauksena. Palaja on nähnyt haljenneita viemäriputkia. Kovalla pakkasella vesi jäätyy ja jää nousee paksummaksi ja paksummaksi. Kun sää lauhtuu, jää laajenee ja putki halkeaa sen pituussuunnassa. Putkien jäätyminen on yleistä ja sen vuoksi suunnitellaan ja asennetaan lämmityskaapeli.

Teoriassa on mahdollista, että jäätymiskohta on ollut todisteena V10 olevassa Enrothin lausunnossa kuvatussa paikassa. Jos putki olisi jäätynyt sanotussa kohdassa, olisi vesi padottanut myös nousun S5. Tällöin vesi olisi valunut putken halkeamasta eikä olisi padottanut vesikatolle. Lausunnossa (V10) olevasta kuvasta 3 Palaja on todennut, että jos muoviputkeen tulee halkeama, putki pyrkii palautumaan muotoonsa ja putken sisäpuolelle syntyy vekki.

On mahdollista, että jäätyminen on alkanut Enrothin katsomasta kohdasta ja jatkunut halkeamaan asti.

Muovista sadevesiviemäriputkea ei saa rikki, vaikka sitä hakkaisi metallilla. Jään voima on niin suuri, että putki halkeaa. Putki voi haljeta myös silloin, jos se on varastoitu huolimattomasti tai työmaalla työkone on ajanut sen yli. Jos koneella ajaa putken yli, putki muuttuu valkoiseksi. Tämän huomaa selkeästi.

Mikäli putki olisi haljennut ulkopuolelta jo ennen asennusta, ei sitä asennuskulmasta johtuen olisi välttämättä huomannut asennettaessa. Mutta kun kyseessä oleva putki on ollut käytössä jo monta vuotta, ei ole mahdollista, että putki olisi pitänyt näin kauan, vaan vuoto olisi tullut aikaisemmin esille.

Kun saattolämmityskaapeli ei kata koko putkea, on kyseessä asennusvirhe. Kun kaapeli on asennettu spiraalina, se on loppunut kesken ja puolentoista metrin lämmittämätön matka on aiheuttanut jäätymisvaaran. Kaapelin olisi voinut asentaa putken alapintaan, jolloin kaapelin pituus on helpompi määritellä samaksi kuin putken pituus. Kun lämmityskaapelia ei ole, seuraa jäätymisvaara. Asentaja on huomannut, ettei kaapeli riitä mutta on jättänyt sen niine hyvineen.

Sadevesiviemäriputken tiiviste on niin tiukassa, ettei se irtoa edes rassaamisen yhteydessä. Jos tiiviste on vähän irti, siitä lähtee rassilla vain pieni pala.

Kattokaivoissa on roskasihdit, mutta pieniä epäpuhtauksia viemäriin tietysti menee.

Palajan lausunnossa on kopioituna asetuksen teksti. Hänellä ei ole ollut käsitystä siitä, että hänen käyttämänsä Vesi- ja viemärilaitteistot -oppaan teksti perustuu asetukseen. Opas perustuu rakennusmääräyskokoelman eri osa-alueisiin.

Todistaja D Fonster on kertonut toimineensa rakennusalalla yrittäjänä yli 10 vuotta. Vuonna 2013 hän perusti uuden yrityksen KD Palvelut Oy:n viemärialalle. Alun perin yhtiön toimialana olivat viemärikorjaukset. Viemärikuvauksia yritys on viimeisen vuoden aikana tehnyt kaksi.

Fonster on kuvannut Asunto Oy Erekan viemärit ja todisteena V? / K13 oleva viemärikuvausraportti on hänen laatimansa.

Kun kuvauksessa löytyy jotain epäilyttävää, sitä kuvataan tarkemmin.

Asuntoyhtiön rakennuksen katolla oli useampia kattokaivoja. Hän kuvasi pystylinjaa jostakin kattokaivosta noin 20 metriä ja sen jälkeen alakerran huoneistosta vaakalinjaa. Autenttisia havaintoja Fonsterilla ei ole tapahtumasta.

Kuvauksen ensimmäisenä päivänä 1.2.2016 viemärissä oli niin paljon vettä, että pystylinjaa ei ollut mahdollista kuvata. Hän kuvasi 8.2.2016 viemäriä yksityisasunnosta.

Kuvausraportin sivulla 4 olevassa yläkuvassa näkyvän halkeaman syytä Fonster ei osannut sanoa. Kuvassa ei näy jäätynyttä vettä. Koska viemäreiden ei kuuluisi jäätyä, on havainto jäätyneestä vedestä noin 10 metrin päässä pystylinjasta kirjattu raporttiin. Jos putkessa on saattolämmitys, ei sen pitäisi jäätyä, mutta tämä ei ole Fonsterin alaan kuuluva kysymys vaan sähköalaa. Fonster ei ole osannut sanoa, mitä viikkoa aikaisemmin rakennuksessa oli tapahtunut.

Fonster on laatinut myös todisteena K20 olevan raportin. Tämä on hänen ensimmäiseltä käyntikerraltaan paikalla. Fonsteria pyydettiin kuvaamaan kattokaivot, mutta hän ei muista pyydettiinkö kuvaamaan yksi vai kaksi linjaa. Rakennuksessa oli varmasti ainakin kaksi pystylinjaa, mutta hän ei muistamansa mukaan kuvannut kuin yhden linjan isännöitsijän pyynnön mukaisesti.

Fonster ei ole voinut todeta, että viemäriputki olisi jäätynyt umpeen. Hän on kirjannut kaiken havaitsemansa. Fonster ei ole osannut sanoa lähteekö jää putkea pitkin alaspäin, jos putkeen kaadetaan sulatusainetta.

Raportin (V7 / K13) sivun 4 ylimmäisessä kuvassa sekä viemärikuvausvideossa näkyvässä halkeamassa olevista objekteista Fonster ei ole osannut sanoa, mitä ne ovat. Joko putken ulkopuolelta on tullut jotain tai sitten putkeen on tarttunut jotain. Fonster ei ole koskaan ennen nähnyt vastaavaa halkeamaa.

Asiantuntijana kuultu M Enroth on kertonut laatineensa todisteena V10 olevan lausunnon. Lausunnon kirjoittamisen jälkeen hän sai lisää lähtötietoaineistoa, kuten valokuvia vesikaton kattokaivoista, Jaana Honkasen lausunnon (K13), Wise Oy:n muistion 1.4.2016 (K5), 3D-kuvat (K17), Palajan lausunnon (K19) ja KO-Palvelut Oy:n kuvausraportin (K3 / V7).

Enroth on muuttanut lausuntoaan siten, että lausunnon kuvassa 1 kuvattu puuttuva tiiviste -kohdan tulee olla pari senttimetriä enemmän oikealla ja lähempänä kauimmaista kaivoa. Lausunnossa esitetty kuva perustuu todisteena K4 olevan raportin kuvaan. Tämä muutos ei kumoa lausuntoa.

Jos viemäri on koottu kahdesta suunnasta, ei viimeisen putken kohdalla ole ollut mahdollista tarkistaa tiivistettä. Jos viemäri on koottu kahdesta suunnasta, on mahdollista, että tiiviste on irronnut.

Enrothin saamien lisätietojen mukaan kauimmaiselle kattokaivolle menevässä putkessa on mutka, missä vuotokohta on ollut.

Sadevesiviemärissä pitäisi olla saattolämmityskaapeli. Suunnitelman mukaan jäätyneessä kohdassa pitäisi olla sulanapitokaapeli. Siihen nähden on outoa, että viemärissä on ollut jääkertymää.

Jos sadevesiviemäri jäätyy, virtaava vesi jäätyy pikku hiljaa. On mahdollista, että viemäri jäätyy kaikkialla kylmän hallin osuudelta.

Jos viemäri halkeaa paineen vuoksi, ei jäystettä pitäisi syntyä kuten nyt on käynyt. Mahdollisesti putki on kuljetuksen aikana osunut teräväreunaiseen esineeseen ja vaurioitunut, eikä vauriota ole asennusvaiheessa huomattu. On mahdollista, ettei veden pinta aiemmin ole noussut vaurioon asti. On myös mahdollista, että vaurio on lisääntynyt siten, että aluksi pienempi viilto on laajentunut paineen vuoksi.

Muun muassa viime kesänä oli viemärikuvauksissa löytynyt pari rullautunutta tiivistettä. Enroth ei ole havainnut kokonaan irti rullautunutta tiivistettä vaan sellaisia, jotka ovat jääneet putkeen pinteeseen.

Määräykset eivät edellytä muuta, kuin että viemäri on aistinvaraisesti tarkastettuna kunnossa. Kuvauksia eikä painekokeita ei vaadita.
Suosituksia tästä on kyllä olemassa. Ohjeiden mukaan "tarvittaessa" tehtävä tiiveyskoe tarkoittaa pääasiassa tilannetta, jossa vanhaa putkistoa saneerataan.

LVI-piirustuksissa on virhe, kun niihin on sadevesiviemärin kohdalle merkitty jätevesiviemäri, mikä ei tarvitse lämmityskaapelia. Kyseiseen kohtaan lämmityskaapelia ei ole suunniteltu ollenkaan. Tämä ei ole ilmeinen puute.

Huoltomiehen mennessä kyseisessä tapauksessa ohjauskeskukseen hän näkee, ovatko kytkimet päällä tai ei, mutta merkkivaloja ei ole.

Honkasen lausunnossa (K13) sivulla 2 oleva merkintä RFe viittaa siihen, että teräksisen kattokaivon teräsputken ja muoviputken välillä oleva tiivistys on tärkeää.

Enroth ei pysty sanomaan, mistä kohdasta jäätyminen on tapahtunut. Enroth on kuullut nyt ensimmäisen kerran, että jäätymisen seurauksena viemäri on haljennut. Vesijohtojen kanssa kyllä tulee ongelmia. Jos jäätyminen olisi tapahtunut lausunnon kuvan 1 mukaisessa kohdassa, olisi myös linja S5 padottanut. Jäätymiskohta voi olla missä vain viiltokohdan ja kuvan jääkertymämerkinnän välisellä alueella.

Jos jäätynyt kohta on ollut linjan S4 juurella ja halkeaman kohdalla ja jää on sulatettu, jää on voinut liikkua, mutta tässä tapauksessa jääkertymää on myös putken seinillä.

Putken halkeamaan voi tarttua roskia valuvan veden mukana. Jos kuvassa on roskia eikä jäysteitä, viiltoteoria romuttuu.

On erikoista, mikäli putkilinjaa rakennetaan kahdesta eri suunnasta. Joka tapauksessa pystylinjaa rakennetaan talon rakentamisen mukaan.

Liukumuhvia voi käyttää, kun kaksi putkea kohtaa kahdesta suunnasta, mutta hyvään suunnittelukäytäntöön ei kuulu piirtää liukumuhveja.

Käännetyn katon paputila on aivan normaali rakenne.

Hyvään rakentamistapaan kuuluu rakennusmääräyskokoelman määräysten ja ohjeiden noudattaminen.



Näytön arviointi ja käräjäoikeuden johtopäätökset

Mikä taho on Peabin sopijapuo/i urakkasopimuksessa?

Asiassa on riidatonta, että Peab on 11.10.2010 tehnyt kokonaisurakkasopimuksen Asunto Oy Espoon Ereka -nimisen
asunto-osakeyhtiön uudisrakennuksen rakentamisesta. Riitaista asiassa on se, kumpi taho on Peabin sopijapuoli, Asunto Oy Espoon Ereka vai ARakennuttaja Oy.

Riidatonta on, että ARakennuttaja on toiminut Asunto Oy Espoon Erekan perustajaosakkaana ja asuntojen myyjänä. Peab ei ole kiistänyt sitä kanteessa esitettyä, jonka mukaan ARakennuttaja on pyytänyt rakentamisen urakkatarjoukset ja neuvotellut urakkasopimuksen ehdoista suoraan Peabin kanssa sekä maksanut rakentamisen asunto-osakeyhtiön rahaston kautta.

Rakennusurakkaa koskevan urakkasopimuksen (K1 / V1) sanamuodon mukaan sopijapuolet ovat tilaajana Asunto Oy Espoon Ereka elo ARakennuttaja Oy ja urakoitsijana PB. Sopimuksen allekirjoituskohdissa tilaajaksi on merkitty Asunto Oy Espoon Ereka, mutta sopimuksessa ei ole allekirjoituksia. Urakkasopimuksen kohdassa 11 on sovittu, että urakoitsija antaa ARakennuttaja Oy:lle urakoitsijan rakennusaikaista ja takuuaikaa koskevan vastuunsa täyttämisen vakuudeksi pankin tai vakuutuslaitoksen myöntämän omavelkaisen takauksen.

Urakkasopimuksen sopimusasiakirjoihin kuuluu muun muassa urakkaohjelma (V4 / K21). Urakkaohjelman kohdan 5.1. mukaan rakennuttaja toimittaa urakoitsijalle laadituttamansa suunnitelmat. Urakkasopimuksen mukaan rakennuttaja on sama kuin tilaaja.
Riidatonta on, että kohteen suunnittelusta vastasi ARakennuttaja.

Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 (K7) käsitteistön mukaan tilaaja on urakoitsijan sopimuskumppani, joka on tilannut

suorituksen.

Todisteena K12 olevan LVl-työselostuksen mukaan kohteen rakennuttaja on ARakennuttajat ja yhteyshenkilönä Jarkko Halonvaara. Tilaajan edustajina ovat urakkasopimuksen mukaan Olli Limnell ja Jarkko Halonvaara. Limnell on mainittu Aedustajana myös Lei Halosen Wise Group Finland Oy:n puolesta laatimassa 1.4.2016 päivätyssä muistiossa.

Edellä selostetusta näytöstä on pääteltävissä, että vaikka urakkasopimukseen on tilaajaksi merkitty Asunto Oy Espoon Ereka, on Peabin tosiasiallisena sopimuskumppanina ja suorituksen tilaajana ollut ARakennuttaja, joka on perustajaosakkaana toiminut Asunto Oy Espoon Erekan puolesta ja lukuun rakennushankkeessa.

Peabin vastuu pääurakoitsijana sopijapuoleensa ARakennuttajaan nähden aliurakoitsijoiden mahdollisista virheistä?

Asiassa on kysymys siitä, onko Peab vastuussa ARakennuttajalle Asunto Oy Espoon Erekan B -talossa tammikuussa 2016 sattuneesta vesivahingosta.

Riidatonta on, että urakkasopimuksessa on sovittu noudatettavan Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998 (K7). YSE 1998
-ehtojen 24 §:n 3 -kohdan mukaan sopijapuoli vastaa urakan täyttämisessä mahdollisesti käyttämiensä muiden osapuolten töistä ja toimenpiteistä, mikäli YSE -ehdoissa tai muissa kaupallisissa asiakirjoissa ei ole muuta sanottu. Riidatonta on myös se, että YSE 1998 24 §:n mukainen urakoitsijan vastuu urakan täyttämisessä käyttämistään aliurakoitsijoiden, tavarantoimittajien ja muiden osapuolien töistä ja toimenpiteistä koskee myös YSE 30 §:n mukaista vastuuta takuuajan jälkeen.

Todisteena V2 olevasta sopimuksesta ilmenee, että Peabin aliurakoitsijana LVI-töissä on toiminut LVI TOP Oy ja todisteena V3 olevasta sopimuksesta ilmenee, että Peabin aliurakoitsijana sähkötöissä on toiminut Korson Sähkö-Yksikkö Oy.

Peabin vastuu määräytyy näin ollen YSE 1998 -ehtojen mukaisesti. Koska vahinko sattui takuuajan jälkeen, on Peabin vastuun edellytyksenä YSE 30 §:n mukaisesti se, että vahinko on aiheutunut törkeästä laiminlyönnistä tai täyttämättä jääneestä suorituksesta.

Onko Peab vastuussa vahingosta asuntokauppa/ain perusteella?

Asuntokauppalain 7 luvun 2 §:ssä säädetty asuntokauppalain mukainen asunnon myyjän vastuu ostajalle asunnon rakentamiseen osallistuneen urakoitsijan virheestä ja myyjän oikeus saada vahingostaan korvaus tällaiselta elinkeinonharjoittajalta koskee asunnon virhettä. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa vahinko ei koske asuntoa, vaan vahinko on sattunut sadevesiviemärijärjestelmässä, joka kuuluu asunto-osakeyhtiön kunnossapitovastuulle. Näin ollen ARakennuttajalla ei ole asuntokauppalain 7 luvun 2 §:n perusteella oikeutta saada vahingostaan

korvausta Peabilta.

Asuntokauppalain 4 luvun 18 a § puolestaan koskee asuntoyhteisön oikeutta vedota yhteisön kunnossapitovastuulle kuuluvassa kiinteistön osassa olevaan virheeseen. Kun ARakennuttaja ei ole lainkohdassa tarkoitettu asuntoyhteistö, vaan sen perustajaosakas, ei sillä tämänkään lainkohdan nojalla ole takautumisoikeutta Peabiin nähden.





Väitetyt virheet Sadevesiviemäriputki
Asiassa on riidatonta, että yhdestä sadevesiviemäriputken haarasta
puuttui saattolämmityskaapeli osittain, sekä se, että tapahtuma-aikana tammikuussa 2016 yksi asuntoyhtiön B-talon katolta lähtevä sadevesiviemäri ei vetänyt ja se avattiin sulattavalla nesteellä. Riitaista asiassa on se, onko viemäriputki jäätynyt siitä kohdasta, josta saattolämmityskaapeli puuttui sekä siitä, onko putki jäätymisen seurauksena haljennut, jolloin vesi on päässyt valumaan halkeamasta pysäköintihallin rakenteisiin.

Todisteena K2 olevan WD Kuivaus Oy:n 8.2.2016 päivätyn raportin mukaan sadevesiviemärin tukoksen kohta samoin kuin tukoksen aiheuttaja eivät 26.1.2016 suoritetun tarkastuksen yhteydessä varmuudella selvinneet. Raportissa on todettu, että todennäköisesti kaivo on ollut jäässä. Raportissa on kerrottu huoltomiehen kertoneen, että kattokaivoihin oli kaadettu sulatusainetta, jolloin kaivot olivat lähteneet vetämään. Raportista ei ilmene, mistä rakennuksen yhteensä viidestä kattokaivosta on ollut kysymys.

Todisteena V10 olevan M Enrothin asiantuntijalausunnon sivulla 2 olevasta piirroksesta ilmenee, että katolla on ollut yhteensä viisi kattokaivoa siten, että kolme kattokaivoa on johtanut linjaan S4 ja kaksi linjaan S5. Todisteena K20 olevassa KD Palvelut Oy:n kuvausraportissa kerrotun lähtötilanteen mukaan kaikki kolme sadevesikaivoa olivat alkaneet vetää samanaikaisesti, mikä viittaa siihen, että ongelma on ollut pystylinjassa tai peräti runkolinjassa. On ilmeistä, että KD Palvelujen raportissa lähtötilanteella tarkoitetaan WD Kuivaus Oy:n raportissa todettua sulatusaineen kaatamista kattokaivoihin.

Kun KD Palvelut Oy:n raportissa on mainittu sulattavan aineen kaatamista seurannut kolmen kattokaivon vetäminen, on ilmeistä, että ainetta on kaadettu linjaan S4 johtaneisiin kattokaivoihin, jolloin kaivot ovat alkaneet vetää. Tämä puhuu sen puolesta, että tukos on ollut linjan S4 yhteydessä.

Enrothin lausunnon (V10) sivulla 2 olevaan piirrokseen on merkitty

kohta, jossa lausunnon mukaan on ollut viilto viemärin kyljessä. Todisteena K15 b olevasta valokuvasta on nähtävissä, että viemärissä on halkeama siinä kohdassa, mihin saattolämmityskaapeli päättyy siten, että halkeama jatkuu hieman myös kaapelin kattamalla osuudella.
Todistaja Halosen kertomuksesta sekä todisteena K5 olevasta Halosen Wise Group Oy:n nimissä laatimasta muistiosta ilmenee, että putki oli Halosen ja kaikkien muistiossa mainittujen henkilöiden näkemyksen mukaan jäätynyt ja haljennut. Halosen kertomuksesta ilmenee myös se, että halkeaman kohta oli ainoa vuotokohta autohallin kattorakenteessa.


Asiantuntijoina kuultujen diplomi-insinööri A Laineen ja V Palajan oikeudessa antamista kertomuksista ilmenee, että he ovat pitäneet putken halkeamisen syynä putken jäätymistä sekä jäätymisen syynä sitä, että putkessa ei haljenneessa kohdassa ole ollut lämmityskaapelia.
Tämä näkemys ilmenee myös Laineen antamasta kirjallisesta asiantuntijalausunnosta. Vaikka asiantuntijana kuultu Enroth ei ole osannut sanoa, mistä kohdasta putki on jäätynyt, on hänkin katsonut, että sadevesiviemärissä pitää olla saattolämmityskaapeli.

Sekä Laine että Palaja ovat oikeudessa kertoneet, että mikäli putki olisi jäätynyt Enrothin lausunnossaan katsomassa kohdassa, olisi vesi padottanut myös S5 -linjaan. Laine on katsonut, että tuolloin putkessa olisi ollut kaksi jääkertymäkohtaa. Laine on myös todennut, että jos putki olisi ollut ennestään halki, olisi vesi tuolloin valunut ulos halkeamasta eikä olisi padottanut. Myös Enroth on oikeudessa todennut, että mikäli jäätyminen olisi tapahtunut hänen lausunnossaan katsomassa
kohdassa, olisi myös linja S5 padottanut. Nyt padotus on Halosen kertomuksesta ilmenevin tavoin tapahtunut vain linjalla S4.

Sekä Halonen, Laine että Palaja ovat pitäneet putken jäätymistä halkeaman syynä. Kirjallisena todisteena K23 olevasta säätietokaaviosta ilmenee, että Espoon Tapiolassa on 22.1.2016 ollut 25 astetta pakkasta ja sää on tämän jälkeen lauhtunut nopeasti. Sanottuun nähden ja ottaen huomioon, ettei halkeaman kohdasta ennen nyt kyseessä olevaa tapahtumaa ollut valunut vettä, putken on katsottava haljenneen tapahtuma-aikana vallinneesta kovasta pakkasesta johtuneen jäätymisen ja pakkasta seuranneen nopean lauhtumisen seurauksena.

Sitä vastaan, että putki olisi haljennut ulkoapäin tulleen viillon johdosta jo aikaisemmin ennen putken jäätymistä, puhuu Palajan kertomus putken lujuudesta. Ulkoapäin tapahtuneen putken rikkoutumista vastaan puhuu myös se, että todisteena V8 olevassa videossa viemärikuvauksesta putken halkeamassa on nähtävissä havunneulanen ja muuta roskaa ennemminkin kuin viillon aiheuttamaa jäystettä. Sitä vastaan, että kuvassa näkyvä ylimääräinen aines halkeamassa olisi jäystettä, puhuu myös se, että ainesta ei ole koko halkeaman pituudella, vaan ainoastaan samalla alueella havunneulasen kanssa. Aines on myös tummemman väristä kuin itse putki.

Kaikki asiantuntijoina kuullut henkilöt ovat pitäneet lämmityskaapelia tärkeänä osana sadevesiviemäriputkea. Suomen

rakentamismääräyskokoelman osan O1 vuodelta 2007 olevien määräysten ja ohjeiden kohdan 5.5.4. määräyksen mukaan sadevesiviemäri on suojattava haitallista jäätymistä vastaan. Kohdan
5.5.4.1. ohjeen mukaan haitallisen jäätymisen estämiseksi sadevesiviemäri sijoitetaan riittävän syvälle maahan tai suojataan muulla tavoin esimerkiksi eristämällä tai lämmittämällä. Sekä Palaja että Enroth ovat katsoneet, että rakennusmääräysten ja -ohjeiden noudattaminen kuuluu hyvään rakennustapaan.

Kun pysäköintihallin yläpuolella kulkevaa sadevesiviemäriputkea ei ollut koko putken pituudelta suojattu jäätymistä vastaan, on rakentamisessa tältä osin toimittu vastoin Suomen rakentamismääräyskokoelman ohjeita ja määräyksiä ja siten vastoin hyvää rakennustapaa.

Puuttunut tiiviste

Asiassa on riidatonta myös se, että yhdestä sadevesiviemärin putken liitoksesta puuttui tiiviste. Enrothin lausunnon (V10) sivulla 2 olevaan kuvaan 1 on merkitty, että tiiviste puuttui linjalla 4 olevan kattokaivon yhteydessä olevasta putkesta. Todisteena K9 olevasta Halosen laatimasta Wise Groupin muistiosta ilmenee, että putkiliitoksessa paikallistettiin selkeä vuoto ja että liitoksesta puuttui tiiviste kokonaan.

Todisteena K2 olevassa WO Kuivaus Oy:n raportissa on todettu, että vesi oli levinnyt todennäköisesti yläpohjassa valuen huoneiston B 42 keittiöön.

Palajan kertomuksesta sekä lausunnosta (K19) ilmenee, että tiivisteen irtoaminen itsestään asennusvaiheessa ei ole mahdollista. Myöskään Enroth ei ole nähnyt tapausta, jossa tiiviste olisi kokonaan rullautunut irti. Käräjäoikeudessa on ollut katselmusesineenä Uponor S & W kiinteistöviemäriputki ON 32-110 sekä kulmayhde ON 32-110. Niistä on voinut havaita, että kuminen tiivisterengas asetetaan paikoilleen putken sisäpuolella olevaan uraan. Tästä on ollut pääteltävissä, että tiivisteen irtoaminen urasta itsestään ainakaan kokonaan ei ole mahdollista.

Halosen kertomuksesta ilmenee, että muuta syytä veden pääsylle vesikaton rakenteisiin kuin tiivisteen puuttuminen ei ilmennyt. Todisteena K11 olevasta New Tuben raportin sivulla 4 olevasta kuvasta ja kuvatekstistä ilmenee, että vuotavan viemäriosuuden kohdalla viemäriyhteen liitosmuhvista puuttui tiiviste. Todisteena K18 olevassa valokuvassa näkyy vettä putken pinnalla. Mainituista seikoista on pääteltävissä, että vesi on päässyt valumaan tiivistämättä olleesta putkiliitoksesta vesikaton rakenteisiin. Myös Laine on lausunnossaan (K14) esittänyt näkemyksenään, että vesikattorakenteessa kulkenut sadevesiviemäri ei ole ollut tiivis jolloin viemäri on vuotanut.

Sekä Palaja että Laine ovat oikeudessa kertoneet, että ammattitaitoisen asentajan tulee huomata, jos putken tiiviste puuttuu. Tämä ilmenee myös Palajan kirjallisesta lausunnosta (K19). Uponor lnfra Oy:n tuotepäällikkö Jaana Honkosen lausunnon (K13) mukaan tiivisteen puuttuminen pitäisi huomata asennettaessa, koska ilman tiivistettä liitos on selkeästi löysempi kuin tiivisteen kanssa. Tiivisteellinen liitos on

napakka ja siksi asennuksessa käytetään apuna liukuainetta. Käräjäoikeudessa toimitetussa viemäriputken ja kulmayhteen katselmuksessa oli myös havaittavissa, että ilman tiivistettä putki meni helposti kulmayhteen sisään, kun taas tiivisteen ollessa paikoillaan osia ei ainakaan ilman suurta voiman käyttöä ollut mahdollista saada tiiviisti yhteen. Osien ollessa liitettyinä toisiinsa ilman tiivistettä ne heiluivat vaikuttaen irrallisilta. Tästä on pääteltävissä, että ilman tiivisterengasta viemäriputkien osat eivät yhteen liitettyinä pidä vettä.

Uponor-kiinteistöviemäröintikäsikirjan (K16) sivulla 79 oleva ohje putken liittämisestä muhviin ei tiivistettä koskevalta osalta ole Palajan mukaan muuttunut vuodesta 2007. Käsikirjassa on ohjeistettu tarkastamaan, että muhvissa oleva tiiviste on paikoillaan ja että muhvi, tiivisteura ja pistopää ovat puhtaita myös sisäpuolelta.

Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistoja koskevan vuoden 2007 Suomen rakentamismääräyskokoelman osan 01 kohdan 5.1.1. määräyksen mukaan sadeveden poisto kiinteistön alueelta on järjestettävä hyvin toimivalla tavalla ja niin, ettei siitä aiheudu vahingon- tai tapaturmavaaraa, tulvimista tai muuta haittaa. Kohdan 5.5.2 määräyksen mukaan sadevesilaitteisto liitoksineen on tehtävä tiiviiksi. Sekä Laineen että Palajan kertomuksista ilmenee, että sadevesiviemäri on riskialtis rakenne rakennuksen sisään eristetilaan asennettuna joten tällöin asennuksessa on noudatettava erityistä huolellisuutta.

Kun yhdestä rakennuksen vesikattorakenteessa olevasta sadevesiviemärin putken liitoksesta on puuttunut tiiviste, ei sadevesijärjestelmää tältä osin ollut tehty Suomen rakentamismääräyskokoelman edellä sanottujen määräysten mukaisesti tiiviiksi eikä rakentamisessa näin ollen tältä osin ole noudatettu hyvää rakentamistapaa.

Osoittavatko saattolämmityskaapelin koko putken pituudelle asentamatta jättäminen ja putken liitoksen jättäminen ilman tiivistettä työsuorituksissa törkeää laiminlyöntiä tai onko kyseessä näiltä osin täyttämättä jäänyt suoritus?

Edellä on todettu, että kun autohallin kohdalla sadevesiputken koko pituudelle ei ollut asennettu saattolämmityskaapelia ja kun yhden sadevesiputken liitos oli jätetty ilman tiivistettä, sadevesiviemärilaitteiston rakentamisessa näiltä osin on toimittu vastoin Suomen rakentamismääräyskokoelman määräyksiä ja ohjeita ja siten vastoin hyvää rakentamistapaa.

Saattolämmityskaapelin jääminen sadevesiputken pituudelta vajaaksi ja tiivisteen puuttuminen putkiliitoksesta ovat seikkoja, jotka ovat olleet selkeästi havaittavissa työsuoritusten yhteydessä. Kun sadevesiputkissa on tehdasasenteiset tiivisteet, on tiiviste täytynyt asentamisen yhteydessä irrottaa ja jättää laittamatta takaisin paikoilleen. Ottaen huomioon rakentamismääräykset sekä asiassa esitetty todistelu saattolämmityksen ja putkien tiiviyden tärkeydestä, on työn suorittamisessa mainituilta osin selkeästi poikettu työssä vaadittavasta huolellisuudesta.

Saattolämmityskaapelin vajavaisuus ja tiivisteen puuttuminen ovat kummatkin merkittävästi lisänneet vesivahingon riskiä ja riski onkin toteutunut. Kummatkin laiminlyönnit ovat olleet työsuorituksia tehtäessä selkeästi havaittavissa. Sadevesiviemärilaitteisto on ollut rakennustyön jälkeen rakenteiden sisällä siten, että virheitä ei ole ollut mahdollista havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana. Vesivahingon yhteydessä vesi on ehtinyt tehdä WD-Kuivaus Oy:n raportista (K2) ilmenevin tavoin huomattavaa vahinkoa valumalla seitsemään B-talon asuinhuoneistoon ja talon autohalliin. Korjauskustannukset ovat olleet 5.365,45 euron kokouspalkkioiden vähentämisen jälkeen huomattavat, yhteensä 396.960,21 euroa. Sanotuilla perusteilla ja ottaen huomioon sadevesijärjestelmän tiiviyden merkittävyyden vahinkojen välttämiseksi kummassakin sadevesijärjestelmän rakentamisen puheena olevassa työsuorituksessa on tapahtunut törkeä laiminlyönti.

Asiassa on riidatonta, että LVI- ja sähkösuunnitelmissa on ollut virhe, kun yhden sadevesiviemäriputken haarasta suunnitelmiin on jäänyt merkitsemättä saattolämmityskaapeli. Suunnitelman virheellisyydellä ei ole kuitenkaan merkitystä arvioitaessa työsuorituksen puutteellisuutta, koska saattolämmityskaapeli on osittain asennettu sadevesiviemäriputken ympärille. Tästä on pääteltävissä, että asennustyössä on havaittu lämmityskaapelin tarpeellisuus vaikka sitä ei ollutkaan merkitty suunnitelmaan. Urakoitsija ei ole myöskään YSE 1998 ehtojen 33 §:n 1 -kohdan mukaisesti huomauttanut työn tilaajaa ARakennuttajaa suunnitelmien puutteellisuudesta, mikäli on sen havainnut eikä toisaalta siitä, että kaapeli on loppunut kesken.
Asennustyössä on kuitenkin ollut havaittavissa, että lämmityskaapelin puuttuminen voi vaarantaa rakennustyön hyvän rakentamistavan mukaisen täyttämisen.

Edellä kerrotuin perustein Peab on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon sopimuskumppanilleen ARakennuttajalle, joka on maksanut Asunto Oy Espoon Erekalle vesivahingon korjauksesta johtuneet kustannukset.

Vahingonkorvauksen määrä

Vaatimuksen määrä on riidaton korjauskustannuksiin 396.960,32 euroon asti. Riitaisiksi ovat jääneet kokouspalkkioiden osuus 5.365,45 euroa ja asiamieskulut 9.147,80 euroa.

Osapuolten välillä noudatettavan YSE 1998 -ehtojen 25 §:n 1 -kohdan mukaan sopijapuolen vastuu käsittää, ellei urakkasopimuksessa tai näissä yleisissä sopimusehdoissa muuta määrätä, velvollisuuden korvata toiselle sopijapuolelle kaikki ne vahingot, jotka aiheutuvat siitä, että urakkasopimuksen mukaiset velvollisuudet jäävät jossain suhteessa täyttämättä, tai jotka tämä muutoin aiheuttaa toiselle sopijapuolelle.

Todisteena K6 / V9 olevassa Asunto Oy Espoon Erekan tilierittelyssä on vesivahingon korjaustyöt -otsikon alla ja vesivahingon valvonta ja lakimieskulut -otsikon alla eritelty kokouspalkkiot ja muita kokouksista aiheutuneita kuluja sekä asiamieskulut. On uskottavaa, että

vesivahingon korjaustöiden vuoksi on ollut tarpeen pitää kokouksia ja asian selvittämiseksi kääntyä asiamiehen puoleen. Näin ollen kokouspalkkiot ja asiamieskulut ovat aiheutuneet Peabin laiminlyönneistä työsuorituksissa ja Peab on velvollinen korvaamaan ARakennuttajalle myös 5.365,45 euron kokouspalkkiot sekä 9.147,80 euron asiamieskulut 396.960,32 euron korjauskustannusten lisäksi.

Oikeudenkäyntikulut

Koska Peab on hävinnyt asian, se on velvollinen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla korvaamaan ARakennuttajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut tässä asiassa korkoineen. Peabilla ei ole ollut lausuttavaa ARakennuttajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta.


Tuomiolauselma PB velvoitetaan suorittamaan ARakennuttaja Oy:lle vahingonkorvauksena 402.325,77 euroa ja korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 278.285,54 eurolle 21.10.2016 lukien ja 124.040,23 eurolle kuukauden kuluttua haasteen tiedoksiantopäivästä 4.4.2017 lukien sekä 9.147,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 15.12.2017 lukien.

PB velvoitetaan suorittamaan ARakennuttaja Oy:lle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 83.711,46 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tämän tuomion antamisesta lukien.

Lainkohdat Oikeudenkäymiskaari 21 luku 1 §.

MUUTOKSENHAKU Tähän tuomioon saa hakea muutosta valittamalla Helsingin hovioikeudelle tai ennakkopäätösvalituksella Korkeimmalta oikeudelta.

Ratkaisu on yksimielinen.

PB on määräajassa ilmoittanut tyytymättömyyttä päätökseen. Valitusosoitus liitteenä.
Valituksen määräpäivä 3.12.2018 klo 16.15 mennessä.

Vastavalituksen määräpäivä 17.12.2018 klo 16.15 mennessä.

.