rikos rakentamisessa
Milloin rakentamisessa syyllistytään rikokseen?
Rakentamisessa rakentajalta siis rakennushankkeeseen ryhtyvältä edellytetään lain noudattamista mm. rakennusluvan hankkimista ja sen noudattamista. Sen rikkominen oli säädetty rangaistavaksi jo rakennuslaissa (voimassa 1958-2000), maankäyttö- ja rakentamislaissa (voimassa 2000-2024) ja rakentamislaissa (voimaan 1.1.2025). Rikoslain keskeisissä periaatteissa lähdetään siitä, että teko on rikos vain tahallisena. Mikäli teko on rikos myös tuottamuksellisena, sen on perustuttava lain nimenomaiseen säännökseen, jossa teko yksilöidään. Nyt yksilöinti on tarkempaa ja mahdollista on, että rakentamisessakin useammin lähdetään liikkeelle rikosilmoituksella, joka siirtää selvitysvastuuta esitutkinnan kautta poliisille. Tässä käsitellään vanhaa KKO ratkaisu 2004:81 jossa oli kysymys tuottamuksen arvioinnista.
Mitä on tahallisuus ja mitä tuottamus:
Rikoslain 1 luvun 6 § mukaan tahallisuus tarkoittaa:
Tahallisuus
Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.
1 luvun 7 § (13.6.2003/515) mukaan tuottamus on huolimattomuutta:
Tuottamus
Tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus).
Se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.
Pikemmin tapaturmaan kuin tuottamukseen perustuvasta teosta ei rangaista.
Rikoslaissa on säädetty myös laiminlyönti rangaistavaksi 1 luvun 3 §:ssä (13.6.2003/515)
Laiminlyönnin rangaistavuus
Laiminlyönti on rangaistava, jos rikoksen tunnusmerkistössä niin nimenomaan määrätään.
Laiminlyönti on rangaistava myös, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Tällainen velvollisuus voi perustua:
1) virkaan, toimeen tai asemaan;
2) tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen;
3) tehtäväksi ottamiseen tai sopimukseen;
4) tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan; tai
5) muuhun niihin rinnastettavaan syyhyn.
Rakentamisen rikokset on aiemmin säädetty hyvin yleisiksi yksilöimättä tekoja tai tuottamusta. Alla olevassa korkeimman oikeuden ratkaisussa oli kysymys luvattomasta rakentamisesta ja rakennuttajan tuottamusasteen arvioinnista. Rakennuttaja oli antanut muiden tehtäväksi rakennusluvan hakemisen mutta niitä ei oltu haettu ja rakentaminen oli käynnistetty. Kun asiasta oli tehty rikosilmoitus kunnan toimesta, syyttäjä syytti tuottamuksellisesta rikoksesta. Syyttäjäkään ei katsonut teko siis tahalliseksi. Mutta syyttäjä lähti siitä, että tuottamuksellisena teko oli ollut rangaistava vanhassa rakennuslaissa. Kaikki oikeusasteen hylkäsivät syytteen katsoen, että teko ei tule rangaistavaksi tuottamuksellisena.
Korkeimman oikeuden perusteluiden mukaan:
7. Ennen maankäyttö- ja rakennuslain voimaantuloa sisältyi rakentamisrikkomusta vastaavaa rakennuslakirikkomusta koskeva säännös rakennuslain (370/1958) 146 §:n 2 momenttiin, sellaisena kuin tuo lainkohta oli vuonna 1995 annetussa laissa (714/1995). Tuossa lainkohdassa säädettiin nimenomaisesti, että muun muassa se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta ilman rakennuslaissa säädettyä lupaa rakensi rakennuksen oli tuomittava rakennuslakirikkomuksesta sakkoon.
8. Rakennuslaista poiketen voimassa olevassa nyt sovellettavaksi tulevassa maankäyttö- ja rakennuslain rangaistussäännöksessä ei enää mainita, että huolimattomuudesta tapahtuva luvaton rakentaminen olisi rangaistavaa, eikä siinä muullakaan tavalla ilmaista, että teko olisi rangaistava myös tuottamuksellisena. Tähän lain sanamuodossa tapahtuneeseen muutokseen nähden uutta säännöstä ei voida, riippumatta siitä mitä hallituksen esityksessä asiasta on sanottu, tulkita vastaajan vahingoksi niin, että teko olisi edelleen myös tuottamuksellisena rangaistava. A:ta ei ole syytetty tahallisesta teosta.
_____________
Uudessa 1.1.2025 voimaan tulevassa rakentamislaissa rakentamisen rikoksista on säädetty tarkemmin ja nyt laissa yksilöidyt teot tulevat rangaistaviksi joko tahallisena ja törkeänä huolimattomuutena. Rakennushanke sisältää runsaasti erityyppisiä velvotteita rakentajalle ja niiden tunteminen on välttämätöntä, jotta hanketta voi viedä eteenpäin ilman ongelmia. Omakotirakentaja ei tunne normeja ja siten helposti syyllistyy tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella rikokseen, josta saattaa seurata rangaistuksen lisäksi vahingonkorvausvastuu esim. asuntokaupoissa asunnon myöhemmälle ostajalle. Rakennushankkeeseen onkin laadun takaamiseksi ja virheiden mutta myös vastuiden välttämiseksi hyvä palkata päävastuullinen toteuttaja, joka huolehtii rakentamisen vastuista, että tulee hoidettua.
151 §
Viittaus rikoslakiin
Rangaistus ympäristön turmelemisesta, törkeästä ympäristön turmelemisesta, ympäristörikkomuksesta ja tuottamuksellisesta ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain (39/1889) 48 luvun 1–4 §:ssä ja rakennussuojelurikoksesta 48 luvun 6 §:ssä.
Katso yllä mainituista tarkemmin rikoslaki 48 luku 1-4§ linkki https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/188900...
152 §
Rangaistussäännökset
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) aloittaa lupaa edellyttävän rakentamisen tai ryhtyy muuhun toimenpiteeseen ilman 42, 53
tai 55 §:ssä tarkoitettua lupaa;
2) jättää toimittamatta 69 §:n tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisen
erityissuunnitelman;
3) jättää noudattamatta 76 §:ssä tarkoitettua lupamääräystä;
4) toteuttaa vastaavaa työnjohtajaa tai erityisalan työnjohtajaa edellyttävän rakentamishankkeen ilman, että hankkeella on 96 §:ssä tarkoitettu vastaava työnjohtaja tai 97 §:ssä tarkoitettu
erityisalan työnjohtaja;
5) ryhtyy 108 §:ssä tarkoitettuun rakennustyöhön ennen aloittamisilmoituksen tekemistä tai
muihin kuin 109 §:ssä tarkoitettuihin ennen rakentamistyön aloittamista sallittuihin toimiin;
6) laiminlyö 122 §:ssä säädetyn velvollisuuden järjestää loppukatselmus;
7) laiminlyö 139 §:ssä tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tai määräyksissä säädetyn velvollisuuden laatia rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje;
8) laiminlyö 140 §:ssä säädetyn velvollisuuden pitää rakennus kunnossa;
9) laiminlyö 142 §:ssä säädetyn velvollisuuden hoitaa ympäristöä;
10) järjestää ulkovarastoinnin häiritsevällä tai häiriötä aiheuttavalla tavalla vastoin 143 §:ssä
säädettyä;
11) laiminlyö 145 §:ssä säädetyn velvollisuutensa saattaa rakennuspaikka ympäristöineen sellaiseen kuntoon, ettei se vaaranna terveellisyyttä tai turvallisuutta tai rumenna ympäristöä
on tuomittava, jollei teko ole rangaistava rikoslain 48 luvun 1–4 §:n mukaisena ympäristön
turmelemisena, törkeänä ympäristön turmelemisena, ympäristörikkomuksena tai tuottamuksellisena ympäristörikoksena tai 6 §:ssä tarkoitettuna rakennussuojelurikoksena, rakennusrikkomuksesta sakkoon.
153 §
Ilmoitus syytteen nostamiseksi
Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen on tehtävä ilmoitus 151 ja 152 §:ssä tarkoitetusta teosta tai laiminlyönnistä poliisille esitutkintaa varten. Ilmoitus voidaan kuitenkin jättää tekemättä, jos tekoa tai laiminlyöntiä on pidettävä olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä eikä yleisen edun ole katsottava vaativan syytteen nostamista.
Kunnan rakennusvalvontaviranomainen on rikosasiassa asianomistaja, jos yleistä etua on loukattu.
Rikokset vanhentuvat 2 tai 5 vuoden kuluessa riippuen rikoksesta ja laskettuna tekopäivästä.
Linkki https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/188900...
KKO:2004:81
Dokumentin versiot
Maankäyttö- ja rakennuslaki
Rakentamisrikkomus
Rangaistava teko - Laillisuusperiaate
Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta maankäyttö- ja rakennuslain 185 §:n 1 momentin nojalla rakentamisrikkomuksesta sillä perusteella, että A oli sallinut rakentamisen omistamalleen kiinteistölle varmistumatta siitä, että rakennuslupa oli hankittu. Kysymys siitä, toteuttiko tuottamuksellinen menettely rakentamisrikkomuksen tunnusmerkistön.
MRL 185 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän syyte Raaseporin käräjäoikeudessa
A:lle tiedoksiannetussa syytteessä syyttäjä vaati A:lle rangaistusta maankäyttö- ja rakennuslain 125 ja 185 §:ien nojalla 28.12.2000 tehdystä rakentamisrikkomuksesta sillä perusteella, että A oli kiinteistön omistajana sallinut kahden rakennuksen pystyttämisen kiinteistölleen, vaikka rakennuksille ei ollut hankittu vaadittavaa rakennuslupaa. A ei ollut tahallisesti rakentanut luvatta, mutta kiinteistön omistajana hänen olisi pitänyt varmistua siitä, että rakennetuille rakennuksille oli hankittu vaadittavat luvat Tammisaaren kaupungilta.
A:n lausuma esitutkinnassa
A, joka oli kutsuttuna poissa käräjäoikeuden pääkäsittelystä, oli esitutkinnassa myöntänyt syytteessä tarkoitetun teon mutta kiistänyt syyllistyneensä asiassa rikokseen. A:n mukaan tarkoitus oli rakentaa hänen omistamaansa kesämökkisaareen puuliiteri ja rantaan kalastustarvikevaja. Rakentaminen piti suorittaa itse, mutta kaikki rakentamiseen liittyvien lupien järjestäminen annettiin rakennusmestari X:n tehtäväksi. X oli A:n pojan B:n tuttava ja nämä olivat vastaajan tietämän mukaan sopineet asiasta suullisesti. B oli ilmoittanut A:lle, että X oli ilmoittanut hoitaneensa lupa-asiat kuntoon ja ettei rakentamisen aloittamiselle ollut estettä. Vasta rakennustarkastuksen aikaan kävi ilmi, ettei X ollutkaan hoitanut lupa-asiaa. A:n mukaan tilanne oli aiheutunut siitä, että ammattilainen, jonka tehtäväksi lupien hakeminen annettiin, ei hoitanutkaan tehtäviään ja vielä harhautti vastaajan pojan luulemaan, että asia oli kunnossa. Vastaaja ei ollut osallistunut rakennushankkeeseen muutoin kuin antamalla pojalleen luvan rakentaa, kunhan tarvittavat rakennusluvat saadaan.
Käräjäoikeuden tuomio 11.7.2001
Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että vastaaja oli sallinut kahden rakennuksen rakentamisen kiinteistölleen, vaikkei rakennuksille ollut hankittu vaadittavaa rakennuslupaa. Asiassa ei kuitenkaan ollut edes väitetty, että teko olisi ollut tahallinen. Teko oli siten katsottava tuottamukselliseksi.
Käräjäoikeus viittasi rakentamisrikkomuksen tunnusmerkistön sisältävään maankäyttö- ja rakennuslain 185 §:n 1 momenttiin, jossa ei ole nimenomaisesti mainittu tuottamuksellista tekomuotoa. Vastaajan teon rangaistavuus riippui siis siitä, voitiinko lainkohdan myös ilman nimenomaista mainintaa katsoa sisältävän tuottamuksellisen rakentamisrikkomuksen kriminalisoinnin.
Käräjäoikeus lausui, että nykyään oli voimassa periaate, jonka mukaan rikoksen tuottamuksellinen tekomuoto oli yleensä rangaistava vain silloin, kun siitä oli laissa nimenomainen maininta. Toisaalta ainakin oikeuskirjallisuudessa oli pidetty mahdollisena tästä periaatteesta poikkeamista rikoslain ulkopuolisten lievien rikosten kohdalla. Kirjallisuudessa oli esitetty, että tuottamuksellinen teko voitiin ilman nimenomaista syyksiluettavuuden astetta koskevaa mainintaakin katsoa rangaistavaksi, jos rangaistusmaksimi oli korkeintaan 6 kuukautta vankeutta ja rangaistussäännös sisältyy rikoslain ulkopuoliseen erityislainsäädäntöön.
Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan 1.1.2000. Lain esitöiden (HE 101/1998 vp) mukaan lain rangaistussäännökset oli tarkoitettu vanhan lain mukaisiksi. Vanhassa rakennuslaissa oli tuottamuksellinen rakentamisrikkomus (rakennuslakirikkomus) nimenomaisesti kriminalisoitu.
Käräjäoikeus katsoi, että erityisesti maankäyttö- ja rakennuslain säätämisajankohta huomioon ottaen ei lain rangaistussäännöstä tullut tulkita laajentavasti. Uudelta rikoslainsäädännöltä voitiin vaatia suurempaa täsmällisyyttä kuin vanhalta riippumatta siitä, onko kysymys rikoslakiin sisältyvästä vai sen ulkopuolisesta lainsäädännöstä, eikä pelkästään lain esitöissä olevaan mainintaan perustuvaa kriminalisointia voitu hyväksyä. Myöskään tärkeät yleisestävät syyt eivät tässä tapauksessa vaatineet tiukasta laillisuusperiaatteesta poikkeamista, sillä rakentamisrikkomuksen kriminalisoinnin merkitys oli yleensäkin vähäinen (HE 101/1998 vp). Kun epäselvässä tapauksessa lakia oli yleensäkin tulkittava syytetylle edullisimmalla tavalla, käräjäoikeus katsoi, ettei rakentamisrikkomuksen tuottamuksellinen tekomuoto ollut lain mukaan rangaistava teko. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi syytteen.
Asian on ratkaissut notaari Jussi Neuvonen.
Helsingin hovioikeuden tuomio 14.11.2003
Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti tuomitaan rangaistukseen rakentamisrikkomuksesta.
Hovioikeus lausui perusteluinaan, että syytteessä kerrottu rakentamisrikkomus oli käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla rangaistava vain tahallisena. Syyttäjä oli käräjäoikeudessa katsonut, että teko on ollut tuottamuksellinen ja toistanut näkemyksensä edelleen hovioikeudessa. Siihen nähden, että hovioikeus oli oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n nojalla sidottu syyttäjän syytteeseen tältä osin, syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei katsottu olevan. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Varpu Lahti (eri mieltä), Juha Paimela (eri mieltä) ja Leena Uoti. Esittelijä Arja Mäki.
Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Paimela, jonka erimielisyys ei koskenut hovioikeuden tuomion lopputulosta vaan ainoastaan tuomion perusteluja, viittasi 1.1.2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain 185 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan "joka ilman tässä laissa edellytettyä lupaa tai ilmoitusta aloittaa rakentamisen tai ryhtyy muuhun toimenpiteeseen vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä taikka muutoin laiminlyö hänelle näissä säädetyt tai määrätyt rakentamista tai ympäristön hoitoa koskevat velvollisuutensa, on tuomittava rakentamisrikkomuksesta sakkoon."
Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 101/1998 vp) kysymyksessä olevan pykälän osalta todetaan, että "rangaistussäännökset ovat voimassa olevan lain mukaisia". Ehdotuksessa on lisäksi täsmennetty rakentamisrikkomuksen tunnusmerkistönä olevia säännöksiä. Esityksessä todetaan rangaistusseuraamuksen osalta lisäksi, että rakentamisen taloudelliset hyödyt säännöksiä ja määräyksiä tahallisesti rikottaessa ovat kuitenkin sellaiset, ettei niitä rangaistusseuraamuksilla tai niiden uhalla voitane tehokkaasti estää. Rakentamisen viranomaisvalvonta ja sen toimivalta rikkomuksiin puututtaessa olisivat edelleenkin ensisijainen keino tahallista väärinkäytöstä ja rakennuskurin rikkomista vastaan (s. 119).
Edellä mainitun lain voimaantullessa 1.1.2000 voimassa olleen, sanotussa hallituksen esityksessä tarkoitetun rakennuslain 146 §:n (714/1995) 1 momentin mukaan rangaistus vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä taikka kaava- tai lupamääräyksiä tai kieltoja tehdyistä ympäristön turmelemisesta ja rakennussuojelurikoksesta säädetään rikoslain 48 luvun 1 - 4 ja 6 §:ssä ja saman pykälän 2 momentin mukaan, joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tahallaan tai huolimattomuudellaan ilman tämän lain mukaan vaadittavaa lupaa rakentaa rakennuksen tai ryhtyy muuhun toimenpiteeseen vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä taikka laiminlyö luvussa määrätyt velvollisuutensa, on tuomittava rakennuslakirikkomuksesta sakkoon.
Hovioikeudessa on kysymys siis siitä, voidaanko tai pitääkö kysymyksessä olevaa rikoslain ulkopuolista maankäyttö- ja rakennuslain 185 §:n 1 momentin säännöstä, joka ei sisällä nimenomaista määräystä vaadittavasta syyksiluettavuuden asteesta, tulkita syyttäjän tarkoittamalla tavalla siten, että säännöksen vastainen menettely olisi rangaistava, paitsi tahallisena, myös tuottamuksellisena.
Hallituksen esityksessä rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi (HE 44/2002 vp) sen syyksiluettavuutta koskevassa osassa nykytilasta ja sen ongelmista todetaan muun muassa, että lähtökohtana on, että rikosoikeudellinen vastuu on tahallisuusvastuuta ja jos laissa ei oteta kantaa vaadittavaan syyksilukemisen lajiin, teosta rangaistaan vain, jos tekijä on toiminut tahallisesti. Tuottamuksellisen teon rankaiseminen edellyttää lain nimenomaista säännöstä. Sanottua selkeää lähtökohtaa todetaan kuitenkin hämärtävän eräät oikeuskirjallisuudessa esitetyt varaumat ja tarkennukset. Kanta, jonka mukaan tuottamusvastuu edellyttäisi aina nimenomaista säännöstä, ei kuitenkaan ole riidaton. Tuottamuksellisen teon rankaisemiseen on katsottu riittävän myös, jos rangaistussäännöksen tarkoituksesta taikka sen yhteydestä on voitu päätellä lainsäätäjän tahtoneen rangaista rikoksesta myös tuottamuksellisessa muodossa. Tahallisuusvastuuta koskevaan sääntöön on lisäksi liitetty kaksi lieviä rikoksia koskevaa yleistä rajausta. Rikoslain 43 ja 44 luvuissa säänneltyjen niin sanottujen politiarikosten sekä rikoslain ulkopuolisten kriminalisointien osalta on paikoin katsottu, että tuottamuksellisetkin teot voisivat olla rangaistavia ilman nimenomaista mainintaa. Esityksessä todetaan, että vallitsevana kantana voi näissä tilanteissa pitää, että kysymys olisi ratkaistava erikseen kussakin yksittäistapauksessa. Oikeustilan todetaan eräissä suhteissa olevan epäselvän. Rikoslain ulkopuolisissa kriminalisoinneissa noudatettava syyksilukemisen vaatimus on käytännössä mitä merkityksellisin. Nykyisen tulkinnan mukaan tuottamusvastuu olisi ilmeisesti useimmissa tapauksissa mahdollinen ilman lain selvää sanamuotoa, edellyttäen, että tätä voidaan lakia säädettäessä ajatella tarkoitetun. Kysymyksen jättäminen näin avoimen soveltamisohjeen varaan on esityksen mukaan kuitenkin oikeusturvasyistä ongelmallista, etenkin, jos saman periaatteen katsottaisiin koskevan rikoslain tunnusmerkistöjä yleisemminkin. Rikoslain kokonaisuudistuksen valmistelussa on noudatettu johdonmukaisesti periaatetta, jonka mukaan tuottamusvastuu edellyttää selkeää mainintaa laissa (s. 69). Ehdotuksessa uudeksi syyksiluettavuutta koskevaksi rikoslain 3 luvun 5 §:n säännökseksi sen 3 momentissa tuottamusvastuu ei enää voisi perustua vain tulkintaan, vaan tuottamusvastuuseen vaadittaisiin selvä lain sanamuoto. Vanhojen ennen kysymyksessä olevan uudistuksen voimaantuloa annettujen rikoslain ulkopuolisten kriminalisointien, joissa enimmäisrangaistus on kuusi kuukautta vankeutta, osalta noudatettaisiin aikaisempia tulkintaohjeita ja asia ratkaistaisiin tapauskohtaisesti ottaen huomioon säännösten yhteys, tarkoitus ja tehtävät (s. 71).
Edellä selostetuista 185 §:n 1 momentin epäselvistä perusteluista ei yksiselitteisesti voida päätellä, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut aikaisempaa rakennuslain 146 §:n 2 momentin rakennuslakirikkomusta vastaavasti nimenomaisesti säätää 185 §:n rakentamisrikkomus rangaistavaksi myös tuottamuksellisena ottamatta siitä nimenomaista mainintaa itse lain säännökseen. Jos sitä olisi tarkoitettu, se olisi välttämättä tullut käydä ilmi jo lain säännöksen sanamuodosta. Päin vastoin, kun kysymyksessä on varsin uusi, vasta 1.1.2000 voimaantullut säännös, tuottamusta koskevan nimenomaisen maininnan poisjättäminen itse säännöksestä aikaisemmasta vastaavasta säännöksestä poiketen puhuu vahvasti sen puolesta, että lainsäätäjän tarkoituksena on ollut yhdenmukaisesti rikoslakiin sisällytettyjen kriminalisointien kanssa noudattaa samaa edellä mainittua periaatetta, jonka mukaan teko on vain tahallisena rangaistava, jollei toisin ole säädetty. Näin ollen ei ole perusteltua eikä johdonmukaista, että tässä tapauksessa aikaisemmasta, itse säännöksestä nimenomaisesti ja selvästi ilmikäyvästä tuottamusvastuusta oltaisiin palattu takaisin sääntelyyn, jossa teon tuottamuksellinen rangaistavuus perustuisi, ei säännöksen sanamuotoon, vaan muun muassa säännöksen esitöistä ja niiden perusteluista tehtävään tulkintaan.
Perustuslain 8 §:ään kirjattu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate lisäksi edellyttää, että rikossäännöksen tunnusmerkistöä tulkitaan sen sanamuotoon perustuen ja että sitä ei tulkita laajentavasti syytetyn vahingoksi (esim. KKO 1999:51, ks. myös KKO 1998:159). Toisaalta ei ole myöskään perusteltua, että sanotun 185 §:n 1 momentin mahdollisessa vaadittavan syyksiluettavuuden asteen tulkinnassa voitaisiin noudattaa eri tulkintaperiaatetta kuin rikoslakiin sisältyvien, aivan vastaavaan ja samanikäiseenkin sääntelyyn perustuvien säännösten tulkinnassa pelkästään sen vuoksi, että kysymyksessä on rikoslain ulkopuolinen säännös.
Edellä olevan perusteella tässä tapauksessa kysymyksessä olevaa maankäyttö- ja rakennuslain 185 §:n 1 momentin säännöstä on tulkittava, huomioon ottaen erityisesti sanottu perustuslain 8 §:stä ilmenevä laillisuusperiaate sekä säännöksen edellä selostettu lainsäädäntöhistoria, kuten käräjäoikeus, sen sanamuodon mukaisesti siten, että rakentamisrikkomus on rangaistava vain tahallisena.
Näillä ja muutoin käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla Paimela katsoi, ettei aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ollut.
Eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni Lahti lausui, että käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A on sallinut kahden rakennuksen rakentamisen kiinteistölleen, vaikka rakennuksille ei ollut hankittu vaadittavaa rakennuslupaa. Rakennuslain rangaistussäännöstä on muutettu 21.4.1995 annetulla lailla. Mainitussa säännöksessä rakennuslakirikkomusta koskeva teko on säädetty rangaistavaksi joko tahallisena tai huolimattomuudesta tehtynä. 5.2.1999 annetun ja 1.1.2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain rakentamisrikkomusta koskevassa rangaistussäännöksessä mainintaa tahallisuudesta tai tuottamuksesta ei enää ole. Hallituksen esityksessä HE 101/1998 vp s. 119 on todettu, että rangaistussäännökset olisivat voimassa olevan lain mukaisia. Mainitusta teosta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakko. Lainmuutoksen perustelut osoittavat tarkoitetun, että rakentamisrikkomus olisi rangaistava myös silloin kuin menettely on ollut tuottamuksellista, vaikkei lainkohdassa ole nimenomaan mainittu kysymykseen tulevia syyksiluettavuuden muotoja. Myös mainitun rangaistussäännöksen tehtävä tehostaa rakentamislainsäädännön noudattamista puoltaa tällaista tulkintaa. Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistaminen 1.1.2004 lukien ei merkitse muutosta tällaisen ennen tuota ajankohtaa annetun rangaistussäännöksen syyksiluettavuusarviointiin (rikoslain 3 luvun 5 § 3 mom, 515/2003, ja HE 44/2002 vp s. 71). Lahti tuomitsi A:n rakentamisrikkomuksesta kymmeneen päiväsakkoon.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati, että A tuomitaan rakentamisrikkomuksesta sakkorangaistukseen.
A ei antanut häneltä pyydettyä vastausta.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
1. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta siitä, että hän on kiinteistön omistajana sallinut kahden rakennuksen pystyttämisen kiinteistölleen, vaikkei rakennuksille ole hankittu vaadittavaa rakennuslupaa. Syytteessä on lisäksi lausuttu, ettei A ole tahallisesti rakennuttanut luvatta mutta kiinteistön omistajana hänen olisi pitänyt varmistautua siitä, että rakennetuille rakennuksille oli hankittu vaadittavat luvat Tammisaaren kaupungilta. Syyttäjä on viitaten maankäyttö- ja rakennuslain 125 ja 185 §:ään katsonut A:n syyllistyneen rakentamisrikkomukseen.
2. Maankäyttö- ja rakennuslain 185 §:n mukaan se, joka ilman tuossa laissa edellytettyä lupaa tai ilmoitusta aloittaa rakentamisen tai ryhtyy muuhun toimenpiteeseen vastoin tuota lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä taikka muuten laiminlyö hänelle niissä säädetyt tai määrätyt rakentamista tai ympäristön hoitoa koskevat velvollisuutensa, on tuomittava rakennusrikkomuksesta sakkoon.
3. Asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko syytteessä ja tuossa lainkohdassa mainittu teko vain tahallisena rangaistava. Jos vastaus tähän kysymykseen on myöntävä, syyte on jo tällä perusteella hylättävä eikä asiassa ole tarpeen ottaa enemmälti kantaa syytteessä tarkoitettuun menettelyyn.
4. Rikoslain 3 luvun 5 §:n, sellaisena kuin tuo lainkohta on muutettuna 1 päivänä tammikuuta 2004 voimaan tulleessa laissa (515/2003), 2 momentin mukaan rikoslaissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava, jollei toisin säädetä. Pykälän 3 momentin mukaan tämä koskee myös muualla laissa tarkoitettua tekoa, josta ankarimmaksi rangaistukseksi on säädetty enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta tai jota koskeva rangaistussäännös on annettu mainitun lainmuutoksen tultua voimaan. Niin kuin lainkohtien esitöistäkin ilmenee, järjestely, jonka mukaan tuottamusvastuuta edellä mainituissa tapauksissa ei enää voida perustaa tulkintaan, vaan tuottamusvastuuseen vaaditaan selvä lain sanamuoto, merkitsi muutosta viimeksi mainitussa momentissa tarkoitettujen tekojen osalta (HE 44/2002 vp s. 71).
5. Nämä säännökset eivät siis koske syytteessä tarkoitettua tekoa, josta ankarimmaksi rangaistukseksi on säädetty sakkoa ja jota koskeva rangaistussäännös on annettu ennen mainittua päivämäärää. Tällaisten tekojen osalta noudatetaan aikaisempia tulkintaohjeita ja ratkaistaan edelleen tapauskohtaisesti, onko teko vain tahallisena rangaistava.
6. Suomessa vanhastaan voimassa olevan rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan, jota koskeva nimenomainen säännös sisältyy perustuslain 8 §:ään, ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkenä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Tämä periaate huomioon ottaen rangaistussäännöstä on tulkittava suppeasti.
7. Ennen maankäyttö- ja rakennuslain voimaantuloa sisältyi rakentamisrikkomusta vastaavaa rakennuslakirikkomusta koskeva säännös rakennuslain (370/1958) 146 §:n 2 momenttiin, sellaisena kuin tuo lainkohta oli vuonna 1995 annetussa laissa (714/1995). Tuossa lainkohdassa säädettiin nimenomaisesti, että muun muassa se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta ilman rakennuslaissa säädettyä lupaa rakensi rakennuksen oli tuomittava rakennuslakirikkomuksesta sakkoon.
8. Rakennuslaista poiketen voimassa olevassa nyt sovellettavaksi tulevassa maankäyttö- ja rakennuslain rangaistussäännöksessä ei enää mainita, että huolimattomuudesta tapahtuva luvaton rakentaminen olisi rangaistavaa, eikä siinä muullakaan tavalla ilmaista, että teko olisi rangaistava myös tuottamuksellisena. Tähän lain sanamuodossa tapahtuneeseen muutokseen nähden uutta säännöstä ei voida, riippumatta siitä mitä hallituksen esityksessä asiasta on sanottu, tulkita vastaajan vahingoksi niin, että teko olisi edelleen myös tuottamuksellisena rangaistava. A:ta ei ole syytetty tahallisesta teosta.
9. Edellä olevan perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei syytteessä tarkoitettu teko ole rikos.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Mikael Krogerus ja Gustav Bygglin. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.
Rakentamisessa rakentajalta siis rakennushankkeeseen ryhtyvältä edellytetään lain noudattamista mm. rakennusluvan hankkimista ja sen noudattamista. Sen rikkominen oli säädetty rangaistavaksi jo rakennuslaissa (voimassa 1958-2000), maankäyttö- ja rakentamislaissa (voimassa 2000-2024) ja rakentamislaissa (voimaan 1.1.2025). Rikoslain keskeisissä periaatteissa lähdetään siitä, että teko on rikos vain tahallisena. Mikäli teko on rikos myös tuottamuksellisena, sen on perustuttava lain nimenomaiseen säännökseen, jossa teko yksilöidään. Nyt yksilöinti on tarkempaa ja mahdollista on, että rakentamisessakin useammin lähdetään liikkeelle rikosilmoituksella, joka siirtää selvitysvastuuta esitutkinnan kautta poliisille. Tässä käsitellään vanhaa KKO ratkaisu 2004:81 jossa oli kysymys tuottamuksen arvioinnista.
Mitä on tahallisuus ja mitä tuottamus:
Rikoslain 1 luvun 6 § mukaan tahallisuus tarkoittaa:
Tahallisuus
Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.
1 luvun 7 § (13.6.2003/515) mukaan tuottamus on huolimattomuutta:
Tuottamus
Tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus).
Se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.
Pikemmin tapaturmaan kuin tuottamukseen perustuvasta teosta ei rangaista.
Rikoslaissa on säädetty myös laiminlyönti rangaistavaksi 1 luvun 3 §:ssä (13.6.2003/515)
Laiminlyönnin rangaistavuus
Laiminlyönti on rangaistava, jos rikoksen tunnusmerkistössä niin nimenomaan määrätään.
Laiminlyönti on rangaistava myös, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Tällainen velvollisuus voi perustua:
1) virkaan, toimeen tai asemaan;
2) tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen;
3) tehtäväksi ottamiseen tai sopimukseen;
4) tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan; tai
5) muuhun niihin rinnastettavaan syyhyn.
Rakentamisen rikokset on aiemmin säädetty hyvin yleisiksi yksilöimättä tekoja tai tuottamusta. Alla olevassa korkeimman oikeuden ratkaisussa oli kysymys luvattomasta rakentamisesta ja rakennuttajan tuottamusasteen arvioinnista. Rakennuttaja oli antanut muiden tehtäväksi rakennusluvan hakemisen mutta niitä ei oltu haettu ja rakentaminen oli käynnistetty. Kun asiasta oli tehty rikosilmoitus kunnan toimesta, syyttäjä syytti tuottamuksellisesta rikoksesta. Syyttäjäkään ei katsonut teko siis tahalliseksi. Mutta syyttäjä lähti siitä, että tuottamuksellisena teko oli ollut rangaistava vanhassa rakennuslaissa. Kaikki oikeusasteen hylkäsivät syytteen katsoen, että teko ei tule rangaistavaksi tuottamuksellisena.
Korkeimman oikeuden perusteluiden mukaan:
7. Ennen maankäyttö- ja rakennuslain voimaantuloa sisältyi rakentamisrikkomusta vastaavaa rakennuslakirikkomusta koskeva säännös rakennuslain (370/1958) 146 §:n 2 momenttiin, sellaisena kuin tuo lainkohta oli vuonna 1995 annetussa laissa (714/1995). Tuossa lainkohdassa säädettiin nimenomaisesti, että muun muassa se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta ilman rakennuslaissa säädettyä lupaa rakensi rakennuksen oli tuomittava rakennuslakirikkomuksesta sakkoon.
8. Rakennuslaista poiketen voimassa olevassa nyt sovellettavaksi tulevassa maankäyttö- ja rakennuslain rangaistussäännöksessä ei enää mainita, että huolimattomuudesta tapahtuva luvaton rakentaminen olisi rangaistavaa, eikä siinä muullakaan tavalla ilmaista, että teko olisi rangaistava myös tuottamuksellisena. Tähän lain sanamuodossa tapahtuneeseen muutokseen nähden uutta säännöstä ei voida, riippumatta siitä mitä hallituksen esityksessä asiasta on sanottu, tulkita vastaajan vahingoksi niin, että teko olisi edelleen myös tuottamuksellisena rangaistava. A:ta ei ole syytetty tahallisesta teosta.
_____________
Uudessa 1.1.2025 voimaan tulevassa rakentamislaissa rakentamisen rikoksista on säädetty tarkemmin ja nyt laissa yksilöidyt teot tulevat rangaistaviksi joko tahallisena ja törkeänä huolimattomuutena. Rakennushanke sisältää runsaasti erityyppisiä velvotteita rakentajalle ja niiden tunteminen on välttämätöntä, jotta hanketta voi viedä eteenpäin ilman ongelmia. Omakotirakentaja ei tunne normeja ja siten helposti syyllistyy tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella rikokseen, josta saattaa seurata rangaistuksen lisäksi vahingonkorvausvastuu esim. asuntokaupoissa asunnon myöhemmälle ostajalle. Rakennushankkeeseen onkin laadun takaamiseksi ja virheiden mutta myös vastuiden välttämiseksi hyvä palkata päävastuullinen toteuttaja, joka huolehtii rakentamisen vastuista, että tulee hoidettua.
151 §
Viittaus rikoslakiin
Rangaistus ympäristön turmelemisesta, törkeästä ympäristön turmelemisesta, ympäristörikkomuksesta ja tuottamuksellisesta ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain (39/1889) 48 luvun 1–4 §:ssä ja rakennussuojelurikoksesta 48 luvun 6 §:ssä.
Katso yllä mainituista tarkemmin rikoslaki 48 luku 1-4§ linkki https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/188900...
152 §
Rangaistussäännökset
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) aloittaa lupaa edellyttävän rakentamisen tai ryhtyy muuhun toimenpiteeseen ilman 42, 53
tai 55 §:ssä tarkoitettua lupaa;
2) jättää toimittamatta 69 §:n tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisen
erityissuunnitelman;
3) jättää noudattamatta 76 §:ssä tarkoitettua lupamääräystä;
4) toteuttaa vastaavaa työnjohtajaa tai erityisalan työnjohtajaa edellyttävän rakentamishankkeen ilman, että hankkeella on 96 §:ssä tarkoitettu vastaava työnjohtaja tai 97 §:ssä tarkoitettu
erityisalan työnjohtaja;
5) ryhtyy 108 §:ssä tarkoitettuun rakennustyöhön ennen aloittamisilmoituksen tekemistä tai
muihin kuin 109 §:ssä tarkoitettuihin ennen rakentamistyön aloittamista sallittuihin toimiin;
6) laiminlyö 122 §:ssä säädetyn velvollisuuden järjestää loppukatselmus;
7) laiminlyö 139 §:ssä tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tai määräyksissä säädetyn velvollisuuden laatia rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje;
8) laiminlyö 140 §:ssä säädetyn velvollisuuden pitää rakennus kunnossa;
9) laiminlyö 142 §:ssä säädetyn velvollisuuden hoitaa ympäristöä;
10) järjestää ulkovarastoinnin häiritsevällä tai häiriötä aiheuttavalla tavalla vastoin 143 §:ssä
säädettyä;
11) laiminlyö 145 §:ssä säädetyn velvollisuutensa saattaa rakennuspaikka ympäristöineen sellaiseen kuntoon, ettei se vaaranna terveellisyyttä tai turvallisuutta tai rumenna ympäristöä
on tuomittava, jollei teko ole rangaistava rikoslain 48 luvun 1–4 §:n mukaisena ympäristön
turmelemisena, törkeänä ympäristön turmelemisena, ympäristörikkomuksena tai tuottamuksellisena ympäristörikoksena tai 6 §:ssä tarkoitettuna rakennussuojelurikoksena, rakennusrikkomuksesta sakkoon.
153 §
Ilmoitus syytteen nostamiseksi
Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen on tehtävä ilmoitus 151 ja 152 §:ssä tarkoitetusta teosta tai laiminlyönnistä poliisille esitutkintaa varten. Ilmoitus voidaan kuitenkin jättää tekemättä, jos tekoa tai laiminlyöntiä on pidettävä olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä eikä yleisen edun ole katsottava vaativan syytteen nostamista.
Kunnan rakennusvalvontaviranomainen on rikosasiassa asianomistaja, jos yleistä etua on loukattu.
Rikokset vanhentuvat 2 tai 5 vuoden kuluessa riippuen rikoksesta ja laskettuna tekopäivästä.
Linkki https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/188900...
KKO:2004:81
Dokumentin versiot
Maankäyttö- ja rakennuslaki
Rakentamisrikkomus
Rangaistava teko - Laillisuusperiaate
Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta maankäyttö- ja rakennuslain 185 §:n 1 momentin nojalla rakentamisrikkomuksesta sillä perusteella, että A oli sallinut rakentamisen omistamalleen kiinteistölle varmistumatta siitä, että rakennuslupa oli hankittu. Kysymys siitä, toteuttiko tuottamuksellinen menettely rakentamisrikkomuksen tunnusmerkistön.
MRL 185 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän syyte Raaseporin käräjäoikeudessa
A:lle tiedoksiannetussa syytteessä syyttäjä vaati A:lle rangaistusta maankäyttö- ja rakennuslain 125 ja 185 §:ien nojalla 28.12.2000 tehdystä rakentamisrikkomuksesta sillä perusteella, että A oli kiinteistön omistajana sallinut kahden rakennuksen pystyttämisen kiinteistölleen, vaikka rakennuksille ei ollut hankittu vaadittavaa rakennuslupaa. A ei ollut tahallisesti rakentanut luvatta, mutta kiinteistön omistajana hänen olisi pitänyt varmistua siitä, että rakennetuille rakennuksille oli hankittu vaadittavat luvat Tammisaaren kaupungilta.
A:n lausuma esitutkinnassa
A, joka oli kutsuttuna poissa käräjäoikeuden pääkäsittelystä, oli esitutkinnassa myöntänyt syytteessä tarkoitetun teon mutta kiistänyt syyllistyneensä asiassa rikokseen. A:n mukaan tarkoitus oli rakentaa hänen omistamaansa kesämökkisaareen puuliiteri ja rantaan kalastustarvikevaja. Rakentaminen piti suorittaa itse, mutta kaikki rakentamiseen liittyvien lupien järjestäminen annettiin rakennusmestari X:n tehtäväksi. X oli A:n pojan B:n tuttava ja nämä olivat vastaajan tietämän mukaan sopineet asiasta suullisesti. B oli ilmoittanut A:lle, että X oli ilmoittanut hoitaneensa lupa-asiat kuntoon ja ettei rakentamisen aloittamiselle ollut estettä. Vasta rakennustarkastuksen aikaan kävi ilmi, ettei X ollutkaan hoitanut lupa-asiaa. A:n mukaan tilanne oli aiheutunut siitä, että ammattilainen, jonka tehtäväksi lupien hakeminen annettiin, ei hoitanutkaan tehtäviään ja vielä harhautti vastaajan pojan luulemaan, että asia oli kunnossa. Vastaaja ei ollut osallistunut rakennushankkeeseen muutoin kuin antamalla pojalleen luvan rakentaa, kunhan tarvittavat rakennusluvat saadaan.
Käräjäoikeuden tuomio 11.7.2001
Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että vastaaja oli sallinut kahden rakennuksen rakentamisen kiinteistölleen, vaikkei rakennuksille ollut hankittu vaadittavaa rakennuslupaa. Asiassa ei kuitenkaan ollut edes väitetty, että teko olisi ollut tahallinen. Teko oli siten katsottava tuottamukselliseksi.
Käräjäoikeus viittasi rakentamisrikkomuksen tunnusmerkistön sisältävään maankäyttö- ja rakennuslain 185 §:n 1 momenttiin, jossa ei ole nimenomaisesti mainittu tuottamuksellista tekomuotoa. Vastaajan teon rangaistavuus riippui siis siitä, voitiinko lainkohdan myös ilman nimenomaista mainintaa katsoa sisältävän tuottamuksellisen rakentamisrikkomuksen kriminalisoinnin.
Käräjäoikeus lausui, että nykyään oli voimassa periaate, jonka mukaan rikoksen tuottamuksellinen tekomuoto oli yleensä rangaistava vain silloin, kun siitä oli laissa nimenomainen maininta. Toisaalta ainakin oikeuskirjallisuudessa oli pidetty mahdollisena tästä periaatteesta poikkeamista rikoslain ulkopuolisten lievien rikosten kohdalla. Kirjallisuudessa oli esitetty, että tuottamuksellinen teko voitiin ilman nimenomaista syyksiluettavuuden astetta koskevaa mainintaakin katsoa rangaistavaksi, jos rangaistusmaksimi oli korkeintaan 6 kuukautta vankeutta ja rangaistussäännös sisältyy rikoslain ulkopuoliseen erityislainsäädäntöön.
Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan 1.1.2000. Lain esitöiden (HE 101/1998 vp) mukaan lain rangaistussäännökset oli tarkoitettu vanhan lain mukaisiksi. Vanhassa rakennuslaissa oli tuottamuksellinen rakentamisrikkomus (rakennuslakirikkomus) nimenomaisesti kriminalisoitu.
Käräjäoikeus katsoi, että erityisesti maankäyttö- ja rakennuslain säätämisajankohta huomioon ottaen ei lain rangaistussäännöstä tullut tulkita laajentavasti. Uudelta rikoslainsäädännöltä voitiin vaatia suurempaa täsmällisyyttä kuin vanhalta riippumatta siitä, onko kysymys rikoslakiin sisältyvästä vai sen ulkopuolisesta lainsäädännöstä, eikä pelkästään lain esitöissä olevaan mainintaan perustuvaa kriminalisointia voitu hyväksyä. Myöskään tärkeät yleisestävät syyt eivät tässä tapauksessa vaatineet tiukasta laillisuusperiaatteesta poikkeamista, sillä rakentamisrikkomuksen kriminalisoinnin merkitys oli yleensäkin vähäinen (HE 101/1998 vp). Kun epäselvässä tapauksessa lakia oli yleensäkin tulkittava syytetylle edullisimmalla tavalla, käräjäoikeus katsoi, ettei rakentamisrikkomuksen tuottamuksellinen tekomuoto ollut lain mukaan rangaistava teko. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi syytteen.
Asian on ratkaissut notaari Jussi Neuvonen.
Helsingin hovioikeuden tuomio 14.11.2003
Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti tuomitaan rangaistukseen rakentamisrikkomuksesta.
Hovioikeus lausui perusteluinaan, että syytteessä kerrottu rakentamisrikkomus oli käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla rangaistava vain tahallisena. Syyttäjä oli käräjäoikeudessa katsonut, että teko on ollut tuottamuksellinen ja toistanut näkemyksensä edelleen hovioikeudessa. Siihen nähden, että hovioikeus oli oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n nojalla sidottu syyttäjän syytteeseen tältä osin, syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei katsottu olevan. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Varpu Lahti (eri mieltä), Juha Paimela (eri mieltä) ja Leena Uoti. Esittelijä Arja Mäki.
Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Paimela, jonka erimielisyys ei koskenut hovioikeuden tuomion lopputulosta vaan ainoastaan tuomion perusteluja, viittasi 1.1.2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain 185 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan "joka ilman tässä laissa edellytettyä lupaa tai ilmoitusta aloittaa rakentamisen tai ryhtyy muuhun toimenpiteeseen vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä taikka muutoin laiminlyö hänelle näissä säädetyt tai määrätyt rakentamista tai ympäristön hoitoa koskevat velvollisuutensa, on tuomittava rakentamisrikkomuksesta sakkoon."
Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 101/1998 vp) kysymyksessä olevan pykälän osalta todetaan, että "rangaistussäännökset ovat voimassa olevan lain mukaisia". Ehdotuksessa on lisäksi täsmennetty rakentamisrikkomuksen tunnusmerkistönä olevia säännöksiä. Esityksessä todetaan rangaistusseuraamuksen osalta lisäksi, että rakentamisen taloudelliset hyödyt säännöksiä ja määräyksiä tahallisesti rikottaessa ovat kuitenkin sellaiset, ettei niitä rangaistusseuraamuksilla tai niiden uhalla voitane tehokkaasti estää. Rakentamisen viranomaisvalvonta ja sen toimivalta rikkomuksiin puututtaessa olisivat edelleenkin ensisijainen keino tahallista väärinkäytöstä ja rakennuskurin rikkomista vastaan (s. 119).
Edellä mainitun lain voimaantullessa 1.1.2000 voimassa olleen, sanotussa hallituksen esityksessä tarkoitetun rakennuslain 146 §:n (714/1995) 1 momentin mukaan rangaistus vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä taikka kaava- tai lupamääräyksiä tai kieltoja tehdyistä ympäristön turmelemisesta ja rakennussuojelurikoksesta säädetään rikoslain 48 luvun 1 - 4 ja 6 §:ssä ja saman pykälän 2 momentin mukaan, joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tahallaan tai huolimattomuudellaan ilman tämän lain mukaan vaadittavaa lupaa rakentaa rakennuksen tai ryhtyy muuhun toimenpiteeseen vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä taikka laiminlyö luvussa määrätyt velvollisuutensa, on tuomittava rakennuslakirikkomuksesta sakkoon.
Hovioikeudessa on kysymys siis siitä, voidaanko tai pitääkö kysymyksessä olevaa rikoslain ulkopuolista maankäyttö- ja rakennuslain 185 §:n 1 momentin säännöstä, joka ei sisällä nimenomaista määräystä vaadittavasta syyksiluettavuuden asteesta, tulkita syyttäjän tarkoittamalla tavalla siten, että säännöksen vastainen menettely olisi rangaistava, paitsi tahallisena, myös tuottamuksellisena.
Hallituksen esityksessä rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi (HE 44/2002 vp) sen syyksiluettavuutta koskevassa osassa nykytilasta ja sen ongelmista todetaan muun muassa, että lähtökohtana on, että rikosoikeudellinen vastuu on tahallisuusvastuuta ja jos laissa ei oteta kantaa vaadittavaan syyksilukemisen lajiin, teosta rangaistaan vain, jos tekijä on toiminut tahallisesti. Tuottamuksellisen teon rankaiseminen edellyttää lain nimenomaista säännöstä. Sanottua selkeää lähtökohtaa todetaan kuitenkin hämärtävän eräät oikeuskirjallisuudessa esitetyt varaumat ja tarkennukset. Kanta, jonka mukaan tuottamusvastuu edellyttäisi aina nimenomaista säännöstä, ei kuitenkaan ole riidaton. Tuottamuksellisen teon rankaisemiseen on katsottu riittävän myös, jos rangaistussäännöksen tarkoituksesta taikka sen yhteydestä on voitu päätellä lainsäätäjän tahtoneen rangaista rikoksesta myös tuottamuksellisessa muodossa. Tahallisuusvastuuta koskevaan sääntöön on lisäksi liitetty kaksi lieviä rikoksia koskevaa yleistä rajausta. Rikoslain 43 ja 44 luvuissa säänneltyjen niin sanottujen politiarikosten sekä rikoslain ulkopuolisten kriminalisointien osalta on paikoin katsottu, että tuottamuksellisetkin teot voisivat olla rangaistavia ilman nimenomaista mainintaa. Esityksessä todetaan, että vallitsevana kantana voi näissä tilanteissa pitää, että kysymys olisi ratkaistava erikseen kussakin yksittäistapauksessa. Oikeustilan todetaan eräissä suhteissa olevan epäselvän. Rikoslain ulkopuolisissa kriminalisoinneissa noudatettava syyksilukemisen vaatimus on käytännössä mitä merkityksellisin. Nykyisen tulkinnan mukaan tuottamusvastuu olisi ilmeisesti useimmissa tapauksissa mahdollinen ilman lain selvää sanamuotoa, edellyttäen, että tätä voidaan lakia säädettäessä ajatella tarkoitetun. Kysymyksen jättäminen näin avoimen soveltamisohjeen varaan on esityksen mukaan kuitenkin oikeusturvasyistä ongelmallista, etenkin, jos saman periaatteen katsottaisiin koskevan rikoslain tunnusmerkistöjä yleisemminkin. Rikoslain kokonaisuudistuksen valmistelussa on noudatettu johdonmukaisesti periaatetta, jonka mukaan tuottamusvastuu edellyttää selkeää mainintaa laissa (s. 69). Ehdotuksessa uudeksi syyksiluettavuutta koskevaksi rikoslain 3 luvun 5 §:n säännökseksi sen 3 momentissa tuottamusvastuu ei enää voisi perustua vain tulkintaan, vaan tuottamusvastuuseen vaadittaisiin selvä lain sanamuoto. Vanhojen ennen kysymyksessä olevan uudistuksen voimaantuloa annettujen rikoslain ulkopuolisten kriminalisointien, joissa enimmäisrangaistus on kuusi kuukautta vankeutta, osalta noudatettaisiin aikaisempia tulkintaohjeita ja asia ratkaistaisiin tapauskohtaisesti ottaen huomioon säännösten yhteys, tarkoitus ja tehtävät (s. 71).
Edellä selostetuista 185 §:n 1 momentin epäselvistä perusteluista ei yksiselitteisesti voida päätellä, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut aikaisempaa rakennuslain 146 §:n 2 momentin rakennuslakirikkomusta vastaavasti nimenomaisesti säätää 185 §:n rakentamisrikkomus rangaistavaksi myös tuottamuksellisena ottamatta siitä nimenomaista mainintaa itse lain säännökseen. Jos sitä olisi tarkoitettu, se olisi välttämättä tullut käydä ilmi jo lain säännöksen sanamuodosta. Päin vastoin, kun kysymyksessä on varsin uusi, vasta 1.1.2000 voimaantullut säännös, tuottamusta koskevan nimenomaisen maininnan poisjättäminen itse säännöksestä aikaisemmasta vastaavasta säännöksestä poiketen puhuu vahvasti sen puolesta, että lainsäätäjän tarkoituksena on ollut yhdenmukaisesti rikoslakiin sisällytettyjen kriminalisointien kanssa noudattaa samaa edellä mainittua periaatetta, jonka mukaan teko on vain tahallisena rangaistava, jollei toisin ole säädetty. Näin ollen ei ole perusteltua eikä johdonmukaista, että tässä tapauksessa aikaisemmasta, itse säännöksestä nimenomaisesti ja selvästi ilmikäyvästä tuottamusvastuusta oltaisiin palattu takaisin sääntelyyn, jossa teon tuottamuksellinen rangaistavuus perustuisi, ei säännöksen sanamuotoon, vaan muun muassa säännöksen esitöistä ja niiden perusteluista tehtävään tulkintaan.
Perustuslain 8 §:ään kirjattu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate lisäksi edellyttää, että rikossäännöksen tunnusmerkistöä tulkitaan sen sanamuotoon perustuen ja että sitä ei tulkita laajentavasti syytetyn vahingoksi (esim. KKO 1999:51, ks. myös KKO 1998:159). Toisaalta ei ole myöskään perusteltua, että sanotun 185 §:n 1 momentin mahdollisessa vaadittavan syyksiluettavuuden asteen tulkinnassa voitaisiin noudattaa eri tulkintaperiaatetta kuin rikoslakiin sisältyvien, aivan vastaavaan ja samanikäiseenkin sääntelyyn perustuvien säännösten tulkinnassa pelkästään sen vuoksi, että kysymyksessä on rikoslain ulkopuolinen säännös.
Edellä olevan perusteella tässä tapauksessa kysymyksessä olevaa maankäyttö- ja rakennuslain 185 §:n 1 momentin säännöstä on tulkittava, huomioon ottaen erityisesti sanottu perustuslain 8 §:stä ilmenevä laillisuusperiaate sekä säännöksen edellä selostettu lainsäädäntöhistoria, kuten käräjäoikeus, sen sanamuodon mukaisesti siten, että rakentamisrikkomus on rangaistava vain tahallisena.
Näillä ja muutoin käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla Paimela katsoi, ettei aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ollut.
Eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni Lahti lausui, että käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A on sallinut kahden rakennuksen rakentamisen kiinteistölleen, vaikka rakennuksille ei ollut hankittu vaadittavaa rakennuslupaa. Rakennuslain rangaistussäännöstä on muutettu 21.4.1995 annetulla lailla. Mainitussa säännöksessä rakennuslakirikkomusta koskeva teko on säädetty rangaistavaksi joko tahallisena tai huolimattomuudesta tehtynä. 5.2.1999 annetun ja 1.1.2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain rakentamisrikkomusta koskevassa rangaistussäännöksessä mainintaa tahallisuudesta tai tuottamuksesta ei enää ole. Hallituksen esityksessä HE 101/1998 vp s. 119 on todettu, että rangaistussäännökset olisivat voimassa olevan lain mukaisia. Mainitusta teosta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakko. Lainmuutoksen perustelut osoittavat tarkoitetun, että rakentamisrikkomus olisi rangaistava myös silloin kuin menettely on ollut tuottamuksellista, vaikkei lainkohdassa ole nimenomaan mainittu kysymykseen tulevia syyksiluettavuuden muotoja. Myös mainitun rangaistussäännöksen tehtävä tehostaa rakentamislainsäädännön noudattamista puoltaa tällaista tulkintaa. Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistaminen 1.1.2004 lukien ei merkitse muutosta tällaisen ennen tuota ajankohtaa annetun rangaistussäännöksen syyksiluettavuusarviointiin (rikoslain 3 luvun 5 § 3 mom, 515/2003, ja HE 44/2002 vp s. 71). Lahti tuomitsi A:n rakentamisrikkomuksesta kymmeneen päiväsakkoon.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati, että A tuomitaan rakentamisrikkomuksesta sakkorangaistukseen.
A ei antanut häneltä pyydettyä vastausta.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
1. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta siitä, että hän on kiinteistön omistajana sallinut kahden rakennuksen pystyttämisen kiinteistölleen, vaikkei rakennuksille ole hankittu vaadittavaa rakennuslupaa. Syytteessä on lisäksi lausuttu, ettei A ole tahallisesti rakennuttanut luvatta mutta kiinteistön omistajana hänen olisi pitänyt varmistautua siitä, että rakennetuille rakennuksille oli hankittu vaadittavat luvat Tammisaaren kaupungilta. Syyttäjä on viitaten maankäyttö- ja rakennuslain 125 ja 185 §:ään katsonut A:n syyllistyneen rakentamisrikkomukseen.
2. Maankäyttö- ja rakennuslain 185 §:n mukaan se, joka ilman tuossa laissa edellytettyä lupaa tai ilmoitusta aloittaa rakentamisen tai ryhtyy muuhun toimenpiteeseen vastoin tuota lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä taikka muuten laiminlyö hänelle niissä säädetyt tai määrätyt rakentamista tai ympäristön hoitoa koskevat velvollisuutensa, on tuomittava rakennusrikkomuksesta sakkoon.
3. Asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko syytteessä ja tuossa lainkohdassa mainittu teko vain tahallisena rangaistava. Jos vastaus tähän kysymykseen on myöntävä, syyte on jo tällä perusteella hylättävä eikä asiassa ole tarpeen ottaa enemmälti kantaa syytteessä tarkoitettuun menettelyyn.
4. Rikoslain 3 luvun 5 §:n, sellaisena kuin tuo lainkohta on muutettuna 1 päivänä tammikuuta 2004 voimaan tulleessa laissa (515/2003), 2 momentin mukaan rikoslaissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava, jollei toisin säädetä. Pykälän 3 momentin mukaan tämä koskee myös muualla laissa tarkoitettua tekoa, josta ankarimmaksi rangaistukseksi on säädetty enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta tai jota koskeva rangaistussäännös on annettu mainitun lainmuutoksen tultua voimaan. Niin kuin lainkohtien esitöistäkin ilmenee, järjestely, jonka mukaan tuottamusvastuuta edellä mainituissa tapauksissa ei enää voida perustaa tulkintaan, vaan tuottamusvastuuseen vaaditaan selvä lain sanamuoto, merkitsi muutosta viimeksi mainitussa momentissa tarkoitettujen tekojen osalta (HE 44/2002 vp s. 71).
5. Nämä säännökset eivät siis koske syytteessä tarkoitettua tekoa, josta ankarimmaksi rangaistukseksi on säädetty sakkoa ja jota koskeva rangaistussäännös on annettu ennen mainittua päivämäärää. Tällaisten tekojen osalta noudatetaan aikaisempia tulkintaohjeita ja ratkaistaan edelleen tapauskohtaisesti, onko teko vain tahallisena rangaistava.
6. Suomessa vanhastaan voimassa olevan rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan, jota koskeva nimenomainen säännös sisältyy perustuslain 8 §:ään, ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkenä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Tämä periaate huomioon ottaen rangaistussäännöstä on tulkittava suppeasti.
7. Ennen maankäyttö- ja rakennuslain voimaantuloa sisältyi rakentamisrikkomusta vastaavaa rakennuslakirikkomusta koskeva säännös rakennuslain (370/1958) 146 §:n 2 momenttiin, sellaisena kuin tuo lainkohta oli vuonna 1995 annetussa laissa (714/1995). Tuossa lainkohdassa säädettiin nimenomaisesti, että muun muassa se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta ilman rakennuslaissa säädettyä lupaa rakensi rakennuksen oli tuomittava rakennuslakirikkomuksesta sakkoon.
8. Rakennuslaista poiketen voimassa olevassa nyt sovellettavaksi tulevassa maankäyttö- ja rakennuslain rangaistussäännöksessä ei enää mainita, että huolimattomuudesta tapahtuva luvaton rakentaminen olisi rangaistavaa, eikä siinä muullakaan tavalla ilmaista, että teko olisi rangaistava myös tuottamuksellisena. Tähän lain sanamuodossa tapahtuneeseen muutokseen nähden uutta säännöstä ei voida, riippumatta siitä mitä hallituksen esityksessä asiasta on sanottu, tulkita vastaajan vahingoksi niin, että teko olisi edelleen myös tuottamuksellisena rangaistava. A:ta ei ole syytetty tahallisesta teosta.
9. Edellä olevan perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei syytteessä tarkoitettu teko ole rikos.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Mikael Krogerus ja Gustav Bygglin. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.