Naapurikiinteistön ankara vastuu rakentamistöistä?


Korkein oikeus toimitti katselmuksen ja järjesti suullisen käsittelyn, jossa kuultiin asiantuntijatodistajia. Käräjäoikeus oli hylännyt kannevaatimuksen eli kantajien rakennuksen paalutuskustannukset ym. n. 370.000 markkaa, josta hovioikeus tuomitsi kuitenkin 200.000 markkaa mutta korkein oikeus laski määrän 80.000 markkaan, joista naapuri ja paalutustyön tekijät vastasivat yhteisvastuullisesti. Vahingon määrä oli arvioinvarainen koska todelliset syy-seuraussuhteet ovat mahdottommia arvioida. Arviossa vaikutti olennaisesti se että vahingoittunut rakennus oli perustettu sinällään oikein mutta naapurikiinteistön paalutustyöt vaikuttivat vahingollisesti siihen. Naapurikiinteistöllä oli ankara vastuu osasta vahinkoja ja samoin rakennusyhtiöillä. Korkein oikeus perusteli osittaista korvauspäätöstä sillä, että perustamistapa oli "yleisen rakentamistavan mukainen mutta rakennuspaikan savikerroksen paksuuden suurten vaihtelujen vuoksi kuitenkin puutteellinen". Ja "painumisen jatkuessa korjaustarvetta aiheuttavia vaurioita olisi joka tapauksessa syntynyt". "Tontilla n:o 6 suoritettu paalutustyö on kuitenkin nopeuttanut vaurioiden syntyä laukaistessaan jännityksiä, mikä on johtanut rakennuksen kuormien uudelleen jakautumiseen perustukselle". Eli katsottiin että rakennus olisi joka tapauksessa jouduttu paaluttamaan sen savimaalle perustamistavan puutteiden johdosta.


KKO:1996:59

Naapuruussuhde
Vahingonkorvaus - Kiinteistön omistajan vastuu - Ankara vastuu
Diaarinumero: S94/885
Esittelypäivä: 21.11.1995
Antopäivä: 27.5.1996
Taltio: 1895

Rakennus oli perustettu rakentamisen aikana yleisesti käytetyn rakentamistavan mukaan, joka sittemmin osoittautui puutteelliseksi rakennuspaikan savikerroksen paksuuden suurten vaihtelujen vuoksi. Naapurikiinteistöllä oli tehty tärinää aiheuttavaa paalutustyötä ja rakennus oli vahingoittunut.

Kysymys paalutuksen ja vahinkojen syy-yhteydestä sekä naapurikiinteistön omistajan, urakoitsijan ja paalutuksen tehneen aliurakoitsijan vastuusta.

NaapL 9 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
VÄLITOIMI
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.5.1996
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanteet Turun raastuvanoikeudessa

Paavo, Juha, Pasi ja Lauri V kertoivat Aune Helena ja Harri Erik H Rakennustoimisto E.Y. Herhi seur. nimisen toiminimen (rakennusliike) haltijoina ja MVrakennusosakeyhtiö Jusleniusta (Juslenius Oy) vastaan ajamassaan kanteessa, että he omistivat tontin nro 4 Turun kaupungin Kähärin kaupunginosan korttelissa 12 ja sillä olevan paritalo-tyyppisen rakennuksen. Viereiselle tontille oli rakennusliike ryhtynyt rakentamaan uudisrakennusta, jonka perustustyöt oli tehnyt kesällä 1988 Juslenius Oy aliurakoitsijana. Ennen työhön ryhtymistä ei ollut toimitettu katselmusta Vjen rakennuksessa. Perustustöihin kuuluvaa paalutusta tehtäessä ja siitä johtuen oli Vjen rakennus alkanut painua toisesta päästään niin, että sokkeli oli katkennut, seiniin tullut voimakkaita halkeamia ja kellarikerroksen lattiaan painumia. Ovi- ja ikkuna-aukkoja oli vääntynyt, kaksi ikkunaa rikkoutunut sekä seinäpinnoitteita ja viemärilinjoja vaurioitunut. Koska työn teettäneen rakennusliikkeen omistajat työn teettäjänä ja Juslenius Oy työn suorittajana olivat vastuussa vahingoista, Vt vaativat Herheiltä ja Juslenius Oy:ltä korvausta rakennuksen korjauskustannuksista 368 671 markkaa korkoineen.

Asunto Oy Turun Riihipuistoa vastaan ajamassaan kanteessa Vt kertoivat, että 2.11.1988 kaupparekisteriin merkitylle asunto-osakeyhtiölle oli 11.11.1988 myönnetty lainhuuto tonttiin nro 6, joka oli 24.6.1987 ostettu perustettavan yhtiön lukuun. Asunto-osakeyhtiö oli tontin omistajana vastuussa sille rakennetun uudisrakennuksen perustustöiden Vjen rakennukselle aiheuttamista vahingoista. Tämän vuoksi Vt vaativat myös asunto-osakeyhtiön velvoittamista korvaamaan edellä mainitun vahingon.

Vastaukset

Rakennusliikkeet, Juslenius Oy ja asunto-osakeyhtiö kiistivät kanteet. Asunto-osakeyhtiö huomautti, ettei se ollut omistanut tonttia perustustöiden tekemisen aikaan.

Raastuvanoikeuden päätös 18.6.1992

Raastuvanoikeus selosti päätöksessään ensin tosiseikastoa, esitettyä näyttöä ja korjauskustannuksia.

Raastuvanoikeus totesi asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksessaan 9.11.1988 hyväksyneen sen perustajan yhtiön puolesta tekemät sopimukset ja niihin liittyneiden oikeuksien ja velvollisuuksien siten siirtyneen asuntoosakeyhtiölle.

Perusteluinaan raastuvanoikeus lausui seuraavan.

Esitetyn näytön arviointi

Jutussa kuultujen todistajien lausunnot osoittivat yhtäpitävästi, että Vjen rakennuksen vaurioitumisen suurimpana syynä oli rakennuksen perustamistapa, joka tosin oli talon rakentamisaikaan 1950-luvulla ollut yleisesti hyväksytty. Edelleen oli osoitettu, että Vjen rakennus oli perustettu savikerrokseltaan epätasaisen paksuuden omaavalle maavaraisuudelle, josta oli aiheutunut vuosien mittaan rakennuksen epätasainen painuma eli rakennuksen itäpää oli painunut länsipäätyä huomattavasti enemmän, jolloin talon sokkeliin oli syntynyt halkeamia.

Vjen rakennuksen naapurikiinteistöllä suoritetun paalutuksen aiheuttaman tärinän tai muun haitan mahdollisesta vaikutuksesta Vjen rakennukselle syntyneisiin vaurioihin raastuvanoikeus katsoi, että oikeudelle jätettyjen asiantuntijalausuntojen ja -arvioiden sekä todistajina kuultujen henkilöiden kertomusten perusteella oli katsottava selvitetyksi, ettei Vjen rakennuksen painuminen ja perustusten vaurioituminen ollut suoranaisesti johtunut naapurikiinteistöllä tehdyistä paalutustöistä. Vjen rakennuksen painumaerot talon eri päädyissä olivat liian suuret pelkästään naapurikiinteistöllä suoritetun paalutuksen vaikutuksen aiheuttamiksi, vaikkakin oli todennäköistä, että paalutustyö oli nopeuttanut halkeamien syntyä, jotka maapohjassa tapahtuneen jännitystilan takia suurella todennäköisyydellä muutenkin olisivat aikanaan syntyneet.

Todistajien kertomusten perusteella Vjen kiinteistöllä olisi ennen kaivuu- ja paalutustöiden suorittamista tullut suorittaa hyvän rakennustavan mukainen katselmus Vjen rakennuksen vaurioiden toteamiseksi. Katselmuksen suorittaminen ei tässä tapauksessa ollut perustunut kuitenkaan rakennusvalvontaviranomaisten määräyksiin tai mihinkään sellaisiin seikkoihin, jotka olisivat velvoittaneet vastaajia katselmuksen suorittamiseen, vaan sen suorittamineen oli ollut vapaaehtoista.

Oikeudellinen arviointi

Vt eivät olleet voineet varmuudella osoittaa, että heidän rakennuksensa vauriot olisivat aiheutuneet asunto-osakeyhtiön tontilla suoritetuista kaivuu- ja paalutustöistä.

Vt eivät olleet myöskään näyttäneet, että heidän rakennuksensa vauriot olisivat millään tavalla syy-yhteydessä naapurikiinteistöllä suoritettujen kaivuu- ja paalutustöiden kanssa, minkä vuoksi vahingonkorvausoikeudellista niin sanotun ankaran vastuun periaatetta ei voitu soveltaa nyt puheena olevassa tapauksessa.

Ennen Vjen naapurikiinteistöllä suoritettujen kaivuu- ja paalutustöiden aloittamista olisi Vjen kiinteistöllä tullut suorittaa asianmukainen katselmus, mutta Vt eivät olleet osoittaneet, että katselmuksen suorittamatta jättämisellä olisi ollut syy-yhteyttä Vjen rakennuksella aiheutuneisiin vaurioihin.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus hylkäsi kanteet.

Turun hovioikeuden tuomio 23.3.1994

Vt valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että koska paalutustyöt oli tehty suorittamatta katselmusta Vjen kiinteistöllä, vaikka hyvä rakennustapa olisi edellyttänyt katselmuksen suorittamista huomioon ottaen maaperä ja Vjen rakennuksen rakentamisajankohtana vallinnut rakentamiskäytäntö, ei tarkkaa tietoa rakennuksen perustusten kunnosta ennen paalutustöiden aloittamista ollut.

Vjen rakennus oli maapohjasta ja rakennustavasta johtuen kuitenkin riidatta painunut jonkin verran jo ennen kesää 1988. Talossa asuneen henkilön mukaan rakennuksessa ei ennen naapuritalon rakentamista kuitenkaan ollut ollut muita kuin hiushalkeamia. Juslenius Oy:n edustajat olivat Lauri Vn pyynnöstä 20.7.1988 tarkastaneet rakennuksen vaurioita ja sen jälkeen korjauttaneet niitä. Yhtiön työnjohtajan mukaan rakennuksessa tuolloin havaitut halkeamat olivat vielä olleet vähäiset. Rakennuksessa oli myöhemmin paalutustöiden jälkeen suhteellisen lyhyessä ajassa ilmennyt suuria rakennuksen painumisesta aiheutuneita vaurioita.

Yksiselitteisesti ei ollut voitu selvittää, mistä vauriot olivat johtuneet. Paalutustyöstä aiheutunut tärinä ja paalutus- ja maankaivuutyön vaikutukset pohjaveden korkeuteen olivat voineet aiheuttaa vauriot. Muina vahinkoja mahdollisesti aiheuttavina tekijöinä oli esitetty putkijohtokaivantojen vaikutukset pohjaveden korkeuteen, liikenteen aiheuttama tärinä ja routa. Putkikaivantoja ei kuitenkaan tuohon aikaan ollut lähistöllä rakennettu. Ajankohta ei lämpötilan eikä liikenteen osalta ollut myöskään ollut poikkeuksellinen. Näiden muiden painumista aikaansaavien tekijöiden vaikutuksesta ei ollut esitetty riittävää selvitystä. Esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden oli katsottava paalutus- ja kaivuutyön sekä vaurioiden välillä olevan syy-yhteys niin, että paalutus- ja kaivuutyöt olivat edistäneet maaperän savipohjasta ja muista syistä johtuvaa Vjen rakennuksen painumista ja siten merkittävästi myötävaikuttaneet vaurioiden syntymiseen, joskaan vauriot eivät ilmeisesti olleet johtuneet ainoastaan paalutustöistä. Vaurioiden ei voitu katsoa johtuneen siitä, että Vjen rakennus olisi rakennusaikaansa nähden ollut puutteellisesti perustettu tai muuten huolimattomasti rakennettu.

Asunto-osakeyhtiö oli yhtiökokouksessaan 9.11.1988 hyväksynyt yhtiötä sitovaksi tontin oston perustettavan yhtiön lukuun samoin kuin yhtiön perustajan sen lukuun tekemät tonttia koskevat sopimukset. Asunto-osakeyhtiö oli tontin omistajana eräistä naapuruussuhteista annetun lain 9 §:n nojalla vastuussa tontilla suoritetuista paalutustöistä Vjen rakennukselle aiheutuneista vaurioista.

Paalutustyö oli suoritettu vahvistetun paalutussuunnitelman mukaisesti. Asiassa oli kuitenkin selvitetty, että työt olisi voitu tehdä toisin ja niin, että olisi paremmin otettu huomioon vaurioitumiselle alttiin naapurirakennuksen tarpeet. Kun paalutustyö oli tehty suorittamatta katselmusta Vjen kiinteistöllä, työn suorittamistapaa harkittaessa ei ollut otettu huomioon Vjen rakennuksen alttiutta vaurioitumiselle. Juslenius Oy paalutustyön suorittajana ja rakennusliikkeen edustajat työn suorittamisen ilman katselmusta salliessaan olivat sen vuoksi tuottamuksellaan aiheuttaneet vahingon.

Koska rakennus oli korjauksen jälkeen kuitenkin tullut perustuksiltaan olennaisesti parempaan kuntoon kuin missä se oli ollut ennen paalutustyötä, korvauksena aiheutetusta vahingosta oli hovioikeuden harkinnan mukaan suoritettava vain 200 000 markkaa.

Hovioikeus velvoitti Aune ja Harri Herhin rakennusliikkeen omistajina, Juslenius Oy:n ja asunto-osakeyhtiön yhteisvastuullisesti suorittamaan Ville vahingonkorvausta 200 000 markkaa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Saarinen, Hirsikangas ja Ahnger. Esittelijä Mari Jaakkola.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Herheille, Juslenius Oy:lle ja asunto-osakeyhtiölle myönnettiin valituslupa. Valituksissa vaadittiin hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteiden hylkäämistä.

Vt vastasivat valituksiin.
VÄLITOIMI

Korkein oikeus on 21.11.1995 toimittanut katselmuksen ja suullisen käsittelyn.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.5.1996

1. Vjen talon vauriot

Turun kaupungin Kähärin kaupunginosassa korttelin 12 tontilla n:o 6 on 21. - 27.6.1988 suoritettu tontille rakennettavan Asunto Oy Turun Riihipuiston omistaman rivitalon pohjan paalutustyötä. Pian työn suorittamisen jälkeen naapuritontilla n:o 4 sijaitsevassa Vjen omistamassa 1950-luvulla rakennetussa kahden perheen omakotitalossa oli havaittu vaurioita. Rakennuksen seinissä oli ollut halkeamia, minkä johdosta tontilla n:o 6 paalutustyötä suorittaneen MV-Rakennusosakeyhtiö Jusleniuksen edustajat olivat käyneet heinäkuun 1988 lopulla Vjen pyynnöstä toteamassa halkeamat ja korjauttaneet ne Lauri Vn kanssa sovitun mukaisesti. Suurempia vaurioita oli havaittu seuraavana vuonna. Korkeimman oikeuden todistajina kuulemat rakennusmestari Antero H, rakennusinsinööri Kimmo J, diplomi-insinööri Sauli M ja diplomi-insinööri Reino H olivat kukin syksyllä 1989 paikan päällä tutustuneet Vjen talon vaurioihin ennenkuin niiden korjaustöihin ryhdyttiin 9.1.1990. Todistajien kertomuksista on pääteltävissä, että rakennuksen sokkelit olivat katkenneet itäpäädyn alueella aiheuttaen suuria halkeamia rakennuksen seiniin ja alapohjan laattaan. Osa viemäreistä oli vaurioitunut ja osa ovista ja ikkunoista vääntynyt sekä kaksi ikkunaa rikkoutunut. Suuria halkeamia on ollut varsinkin tontin n:o 6 puoleisella rakennuksen sivulla. Hiilesvuon ja Jylhän mukaan halkeamat olivat olleet puhtaita eivätkä autotallin ikkunapuitteet olleet Jylhän mukaan alkaneet halkeaman kohdalla mädäntyä. Tästä voidaan päätellä, että halkeamat ovat tuolloin olleet suhteellisen tuoreita.

2. Vaurioitumisen syyt

Esitetty näyttö

Maanpinta Vjen talon kohdalla viettää loivasti länteen. Jutussa on selvitetty, että humuskerroksen alla on 1 - 2 metriin vaihteleva kuivakuorikerros ja sen alla savikerros, jonka paksuus vaihtelee rakennuksen itäpään 1 - 1,5 metristä länsipään 3,5 - 5,5 metriin. Savikerroksen alla on moreenikerros, jonka paksuudeksi on arvioitu ainakin 1 - 2 metriä. Moreenikerroksen yläpinta on rakennuksen itäpäässä tasolla noin +8.7, rakennuksen keskellä noin +6.4 ja rakennuksen länsipäädyssä noin +3.5 - +5.2.

Todistaja Jylhän mukaan, jolta oli tilattu Vjen rakennuksen korjauksen rakennesuunnittelu ja joka oli tutustunut Vjen talon 1950-luvulla tehtyihin rakennepiirustuksiin, rakennus oli perustettu saven varaan anturaperustein. Kellarin lattia muodosti rakennuksen pohjalaatan, joka oli valettu yhteen anturoiden kanssa. Ratkaisun vaikutuksesta rakennus "kellui" anturoiden ja pohjalaatan varassa ja tarkoituksena on Jylhän mukaan ilmeisesti ollut, että rakennus painuu kokonaisuutena. Rakennuksen ulkoseinät ja väliseinätkin ovat kantavia. Sokkelissa oli rakennepiirustusten mukaan teräsvahvistus alareunassa ja yläreunassa, mutta sokkelit eivät olleet raudoitettuja kestämään epätasaisesta painumisesta johtuvia rasituksia. Omakotirakennusten sokkelit olivat 1950-luvulla useimmiten raudoittamattomia.

Asiassa annetusta valtion teknillisen tutkimuslaitoksen lausunnosta ja todistajien J., H., M., diplomi-insinööri Jouko Kalevi T., diplomi-insinööri Aarne R. ja diplomi-insinööri Kauko Kalevi K. lausunnoista on pääteltävissä, että Vjen rakennus on alla olevan savikerroksen paksuuden vaihtelujen johdosta painunut epätasaisesti. Siitä on aiheutunut jännityksiä ja hiushalkeamia rakennuksen betonirakenteisiin. Painumisen jatkuessa halkeamat olisivat todennäköisesti kasvaneet, joskin hitaasti. Rakennus olisi näin joka tapauksessa myöhemmin vaurioitunut.

Selvitettäessä syytä rakennuksen edellä kuvattuun suhteellisen nopeaan vaurioitumiseen valtion teknillisen tutkimuskeskuksen lausunnossa ja edellä mainittujen todistajien lausunnoissa on viitattu mahdollisina nopeuttavina tekijöinä putkikaivantojen aiheuttamaan pohjaveden pinnan tavallista nopeampaan alentumiseen, liikenteen aiheuttamaan tärinään, roudan tunkeutumiseen perustusten alle rakennuksen päädyissä ja tontilla n:o 6 suoritetun paalutustyön aiheuttamaan tärinään. Näyttöä kolmen ensiksi mainitun tekijän vaikutuksesta ei kuitenkaan ole esitetty. Näin ollen jää ratkaistavaksi, ovatko Vjen talon vauriot johtuneet paalutuksesta.

Paalutuksessa suurin tärinä aiheutuu loppulyönneistä. Todistaja T.n mukaan tärinävaikutus etenee maassa sylinteripintana periaatteessa äärettömiin, mutta pienenee pinta-alan kasvaessa ja energian intensiteetin vähetessä. Käytännössä tärinävaikutus teräsbetonipaaluja käytettäessä on harvoin merkityksellinen 30 metriä etäämpänä paalun lyöntikohdasta. Todistaja M. mukaan nyrkkisääntönä on, että paalutus aiheuttaa huomattavan ympäristöriskin paalun pituuden verran sivulle, mutta voi aiheuttaa pitemmällekin, jos kysymyksessä on tärinäherkkä ympäristö. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen lausunnon mukaan rakennukseen kohdistuvia suurimpia sallittuja heilahdusnopeuden arvoja mittausjärjestelmä DIN 4150 mukaan ovat halkeilleiden rakennusten ja tiilirakennusten osalta 5 millimetriä sekunnissa ja hyväkuntoisten vauriottomien rakennusten osalta 10 millimetriä sekunnissa. Vjen talo on ollut noin 13 metrin etäisyydellä lähimmän paalun lyöntikohdasta. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen laskelman mukaan Vjen rakennuksen kohtaava resultoiva heilahdusnopeus olisi nyt kysymyksessä olevassa paalutuskohteessa enintään noin 9 millimetriä sekunnissa. Tutkimuskeskus on pitänyt mahdollisena, että paalutuksesta aiheutuva tärinä on voinut nopeuttaa sellaisten halkeamien syntyä, jotka jännitystilan takia suurella todennäköisyydellä muutenkin olisivat aikanaan syntyneet, mutta ainoana vaurioiden aiheuttajana Vjen talon naapuritontilla suoritettua paalutustyötä ei voida pitää.

Todistajista K., R., J., H. ja M. ovat arvioineet varsin yhdenmukaisella tavalla vaurioiden syntytapaa. K. mukaan perussyynä on ollut se, että rakennus on perustettu maavaraisena kokoonpuristuvan savikerroksen varaan, jonka vahvuus muuttui huomattavasti rakennuksen alla. Kun länsipääty painui ja itäpääty, joka oli ohuemman savikerroksen päällä, painui vähemmän, rakennuksen runko katkesi ja suuri osa rakennuksen kuormista siirtyi katkeaman kohdalle. Paalutus on voinut nopeuttaa ja tehdä havaittavammaksi betonirakenteissa jo aikaisemmin olleita halkeamia. R. mukaan perussyynä on ollut rakennuksen epätasainen painuminen paksuudeltaan vaihtelevalla savikerroksella. Sikäli kuin paalutuksen vaikutus ulottui rakennukseen se on voinut aiheuttaa sellaisia halkeamia, jotka joka tapauksessa olisivat syntyneet myöhemmin. J- mukaan talossa voitiin olettaa olleen halkeamia perustamistavasta johtuen jo ennen paalutustyötä, mutta paalutuksen aiheuttaman tärinän johdosta osa halkeamista repesi totaalisesti. H. mukaan talon epätasaisesta painumisesta aiheutui rakennukseen jännityksiä, jotka ilmenivät halkeamina, mutta H. piti todennäköisenä, että halkeamat olisivat joka tapauksessa tulleet vastaan ennen pitkää. M. mukaan paalutus oli todennäköisesti laukaissut rakennuksen painumisesta 30 vuoden aikana aiheutuneita jännityksiä. Pienempää paalutyyppiä käytettäessä jännitykset eivät olisi ehkä lauenneet.

Korkeimman oikeuden kanta

Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, että perussyynä Vjen talon vaurioihin ovat rakennuksen epätasaisesta painumisesta ennenkaikkea betonirakenteisiin aiheutuneet jännitykset ja halkeamat. Tämä on puolestaan johtunut rakennuksen perustamistavasta, joka tosin on ollut silloisen yleisen rakentamistavan mukainen mutta rakennuspaikan savikerroksen paksuuden suurten vaihtelujen vuoksi kuitenkin puutteellinen. Painumisen jatkuessa korjaustarvetta aiheuttavia vaurioita olisi joka tapauksessa syntynyt. Tontilla n:o 6 suoritettu paalutustyö on kuitenkin nopeuttanut vaurioiden syntyä laukaistessaan jännityksiä, mikä on johtanut rakennuksen kuormien uudelleen jakautumiseen perustukselle.

3. Vastuu Vjen talon vaurioitumisesta

a. Vastuun perusteet

Riskin rakennuksen vahingoittumisesta kantaa lähtökohtaisesti rakennuksen omistaja itse. Toisen kannettavaksi korvausvastuu vahingoista voidaan sälyttää vain, jos siihen on erityinen peruste.

Naapuruussuhteissa riski rakennuksen vahingoittumisesta voi siirtyä naapurille eri perustein. Tällaisen perusteen voivat muodostaa muun muassa tietyt maaperään kohdistuvat toimenpiteet, jotka aiheuttavat vaaraa naapurialueella sijaitsevalle rakennukselle. Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 9 §:ssä kielletään kaivamasta tai kuormittamasta maata niin, että toisen maalla oleva rakennus kadottaa tukensa. Säännöksessä jatketaan, että joka kaivaa maata tai kuormittaa sitä niin, että toisen maalla oleva rakennus muulla tavalla vahingoittuu, korvatkoon vahingon, mikäli se ei ole johtunut siitä, että rakennus oli puutteellisesti perustettu tahi muuten huolimattomasti rakennettu. Säännöksestä ilmenevää periaatetta voidaan soveltaa muun muassa tapaukseen, jossa rakennus vaurioituu naapurialueella suoritetusta paalutuksesta johtuvan tärinän vuoksi. Säännöksen edellyttämä korvausvastuu on tuottamuksesta riippumaton, mutta korvausvastuu voi sulkeutua pois muun muassa sillä perusteella, että rakennus on ollut puutteellisesti perustettu. Jos taas vaurioitumiseen ovat myötävaikuttaneet sekä naapurialueella suoritetut toimenpiteet että rakennuksen puutteellinen perustaminen, on kuitenkin luontevaa tulkita säännöstä yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan siten, että tämä johtaa korvauksen rajoittamiseen.

Paalutustyötä suoritettaessa työn suorittaja samoinkuin se, jonka toimeksiannosta työtä suoritetaan, voivat joutua korvausvastuuseen naapurikiinteistöllä olevan rakennuksen vahingoittumisen johdosta tuottamuksensa perusteella. Tässä tapauksessa toimeksiantajana on ollut pääurakoitsija Rakennustoimisto E.Y. Herhi seur. ja työn suorittajana MV-Rakennusosakeyhtiö Juslenius. Tuottamus voi ilmetä työn suunnittelussa, järjestelyssä, suorittamisessa tai valvonnassa tapahtuneena laiminlyöntinä.

b. Asunto Oy Turun Riihipuiston vastuu

Perussyynä Vjen talon vaurioihin on edellä esitetyn mukaisesti rakennuksen maapohjaan nähden puutteellinen perustamistapa. Siltä osin kuin se on ollut vahinkojen syynä vahingoista vastaavat Vt itse. Asunto Oy Turun Riihipuiston tontilla n:o 6 suoritettu paalutus on kuitenkin myötävaikuttanut vahinkojen syntyyn nopeuttamalla rakennuksen vaurioitumista. Tämän vuoksi asuntoosakeyhtiö on sanotun tontin omistajana ja Vjen naapurina tuottamuksesta riippumattomassa osavastuussa Vjen talolle aiheutuneista vahingoista, koska paalutustyötä on suoritettu asunto-osakeyhtiön omistamalla kiinteistöllä.

c. Rakennustoimisto E.Y. Herhin omistajien ja MV-Rakennusosakeyhtiö Jusleniuksen vastuu

Voimassa olleet määräykset ja ohjeet

Rakennustoimisto E.Y. Herhin omistajien ja MV-Rakennusosakeyhtiö Jusleniuksen osalta voidaan todeta, että paalutustyötä suoritettaessa voimassa olleiden Suomen rakentamismääräyskokoelman pohjarakennusta koskevien määräysten mukaan tuli pohjatutkimuksilla tarvittaessa selvittää myös tulevan rakennuskohteen läheisyydessä sijaitsevien rakennusten ja rakenteiden perustuksien sijainti, laatu ja kunto. Pohjarakennustyö oli suoritettava ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti siten, ettei työ missään vaiheessa aiheuta vahinkoa tai kohtuutonta haittaa rakennuksille tai muille rakenteille, jotka sijaitsevat pohjarakennustyön vaikutusalueella. Tuolloin voimassa olleiden lyöntipaalutusohjeiden mukaan, mikäli rakennuspaikan läheisyydessä on vaurioitumiselle alttiita rakennuksia ym. rakenteita, on niiden kunto selvitettävä ennen paalutustyön aloitusta pidettävällä katselmuksella. Näiden määräysten ja ohjeiden sisällöstä voidaan päätellä, että niiden tavoitteena on ollut kiinnittää ennenkaikkea edellä mainittujen töiden suorittajien huomiota ympäristössä oleville rakennuksille aiheutuvia vahinkoja ehkäisevien toimenpiteiden tärkeyteen ennen pohjarakennus- ja paalutustöihin ryhtymistä.

Todistajien lausunnot

Todistaja Törnqvistin mukaan Vjen rakennus sijaitsi sillä tavoin paalutuksen vaikutusalueella, että katselmus olisi tullut ennen paalutusta suorittaa. Kokenut suunnittelija ja urakoitsija olisi voinut katselmuksessa todeta, että Vjen rakennus oli vanha ja suhteellisen helposti vaurioituva ja mahdollisesti jo aikaisemmin vaurioitunutkin.

Todistaja M.n mukaan paalutussuunnitelmassa ei ollut sinänsä puutteita, mutta siitä puuttuivat ohjeet paalutuksesta ympäristölle aiheutuvien riskien välttämiseksi ja ohjeet katselmuksen suorittamisesta ympäristössä olevissa rakennuksissa. M. itse olisi suunnitelman tekijänä maininnut näistä seikoista, koska ympäristössä oli painumaherkkiä maavaraisia rakennuksia. Urakoitsijan tuli tehdä paalutus hyväksytyn paalutussuunnitelman mukaan. Normaalisti pientalojen osalta käytetään teräsbetonisia tukipaaluja läpimitaltaan 25 x 25 tai teräsputkipaaluja. Teräspaalu valitaan yleensä, kun tila on ahdas tai ympäristö herkkä. Teräspaalun tärinävaikutus on pääsääntöisesti pienempi kuin teräsbetonipaalun, koska paalutyyppi on jäykempi ja pienempi ja lyödään pienemmällä järkäleellä. Sekä Vjen talon että kahden muun kiinteistön osalta olisi tullut suorittaa ennen paalutusta katselmus, jolloin olisi voitu havaita, että Vjen rakennus oli perustettu maavaraisena ja että näkyvissä oli hiushalkeamia. Tällöin olisi voitu harkita käytettävää paalutyyppiä. Paalutustyö oli tehty sovitulla tavalla eikä itse paalutustyössä ollut tehty virhettä.

Todistaja R.n mukaan paalutussuunnitelman tai paalutustyön osalta ei ollut huomautettavaa. Kohteessa ei ollut syytä poiketa normaalista menettelystä eli teräsbetonipaalujen käytöstä teräspaalujen asemasta. Teräspaaluja käytetään, kun kysymys on erittäin suurista kuormista tai ahtaista paikoista tai paalutusta suoritetaan lähellä, noin 1 - 2 metrin etäisyydellä naapurin rakennuksesta. Katselmuksessa on kysymys rakenteiden silmämääräisestä tarkastamisesta ennen paalutusta ja sen jälkeen mahdollisten vaurioiden syiden selvittämiseksi. Tässä tapauksessa tavanomaisesta menettelystä ei ollut poikettu sen enempää menettelytavan kuin etäisyydenkään osalta. Paalutuspöytäkirjan mukaan urakoitsija oli tehnyt paalutuksen hyväksytyn paalutussuunnitelman ja määräysten mukaisesti.

Todistaja K.n mukaan teräspaaluja oli kahta tyyppiä, päästä avoimia ja suljettuja. Jälkimmäisiä käytettäessä tärinävaikutus on sama kuin teräsbetonipaaluilla. Tärinävaikutuksen kannalta saattaa sensijaan olla merkitystä sillä, käytetäänkö avoimia teräspaaluja vai teräsbetonipaaluja. Kun tässä tapauksessa otetaan huomioon pohjasuhteet, ei ero teräspaalun ja teräsbetonipaalun käytön välillä ollut olennainen.

Todistaja diplomi-insinööri Simo M.n mukaan teräsbetonipaalu vaikutti tässä tapauksessa turhan järeältä. Näiden paalujen käytössä oli syytä olla varovainen.

Korkeimman oikeuden kanta

Urakoitsija Rakennustoimisto E.Y. Herhi ja aliurakoitsija MV-Rakennusosakeyhtiö Juslenius ovat edellinen rakennus- ja jälkimmäinen maanrakennusalalla toimivia liikeyrityksiä. Vaikka hyväksyttyyn paalutussuunnitelmaan ei sisältynyt ympäristössä olevien rakennusten suojelua tai katselmusta koskevia ohjeita, yritysten olisi tullut havaita, että ympäristössä on suhteellisen vanhoja saviperäiselle maalle perustettuja rakennuksia, joita paalutuksesta johtuva tärinä saattaa vaurioittaa, ja ryhtyä toimiin katselmuksen suorittamiseksi noissa rakennuksissa, muun muassa Vjen talossa. Katselmuksessa olisi voitu tehdä havaintoja perustusten ja seinärakenteiden kunnosta ja harkita, onko paalutussuunnitelmaa aiheellista tarkistaa ennen työhön ryhtymistä. Tämän Rakennustoimisto E.Y. Herhi ja MV-Rakennusosakeyhtiö Juslenius ovat laiminlyöneet. Sen vuoksi ne ovat osavastuussa Vjen rakennukselle paalutuksen aiheuttamasta tärinästä johtuneista vahingoista.

4. Vahingonkorvauksen määrä

Vt ovat vaatineet Herheiltä ja MV-Rakennusosakeyhtiö Jusleniukselta sekä Asunto Oy Turun Riihipuistolta korvauksena rakennuksen korjauskustannuksista 368 671 markkaa korkoineen. Olennainen osa korjauskustannuksista muodostuu Vjen talon perustan paalutuskustannuksista. Paalutettua perustaa tässä talossa ei aikaisemmin ole ollut. Näin ollen näissä kustannuksissa on huomattavalta osalta kysymys sellaisista perusparannuskustannuksista, jotka jäävät rakennuksen omistajan itsensä vastattaviksi. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, että perussyynä Vjen talon vaurioitumiseen on ollut rakennuksen maapohjaan nähden puutteellisesta perustamistavasta johtunut epätasainen painuminen, Korkein oikeus arvioi Asunto Oy Turun Riihipuiston sekä Rakennustoimisto E.Y. Herhin ja MV-Rakennusosakeyhtiö Jusleniuksen yhteisvastuullisesti vastattavan vahingonkorvauksen määräksi 80 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Aune Helena ja Harri Erik Herhin, MV-rakennusosakeyhtiö Jusleniuksen ja Asunto Oy Turun Riihipuiston on yhteisvastuullisesti suoritettava Paavo, Juha, Pasi, Lauri ja Heli Vlle vahingonkorvauksena hovioikeuden tuomitseman määrän asemesta 80 000 markkaa hovioikeuden tuomitsemine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Krook, Wirilander ja Pellinen. Esittelijä Iiro Liukkonen (mietintö).

Esittelijän mietintö

Nuorempi oikeussihteeri Liukkonen, jonka mietintö vastasi muuten Korkeimman oikeuden ratkaisua, lausui korvattavan vahingon määrästä:

Vaurioiden korjauksena on ollut rakennuksen murtuneen perustuksensa päällä ilmeisesti muuten jatkuvalta painumiselta välttymiseksi tarpeen paalutuksella vahvistaa perustukset. Tähän nähden hovioikeuden tuomitsemia 200 000 markkaa kaikkiaan korvaukseksi vaadituista 368 671 markasta lienee pidettävä Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluissa todettu syy-yhteyden osittaisuus ja rakennuksen tuleminen korjauksen jälkeen parempaan kuntoon huomioon ottaenkin oikeana korvausmääränä.

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei näin ollen muutettane.