KSE reklamointiaika 1v konsultin vahingoista?

Kantajan rakennuttamissa kylpyhuoneissa oli virheitä, jonka johdosta ne rakennettiin uudelleen. Alkuperäinen urakoitsija meni konkurssiin. Kantaja väitti vastaaja valvojan laiminlyöneen valvontatehtäviään. Riidassa oli kysymys siitä, oliko tilaaja reklamoinut valvojan valvontavirheistä 1 vuoden kuluessa kun virheet olivat tulleet ilmi tilaajalle. Vai oliko valvoja menetellyt törkeän huolimattomasta valvontatehtäviä suorittaessaan, jolloin vastuuaika olisikin 10 vuotta toimeksiannon päättymisestä.

KSE 1995 3.2.9 mukaan
"Tilaajan on ilmoitettava korvausvaatimuksensa perusteiltaan yksilöityinä viipymättä ja viimeistään yhden vuoden kuluessa siitä lukien, kun on ilmennyt, että virhe on konsultin tekemä uhalla, että tilaaja menettää oikeutensa korvaukseen. Lopullinen korvausvaatimus on esitettävä kirjallisena yhden vuoden kuluessa kohdassa 3.2.5 mainitun konsultin vastuuajan päättymisestä. Muussa tapauksessa tilaaja menettää oikeutensa korvaukseen."

Tässä on siis kysymys tilaajan reklamaatioajasta kun tilaaja havaitsee virheen. Siitä on reklamoitava viipymättä tai viimeistään vuoden kuluessa yksilöidysti. Reklamaatiossa eli virheilmoituksessa on yksilöitävä, mikä virhe on. Lopullinen vaatimus on esitettävä KSE 1995 mukaan 3.2.5 kohdan vastuuajan päättymisestä eli 1 vuosi valmistumisesta (HUOM. KSE 2013 mukaan 3.2.6:ssa 2 vuotta kohteen vastaanottamisesta).

Alla olevassa tapauksessa KSE 1995 3.2.9, 1 momentin mukaan tilaajan on ilmoitettava korvausvaatimuksensa perusteiltaan yksilöitynä viipymättä ja viimeistään yhden vuoden kuluessa siitä lukien, kun on ilmennyt, että virhe on konsultin tekemä uhalla, että tilaaja menettää oikeutensa korvaukseen.

Käräjäoikeuden mukaan:
Käräjäoikeus katsoo, että kantajalla on ollut varsin runsaasti tietoa kohteen kylpyhuoneisiin liittyvistä laatuongelmista jo vuodenvaihteesta 2011 - 2012 lähtien. Kantaja ei ole tehnyt yksilöityä reklamaatiota asiassa, vaan esittänyt eriasteista tyytymättömyyttä projektin onnistumisesta. Epätäsmälliset tyytymättömyyden ilmoitukset eivät kuitenkaan voi täyttää reklamaatiolta edellytettävää "perusteiltaan yksilöityä" vaatimusedellytystä, johon vastaaja olisi osaltaan voinut täsmällisesti ja yksilöidysti vastata ja mahdollisesti ottaa kantaa sen sisältöön ja esittää väitteitä vastuunjakautumisista. Muun ohella tästä syystä vastaaja on perustellusti voinut olla epätietoinen siitä, että Tixxxon tyytymättömyys ja korvausvaatimukset kohdistuvat vain vastaajaan eikä esimerkiksi urakoitsijoihin, joiden vastuulla vastaaja taas on katsonut laatuongelmien olevan.

Käräjäoikeuden mukaan vastaanottotarkastuksissa 21.11.2011, 17.1.2012 ja 3.2.2012 oli havaittu merkittäviä rakennusteknisiä puutteita LVIS-asioissa.
Vastaanottotarkastuksen merkitys rakennusurakoissa on tärkeä ja se on merkittävä vaihe, jossa urakan virheet selvitetään, vastuut kohdennetaan ja sovitaan virheiden korjaamisesta. Mikäli kantaja olisi katsonut
vastaajan olevan virheistä vastuussa, niin hänen olisi tullut reklamoida niistä viipymättä sekä perusteiltaan yksilöidysti viimeistään vuoden kuluessa ensimmäisestä vastaanottotarkastuksesta eli 20.11.2012.
Näyttämättä on jäänyt, että kantaja olisi näin menetellyt ja tästä syystä käräjäoikeus katsoo kantajan menettäneen oikeutensa esittää kanteessa yksilöityjä vaatimuksia vastaajaa kohtaan.

Hovioikeuden mukaan korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2016:69 ja 2008:8 ilmenevän oikeuskäytännön mukaan reklamaation tulisi olla sisällöltään sellainen, että myyjä kykenee arvioimaan mahdollisen virhevastuunsa perusteen ja tekemään tilanteen edellyttämät toimenpiteet. Tapauskohtaiset olosuhteet, kuten havaittujen virheiden laatu ja laajuus sekä myyjän mahdollinen tietoisuus virheestä, vaikuttavat sen arvioimiseen, kuinka nopeasti havaittu virhe ja sen taloudellinen merkitys on kohtuudella selvitettävä ja ilmoitettava myyjälle.

Törkeä huolimattomuus

Hovioikeus totesi:

"KSE ehtojen kohdan 3.2.5 mukaan konsultin vastuu on voimassa, kunnes hänen suorittamansa tehtävän perusteella toteutettu työ on hyväksytty työn suorittajan takuuajan vakuuden vapauttavan tai sitä vastaavan tarkastuksen perusteella. Ellei tällaista takuuaikaa ole määrätty, vastuu päättyy yhden vuoden kuluttua suunnittelukohteen valmistumisesta. Konsultti vastaa kuitenkin edellisessä kappaleessa mainitun ajan jälkeenkin sellaisista vioista ja puutteista, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen konsultin tahallisesta tai törkeästä laiminlyönnistä tai täyttämättä jääneestä suorituksesta ja joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita ennen edellä mainitun vastuuajan päättymistä. Tästäkin vastuusta konsultti on vapaa, kun kymmenen vuotta on kulunut toimeksiannon päättymisestä, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluttua kohteen valmistumisesta.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että törkeä huolimattomuus on kysymyksessä silloin, kun menettely on lähellä tahallisuutta tai saa aikaan epäilyksiä tahallisuudesta. Törkeän huolimattomuuden suuntaan viittaavat esimerkiksi velallisen toiminnan selkeä piittaamattomuus tai mittavien vahinkojen välttämiseksi tarvittavien varmistustoimien laiminlyönti. Jos vahingonkärsijä on itse suhtautunut jossain määrin piittaamattomasti riskien minimointiin, arviointi kallistuu toiseen suuntaan (Mika Hemmo: Sopimusoikeus II, 2011, s. 288- 289). Törkeää tuottamusta on arvioitu myös sen mukaan, onko sopijapuoli poikennut olennaisesti siitä huolellisuudesta, jota häneltä edellytetään, tai onko sopijapuoli menetellyt ilmeisen piittaamattomasti. Myös menettelystä aiheutuneilla seurauksilla voi olla merkitystä arvioitaessa tuottamuksen astetta. Sitä huolellisempaa menettelyä voidaan vaatia, mitä suurempia riskejä menettelyyn liittyy (Helena Haapio - Ritva Sipilä: Sopimusten ja häiriötilanteiden hallinta rakennusprojekteissa, 2013, s. 123-124).

Todistustaakan osalta oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että todistustaakka törkeästä tuottamuksesta eli siitä, ettei reklamaatiota ole tarvinnut tehdä, on sillä osapuolella, joka on velvollinen näyttämään reklamaation, eli reklamaation tekijällä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suorituksen saajan on aina syytä reklamoida suoritusvirheestä (Ari Saarnilehto: Velvollisuudesta rekla­ moida, LM 2010/1, s. 12).

Tässä asiassa todistustaakka siitä, että rakennuskohteen märkätilojen valvontaa koskeva L.n laiminlyönti on ollut törkeä, on edellä lausutun mukaisesti Tixxxtolla. Tixxxto ei ole kuitenkaan valituksessaan tarkemmin selvittänyt, millä perusteella hän on katsonut L.n menettelyn olleen törkeän huolimatonta. Hän on lausunut, että L. oli laiminlyönyt valvojan tehtävänsä kokonaisuudessaan märkätilojen osalta, mutta ei ole esittänyt, mihin tämä väite perustuu. Vaikka L.lle ei reklamaation vastaanottajana voida asettaa todistustaakkaa siitä, että se ei ole menetellyt törkeän huolimattomasti, se on kuitenkin esittänyt kirjallisena todisteena tuntilistauksen (V4) tekemistään valvontakäynneistä ja muista toimenpiteistä rakennuskohteessa. Tuntilistauksen merkinnöistä ei voida tehdä päätelmiä valvonnan asianmukaisesta suorittamisesta tai mihin valvonta on kulloinkin kohdistunut, mutta joka tapauksessa lukuisat valvontakäynnit osoittavat L.n hoitaneen rakennuskohteen valvontaa.

Edellä kerrottu huomioon ottaen Tixxxto ei ole näyttänyt, että L.n valvontakäynnit eivät olleet lainkaan kohdistuneet rakennuskohteen märkätiloihin siten, että L. olisi laiminlyönyt märkätilojen valvonnan kokonaan ja olisi siten menetellyt törkeän huolimattomasti. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus tekee tältä osin samaan lopputulokseen johtavan johtopäätöksen kuin käräjäoikeus.

Aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiselle ei ole."






Turun hovioikeus Tuomio Nro 139

Antopäivä 21.2.2018

Diaarinumero
S 17/157


Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Pirkanmaan käräjäoikeus 2.12.2016 nro 37089 (liitteenä)


Asia Valittaja Vastapuoli

Palvelussopimusta koskeva riita S. Tixxxto
Insinööritoimisto L. Oy


Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus
Tixxxto on vaatinut, että käräjäoikeuden välituomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen asian käsittelyn jatkamiseksi. Toissijaisesti Tixxxto on vaatinut, että hänet vapautetaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta Insinööritoimisto L. Oy:lle (jäljempänä myös L.). Vielä Tixxxto on vaatinut, että L. velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

Tixxxto on toistanut käräjäoikeuden tuomion sivuilta 2-5 ilmenevät perusteensa. Lisäksi Tixxxto on perusteinaan lausunut, että L.n menettely oli ollut törkeän huolimatonta, joten yhtiön vastuu jatkuu KSE ehtojen 3.2.5 kohdan nojalla 10 vuoden ajan toimeksiannon päättymisestä. Käräjäoikeus on tulkinnut L.n vastausta 16.12.2013 virheellisesti. Hän oli voinut mainitun vastauksen perusteella luottaa siihen, että hänen korvausvaatimustaan ryhdytään käsittelemään vakuutusyhtiössä ja että L. edellyttää häneltä lisäselvityksiä. Oikeudenkäyntikulujen osalta hänellä oli ollut peruste riitauttaa L.n väite reklamaation myöhästymisestä. Näin ollen hänet on vapautettava velvollisuudesta korvata L.n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa siinäkin tapauksessa, ettei käräjäoikeuden välituomiota kumota.

Vastaus

Insinööritoimisto L. Oy on vaatinut, että valitus hylätään ja Tixxxto velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.


Perusteinaan L. on viitannut siihen, mitä sen esittämäksi on merkitty käräjäoikeuden välituomion sivuille 5 - 9 ja mitä välituomion sivuille 10 - 14 on merkitty välituomion perusteluiksi. Tixxxon valituksessaan esittämistä seikoista L. on lausunut lisäperusteinaan seuraavaa.

Tixxxon velvollisuus on näyttää, että hän on reklamoinut oikeassa ajassa ja että reklamaatio on ollut sisällöltään sellainen kuin KSE ehdot edellyttävät. L.lla ei ole ollut aihetta tehdä reklamaatiota koskevaa väitettä aikaisemmin, koska ongelmat rakennusurakassa olivat aiheutuneet Tixxxon itse valitsemista huonoista rakennusurakoitsijoista ja näiden tekemistä virheistä ja koska L. oli koko rakennusajan ilmoittanut Tixxxolle rakennustyömaalla ilmenneistä ongelmista. Syystalvella 2013 oli vielä neuvoteltu sovinnosta. L. ei ollut toiminut huolimattomasti.

Käräjäoikeus on ratkaissut asian myös oikeudenkäyntikulujen osalta oikein. Tixxxto oli viimeistään marraskuusta 2011 alkaen tiennyt rakennusurakoitsijan tekemästä ala-arvoisesta työstä, joten hänellä ei ole ollut perusteltua aihetta riitauttaa L.n väitettä siitä, että reklamaatio on tehty yleisten sopimusehtojen mukaan myöhässä.

Hovioikeuden ratkaisu


Perustelut


Kysymyksenasettelu

Kysymys on siitä, onko Tixxxto reklamoinut KSE ehtojen kohdissa 3.2.4 ja 3.2.9 edellytetyllä tavalla L.lle yhden vuoden määräajassa siitä, kun on katsottava hänelle ilmenneen, että virhe oli ollut L.n tekemä. Jos näin ei ole, asiassa on vielä kysymys siitä, onko L. menetellyt törkeän huolimattomasti niin, että se olisi KSE ehtojen kohdan 3.2.5 nojalla korvausvastuussa vielä sanotun vuoden määräajan jälkeenkin.

Reklamaatio

Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2016:69 ja 2008:8 ilmenevän oikeuskäytännön mukaan reklamaation tulisi olla sisällöltään sellainen, että myyjä kykenee arvioimaan mahdollisen virhevastuunsa perusteen ja tekemään tilanteen edellyttämät toimenpiteet. Tapauskohtaiset olosuhteet, kuten havaittujen virheiden laatu ja laajuus sekä myyjän mahdollinen tietoisuus virheestä, vaikuttavat sen arvioimiseen, kuinka nopeasti havaittu virhe ja sen taloudellinen merkitys on kohtuudella selvitettävä ja ilmoitettava myyjälle.

Asiassa on riidatonta, että asianosaiset olivat sopineet, että heidän välisessä sopimussuhteessaan noudatetaan KSE ehtoja. Näiden ehtojen kohdan 3.2.9 sisältö ilmenee käräjäoikeuden tuomion sivulta 11. Kohdan 3.2.4 mukaan havaittuaan syntymässä olevan tai syntyneen vahingon tilaajan on välittömästi ja todistettavasti ilmoitettava siitä konsultille enempien vahinkojen välttämiseksi.

KSE ehtojen kohdan 3.2.9 mukaisesti Tixxxon reklamaatioaika on alkanut siitä, kun hänelle on tilaajana ilmennyt se, että hänen havaitsemansa virhe on konsultin eli L.n tekemä. Tällaisen virheen havaittuaan hänen on myös pitänyt ymmärtää, että kysymyksessä on sellainen virhe, joka lähtökohtaisesti aiheuttaa L.lle korvausvastuun.

Tixxxto oli saanut 21.12.2011 suoritetun vastaanottotarkastuksen pöytäkirjan liitteineen (todiste V5) ja sen sisältämät tiedot rakennuskohteen kylpyhuoneiden puutteellisuuksista ja virheistä. Kohteessa oli suoritettu vielä 17.1.2012 ja 3.2.2012 kaksi vastaanottotarkastuksen jälkitarkastusta, joissa oli niistä laadittujen pöytäkirjojen (V6 ja V7) mukaan havaittu edelleen samankaltaisia virheitä ja puutteita. Tarkastuspöytäkirjan 14.3.2012 (V8) mukaan Tixxxonkin omistamissa huoneistoissa A5 ja A6 oli havaittu monia virheitä ja puutteita. Lisäksi Tixxxto oli saanut tiedokseen osakkeenomistajilta ja muilta tahoilta lukuisia virheisiin liittyviä sähköpostiviestejä (Vl ja V9) 3.11.2011-2.5.2012. Edellä mainittujen kirjallisten todisteiden perusteella on selvitetty, että Tixxxto oli 2.5.2012 mennessä tiennyt, että rakennuskohteessa oli lukuisia, monenlaisia ja merkittäviä virheitä.

Tixxxto oli 27.3.2012 lähettänyt L.n edustajalle sähköpostiviestin (todiste V2), jossa hän oli muun ohella todennut, että "Projekti on huonosti tehty erityisesti LVI osalta, huonosti valvottuja vielä huonommin informoitu rakennuttajalle".Viestistä käy ilmi, että Tixxxto oli katsonut, että ainakin osasyynä siihen, että rakennuskohteessa oli ilmennyt virheitä, oli ollut kohteen huono valvonta. Tämän jälkeen osapuolet olivat sopineet rakennuttamissopimuksen irtisanomisesta 9.5.2012 (V3). Irtisanomisen perusteella Tixxxolla on viimeistään 9.5.2012 ollut käsitys, että virheiden syynä oli ollut virhe L.n suorituksessa. Myös Tixxxon valituksessaan lausuma siitä, että tieto L.n laiminlyönnin laajuudesta ja sen törkeysasteesta oli tullut hänelle vasta reklamaation 14.2.2013 (Kl 0) välityksellä, osoittaa hänen tienneen L.n tekemästä virheestä jo viimeksi mainittua ajankohtaa aiemmin ja että tuolloin hänelle oli selvinnyt enää vain virheen laajuus ja vakavuus.

Edellä lausutun perusteella Tixxxto ei ollut reklamoinut virheestä L.lle KSE ehtojen kohdan 3.2.9 mukaisesti yhden vuoden kuluessa siitä, kun hänelle oli ilmennyt, että virhe oli konsultin tekemä. Näin ollen hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion sivuilta 11-13 ilmenevänjohtopäätöksen siitä, että Tixxxto on menettänyt oikeutensa esittää yksilöityjä vaatimuksia L.a kohtaan.

Törkeä huolimattomuus

KSE ehtojen kohdan 3.2.5 mukaan konsultin vastuu on voimassa, kunnes hänen suorittamansa tehtävän perusteella toteutettu työ on hyväksytty työn suorittajan takuuajan vakuuden vapauttavan tai sitä vastaavan tarkastuksen perusteella. Ellei tällaista takuuaikaa ole määrätty, vastuu päättyy yhden vuoden kuluttua suunnittelukohteen valmistumisesta. Konsultti vastaa kuitenkin edellisessä kappaleessa mainitun ajan jälkeenkin sellaisista vioista ja puutteista, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen konsultin tahallisesta tai törkeästä laiminlyönnistä tai täyttämättä jääneestä suorituksesta ja joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita ennen edellä mainitun vastuuajan päättymistä. Tästäkin vastuusta konsultti on vapaa, kun kymmenen vuotta on kulunut toimeksiannon päättymisestä, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluttua kohteen valmistumisesta.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että törkeä huolimattomuus on kysymyksessä silloin, kun menettely on lähellä tahallisuutta tai saa aikaan epäilyksiä tahallisuudesta. Törkeän huolimattomuuden suuntaan viittaavat esimerkiksi velallisen toiminnan selkeä piittaamattomuus tai mittavien vahinkojen välttämiseksi tarvittavien varmistustoimien laiminlyönti. Jos vahingonkärsijä on itse suhtautunut jossain määrin piittaamattomasti riskien minimointiin, arviointi kallistuu toiseen suuntaan (Mika Hemmo: Sopimusoikeus II, 2011, s. 288- 289). Törkeää tuottamusta on arvioitu myös sen mukaan, onko sopijapuoli poikennut olennaisesti siitä huolellisuudesta, jota häneltä edellytetään, tai onko sopijapuoli menetellyt ilmeisen piittaamattomasti. Myös menettelystä aiheutuneilla seurauksilla voi olla merkitystä arvioitaessa tuottamuksen astetta. Sitä huolellisempaa menettelyä voidaan vaatia, mitä suurempia riskejä menettelyyn liittyy (Helena Haapio - Ritva Sipilä: Sopimusten ja häiriötilanteiden hallinta rakennusprojekteissa, 2013, s. 123-124).

Todistustaakan osalta oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että todistustaakka törkeästä tuottamuksesta eli siitä, ettei reklamaatiota ole tarvinnut tehdä, on sillä osapuolella, joka on velvollinen näyttämään reklamaation, eli reklamaation tekijällä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suorituksen saajan on aina syytä reklamoida suoritusvirheestä (Ari Saarnilehto: Velvollisuudesta rekla­ moida, LM 2010/1, s. 12).

Tässä asiassa todistustaakka siitä, että rakennuskohteen märkätilojen valvontaa koskeva L.n laiminlyönti on ollut törkeä, on edellä lausutun mukaisesti Tixxxtolla. Tixxxto ei ole kuitenkaan valituksessaan tarkemmin selvittänyt, millä perusteella hän on katsonut L.n menettelyn olleen törkeän huolimatonta. Hän on lausunut, että L. oli laiminlyönyt valvojan tehtävänsä kokonaisuudessaan märkätilojen osalta, mutta ei ole esittänyt, mihin tämä väite perustuu. Vaikka L.lle ei reklamaation vastaanottajana voida asettaa todistustaakkaa siitä, että se ei ole menetellyt törkeän huolimattomasti, se on kuitenkin esittänyt kirjallisena todisteena tuntilistauksen (V4) tekemistään valvontakäynneistä ja muista toimenpiteistä rakennuskohteessa. Tuntilistauksen merkinnöistä ei voida tehdä päätelmiä valvonnan asianmukaisesta suorittamisesta tai mihin valvonta on kulloinkin kohdistunut, mutta joka tapauksessa lukuisat valvontakäynnit osoittavat L.n hoitaneen rakennuskohteen valvontaa.

Edellä kerrottu huomioon ottaen Tixxxto ei ole näyttänyt, että L.n valvontakäynnit eivät olleet lainkaan kohdistuneet rakennuskohteen märkätiloihin siten, että L. olisi laiminlyönyt märkätilojen valvonnan kokonaan ja olisi siten menetellyt törkeän huolimattomasti. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus tekee tältä osin samaan lopputulokseen johtavan johtopäätöksen kuin käräjäoikeus.

Aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiselle ei ole.

Oikeudenkäyntikulut

Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeudenkäyntikulujen osalta. Käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei niiden osalta ole ilmennyt aihetta.

Asian näin päättyessä Tixxxto on velvollinen korvaamaan L.n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Niiden määrän osalta Tixxxolla ei ole ollut huomautettavaa.

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden välituomiota ei muuteta.

S. Tixxxto velvoitetaan suorittamaan Insinööritoimisto L. Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1.800 euroa (alv O %). Siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korvauksen tuomitsemispäivästä, sille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Tixxxon oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa koskeva korvausvaatimus hylätään.



Muutoksenhaku


Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 23.4.2018.


Asia on ratkaistu esittelystä:

hovioikeudenneuvos Kimmo V. hovioikeudenneuvos Kimmo S. hovioikeudenneuvos Sanna N.

hovioikeuden esittelijä Esko J.

Ratkaisu on yksimielinen.




PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUS
1. osasto
Käräjätuomari Riikka M.

VÄLITUOMIO

16/37089

2.12.2016 L 15/7068


Kantaja Tixxxto, S.

Vastaaja Insinööritoimisto L. Oy


Asia Vireille
Selostus asiasta

Palvelussopimusta koskeva riita 6.3.2015
Asiassa on kanteella vaadittu, että Insinööritoimisto L. Oy velvoitetaan korvaamaan kantajalle aiheutettu vahinko 390.696,45 euroa laillisine korkoineen 6.3.2015 lukien sekä vaadittu oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujen korvaamista laillisine korkoineen.

Vastaajan vastauksen mukaan kanne on hylättävä ja kantaja on velvoitettava maksamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Asiassa on pidetty suullinen valmisteluistunto 13.9.2016. Vastaaja vaati edelleen asian käsittelyjäjärjestyksen osalta sitä, että välituomiolla on ratkaistava reklamaatiota koskeva kysymys, jotta vältettäisiin mahdollinen turhan laaja oikeudenkäynti.

Kantajan näkemyksen mukaan reklamaatio on oikea-aikainen ja sisällöltään riittävä. Tästä syystä välituomion antaminen ei ole ehdottoman tarpeen asiassa, mutta prosessiekonomisista syistä sellainen voidaan antaa vuoden määräajan osalta, mikäli käräjäoikeus harkitsee sen oikeaksi.

Asiassa on pidetty pääkäsittely reklamaatiokysymyksestä 9.11.2016. Sen perusteella asiassa annetaan oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu välituomio.


RATKAISTAVA KYSYMYS

Onko kantaja ilmoittanut vastaajalle vuoden kuluessa, siitä lukien kun on ilmennyt, että väitetty virhe on konsultin tekemä, perusteiltaan yksilöidyn korvausvaatimuksen?

Kantaja

Osapuolten välinen sopimus on purettu 9.5.2012 allekirjoitetulla yhteisellä purkusopimuksella. Tästä voidaan päätellä, että reklamaatio on vastaanotettu ja hyväksytty kun sopimus on purettu.

Reklamaatio ei edellytä kirjallista muotoa. Tässä jutussa vastaajayhtiö on myöntänyt kirjelmässään, että "kantaja oli toukokuussa 2012 puhelimitse ilmoittanut vastaajalle, että hän purkaa 22.9.2009 solmitun sopimuksen. Perusteena oli ilmoitettu osin samoja seikkoja, joista kantaja nyt kanteella vaatii korvausta".

Yhteisen purkusopimuksen laatiminen sekä puhelimitse tehty reklamaatio ovat vahva osoitus siitä, että reklamaatio on hyväksytty tarpeellisilta osin ja riittävässä laajuudessa myös yhden vuoden sääntö huomioon ottaen.

Asiassa on siten tehty riittävä reklamaatio vuoden määräajan puitteissa. Brainworks Oy:n lausunto on tullut Tixxxon tietoon vasta 14.2.2013.
Vastaaja on tehnyt vuonna 2014 vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön vaatien vakuutuskorvausta. Vastaaja on menettänyt oikeutensa vedota reklamaation määräaikaan, koska hakemuksella on myönnetty asian olevan vireillä, koska kukaan ei tee aiheetonta vakuutuskorvausilmoitusta.

Joka tapauksessa juttuun ei tule sovellettavaksi määräajat, koska on ilmennyt törkeää huolimattomuutta laiminlyötäessä valvontaa.


Kantajan lausuma 14.10.2016

L.n suhtautuminen kantajan sähköpostissa 18.11.2013 esittämään korvausvaatimukseen ja menettely sen johdosta osoittavat sen, että vastaaja on tosiasiassa hyväksynyt kantajan reklamaation. Hyväksymällä reklamaation ja ryhtymällä toimenpiteisiin aiheutetun vahingon korvaamiseksi vastaaja on luopunut oikeudestaan vedota reklamaation myöhästymiseen.

Reklamaation tekemisellä tai reklamaatioajankohdalla ei ole tässä asiassa L.n väittämää vaikutusta, koska

-reklamaatio on tarpeeton L.n tultua tietoiseksi viimeistään 9.5.2012 suorituksensa virheestä
-reklamaatio ja korvausvaatimus on tehty KSE 1995 -ehtojen 3.2.9 kohdan mukaisesti sekä
-L. on hyväksynyt korvausvaatimuksen 18.11.2013 oikein tehdyksi ryhdyttyään aktiivisesti käsittelemään korvausvaatimusta paitsi Tixxxon niin myös oman vakuutusyhtiönsä kanssa vetoamatta siihen, että korvausvaatimus olisi tehty liian myöhään, joten mahdollinen reklamaation viivästyminen on L.n toimenpiteiden johdosta korjaantunut.

Kantajan näkemyksen mukaan kanne tulee ensisijaisesti tutkia sillä perusteella, ettei L.n ja Tixxxon välisessä sopimussuhteessa ole ollut tarpeen tehdä erillistä reklamaatiota L.n tultua viimeistään 9.5.2012 tietoiseksi virhevastuustaan.

Toissijaisesti kantaja katsoo, että reklamaatio on tehty oikein ottaen huomioon paitsi KSE 1995 -ehtojen 3.2.9 -kohdan määräykset, niih myös L.n toimenpiteillään osoittama reklamaation hyväksyminen.

Perustelut

Reklamaatiovelvollisuudesta yleisesti

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu reklamaatiosäännöstön tarkoitukseksi suojata virheellisen suorituksen tehneen luottamusta suoritustoimen sopimuksenmukaisuuteen, jolloin reklamaation tekemisen ei ole katsottu olevan tarpeen sitä kohtaan, joka tietää muutenkin velvoitteidensa jääneen asianmukaisesti täyttämättä (Hemmo, Sopimusoikeus 11, Helsinki 1997, s. 204).

Vastaaja on tullut tietoiseksi As Oy Hxxxettä koskevista puutteista ja virheistä, jotka vastaaja olisi voinut korjata ja estää, mikäli se olisi Tixxxon ja L.n palvelussopimuksen mukaisesti valvonut rakennusurakkaa. Urakan aikana ilmenneiden ongelmien laajuus huomioon ottaen L.n on täytynyt ymmärtää, että sen sopimuksenvastainen menettely eli urakkasuorituksen valvonnan laiminlyönti on johtanut siihen, ettei urakan lopputulos vastaa laadultaan sitä, mitä kantajalla on urakan valvonnan tilaajana ollut perusteltua edellyttää. Kun vastaaja on ollut tietoinen sopimusrikkomuksestaan, ei reklamaatiota ole ollut tarpeellista tehdä eikä vastaaja näin ollen voi vedota siihen, ettei Tixxxto ole reklmanoinut ajoissa.

Kun lisäksi L. on menetellyt As Oy Hxxxettä koskevassa valvontatehtävässään törkeän huolimattomasti, ei kantajan reklamoinnin ajankohdalla ole merkitystä L.n korvausvastuun kannalta.

Reklamaation esittäminen

KSE 1995 3.2.9, 1 momentin mukaan tilaajan on ilmoitettava korvausvaatimuksensa perusteiltaan yksilöitynä viipymättä ja viimeistään yhden vuoden kuluessa siitä lukien, kun on ilmennyt, että virhe on konsultin tekemä uhalla, että tilaaja menettää oikeutensa korvaukseen.

Kantaja on saanut tiedon As Oy Hxxxettä koskevista märkätilojen virheistä ja puutteista taloyhtiön 14.2.2013 lähettämästä kirjeestä, jonka liitteenä on ollut Brainworks Oy:n selvitys. Tämän selvityksen perusteella kantajalle on selvinnyt kohteen märkätilojen vikojen ja puutteiden laajuus sekä L.n laiminlyöntien merkitys niiden aiheutumiselle.

Kantajan asiatuntija Petri Axxxaa on tehnyt märkätiloihin kohdistuvan korjausesityksensä 16.12.2012, jonka Tixxxto sai tiedoksi sen valmistuttua.

Näin ollen kantajan mielestä teoreettinen korvausvaatimuksen tekemisen määräaika on alkanut 14.2.2013, jolloin hänelle selvisi se, että Haxxxteen virheet johtuivat konsultin laiminlyönneistä. Toissijaisesti määräajan voitaisiin katsoa alkaneen Ahxxxan selvityksen tiedoksisaannista.

Tixxxto on lähettänyt L.lle 18.11.2013 eli vuoden kuluessa saatuaan tiedon vastaajan suorituksen todellisesta virheellisyydestä sähköpostin, joka sisältää kantajan reklamaation ja korvausvaatimuksen vastaajalle.

Tixxxto on täydentänyt edellä mainittua viestiä vastaajan pyynnöstä 20.12.2013 sähköpostilla, jonka liitteestä käy ilmi yksilöidysti virheistä ja puutteista aiheutuneet euromääräiset kustannukset. Samassa sähköpostiviestissä kantaja on pidättänyt oikeuden täydentää vaatimuksiaan.

Kantaja on 18.11.2013 lähettämässään sähköpostissa esittänyt vastaajalle reklamaation ja korvausvaatimuksen, jota on täydennetty 20.12.2013 perusteiden osalta. Reklamaatio ja korvausvaatimus on tehty KSE 1995-ehtojen 3.2.9 kohdan 1 momentissa asetetun vuoden määräajan kuluessa siitä kun, Tixxxto on saanut tiedon L.n laiminlyönnistä. Näin ollen kantaja ei ole menettänyt oikeuttaan korvaukseen konsultin virheen perusteella.

Reklamaation hyväksyminen

Vastaaja ei ole esittänyt väitettä reklamaation puuttumisesta, oikea-aikaisuudesta tai muutoinkaan vedonnut sen pätevyyteen kuin vasta kantajan ryhdyttyä oikeudellisiin toimenpiteisiin.

L. on vastannut Tixxxon 18.11.2013 lähettämään sähköpostiin 11.12.2013 päivätyllä kirjeellä, josta käy ilmi, että vastaaja on saanut ko. sähköpostin ja käsittänyt, että kyse on reklamaatiosta. Kirjeessä ei ole vedottu reklamaation oikea-aikaisuuteen eikä vastaaja ole nostanut asiaa esille myöhemmässäkään kirjeenvaihdossa. Päinvastoin, vastaaja on ryhtynyt toimenpiteisiin aiheutuneen vahingon korvaamiseksi.

Kantajalle 16.12.2013 lähettämässään sähköpostissa vastaaja on nimenomaisesti pyytänyt kantajalta yksilöityä ja perusteellista vaatimusta vakuutusyhtiölle tehtävää vahinkoilmoitusta varten. Tixxxto on toimittanut yksilöidyn vaatimuksen L.lle tämän pyynnön mukaisesti 20.12.2013. Vastaaja ei ole yksilöidysti kiistänyt kantajan korvausvaatimusta eikä ilmaissut sen olevan millään tavalla puutteellinen. Vastaajan voidaan näin ollen katsoa hyväksyneen 20.12.2013 lähetetyn korvausvaatimuksen ainakin muodollisesti.

Vastaaja on tehnyt kantajan korvausvaatimuksen johdosta vahinkoilmoituksen 23.3.2014 vakuutusyhtiöön. Tämä on vahva osoitus siitä, että vastaaja on tosiasiallisesti myöntänyt tapahtuneen vahingon, koska vahinkoilmoituksen tekeminen edellyttää vahingon tapahtumista. Tämä puolestaan synnyttää vahvan olettaman siitä, että korvauksia vastuuvakuutuksen perusteella hakeva on aiheuttanut vahingon ja on siten korvausvelvollinen.

Vakuutusyhtiö on antanut asiassa kielteisen päätöksen 1.12.2014. Päätöksen antamista on edeltänyt säännöllinen yhteydenpito
vakuutusyhtiöön sekä kantajaan tarvittavan aineiston keräämiseksi päätöksen tekemistä varten. Vastaaja on 18.2.2014 pyytänyt aineistoa kantajalta vakuutusyhtiön käyttöön. Vakuutuskorvausta koskeva selvittely kesti lähes vuoden. Koko tuon ajan vastaaja on pitänyt Tixxxtoa siinä käsityksessä, että hänen korvausvaatimuksensa on pätevä.

Vastaajan ja kantajan välinen sopimus korvauksesta

Kantaja ja vastaaja ovat sähköisessä viestittelyssään keskustelleet KSE 1995-ehtojen mukaisesta konsultin korvausvastuusta. Vastaaja ei ole tässäkään vaiheessa vedonnut rekalamaation oikea-aikaisuuden laiminlyöntiin. Vastaaja ei ole mieltänyt reklamaatiota myöhässä tehdyksi tai perusteettomaksi.

L. on 16.12.2013 päivätyssä kirjeessään ehdollistanut vahinkoilmoituksen tekemisen sille, että vastaaja ja kantaja sopivat vastaajan korvausvastuun enimmäismäärästä. Sopimuksen tarkoituksena on ollut rajoittaa vastaajan korvausvastuuta tilanteessa, jossa kantaja on 13.12.2013 lähettämässään sähköpostissa ilmoittanut vetoavansa konsultin toiminnan tahallisuuteen tai törkeään tuottamukseen, jollei asiassa päädytä sovintoon.

Vastaajan kantajalle 6.3.2014 lähettämässä asiakirjassa lukee nimenomaisesti, että "Tixxxto on - - 18.11.2013 esittänyt L.lle korvausvaatimuksen vaatimuksesta tarkemmin ilmenevin perustein." Tämä osoittaa, että se on mielletty reklamaatioksi.

Vastaajan perusteet

Vastaaja katsoo, että kantaja on menettänyt oikeutensa esittää vaatimuksia vastaajaa kohtaan KSE 1995 kohdan 3.2.9 perusteella. Kyseisessä kohdassa määrätään:

Tilaajan on ilmoitettava korvausvaatimuksensa perusteiltaan yksilöitynä viipymättä ja viimeistään yhden vuoden kuluessa siitä lukien, kun on ilmennyt, että virhe on konsultin tekemä uhalla, että tilaaja menettää oikeutensa korvaukseen. Lopullinen korvausvaatimus on esitettävä kirjallisena yhden vuoden kuluessa kohdassa 3.2.5 mainitun konsultin vastuuajan päättymisestä. Muussa tapauksessa tilaaja menettää oikeutensa korvaukseen.

Asiassa on arvioitava, onko kantaja toiminut yleisten sopimusehtojen asettamien määräaikojen mukaan sen jälkeen kun kantaja on havainnut väittämänsä virheen. Asiassa ei ole kyse siitä, onko vastaajan vastuu päättynyt vai ei, vaan siitä, onko reklamaatio tehty oikea-aikaisesti.

Kohteessa on tehty vastaanottotarkastus 21.12.2011, jolloin on jo ollut riidattomasti esillä kylpyhuoneita koskevat ongelmat.
Vastaanottotarkastuksen jälkitarkastus on pidetty 17.1.2012 ja toinen jälkitarkastus 3.2.2012. Tarkastuksissa on huomattavassa määrin käsitelty kohteen rakentamiseen liittyneitä, rakennusurakoitsijasta johtuneita laatuongelmia.

Taloyhtiöstä asuinhuoneiston ostanut Ari Txxx on 28.1.2012 mm. kantajalle lähettämässään sähköpostiviestissä reklamoinut kantajaa useista eri kohteen rakentamiseen liittyvistä laatuongelmista; mm. sekä ylä- että alakerran kylpyhuoneisiin liittyen.

Joka tapauksessa tietoisuus väitetyistä virheistä on tullut kantajan tietoon Brainwork Oy:n laatiman lausunnon perusteella. Lausunto on laadittu lokakuussa 2012 ja se on päivätty 13.11.2012. Lausunnosta on ilmennyt kylpyhuoneiden vikojen ja puutteiden laajuus kaikilta osin.

Kantaja on lähettänyt vastaajalle 27.3.2012 sähköpostiviestin, jossa on tuonut ilmi tyytymättömyyttään valvontaan ja sen seurauksiin. Sopimus on sittemmin purettu 9.5.2012.

Kantaja on aloittanut rakennuskohteen kaikkien kylpyhuoneiden korjaustyöt viimeistään 11.8.2012. Tuolloin Glxxxk LTD -niminen rakennusliike on aloittanut rakennustyöt (kylpyhuoneiden purkaminen ja uudelleen rakentaminen) kohteessa. Kantajan oikeudenkäyntimateriaaliin toimittamasta laskujäljennöksestä, ajallisesti viidestä ensimmäisestä laskusta (laskut tehdystä työstä 11.8. - 30.11.2012, laskut yhteensä 47.917,05 euroa) voidaan todeta kylpyhuoneiden rakennustyön alkaneen elokuussa 2012.

Mikäli kantaja ei ole elokuussa 2012 ollut tietoinen tämän asian kanteessa mainituista "seikoista" niin herää kysymys, miksi kylpyhuoneita on alettu rakentaa uudestaan elokuussa 2012.

Vakuutusasian osalta vastaaja toteaa, että vakuutusyhtiöltä on pyydetty kantaa korvauskysymykseen eikä korvauksia ole haettu.

Kantaja on vuonna 2012 omistanut kohteesta kaksi asuinhuoneistoa. Taloyhtiön yhtiökokouksissa on sekä kesäkuussa 2012 että elokuussa 2012 käsitelty mm. taloyhtiön kylpyhuoneissa havaittuja rakennusvirheitä. Ylimääräisen yhtiökokouskutsun liitteenä on ollut asiapaperi "Ehdotus tarkastettaviksi kohteiksi" ja tässä liitteessä kohdat
-märkätilojen lattioiden kaltevuudet ja lattiaKxxxt
-kosteusmittaukset märkätilat sekä...
-saunojen höyrysulut.
Kutsu on toimitettu myös kantajalle.

Kantaja on 18.11.2013 ensimmäisen kerran ilmoittanut vastaajalle, että hän katsoo vastaajan olevan joistakin seikoista vastuussa. Kantaja on ensimmäisen yksilöidymmän vaatimuksen toimittanut kantajalle 20.12.2013.

Kantaja on viimeistään 19.11.2012 tullut tietoiseksi Brainworks Oy:n tekemästä katselmuksesta ja siinä havaituista seikoista. Taloyhtiöstä huoneiston ostaneet NiV ja A R ovat toimittaneet 19.11.2012 reklamaation kantajalle. Se on perustunut em. Brxxxs Oy:n taloyhtiössä 9.10.2012 ja 16.10.2012 toimitettuihin katselmuksiin.

Kaikki edellä mainitut seikat huomioiden voidaan todeta, että kantaja on ollut tietoinen kaikista kanteessa maintuista ja väitetyistä kylpyhuoneiden rakentamiseen liittyneistä laatuongelmista jo vuodenvaihteessa

2011/2012. Alkuvuoden 2012 aikana kantaja on usealta taholta saanut koko ajan informaatiota samasta asiasta.

Kantaja ei ole siten reklamoinut KSE 1995 ehtojen asettamassa määräajassa ja kantaja on menettänyt oikeutensa esittää vaatimuksia vastaajaa kohtaan.

Kantajalle on rakennustyön kestäessä lukemattomia kertoja informoitu rakentamisen huonosta laadusta, mikä on johtunut rakennusurakoitsijoista.

Vastaajan lisälausuma Kantajan 14.10.2016 lausuman johdosta.

Kantaja on väittänyt, että sen reklamaatio olisi tarpeeton vastaajan (L.) tultua tietoiseksi suorituksensa virheestä viimeistään 9.5.2012 hyväksyessään sopimuksen purkusopimuksen. Tämä kantajan väite sisältää myös sen, että kantaja on itse ollut tietoinen niistä virheistä halutessaan purkaa sopimuksen. Siksi kantajan tulisi näyttää, että hän on reklamoinut viimeistään 9.5.2013 mennessä siten kuin KSE-ehdot määräävät.

Vastaanottotarkastuksessa 21.12.2011 ilmenneet LVIS-ongelmat ovat L.n käsityksen mukaan aiheutuneet urakoitsijoiden huolimattomuudesta. Mikäli kyse olisi konsultin laiminlyönneistä, kantaja on laiminlyönyt KSE-ehtojen 3.2.4 mukaisen ilmoituksen tekemisen vastaajalle välittömästi ja todistettavasti.

KSE-ehtojen 8.1.2 mukaan tilaajalla on oikeus purkaa sopimus, ellei korjausta tapahdu kohtuullisessa ajassa tilaajan konsultille tekemästä kirjallisesta huomautuksesta huolimatta. Kantaja on väittänyt, että L. on tullut tietoiseksi väitetyistä puutteista ja virheistä, jotka vastaaja olisi voinut korjata ja estää, mikäli se olisi asianmukaisesti valvonut urakkaa. Vastaaja kiistää väitteen ja toteaa toimineensa sopimuksen mukaisesti ja ilmoittanut kantajalle urakoitsijoiden kanssa esiintyneistä ongelmista.

Kantaja on väittänyt, että reklamaatio ja korvausvaatimus olisi tehty KSE 1995 -ehtojen 3.2.9 kohdan mukaisesti.

Vastaanottotarkastuksessa 21.12.2011 on havaittu merkittäviä rakennusteknisiä puutteita LVIS-asioissa. Kantaja on kokeneena ja ammattimaisena rakentajana tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että juuri vastaanottotarkastus on rakentamisurakassa tärkein vaihe, jolloin urakan virheet selvitetään ja vastuut kohdennetaan eri sopimuskumppaneille, ja jolloin sovitaan myös virheiden korjaamisesta. Mikäli kantaja olisi katsonut vastaajan olevan virheistä vastuussa, kantajan olisi tullut reklamoida siitä KSE 1995 ehtokohdan 3.2.9. mukaisesti perusteiltaan yksilöitynä viimeistään 21.12.2012.

Kantaja on esittänyt väitteen, että hän olisi 18.11.2013 lähetetyssä sähköpostissa esittänyt vastaajalle reklamaation ja korvausvaatimuksen, jota on täydennetty 20.12.2013 perusteiden osalta. Reklamaatio on näin ollen tehty liian myöhään ja oikeus vaatia vahingonkorvausta on KSE-ehtojen mukaisti menetetty.

Reklamaation tekijän, tässä tapauksessa kantajan, on näytettävä, että hän on reklamoinut oikeassa ajassa ja että se on sisällöltään sellainen kuin KSE-ehdot edellyttävät. Asianosaiset eli sopimuskumppanit tässä asiassa ovat sopimuksessaan sopineet siitä, millaista reklamaatiota edellytetään ja missä ajassa. Tästä syystä kantajan väite, että reklamaation tekeminen jostakin erityisestä seikasta johtuen ei olisi ollut tarpeen, on vailla perustetta.

Reklamaation hyväksymisestä kantaja on väittänyt, että vastaaja ei olisi esittänyt väitettä reklamaation puuttumisesta, oikea-aikaisuudesta tai muutoinkaan vedonnut sen pätevyyteen kuin vasta kantajan ryhdyttyä oikeudellisiin toimiin. Vastaajan näkemyksen mukaan se ei ole ollut aikaisemmin tarpeen sillä, ongelmat rakennusurakassa ovat johtuneet täysin ja ainoastaan kantajan itsensä valitsemista huonoista urakoitsijoista ja niiden tekemistä virheistä. Vastaaja on koko rakennusajan informoinut kantajaa työmaan ongelmista.

Vastaaja ei ole vedonnut rekalmaatiosäännöksiin syystalvella 2013, koska sovintoratkaisu olisi ollut paras ratkaisu. Myös kantaja on näin katsonut olevan.

Vastaajalla on vastuuvakuutus konsulttitoiminnalleen Vahinkovakuutusyhtiö lf:stä. Konsultin ja sen vakuutusyhtiön välinen sopimussuhde on eri sopimussuhde kuin konsultin ja tilaajan välinen sopimussuhde. Vakuutusyhtiöt vakuuttavat konsulttitoiminnassa lähtökohtaisesti vain KSE-ehtojen mukaisen riskin. Tahallista tai törkeää huolimattomuutta ei ole mahdollista vakuuttaa. Korvauspäätöstä tehdessään vakuutusyhtiö ryhtyi tutkimaan onko L. KSE-ehtojen mukaisessa vastuussa kantajalle. Korvauspäätöksestä ilmenee, että vakuutusyhtiö on tutkinut onko 3.2.9 kohdan mukainen reklamaatio tehty ajallaan. Tästä syystä vastaaja on vakuutusyhtiön pyynnöstä tiedustellut ehtokohdan mukaista perusteeltaan yksiöityä vaatimusta. Todettakoon vielä, että vakuutusyhtiö edellyttää vahinkoilmoituksen tekemistä heti, kun tieto vakuutetulle mahdollisesta vahingosta on tullut, riippumatta siitä onko vakuutettu tosiasiallisesti vastuussa vahingosta vai ei.

Vastaaja kiistää missään vaiheessa hyväksyneensä kantajan tekemää reklamaatiota oikea-aikaiseksi tai muodoltaan oikeanlaiseksi, vaikka se on tehnyt vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön tai neuvotellut korvauksista. Tavoitteena on ollut saada vakuutusyhtiö täyttämään mahdollinen vastuunsa ja tutkimaan se onko vastaaja vastuussa kantajan väittämästä vahingosta.


LUETTELO TODISTEISTA VÄLITUOMION OSALTA


Kirjalliset todisteet

Kantaja
K1. Tixxxon sähköposti 18.11.2013 Kxxxselle
K2. Kxxxsen vastaus 11.12.2013
K3. Tixxxon sähköposti 13.12.2013 Klle
K4. Kn vastaus 16.12.2013 Tixxxolle
K5. Tixxxon sähköposti 20.12.2013 Kxxxselle
K6. Kxxxsen sähköposti 18.2.2014 Tixxxolle
K7. Kxxxsen sähköposti liitteineen 6.3.2014 Tixxxolle
K8. Ken sähköposti 3.6.2014 Tixxxolle
K9. Vakuutusyhtiön korvauspäätös 1.12.2014
K10. Reklamaatio 14.2.2013


Vastaaja
V1. Txxxn sähköposti 28.1.2012 ixxxolle
V2. Sähköposti 27.3.2012
V3. Sopimus rakennuttamissopimuksen irtisanomisesta 9.5.2012
V4. Tuntilistaus / Hannu Knen
V5. Vastaanottotarkastuksen pöytäkirja 21.12.2011 liitteineen
V6. Vastaanottotarkastuksen jälkitarkastuksen pöytäkirja no 1, 17.1.2012 liitteineen
V7. Vastaanottotarkastuksen jälkitarkastuksen pöytäkirja no 2, 3.2.2012 liitteineen
V8. Tarkastuspöytäkirja 14.3.2012
V9. Sähköposteja ym.
V10. Kutsu 30.8.2012 ylimääräiseen yhtiökokoukseen liitteineen
V11. Viisi laskua
V12. Vn ja Rin reklamaatio 19.11.2012
V13. Tixxxon sähköposti 20.12.2013 Kxxxselle
V14. KSE 1995 yleiset sopimusehdot 3.2.4 ja 3.2.9
V15. Yritys-Sammon vakuutushakemus 22.6.1999
V16. Valtakirja 7.5.1999
V17. Kantajan yrityssidokset
V18: Hannu Ksen 27.12.2011 kantajalle lähettämä sähköpostiviesti

Henkilötodistelu

Vastaaja
1.Pentti Knen
2.Hannu Knen



KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU


Perustelut

Henkilötodistelu

Käräjäoikeuden tehtävänä on välituomiolla ratkaista kysymys reklamaation oikea-aikaisuudesta ja se onko kantaja tilaajana mahdollisesti menettänyt oikeutensa vaatia korvausta Asunto Oy Kirkkonummen Haxxrinteen rakennuttamisen valvontaan liittyen.

Pentti Kxxxnen on talonrakennustekniikan Dl ja hän on ollut alalla noin 30 vuotta. Hän toimii L. Oy:n toimitusjohtajana ja on yhtiön hallituksessa. Hän kertoi, että hänellä oli ollut Tixxxon kanssa joskus aikaisemmin puhetta yhteistyöstä. Tixxxto toimitti nyt kyseessä olevan kohteen piirrustukset, jotka käsittivät 14 kytkettyä taloa. Tixxxto oli perustajaosakkaana. Tixxxolla oli aikaisempaa kokemusta rakennuttamisesta. Asianosaiset sopivat rakennuttamissopimuksesta, johon sisältyi KSE 1995 ehdot ja tarjous.

Vastaajan puolesta toimitettiin jaetun urakan kilpailutus, mutta sen tulos ei tyydyttänyt Tixxxtoa ja hän hankki sitten omien kontaktiensa kautta kokonaisurakoitsijaksi virolaisen yhtiön. Kxxxnen kertoi varoitelleensa Tixxxtoa tästä valinnasta.

Sopimuksen mukaan vastaajan tuli suorittaa käyntivalvontaa 1-2 kertaa viikossa. Valvojan toimienkuvaan ei kuulu rakennustöiden suorittaminen, vaan vastaavamestari on erikseen. L.n toimesta valvontaa suoritti Pentti Kxxxsen lisäksi Hannu Kxxxnen ja lx.

Elokuussa 2011 alkoi laskujen maksu yhtiölle tökkiä. Vastaaja ei kuitenkaan reklamoinut tästä vaan jatkoi työtä. Maksuvaikeuksia oli myös muille tahoille. Kxxxnen ei tiedä oliko kyse maksuhaluttomuudesta vai -kyvyttömyydestä. Tixxxto ei kuitenkaan maksanut laskuja ajallaan.

Laatuongelmien osalta Kxxxnen totesi, että jo lähtökohtaisesti alkuperäisen urakoitsijan valinta oli huono. Kyseinen yhtiö ajautui konkurssiin. Tiedonkulku L.n ja Tixxxon välillä hoidettiin ensisijaisesti sähköpostilla. Joskus myös puhelimitse. Kaikki pöytäkirjat yms. toimitettiin Tixxxolle.

Tixxxto soitti Kxxxselle 9.5.2012 ja halusi irtisanoa sopimuksen. Tixxxto ei kertonut selvää syytä tälle. Osapuolet laativat irtisanomissopimuksen. Tixxxto ei ole toimittanut erillistä reklamaatiota. Seuraava viesti Pentti Kxxxselle tuli 1,5 vuoden päästä ja viesti oli epämiellyttävä. Pentti Kxxxnen kertoi, että L. teki parhaansa kohteessa.

Kylpyhuoneiden remontin laskujen perusteella on pääteltävissä, että sinne oli taas valittu sellainen urakoitsija, jota todistaja itse ei olisi ehkä valinnut. Korjaustyöt on laskuista pääteltynä mittavat ja kustannukset suuremmat kuin koko kylpyhuoneen kustannus.

Korvauksen hakeminen vakuutusyhtiön kautta oli Tixxxon ajatus. Häneltä tuli uhkaavia puheluita asian suhteen. Hänelle olisi ilmeisesti riittänyt vakuutusyhtiöltä tuleva korvaussumma. L. myös halusi saada vakuutusyhtiön kannan asiaan. Korvaushakemuksella ei ole myönnetty vastuuta.

Vielä Kxxxnen totesi, että väite vaatimuksen vanhentumisesta on esitetty vasta sen jälkeen kun L. on palkannut itselleen juristin.

Hannu Kxxxnen on valmistunut diplomi-insinööriksi vuonna 1994 ja ollut L.ssa vuodesta 1997 lähtien eri tehtävissä. Nyt kyseessä olevassa kohteessa oli sovittu rakennuttamis- ja käyntivalvonnasta 1-2 kertaa viikossa. Käynneistä pidettiin tuntilistaa. Valvontaa suoritti Hannu Kxxxsen lisäksi Pentti Kxxxnen ja lx. Jossakin vaiheessa maksuliikenteessä oli viivästyksiä ja maksamattomuutta.

Syksyllä 2011 alkoi kylpyhuoneiden rakentaminen. Siellä oli vaihtelevia aliurakoitsijoita töissä. L. huomautti muun muassa vesieristeiden paksuudesta. Huomautukset tehtiin pääurakoitsijan kautta.
Yhteydenpitoa Tixxxtoon pidettiin sähköpostilla, jota kirjeenvaihtoa oli todella paljon. Tixxxolle on toimitettu esimerkiksi kaikki pöytäkirjat. Lisäksi Tixxxto soitteli konttorille aina välillä haluten keskustella tilanteesta.


Johtopäätökset

Asiassa on ollut riidatonta se, että asianosaisten välisessä sopimussuhteessa on tullut noudatettavaksi KSE 1995 -erdot. Kyseisissä ehdoissa on muun ohella määräykset konsultin asemasta ja vastuusta. Ehtokohdassa 3.2.9 on todettu, että tilaajan on ilmoitettava korvausvaatimuksensa perusteiltaan yksilöitynä viipymättä ja viimeistään yhden vuoden kuluessa siitä lukien, kun on ilmennyt, että virhe on konsultin tekemä uhalla, että tilaaja menettää oikeutensa korvaukseen.

Asiassa on esitetty varsin laaja kirjallinen todistelu (muun muassa vastaajan todisteet V1-V10), joista ilmenee muun ohella niitä rakentamiseen liittyviä laatuongelmia, joita kohteessa on ilmennyt. Niistä ilmenee myös kylpyhuoneisiin kohdistuvia moitteita. 21.12.2011 vastaanottotarkastuksen pöytäkirjan liitteissä on huoneistokohtaisesti lueteltu useista ongelmakohdista muun muassa kylpyhuonetilojen osalta. Kohteessa on pidetty 17.1.2012 vastaanottotarkastuksen jälkitarkastus nro 1, josta on laadittu pöytäkirja liitteineen. Edelleen on pidetty 3.2.2012 vastaanottotarkastuksen jälkitarkastus nro 2, josta on laadittu pöytäkirja liitteineen. Myös näissä asiakirjoissa on huoneistokohtaisia asukkaiden laatimia listauksia kylpyhuonetiloihin liittyvistä laatuongelmista.
Kirjallisesta todisteesta V1 ilmenee, että eräs osakkeenomistaja on 28.1.2012 lähettänyt sähköpostiviestin muun ohella huoneistonsa kylpyhuoneisiin liittyvistä ongelmista. Viestin yhtenä vastaanottajana on ollut kantaja henkilökohtaisesti. Kirjallisesta todisteesta V2 ilmenee, että kantaja on lähettänyt vastaajan edustajalle itse sähköpostiviestin 27.3.2012, jossa hän on todennut projektin olevan huonosti tehty erityisesti LVl:n osalta.

Kirjallisesta todisteesta V3 ilmene, että kantaja ja vastaaja ovat 9.5.2012 sopineet rakennuttamissopimuksensa irtisanomisesta. Yhtenä sopimusehtona on tuossa sopimuksessa ollut se, että sopijapuolilla ei ole tämän jälkeen tämän sopimuksen ulkopuolisia muita vaatimuksia nyt eikä jatkossa toisiaan kohtaan.

Kirjallisesta todisteesta V10 ilmenee, että kantaja on omistanut kohteesta kaksi huoneistoa. Taloyhtiön kokouksessa on sekä kesäkuussa 2012 että elokuussa 2012 käsitelty kylpyhuoneissa havaittuja rakennusvirheitä. Kokouskutsujen liitteenä on ollut asiakirjoja liittyen märkätiloihin liittyvistä ongelmista. Kantaja on omistajana saanut kutsut kokouksiin.

Kirjallisesta todisteesta V11 ilmenee, että kohteessa on aloitettu laajamittaiset kylpyhuoneiden korjaustyöt elokuussa 2012.
Laatuongelmien olemassaolon on siten täytynyt ilmetä eri osapuolille jo paljon ennen tuota ajankohtaa.

Kantaja on esittänyt väitteen, että 9.5.2012 allekirjoitetulla purkusopimuksella vastaaja olisi hyväksynyt reklamaation kohteesta. Näkemykseen on vaikea yhtyä jo pelkästään sopimuksen sanamuodon perustella, kun on luovuttu kaikista vaatimuksista puolin ja toisin. Kuten vastaaja on todennut väite voisi sisältää myös sen, että kantajan on täytynyt myös itse ollut olla tietoinen niistä virheistä, joihin hän nyt vetoaa ja hänen olisi tullut esittää yksilöity reklamaationsa viimeistään 8.5.2013.

Edellä mainitun ajankohdan jälkeenkin on dokumentteja siitä, että laatuongelmista on välitetty tietoa.

Kantaja on vielä väittänyt, että vastaajan on katsottava hyväksyneen reklamaation myös sillä perusteella, että vastaaja on aktiivisesti käsitellyt Tixxxon 18.11.2013 tekemää korvausvaatimusta ja sen 20.12.2013 täydennystä muun muassa oman vakuutusyhtiönsä kanssa. Kirjallisesta todisteesta K4 ilmenee vastaajan näkemys kantajan marras- ja joulukuussa 2013 lähettämiin viesteihin. Asiakirjassa todetaan varsin selvästi, että vastaajan näkemyksen mukaan korvausvelvollisuuden perusteet eivät täyty siten kuin kantaja ilmoittaa. Tästä näkemyksestään huolimatta vastaaja on lähtenyt selvittämään asiaa vakuutusyhtiönsä kanssa. Kirjallisena todisteena K9 on vakuutusyhtiön 1.12.2014 tekemä kielteinen päätös asiassa. Päätös on tehty muun ohella sillä perusteella, että kantajan korvausvaatimukselta puuttuisi peruste. Käräjäoikeus katsoo, ettei se, että vastaaja on alkanut selvitellä ja tiedustellut vakuutusyhtiön kantaa korvattavuuteen vielä osoita sitä, että vastaaja olisi sillä toimella hyväksynyt reklamaation riittävän yksilöidysti ja ajallaan tehdyksi siten kuin kantaja on väittänyt.

Edelleen kantaja on esittänyt väitteen siitä, että jutussa ei joka tapauksessa tule sovellettavaksi määräajat, koska vastaajan toiminnassa on ilmennyt törkeää huolimattomuutta laiminlyötäessä valvontaa. Vastaaja on esittänyt kirjallisena todisteena V4 tuntilistauksen tehdyistä valvontakäynneistä ja muista toimenpiteistä kohteessa. Tämän vuoksi ei voi tehdä päätelmää, että valvonta olisi laiminlyöty, koska kohteessa on käyty. Lisäksi vastaaja on esittänyt, että valvojan toimenkuvaan ei kuulu rakennustöiden suorittaminen, vaan vastaava mestari on erikseen. Näin ollen asiassa on jäänyt ainakin tässä vaiheessa tilaajan puolelta näyttämättä se, että viat ja puuteet olisivat aiheutuneet konsultin tahallisesta tai törkeästä laiminlyönnistä.

Edellä esitetyn perusteella käräjäoikeus katsoo, että kantajalla on ollut varsin runsaasti tietoa kohteen kylpyhuoneisiin liittyvistä laatuongelmista jo vuodenvaihteesta 2011 - 2012 lähtien. Kantaja ei ole tehnyt yksilöityä reklamaatiota asiassa, vaan esittänyt eriasteista tyytymättömyyttä projektin onnistumisesta. Epätäsmälliset tyytymättömyyden ilmoitukset eivät kuitenkaan voi täyttää reklamaatiolta edellytettävää "perusteiltaan yksilöityä" vaatimusedellytystä, johon vastaaja olisi osaltaan voinut täsmällisesti ja yksilöidysti vastata ja mahdollisesti ottaa kantaa sen sisältöön ja esittää väitteitä vastuunjakautumisista. Muun ohella tästä syystä vastaaja on perustellusti voinut olla epätietoinen siitä, että Tixxxon tyytymättömyys ja korvausvaatimukset kohdistuvat vain vastaajaan eikä esimerkiksi urakoitsijoihin, joiden vastuulla vastaaja taas on katsonut laatuongelmien olevan.

Vastaanottotarkastuksissa 21.11.2011, 17.1.2012 ja 3.2.2012 oli havaittu merkittäviä rakennusteknisiä puutteita LVIS-asioissa.
Vastaanottotarkastuksen merkitys rakennusurakoissa on tärkeä ja se on merkittävä vaihe, jossa urakan virheet selvitetään, vastuut kohdennetaan ja sovitaan virheiden korjaamisesta. Mikäli kantaja olisi katsonut vastaajan olevan virheistä vastuussa, niin hänen olisi tullut reklamoida niistä viipymättä sekä perusteiltaan yksilöidysti viimeistään vuoden kuluessa ensimmäisestä vastaanottotarkastuksesta eli 20.11.2012.
Näyttämättä on jäänyt, että kantaja olisi näin menetellyt ja tästä syystä käräjäoikeus katsoo kantajan menettäneen oikeutensa esittää kanteessa yksilöityjä vaatimuksia vastaajaa kohtaan.

Oikeudenkäyntikulut

Vastaaja on esittänyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa asiassa ja toimittanut laskun. Kantaja on laskusta lausunut, että Yhdysvalloissa asuva Tixxxto ei ole arvonlisäverolain 69h §:n mukaan velvollinen maksamaan arvonlisäveroa oikeudellisista palveluista. Tästä syystä vastaaja ei voi kohdistaa tehokkaasti häneen oikeudenkäyntikulujen arvonlisävero-osuuden sisältävää vaatimusta.

Muutoin kantaja on hyväksynyt määrällisesti vastaajan vaatimuksesta puolet. Vielä kantaja on todennut, että vastaaja on vastannut Tixxxon kanteeseen myös asiakysymysten osalta, joten tässä tilanteessa, kun ratkaistavana on vain reklamaatiota koskeva kysymys, voidaan oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta huomioida tuon kysymyksen käsittelyyn kohdistuva osuus.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Kantaja häviää tämän välituomolla ratkaistavan kysymyksen. Vastaaja on esittänyt tässä asiassa vaatimuksen kirjallisen valmistelun vaiheessa siitä, että reklamaatiota koskeva kysymys tulisi ratkaista erikseen enempien kulujen välttämiseksi. Vastaajan on kuitenkin tullut vastata jo ensivaiheessa koko kanteeseen, jota kannevaatimusta on myös asian vireillä ollessa muutettu ja vastaajan on tullut vastata myös muutettuihin vaatimuksiin. Vastaajalle on siten aiheutunut asiassa jo tässä vaiheessa korvattavia oikeudenkäyntikuluja. Asian laatu sekä vastustuksen yksilöimättömyys huomioon ottaen vastaajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrää ei voi pitää kohtuuttoman suurena. Kantaja on velvollinen korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut vaatimuksen mukaisesti

Arvolisäverovelvollinen asianosainen saa omassa verotuksessaan vähentää arvonlisäveron, jonka hän maksaa avustajalleen. Todellisiksi asianosaisen oikeudenkäyntikuluksi muodostuu siten oikeudenkäyntikululaskusta ilmenevä määrä vähennettynä arvonlisäveron määrällä. Tässä tapauksessa vastaaja L. Oy on arvonlisäverovelvollinen ja saa siten vähentää asianajotoimistolle suorittamansa laskun sisältämän arvonlisäveron omassa verotuksessaan. Tästä syystä kantajaa ei tule velvoittaa suorittamaan arvonlisäveron osuutta vastaajalle.

TUOMIOLAUSELMA S. Tixxxon kanne hylätään.

Asian käsittely päättyy välituomioon.

S. Tixxxto velvoitetaan suorittamaan Insinööritoimisto L. Oy:lle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 21.360,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.