Kysymys on alla urakkasopimukseen perustuvasta sopimusperusteisesta vahingonkorvausvastuusta, jossa vastuu määräytyy sen mukaan kumman sopimusvelvoitteisiin työt kuuluvat ellei muuta sovita.

KKO:2008:16
Dokumentin versiot
På svenska
Vahingonkorvaus - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu
Diaarinumero:
S2006/964
Esittelypäivä:
30.10.2007
Antopäivä:
15.2.2008
Taltio:
156

B Oy:n tuli suorittaa A Oy:n tehtaalla eräs sähköteknisten töiden urakka. B:n pyynnöstä A luovutti vastikkeetta nosturin ja sen kuljettajan B:n käyttöön. Nosturin käytössä katsottiin olevan kyse B:n sopimusvelvoitteiden täyttämiseen kuuluvasta aputyöstä. Kun muuta ei ollut sovittu, B oli vastuussa nosturin käytöstä A:lle aiheutuneesta vahingosta.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kokemäen käräjäoikeuden välituomio 30.9.2004
Käräjäoikeus lausui Kemira Oyj:n (Kemira) Power-Om Oy:tä (Power-Om) vastaan ajamasta kanteesta, että Kemira oli Power-Omin kanssa sopinut, että Power-Om suorittaa sähköteknisten töiden asiantuntijana korvausta vastaan Kemiran tuotantolaitoksella ukkosjohtimien vaihtotyötä kahdella pylväsvälillä ja ulkokytkinlaitos 1:n (UKL 1) yläpuolella sekä linjan pylväsmaadoituksen tarkastus- ja kunnostustyötä. Power-Omin suoritettavaksi sovittua työtä tehtäessä oli aiheutunut vahinkoa Kemiralle. Kysymys oli siten Kemiran ja Power-Omin välisessä suhteessa sopimusoikeudellisesta korvausvastuusta, johon sovellettiin sopimusoikeudellista korvausvastuuta koskevia sääntöjä eikä vahingonkorvauslakia. Power-Om oli ottanut suorittaakseen kyseiset sähkötekniset työt ja tässä työssä oli käytetty apuna Kemiran nosturinkuljettajaa ja nosturia.
Käräjäoikeus katsoi sopimuksen syntyneen suullisesti Kemiran tehtaan sähkölaitoksen käytönjohtajan ja sähkötöiden johtajan Hamaran ja Power-Omin työnjohtajan Siikanivan välisessä puhelinkeskustelussa. Henkilötodistelu ei osoittanut, että Kemira ja Power-Om olisivat sopineet jotakin täsmällisempää nosturinkuljetustyön suorittamisesta ja siihen liittyvistä vastuukysymyksistä.
Käräjäoikeus katsoi, että aamulla 6.11.2001 viimeistään siinä vaiheessa, kun Hamara oli poistunut UKL 1:n luota ja siirtynyt toiselle kytkinlaitokselle, Kemiran nosturinkuljettaja Honkanen oli jäänyt Power-Omin ja sen työnjohtaja Siikanivan valvontaan.
Power-Omin työsuoritus myös UKL 1:n kohdalla olevassa työkohteessa oli jo alkanut, kun asentajat olivat valmistautuneet tehtäväänsä ja arvioineet yhdessä Honkasen kanssa nosturin mahtumista työskentelemään ahtaassa tilassa ja ohjanneet Honkasen nostureineen lähemmäksi työkohdetta. Työn vaarallisuus huomioon ottaen Siikanivan olisi pitänyt itse olla johtamassa töiden aloittamista. Käräjäoikeus katsoi Honkasen olleen nosturia tapahtumapaikalle siirtäessään ja siellä toimiessaan Power-Omin johdon ja valvonnan alaisena.
Honkasen oma-aloitteinen yritys kokeilla nosturin korin mahtumista johtimien välistä oli tosin ollut yllätys Siikanivalle, mutta kokeilu olisi jäänyt tekemättä, jos Siikaniva olisi varoittanut Honkasta UKL 1:n jännitteisyydestä ja kertonut Hamaralta saatavan työluvan välttämättömyydestä sekä valvonut Honkasen työtä.
Vahinkotapahtuma oli johtunut kokonaan Siikanivalle kuuluneen tiedonanto- ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
Kemira oli osoittanut Power-Omin käyttöön ammattitaitoisen nosturinkuljettajan, jonka ei ollut näytetty toimineen huolimattomasti. Kemira oli täyttänyt sopimusoikeudellisen myötävaikutusvelvollisuutensa. Sen vuoksi Kemira ei ollut osaksikaan itse velvollinen vastaamaan maasulun ja sähkökatkoksen sille aiheuttamista vahingoista.
Siikanivalle kuuluneen tiedonanto- ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti huomioon ottaen Honkasen toimintaa ei voitu pitää ennalta arvaamattomana niin, että Power-Omin korvausvastuu edes lievenisi. Käräjäoikeus katsoi, että Kemiralle aiheutuneet vahingot olivat olleet ennakoitavia.
Käräjäoikeus katsoi lausumillaan perusteilla Power-Omin olevan vahingonkorvausvelvollinen niistä vahingoista, jotka Kemira oli ilmoittanut sille aiheutuneen 6.11.2001 UKL 1:n kohdalla tapahtuneen maasulun seurauksena. Kaikki Kemiralle aiheutuneet vahingot olivat johtuneet sähkökatkoksesta tai syntyneestä ylijännitteestä. Kemira ei ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan rajoittaa vahinkojaan.
Asian ovat ratkaisseet laamanni Erkki Hämäläinen ja käräjätuomarit Riikka Sandholm ja Jukka Harju.


Käräjäoikeuden tuomio 10.5.2005
Käräjäoikeus katsoi lausumillaan perusteilla Kemiran tuotantolaitoksilla 6.11.2001 tapahtuneen maasulun ja sähkökatkoksen seurauksena Kemiralle aiheutuneen vahinkoa yhteensä 279 760,34 euroa, minkä määrän käräjäoikeus velvoitti Power-Omin Kemiralle suorittamaan.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Jukka Harju.


Turun hovioikeuden tuomio 6.10.2006
Power-Om valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että osapuolten välille oli puhelimitse syntynyt sopimus siitä, että Power-Om sai veloituksetta käyttää Kemiran nosturia ja nosturinkuljettaja Honkasen työpanosta. Riidatonta oli myös, että Hamara oli käskenyt Honkasen työmaalle aamuksi 6.11.2001 ja että Power-Omin asentajat olivat Honkasen saapuessa paikalle tehneet jo ukkosköysien vaihtotöitä Performitien läheisyydessä. Edelleen riidatonta oli se, että UKL 1:n läheisyyteen siirryttäessä Power-Omin muut työmaakohteet olivat olleet valmiit. Riidatonta oli vielä se, että Honkanen ei ollut ollut läsnä kokoontumisessa, joka oli pidetty UKL 1:n läheisyydessä sen jälkeen kun Hamara ja Siikaniva olivat tulleet ulos kytkinlaitos 1A:sta. Tuossa kokoontumisessa, jossa Hamara oli sanonut UKL 1:n olevan vielä jännitteinen, olivat olleet edellä mainittujen henkilöiden lisäksi läsnä Power-Omin neljä asentajaa. Läsnäolleille oli tullut selväksi, ettei töitä voitu aloittaa ennen kuin Hamara antoi siihen luvan.
Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että töiden aloittaminen oli edellyttänyt erillistä käskyä tai lupaa ja että Honkanen oli ollut tuosta työn aloittamisen edellytyksestä myös tietoinen ryhtyessään oma-aloitteisesti siirtämään nosturiaan työkohteeseen. Asiassa oli tullut näytetyksi, ettei Honkasta ollut nostureineen ohjattu työkohteeseen vaan että Honkanen oli kuljettanut nosturin sinne oma-aloitteisesti. Näyttöä ei ollut siitä, että yksikään Power-Omin asentajista tai Siikaniva olisi havainnut Honkasen lähtevän kuljettamaan nosturia pysäköintipaikasta työkohteeseen UKL 1.
Honkasen siirtymisestä Power-Omin käyttöön oli sovittu puhelimitse Hamaran ja Siikanivan kesken. Asiassa ei ollut ollut saatavissa selvyyttä siitä, mitä Hamara ja Siikaniva olivat tarkasti ottaen sopineet Honkasen tehtäväksi aiotun työtehtävän johtamisesta ja vastuusta vai olivatko he sopineet siitä lainkaan. Hovioikeus katsoi lausumillaan perusteilla selvitetyksi, että aloite nosturin ja sen kuljettajan käyttämisestä Power-Omin työkohteissa oli tullut Power-Omin työnjohtajalta Siikanivalta.
Koska Hamara oli tuonut Honkasen nostureineen Siikanivan kanssa sovittuna aikana sovittuun paikkaan, Kemira oli täyttänyt nosturin ja työmiehen tuomista koskevan sopimusvelvoitteensa. Hamara oli kuullut Siikanivalta puhelimitse asiasta sovittaessa, että nosturinkuljettajan työpanosta tarvittiin nimenomaan Performitiellä. Hamaran tuotua Honkasen Performitien työkohteeseen Power-Omin asentajat olivat olleet siellä jo työskentelemässä. Hamara oli ollut vain Kemiran sopimusosuuden suorittaja työkohteessa. Asiassa ei ollut esitetty näyttöä siitä, että Hamara olisi ollut asemansa perusteella vastuussa koko työmaasta ja kaikista siellä olevista henkilöistä taikka että näin olisi osapuolten kesken sovittu, siitä huolimatta, että Hamaran toimenpiteet UKL 1:ssä olivat olleet edellytyksenä Power-Omin työtehtävän alkamiselle tuossa kohteessa.
Hamara oli kertonut, että työmaalle saavuttuaan hän oli sanonut Siikanivalle Honkasen olevan nostureineen Power-Omin käytettävissä. Hamara oli sanonut myös Honkaselle, että tämän tuli toimia Power-Omin käskyjen mukaisesti. Asiassa oli riidatonta, että nosturi ja Honkasen työpanos olivat olleet tuosta hetkestä lukien Power-Omin käytettävissä. Power-Om ei ollut käskenyt Honkasta tekemään varsinaista työsuoritusta, koska Hamaran vastuulla ollut UKL 1:n jännitteettömäksi tekeminen oli ollut vielä tekemättä.
Siitä riippumatta, että Honkasen varsinaiset työt Power-Omin työnjohtovallan alaisuudessa eivät olleet vielä alkaneet, Siikanivan olisi Kemiran sopimusvelvoitteen täyttäminen ja hänen oma asemansa huomioon ottaen pitänyt valvoa Honkasta jo siitä lukien, kun Hamara oli tuonut Honkasen työmaalle. Hamara oli sovitun perusteella olettanut perustellusti, että Honkasta tarvitaan jo Performitien työkohteessa. Hamaran vastuulla ei ollut voinut olla sen selvittäminen, missä vaiheessa Power-Om tosiasiassa ryhtyi käyttämään Honkasen työpanosta.
Power-Omin asentaja Salmela oli kertomansa mukaan Performitieltä uuteen työkohteeseen lähtiessään viittoillut Honkasta nostureineen seuraamaan häntä ja Honkanen oli merkin seurauksena kuljettanut nosturin lähemmäs työkohdetta UKL 1 ja pysäköinyt nosturin. Edellä tarkoitetulla toiminnallaan Salmela oli Power-Omin edustajana käyttänyt käskyvaltaansa Honkaseen nähden. Viimeistään tuosta hetkestä lukien vastuu Honkasen valvomisesta oli siirtynyt Power-Omille.
Myös vahingon jälkeisissä neuvotteluissa asiasta oli vallinnut kirjallisista todisteista ilmenevä yksimielisyys tältä osin.
Power-Omin työntekijöistä vain Siikanivalla voitiin ajatella hänen työnjohdollisen asemansa sekä sopijapuolena toimimisen perusteella olleen sellainen työnjohtovalta ja sopimusoikeudellinen vahingon ennakoimisvelvollisuus, että hänen olisi pitänyt valvoa Honkasta. Ottaen kuitenkin huomioon, että Honkasta ei ollut käsketty aloittaa työsuoritustaan Power-Omin alaisuudessa, Siikanivalla ei ollut ollut erityistä syytä valvoa Honkasen liikkumista työmaalla. Honkasen toiminta oli ollut Siikanivalle yllätyksellistä ja ennalta-arvaamatonta. Siikanivan vastuulla oli kuitenkin ollut huolehtia siitä, että myös Honkanen sai tiedon siitä, että työ UKL 1:ssä aloitetaan vasta Hamaran annettua siihen luvan. Tämän lisäksi Siikanivan velvollisuutena olisi ollut valvoa Honkasen toimintaa - käytännössä odottamista - työmaalla. Tätä velvollisuutta ei poistanut se seikka, että Honkaselle ei ollut osoitettu vielä työtehtävää. Koska Siikaniva oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, Power-Om oli vastuussa Honkasen aiheuttamasta vahingosta.
Honkanen oli ollut ammattitaitoinen nosturinkuljettaja, mutta hän oli omatoimisesti ja ilman lupaa toimiessaan menetellyt huolimattomasti ja siten aiheuttanut vahingon. Honkasen menettely olisi kuitenkin ollut estettävissä, mikäli Power-Om olisi huolehtinut Honkasen työhön liittyvästä valvontavelvollisuudestaan. Kemiran vastuulla ei siten ollut ollut sellaista myötävaikutusta aiheutuneeseen vahinkoon, että olisi aihetta alentaa Power-Omin korvausvastuuta.
Muilta osilta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut.
Hovioikeus hylkäsi Kemiran kanteen siltä osin kuin Kemira oli vaatinut korvausta vetyperoksidi- ja formamidituotannon keskeytymisestä. Vahingonkorvaus alennettiin 183 101,60 euroon.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mariitta Lehmus, Arto Suomi (eri mieltä) ja Mika Koivunen.
Sen kysymyksen osalta, kenen vastuulla Honkasen toiminta ja sen valvonta on ollut, hovioikeudenneuvos Suomi lausui seuraavaa:
Kemiralle nosturinkuljettajana toimineen Honkasen työnantajana alunperin kuulunut isännänvastuu Honkasen aiheuttamista vahingoista ei ollut siirtynyt Power-Omille. Työnjohto- ja valvontavalta Honkaseen ja koko työmaahan oli vahingon tapahtumishetkellä vielä ollut Kemiralla, koska sen vastuulla riidattomasti oli työkohteen jännitteettömäksi tekeminen. Tätä arviota ei muuttanut Power-Omin ja Kemiran välisessä 23.11.2001 pidetyssä neuvottelussa laadittuun muistioon ennen vahingonkorvausvaatimusten esittämistä kirjattu Power-Omin silloisen toimitusjohtajan lausuma työnjohtovastuun siirtymisestä Honkasen osalta Power-Omille. Pelkästään se, että Honkanen oli nostureineen saapunut Power-Omin työntekijöiden kanssa samalle alueelle, ei ollut siirtänyt työnjohto- ja valvontavastuuta tai isännänvastuuta Power-Omille. Se Power-Omin työsuoritus, johon Honkasta nostureineen oli tarkoitus käyttää, ei ollut vahingon tapahtumishetkellä edes alkanut, koska Kemira ei ollut antanut Power-Omille työlupaa, jonka saaminen edellytti jännitteen katkaisemista työkohteesta. Sanotuilla perusteilla Suomi kumoten käräjäoikeuden välituomion ja tuomion hylkäsi Kemiran kanteen kokonaisuudessaan.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Power-Omille myönnettiin valituslupa. Valituslupa rajoitettiin oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa ja 3 momentissa tarkoitetuin tavoin koskemaan kysymystä, oliko Power-Om hovioikeuden tuomiossa todetuissa olosuhteissa vahingonkorvausvastuussa Kemiraa kohtaan nosturinkuljettajan aiheutettua vahinkoa Kemiralle.
Valituksessaan Power-Om vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään tai että sen maksettavaksi tuomittua vahingonkorvausta joka tapauksessa alennetaan.
Kemira vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut
Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
1. Kemira tilaajana ja Power-Om urakoitsijana ovat sopineet sähköteknisten töiden urakasta, joka käsitti johtopylväiden maadoitusjohtojen kunnostuksen ja ukkosjohtimien vaihtamisen tilaajan Oulun tehtailla. Urakoitsija on pyytänyt tilaajaa luovuttamaan käyttöönsä autonosturin kuljettajineen.
2. Nosturityöstä ei ollut sovittu suoritettavaksi korvausta. Kuten hovioikeus on todennut, asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että tilaaja ja urakoitsija olisivat sopineet jotakin nosturinkuljettaja Honkasta koskevasta työnjohto- ja valvontavastuusta tai nosturin käyttöön liittyvästä korvausvastuusta.
3. Sopijapuolten välillä on sovittu töiden aloittamisesta seuraavaa. Ennen ukkosjohtimien vaihtotyön aloittamista tilaajan tuli huolehtia siitä, että UKL 1 tehtiin jännitteettömäksi ja että urakoitsija ei saanut aloittaa työtä ennen kuin tilaaja UKL 1:n jännitteettömäksi tekemisen jälkeen on antanut luvan töiden aloittamiseen. Ennen töiden aloittamista työkohteeseen tulleet työntekijät ovat tienneet, että UKL 1 oli edelleen jännitteinen. Honkaselle tieto ei kuitenkaan ollut välittynyt. Hän oli ryhtynyt oma-aloitteisesti nostamaan nosturin nostopuomia kohti jännitteisen UKL 1:n johtimia, jolloin oli syntynyt maasulku. Sen seurauksena maakaapeli oli vaurioitunut ja tehtaalla oli syntynyt sähkökatkos, josta on aiheutunut tilaajalle vahinkoa.
4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko urakoitsija vastuussa tilaajalle sähkökatkoksesta aiheutuneista vahingoista.
Asian arviointi
5. Vahinko on syntynyt sen johdosta, että nosturinkuljettaja ei ole tiennyt UKL 1:n olevan jännitteinen. Se puolestaan on johtunut siitä, että hänelle on laiminlyöty kertoa johtojen jännitteisyydestä. Asiassa on kyse urakkasopimukseen perustuvasta vahingonkorvausvastuusta. Ellei muuta ole sovittu, tällaisessa sopimussuhteessa vastuu kyseisen tyyppisestä vahingosta määräytyy sen mukaan, kumman sopijapuolen sopimusvelvoitteiden täyttämiseen nosturityöt ovat kuuluneet ja kumman sopijapuolen velvollisuuksiin on siten kuulunut kertoa nosturinkuljettajalle töiden aloittamisjärjestykseen liittyvästä jännitteisyydestä ja sen poistamisesta.
6. Kun urakoitsijan edustaja on pyytänyt tilaajalta lainaksi nosturia ja sen kuljettajaa, hän on perustellut pyyntöään sillä, että nosturia tarvittiin tehdasalueella olevalla tiellä käsiteltäessä tien ylittäviä johtoja, jotta tien liikennettä ei tarvitsisi pysäyttää. Lisäksi urakoitsijan edustaja oli kertonut suunnitelleensa, että nosturia voitaisiin käyttää apuna muissakin työkohteissa.
7. Näin ollen nosturityöt ovat olleet urakoitsijan suorittamiin sähkötöihin liittyviä töitä. Kun asiassa ei ole selvitetty, että osapuolet olisivat erikseen sopineet näiden töiden suorittamisesta tai niiden työnjohdosta, kyseiset työt ovat olleet urakoitsijan velvoitteiden täyttämiseen kuuluvia aputöitä. Täten myös vastuu näiden aputöiden asianmukaisesta suorittamisesta ja niitä koskeva työnjohto- ja valvontavastuu ovat kuuluneet urakoitsijalle. Tähän arviointiin ei vaikuta se, että autonosturi oli tilaajan eikä se, että nosturinkuljettaja oli tilaajan työntekijä, koska autonosturi on ollut asianmukaisessa kunnossa ja sen kuljettaja ammattitaitoinen.
8. Täten tilaajalle aiheutuneet vahingot ovat johtuneet siitä, että urakoitsijan työnjohtaja on laiminlyönyt johtaa ja valvoa nosturinkuljettajan työtä siten, että kuljettaja olisi tiennyt töiden aloittamisjärjestyksestä ja johtojen jännitteisyydestä. Näistä syistä urakoitsija on vastuussa nosturinkuljettajan menettelystä tilaajalle aiheutuneista vahingoista.


Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Tulokas: Nostotyötä varten tilaaja on luovuttanut urakoitsijan käyttöön autonosturin kuljettajineen. Järjestely lienee johtunut siitä, että tilaajalla on ollut sopivaa kalustoa paikalla.
Urakkasuhteissa osapuolet vastaavat pääsäännön mukaan heille kuuluvien velvoitteiden oikeasta täyttämisestä. Tämä johtaisi siihen, että tilaajan tulisi nostotyön osalta kantaa vahingonkorvausvastuu.
Vahingon syynä on ollut tietokatkos. Nosturinkuljettaja on aloittanut työn, vaikka jännitettä johdoista ei ollut vielä katkaistu. Tällaisten tilanteiden syntymisen estäminen on työnjohdon tehtävä. Jos nosturinkuljettaja olisi saanut selvät ohjeet ja työnjohto olisi ollut asianmukaista, vahinkoa ei olisi sattunut. Olennaiseksi muodostuukin kysymys, kumman sopimuspuolen asiana oli työnjohto nostotyön osalta.
Nostotyö on tyypillinen urakoitsijan suoritusta palveleva ja sille alisteinen aputyö. Kun muuta ei ole näytetty sovitun, työnjohdon on katsottava kuuluvan urakoitsijalle ainakin tässä yhteydessä merkityksellisten seikkojen, kuten töiden aloittamisen ja niiden turvallisen suorittamisen edellytysten osalta.
Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.