KKO 2008:19 Urakkalisäaika kattohintaurakassa lisätyöt

KKO:2008:19

Rakennusurakka
Diaarinumero: S2006/294
Esittelypäivä: 30.1.2008
Antopäivä: 10.3.2008
Taltio: 360

Kysymys siitä, millaista menettelyä urakoitsijalta edellytettiin, jotta sillä oli oikeus saada tavoite- ja kattohintaisessa rakennusurakassa rakennuttajalta korvausta lisä- ja muutostöistä ja jotta sillä oli oikeus saada urakkasuoritukseensa lisäaikaa.
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Välitoimet
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Taustaa

YIT Yhtymä Oyj:n (sittemmin YIT Oyj, jäljempänä YIT) ja Kiinteistö Oy Hotelli Vilhon (sittemmin Kiinteistö Oy Vilhonkatu 7, jäljempänä Vilhonkatu) välillä on allekirjoitettu 9.6.1998 rakennusurakkasopimus. Sopimuksessa YIT on urakoitsijana sitoutunut suorittamaan Vilhonkadulle rakennuttajana sopimuksessa määritellyssä laajuudessa rakennustekniset työt koskien hotellikiinteistöä Helsingin keskustassa osoitteessa Vilhonkatu 7. Sopimus on käsittänyt SOK:n vanhan pääkonttorirakennuksen saneeraamisen ja sen yhteyteen suunnitellun uuden hotellirakennuksen rakentamisen sekä Mikonkadun kadunrakennustyötä. Kohteen valmistumispäiväksi on sovittu 28.5.1999.

Urakka on sovittu toteutettavaksi urakkamuodoltaan tavoitehintaurakkana. Tavoitehinnaksi on sopimuksessa sovittu 50 945 000 markkaa ja urakan kattohinnaksi 56 039 000 markkaa ilman arvonlisäveron osuutta. Urakoitsijalle maksettavan kiinteän korvauksen määräksi on sovittu 8 585 000 markkaa, mikä on sisältynyt tavoite- ja kattohintoihin. Tavoitehinnan alituksesta urakoitsijalle tulevan tavoitehintapalkkion määräksi on sovittu 40 prosenttia alituksesta.

YIT:n ja Vilhonkadun välisessä suhteessa suunnittelu on kuulunut Vilhonkadulle urakkasopimuksen 13 §:n ja urakka-asiakirjojen mukaisesti. Suunnitteluprosessi on jatkunut urakkasopimuksen solmimisen jälkeen.

Vilhonkatu on urakkasuorituksen aikana hyväksynyt ja maksanut YIT:lle noin 14,1 miljoonaa markkaa lisä- ja muutostöistä ilman arvonlisäveron osuutta. Summa on sisältänyt muun muassa kohteen hankintarajamuutokset Vilhonkadun ja YIT:n välillä. Kaiken kaikkiaan Vilhonkatu on maksanut YIT:lle urakkasuorituksen perusteella 70 150 155,28 markkaa ilman arvonlisäveron osuutta.

Kohteen sisäpuoliset tilat eräin poikkeuksin on otettu vastaan 14.7.1999.

Vaatimukset Helsingin käräjäoikeudessa

YIT:n kanne

YIT vaati, siltä osin kuin Korkeimmassa oikeudessa on kysymys, Vilhonkadun velvoittamista suorittamaan sille

- korvausta YIT:n tekemistä 138 lisä- ja muutostyöstä yhteensä arvonlisäveroineen 48 988 708,22 markkaa 16 prosentin viivästyskorkoineen urakan vastaanottotarkastuksesta 14.7.1999 lukien sekä urakkasopimuksen mukaisten tavoite- ja kattohintojen korottamista vastaavasti;

- korvaukseksi Vilhonkadun syystä johtuneesta urakka-ajan pidentymisestä 20.9.1999 saakka arvonlisäveroineen 1 200 500 markkaa 16 prosentin viivästyskorkoineen 20.9.1999 lukien sekä urakkasopimuksen mukaisten tavoite- ja kattohintojen korottamista vastaavasti.

Lisäksi YIT vaati vahvistettavaksi, että sillä oli lisä- ja muutostöiden vuoksi ja Vilhonkadun myötävaikutusvelvollisuuden rikkomisen vuoksi oikeus viiden kuukauden pituiseen sakottomaan lisäaikaan.

Edelleen YIT vaati Vilhonkadun velvoittamista suorittamaan sille urakkaan liittyen Vilhonkadun aiheuttamista ylimääräisistä kustannuksista arvonlisäveroineen 5 413 804,00 markkaa ja urakkasopimuksen mukaisesti kiinteän palkkion korotuksena arvonlisäveroineen 15 780 489 markkaa, kaikki määrät viivästyskorkoineen, sekä urakkasopimuksen mukaisten tavoite- ja kattohintojen korottamista vastaavasti.

Vilhonkadun vastaus YIT:n kanteeseen

Vilhonkatu vaati YIT:n kanteen hylkäämistä käräjäoikeuden tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla.

Vilhonkadun kanne

Vilhonkatu vaati YIT:n velvoittamista suorittamaan sille

- tavoite- ja kattohintaa alentavien, Vilhonkadun vastuulle urakkasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen siirtyneiden, alun perin YIT:n suoritusvelvollisuuteen kuuluneiden hankintojen ja aliurakoiden arvona eli YIT:lle liikaa maksetun urakkasumman määränä arvonlisäveroineen 3 997 676,33 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.12.1999 lukien;

- viivästyssakkona sopimusehtojen mukaiselta enimmäisajalta eli 15 viikolta arvonlisäveroineen 7 463 389,04 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.12.1999 lukien. Mikäli kattohintaa muutettiin, tuli viivästyssakon määrää vastaavasti muuttaa.

YIT:n vastaus Vilhonkadun kanteeseen

YIT vaati kanteen hylkäämistä viitaten siihen, mitä se oli lausunut omassa kanteessaan.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 24.2.2003

YIT:n kanne

Käräjäoikeus katsoi tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla, ettei YIT ollut näyttänyt, että Vilhonkatu olisi osapuolten välisen sopimuksen perusteella velvollinen maksamaan YIT:n vaatimaa korvausta lisä- ja muutostöistä, ottaen huomioon, että YIT oli suorituksen aikana käytyjen hinnankorotusneuvottelujen yhteydessä jo kerran hyväksynyt Vilhonkadun sille maksaman korvauksen täydeksi maksuksi työstä. YIT ei ollut näyttänyt muutakaan perustetta saada urakkahinnan lisäksi muuta korvausta vaatimansa 138 lisä- tai muutostyön tekemisestä. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi YIT:n vaatimuksen.

Lisäaikaa koskevan vaatimuksen osalta käräjäoikeus katsoi, ettei YIT ollut suorituksen aikana vaatinut urakka-ajan pidennystä YSE 1983 ehtojen mukaisesti yksilöidysti ja kirjallisesti. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla myös muilta osin.

Vilhonkadun kanne

Käräjäoikeus velvoitti tavoite- ja kattohintoihin vaikuttaneiden hyvitysten vuoksi YIT:n suorittamaan Vilhonkadulle liikaa maksetun urakkasumman palautuksena 3 099 433,97 markkaa 16 prosentin viivästyskorkoineen 15.12.1999 lukien.

Käräjäoikeus katsoi tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla, että YIT oli viivästynyt suorituksessaan ja se oli velvollinen urakkasopimuksen ehtojen mukaisesti suorittamaan Vilhonkadulle viivästyssakkoa urakkasuorituksen viivästymisestä sovitusta ajankohdasta 28.5.1999 alkaen vastaanottotarkastukseen 14.7.1999 asti eli seitsemältä viikolta. Urakkasopimuksessa oli määritelty, että viivästyssakko on 0,5 prosenttia urakan piiriin kuuluvien rakennustöiden toteutuneiden kustannusten mukaisesta arvonlisäverollisesta määrästä. Toteutuneiden kustannusten määrä oli 67 050 711,31 markkaa, joten viivästyssakon määrä oli 2 346 774,92 markkaa. Käräjäoikeus velvoitti YIT:n suorittamaan Vilhonkadulle 2 346 774,92 markkaa 16 prosentin viivästyskorkoineen 15.12.1999 lukien.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Elina Haapasalo, Henrikki Mikkola ja Johanna Kärävä.

Helsingin hovioikeuden tuomio 14.2.2006

Asianosaiset valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn.

Hovioikeuden ratkaisu YIT:n lisä- ja muutostöistä vaatimien korvausten osalta

Työmaakäytäntö ja lisä- ja muutostöistä sopiminen

Hovioikeus totesi urakkasopimusasiakirjojen perusteella olevan selvää, että lisä- ja muutostöiden osalta oli tässä urakkasuhteessa tullut noudattaa Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1983 ehtojen) mukaista lisä- ja muutostyömenettelyä, joskin hiukan epäselvää oli, oliko urakkaohjelman määräys kuitenkin sitä lieventänyt ja oliko urakoitsijalta tarjouksen sijasta vaadittu vain kustannusselvitys ennen lisä- ja muutostöiden aloittamista. Yhdenmukainen henkilötodistelu osoitti, ettei YIT urakan aikana, ehkä joitakin vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, ollut tehnyt lisä- ja muutostöistä etukäteen YSE 1983 ehtojen menettelymääräyksiä noudattaen tarjouksia tai laskelmia. Toisaalta henkilötodistelu osoitti, ettei Vilhonkatu ollut YSE 1983 ehtojen 6 §:n mukaisesti edustajiensa välityksellä järjestelmällisesti osoittanut YIT:lle lisä- ja muutostöitä, vaan ainakin suuri osa muutoksista ja lisäyksistä suunnitelmiin oli toimitettu YIT:lle toteutuspiirustuksina suoraan suunnittelijoilta työmaalle.

Hovioikeus totesi oikeuskäytäntöön ja alan kirjallisuuteen viitaten, että YSE 1983:n lisä- ja muutostöitä koskevien ehtojen oli katsottu olevan lähinnä järjestysmääräyksen luonteisia ja vaikutuksiltaan todisteluun liittyviä, koska menettelymääräyksiä ei voitu aina kirjaimellisesti noudattaa ja ne voitiin sivuttaa esimerkiksi osapuolten noudattaman käytännön perusteella.

Hovioikeus totesi edelleen, että vaikkakin YIT oli itse tehnyt edullisimmalla kiinteällä korvauksella tarjouksen urakasta siten, että urakka-aika oli ollut lyhyt ja päättynyt jo 28.5.1999, olivat kaikki urakan aikataulusta kertoneet vahvistaneet, että urakka-aikataulu oli ollut toteutettavissa, mutta kireä. Urakan aikana osapuolet olivat päässeet yksimielisyyteen nettomäärältään 14,1 miljoonan markan lisä- ja muutostöistä, minkä ohella hovioikeus on tuomiossaan hyväksynyt YIT:n lisä- ja muutostyövaatimuksia siten, että lisä- ja muutostöitä oli alkuperäiseen tavoitehintaan nähden, kun kiinteä korvaus oli vähennetty, tullut lisää yhteensä noin 70 prosenttia. Lisä- ja muutostöiden määrä oli ollut tavanomaista suurempi ja se oli vaikuttanut merkittävästi urakoitsijan aikatauluun, joka oli ollut alun perinkin kireä.

Edellä kerrotuista syistä hovioikeus piti uskottavana sitä, ettei urakoitsija ollut kyennyt tekemään etukäteen kustakin työstä tarjousta ilman, että urakka olisi ainakin osittain keskeytynyt ja viivästynyt. Osaltaan tähän oli vaikuttanut myös se, ettei rakennuttaja ainakaan kaikilta osin ollut osoittanut lisä- ja muutostöitä YSE 1983 ehtojen 6 §:n edellyttämin tavoin.

Hovioikeuden mukaan Vilhonkatu oli ilmoittanut myöntyneensä siihen, että lisä- ja muutostöitä voitiin käsitellä jälkikäteen työn aloittamisen jälkeen, kunhan lisä- ja muutostyö oli yhteisesti todettu. Vaikka YIT oli tehnyt 21.10.1998, 3.11.1998 ja 3.2.1999 seurantalistoja lisä- ja muutostöistä, eivät asianosaiset olleet yhteisesti työmaakokousten pöytäkirjoihin taikka muutoinkaan kirjanneet niitä työkokonaisuuksia, jotka yhteisesti olisi todettu lisä- ja muutostyöksi. Vilhonkatu oli myöntänyt saaneensa tiedoksi edellä tarkoitetut listat, mutta ei ollut niitä käsitellyt taikka vastannut niiden johdosta mitään YIT:lle.

Urakan aikana Vilhonkatu oli kolmessa eri tavoitehinnan tarkistusneuvottelussa 15.2.1999, 29.4.1999 ja 1.6.1999 YIT:n esitysten perusteella käsitellyt lisä- ja muutostöitä sekä hyväksynyt tavoitehinnan tarkistuksia. Tarkistusneuvotteluiden pöytäkirjoihin ei ollut merkitty huomautuksia siitä menettelystä, jolla YIT oli saattanut lisä- ja muutostyöt Vilhonkadun käsiteltäviksi, eikä asiakirjoista ilmennyt, että miltään osin YIT:n esityksiä olisi hylätty sillä perusteella, että esitys lisä- ja muutostyöstä olisi tehty liian myöhään tai muutoin virheellisesti. Myöskään henkilötodistelu ei osoittanut, että tavoitehinnan tarkistusneuvotteluiden yhteydessä YIT:n noudattama menettelytapa, joka oli poikennut sopimusasiakirjoissa määritellystä menettelystä, olisi ollut esillä.

Hovioikeuden mukaan YIT oli kerrotuissa olosuhteissa voinut luottaa siihen, että lisä- ja muutostyötä koskevat esitykset tai vaatimukset voitiin tehdä jälkikäteen huomioon ottaen kuitenkin hovioikeuden reklamaatiovelvollisuudesta lausuman. Tämän osoitti myös Vilhonkadun vielä 23.8.1999 päiväämä kirje YIT:lle, jossa Vilhonkatu toteaa viitaten toimitettuihin tavoitehinnan muutoslaskelmiin:

"Rakennuttaja ei ole keskeyttänyt mainittujen laskelmien käsittelyä, vaan on odottanut niiltä osin kuin muutostyöaiheet ovat perusteiltaan oikeat urakoitsijalta lisäselvityksiä. Taloudellista loppuselvitystä varten olemme valmiit käymään kyseiset laskelmat vielä kertaalleen läpi, niin perusteiltaan kuin kustannuserittelyiltään. Urakoitsija on esittänyt rakennuttajalle em. tavoitearvion muutoslaskelmien lisäksi luettelon lisä- ja muutostyöaiheista, joista urakoitsija on ilmoittanut tekevänsä omat kustannuserittelynsä. Rakennuttaja on ilmoittanut urakoitsijalle edellyttävänsä kyseisten laskelmien käsittelyä kaikkia yhtäaikaisesti heti niiden valmistuttua, koska lisälaskelmien käsittely vaatii henkilöresurssien ajoittamisen ja varaamisen kyseiseen työhön..."

Hovioikeus katsoi edellä mainitut seikat huomioon ottaen toisin kuin käräjäoikeus, että YIT:llä oli noudatetusta käytännöstä johtuen oikeus vaatia korvausta lisä- ja muutostöistä, vaikka YSE 1983 ehtojen menettelysäännöksiä tarjouksen tai kustannusselvityksen tekemisestä ennen lisä- ja muutostyön aloittamista sekä lisä- ja muutostyön kustannusvaikutuksesta sopimisesta ei ollut noudatettu.

Tavoitehinnan tarkistusneuvottelut keväällä 1999

Hovioikeus totesi tavoitehinnan tarkistusneuvotteluista, että YIT:n laatimiin tavoitehinnan muutoslaskelmiin, joiden perusteella tavoitehinnan tarkistusneuvottelut oli käyty, oli sisältynyt hiukan eri muodoissa huomautus siitä, että kyseisen lisä- ja muutostyön kustannukset eivät vielä olleet lopulliset ja että laskelma oli ainakin osittain arvionvarainen. Siten muutoslaskelmia ei sanamuotonsa perusteella ollut voitu ymmärtää YSE 1983 ehtojen 32 §:n 3 kohdan mukaisiksi tarjouksiksi, jotka sisältäisivät urakoitsijan lopullisen ehdotuksen kunkin lisä- ja muutostyön kustannuksiksi ja siten laskutushinnaksi.

Henkilötodistelu puolestaan osoitti, ettei tavoitehinnan tarkistusneuvotteluissa ollut erikseen keskusteltu siitä, oliko neuvottelussa saavutettu ratkaisu kunkin lisä- ja muutostyön osalta lopullinen sopimus siitä laskutettavasta määrästä, vai olivatko muutoslaskelmiin tai osalaskelmiin sisältyneet varaukset jääneet voimaan. Vaikka 15.2.1999 ja 29.4.1999 pidettyjen tavoitehinnan tarkistusneuvotteluiden pöytäkirjojen liitteisiin oli merkitty "sovittu" rahamäärä, joka pääsääntöisesti oli vastannut YIT:n esitystä, ei sanotusta merkinnästä voitu vielä päätellä, että "sovittu" määrä olisi samalla sisältänyt luopumisen samasta lisä- ja muutostyöstä myöhemmin aiheutuvista toteutuskustannuksista, joista esitykseen oli sisältynyt varaus.

Vaikkakin Vilhonkadulla oli ollut perusteltu syy edellyttää urakoitsijalta sitovaa tarjousta lisä- ja muutostöistä voidakseen tavoite- ja kattohintaisen urakkamuodon mukaisesti arvioida lisä- ja muutostyön vaikutusta tavoite- ja kattohintaan ja hankkeen loppukustannuksiin, olisi Vilhonkadun tullut muutoslaskelmaan sisältyneen varauksen johdosta erikseen ottaa selvää varaumien voimassaolosta ja sopia tarvittaessa siitä, että neuvotteluissa saavutettu ratkaisu oli lopullinen sopimus kustakin lisä- ja muutostyöstä laskutettavasta määrästä.

YIT:n ei ollut näin ollen katsottava luopuneen esittämästä vaatimuksia neuvotteluissa jo esillä olleista lisä- ja muutostöistä eikä sen esittämiä ja neuvotteluissa käsiteltyjä laskelmia voitu pitää sitovina lopullisina tarjouksina. YIT:llä oli siten tarkistusneuvotteluissa sovitun estämättä oikeus edelleen vaatia korvausta niistä lisäkustannuksista, jotka tavoitehinnan tarkistusneuvotteluissa jo käsitellyistä lisä- ja muutostöistä tarkistusneuvottelussa hyväksytyn määrän lisäksi ehkä oli aiheutunut.

Reklamaatiovelvollisuus

Hovioikeuden mukaan YIT:llä oli kuitenkin oikeus saada jälkikäteen erillinen korvaus lisä- ja muutostöistä vain, jos se oli reklamoinut kustakin työstä Vilhonkadulle ennen työhön ryhtymistä tai viimeistään työn aikana. Riittävänä reklamaationa hovioikeus piti sitä, että asianomainen työ oli yksilöidysti mainittu YIT:n työmaakokouksissa luovuttamissa seurantalistoissa, jolloin kukin lisä- ja muutostyö oli kirjallisessa muodossa tullut Vilhonkadun tietoon.

Mikäli lisä- ja muutostyövaatimus oli esitetty rakennuttajalle ensimmäisen kerran vasta urakan vastaanottotarkastuksessa, vaatimus oli hovioikeuden mukaan pääsääntöisesti katsottava liian myöhään tehdyksi. Kuitenkin YIT:llä oli oikeus ilman reklamaatiota urakan aikana vaatia korvaus sellaisista riidattomista tai perusteeltaan selviksi katsottavista lisä- ja muutostöistä, jotka ajoittuivat urakan kiireiseen loppuvaiheeseen huhti-heinäkuulle 1999 ja joiden johdosta sen ei voitu kohtuudella edellyttää erikseen reklamoineen. Kaikkien lisä- ja muutostyövaatimusten yksilöity peruste oli YIT:n kuitenkin tullut YSE 1983 ehtojen 55 §:n 4 momentin mukaisesti esittää rakennuttajalle viimeistään vastaanottotarkastuksessa 12. - 14.7.1999.

Lisä- ja muutostöistä tuomittu korvaus

Edellä kerrotuilla perusteilla hovioikeus hyväksyi YIT:n 138 lisä- ja muutostyökohtaan perustuneita vaatimuksia yhteensä 16 396 193,75 markan osalta ilman arvonlisäveron osuutta. Arvonlisäveroineen määrä oli 20 003 356,38 markkaa, mikä määrä hovioikeuden mukaan korotti tavoite- ja kattohintaa.

Hovioikeuden ratkaisu urakka-ajan pidentämistä ja urakkasuorituksen viivästymistä koskevien vaatimusten osalta

Hovioikeus totesi, että Vilhonkadun urakan aikana hyväksymien ja hovioikeuden tuomiossaan YIT:lle maksettavaksi tuomitsemien lisä- ja muutostöiden määrä oli noin 70 prosenttia alkuperäisestä tavoitehinnasta ilman kiinteää korvausta. Useat todistajat olivat kertoneet lisä-ja muutostöiden urakka-aikaa pidentäneestä vaikutuksesta. Hovioikeus katsoi lisäksi Vilhonkadun rikkoneen myötävaikutusvelvollisuuttaan, kun suunnitelmia oli osittain toimitettu liian myöhään ja kun Vilhonkadun hankintoihin kuuluneista kylpyhuone-elementeistä ja ilmanvaihtokonvektoreista osa oli tullut liian myöhään. Hovioikeus katsoi, että lisä- ja muutostöistä sekä edellä mainituista Vilhonkadun myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönneistä johtuen YIT:llä oli oikeus sinänsä saada rakennussuoritukseensa kohtuullinen lisäaika kohteen vastaanottamiseen saakka, mikä hovioikeuden mukaan oli tapahtunut 14.7.1999.

Hovioikeus totesi lisäajan myöntämisen edellytyksenä olevan YSE 1983 ehtojen 23 §:n mukaan, että lisä- ja muutostöihin perustuvasta lisäajasta oli ennakolta sovittu, ja ehtojen 27 §:n 1 kohdan mukaan, että urakoitsija oli lisäaikaa edellyttävän syyn johdosta viipymättä kirjallisesti ilmoittanut sellaisesta syystä rakennuttajalle, minkä ohella urakoitsijan tuli viimeistään vastaanottotarkastuksessa esittää lisäaikaa koskeva yksilöity vaatimus.

YIT:n kirjallisina todisteina esittämistä useista tavoitehinnan muutoslaskelmista sekä työmaakokouspöytäkirjoihin liitetyistä 21.10.1998 ja 3.11.1998 päivätyistä lisä- ja muutostöitten seurantalistoista kävi ilmi, että YIT oli ilmoittanut niissä varaavansa tai pidättävänsä itselleen oikeuden vaatia myöhemmin lisäaikaa laskelmissa tai seurantalistoissa mainittujen lisä- ja muutostöiden johdosta. Kylpyhuone-elementtien ja ilmanvaihtokonvektoreiden toimitusviiveiden osalta YIT oli esittänyt lisäaikavarauman ainakin 18.11.1998 pidetyssä työmaakokouksessa. Hovioikeus katsoi, että YIT oli mainituilla ilmoituksillaan rakennuttajalle säilyttänyt oikeuden vaatia lisäaikaa, vaikka yksittäisten lisä- ja muutostöiden osalta YIT ei ollut YSE 1983 ehtojen 23 §:ssä edellytetyin tavoin ennakolta sopinut rakennuttajan kanssa urakka-ajan pidentämisestä eikä esittänyt lisäaikaa koskevaa kirjallista vaatimusta ennen töihin ryhtymistä. Hovioikeus viittasi myös siihen, mitä se oli lausunut lisä- ja muutostöihin liittyvästä työmaakäytännöstä.

Hovioikeus totesi Vilhonkadun katsoneen, että YIT:n tekemät lisäaikavaraumat olivat menettäneet merkityksensä sen vuoksi, että YIT oli useampaan kertaan talvella ja keväällä 1999 ja vielä 8.4.1999 ilmoittanut rakennuttajalle kohteen valmistuvan ajoissa. YIT puolestaan oli esittänyt ilmoittaneensa vain pyrkimyksestä saada kohde ajoissa valmiiksi lisä- ja muutostöistä sekä rakennuttajasta johtuneista häiriötekijöistä huolimatta.

Hovioikeus totesi Vilhonkadun nimeämien todistajien kertomuksista olevan sinänsä pääteltävissä, että Vilhonkatu oli ymmärtänyt YIT:n luvanneen kohteen valmistuvan urakkasopimuksen mukaisena ajankohtana eli 28.5.1999. Toisaalta YIT:n edustajat olivat ennen 8.4.1999 pidettyä työmaakokousta ottaneet esille vaatimuksen lisäajan myöntämisestä, mitä vaatimusta YIT ei kuitenkaan ollut esittänyt rakennuttajan pyynnöstä työmaakokouksessa muiden urakoitsijoiden läsnä ollessa. Arvioitaessa YIT:n kohteen valmistumisaikaa koskeneita ilmoituksia oli myös otettava huomioon, että YIT oli aikaisemmin selvitetyin tavoin lisä- ja muutostöiden seurantalistoissaan ja tavoitehinnan muutoslaskelmissaan ilmoittanut lisäajan tarpeesta, joten rakennuttajan oli keväällä 1999 täytynyt olla tietoinen lisäaikaa koskevista vaatimuksista ja tarpeista. Tähän nähden YIT:n kohteen valmistumisesta antamia ilmoituksia ei voitu pitää tahdonilmaisuina, joilla YIT olisi luopunut aikaisemmista lisäaikavaraumistaan taikka oikeudestaan saada YSE 1983 ehtojen nojalla pidennystä urakka-aikaan.

Vilhonkatu oli vielä katsonut YIT:n menettäneen oikeutensa vaatia lisäaikaa sen vuoksi, että se oli keväällä 1999 pidetyissä kolmessa tavoitehinnan tarkistusneuvottelussa sopinut rakennuttajan kanssa lopullisesti tavoitehinnan tarkistuksista käsiteltävinä olleiden lisä- ja muutostöiden johdosta mukaan lukien myös niiden aikatauluvaikutukset. Tältä osin hovioikeus viittasi tuomionsa siihen kohtaan, jossa hovioikeus katsoi, ettei YIT ollut menettänyt oikeuttaan vaatia lisäkorvausta tavoitehinnan tarkistusneuvotteluissa jo käsitellyistä lisä- ja muutostöistä, vaikka niistä maksettavasta korvauksesta oli YIT:n varaumia sisältävien laskelmien perusteella sovittu. Tavoitehinnan tarkistusneuvotteluiden pöytäkirjoista tai neuvotteluista kertoneiden todistajien kertomuksista ei ilmennyt, että tavoitehinnan tarkistusneuvotteluissa olisi sovittu tai edes keskusteltu lisä- ja muutostöihin liittyvästä lisäajan tarpeesta. Siten YIT:n ei ollut katsottava menettäneen oikeuttaan vaatia lisäaikaa sen vuoksi, ettei tavoitehinnan tarkistusneuvotteluissa ollut sovittu käsiteltyjen lisä- ja muutostöiden lisäaikavaikutuksesta eikä YIT ollut erikseen esittänyt neuvotteluissa lisäaikavaatimusta.

Hovioikeus katsoi lisäksi, että YIT oli YSE 1983 ehtojen 55 §:n mukaisesti esittänyt lisäaikaa koskevan perusteiltaan yksilöidyn vaatimuksensa urakan vastaanottotarkastuksessa 14.7.1999.

Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus vahvisti YIT:llä olevan oikeus saada urakka-aikaan pidennys urakan vastaanottoon 14.7.1999 saakka ja saada Vilhonkadulta korvausta urakka-ajan pidentymisestä aiheutuneista kustannuksista arvonlisäveroineen 366 000 markkaa, mikä määrä hovioikeuden mukaan korotti tavoite- ja kattohintaa. Hovioikeus hylkäsi Vilhonkadun viivästyssakkovaatimuksen.

Hovioikeuden ratkaisu YIT:n muiden korvausvaatimusten osalta

Hovioikeus katsoi tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla, että YIT oli oikeutettu saamaan Vilhonkadulta korvausta Vilhonkadun aiheuttamista kiirehtimis- ja häiriökustannuksista arvonlisäveroineen 366 000 markkaa ja urakan kiinteän korvauksen korotuksena arvonlisäveroineen 2 440 000 markkaa, millä määrillä tuli korottaa tavoite- ja kattohintaa.

Hovioikeuden ratkaisu Vilhonkadun kanteessa esitettyjen hyvitysvaatimusten osalta

Hovioikeus katsoi tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla, että Vilhonkadulla oli oikeus saada YIT:ltä urakkahinnan palautusta urakasta poisjääneisiin töihin perustuen 101 706,73 markan osalta ilman arvonlisäveroa ja arvonlisäveroineen 124 082,21 markan osalta. Hovioikeuden mukaan määrä alensi tavoite- ja kattohintaa.

Hovioikeuden tuomion lopputulos

YIT:n kanne

Hovioikeus velvoitti Vilhonkadun suorittamaan YIT:lle

- korvaukseksi lisä- ja muutostöistä 20 003 356,38 markkaa vastaavat 3 364 323,03 euroa;

- korvaukseksi kiirehtimis- ja häiriökustannuksista 366 000 markkaa vastaavat 61 566,78 euroa;

- korvaukseksi urakka-ajan pidentymisestä aiheutuneista kustannuksista 366 000 markkaa vastaavat 61 566,78 euroa;

- kiinteän korvauksen korotuksena 2 440 000 markkaa vastaavat 410 378,54 euroa.

Yhteensä korvaus oli 23 175 356,38 markkaa vastaavat 3 897 815,13 euroa, jolle tuli maksaa 16 prosentin viivästyskorkoa 15.12.1999 lukien.

Hovioikeus vahvisti, että YIT:llä oli oikeus saada pidennys urakka-aikaan 14.7.1999 saakka.

Hovioikeus vahvisti tarkistetuksi tavoitehinnaksi
102 419 783,61 markkaa vastaavat 17 225 771,03 euroa ja kattohinnaksi 108 634 463,61 markkaa vastaavat 18 271 005,18 euroa, joihin määriin sisältyi arvonlisävero.

Vilhonkadun kanne

Hovioikeus velvoitti YIT:n suorittamaan Vilhonkadulle liikaa maksetun urakkasumman palautuksena käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta 124 082,21 markkaa vastaavat 20 869,13 euroa käräjäoikeuden tuomitsemine viivästyskorkoineen. Vilhonkadun urakkahinnan palauttamista koskeva vaatimus enemmälti ja Vilhonkadun viivästyssakkoa koskeva vaatimus hylättiin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heljä Järvelä, Tapio Vanamo ja Jaakko Hirsto.

Hirsto sekä Vanamo ja Järvelä antoivat hovioikeuden tuomiosta tarkemmin ilmenevät erimielisyyslausumat.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa

Vilhonkadulle myönnettiin valituslupa siten rajoitettuna kuin jäljempänä tässä tuomiossa on esitetty.

Vilhonkadun vaatimukset

YIT:n lisä- ja muutostöistä vaatima korvaus

Vilhonkatu on vaatinut, että YIT:n lisä- ja muutostyökohtia 1 - 7, 9 - 10, 12, 15 b, 15 d, 17 - 19, 23, 24, 27, 28 d, 28 h, 29, 31 - 34, 36 - 39, 41, 42, 46, 48, 54, 57 - 60, 62, 63, 65, 67, 69, 70, 73, 75 - 81, 84, 88, 90, 92, 96, 97, 99 - 101, 106, 107, 109, 112, 114 - 116, 118, 122 - 127, 133 ja 138 koskevat korvausvaatimukset hylätään ja Vilhonkatu vapautetaan suorittamasta näiden osalta tuomittuja korvauksia yhteensä 2 757 447,70 euroa arvonlisäveroineen.

Urakka-ajan pidentämistä ja urakkasuorituksen viivästymistä koskevat vaatimukset

Vilhonkatu on vaatinut, että YIT:n vaatimus urakka-ajan pidentämisestä hylätään ja että se vapautetaan suorittamasta urakka-ajan pidentymisestä aiheutuneista kustannuksista YIT:lle maksettavaksi tuomittua 61 556,78 euron korvausta. Edelleen Vilhonkatu on vaatinut, että YIT:n katsotaan viivästyneen suorituksessaan ajalla 28.5. - 14.7.1999 ja YIT velvoitetaan suorittamaan sille viivästyssakkoa kultakin viivästyneeltä alkavalta viikolta 0,5 prosenttia laskettuna urakan arvonlisäverollisesta kattohinnasta 16 prosentin viivästyskorkoineen 15.12.1999 lukien.

Hyvitysvaatimukset

Sen varalta, että YIT:n vaatimukset 79, 80, 83, 100 sekä 109 kohdan osalta hylätään, Kiinteistö Oy Vilhonkatu 7 on vaatinut, että YIT velvoitetaan suorittamaan sille hyvityksenä urakasta poisjääneiden töiden osalta yhteensä 110 937,22 euroa arvonlisäveroineen ja korkoineen 15.12.1999 lukien.

Vastaus

YIT on vastannut Vilhonkadun valitukseen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Välitoimet

Korkein oikeus on varannut Vilhonkadulle ja YIT:lle tilaisuuden antaa kirjalliset lausumat lausumapyynnössä mainittuihin eräisiin YIT:n vaatimuskohtiin liittyvien yksilöityjen todisteiden merkityksestä harkittaessa lähinnä sitä, milloin YIT:llä on ollut tiedossaan sellaiset suunnitelmat kustakin työstä, että YIT olisi pystynyt tekemään arvion asianomaisen työn kustannuksista. Vilhonkatu ja YIT ovat antaneet pyydetyt lausumat sekä toistensa antamista kirjallisista lausumista puolin ja toisin pyydetyt vastineet.
Korkeimman oikeuden ratkaisu

Vilhonkadulle myönnetystä valitusluvasta

Vilhonkadulle on myönnetty valituslupa siten rajoitettuna, että lupa koskee seuraavia asiassa esille tulevia kysymyksiä sikäli kuin ne on Vilhonkadun muutoksenhakemuksen perusteella saatettu Korkeimman oikeuden ratkaistaviksi:

1) Onko urakoitsijalla hovioikeuden tuomiossa todetuissa olosuhteissa oikeus saada korvausta tekemistään lisä- ja muutostöistä siitä huolimatta, että töiden suhteen ei ole menetelty sopimuksen perusteella noudatettavina olleiden rakennusurakan yleisten sopimusehtojen mukaisella tavalla;

2) Onko urakoitsijalla hovioikeuden tuomiossa todetuissa olosuhteissa oikeus saada suorituksensa täyttämiseen lisäaikaa, vaikka lisäajan suhteen ei ole menetelty sopimuksen perusteella noudatettavina olleiden rakennusurakan yleisten sopimusehtojen mukaisella tavalla.

Perustelut

Lisä- ja muutostyöt

Kysymyksenasettelu

1. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksikin kysymys siitä, onko YIT:llä oikeus saada korvausta Vilhonkadulta valituksessa mainituista lisä- ja muutostöistä siitä huolimatta, että töiden suhteen ei ole menetelty urakkasopimuksen perusteella noudatettavina olleiden rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1983 mukaisella tavalla.

2. Vilhonkadun ja YIT:n 9.6.1998 allekirjoittama rakennusurakkasopimus koski tavoitehintaurakkaa. Urakkasopimuksen 1 §:n mukaan urakka-asiakirjojen pätevyysjärjestys oli rakennusurakan yleisistä sopimusehdoista poiketen urakkaohjelman kohdan 2.3 mukainen. Urakkaohjelma oli päivätty 17.3.1998 ja sen 2.3 kohdassa määrättiin urakka-asiakirjojen pätevyysjärjestys seuraavasti: 1. urakkasopimus, 2. urakkaneuvottelupöytäkirjat, 3. alistamissopimus, 4. urakkaohjelma, urakkarajaliite ja tarjouspyyntö, 5. rakennusurakan yleiset sopimusehdot, 6. työselitykset, 7. sopimuspiirustukset, 8. urakkatarjous ja 9. muut asiakirjat.

Urakkahinnan määräytyminen

3. YIT oli urakkasopimuksessa sitoutunut urakkahintaa vastaan suorittamaan Vilhonkadulle Helsingin kaupungissa osoitteessa Vilhonkatu 7 sijaitsevassa vanhassa SOK:n pääkonttorirakennuksessa suoritettavat rakennustekniset muutostyöt osaksi tulevaa hotellikiinteistöä sekä tontilla rakennettavan uudisosan rakennustekniset työt ja Mikonkadun kadunrakennustyöt kyseisen sopimuksen ja sen asiakirjojen mukaisesti täysin valmiiksi. Tavoitehintaisen laskutyöurakkamuodon osalta tuli hankintojen, urakoitsijavalintojen ja kustannusseurannan osalta noudattaa sopimuksen liitteenä olevan urakkaohjelman määräyksiä.

4. Sopimuksen 5 §:n mukaan rakennussuoritus oli aloitettava viipymättä ja suoritusta hoidettava niin, että eri työvaiheet saavutetaan työaikataulun mukaisesti ja että rakennussuoritus on valmis ja luovutetaan rakennuttajalle viimeistään 28.5.1999.

5. Sopimuksen 7 §:n mukaan urakoitsijalle maksettava kiinteä korvaus oli 8 585 000 markkaa, tavoitehinta 50 945 000 markkaa ja kattohinta 56 039 000 markkaa. Kiinteä korvausosuus sisältyi tavoite- ja kattohintoihin. Urakkaohjelman 2.6 kohdan mukaan rakennuttaja maksoi urakoitsijalle urakan suorituksesta aiheutuvat välittömät kustannukset tositteiden perusteella ja kiinteän osan ohjelman määräysten mukaisesti. Nämä seikat huomioon ottaen tositteiden perusteella laskutettavien urakkasuoritusten osuus tavoitehinnasta oli tavoitehinnan ja kiinteän korvauksen välinen erotus eli 42 360 000 markkaa.

6. Sopimuksen 7 §:n mukaan YIT:lle hyvitettävä tavoitehintapalkkio oli 40 prosenttia tavoitehinnan alituksen määrästä. Lisäksi sopimuskohdassa oli ehto siitä, että "mikäli kustannukset ylittävät tavoitehinnan, maksaa rakennuttaja kattohintaan saakka ne kustannukset, jotka eivät sisälly kiinteään korvaukseen", ja että "rakennuttajan maksusuoritus on enintään kattohinnan suuruinen".

7. Urakkaohjelman 2.66 kohdasta ilmeni, että korvaus urakoitsijan riskistä ja liikevoitosta sisältyi kiinteään korvaukseen, kuten myös korvaukset työnjohto-organisaatiosta ja erinäisistä työmaajärjestelyistä. Kiinteän korvausosuuden muuttaminen oli urakkasopimuksessa sidottu tavoitehinnan muutokseen siten, että sopimuksen 10 §:n mukaan "tavoitehinnan muuttuessa yli 10 % sovitaan muutoksen vaikutuksesta kiinteään korvausosuuteen erikseen".

8. YIT:llä ja Vilhonkadulla ei urakasta sopiessaan ole ollut tiedossaan sopimuksessa tarkoitetun rakennussuorituksen kokonaiskustannusten lopullista määrää. Kummankin osapuolen edun mukaista olisi ollut, että rakennussuorituksen kokonaiskustannukset olisivat alittaneet 42 360 000 markkaa, joka oli ennalta sovitun tavoitehinnan ja kiinteän korvausosuuden erotus. Tällöin YIT olisi saanut hyväkseen tavoitehintapalkkion sovituin perustein laskettuna ja Vilhonkatu olisi päässyt kustannusten kannalta tavoitehintaa edullisempaan lopputulokseen. Kustannusten ylittäessä 47 454 000 markkaa, joka oli ennalta sovitun kattohinnan ja kiinteän korvausosuuden erotus, ei YIT:llä olisi ylityksen osalta ollut oikeutta saada urakkahinnassa lainkaan vastiketta Vilhonkadulta.

9. Rakennusurakan maksuohjelman mukaan Vilhonkadun tuli suorittaa YIT:lle urakkasopimuksen mukainen kiinteä korvaus 12 eränä kuukausittain ajalla 15.6.1998 - 17.5.1999. Tavoitehintaan sisältyvä urakkasuoritusten mukaan laskutettavien kustannusten osuus Vilhonkadun tuli urakkaohjelman 2.6 kohdan mukaan suorittaa YIT:n sille toimittamien tositteiden perusteella maksuerätaulukon mukaisessa järjestyksessä yksilöityjen työvaiheiden valmistuttua.

10. Tavoite- ja kattohinnat ovat kattaneet urakan kohteena olevan rakennussuorituksen urakkasopimuksen mukaisessa laajuudessa. Sovittuja tavoite- ja kattohintoja ei ole voitu nostaa eikä laskea sellaisten töiden perusteella, jotka ovat kuuluneet sovitun urakan piiriin. Lisä- ja muutostöitä koskivat omat määräyksensä, kuten jäljempänä selostetaan, ja niistä aiheutuneiden kustannusten korvaukset ovat nostaneet tavoite- ja kattohintoja ja vastaavasti hyvitykset ovat laskeneet niitä.

Lisä- ja muutostöitä koskevat sopimusmääräykset

11. Urakkasopimuksen 10 §:stä, joka on otsikoitu "Rakennussuunnitelman muuttamisen vaikutus urakkahintaan YSE 32 §", ilmenee muun muassa seuraavaa:

"Rakennussuunnitelman muuttamisesta aiheutuvien urakkahinnan lisäysten ja vastaavasti hyvitysten osalta noudatetaan yleisissä sopimusehdoissa olevien määräysten ohella seuraavaa:

Noudatetaan urakkaohjelman kohtaa 2.52. Tavoitehintaa tarkistettaessa käytetään urakassa toteutuneita hintoja. Tavoitehinnan muutoksissa ei huomioida kiinteään korvausosuuteen kuuluvia kustannuksia. Tavoitehinnan muuttuessa yli 10 % sovitaan muutoksen vaikutuksesta kiinteään korvausosuuteen erikseen. Muut lisä- ja muutostyöt käsitellään tarjous-/tilausmenettelyllä.

Sopimukseen liittyy yksikköhintaluettelo, jota noudatetaan siinä mainittuja ajoissa tilattuja lisä- ja muutostöitä laskutettaessa."

12. Menettelyn osalta noudatettavien YSE 1983 ehtojen 6 § kuuluu seuraavasti:

"Velvollisuus toteuttaa muutos- ja lisätyöt

1. Urakoitsija on velvollinen toteuttamaan rakennuttajan vaatimat rakennussuunnitelmien muutokset, elleivät ne olennaisesti muuta urakoitsijan aikaansaatavaa työntulosta toisen luonteiseksi. Muutokset on selvästi urakoitsijalle osoitettava ja niiden vaikutuksesta urakkaan on, 3 momentissa mainittua tapausta lukuunottamatta, kirjallisesti sovittava ennen kuin muutoksia ryhdytään toteuttamaan.

2. Työn toteuttamista koskevien suunnitelmien muuttamista koskevia tahdonilmaisuja ovat oikeutetut antamaan vain ne henkilöt, jotka urakkasopimuksessa taikka muuten on nimenomaan tätä tehtävää varten urakoitsijalle ilmoitettu. Suunnittelijalla, muulla asiantuntijalla tai rakennuttajan palveluksessa olevalla henkilöllä ei ilman erityistä valtuutusta ole oikeutta antaa tällaista määräystä.

3. Pienistä ja kiireellisistä muutoksista voi ilman kirjallista sopimusta antaa määräyksen rakennuttajan 2 momentissa mainitulla tavalla asianmukaisesti valtuuttama henkilö. Muutoksen vaikutuksesta urakkahintaan on niin pian kuin mahdollista kirjallisesti sovittava.

4. Lisätöistä on sovittava kirjallisesti ennen niihin ryhtymistä.

5. Muutoksien ja lisätöiden vaikutuksesta urakka-aikaan ja -hintaan määrätään 23 ja 32 §:ssä."

13. YSE 1983 ehtojen 32 §:n momentteihin 1 - 4 sisältyvät seuraavat määräykset:

"Rakennusurakkasuunnitelman muuttamisen vaikutus urakkahintaan

1. Rakennussuunnitelman muuttamisesta, joka ottamalla huomioon toisaalta muutoksen aiheuttaman urakoitsijan velvollisuuksien lisääntymisen ja toisaalta näiden vähentymisen johtaa kustannusten nousuun, tulee urakoitsijoiden saada urakkahintaan muutosta vastaava lisäys. Jos muutos sitä vastoin johtaa kustannusten vähentymiseen, tulee rakennuttajan saada vastaava hyvitys. Mikäli kokonaiskustannusten vähentymiseen johtava työn kuluessa tehty rakennuttajan hyväksymä muutos on tehty urakoitsijan aloitteen tai muutosesityksen perusteella, voi rakennuttaja luopua hänelle tulevasta hyvityksestä enintään puoleen hyvityksen määrästä.

2. Suunnitelman muutoksen ja lisätyön vaikutuksesta urakkahintaan on aina, muutostöiden osalta 6 §:n 3 momentissa mainittua tapausta lukuunottamatta, sovittava kirjallisesti ennen kuin muutosta tai lisätyötä ryhdytään toteuttamaan.

3. Urakoitsijan tulee antaa rakennussuunnitelmien muutoksen vaikutuksesta urakkahintaan yksilöity tarjous tai eritelty laskelma. Muutostöissä noudatetaan sopimusasiakirjoissa määriteltyjä tai näiden puuttuessa vastaavin perustein sovittuja hintoja. Jos sopimusasiakirjoista ei saada vastaavaa hintaa tai hinnan määräämisperusteita eikä hinnasta voida muuten sopia, on työ tehtävä omakustannushintaan, ellei rakennuttaja ota sitä toteuttaakseen.

4. Muutos- ja lisätöistä urakkahintaan aiheutuva lisäys tai vastaavasti hyvitys on suoritettava toiselle sopijapuolelle sopimusasiakirjoissa mainittua maksutapaa noudattaen viipymättä, kun suunnitelmamuutos- tai lisätyö on toteutettu ja lasku esitetty sekä rakennuttajan puolesta todettu oikeaksi. Korvaus suurehkosta muutos- ja lisätyöstä voidaan sopia maksettavaksi useammassa erässä töiden edistymisen mukaan."

14. Urakkasopimuksen 10 §:n mukaan tuli lisä- ja muutostöiden osalta noudatettavaksi myös urakkaohjelman kohta 2.52 ("Taloudellinen suoritustapa, kustannusseuranta"). Tuo kohta kuuluu nyt merkityksellisiltä osin seuraavasti:

"-----

Urakoitsija laatii yksityiskohtaisen määrälaskentaan perustuvan kustannusarvion ja luovuttaa sen rakennuttajalle tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi suunnitteluaikataulun yhteydessä sovittavana ajankohtana. Kustannusarviossa on eriteltävä työ-, aine-, alihankinta- sekä muut kustannukset menekkitietoineen. Kustannusarvio laaditaan sillä tarkkuudella kuin se sen hetkisillä suunnitelmilla on mahdollista sisältäen kuitenkin kaikki kohteen valmiiksi rakentamisesta syntyvät kustannukset poislukien rakennuttajan suorittamat sisustus- ja kalustehankinnat ja arviota täydennetään suunnitelmien edistymisen mukaan. Samalla urakoitsija laatii rakennuttajan käyttöön kuukausittaisen rahankäyttöarvion koko suoritusajalle. Arviota tarkistetaan ja tarkennetaan kuukausittain.

Urakoitsija ylläpitää jatkuvaa kustannusseurantaa ja laatii kustannusennusteen ja raportoi rakennuttajalle toteutuneet kustannukset tavoitearviota vastaaviin nimikkeisiin jaoteltuna kuukauden välein tavoitearvion valmistumisesta lähtien koko rakennustyön ajan sekä vastaavanlaiset loppukustannusraportit rakennustöiden ja takuuvuoden päätyttyä.

Urakoitsijan on laadittava arviot ja pidettävä kustannustarkkailua siten, että voidaan jatkuvasti verrata tietyn työvaiheen tai hankinnan kustannuksia budjetoituihin kustannuksiin mahdollisimman pian ja myös hankintavaiheessa. Muutos- ja lisätöistä on laadittava kustannusselvitykset ennen niihin ryhtymistä. Urakoitsijan tulee laatia riittävän ajoissa suunnitteluvaiheessa rakennuttajan haluamat teknis-taloudelliset vertailut kokonaisuuden kannalta edullisimpien toteutusratkaisujen löytämiseksi."

Korkeimman oikeuden päätelmiä sopimusmääräyksistä

15. Korkein oikeus toteaa, että urakkaohjelmassa asetetaan edeltä ilmenevin tavoin urakoitsijalle taloudellista suoritustapaa ja kustannusseurantaa koskevat ehdot. Koska tavoitehinnan tarkistamista koskevan sopimuskohdan yhteydessä on viitattu urakkaohjelman kohtaan 2.52, se on otettava huomioon kokonaisuudessaan eikä vain siltä osin kuin siinä puhutaan lisä- ja muutostöitä koskevista kustannusselvityksistä. Viittauksen ei siten voida katsoa olevan ristiriidassa YSE 1983 ehtojen kanssa eikä urakkasopimuksessa voida katsoa sovitun YSE 1983 ehtojen lieventämisestä lisä- ja muutostöihin ryhdyttäessä noudatettavan menettelyn osalta.

16. Kun urakkasopimuksen 10 §:ssä on menettelyn osalta todettu, että "Muut lisä- ja muutostyöt käsitellään tarjous-/tilausmenettelyllä", on tällä katsottava tarkoitetun YSE 1983 ehtojen 6 ja 32 §:n mukaista menettelyä. Tämä virke, jota edeltävissä saman sopimuskohdan kahdessa virkkeessä on puhuttu kiinteään korvausosaan kuuluvien kustannusten korvaamisesta, on tulkittava tarkennukseksi sen osalta, miten lisä- ja muutostöiden suhteen tuli menetellä. Yksittäiset lisä- ja muutostyöt on siis tullut käsitellä YSE 1983:n mukaisesti eli niistä on tullut sopia jo ennen työn aloittamista.

17. Urakkasopimuksessa vahvistetut tavoite- ja kattohinnat ovat osoittaneet rakennuttajan suoritusvelvollisuuden rajat. Lisä- ja muutostöiden yhteydessä YIT:n olisi tullut olla aloitteellinen korvauksen saamiseksi ja tavoite- ja kattohintojen korottamiseksi tällaisten töiden perusteella.

YIT:n noudattaman menettelyn arviointi

18. Asiassa on ilmennyt, etteivät asianosaiset ole urakan aikana noudattaneet lisä- ja muutostöitä koskevia YSE:n määräyksiä. Kuten hovioikeus on todennut, Vilhonkatu on ilmoittanut urakan aikana myöntyneensä siihen, että lisä- ja muutostöitä voitiin käsitellä jälkikäteen eli työn aloittamisen jälkeen, kunhan lisä- ja muutostyö oli yhteisesti todettu. Korkeimmassa oikeudessa Vilhonkatu on ilmoittanut, ettei se enää kiistä hovioikeuden hyväksymien lisä- ja muutostyövaatimuksien tarkoittamien töiden lisä- ja muutostyöluonnetta.

19. Kanteessaan YIT on lähtenyt siitä, että korvauksen saamiseksi lisä- ja muutostöistä olisi riittävää, että YIT on esittänyt kaikki korvausvaatimukset perusteiltaan viimeistään vastaanottotarkastuksessa 14.7.1999 sekä sen jälkeen määriltään yksilöityinä taloudellisessa loppuselvityksessä.

Seurantalistojen merkitys

20. Hovioikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin YIT on urakan eri vaiheissa (21.10.1998, 3.11.1998 ja 3.2.1999) toimittanut Vilhonkadulle niin sanottuja seurantalistoja töistä, jotka YIT:n käsityksen mukaan olivat urakassa lisä- ja muutostöitä. Hovioikeus on asettanut korvauksen saamisen edellytykseksi, että YIT oli reklamoinut kustakin työstä rakennuttajalle ennen työhön ryhtymistä tai viimeistään työn aikana. Riittävänä reklamaationa hovioikeus on pitänyt, että asianomainen työ oli ollut yksilöidysti mainittuna YIT:n työmaakokouksissa Vilhonkadulle luovuttamissa seurantalistoissa.

21. Korkein oikeus toteaa, että seurantalistoista kaksi ensimmäistä on jaettu kahteen osaan, ensinnäkin valmiisiin tai lähes valmiisiin työkokonaisuuksiin (ryhmä A) ja toiseksi tiedossa oleviin muihin lisä- ja muutostöihin (ryhmä B). Kummassakin listassa on omassa sarakkeessaan yksilöity työkokonaisuus, tapahtuneen urakan laajentumisen taikka supistumisen tausta sekä työn toteutuksen tilanne. Eräiden töiden osalta sarakkeessa on ollut maininta "laskennassa" tai "kustannus selviää myöhemmin" taikka muu vastaava lausuma. Kummankin listan lopussa on todettu kaikkia listalla olleita töitä koskien, että YIT tulisi esittämään laskelmat niihin liittyvistä kustannuksista tavoitehinnan muutostyötarjouksissa. Kolmannessa eli 3.2.1999 päivätyssä seurantalistassa ei ole ollut samanlaista yksilöintiä kuin aikaisemmin laadituissa seurantalistoissa.

22. Seurantalistoista ilmenee, että YIT:n käsityksen mukaan listoilla olevat työt olivat lisä- ja muutostöitä. Tämän käsityksensä YIT on saattanut Vilhonkadun tietoon esittämällä sille listat työmaakokouksien yhteydessä. Seurantalistat eivät ole sisältäneet mitään rahamääräistä vaatimusta lisävastikkeen saamiseksi taikka tavoite- ja kattohintojen nostamiseksi. Kaksi ensimmäistä seurantalistaa ovat kuitenkin sisältäneet YIT:n ilmoituksen siitä, että YIT tulisi kunkin lisä- tai muutostyön osalta toimittamaan tavoitehinnan muutostyötarjouksen. YIT onkin laatinut ensimmäiset tavoitehinnan muutoslaskelmat toimitettuaan ensimmäisen seurantalistan Vilhonkadulle. Myöhemminkin urakan aikana YIT on toimittanut Vilhonkadulle useita tavoitehinnan muutoslaskelmia.

23. Seurantalistat eivät ole sisältäneet sellaisia nimenomaisia vaatimuksia, jotka Vilhonkatu olisi voinut joko hylätä tai hyväksyä. Vilhonkatu ei ole käsitellyt seurantalistoja eikä vastannut niiden johdosta mitään YIT:lle. Korkein oikeus katsoo, ettei Vilhonkatu ole antanut YIT:lle perusteltua aihetta olettaa seurantalistojen esittämisen muodostuneen sellaiseksi osapuolten hyväksymäksi menettelyksi, jonka noudattaminen olisi syrjäyttänyt YSE 1983 ehtojen määräykset. Sen vuoksi lisä- ja muutostyöhön nojautuvien korvausvaatimusten ja niihin liittyvien tavoite- ja kattohinnan korottamisvaatimusten hyväksymistä ei voida perustaa siihen, että kyseinen lisä- ja muutostyö on ilmennyt seurantalistalta.

Tavoitehinnan tarkistusneuvottelujen merkitys

24. Tavoitehinnan tarkistusneuvotteluja on ryhdytty YIT:n aloitteesta käymään alkuvuodesta 1999. YIT, jolla oli ollut tarve turvata maksuliikenteen keskeytymätön jatkuminen, oli tuolloin havainnut urakan alkuperäisen kattohinnan olleen lähestymässä runsaiden lisä- ja muutostöiden vuoksi.

25. Vilhonkatu on ensimmäisessä tavoitehinnan tarkistuksessa 15.2.1999 hyväksynyt YIT:n vaatimuksesta tavoite- ja kattohintoja nostettaviksi 3 753 362,14 markalla. Tuolloin on menettelyn osalta sovittu, että tavoitehinnan muutoksiin liittyvät palaverit pyrittäisiin pitämään kuukausittain. Tavoitehinnan tarkistuksessa 29.4.1999 tavoite- ja kattohintoja on nostettu 5 316 378,03 markalla ja 1.6.1999 pidetyssä tavoitehinnan tarkistuksessa 5 041 415,11 markalla. Yhteensä tavoite- ja kattohintoja on YIT:n vaatimusten johdosta korotettu 14 111 155,28 markalla.

26. Tavoitehinnan tarkistusneuvotteluissa esille tulleista seikoista voidaan päätellä, että osapuolet ovat viimeistään 15.2.1999 jälkeen lähteneet siitä, että nämä tarkistusneuvottelut olivat se menettely, jolla tavoite- ja kattohintoja tultaisiin tarkistamaan. Tarkistamisen perusteena ovat olleet vain sellaiset lisä- ja muutostyöt, joista YIT oli tehnyt Vilhonkadulle nimenomaisen rahamääräisen vaatimuksen. Viimeisen, 1.6.1999 pidetyn tavoitehinnan tarkistusneuvottelun jälkeen Vilhonkatu ei ole urakan aikana enää suostunut uusien neuvottelujen järjestämiseen.

27. Korkein oikeus toteaa, että suuri osa lisä- ja muutostöistä ei lainkaan ole ollut esillä tavoitehinnan tarkistusneuvotteluissa. Vilhonkatu on voinut neuvotteluissa ottaa kantaa vain niitä töitä koskeviin vaatimuksiin, joita on neuvotteluissa käsitelty. YIT:n laatimat muutoslaskelmat ovat koskeneet pääosin keskeneräisiä töitä eivätkä ne ole sisältäneet kaikkia töiden kustannuksia. Laskelmien yhteydessä on ollut hiukan eri muodoissa huomautus siitä, että kyseessä olevaan työkokonaisuuteen kuuluvan lisä- ja muutostyön kustannukset eivät vielä olleet lopullisia tai että laskelma on ainakin osittain ollut vielä arvionvarainen. Korkein oikeus katsoo, toisin kuin hovioikeus, että Vilhonkadulla ei ole ollut YIT:n tällaisten varaumien johdosta velvollisuutta ottaa erikseen tavoitehinnan tarkistusneuvottelun jälkeen selvää siitä, pitäytyikö YIT varaumassa ja mikä oli mahdollinen lopullinen laskelma. Kysymyksen uudelleen esille ottaminen on ollut YIT:n asiana.

28. Korkein oikeus katsoo, että tavoitehinnan tarkistusneuvottelumenettelyn hyväksyessään Vilhonkatu on luopunut edellyttämästä YIT:ltä YSE 1983 ehtojen mukaista etukäteistä tarjous- ja tilausmenettelyä. Sellaista päätelmää ei kuitenkaan voida tehdä, että tarkistusneuvottelumenettely olisi osapuolten kesken sovittu sellaiseksi yksinomaiseksi menettelytavaksi, jolla lisä- ja muutostöitä voitiin YSE:n määräyksistä poiketen käsitellä urakan tavoite- ja kattohinnan muuttamista silmällä pitäen. Muiden menettelytapojen hyväksymisen tarve on korostunut 1.6.1999 jälkeen, kun tarkistusneuvotteluita ei enää ole järjestetty, mutta urakkasuoritus lisä- ja muutostöineen on edelleen jatkunut.

Vilhonkadun kirje 23.8.1999

29. Vilhonkatu on kyseisessä kirjeessään ilmoittanut muun muassa, ettei se ollut keskeyttänyt YIT:n laskelmien käsittelyä vaan oli valmis käymään laskelmat vielä kertaalleen läpi taloudellista loppuselvitystä varten. Kirje on ollut urakan vastaanottotarkastuksen jälkeen laadittu vastaus samana päivänä päivättyyn YIT:n kirjeeseen, jossa YIT oli pyytänyt Vilhonkadun kannanottoa YIT:n arvoltaan noin 7 miljoonan markan lisätöitä koskeviin laskelmiin. YIT ei siten ole voinut ottaa kirjeessä lausuttua huomioon arvioidessaan noudatettavia menettelytapoja urakan aikana.

30. Vilhonkadun kirjeen mukaan osa esitetyistä vaatimuksista perustui niihin muutoslaskelmiin, jotka olivat jo olleet esillä kolmessa tavoitehinnan tarkistusneuvottelussa mutta joita ei ollut otettu huomioon tavoitehintaa korottavina. Osa laskelmista oli uusia eivätkä ne olleet lainkaan olleet mukana tarkistusneuvotteluissa. Kirjeestä ei voida päätellä urakan aikana muodostuneen osapuolia sitovaksi yleiseksi käytännöksi, että YIT olisi voinut jättää lisä- tai muutostyötä koskevan rahamääräisen vaatimuksen tekemisen urakan päättymisen jälkeiseen aikaan.

31. Korkein oikeus katsoo, toisin kuin hovioikeus, ettei Vilhonkadun 23.8.1999 päiväämä kirje YIT:lle ole sellainen seikka, jonka perusteella YIT:llä olisi ollut oikeus luottaa siihen, että lisä- ja muutostöistä johtuvat vaatimukset voitiin esittää vasta jälkikäteen loppuselvityksessä.

Eräistä muista hovioikeuden mainitsemista näkökohdista

32. Asettaessaan lisä- ja muutostyöstä suoritettavan korvauksen edellytykseksi edellä kohdassa 20 selostetun vaatimuksen siitä, että asianomainen työ oli ollut yksilöidysti mainittuna YIT:n työmaakokouksissa luovuttamissa seurantalistoissa hovioikeus on samalla torjunut sen, että YIT:llä olisi ollut korvauksen saamiseksi oikeus osoittaa lisä- ja muutostyö Vilhonkadulle väljemminkin menettelytavoin. Hovioikeus ei ole hyväksynyt korvausvaatimuksia myöskään sillä perusteella, että Vilhonkatu oli tiennyt tai sen olisi ainakin pitänyt tietää lisä- ja muutostöistä jo urakan aikana eikä pääsääntöisesti ole pitänyt riittävänä vaatimusten esittämistä vastaanottotarkastuksessa.

33. Korkein oikeus on edellä katsonut, ettei lisä- ja muutostyöhön nojautuvien tavoite- ja kattohinnan korottamisvaatimusten hyväksymistä voida perustaa siihen, että kyseinen muutostyö oli ilmennyt seurantalistalta. Tästä kannanotosta seuraa, ettei myöskään mikään seurantalistalle ottamista väljempi menettelytapa eikä yksin Vilhonkadun tietoisuus lisä- ja muutostyöstä anna YIT:lle oikeutta sitä koskevaan lisävastikkeeseen.

34. Edellisestä kohdasta ilmenevää päätelmää ei muuta se, että Vilhonkatu on itse suurelta osin jättänyt noudattamatta urakkasopimuksen perusteella sovellettaviksi tulleita YSE 1983 ehtojen määräyksiä lisä- ja muutostöiden osoittamisesta urakoitsijalle. Nyt kysymyksessä olevaa urakkaa on osapuolten tieten ryhdytty toteuttamaan varsin yleispiirteisillä suunnitelmilla. Jo sopimusta tehtäessä on ollut tarkoituksena, että suunnitelmat tarkentuisivat rakennussuorituksen edistyessä. Korkeimmassa oikeudessa lisä- tai muutostyöksi myönnettyjen töiden osalta Vilhonkatu on urakan aikana voinut olla siinä käsityksessä, että kyse oli urakan edellyttämästä suunnitelmien tarkentumisesta. Niin kuin oikeuskirjallisuudessakin on esitetty (Erma: YSE 1983 rakennusurakka: käytännön käsikirja (1991) s. 68), urakoitsija on myös itse velvollinen huolehtimaan siitä, että saapuvien piirustusten ja niihin liittyvien asiakirjojen tarkastus sekä tarvittaessa vertailu sopimusasiakirjoihin tapahtuu huolellisesti ennen kuin suunnitelmien mukaisia töitä ryhdytään tekemään. Urakoitsijan tulee havaita lisä- ja muutostyöt sekä muutoksen havaittuaan ilmoittaa rakennuttajalle siitä, aiheuttaako muutos urakoitsijan mielestä muutoksia suoritusajan tai kustannusten osalta.

35. Hovioikeus on katsonut lisä- ja muutostöitä olleen yhteensä niin paljon, ettei YIT olisi pystynyt tekemään kustakin lisätyöstä tarjousta etukäteen ilman, että urakka olisi ainakin osittain keskeytynyt ja viivästynyt. Asiassa ei kuitenkaan ole perusteita katsoa, ettei urakan aikana olisi voitu etukäteisen tarjouksen sijasta laatia lisä- ja muutostöistä nimenomaisia vaatimuksia sillä tavoin kuin jäljempänä esitetään.

Hyväksyttävää menettelytapaa koskevia näkökohtia

36. Asiassa on kysymys siitä, millaista menettelyä YIT:n on käsillä olleissa olosuhteissa tullut noudattaa saadakseen Vilhonkadulta korvauksen esittämiensä lisä- ja muutostyövaatimusten osalta. Töiden lisä- tai muutostyöluonnetta Vilhonkatu ei enää Korkeimmassa oikeudessa ole kiistänyt. Jo urakan aikana Vilhonkatu on myöntynyt siihen, että lisä- ja muutostöitä voitiin käsitellä jälkikäteen eli työn aloittamisen jälkeen, kunhan lisä- ja muutostyö oli yhteisesti todettu. Osapuolet eivät ole lähemmin sopineet, millaista menettelyä noudattaen tämän käsittelyn tuli tapahtua. Urakan aikana vaatimuksia on kuitenkin käsitelty edellä kuvatuissa tavoitehinnan tarkistusneuvotteluissa.

37. Korkein oikeus toteaa, että rakennusurakan yleiset sopimusehdot kuvastavat rakennusurakan eri osapuolten yhteistä näkemystä siitä, millaisia menettelytapoja urakan kuluessa ilmenevissä eri kysymyksissä on tullut noudattaa. Lisä- ja muutostöitä koskevien YSE 1983 ehtojen menettelytapamääräykset rakentuvat sille ajatukselle, että kumpikin urakan osapuoli tarvitsee mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jo ennen työn aloittamista tiedon siitä, mitkä työt ovat lisä- tai muutostöitä ja millaiset kustannukset niistä aiheutuvat. Rakennuttajalle urakoitsijan antamalla tarjouksella on erityistä merkitystä rakennuttajan harkitessa, toteutetaanko muutos- tai lisätyötä lainkaan tai millaisin kustannuksin se toteutetaan. Urakoitsija taas voi muutos- tai lisätyöstä tehdyn sopimuksen perusteella luottaa siihen, että tehdystä muutos- tai lisätyöstä maksetaan lisävastike.

38. Sen varalta, että osapuolet eivät pääse asiasta sopimukseen, YSE 1983 ehtojen 80 §:ssä on määrätty seuraavaa:

"Jos sopijapuolet eivät pääse yksimielisyyteen siitä, kuuluuko jokin suoritus urakkaan tai jos he eivät sovi rakennussuunnitelmien muutoksen vaikutuksesta urakkahintaan, urakoitsijan on rakennuttajan vaatimuksesta kuitenkin täytettävä tällaiset suoritukset oikeaan aikaan. Jos havaitaan, että riidanalainen suoritus aiheuttaa muutoksia urakkahintaan, määrätään nämä muutokset 32 §:n mukaisesti. Rakennuttajan tulee kuitenkin urakoitsijan vaatimuksesta suorittaa riidanalaisesta suorituksesta välittömästi työn valmistuttua maksu siltä osalta, jota voidaan pitää riidattomana."

39. Urakoitsija on siis rakennuttajan vaatimuksesta velvollinen suorittamaan sellaisenkin työn, jonka kustannusvaikutuksesta ei ole sovittu. Urakoitsijan kannalta olisi kohtuutonta, jollei se voisi urakan päättymisen jälkeen esittää vastikevaatimusta rakennuttajan teettämän työn suorittamisesta pelkästään sen vuoksi, ettei vastikkeesta ole urakan aikana päästy sopimukseen. Toisaalta 80 §:stä on pääteltävissä, että urakoitsijankin asiana on mahdollisimman aikaisessa vaiheessa pyrkiä saamaan selville rakennuttajan kanta siitä, miltä osin urakoitsijan vaatimus on riidaton. Tällaista kantaa ei voida saada, ellei rakennuttajalle esitetä kyseessä olevaan työhön perustuvaa nimenomaista rahamääräistä vaatimusta.

40. Rakennusurakka on rakennuttajan hanke ja rakennuttajalla tulee olla viimekätinen harkintavalta sen suhteen, millaiseksi urakan kohde muodostuu ja millaisia kustannuksia siihen uhrataan. Rakennuttaja ei voi tällaista harkintaa tehdä, ellei urakoitsija urakan aikana esitä rahamäärältään yksilöityä vaatimusta urakoitsijan lisä- tai muutostyöksi katsoman työn kustannuksista.

41. Tavoite- ja kattohintaisessa urakkamuodossa, jollaisesta nyt on kysymys, rakennuttajalla on korostunut tarve saada tietoonsa mahdolliset hinnan lisäysvaatimukset urakan aikana töiden edetessä. Tässä urakkamuodossa on keskeistä, että kustannukset pyritään urakan aikaisilla toimenpiteillä pitämään tavoite- ja kattohinnan asettamissa rajoissa. Nyt esillä olevassa urakassa tämä ilmenee selvästi muun muassa edellä selostetusta urakkaohjelman 2.52 kohdasta urakoitsijalle asetettuine kustannusten seurantaa ja ennakointia koskevine velvoitteineen. Pelkkä urakoitsijan esittämä yleisluontoinen huomautus, jonka mukaan työ on lisä- tai muutostyötä, ei voi olla rakennuttajan harkinnan pohjaksi riittävä tieto, sillä rakennuttajan ei voida edellyttää hankkivan tietoa siitä, mitä kyseinen työ tulee maksamaan ja millaisia tavoite- ja kattohinnan lisäysvaatimuksia työstä on odotettavissa. Vaikka rakennuttaja on edellä todetuin tavoin urakan aikana luopunut edellyttämästä etukäteisen tarjous- ja tilausmenettelyn noudattamista lisä- ja muutostöiden osalta, yllä mainittuja näkökohtia ei voida sivuuttaa arvioitaessa, minkälaisia toimintatapoja urakoitsijalta tulee sopimuksen perusteella edellyttää lisä- ja muutostöistä johtuvien vastikevaatimusten suhteen.

42. Urakoitsijan esitettyä rakennuttajalle rahamääräisen vaatimuksen rakennuttajan edellyttämän lisä- tai muutostyön kustannuksista rakennuttaja voi vielä tekemättömien töiden osalta tehdä urakoitsijan suoritusta koskevia ratkaisuja siten, että ei lainkaan synny sellaisia kustannusvaikutuksia, joista voisi aiheutua peruste tavoite- ja kattohintaa koskeville tarkistuksille. Mikäli taas rakennuttaja pitäytyy lisä- tai muutostyön teettämisessä ja lisäkustannuksia syntyy, rakennuttajalla on mahdollisuus ottaa kustannusten lisäys huomioon ja vaikuttaa urakassa vielä suorittamatta olevien muiden töiden kustannuksiin niitä alentavasti, jos koko rakennussuoritukseen uhrattavia kustannuksia ei haluta lisätä alkuperäisen sopimuksen mukaisesta tasosta.

43. Nyt esillä olevassa asiassa tavoite- ja kattohintaa on urakan aikana korotettu vain siltä osin kuin YIT on tehnyt tätä tarkoittavan nimenomaisen vaatimuksen. Mikäli YIT:llä katsottaisiin olevan oikeus esittää vasta urakan jälkeen yksilöityjä rahamääräisiä vaatimuksia tavoite- ja kattohinnan lisäämiseksi, se merkitsisi, että Vilhonkatu olisi menettänyt mahdollisuuden ohjata urakan kustannuksia tavoite- ja kattohintaisen urakkasopimuksen edellyttämin tavoin.

YIT:n velvollisuuksia koskeva pääsääntö

44. Edellä selostetuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että YIT:n on tullut esittää Vilhonkadulle lisä- ja muutostyöhön perustuva yksilöity rahamääräinen vaatimus tavoite- ja kattohinnan korottamiseksi kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun YIT:llä on ollut kyseistä työtä koskevat suunnitelmat tiedossaan niin tarkasti, että kokenut urakoitsija olisi pystynyt tekemään arvion lisä- tai muutostyön kustannuksista. Ottaen huomioon urakan alkuperäinen kokonaiskesto, noin yksi vuosi, sekä urakkaohjelman 2.52 kohdassa urakoitsijalle asetettujen, kustannusten seurantaa ja ennakointia koskevien velvoitteiden jaksottaminen kuukausittain sekä myös urakassa noudatetut maksuaikataulut, Korkein oikeus pitää kyseisenä kohtuullisena aikana noin yhtä kuukautta.

45. Eräiden lisä- ja muutostöiden kustannuksia YIT ei ole käytännössä voinut arvioida etukäteen joko siitä syystä, että Vilhonkatu ei ole lainkaan esittänyt työtä koskevia suunnitelmia, tai siitä syystä, että työn laajuus taikka sen tekotapa on voinut selvitä vasta työn kuluessa. Kustannusseurannasta urakkaohjelman kohdassa 2.52 lausuttu huomioon ottaen tällaistenkin lisä- ja muutostöiden toteutuneiden kustannusten on pitänyt olla YIT:n tiedossa kuukauden välein. Näin ollen mainitunlaisten töiden osalta on perusteltua katsoa, että YIT:n on tullut säilyttääkseen oikeutensa korvaukseen esittää Vilhonkadulle jo syntyneiden kustannusten osalta tavoite- ja kattohinnan korottamista tarkoittava yksilöity rahamääräinen vaatimus heti, kun vaatimuksen esittäminen on ollut mahdollista. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että vaatimus olisi tällaisessa tapauksessa tullut esittää kuukauden kuluessa työn valmistumisesta tai, työn mahdollisesti jatkuessa useita kuukausia, kunakin kuukautena syntyneistä kustannuksista viimeistään seuraavan kalenterikuukauden lopussa.

46. Se, että YIT on itse ennakoinut tietyn työkokonaisuuden osalta vielä aiheutuvan lisää kustannuksia, ei tavoite- ja kattohintaisessa urakassa voi olla peruste sille, että YIT:llä olisi oikeus esittää jopa useiden kuukausien aikana kertyneistä kustannuksista rahamääräinen vaatimus ensimmäistä kertaa vasta urakan jälkeen.

Erityistapauksia

47. YIT:llä ei ole ollut velvollisuutta tehdä vaatimusta edellä kerrotuin tavoin ensinnäkään siinä tapauksessa, että osapuolten välillä on yksittäisen lisä- tai muutostyön osalta erikseen sovittu korvauksesta tai YIT:n oikeudesta esittää rahamääräinen vaatimuksensa myöhemmin.

48. Pääsäännöstä on perusteita poiketa lisäksi tilanteessa, jossa Vilhonkatu on tilannut lisä- tai muutostyön taikka muuttanut suunnitelmia lähellä urakka-ajan loppua. Tällöin urakassa ei ole voinut enää olla juurikaan sellaisia suorittamatta olevia töitä, joista aiheutuvia kustannuksia Vilhonkatu olisi voinut alentaa ja tällä tavoin vaikuttaa rakennussuorituksen kokonaiskustannusten määrään. YIT:llä on siten ollut tällaisen tilanteen osalta perusteita olettaa, että kyseessä oleva työ tulee toteutettavaksi riippumatta siitä, mikä on työstä syntyvien kustannusten vaikutus tavoite- ja kattohintaan. Tällaiseen rakennuttajan suunnitelmanmuutokseen rinnastettava tilanne on käsillä silloin, kun urakan kannalta välttämätön lisä- tai muutostyö on ilmennyt aivan urakan loppuvaiheessa ilman, että työ olisi perustunut Vilhonkadun nimenomaisesti tekemään tilaukseen taikka suunnitelman muutokseen.

49. Urakan alkuperäinen urakka-aika on ollut 12 kuukautta ja sovittu valmistumispäivä 28.5.1999. Korkein oikeus katsoo urakka-ajan olleen huhtikuussa 1999 niin lähellä loppua, että YIT:n ei ole kohdassa 48 esitetty huomioon ottaen tarvinnut esittää rahamääräistä vaatimusta työstä, jota koskevan suunnitelmanmuutoksen Vilhonkatu on tehnyt huhtikuussa 1999 tai sen jälkeen. Sama koskee työtä, jonka välttämättömyys on huhtikuussa 1999 tai sen jälkeen tullut muulla tavalla esille. Näissä poikkeustilanteissa YIT on voinut säilyttää oikeuden korvaukseen tehdystä lisä- tai muutostyöstä, jos se on YSE 1983 ehtojen 55 §:n 4 kohdan mukaisesti esittänyt niiden perusteet urakan vastaanottotarkastuksessa ja määrät loppuselvityksessä.

50. Hovioikeus on antanut merkitystä sille, että eräät työt oli tehty huhti-heinäkuussa 1999. Hovioikeus on pitänyt tuota ajanjaksoa niin kiireisenä, ettei YIT:llä ollut ollut edellytyksiä urakan aikana tehdä hovioikeuden reklamaatioksi nimeämää ilmoitusta Vilhonkadulle. Koska YIT on osaltaan voinut vaikuttaa siihen, missä järjestyksessä ja urakan vaiheessa erinäisiä töitä on suoritettu, pelkästään sille seikalle, että yksittäinen lisä- tai muutostyö on mahdollisesti tehty urakan lopussa, ei ole perusteltua antaa merkitystä arvioitaessa, millaista menettelyä työtä koskevan urakkahinnan lisäysvaatimuksen osalta olisi tullut noudattaa.

YIT:lle lisä- ja muutostöistä tuleva korvaus

51. Korkein oikeus ratkaisi asian YIT:lle kustakin lisä- ja muutostyöstä tulevan korvauksen osalta jaksossa "Lisä- ja muutostöitä koskevien vaatimusten arviointi vaatimuskohdittain." Tämän otsikon alla on jäljempänä esitetty eräitä YIT:n vaatimuskohtia, joista asiassa on ollut kysymys.

Lisäaika

Kysymyksenasettelu

52. Tältä osin on kysymys siitä, onko YIT:llä ollut oikeus saada suorituksensa täyttämiseen lisäaikaa hovioikeuden vahvistamaan kohteen vastaanottamiseen eli 14.7.1999 saakka, vaikka lisäajan suhteen ei ole menetelty urakkasopimuksen perusteella noudatettavina olleiden rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1983 mukaisella tavalla.

Lisäajan vaatiminen lisä- ja muutostöiden perusteella

53. Hovioikeus on katsonut perusteena lisäajan myöntämiselle olleen ensinnäkin lisä- ja muutostöiden suuren määrän. Hovioikeuden mukaan YIT oli tältä osin säilyttänyt oikeuden vedota lisäaikaa koskeviin perusteisiin ilmoittamalla tavoitehinnan muutoslaskelmissa ja niin sanotuissa seurantalistoissa varaavansa tai pidättävänsä itselleen oikeuden vaatia myöhemmin lisäaikaa lisä- ja muutostöiden vuoksi.

54. Urakkasopimuksen nojalla merkitykselliset YSE 1983 ehtojen 23 ja 27 § kuuluvat seuraavasti:

"23 § Rakennussuunnitelman muutos sekä lisätyöt

Jos rakennussuunnitelman muutos tai lisätyö vaikuttaa urakka-aikaan pidentävästi, on urakoitsijalla oikeus saada kohtuullinen pidennys urakka-aikaan. Pidennyksestä on ennakolta sovittava ja vaatimus urakka-ajan pidentämisestä on tullakseen huomioonotetuksi esitettävä kirjallisesti ennen kuin rakennussuunnitelman muutosta taikka lisätyötä ryhdytään toteuttamaan.

27 § Menettelytapamääräyksiä

1. Sellaisen syyn ilmaantuessa, jonka johdosta urakoitsija katsoo, että hänellä on oikeus saada urakka-aikaan pidennystä, tulee hänen viipymättä ilmoittaa tästä rakennuttajalle kirjallisesti uhalla, että hän muussa tapauksessa menettää oikeutensa urakka-ajan pidennyksen saamiseen. Urakoitsijan tulee näyttää toteen viivästyksen vaikutus rakennussuoritukseen.

2. Jos urakka-aikana ilmaantuu useita erillisiä pienehköjä syitä, joista kukin oikeuttaisi urakka-ajan pidennykseen, voi rakennuttaja, 1 momentin määräyksen sitä estämättä, ottaa niiden yhteisen vaikutuksen huomioon urakoitsijan sitä kirjallisesti pyytäessä, vaikka erillisiä lisäaikavaatimuksia ei eri syiden perusteella olisikaan tehty. Vaatimukset on esitettävä viimeistään kuukautta ennen urakka-ajan päättymistä. Kuitenkaan ei sellaisia syitä, jotka ovat syntyneet kuutta kuukautta ennen lisäaikavaatimusten syntymistä, oteta huomioon."

55. Korkein oikeus toteaa ehtojen 23 §:n mukaisena lähtökohtana olevan, että urakoitsija, havaittuaan lisä- ja muutostyön vaikuttavan suoritusaikaan, esittää urakka-ajan pidentämisestä vaatimuksen, jonka johdosta rakennuttaja ja urakoitsija sopivat kohtuullisesta pidennyksestä. Lisä- ja muutostyöhön ryhdytään vasta tämän jälkeen.

56. Ehtojen 27 §:n mukaan "urakoitsijan tulee näyttää toteen viivästyksen vaikutus rakennussuoritukseen". Näin ollen on perusteltua katsoa, että vaatiessaan pidennystä urakka-aikaan lisä- ja muutostyön vuoksi urakoitsijan on selvitettävä rakennuttajalle lisä- ja muutostöiden vaikutus lisäajan tarpeeseen sekä yksilöitävä rakennuttajalle esitettävässä vaatimuksessa, kuinka pitkään lisäaikaan urakoitsija katsoo olevansa oikeutettu.

57. Edellä lausuttuun nähden Korkein oikeus katsoo, että urakkasopimuksen mukaan YIT:n olisi tullut esittää yksilöity vaatimus urakka-ajan pidentämisestä lisä- ja muutostöiden vuoksi ennen niiden suorittamista.

58. Esittämällä niin sanotuissa seurantalistoissa ja tavoitehinnan tarkistuslaskelmissa yleisluontoisia varaumia urakka-ajan pidentämisestä YIT ei ole menetellyt urakkasopimuksen edellyttämällä tavalla.

Rakennuttajan myötävaikutusvelvollisuuden rikkominen lisäajan perusteena

59. Toiseksi hovioikeus on perustanut urakoitsijan lisäaikaa koskevan vaatimuksen hyväksymisen rakennuttajan myötävaikutusvelvollisuuden rikkomiseen eli siihen, että Vilhonkatu oli osittain toimittanut suunnitelmia liian myöhään ja että Vilhonkadun hankintoihin kuuluneista kylpyhuone-elementeistä ja ilmanvaihtokonvektoreista osa oli toimitettu liian myöhään. Hovioikeuden mukaan YIT oli tältä osin säilyttänyt oikeutensa, koska se oli ainakin työmaakokouksessa 18.11.1998 esittänyt lisäaikavarauman kylpyhuone-elementtien ja ilmanvaihtokonvektoreiden toimitusviiveiden osalta.

60. Edellä selostetun YSE 1983 ehtojen 27 §:n ohella tässä kysymyksessä on merkityksellinen ehtojen 24 §, joka kuuluu seuraavasti:

"24 § Rakennuttajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönti

Jos rakennuttaja aiheuttaa menettelyllään työn viivästymisen, esim. laiminlyömällä täyttää ajoissa sopimuksen mukaisesti 40 §:ssä mainitut myötävaikuttamisvelvollisuutensa, ja jos urakoitsija näyttää huomauttaneensa asiasta riittävän ajoissa rakennuttajalle, urakoitsijalla on oikeus saada kohtuullinen pidennys urakka-aikaan."

61. Rakennuttajan myötävaikutusvelvollisuuden rikkomisen vaikutuksesta on ehtojen 24 §:n mukaan huomautettava "riittävän ajoissa". Tällä tarkoitetaan niin sanottua neutraalia reklamaatiota, jolla urakoitsija saattaa rakennuttajan tietoon, että urakoitsijan käsityksen mukaan rakennuttaja on syyllistynyt sopimusrikkomukseen. Tässä tarkoitetun huomautuksen ei siten vielä edellytetä sisältävän yksilöityä vaatimusta lisäajasta. Huomautuksen jälkeen rakennuttaja saattaa toimia siten, ettei tarvetta lisäajalle lainkaan synny tai tarve ainakin vähenee.

62. Ehtojen 27 §:n mukaan urakoitsijan on viipymättä ilmoitettava rakennuttajalle urakka-ajan pidennyksen tarpeesta uhalla, että oikeus pidennykseen menetetään. Korkein oikeus tulkitsee määräystä siten, että urakoitsijan tulee, riippumatta siitä, onko 24 §:n mukainen huomautus tehty, oikeutensa menettämisen uhalla esittää urakka-ajan pidentämistä koskeva, vaadittavan lisäajan osalta yksilöity vaatimus. Koska ehtojen 27 §:n mukaan "urakoitsijan tulee näyttää toteen viivästyksen vaikutus rakennussuoritukseen", Korkein oikeus katsoo, että tällainen vaatimus on tehtävä viimeistään viipymättä sen jälkeen, kun myötävaikutusvelvollisuus on täytetty ja sen rikkomisen vaikutus urakan viivästymiseen on urakoitsijan arvioitavissa.

63. Ottaen huomioon, että lisäajan osalta kysymys on nimenomaan alkuperäisen urakka-ajan pidentämisestä, Korkein oikeus katsoo, että lisäaikaa on vaadittava ennen alkuperäisen urakka-ajan päättymistä siinäkin tapauksessa, että rakennuttajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönti tuolloin edelleen jatkuisi.

64. Edellä lausuttuun nähden Korkein oikeus katsoo, että urakkasopimuksen mukaan YIT:n on tullut esittää Vilhonkadun myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyöntiin perustettu yksilöity vaatimus urakka-ajan pidentämisestä viipymättä myötävaikutusvelvollisuuden tultua täytetyksi ja viimeistään ennen alkuperäisen urakka-ajan päättymistä 28.5.1999. Esittämällä kylpyhuone-elementtien ja ilmanvaihtokonvektoreiden toimitusviiveiden osalta lisäaikaa koskevan yleisluontoisen huomautuksen 18.11.1998 YIT ei ole menetellyt urakkasopimuksen edellyttämällä tavalla.

Johtopäätös

65. Edellä esitetyillä perusteilla YIT:llä ei ole oikeutta saada lisäaikaa suorituksensa täyttämiseksi eikä korvausta urakka-ajan pidentymisestä aiheutuneista kustannuksista.

66. YIT:n suoritus on viivästynyt 28.5. - 14.7.1999, joten Vilhonkatu on tältä ajalta oikeutettu saamaan YIT:ltä viivästyssakkoa.

Viivästyssakon määrä

67. Urakkasopimuksen 6 §:n mukaan viivästyssakon määrä on kultakin alkavalta viikolta "0,5 % urakan piiriin kuuluvien rakennustöiden toteutuneiden kustannusten mukaisesta arvonlisäverollisesta määrästä. Viivästyssakon enimmäismäärä on 7,5 % urakan piiriin kuuluvien rakennustöiden toteutuneiden kustannusten mukaisesta arvonlisäverollisesta määrästä."

68. Vilhonkatu on vaatinut viivästyssakkoa ajalta 28.5.1999 - 14.7.1999 eli seitsemältä viikolta laskettuna korotetusta arvonlisäverollisesta kattohinnasta.

69. YIT on kiistänyt Vilhonkadun viivästyssakkovaatimuksen kokonaan ottamatta erikseen kantaa siihen, mistä määrästä viivästyssakko tuli laskea.

70. Korkein oikeus toteaa, että viivästyssakkoa koskevaa urakkasopimuksen määräystä tulkittaessa on pidettävä lähtökohtana sitä, millä tavoin suoritusvelvollinen sopimusosapuoli eli YIT on urakkasopimusta tehtäessä voinut arvioida viivästyssakon suuruuden määräytyvän. Kun viivästyssakko on määrätty laskettavaksi urakan piiriin kuuluvien rakennustöiden toteutuneista kustannuksista, on perusteltua katsoa tällä tarkoitetun alun perin sovitun urakan laajuuteen kuuluneiden töiden toteutuneita kustannuksia. Viivästyssakon laskentaperusteeksi ei siten tule lukea lisä- tai muutostöiden kustannuksia eikä myöskään muita tavoite- ja kattohintaa korottaneita eriä.

71. Alun perin sovitun urakan toteutuneet kustannukset ovat olleet ilman arvonlisäveroa 56 039 000 markkaa. Kun tähän lisätään arvonlisävero, saadaan 68 367 580 markkaa, mistä määrästä viivästyssakko on laskettava. Viivästyssakon määrä on siten 2 392 865,30 markkaa vastaavat 402 451,05 euroa.

Lisä- ja muutostöitä koskevien vaatimusten arviointi vaatimuskohdittain

Kuten edellä kohdasta 51 ilmenee, seuraavassa on esitetty eräitä YIT:n vaatimuskohtia, joista asiassa on kysymys.

1. Vanhan portaikon edustan alitse johtavan IV-tunnelin kaivutyö

Kysymys on maa-ainesten poistamisesta vanhasta putkitunnelista osaksi käsin kaivamalla ja osaksi koneellisesti. Hovioikeuden tuomiosta ilmenee, että työ on esitetty seurantalistoissa 21.10.1998 ja 3.11.1998 ja ettei sen kustannuksista ole esitetty vaatimusta asianosaisten 1.6.1999 käymässä tavoitehinnan tarkistusneuvottelussa.

Korkein oikeus toteaa, ettei työstä ole ollut yleisperustelujen kohdassa 45 mainituista syistä käytännössä mahdollista esittää kustannusarviota etukäteen. Koska myös YIT:n mukaan työ on tehty useassa vaiheessa loppuvuonna 1998 ja alkuvuodesta 1999, voidaan päätellä, että työ on ollut valmis viimeistään maaliskuussa 1999. Tämä ja yleisperustelujen kohdassa 45 lausutut perusteet huomioon ottaen YIT:n olisi pitänyt esittää vaatimuksensa Vilhonkadulle viimeistään huhtikuun lopussa 1999. Koska vaatimusta ei ole näin esitetty, YIT:llä ei ole oikeutta hovioikeuden tältä osin tuomitsemaan 350 079,16 markan korvaukseen.

3. Viemäriliitännän ym. kaivaustyöt

Viemäriliitäntään sekä tonttivesi- ja sprinklerjohtoihin liittyvät kaivaus- ja täyttötyöt ovat muodostaneet kokonaisuuden, jonka osalta kustannuksia ei ole ollut yleisperustelujen kohdassa 45 mainituista syistä käytännössä mahdollista arvioida etukäteen. Työ on kuitenkin tehty jo marraskuussa 1998. Siihen nähden YIT:n olisi pitänyt yleisperustelujen kohdassa 45 lausuttujen perusteiden mukaan esittää työn osalta vaatimuksensa Vilhonkadulle viimeistään joulukuussa 1998. Koska vaatimusta ei ole esitetty, YIT:llä ei ole oikeutta hovioikeuden tältä osin tuomitsemaan 10 000 markan korvaukseen.

4. LVIS- ja sprinklerasennuksista sekä ravintolan sisustusurakasta johtuvat läpiviennit ja roilot

Kuten hovioikeuden tuomiosta ilmenee, 10.12.1998 pidetyssä sprinklertöiden kokouksessa on todettu, että urakassa joudutaan tekemään tällaisia lisätöitä. Seurantalistassa 3.2.1999 työt on merkitty työn alla oleviksi lisä- ja muutostöiksi. YIT:n mukaan töitä on tehty aina elokuulle 1999 saakka, ja erityisen runsaasti loppukeväällä 1999. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus arvioi, että käytännössä työt ovat alkaneet tammikuussa 1999. Töiden luonteen vuoksi niitä on tehty aina tarpeen ilmettyä eikä niiden osalta ole ollut yleisperustelujen kohdassa 45 mainituista syistä käytännössä mahdollista esittää etukäteen arviota kustannuksista.

Yleisperustelujen kohdassa 45 lausuttu huomioon ottaen YIT:n olisi pitänyt esittää vaatimuksensa kunakin kuukautena syntyneiden kustannusten osalta viimeistään seuraavan kuukauden loppuun mennessä. Perustelukohdan 49 mukaisesti tämä ei kuitenkaan ole koskenut huhtikuussa 1999 ja sen jälkeen ilmenneestä työstä syntyneitä kustannuksia.

Korkein oikeus arvioi, että aikavälillä tammikuu-maaliskuu 1999 tehdystä työstä aiheutuneet kustannukset ovat noin neljäsosa tässä kohdassa kaikkiaan vaadituista kustannuksista. Tästä kustannusten osasta YIT:n olisi tullut esittää Vilhonkadulle vaatimuksensa kuukausittain jälkikäteen siten, että maaliskuussa 1999 syntyneiden kustannustenkin osalta vaatimus olisi esitetty huhtikuun loppuun mennessä 1999. Koska vaatimuksia ei ole näin esitetty, YIT:llä ei ole oikeutta hovioikeuden tässä kohdassa tuomitsemaan korvaukseen 175 000 markan osalta. Koska YIT:llä on oikeus korvaukseen muulta osin, Vilhonkadun suoritettavaksi tässä kohdassa tuomitun korvauksen osalta jää 525 000 markkaa.

9. Ovien edustojen jalkasäleiköt

Työtä koskevat piirustukset on toimitettu YIT:lle huhtikuussa 1999. Yleisperustelujen kohdassa 49 lausuttu huomioon ottaen YIT:llä ei ole ollut velvollisuutta esittää vaatimustaan urakan aikana. Näin ollen YIT:llä on oikeus hovioikeuden tässä kohdassa tuomitsemaan korvaukseen.

12. Yökerhon ja keittiön kaksoislattiarakenne

Kysymys on kaksoislattiarakenteen tekemisestä alkuperäisten piirustusten osoittamaa kohdetta laajemmalle alueelle. Työn lopullinen laajuus on ilmennyt vasta sen tekemisen yhtey- dessä. Työ on esitetty seurantalistoissa 21.10.1998 ja 3.11.1998 mainitsemalla lisä- ja muutostyöksi LVIS-peräisistä muutoksista johtuva lattioiden aukaisun laajeneminen. Työtä on tehty lokakuusta 1998 alkaen maaliskuulle 1999 saakka. Työtä koskeva tavoitehinnan muutoslaskelma 26.4.1999 nro 14.1 on käsitelty asianosaisten 1.6.1999 käymässä tavoitehinnan tarkistusneuvottelussa, jossa Vilhonkatu on sen hylännyt.

Korkein oikeus toteaa, ettei työn osalta ole ollut yleisperustelujen kohdassa 45 mainituista syistä käytännössä mahdollista esittää kustannusarviota etukäteen. Edeltä ilmenevin tavoin työn suorittaminen on jatkunut maaliskuulle 1999 saakka ja YIT on 26.4.1999 esittänyt Vilhonkadulle vaatimuksen työn kustannuksista. Tämä ja työn luonne huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että YIT:llä on yleisperustelujen kohdassa 45 esitettyjen perusteiden mukaisesti oikeus hovioikeuden tältä osin tuomitsemaan korvaukseen.

19. Kuivanousujohtojen kotelointi porrashuoneissa

Työ on tilattu 12.5.1999. Yleisperustelujen kohdassa 49 lausutun mukaisesti YIT:llä ei ole ollut velvollisuutta esittää vaatimustaan urakan aikana. Näin ollen YIT:llä on oikeus hovioikeuden tältä osin tuomitsemaan korvaukseen.

27. Vanhan osan ullakolle lisätty ilmanvaihtokonehuone

Ilmanvaihtokonehuoneen rakentaminen on lisätty piirustuksiin 29.1.1999 ja työ on esitetty seurantalistassa 3.2.1999 työn alla olevaksi lisä- ja muutostyöksi mainitsemalla ilmanvaihtokonehuone terästukineen. Tämä ja yleisperustelujen kohdassa 45 lausuttu huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että YIT:n olisi pitänyt esittää vaatimuksensa Vilhonkadulle viimeistään maaliskuussa 1999. Koska vaatimusta ei ole näin esitetty, YIT:llä ei ole oikeutta hovioikeuden tältä osin tuomitsemaan 91 700,98 markan korvaukseen.

29. Ilmanvaihtokoneen alapuolinen tuenta teräsrakentein 7. kerroksessa

Työ on esitetty seurantalistassa 3.2.1999 työn alla olevaksi lisä- ja muutostyöksi mainitsemalla ilmanvaihtokonehuone terästukineen. YIT:n mukaan suunnitelma työstä on saatu 5.1.1999. Tämä ja yleisperustelujen kohdassa 44 lausuttu huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että YIT:n olisi pitänyt esittää vaatimuksensa Vilhonkadulle viimeistään helmikuussa 1999. Koska vaatimusta ei ole näin esitetty, YIT:llä ei ole oikeutta hovioikeuden tältä osin tuomitsemaan 8 624,04 markan korvaukseen.

37. Ensimmäisen kerroksen lasiseinä Mikonkadulle pyöröovineen

Hovioikeus on tuomiossaan todennut, että YIT:llä oli ollut urakkasopimusvaiheessa oikeus laskea pääsisäänkäynnin lasiseinän kustannukset tavanomaisen lasi-terässeinän perusteella. YIT:n hovioikeudessa ilmoittaman mukaan se oli määrä- ja yksikköhintaluettelossa varannut kyseisille seinille ovineen kustannusvastiketta 427 500 markkaa. Urakassa on kuitenkin toteutettu Spider-lasiseinä pyöröovineen. Työ on esitetty seurantalistassa 21.10.1998 mainitsemalla sisäänkäynnin ovien muutoksesta ja lisäksi seurantalistassa 3.11.1998 mainitsemalla lasiseinän muuttumisesta Spider-lasiseinäksi hiekkapuhalluksineen.

YIT on lausumassaan todennut, että pyöröovesta saatu tarjoushinta on ollut esillä 12.10.1998 pidetyssä urakkaneuvottelussa ja että tarjous Spider-Glass-seinälle, pääsisäänkäynnin katokselle ja Gallerian lasiseinälle on saatu 12.12.1998. Näiden tarjousten yhteismäärä on ollut 855 000 markkaa. YIT:n mukaan 21.10.1998 pidetyssä työmaakokouksessa on ensiksi mainitun tarjouksen pohjalta tehty päätös pyöröoven hankinnasta. Lisäksi YIT on viitannut 8.1.1999 pidettyyn hankintaryhmän kokoukseen, jossa on todettu, että viimeksi mainitun tarjouksen pohjalta on pääsisäänkäynnin katoksesta, Spider-Glass-seinästä ja Gallerian lasiseinästä tehty sopimus. YIT on todennut, että myös Vilhonkatu on ollut tietoinen kysymyksessä olevien sopimusten kustannustasosta tammikuusta 1999 lähtien.

Kuten edeltä ilmenee, YIT on ilmoittanut olleensa jo tammikuun alussa 1999 tietoinen kysymyksessä olevien lasiseinien ja pyöröoven tarjouksiin perustuneista hankintakustannuksista. Korkein oikeus katsoo, että YIT:n ilmoittamat työkokonaisuuden toteutukseen liittyneet muut työt ja hankinnat, kuten erityyppiset runkorakenteet ja tietyntyyppinen lasiovi, ovat lähtökohtaisesti sellaisia, että niiden osalta kustannukset on mahdollista arvioida etukäteen. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että YIT on saanut viimeistään tammikuun aikana 1999 työkokonaisuudesta sellaiset tiedot, joiden pohjalta se olisi voinut arvioida työn kustannukset.

Edellä ja yleisperustelujen kohdassa 44 lausuttu huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että YIT:n olisi pitänyt esittää vaatimuksensa Vilhonkadulle viimeistään helmikuussa 1999. Koska vaatimusta ei ole näin esitetty, YIT:llä ei ole oikeutta hovioikeuden tältä osin tuomitsemaan 678 923,80 markan korvaukseen.

39. Neljän huoneen ikkunoiden pienentäminen

Hovioikeuden tuomiosta ilmenee, että ikkunakaavioihin 14.9.1998 tehdyn muutoksen yhteydessä kaavioihin oli tullut virheellinen merkintä mitoista. Siitä on seurannut, että ikkunat oli tilattu mitoiltaan virheellisinä. Virhe on tullut ilmi ikkunoiden saapuessa työmaalle ja korjaustyö on tehty kesäkuussa 1999. Siihen nähden ja yleisperustelujen kohdassa 49 lausuttu huomioon ottaen YIT:llä ei ole ollut velvollisuutta esittää vaatimustaan urakan aikana. Näin ollen YIT:llä on oikeus hovioikeuden tältä osin tuomitsemaan korvaukseen.

99. Puulistoitukset

Hovioikeuden tuomion mukaan asianosaiset ovat joulukuussa 1998 sopineet, että listahankintoja töineen siirretään Vilhonkadulta YIT:n urakkaan. Lisätyö on esitetty tavoitehinnan muutoslaskelmassa 20.4.1999 ja asianosaisten 29.4.1999 käymässä tavoitehinnan tarkistusneuvottelussa on erikseen todettu, että listoituksen hinnat täsmentyvät, kun työt valmistuvat. Töitä on tehty vielä heinäkuussa 1999. Yleisperustelujen kohdassa 47 lausutun mukaisesti YIT:llä ei ole ollut velvollisuutta esittää vaatimustaan urakan aikana. Näin ollen YIT:llä on oikeus hovioikeuden tältä osin tuomitsemaan korvaukseen.

115. LVISA-aputyöt

Hovioikeuden tuomion mukaan työt on tehty pääosin urakan loppuvaiheessa ja ne ovat jatkuneet urakan vastaanottoon saakka ja senkin jälkeen. YIT:n mukaan aputyökustannukset ovat kertyneet 14 kuukauden ajalta. Korkein oikeus toteaa töiden olevan luonteeltaan sellaisia, että niitä on tehty aina tarpeen ilmettyä eikä niiden osalta ole ollut yleisperustelujen kohdassa 45 mainituista syistä käytännössä mahdollista esittää kustannusarviota etukäteen.

Yleisperustelujen kohdassa 45 lausuttu huomioon ottaen YIT:n olisi pitänyt esittää vaatimuksensa kunakin kuukautena syntyneiden kustannusten osalta viimeistään seuraavan kuukauden loppuun mennessä. Perustelukohdan 49 mukaisesti tämä ei kuitenkaan ole koskenut huhtikuussa 1999 ja sen jälkeen ilmenneestä työstä syntyneitä kustannuksia.

Korkein oikeus arvioi, että kustannukset, jotka ovat aiheutuneet syksyllä 1998 sekä ajanjaksolla tammikuu-maaliskuu 1999 tehdystä työstä, ovat noin puolet tässä kohdassa kaikkiaan vaadituista kustannuksista. Tästä kustannusten osasta YIT:n olisi tullut esittää Vilhonkadulle vaatimuksensa kuukausittain jälkikäteen, joten vaatimus olisi viimeistenkin eli maaliskuun erien osalta pitänyt esittää huhtikuun loppuun mennessä 1999. Koska vaatimusta ei ole näin esitetty, YIT:llä ei ole oikeutta hovioikeuden tässä kohdassa tuomitsemaan korvaukseen 1 000 000 markan osalta. Koska YIT:llä on oikeus korvaukseen muulta osin, Vilhonkadun suoritettavaksi tässä kohdassa tuomitun korvauksen osalta jää 1 000 000 markkaa.

Yhteenveto YIT:lle lisä- ja muutostöistä tulevan korvauksen osalta

Korkeimman oikeuden YIT:n eri vaatimuskohtien arvioinnin perusteella YIT:llä ei ole oikeutta saada Vilhonkadulta korvausta yhteensä 7 255 369,54 markan osalta. Hovioikeuden tuomitsemaa korvausta on alennettava edellä kerrotulla määrällä, joten suoritettavaksi korvaukseksi jää 9 140 824,21 markkaa. Arvonlisäveroineen määrä on 11 151 805,54 markkaa vastaavat 1 875 599,06 euroa.

Vilhonkadun hyvitysvaatimukset

YIT:n vaatimuskohdan 83 osalta Vilhonkatu ei ole hakenut muutosta hovioikeuden tuomioon. Hovioikeuden Vilhonkadun suoritettavaksi tuomitsemat korvaukset YIT:n vaatimuskohtien 79, 100 ja 109 osalta pysytetään. Vilhonkatua ei kokonaan vapauteta suorittamasta korvausta YIT:n vaatimuskohdan 80 osalta. Tämäkin huomioon ottaen hovioikeuden tuomiota Vilhonkadulle tulevan hyvityksen osalta ei ole perusteita muuttaa, joten Vilhonkadulla on oikeus saada YIT:ltä hyvitystä ilman arvonlisäveron osuutta 101 706,73 markkaa ja arvonlisäveroineen 124 082,21 markkaa vastaavat 20 869,13 euroa.

Tavoite- ja kattohintojen vahvistaminen

Korkein oikeus toteaa, että urakkasopimuksessa sovittuja tavoite- ja kattohintoja on ensinnäkin korotettava urakan aikana sovituilla 14 111 155,28 markalla. Tässä oikeudenkäynnissä YIT:n lisä- ja muutostöistä esittämiä vaatimuksia on hyväksytty yhteensä 9 140 824,21 markkaa, millä määrällä tavoite- ja kattohintoja on niinikään korotettava. Tähän määrään on lisättävä hovioikeuden tuomion varaan jääneet kiirehtimis- ja häiriökustannukset 300 000 markkaa sekä kiinteän korvauksen korotus 2 000 000 markkaa. Tavoite- ja kattohintoja alentavana on otettava huomioon Vilhonkadulle maksettavaksi tuomitut hyvitykset 101 706,73 markkaa.

Ilman arvonlisäveron osuutta tavoitehinnaksi tulee 76 395 272,76 markkaa ja kattohinnaksi 81 489 272,76 markkaa. Kun näihin lisätään arvonlisävero, tavoitehinnaksi tulee 93 202 232,77 markkaa vastaavat 15 675 490,28 euroa ja kattohinnaksi 99 416 912,77 markkaa vastaavat 16 720 724,42 euroa.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

YIT Oyj:n kanne

Kiinteistö Oy Vilhonkatu 7:n lisä- ja muutostöistä YIT Oyj:lle maksettavaksi tuomittu korvaus alennetaan 11 151 805,54 markkaa vastaavaksi 1 875 599,06 euroksi, josta arvonlisäveron osuus on 338 222,79 euroa.

YIT Oyj:n vaatimukset urakka-ajan pidentämisestä ja siihen perustuneiden kustannusten korvaamisesta hylätään ja Kiinteistö Oy Vilhonkatu 7 vapautetaan tältä osin tuomitusta 61 556,78 euron korvauksesta korkoineen.

Korkein oikeus vahvistaa YIT Oyj:n ja Kiinteistö Oy Vilhonkatu 7:n väliseen urakkasopimukseen perustuvaksi tavoitehinnaksi 93 202 232,77 markkaa vastaavat 15 675 490,28 euroa ja kattohinnaksi 99 416 912,77 markkaa vastaavat 16 720 724,42 euroa, joihin määriin sisältyy arvonlisävero.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Kiinteistö Oy Vilhonkatu 7:n kanne

YIT Oyj velvoitetaan suorittamaan Kiinteistö Oy Vilhonkatu 7:lle viivästyssakkona 402 451,05 euroa 16 prosentin viivästyskorkoineen 15.12.1999 lukien. Viivästyssakkovaatimus hylätään enemmälti.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Gustaf Möller, Eeva Vuori, Timo Esko ja Soile Poutiainen. Esittelijä Reima Jussila

Rakennusriidat

Sivustot

Yhteystiedot