Materiaalivalmistajan vastuu rakennustuotteesta, formadehydi eristeenä?
KKO:1983-II-33
Dokumentin versiot
På svenska
Vahingonkorvaus - Sopimussuhteesta johtuva korvausvelvollisuus - Työurakka
Formaldehydi
Diaarinumero:
S82/367
Esittelypäivä:
29.10.1982
Antopäivä:
22.3.1983
Taltio:
4716/82
Yhtiö oli suorittanut rakennuksen lämpöeristyksen kemiallista ainetta (formaldehydi) sisältävällä eristeellä, vaikka sanottua eristettä ei olisi pitänyt käyttää tuossa rakennuksessa, koska kemiallisen aineen haihtuminen siinä tapahtui pääasiassa huoneilmaan, mikä yhtiön alan asiantuntijana oli täytynyt tietää ja mistä yhtiö ei ollut tehnyt selkoa rakennuksen omistajalle. Yhtiö velvoitettiin maksamaan rakennuksen omistajalle korvausta mainitun kemiallisen aineen aiheuttamista terveydellisistä haitoista, jotka olivat alentaneet heidän työkykyään ja muutoinkin vaikuttaneet haitallisesti heidän elinolosuhteisiinsa.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A ja hänen vaimonsa B olivat C Oy:lle 6.11.1978 ja 7.2.1979 tiedoksi toimituttamiensa haasteiden nojalla Kajaanin KO:ssa kanteenaan lausuneet, että yhtiö oli helmikuussa 1977 suorittanut A:n ja B:n omistaman ja asuntonaan käyttämän Espoossa sijaitsevan vanhan hirsirakennuksen lattioiden ja seinien alaosien ureavaahtoeristyksen. Yhtiö oli kuitenkin jättänyt eristystyön yhteydessä selvittämättä, että ureaformaldehydivaahdosta vapautui huomattavassa määrin ja pitkän aikaa formaldehydiä huoneilmaan. Lisäksi työ oli suoritettu niin, että eristeenä käytetyn ureaformaldehydimuovivaahdon kuivuminen ja samalla formaldehydin haihtuminen tapahtui pääasiassa huoneisiin sisäänpäin. Tällainen eristäminen oli aiheuttanut huoneilmaan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien teknillisten turvaohjeiden mukaista työpaikan ilman formaldehydipitoisuuden sallittua enimmäisarvoa, 3 milligrammaa eli 2 kuutiosenttimetriä kuutiometriä kohden, paljon suuremman formaldehydipitoisuuden. Tämän formaldehydipitoisuuden vaikutuksesta B oli saanut toistuvia hengitystieinfektioita, jatkuvaa kirvelyä silmissä ja nenässä, kyynelvuotoa, nuhaa, käheyttä ja yskää sekä päänsärkyä. Erään sisätautien erikoislääkärin 22.8.1978 antaman lääkärintodistuksen mukaan formaliinin ärsytystä voitiin kiistatta pitää sanottujen oireiden aiheuttajana, koska ne olivat klassisia formaliinin ärsytysoireita ja lääkärin todistuksessa oli ainoana vaihtoehtona sanottujen oireiden häviämiseksi suositeltu asunnon vaihtamista tai uretaanin poistamista talon seinistä. Oireiden aiheuttamasta väsymyksestä sekä jatkuvasta lääkityksestä johtuen B ei myöskään ollut kyennyt hoitamaan normaalia työtään. A taas oli potenut eristystyön jälkeen herkästi hengitystietulehdusta, nenän tukkoisuutta ja silmien kirvelyä. Saman erikoislääkärin A:sta 22.8.1978 antaman lääkärinlausunnon mukaan oireisto oli kehittynyt sen jälkeen, kun omakotitalon seinät oli käsitelty uretaanilla, josta erittyi formaliinia, ja oireisto sopi formaliinin aiheuttamaksi. Hoidoksi oli tässäkin lääkärinlausunnossa suositeltu ärsytystekijöiden eliminoimista joko asuntoa vaihtamalla tai poistamalla uretaani talosta. A ja B olivatkin joutuneet täysin velkavaroin hankkimaan asunnokseen kolme huonetta ja keittiön käsittävän huoneiston, mikä oli aivan liian pieni heidän perheensä tarpeisiin. Sen vuoksi ja koska formaldehydin haittatekijät olivat olleet yhtiön tiedossa ennen po. eristystyön suorittamista, A ja B olivat vaatineet, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan heille korvaukseksi terveydellisistä haitoista, jotka käsittivät työansion menetyksen sekä kivun ja säryn ja pysyvän haitan, 50 000 markkaa, sekä formaldehydieristeen poistamista ja lämpöeristyksen uusimisesta aiheutuvista kustannuksista 91 140 markkaa laillisine korkoineen haastepäivistä eli 50 000 markalle 6.11.1978 ja 91 140 markalle 7.2.1979 lukien. Lisäksi A ja B olivat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Yhtiön vastustettua kannetta KO p. 20.9.1979 oli lausunut selvitetyksi, että yhtiö oli A:n pyynnöstä suorittanut suullisen sopimuksen perusteella ko. lämpöeristyksen ruiskuttamalla 7.2.1977 rakennuksen seinien väliin ja lattioiden alle 90 kiloa ureaformaldehydimuovivaahtoa, joka sisälsi muun muassa formaldehydiä. Edelleen KO oli lausunut selvitetyksi, että yhtiön taholta oli ilmoitettu A:lle ja B:lle ennen eristystyön suorittamista ureaformaldehydivaahdon kuivuessa vapautuvan formaldehydin mahdollisesta hajuhaitasta sekä erään eristettävän sisäseinän osalta siitä, että eristeestä vapautuva formaldehydi saattoi tältä osin haihtua rakennuksen sisätiloihin. B:n ja A:n alettua sittemmin eristystyön suorittamisen jälkeen oman ilmoituksensa mukaan kärsiä huoneiston eristeestä vapautuvan formaldehydin aiheuttamasta hajuhaitasta ja B:n epäiltyä tulleensa allergiseksi formaldehydille Uudenmaan aluetyöterveyslaitos oli 22.1.1979 A:n ja B:n pyynnöstä tehnyt po. rakennuksessa formaldehydipitoisuuden mittauksen, jolloin makuuhuoneessa oli todettu formaldehydipitoisuuden olleen 0,17, työhuoneessa 0,08, WC:ssä 0,24 ja toisessa WC:ssä 0,08 kuutiosenttimetriä kuutiometrissä huoneilmaa. Vielä KO oli lausunut selvitetyksi, että Helsingin yliopiston keskussairaalan allergiasairaalan virkaa toimittavan osastonlääkärin 1.3.1979 allekirjoittaman lääkärintodistuksen mukaan B:ssä ei ollut voitu osoittaa selvää allergiaa. Sen vuoksi ja kun mittauksin todetut formaldehydipitoisuudet olivat olleet huomattavasti alle sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman työpaikan ilman ylimmän sallitun formaldehydipitoisuuden eikä lääkärintodistuksella tai muutoinkaan ollut selvitetty, että formaldehydillä ja B:n sairausoireistolla olisi ollut syy-yhteyttä keskenään, ja koska ei ollut suoritettu myöskään A:n ja puolisoiden lasten sairastuneen poikkeuksellisesti sanotun työn jälkeen tai myöhemminkään formaldehydin vaikutuksesta, KO oli hylännyt kanteen.
Itä-Suomen HO, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, t. 28.1.1982 oli katsonut selvitetyksi, että A:n ja B:n talon huoneilman formaldehydipitoisuus oli po. eristystyön suorittamisen jälkeisen 2 - 3 viikon ajan, siitä ensimmäiset päivät huomattavassa määrin, ylittänyt sosiaali- ja terveysministeriön työpaikan ilman formaldehydin enimmäispitoisuudeksi vahvistaman arvon kaksi kuutiosenttimetriä formaldehydia kuutiometrissä huoneilmaa ja että huoneilman formaldehydipitoisuus oli tuon ajan jälkeenkin aina toukokuuhun 1978 saakka ollut niin korkea, että siitä oli aiheutunut talossa asuneille A:lle ja B:lle terveydellistä haittaa, joka oli ilmennyt muun muassa siten, että B:llä oli huolimatta huoneilman formaldehydipitoisuuden vähenemisestä alle sanotun enimmäispitoisuuden ollut talvella 1977 tavallista useammin hengitystietulehduksia ja myöhemmin formaliinin hajusta johtunutta kirvelyä silmissä ja nenässä sekä kyynelvuotoa, nuhaa, äänenkäheyttä, yskää ja päänsärkyä. Mainittujen terveydellisten haittavaikutusten vuoksi A ja B olivat joutuneet hankkimaan itselleen toisen asunnon. Asiakirjoista ilmeni, ettei C Oy:n puolesta ollut eristystyösopimuksesta neuvoteltaessa tai sopimusta tehtäessä A:lle ja B:lle tarpeellisessa määrin kerrottu eristystyössä käytettävästä muovivaahdosta sen kuivumisen yhteydessä haihtuvan formaldehydin määrästä, formaldehydin terveydelle haitallisista vaikutuksista eikä myöskään haittavaikutusten torjumiseksi tarpeellisista varokeinoista, vaikka yhtiön ko. laatuisen eristystyön suorittajana olisi pitänyt tästä huolehtia erityisesti sen johdosta, että formaldehydin haihtuminen A:n ja B:n talon seinien eristeestä tuli työstä vastanneen yhtiön toimihenkilön tieten tapahtumaan pääasiallisesti huoneilmaan. Sen vuoksi ja kun A ja B eivät olleet hyväksyneet työsuoritusta mainittujen terveydellisten haittavaikutusten vuoksi ja heille näistä haittavaikutuksista yhtiön menettelyn johdosta aiheutuneen vahingon määränä oli pidettävä HO:n arvion mukaan 20 000 markkaa, HO oli, muuttaen KO:n päätöstä, velvoittanut C Oy:n suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti vahingonkorvaukseksi sanotut 20 000 markkaa 5 prosentin korkoineen 6.11.1978 lukien ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista jutussa 5 000 markkaa.
Pyytäen valituslupaa A ja B sekä C Oy hakivat muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin hakijoille, jotka antoivat niiltä toistensa hakemusten johdosta pyydetyt vastaukset.
KKO t. tutki jutun ja totesi, että valtion teknillisen tutkimuskeskuksen rakennustekniikan laboratorion elokuussa 1976 julkaiseman ohjekirjasen mukaan C Oy:n käyttämä ureaformaldehydivaahto oli tarkoitettu lähinnä vanhojen puurakennusten ulkoseinien eristämiseen. Tällöin vapautuva terveydelle haitallinen formaldehydi pääsi haihtumaan pois ulkoseinien rakojen kautta. Ureaformaldehydivaahto ei sen sijaan soveltunut sellaiseen rakenteeseen, josta kosteus ei päässyt haihtumaan ulos.
A:n ja B:n talo oli vanha hirsirakennus, jossa rakenteiden sisäpuolinen verhous oli ulkopuoliseen verhoukseen verrattuna ollut huomattavasti harvempaa. Lisäksi verhouksessa oli katonrajassa sisäpuolella ollut aukkoja. Näistä syistä eristeen kuivuminen oli tapahtunut pääasiassa sisäänpäin. Todistajana kuultu diplomi-insinööri olikin katsonut, ettei puheena olevaa eristettä olisi pitänyt tällaiseen rakennukseen käyttää.
Eristystyötä tehtäessä käytettävissä olleen teknisen tiedon mukaan oli siis olemassa vaara, että eristeen kuivuminen A:n ja B:n talossa aiheutti formaldehydin leviämisen sisätiloihin. Eristystyötä ureaformaldehydivaahdolla useita vuosia tehneen yhtiön oli täytynyt olla tietoinen tästä mahdollisuudesta.
Eristystyön jälkeen sisätiloissa olikin havaittu formaldehydin hajua. Noista tiloista myöhemmin saatujen mittaustulosten sekä formaldehydin haihtumisesta olevan teknisen tietämyksen pohjalta suoritettujen laskelmien perusteella oli pääteltävissä, että eristettyjen sisätilojen formaldehydipitoisuus oli ainakin kahden viikon ajan eristämisen päättymisestä ollut niin suuri, että se oli ollut omiaan aikaansaamaan terveydellistä haittaa. Siitä oli myös näytetty aiheutuneen talossa asuneille A:lle ja B:lle terveydellistä haittaa erityisesti keväällä 1977 ja B:lle vielä talvella 1978, vaikka formaldehydin pitoisuus huoneilmassa olikin tuolloin jo laskenut. Terveydelliset haittavaikutukset olivat ilmenneet A:ssa siten, että hän oli potenut flunssaa, nenän tukkoisuutta ja silmien kirvelyä ja B:ssä siten, että hänellä oli ollut jatkuvia hengitystieinfektioita, jatkuvaa kirvelyä silmissä ja nenässä, kyynelvuotoa, nuhaa, käheyttä ja yskää sekä päänsärkyä. Kyseisten oireiden oli todettu olevan tyypillisiä formaldehydin aiheuttamia ärsytysoireita.
Nämä terveyshaitat olivat seurauksia yhtiön siitä tuottamuksesta, että se alan asiantuntijayrityksenä oli edellä mainituin tavoin ryhtynyt eristämään A:n ja B:n taloa siihen huonosti soveltuvaa menetelmää käyttäen, kertomatta ensin asianmukaisesti heille tästä aiheutuvasta terveydellisestä vaarasta ja neuvottelematta heidän kanssaan vaaran torjumisesta tai vähentämisestä.
KKO katsoi, että kohtuullinen vahingonkorvaus A:lle ja B:lle aiheutetusta terveydellisestä haitasta, joka oli alentanut heidän työkykyään ja vaikuttanut muutenkin haitallisesti heidän elinolosuhteisiinsa, oli HO:n arvioimat 20 000 markkaa.
Jutun laatuun nähden KKO katsoi kohtuulliseksi, että yhtiö osallistui A:n ja B:n oikeudenkäyntikuluihin korvaamalla niitä 8 000 markalla.
Edellä mainituilla perusteilla KKO jätti asian HO:n tuomion lopputuloksen varaan muutoin paitsi että C Oy:n A:lle ja B:lle maksettavaksi tuomittu oikeudenkäyntikulujen korvaus korotettiin 8 000 markaksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Manner ja Nybergh sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Surakka ja Roos
Dokumentin versiot
På svenska
Vahingonkorvaus - Sopimussuhteesta johtuva korvausvelvollisuus - Työurakka
Formaldehydi
Diaarinumero:
S82/367
Esittelypäivä:
29.10.1982
Antopäivä:
22.3.1983
Taltio:
4716/82
Yhtiö oli suorittanut rakennuksen lämpöeristyksen kemiallista ainetta (formaldehydi) sisältävällä eristeellä, vaikka sanottua eristettä ei olisi pitänyt käyttää tuossa rakennuksessa, koska kemiallisen aineen haihtuminen siinä tapahtui pääasiassa huoneilmaan, mikä yhtiön alan asiantuntijana oli täytynyt tietää ja mistä yhtiö ei ollut tehnyt selkoa rakennuksen omistajalle. Yhtiö velvoitettiin maksamaan rakennuksen omistajalle korvausta mainitun kemiallisen aineen aiheuttamista terveydellisistä haitoista, jotka olivat alentaneet heidän työkykyään ja muutoinkin vaikuttaneet haitallisesti heidän elinolosuhteisiinsa.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A ja hänen vaimonsa B olivat C Oy:lle 6.11.1978 ja 7.2.1979 tiedoksi toimituttamiensa haasteiden nojalla Kajaanin KO:ssa kanteenaan lausuneet, että yhtiö oli helmikuussa 1977 suorittanut A:n ja B:n omistaman ja asuntonaan käyttämän Espoossa sijaitsevan vanhan hirsirakennuksen lattioiden ja seinien alaosien ureavaahtoeristyksen. Yhtiö oli kuitenkin jättänyt eristystyön yhteydessä selvittämättä, että ureaformaldehydivaahdosta vapautui huomattavassa määrin ja pitkän aikaa formaldehydiä huoneilmaan. Lisäksi työ oli suoritettu niin, että eristeenä käytetyn ureaformaldehydimuovivaahdon kuivuminen ja samalla formaldehydin haihtuminen tapahtui pääasiassa huoneisiin sisäänpäin. Tällainen eristäminen oli aiheuttanut huoneilmaan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien teknillisten turvaohjeiden mukaista työpaikan ilman formaldehydipitoisuuden sallittua enimmäisarvoa, 3 milligrammaa eli 2 kuutiosenttimetriä kuutiometriä kohden, paljon suuremman formaldehydipitoisuuden. Tämän formaldehydipitoisuuden vaikutuksesta B oli saanut toistuvia hengitystieinfektioita, jatkuvaa kirvelyä silmissä ja nenässä, kyynelvuotoa, nuhaa, käheyttä ja yskää sekä päänsärkyä. Erään sisätautien erikoislääkärin 22.8.1978 antaman lääkärintodistuksen mukaan formaliinin ärsytystä voitiin kiistatta pitää sanottujen oireiden aiheuttajana, koska ne olivat klassisia formaliinin ärsytysoireita ja lääkärin todistuksessa oli ainoana vaihtoehtona sanottujen oireiden häviämiseksi suositeltu asunnon vaihtamista tai uretaanin poistamista talon seinistä. Oireiden aiheuttamasta väsymyksestä sekä jatkuvasta lääkityksestä johtuen B ei myöskään ollut kyennyt hoitamaan normaalia työtään. A taas oli potenut eristystyön jälkeen herkästi hengitystietulehdusta, nenän tukkoisuutta ja silmien kirvelyä. Saman erikoislääkärin A:sta 22.8.1978 antaman lääkärinlausunnon mukaan oireisto oli kehittynyt sen jälkeen, kun omakotitalon seinät oli käsitelty uretaanilla, josta erittyi formaliinia, ja oireisto sopi formaliinin aiheuttamaksi. Hoidoksi oli tässäkin lääkärinlausunnossa suositeltu ärsytystekijöiden eliminoimista joko asuntoa vaihtamalla tai poistamalla uretaani talosta. A ja B olivatkin joutuneet täysin velkavaroin hankkimaan asunnokseen kolme huonetta ja keittiön käsittävän huoneiston, mikä oli aivan liian pieni heidän perheensä tarpeisiin. Sen vuoksi ja koska formaldehydin haittatekijät olivat olleet yhtiön tiedossa ennen po. eristystyön suorittamista, A ja B olivat vaatineet, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan heille korvaukseksi terveydellisistä haitoista, jotka käsittivät työansion menetyksen sekä kivun ja säryn ja pysyvän haitan, 50 000 markkaa, sekä formaldehydieristeen poistamista ja lämpöeristyksen uusimisesta aiheutuvista kustannuksista 91 140 markkaa laillisine korkoineen haastepäivistä eli 50 000 markalle 6.11.1978 ja 91 140 markalle 7.2.1979 lukien. Lisäksi A ja B olivat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Yhtiön vastustettua kannetta KO p. 20.9.1979 oli lausunut selvitetyksi, että yhtiö oli A:n pyynnöstä suorittanut suullisen sopimuksen perusteella ko. lämpöeristyksen ruiskuttamalla 7.2.1977 rakennuksen seinien väliin ja lattioiden alle 90 kiloa ureaformaldehydimuovivaahtoa, joka sisälsi muun muassa formaldehydiä. Edelleen KO oli lausunut selvitetyksi, että yhtiön taholta oli ilmoitettu A:lle ja B:lle ennen eristystyön suorittamista ureaformaldehydivaahdon kuivuessa vapautuvan formaldehydin mahdollisesta hajuhaitasta sekä erään eristettävän sisäseinän osalta siitä, että eristeestä vapautuva formaldehydi saattoi tältä osin haihtua rakennuksen sisätiloihin. B:n ja A:n alettua sittemmin eristystyön suorittamisen jälkeen oman ilmoituksensa mukaan kärsiä huoneiston eristeestä vapautuvan formaldehydin aiheuttamasta hajuhaitasta ja B:n epäiltyä tulleensa allergiseksi formaldehydille Uudenmaan aluetyöterveyslaitos oli 22.1.1979 A:n ja B:n pyynnöstä tehnyt po. rakennuksessa formaldehydipitoisuuden mittauksen, jolloin makuuhuoneessa oli todettu formaldehydipitoisuuden olleen 0,17, työhuoneessa 0,08, WC:ssä 0,24 ja toisessa WC:ssä 0,08 kuutiosenttimetriä kuutiometrissä huoneilmaa. Vielä KO oli lausunut selvitetyksi, että Helsingin yliopiston keskussairaalan allergiasairaalan virkaa toimittavan osastonlääkärin 1.3.1979 allekirjoittaman lääkärintodistuksen mukaan B:ssä ei ollut voitu osoittaa selvää allergiaa. Sen vuoksi ja kun mittauksin todetut formaldehydipitoisuudet olivat olleet huomattavasti alle sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman työpaikan ilman ylimmän sallitun formaldehydipitoisuuden eikä lääkärintodistuksella tai muutoinkaan ollut selvitetty, että formaldehydillä ja B:n sairausoireistolla olisi ollut syy-yhteyttä keskenään, ja koska ei ollut suoritettu myöskään A:n ja puolisoiden lasten sairastuneen poikkeuksellisesti sanotun työn jälkeen tai myöhemminkään formaldehydin vaikutuksesta, KO oli hylännyt kanteen.
Itä-Suomen HO, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, t. 28.1.1982 oli katsonut selvitetyksi, että A:n ja B:n talon huoneilman formaldehydipitoisuus oli po. eristystyön suorittamisen jälkeisen 2 - 3 viikon ajan, siitä ensimmäiset päivät huomattavassa määrin, ylittänyt sosiaali- ja terveysministeriön työpaikan ilman formaldehydin enimmäispitoisuudeksi vahvistaman arvon kaksi kuutiosenttimetriä formaldehydia kuutiometrissä huoneilmaa ja että huoneilman formaldehydipitoisuus oli tuon ajan jälkeenkin aina toukokuuhun 1978 saakka ollut niin korkea, että siitä oli aiheutunut talossa asuneille A:lle ja B:lle terveydellistä haittaa, joka oli ilmennyt muun muassa siten, että B:llä oli huolimatta huoneilman formaldehydipitoisuuden vähenemisestä alle sanotun enimmäispitoisuuden ollut talvella 1977 tavallista useammin hengitystietulehduksia ja myöhemmin formaliinin hajusta johtunutta kirvelyä silmissä ja nenässä sekä kyynelvuotoa, nuhaa, äänenkäheyttä, yskää ja päänsärkyä. Mainittujen terveydellisten haittavaikutusten vuoksi A ja B olivat joutuneet hankkimaan itselleen toisen asunnon. Asiakirjoista ilmeni, ettei C Oy:n puolesta ollut eristystyösopimuksesta neuvoteltaessa tai sopimusta tehtäessä A:lle ja B:lle tarpeellisessa määrin kerrottu eristystyössä käytettävästä muovivaahdosta sen kuivumisen yhteydessä haihtuvan formaldehydin määrästä, formaldehydin terveydelle haitallisista vaikutuksista eikä myöskään haittavaikutusten torjumiseksi tarpeellisista varokeinoista, vaikka yhtiön ko. laatuisen eristystyön suorittajana olisi pitänyt tästä huolehtia erityisesti sen johdosta, että formaldehydin haihtuminen A:n ja B:n talon seinien eristeestä tuli työstä vastanneen yhtiön toimihenkilön tieten tapahtumaan pääasiallisesti huoneilmaan. Sen vuoksi ja kun A ja B eivät olleet hyväksyneet työsuoritusta mainittujen terveydellisten haittavaikutusten vuoksi ja heille näistä haittavaikutuksista yhtiön menettelyn johdosta aiheutuneen vahingon määränä oli pidettävä HO:n arvion mukaan 20 000 markkaa, HO oli, muuttaen KO:n päätöstä, velvoittanut C Oy:n suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti vahingonkorvaukseksi sanotut 20 000 markkaa 5 prosentin korkoineen 6.11.1978 lukien ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista jutussa 5 000 markkaa.
Pyytäen valituslupaa A ja B sekä C Oy hakivat muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin hakijoille, jotka antoivat niiltä toistensa hakemusten johdosta pyydetyt vastaukset.
KKO t. tutki jutun ja totesi, että valtion teknillisen tutkimuskeskuksen rakennustekniikan laboratorion elokuussa 1976 julkaiseman ohjekirjasen mukaan C Oy:n käyttämä ureaformaldehydivaahto oli tarkoitettu lähinnä vanhojen puurakennusten ulkoseinien eristämiseen. Tällöin vapautuva terveydelle haitallinen formaldehydi pääsi haihtumaan pois ulkoseinien rakojen kautta. Ureaformaldehydivaahto ei sen sijaan soveltunut sellaiseen rakenteeseen, josta kosteus ei päässyt haihtumaan ulos.
A:n ja B:n talo oli vanha hirsirakennus, jossa rakenteiden sisäpuolinen verhous oli ulkopuoliseen verhoukseen verrattuna ollut huomattavasti harvempaa. Lisäksi verhouksessa oli katonrajassa sisäpuolella ollut aukkoja. Näistä syistä eristeen kuivuminen oli tapahtunut pääasiassa sisäänpäin. Todistajana kuultu diplomi-insinööri olikin katsonut, ettei puheena olevaa eristettä olisi pitänyt tällaiseen rakennukseen käyttää.
Eristystyötä tehtäessä käytettävissä olleen teknisen tiedon mukaan oli siis olemassa vaara, että eristeen kuivuminen A:n ja B:n talossa aiheutti formaldehydin leviämisen sisätiloihin. Eristystyötä ureaformaldehydivaahdolla useita vuosia tehneen yhtiön oli täytynyt olla tietoinen tästä mahdollisuudesta.
Eristystyön jälkeen sisätiloissa olikin havaittu formaldehydin hajua. Noista tiloista myöhemmin saatujen mittaustulosten sekä formaldehydin haihtumisesta olevan teknisen tietämyksen pohjalta suoritettujen laskelmien perusteella oli pääteltävissä, että eristettyjen sisätilojen formaldehydipitoisuus oli ainakin kahden viikon ajan eristämisen päättymisestä ollut niin suuri, että se oli ollut omiaan aikaansaamaan terveydellistä haittaa. Siitä oli myös näytetty aiheutuneen talossa asuneille A:lle ja B:lle terveydellistä haittaa erityisesti keväällä 1977 ja B:lle vielä talvella 1978, vaikka formaldehydin pitoisuus huoneilmassa olikin tuolloin jo laskenut. Terveydelliset haittavaikutukset olivat ilmenneet A:ssa siten, että hän oli potenut flunssaa, nenän tukkoisuutta ja silmien kirvelyä ja B:ssä siten, että hänellä oli ollut jatkuvia hengitystieinfektioita, jatkuvaa kirvelyä silmissä ja nenässä, kyynelvuotoa, nuhaa, käheyttä ja yskää sekä päänsärkyä. Kyseisten oireiden oli todettu olevan tyypillisiä formaldehydin aiheuttamia ärsytysoireita.
Nämä terveyshaitat olivat seurauksia yhtiön siitä tuottamuksesta, että se alan asiantuntijayrityksenä oli edellä mainituin tavoin ryhtynyt eristämään A:n ja B:n taloa siihen huonosti soveltuvaa menetelmää käyttäen, kertomatta ensin asianmukaisesti heille tästä aiheutuvasta terveydellisestä vaarasta ja neuvottelematta heidän kanssaan vaaran torjumisesta tai vähentämisestä.
KKO katsoi, että kohtuullinen vahingonkorvaus A:lle ja B:lle aiheutetusta terveydellisestä haitasta, joka oli alentanut heidän työkykyään ja vaikuttanut muutenkin haitallisesti heidän elinolosuhteisiinsa, oli HO:n arvioimat 20 000 markkaa.
Jutun laatuun nähden KKO katsoi kohtuulliseksi, että yhtiö osallistui A:n ja B:n oikeudenkäyntikuluihin korvaamalla niitä 8 000 markalla.
Edellä mainituilla perusteilla KKO jätti asian HO:n tuomion lopputuloksen varaan muutoin paitsi että C Oy:n A:lle ja B:lle maksettavaksi tuomittu oikeudenkäyntikulujen korvaus korotettiin 8 000 markaksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Manner ja Nybergh sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Surakka ja Roos