Rakennuttajakonsultin vastuu
Käräjäoikeuden perusteluja:
Vastaajien vastuu määräytyy heidän ja kantajayhtiön välisen kanteessa yksilöidyn rakennuttamissopimuksen perusteella.
Rakennuttamistehtävän sisältö määräytyy sopimuksen 5. kohdan mukaan ja siihen kuuluu kanteessa tarkoitetun rakennushankkeen toteutusvaiheen rakennuttamistehtävä sekä rakennustöiden valvonta. Sopimuksen 7. kohdan mukaan konsultin aseman ja vastuun periaatteet ilmenevät alan yleisten sopimusehtojen (KSE) kohdasta 3. Sopimusehtojen 3.2.1 kohdan mukaan konsultti on sopimuksessa ja yleisissä sopimusehdoissa määritellyllä tavalla vastuussa tilaajalle aiheutuneista vahingoista, jotka johtuvat konsultin tekemistä virheistä tai laiminlyönneistä. Ehtojen kohdassa 3.2.5 määrätään konsultin vastuun päättymisestä. Asianosaiset ovat eri mieltä rakennuttajakonsultin velvollisuuksien määräytymisestä. Todistaja P on ulkopuolisena ja rakennushankkeeseen liittymättömänä asiantuntijana kertonut, että rakennusvalvoja on toteutusvaiheessa rakennuttajan edustaja ja huolehtii rakennusvalvonnasta sekä aikataulutuksesta yhdessä työnjohdon kanssa.
Erikoissuunnittelijat huolehtivat oman alueensa töiden valvonnasta, ellei tehtävään erikseen palkata valvojaa. Toisen suunnittelijan tai valvojan tehtäviin sekaantuminen ei ole tavanomaista. Jokaisella erikoissuunnittelijalla ja -valvojalla on vastuu omasta erikoisalastaan. Kysymys on koulutuksesta ja ammatillisesta erikoistumisesta, johon rakennusvalvoja voi luottaa.
Käräjäoikeus, pitäen Pn kuvausta tehtävien ja vastuun jaosta oikeana rakennuttamissopimuksen ja yleisten sopimusehtojen valossakin tarkasteltuna, on ottanut ratkaisunsa lähtökohdaksi sen, että rakennuttarniskonsultti vain poikkeustapauksessa voi olla vastuussa erikoisuunnittelijan ja suunnitelman toteuttamista valvoneen erikoisvalvojan toimista. Käräjäoikeus ei siten yhdy siihen kantajayhtiön ilmaisemaan näkemykseen, että rakennuttajakonsultin olisi tullut havaita erikoisuunnittelun mahdolliset puutteet ja toteuttamisessa ilmenneet virheet.
Vastuu voisi käräjäoikeuden käsityksen mukaan voinut syntyä lähinnä siinä tapauksessa että suunnitelman virhe tai puute tai toteutuksen virhe olisi niin ilmeinen, että sen olisi voinut ilman erikoissuunnittelijan asiantuntemustakin havaita.
Hovioikeuden perusteluja:
Edellä todettujen kirjallisina todisteina olevien sopimusten mukaan Vn ja L Ky:n asema hankkeen valvojana on ollut keskeinen. Erillisiä alikonsulttisopimuksia P Oy:n kanssa ei ole näytetty tehdyksi. P Oy:ssä tilaajan puhevaltaa käyttäneen PPn kertoman perusteella on näytetty, että P Oy oli tarvinnut hankkeen toteuttamisessa asiantuntija-apua ja etsinnässä oli päädytty Vhin tämän osaamisestaan ja asiantuntevuudestaan antamiin tietoihin luottaen. Vn on kerrotuissa olosuhteissa täytynyt ymmärtää, että PP oli palkannut hänet nimenomaan Vn ammattiosaamisen perusteella. P Oy:n sekä Vnja L Ky:n välisen edellä mainitun sopimuksen 5. kohdan sisältö huomioon ottaen P Oy on voinut olettaa, että kaikki hankkeen loppuunsaattamiseen asti tarvittavat toimenpiteet ovat kuuluneet Vlle ja L Ky:lle, elleivät viimeksi mainitut voi erikseen osoittaa perustetta, joka vapauttaisi heidät vastuusta.
Tällaista perustetta ei ole esitetty. Tätä johtopäätöstä tukee myös KSE 3 kohdassa olevat konsultin asemaa ja vastuuta koskevat määräykset sekä YSE 47 §:ssä rakennuttajan edustajalle ja valvojille annetut valtuudet.
Hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, että V ja L Ky ovat tekemänsä sopimuksen perusteella vastuussa kohteen kaikesta valvonnasta siihen asti kunnes työt ovat tulleet hyväksytysti vastaanotetuiksi. Tarkemmin heidän vastuunsa määräytyy KSE 3.2 kohdassa olevien määräysten mukaisesti.
HELSINGIN HOVIOIKEUS
TUOMIO
Antamispäivä 16.12.2004
Diaarinro xxxx
RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA
Porvoon käräjäoikeus 3. os. 31.10.2001 nro xxx (x9/2x02) (liitteenä)
ASIA
Vahingonkorvaus ym.
VALITTAJA
Lihansavustamo PP Oy
VASTAPUOLI
Insinööritoimisto L Ky
MV
ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA
Hovioikeudessa on Lihansavustamo PP Oy:n pyynnöstä toimitettu 27.-28.9.2004 pääkäsittely,josta on laadittu pöytäkirja.
Valitus perusteinen
Lihansavustamo PP Oy on toistanut käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän kanteensa ja vaatinut lisäksi, että Insinööritoimisto L Ky ja MV velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 20.593,10 eurolla korkoineen.
L Ky:n vastuu määräytyi rakennuttamissopimuksen perusteella. PP oli valinnut L Ky:n koko rakennusprojektin konsultiksi ja valvojaksi Vn ammattitaidostaan ja kokemuksestaan antamien vakuuttelujen perusteella. P Oy:llä ei ollut ollut tietoa rakentamistoiminnan käytännöistä. L Ky:n tehtävien laatuvaatimukseksi oli rakennuttamissopimuksessa sovittu toimiminen siten, että P Oy:n kaikkinaiset edut tulevat parhaalla tavalla huomioiduksi. Sopimusta tulkittaessa tuli ottaa huomioon, että se oli ollut Vn alan ammattilaisena laatima. Minkään urakan valvontaa ei ollut sopimuksessa suljettu pois L Ky:n vastuupiiristä. Erikoissuunnittelijat olivat olleet
L Ky:n valitsemia ja käyttämiä apulaisia ja he olivat toimineet L Ky:njohdonja valvonnan alla.
V ei ollut rakennuttamissopimusta tehtäessä eikä rakennuttamisen aikana missään vaiheessa ilmoittanut P Oy:lle, ettei hänellä eikä L Ky:llä ollut erikoistöiden valvonnan edellyttämää asiantuntemusta. Asia oli tullut esille vasta oikeudenkäynnin aikana. V oli syyllistynyt tuottamukseen jo sillä, että hän oli vailla puuttuvaa ammattitaitoa ottanut sopimuksella kaikkien urakoiden ja siten myöskin erikoistöiden valvonnan L Ky:lle.
P Oy oli reklamoinut L Ky:tä kohtaan sen huolimattomuudellaan aiheuttamista rakennusvirheistä ja niistä syntyneistä vahingoista ensimmäisen kerran kirjeellä 12.10.1998 ja sittemmin kirjeillä 7.1.1999 ja 20.5.1999. Kirjeillä ja 20.10.1999 jätetyllä haastehakemuksella vanhentuminen oli keskeytetty.
Käräjäoikeuden vanhentumista koskeva ratkaisu oli väärä. Lisäksi maalaustyön osalta vuositakuutöiden vakuus oli vapautettu Vn hyväksyttyä virheelliseksi osoittautuneen korjauksen, minkä vuoksi L Ky ei voinut vedota tähän seikkaan.
Halkokatoksen osalta V oli ollut tietoinen rakennuspiirustusten vastaisesta rakentamisesta ja oli salannut tämän seikan.
Kanteessa tarkoitetut rakennusvirheet oli tehty L Ky:n rakennuskonsulttina johtamissa ja valvomissa 8.8.1996 allekirjoitetun rakennusurakkasopimuksen mukaisessa rakennusurakassa ja 20.8.1996 allekirjoitetun urakkasopimuksen mukaisessa putkiurakassa. Molemmissa sopimuksissa V oli merkitty rakennuttajaksi ja valvojaksi ja hänellä oli ollut oikeus päättää lisä- ja muutostöistä. Vn johdollaja valvonnassa asennetut lattiakaivot olivat olleet virheellisiä, sopimuksen vastaisia ja lihanjalostustehtaaseen sopimattomia ja toimimattomia. Putket oli Vn väitteiden johdosta sijoitettu kylmään ullakkotilaan. Putket olivat jo ensimmäisillä alhaisilla pakkasilla jäätyneet ja aiheuttaneet varsin merkittäviä vesivahinkoja tehtaalle ja ne oli jouduttu uusimaan. Myös ullakolle asennettu
paineilmaputkisto oli jäätynyt useaan otteeseen vuoden 1998 aikana ja se oli jouduttu uusimaan. Vn johdossa ja valvonnassa rakennettua steriilivesilaitteistoa ei ollut saatu lukuisista korjausyrityksistä huolimatta toimimaan niin, että viranomaiset olisivat sen hyväksyneet. Laitteisto oli jouduttu uusimaan.
Paineenkorotusasema oli hankittu Vn asiantuntijana tekemästä esityksestä. Hankinta oli ollut tarpeeton, koska ongelma oli ollut kunnan ja tehtaan vesijohtoverkoston liittymäkohdan vesimittarissa. Hankinnasta oli aiheutunut turhia kuluja P Oy:lle. Pakkaamon rakennusteknisissä suunnitelmissa, rakentamisessa ja jäähdytysjärjestelmässä oli ollut merkittäviä virheitä. Vn olisi tullut alan asiantuntijana havaita virheet jo suunnitelmavaiheessa ja viimeistään rakentamisvaiheessa. Tavarahissin ovet olivat ruostuneet, koska niitä ei ollut valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Vn oli täytynyt asiantuntijana olla tietoinen oikeasta valmistusmateriaalista. Virheen takia hissin ovet oli jouduttu uusimaan. V oli sallinut halkovaraston rakentamisen piirustuksista poiketen, minkä seurauksena rakenteet olivat heikentyneet ja katto oli vaurioitunut. Tuotantotilojen seinät oli maalattu Vn määräämällä tavalla virheellisesti pinnoitteeksi sopimattomalla maalilla seurauksin, että maalipinnat olivat lohkeilleet ja ne oli jouduttu maalaamaan uudelleen.
V oli myös hyväksynyt vuositakuutarkastuksessa virheellisen korjaustavan. Huoltomies O oli käyttänyt työaikaansa rakennusvirheiden korjaamiseen ja hänen normaaleja työtehtäviään oli jouduttu teettämään ulkopuolisilla työntekijöillä.
P Oy:lle oli aiheutunut kanteessa tarkoitetuista jo korjatuista ja vastaisuudessa korjattavista rakennusvirheistä yhteensä ainakin 459.769 markan kustannukset ilman arvonlisäveroa. L Ky oli laskuttanut P Oy:tä yhteensä 43.859 markalla selvittelytöistä, jotka oli jouduttu tekemään rakennuskohteessa ilmenneiden virheiden ja puutteiden korjaamiseksi ja syiden selvittämiseksi.
Vn vaatimus asianosaiskuluistaan oli perusteeton ja käsittämätön. Vn työpanosta ei 1.8.2001 jälkeen ollut juurikaan tarvittu.
Vastaukset perusteineen
Insinööritoimisto L Ky ja MV ovat yhteisesti vaatineet, että valitus hylätään ja Lihansavustamo PP Oy velvoitetaan korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 8.088,68 eurolla korkoineen sekä lisäksi Vn asianosaiskulut 2.000 eurolla.
Tehdyn sopimuksen ja yleisen käytännön mukaan rakennuttajakonsultti ja -valvoja ei ollut vastuussa enemmästä kuin käräjäoikeuden tuomiossa oli todettu. L Ky vastuunalaisena yhtiömiehenään V oli hoitanut sille uskotun rakennuttamistehtävän ja rakennustyön valvonnan 2.2.1996 solmitun sopimuksen mukaisesti, eikä ollut syyllistynyt laiminlyönteihin tai virheisiin. L Ky:n tehtäviin ei ollut kuulunut tilaajan hyväksymien suunnitelmien asianmukaisuuden jälkikäteinen tarkastaminen. L Ky ei ollut sitoutunut kokonaisvastuuseen rakennuskohteesta ei suunnitelmien eikä myöskään toteutuksen suhteen.
Vllä ei ollut rakennusinsinöörinä kompetenssia puuttua putki- tai sähkötöiden yksityiskohtiin. Näitä tehtäviä varten rakennuskohteessa oli ollut erikoissuunnittelijat ja -valvojat.
V oli merkitty kaikkiin sopimuksiin valvojaksi, koska hänen tehtäviinsä oli kuulunut yleisvalvontaja muun muassa aikataulussa
pysymisestä huolehtiminen. Kaikki suunnittelijat, urakoitsijat ja valvojat olivat olleet sopimussuhteessa P Oy:öön. L Ky:llä ei ollut ollut työkohteessa alikonsultteja.
V oli asiantuntija rakennusteknisissä kysymyksissä, jotka liittyivät elintarviketuotantolaitosten prosessisuunnitteluun ja muun muassa hygieniakysymyksiinja rakennuttamiseen. V ei ollut väittänyt olevansa asiantuntija tuotantolaitosten rakentamiseen liittyvissä LVI-, sähkö- ja kylmälaitteita koskevissa asioissa.
Maalaustöitä, halkokatosta ja tavaralavahissiä koskevat vaatimukset oli esitetty liian myöhään. Vanhentuminen ei ollut keskeytynyt valituksessa esitetyin tavoin. Lisäksi vaatimukset olivat perusteettomia ja määrältään selvittämättömiä.
Lattiakaivoja oli uusittu urakoitsijan toimesta. P Oy:lle ei ollut syntynyt vahinkoa eikä tältä osin ollut esitetty vaatimusta.
V ei ollut syyllistynyt asiassa laiminlyöntiin. Putkistot oli sijoitettu hyväksyttyjen suunnitelmien mukaisesti eikä Vllä ollut ollut syytä puuttua niihin. L Ky:nja Vn tehtäviin ei ollut kuulunut suunnitelmien jälkikäteinen tarkastaminen vaan siitä huolehtiminen, että rakennushanke toteutettiin suunnitelmien mukaisesti. P Oy ei ollut käyttänyt taloudellisinta putkien korjaustapaa. LVI-suunnittelijan vastuuvakuutus olisi riittänyt kattamaan suunnitteluvirheistä aiheutuneet kustannukset, jos korjaustyö olisi tehty edullisemmalla tavalla. Paineen korottamista oli nimenomaan vaadittu P Oy:n toimesta. Vllä ei ollut osuutta suunnitteluun. Pakkaamon seinää ja väliovea ei ollut ollut alkuperäisessä suunnitelmassa. Kysymys ei ollut ollut L Ky:nja Vn virheestä tai huolimattomuudesta.
Tavaralavahissin ongelmat olivat johtuneet vääränlaisesta pesutavasta ja painepesurin käytöstä. Halkovaraston liukukatteen rakenteisiin ei ollut tehty sellaista muutosta, joka olisi aiheuttanut niiden heikkenemisen tai olisi ollut muuten syy-yhteydessä väitettyihin vahinkoihin. Maalaustöissä käytetty maali oli ollut suunnitelman mukainen ja käytössä hyväksi havaittu. Huoltomies O palkkakustannuksiin perustuva vaatimus oli perusteeton ja määrän osalta selvittämätön.
L Ky:n laskutus oli perustunut tilattuun ja tehtyyn työhön. Kysymyksessä ei ollut ollut L Ky:n tai Vn virheiden selvittely.
Vn asianosaiskuluista esittämä vaatimus perustui todelliseen tehtyyn selvittelytyöhön, joka oli ollut tarpeen kanteeseen vastattaessa.
TODISTELU
Hovioikeudessa on vedottu käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin
kirjallisiin todisteisiin. Pääkäsittelyssä on kuultu MVtä todistelutarkoituksessa sekä todistajina PPtä , KOta, AKta, JTta, PVta, JSta, Reijo HPta, MSta, TPtä, VKta, PLta ja KRtä.
HOVIOIKEUDEN RATKAISU
Perustelut:
Kanteen kohta 1. Sopimukset sekä Vn ja L Ky:n vastuu P Oy:n sekä Vn ja L Ky:n välillä 2.2.1996 allekirjoitetun rakennuttamissopimuksen 3. kohdan mukaan V / L Ky on toiminut kohteessa rakennuttajakonsulttina ja rakennustyön valvojana. Sopimuksen 4. kohdassa todetaan, että erillistä alikonsulttia ei kohdan 3 tehtävänimikkeessä käytetä ja että suunnittelutyöstä vastannut erikoissuunnittelija on tarvittaessa käytettävissä suunnittelusopimuksessaan mainituin ehdoin ja/tai erikseen yhdessä sovittavaa tuntiveloitusta vastaan asiantuntijatehtävissä.
Rakennuttamistehtävän sisältönä on sopimuksen 5. kohdan mukaan ollut P Oy:n tuotantotilojen uudisrakennuksen sekä olevien tilojen peruskunnostustyön toteutusvaiheen rakennuttamistehtävät sekä rakennustyön valvonta urakoiden kyselyistä alkaen hyväksyvään töiden vastaanottomenettelyyn.
Edelleen saman kohdan mukaan konsultin on tullut toimia P Oy:n teknisenä edustajana toteutusten eri vaiheissa siten, että P Oy:n kaikkinaiset edut tulevat kulloinkin parhaalla tavalla huomioiduiksi.
P Oy on tehnyt 8.8.1996 rakennusurakkasopimuksen Rakennusliike PV Ky:n kanssa. Sopimuksen 2 §:n mukaan V Ky toimii kohteen pääurakoitsijana ja hyväksyttää rakennuttaj alla tärkeimmät materiaalit ja sivu-urakat ennen tilaamista. Sopimuksen 10 §:n mukaan lisä- tai muutostöistä ovat oikeutetut päättämään ja niistä aiheutuvia tilauksia tekemään V ja L Ky sekä pienissä ja kustannuksia lisäämättömissä tai niitä säästävissä lisäksi ao. nimikkeen suunnittelija. Sopimuksen 17 §:n mukaan rakennuttajan puolesta urakoitsijan suorituksen sopimuksenmukaisuutta valvovat rakennuttajainsinöörinäja työmaan valvojana V, rakennussuunnittelijana PK ja arkkitehtina PL.
P Oy on tehnyt 20.8.1996 sivu-urakka/ aliurakkasopimuksen putkiurakasta kokonaishintaurakkana LVI-S Oy:n kanssa. Sopimuksen 10 §:n mukaan lisä- tai muutostöistä ovat oikeutetut päättämään tai niistä aiheutuvia lisätilauksia tekemään kohteen rakennuttaja V / L Ky sekä tilaajan puolesta edellisen ollessa estynyt PP. Sopimuksen 16 §:n mukaan tilaajan puolesta urakoitsijan suorituksen sopimuksenmukaisuutta valvovat V rakennuttajana ja valvojana, VK suunnittelijan projektipäällikkönä ja TS asiantuntijasuunnittelijana.
Ennen edellä mainittuja sopimuksia on vielä tehty LVI-suunnittelusopimus P Oy:nja E Oy:n välillä 12.9.1995. Sopimuksen 3. kohdan mukaan LVI-suunnittelijana ja -konsulttina on E Oy ja vastuuhenkilönä VK teknisissä asioissa.
Sopimuksen 5. kohdassa on määritelty tehtävän sisältö. Se ei sisällä rakennusvaiheen valvontaa. Kirjallisena todisteena on myös E Oy:n L Ky:lle ja Vlle osoittama kirje 14.5.1996, jossa ilmoitetaan LVI-valvontatehtävien, neuvotteluiden ja työmaakokousten veloitushinnat. Valvontatehtäviä koskevaa sopimusta P Oy:n ja E Oy:n välillä ei ole näytetty tehdyn.
Vn ja L Ky:n sekä E Oy:n sopimuksiin sovelletaan Konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja KSE 1983.
Näiden ehtojen 3.2 kohdassa käsitellään konsultin vastuuta. Muihin sopimuksiin sovelletaan Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1983. Näiden ehtojen 47 §:ssä on määräykset rakennuttajan edustajasta ja valvojista sekä heidän valtuuksistaan.
V on hovioikeudessa kertonut, että hänen lisäkseen työmaalla oli ollut lukuisia valvojia, jotka kaikki olivat olleet suorassa sopimussuhteessa P Oy:öön. Vllä ei kertomansa mukaan myöskään ole kompetenssia arvioida LVI-suunnitelmia, vaan hän oli ainoastaan valvonut, että tehtyjä suunnitelmia oli noudatettu.
PP on hovioikeudessa kuultuna kertonut, että hän oli edustanut P Oy:tä tehtaan laajennushankkeessa. Hän on sen jälkeen myynyt yhtiön ja on eläkkeellä eikä hänellä kertomansa mukaan ollut odotettavissa taloudellista tai muuta etua asian lopputuloksen suhteen. Pllä ei ole rakennusalan koulutusta, minkä vuoksi hän oli palkannut Vn ensin hankkeen pääsuunnittelijaksi ja sitten vetäjäksi ja valvojaksi.
P oli keskittynyt yrityksen johtamiseen ja V oli hoitanut rakentamisen. P oli luottanut täysin Vhinja todennut, että yhteistyö tämän kanssa olisi loppunut jo aikaisemmin, jos P olisi käynyt työmaalla useammin.
Todistaja Pä, joka ei ole ollut osallisena nyt kysymyksessä olevassa hankkeessa, on kertonut, että normaalikäytännön mukaan rakennuskonsultin tehtävänä on suunnitelmien aikatauluttaminen ja vastuualue kattaa rakennustekniset työt, mutta ei LVIS-töitä.
Rakennusvalvoja suorittaa rakennusteknisten töiden valvontaa ja sovittaa aikatauluja eri rakennusryhmien välillä sekä vastaa kokonaisuudesta. Erikoisalan suunnittelijat valvovat oman osuutensa työt. Asianosaisten välillä tehty sopimus on aina ratkaiseva tehtävän sisällön kannalta. P Oy:n sekä Vn ja L Ky:n välisestä sopimuksesta 2.2.1996 Pä on todennut, että 4. kohta viittaa alikonsultointiin, vaikka ensimmäinen lause on outo ja 5. kohta tarkoittaa rakennusteknistä työtä ja osoittaa työnjaon olemassaoloa. Pän mukaan alikonsultti on yleensä sopimussuhteessa tilaajaan.
Edellä todettujen kirjallisina todisteina olevien sopimusten mukaan Vn ja L Ky:n asema hankkeen valvojana on ollut keskeinen. Erillisiä alikonsulttisopimuksia P Oy:n kanssa ei ole näytetty tehdyksi. P Oy:ssä tilaajan puhevaltaa käyttäneen PPn kertoman perusteella on näytetty, että P Oy oli tarvinnut hankkeen toteuttamisessa asiantuntija-apua ja etsinnässä oli päädytty Vhin tämän osaamisestaan ja asiantuntevuudestaan antamiin tietoihin luottaen. Vn on kerrotuissa olosuhteissa täytynyt ymmärtää, että PP oli palkannut hänet nimenomaan Vn ammattiosaamisen perusteella. P Oy:n sekä Vnja L Ky:n välisen edellä mainitun sopimuksen 5. kohdan sisältö huomioon ottaen P Oy on voinut olettaa, että kaikki hankkeen loppuunsaattamiseen asti tarvittavat toimenpiteet ovat kuuluneet Vlle ja L Ky:lle, elleivät viimeksi mainitut voi erikseen osoittaa perustetta, joka vapauttaisi heidät vastuusta.
Tällaista perustetta ei ole esitetty. Tätä johtopäätöstä tukee myös KSE 3 kohdassa olevat konsultin asemaa ja vastuuta koskevat määräykset sekä YSE 47 §:ssä rakennuttajan edustajalle ja valvojille annetut valtuudet.
Hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, että V ja L Ky ovat tekemänsä sopimuksen perusteella vastuussa kohteen kaikesta valvonnasta siihen asti kunnes työt ovat tulleet hyväksytysti vastaanotetuiksi. Tarkemmin heidän vastuunsa määräytyy KSE 3.2 kohdassa olevien määräysten mukaisesti.
Vanhentuminen
Urakan vastaanottotarkastukset on pidetty 22.4.1997 ja 25.4.1997 ja vuositakuutarkastus 22.4.1998. Vuositakuutarkastuksesta laaditussa pöytäkirjassa ei ole mainintaa maalauksesta ja halkovarastosta siltä osin kuin niistä on kanteessa esitetty vaatimuksia.
Maalauksesta ja halkovarastosta esitetyt vaatimukset on käräjäoikeudessa hylätty vanhentuneina. Hovioikeudella ei ole aihetta arvioida vanhentumista toisin kuin käräjäoikeus.
Vahingot Ja niistä vaaditut korvaukset
P Oy on vaatinut korvauksena aiheutuneista vahingoista Vlle ja L Ky:lle maksettujen konsulttipalkkioiden yhteismäärää vastaavat 262.152 markkaa. Todellinen vahinko on ollut P Oy:n ilmoituksen mukaan suurempi. KSE 3.2.4 kohdan mukaan, jos vahingonkorvauksen ylärajaa ei ole määrätty sopimuksessa, vahingonkorvaus voi olla enintään sopijaosapuolen kokonaispalkkion suuruinen.
V ja L Ky ovat kiistäneet kanteen perusteeltaan ja myös määrällisesti sekä vaatineet, että P Oy:n korvauksena vaatimasta summasta vähennetään saatu investointituki 52.430 markkaa.
Vahingot, vaaditut korvaukset sekä Vn ja L Ky:n menettely ja vastuu on käsitelty kohdittain kanteen mukaisesti eriteltyinä lukuunottamatta vanhentuneiksi katsottuja maalausta ja halkovarastoa koskevia vaatimuksia.
Lattiakaivot
Kirjallisena todisteena olevasta yhteenvedosta 31.12.1998 koskien P Oy:lle virheistä aiheutuneita kustannuksia ja vahinkoja ilmenee, että lattiakaivojen tuleviksi korjauskustannuksiksi on arvioitu 30.000 markkaa ja että lattiakaivojen vuotojen pilaamien pakkausmateriaalien kustannukset olisivat olleet 9.290 markkaa.
Lattiakaivojen osalta on hovioikeudessa esitetyssä suullisessa todistelussa tullut esille, että ne eivät olleet olleet kaikilta osin suunnitelmien mukaisia ja että niiden asennuksessa oli tapahtunut virheitä. Virheet on korjattu. PP on kertonut, että vanhat kaivot oli poistettu ja uudet asennettu ja että V oli hankkinut korjaajan veloituksetta niin, että ainoastaan kaivot oli pitänyt maksaa uudelleen.
Uusista lattiakaivoista ja pakkausmateriaaleista aiheutuneista kustannuksista ei ole esitetty sellaista suullista eikä kirjallista todistelua, josta ilmenisi kustannusten määrä. Kanteessa ei ole esitetty tältä osin myöskään yksilöityä korvausvaatimusta, minkä vuoksi enempi kannanotto lattiakaivojen osalta ei ole asiassa tarpeen.
Käyttövesiputkisto ja steriilivesijärjestelmä sekä paineilmaputkisto
Käyttövesiputkiston ja steriilivesijärjestelmän osalta kanteessa on vaadittu korvauksena korjauskustannuksista vakuutuksen maksamien korvausten vähentämisen jälkeen 136.023 markkaa. Kirjallisena todisteena olevasta yhteenvedosta 31.12.1998 ilmenee, että putkistonja steriilivesilaitteiston korjaus olisi aiheuttanut yhteensä 338.264 markan kustannukset.
Ongelmat ovat aiheutuneet putkistojen sijoittamisesta kylmälle ullakolle, jossa putket ovat jäätyneet heti ensimmäisenä talvena. Hovioikeudessa kuullut todistajat O, S, K, L ja R ovat kertoneet pääosin samalla tavalla kuin ilmenee käräjäoikeuden tuomion sivuilta 17-19. PP on kertonut Vn ilmoittaneen, että tuotantotiloissa ei saa olla putkia ja että ne on sijoitettava ullakolle. Vanhat putket olivat olleet tuotantotiloissa. P on todennut, että kylmä ullakko on väärä paikka putkille ja että rakennusalan ammattilaisen tulee tämä tietää. Vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt korvaamasta vahinkoja kolmannen vesivahingon jälkeen. Pn mukaan ei ole olemassa EU-direktiiviä tai muitakaan määräyksiä, jotka kieltäisivät putkien vetämisen tuotantotiloihin. K, joka on ollut LVI-S Oy:n edustajana työmaalla, on kertonut, että työssä oli ollut noudatettava suunnittelijan ja valvojan määräyksiä. T, joka oli ollut
LVI-S Oy:n työntekijänä asentamassa putkia, on kertonut epäilleensä ullakkoasennustaja oli sen vuoksi soittanut ensin todennäköisesti Valle, joka oli välittänyt tiedon edelleen Vlle, joka oli käskenyt tehdä asennuksen suunnitelman mukaan. Tn mukaan urakoitsija on velvollinen tekemään siten kuin rakennuttajakonsultti sanoo. Van mukaan ullakolle sijoittaminen ei ole tavallinen tapa, minkä vuoksi hän oli käskenyt kysymään ja varmistamaan asian, koska oli myös itse epäillyt jäätymisvaaraa. V oli käskenyt noudattamaan suunnitelmaa.
Kirjallisena todisteena olevasta Vakuutusosakeyhtiön kirjeestä 24.3.1998 ilmenee, että ullakolle
asennetut putket ovat jäätyneet talven aikana useasta kohdasta useaan kertaan. Vakuutusyhtiö on katsonut, että putkistolle aiheutuneet vahingot ovat johtuneet virheellisestä suunnittelusta, rakentamisesta tai asennuksesta ja on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoja.
Hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, että putkien asentaminen ullakolle on ollut virhe ja että ullakolle sijoittamisesta aiheutuvat ongelmat on riittävässä laajuudessa asennusta suorittaneiden henkilöiden taholta saatettu Vn tietoon.
Lisäksi Vn olisi tullut rakennusalan ammattilaisena sekä sopimukseen perustuvan asemansa ja vastuunsa puolesta tullut itsekin ymmärtää asia ja puuttua siihen, kuitenkin viimeistään sen johdosta, että asia oli nimenomaan saatettu hänen tietoonsa.
Sallimalla kerrotuissa olosuhteissa ullakkoasentamisen V on laiminlyönyt velvollisuutensa ja hän sekä L Ky ovat vastuussa aiheutuneista vahingoista KSE 3.2.1 mukaisesti.
Kirjallisena todisteena on E Oy:n laatima tarjouspyyntö 3.7.1998 ullakon putkiston saneerauksesta siten, että putket edelleen jäisivät ullakolle. Tarjouspyynnön perusteella K Putki Oy:n on tehnyt tarjouksen 13.7.1998 määrältään arvonlisäveroineen 385.000 markkaa. LVI-S Oy on tehnyt myös 13.7.1998 päivätyn tarjouksen määrältään arvonlisäveroineen
647.340 markkaa, josta putkitöiden osuus on ollut 320.570 markkaa ja steriiliveden osuus 17.570 markkaa. PM Oy on suorittanut korjaukset ja ne ovat tulleet maksamaan kirjallisina todisteina olevien laskujen mukaan arvonlisäveroineen yhteensä 255.815 markkaa. P Oy valitsema korjaus on ollut siten hinnaltaan edullisin ja lisäksi varma, koska putket on korjauksessa tuotu sisätiloihin.
Edellä mainitun yhteenvedon 31.12.1998 mukaan käyttövesi/ steriilivesiputkiston korjaaminen aputöineen olisi maksanut
184.106 markkaa. PM Oy:n laskut ovat tältä osin 161.363 markkaa. Erotus 22.743 markkaa koostuu P Oy:n ilmoituksen mukaan rakennusaputöistä tarvikkeineen. Tältä osin ei kuitenkaan ole esitetty laskuja, joista maksetut summat ilmenisivät, minkä vuoksi vaatimus on hylättävä selvittämättömänä.
Edelleen yhteenvedon mukaan jäätymiskustannuksista olisi aiheutunut 29.990 markan ja saattovastuslämmityksestä 29.716 markan kustannukset. Kustannuksista ei ole esitetty yksittäisiä laskuja. Kokouspöytäkirjasta 10.3.1998 ilmenee, että jäätymisvaurioihin tehtyjen korjaustöiden toteutunut laskutus on tuolloin ollut ilman arvonlisäveroa yhteensä 24.396,50 markkaa ja investoinnit saattovastuslämmitykseen yhteensä 24.357,38 markkaa. Kokouspöytäkirjan on allekirjoittanut SK E Oy:n puolesta ja V. Arvonlisäveron kanssa ensin mainitut kustannukset ovat 29.763,73 markkaa ja jälkimmäiset 29.716 markkaa. Eroa ensin mainituissa kustannuksissa on 226,27 markkaa verrattuna yhteenvetoon 31.12.1998. Korvauksen laskemisen perusteeksi on otettava kokouspöytäkirjasta ilmenevät määrät arvonlisäverollisina.
Korvattaviksi kustannuksiksi käyttövesiputkiston ja steriilivesijärjestelmän osalta jää siten yhteensä 315.294,73 markkaa arvonlisäveroineen. Vakuutusyhtiö on E Oy:n vastuuvakuutuksesta suorittanut P Oy:lle korvauksena 161.800,80 markkaa. Lisäksi vakuutusyhtiö on pyytänyt E Oy:tä suorittamaan suoraan P Oy:lle omavastuuosuutenaan 12.000 markkaa. P Oy:n vahingoksi jää siten 141.493,93 markkaa eli ilman arvonlisäveroa 115.978,63 markkaa.
Paineilmaputkistosta on kanteessa vaadittu korvauksena 25.820 markkaa. Paineilmaverkosto on uusittu kokonaisuudessaan.
Kirjallisina todisteina olevien FI-Service nimisen yhtiön laskujen mukaan kustannuksia ilman arvolisäveroa on aiheutunut yhteensä 77.495,30 markkaa. Paineilmaputkiston osuus kustannuksista on ollut kolmasosa eli vaaditut 25.820 markkaa.
Paineenkorotusasema
Paineenkorotusasema on kanteen mukaan tullut maksamaan 57.500 markkaa eli ilman arvonlisäveroa 47.131 markkaa. P Oy on saanut investointitukea 20 prosenttia, minkä vuoksi korvauksena on vaadittu 37.707 markkaa.
Vn mukaan PP oli työmaakokouksessa kertonut paineongelmasta, minkä jälkeen ongelman ratkaiseminen oli annettu LVI-suunnittelijan tehtäväksi. V oli toiminut asiassa koordinaattorina eikä ollut osannut ottaa kantaa siihen, oliko paineenkorotusaseman hankinta ollut turha vai ei. PPn mukaan aseman hankinta oli ollut turha, koska ongelman syy oli ollut kunnan liian pienessä vesimittarissa.
P oli luottanut asiantuntijana Vhen, jolla oli ollut lisäksi apunaan LVI-alan henkilökuntaa. V oli ehdottanut aseman hankkimista. Myös On kertoman mukaan V oli pitänyt paineenkorotusaseman hankintaa tarpeellisena. P on todennut, että pienen vesimittarin kapasiteetti ei ollut riittänyt tehtaan laajennuttua. Ongelma oli poistunut mittarin vaihdolla ja paineenkorotusaseman hankinta oli ollut turha. K on kertonut, että hankintaehdotus oli tullut PPltä ja edelleen, että vesimittari oli tarkistettu ja todettu riittäväksi jo suunnitteluvaiheessa vesilaitoksen toimesta. Rn mukaan putkisuunnittelija oli ehdottanut paineenkorotusaseman hankintaa, mutta ei hänen muistamansa mukaan V.
Hovioikeus katsoo selvitetyksi, että päätös paineenkorotusaseman hankkimisesta on tehty ilman kunnollista ongelman syyn selvittämistä. V on sopimuksensa ja KSE 3.2.1 kohdan nojalla vastuussa aiheutuneista turhista kustannuksista.
Kirjallisina todisteina on esitetty P Oy:n puolelta LVI-S Oy:n lasku 5.5.1997 määrältään 57.500 markkaa
arvonlisäveroineen laitekytkennöistä, paineen korotusasemasta ja niihin liittyvistä putkiasennuksista. Vn ja L Ky:n taholta on esitetty LVI-S Oy:n 16.5.1997 päivätty tarjous, jonka mukaan muutospiirustusten mukainen paineenkorotuspumppu maksaisi arvonlisäveroineen 42.985 markkaa. Kirjallisena todisteena olevan Vn 21.1.1998 päiväämän kirjelapun mukaan kustannus paineenkorotusasemasta on enintään 51.300 markkaa. Kyseinen kirjelappu ei kuitenkaan osoita P Oy:lle asemasta aiheutuneita kustannuksia.
Työmaakokouspyötäkirjasta 9.4.1997 ilmenee, että LVI-S Oy:n tarjous laitekytkennöistä ja paineenkorotusasemasta mollanpesukoneelle on hyväksytty hintaan 57.500 markkaa veroineen. Työmaakokouspöytäkirjasta 6.5.1997 ilmenee, että kokouksessa on käsitelty kylmävesiverkoston alhaista painetta ja todettu, että asiassa ei ole vielä saatu suunnittelijan esitystä. LVI-S Oy:n tarjous 16.5.1997 sopii ajallisesti yhteen jälkimmäisessä työmaakokouksessa käsitellyn aiheen kanssa.
P Oy:n tehtaalla on ollut kaksi erillistä paineenkorotusasemaa ja asianosaiset ovat olleet eri mieltä siitä, minkä verran kumpikin laite on maksanut. V ja L Ky ovat esittämäänsä näyttöön vedoten katsoneet, että riidanalaisen paineenkorotusaseman hankintahinta on ollut noin 34.000 markkaa.Työmaakokouspöytäkirjat tukevat Vn ja L Ky:n kantaa. Korvauksen perusteeksi on katsottava edellä mainitussa LVI-S Oy:n tarjouksessa mainittu arvonlisäveroton hinta 35.234 markkaa vähennettynä P Oy:n saamalla 20 prosentin suuruisella investointituella. Korvattavaksi jää siten 28.187,20 markkaa.
Pakkaamon väliovi ja seinä
Pakkaamon väliovenja seinän rakentaminen on kanteen mukaan tullut maksamaan 64.660 markkaa eli ilman arvonlisäveroa 53.000 markkaa. Investointituen vähentämisen jälkeen korvauksena on vaadittu 42.400 markkaa.
Välipirtti on kertonut piirtäneensä prosessisuunnitelman, jossa ei ollut ollut ovea vaan ilmaverho. Ratkaisu oli hyväksytty rakennusvalvonnanja elintarvikehygieenikon toimesta, mutta uusi hygieenikko oli vaatinut oven. Pekka Pajuniemen mukaan Välipirtti oli sanonut vaadittujen lämpöWaerojen pysyvän ilmaverholla mutta ratkaisu ei ollut toiminut käytännö sä. Patrosen mukaan lämpötiloja ei voinut hallita ilman väliseinää. Ilmaverholla ja puhalluksella lämpötilaerojen säilyttäminen ei ollut onnistunut.
Pakkaamon seinää ja väliovea koskeva alkuperäinen ratkaisu on osoittautunut virheelliseksi. Kysymyksessä on rakennusvirhe, joka Vn alan ammattilaisena olisi tullut havaita. Aiheutuneiden kustannusten määrä 42.400 markkaa on riidaton.
Tavara lavahissi
Tavaralavahissin uusimiskustannukset ovat kanteen mukaan arviolta 40.000 markkaa. Korvauksena on vaadittu verottoman hinnan osuutena 32.787 markkaa.
Asiassa on riidatonta, että tavaralavahissi on pahasti ruostunut. Vn olisi asiantuntijana tullut tietää, että tavaralavahissi tulee olemaan jatkuvasti kosketuksessa veden kanssa ja huolehtia siitä, että hissin materiaali on vettä kestävää. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty riittävää selvitetystä hissin korjaamisesta aiheutuneista kustannuksista. Vaatimus on siten hylättävä määrältään selvittämättömänä.
Huoltomiehen lisätyöt
Huoltomies On virheiden selvittämisen ja korjaamisen yhteydessä tekemiä ylitöitä on korvattu hänelle vapaa-aikana. Kanteen mukaan vahinkona korvattavia palkkakustannuksia on aiheutunut arviolta 70.000 markkaa.
PPn mukaan tehdas joutui käyttämään laitteiden maahantuojien huoltomiehiä On ollessa korjaustöistä aiheutuneella ylityövapaalla. O on kertonut käyttäneensä viikonloppuja ja iltoja korjaustöiden suorittamiseen ja saaneensa vastaavasti ylimääräistä vapaata. O on arvioinut, että hänellä oli kulunut korjaustöihin työaikaa yhteensä noin kuusi kuukautta.
Asiassa ei ole kirjallista selvitystä On korjaustöihin käyttämän ajan aiheuttamista kustannuksista. Hovioikeus pitää sinänsä uskottavana sitä, että P Oy on joutunut käyttämään palveluksessaan tuolloin ollutta Ota laajennushankkeen yhteydessä ilmenneiden ja tässä asiassa kysymyksessä olevien virheiden selvittelyyn ja korjaamiseen liittyviin toimenpiteisiin On kertomalla tavalla. Koska kustannuksista ei ole saatavissa tarkempaa selvitystä, hovioikeus on oikeudenkäyrniskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla arvioinut vahingon 20.000 markaksi.
Asianajokulut
Kanteessa on vaadittu vakuutuksesta korvaamatta jääneinä asianajokustannuksina 16.000 markkaa.
V ja L Ky ovat kiistäneet vaatimuksen sillä perusteella, että kustannukset ovat liittyneet muiden kuin
vastaajien virheiden selvittelyyn. Määrällisesti vaatimus on kiistetty vain arvonlisäveron osalta.
Asianajokulut ovat liittyneet tässä asiassa kysymyksessä olevien virheiden selvittelyyn. Vn ja L Ky:n on nyt hovioikeudessa todettu olevan vastuussa lähes kaikista kanteessa vaadituista vahingoista. Tämän vuoksi myös asianajokulut kuuluvat heidän korvattavikseen ainakin osaksi. Kirjallisina todisteina olevista vakuutusyhtiön maksupäätöksistä ja asianajotoimiston laskuista ilmenee P Oy:n omavastuuosuuden olevan yhteensä 16.080 markkaa ilman arvonlisäveroa. Hovioikeus katsoo kohtuulliseksi velvoittaa Vn ja L Ky:n korvaamaan vaadituista kustannuksista puolet eli 8.000 markkaa.
Kustannusarvion toteutuminen
P Oy:n sekä Vn ja L Ky:n välisen sopimuksen 2.2.1996 kohdan 5 mukaan työ on sisältänyt kustannusarvioiden
kokoamisen ja niiden pitävyyden varmistamisen.
Kustannusarvio hankkeessa on ollut 12.200.000 markkaa. Kustannusarvio oli ylitetty lähes 4.000.000 markalla. V on siten epäonnistunut kustannusarvion toteutumisen valvonnassa.
Yhteenveto
P Oy on vähentänyt 20 prosentin investointituen osasta vaatimistaan korvauksista. V ja L Ky eivät ole näyttäneet, että P Oy olisi saanut investointitukea tätä enemmän, joten heidän vaatimuksensa investointituen enemmästä huomioon ottamisesta on hylättävä.
Vahingoista aiheutuneet Vn ja L Ky:n korvattaviksi tulevat edellä todetut kustannukset ovat yhteensä 240.385,83 markkaa eli 40.429,99 euroa.
Kanteen kohta 2
Sovitteluvaatimus
Kanteessa on vaadittu palautettavaksi konsulttipalkkioita yhteensä 43.859 markkaa eli ilman arvonlisäveroa 30.245 markkaa.
Kirjallisina todisteina on neljä L Ky:n laskua. Ensimmäinen lasku 19.488,45 markkaa on päivätty 2.3.1998 ja se sisältää rakennuttamistehtäviä 24 tuntia, isännöintiä 39,5 tuntia ja kuluja. Toinen lasku 15.051,15 markkaa on päivätty 3.4.1998 ja se sisältää rakennuttamistehtäviä 27 tuntia ja isännöintiä 21,5 tuntia sekä kuluja. Kolmas lasku 19.298 markkaa on päivätty 4.5.1998 ja se sisältää rakennuttamistehtäviä 38 tuntia, isännöintiä 23,5 tuntia sekä kuluja. Neljäs lasku 18.924,60 markkaa on päivätty 1.6.1998 ja se sisältää rakennuttamistehtäviä 42,5 tuntia ja isännöintiä 18,5 tuntia sekä kuluja. Tuntiveloitus on 230 markkaa.
Rakennuttamistehtävistä on veloitettu yhteensä 131,5 tunnilta
30.245 markkaa ilman arvonlisäveroa.
Kohteen vastaanottotarkastukset ovat on olleet 22.4.1997 ja 25.4.1997 ja vuositakuutarkastus on ollut 22.4.1998. Koska virheistä aiheutuneita kustannuksia on edellä tuomittu Vn ja L Ky:n maksettavaksi on selvää, että osa rakennuttamistehtävinä laskutetuista tunneista on kohdistunut nyt kysymyksessä olevien virheiden selvittelyyn. Tämän vuoksi hovioikeus katsoo kohtuulliseksi velvoittaa vastaajat palauttamaan puolet palkkiosta 15.122,50 markkaa eli 2.543,42 euroa.
V ja L Ky ovat vaatineet, että maksettavaa korvausta on soviteltava ottaen huomioon osapuolten asema ja olosuhteet. L Ky:n ja Vn vahingonkorvausvastuu on rajoitettu rakennuttamissopimuksen 7. kohdan perusteella enintään palkkion suuruuteen. L Ky on liikeyritys. Syytä enempään sovitteluun vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella ei ole.
Oikeudenkäyntikulut
Tuomiolauselma
Käräjäoikeudessa P Oy:n kanne on hylätty kokonaisuudessaan. P Oy:n kanteessa on ollut useita vaatimuskohtia, joista osa on hylätty myös hovioikeudessa joko vanhentuneena tai selvittämättömänä. Kanteen hyväksymättä jääneet osat eivät ole näin ollen koskeneet ainoastaan harkinnanvaraisia seikkoja ja niillä on ollut vaikutusta asiassa esitetyn todistelun laajuuteen ja siten oikeudenkäyntikulujen määrään. Tämän vuoksi V ja L Ky velvoitetaan korvaamaan osaksi P Oy:lle käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa tarpeellisista toimenpiteistä johtuneet oikeudenkäyntikulut. Kohtuullinen korvaus on 30.000 euroa.
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:
MV ja Insinööritoimisto L Ky velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Lihansavustamo PP Oy:lle korvaukseksi vahingoista 40.429,99 euroa ja palauttamaan konsulttipalkkioita 2.543,42 euroa. Korvauksille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentin (997/1998) mukaan kanteen vireilletulosta 25.10.1999 alkaen 30.6.2002 saakka ja korkolain 4 §:n 1 momentin (340/2002) mukaan 1.7.2002 lukien.
Lihansavustamo PP Oy vapautetaan suorittamasta Vlle ja L Ky:lle käräjäoikeudessa maksettavaksi tuomittuja oikeudenkäyntikuluja ja asianosaiskuluja korkoineen.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
V ja L Ky velvoitetaan korvaamaan P Oy:n oikeudenkäyntikulut asiassa 30.000 eurolla.
Oikeudenkäyntikuluille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4
§:n 1 momentin mukaan kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.
Vn ja L Ky:n vaatimukset heillä hovioikeudessa olleiden kulujen korvaamisesta hylätään.
MUUTOKSENHAKU
Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 1 4. 02.
Helsingin hovioikeuden puolesta:
Asian ovat ratkaisseet
hovioikeudenneuvos MH
hovioikeudenneuvos TN
määräaikainen hovioikeudenneuvos MS
Valmistelija: viskaali EK
Ratkaisu on yksimielinen.
PORVOON KÄRÄJÄOIKEUS
Kantaja
Lihansavustamo PP Oy
Vastaaja
Insinööritoimisto L Ky
Rakennusinsinööri MV
Asia Vireille
SELOSTUS ASIASTA KANNE
Vahingonkorvaus 25.10.1999
Kantajan vaatimukset:
Kantaja on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti:
1. suorittamaan kantajalle vahingonkorvauksena laiminlyönneillään ja huolimattomuudellaan· aiheutetuista vahingoista asianosaisten välisen rakennuttamissopimuksen osoittama enimmäismäärä 262.152 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 7.2.1999 lukien ,
2. palauttamaan kantajayhtiön L Ky:lle vikojen selvittely- ja korjausajalta 1.2.- 31.5.1998 maksamat konsulttipalkkiot 43.859 markkaa eli arvonlisäveron osuus vähennettynä 30..245 markkaa, tämäkin määrä korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 7.2.1999 lukien, ja
3. korvaamaan kantajayhtiön oikeudenkäyntikulut 209.014,20 markalla korkoineen.
Vaatimusten perustelu
Lähtökohdat
Kantaja, joka on yli 80 henkilöä työllistävä lihanjalostusalan yritys, on rakennuttanut uusia tuotantotiloja ja saneerannut vanhoja Sipoossa sijaitsevalla kiinteistöllä. Kysymyksessä oli vaativa työ, koska huomioon oli otettava lihahygienialaki sekä sen perusteella annetut määräykset ja ohjeet ynnä lisäksi Euroopan Unionin antamat sitovat normit. Hankkeen pääsuunnittelija ja suunnitteluvaiheen konsultti oli Oy Insinööritoimisto H Co (H & Co) vastuuhenkilönään rakennusinsinööri MV. Hankkeen toteutusvaiheen rakennuttamistehtävistä ja rakennustyön valvonnasta tehtiin 2.2.1996 rakennuttamissopimus, tilaajana kantajayhtiö ja rakennuttajakonsulttina sekä rakennustyön valvojana MV ynnä Insinööritoimisto L Ky, jonka vastuunalainen yhtiömies on MV.
V oli pääsuunnittelijan vastuuhenkilönä ollut mukana hankkeessa alusta pitäen. H & Co:n kanssa tehty sopimus oli perustunut siihen, että tuo yritys oli antanut Vn asiantuntemuksen ja työpanoksen kantajayhtiön käyttöön. Kun V oli eronnut H & Co:n palveluksesta rakennuttamissopimuksen tullessa ajankohtaiseksi, oli kantajayhtiö valinnut hänet rakennuttajatehtävien hoitajaksi ja valvojaksi luottaen siihen, että V oli erikoistunut lihanjalostusalaan ja tunsi erikoisasiantuntijana hyvin alan vaatimukset. Vastaajien tehtäviin kuului mm. laadittujen suunnitelmien tarkastaminen, urakkatarjousten hankkiminen ja urakkasopimusten laatiminen, työsuoritusten ja talousarvion toteutumisen valvominen sekä velvollisuus valvoa parhaalla mahdollisella tavalla rakennuttajan etua rakennuttamisprojektissa.
Korvausvelvollisuuden sopimusperuste
Asianosaisten välillä 2.2.1996 solmitussa rakennuttamissopimuksessa vastaajat sitoutuivat toimimaan kantajayhtiön tuotantotilojen peruskorjauksen ja uudisrakennuksen toteutusvaiheen rakennuttamistehtävässä rakennuttajakonsulttina sekä valvomaan rakennustyötä. Hankkeen valmistuttua ilmeni sekä suunnittelussa että työsuorituksissa virheitä, jotka Vn olisi toteuttamisvaiheen aikana tullut havaita. Vastaajat olivat siten laiminlyömällä sopimuksen mukaiset velvollisuutensa sekä valvontavastuunsa aiheuttaneet kantajayhtiölle vahinkoa ja lisäkustannuksia, jotka olisi huolellisella työtehtävien täyttämisellä ja valvonnalla voitu estää.
V on omasta puolestaan ja L Ky:n vastuunalaisena yhtiömiehenä henkilökohtaisesti vastuussa kommandiittiyhtiön velvoitteista.
Urakoitsijat, sopimusvelvoitteet ja tapahtumien kulku
Hankkeessa on rakennusteknisenä urakoitsijana toiminut 8.8.1996 ja 9.4.1997 allekirjoitettujen rakennusurakkasopimusten perusteella Rakennusliike PV Ky. Putkiurakoitsija oli 20.8.1996 tehdyn putkiurakkasopimuksen nojalla LVI-S Oy. LVI-suunnittelun laati E Oy. Vastaajien tehtävänä oli mm. valvoa lvi-töiden suorittamista apunaan tuossa tehtävässä E Oy. Rakennustyöhön on osallistunut useita muita urakoitsijoita ja alihankkijoita. Uudisrakennuksen vastaanottotarkastukset pidettiin 22.4.1997 ja 25.4.1997 ja saneeraustyön vastaanottotarkastukset marraskuussa 1997. Uudisrakennuksen vuositakuutarkastukset on pidettu 21.4.1998 ja 22.4.1998.
Vahingoista
Lattiakaivot: Putkiurakoitsija oli asentanut tuotantotiloihin olennaisesti huonommat lattiakaivot kuin mitä suunnitelmissa oli määrätty. Jotkut asennetuista kaivoista olivat lisäksi kooltaan suunniteltuja pienemmät. Myös asennuksessa oli tehty virhe, jonka vuoksi liitokset eivät olleet vesitiiviit. V oli esittänyt korjaustapaa, joka toteutettuna oli pilannut kaivot lopullisesti. V ei ollut esittänyt huomautuksia rakennustyön aikana eikä vastaanottotarkastuksessa, vaikka virheet olivat niin selviä, että ammattimaisen rakennuskonsultin olisi tullut ne havaita.
Käyttövesiputkiston ja steriilivesijärjestelmän korjaaminen: Käyttövesiputket oli suunnitelman mukaisesti sijoitettu uudisrakennuksen kylmään ullakkotilaan kattovasoihin ripustettuna.
Suunnittelu ja asentaminen olivat virheelliset. Sen vuoksi putket jäätyivät useaan otteeseen jo ensimmäisen talven aikana ja aiheuttivat vahinkoja. Vakuutusyhtiö ei suorittanut kantajayhtiölle vahingoista vakuutuskorvausta, koska kyseessä oli virheellisesti suunniteltu , rakennettu tai asennettu putkisto. Suunnittelijan vastuuvakuutus ja- sen omavastuuosuus rajoittivat kantajayhtiön saaman korvauksen suunnittelupalkkion määrään.
Steriilivesijärjestelmään tarvitaan putkistosta vettä, jonka lämpötila on ainakin +82 astetta. Järjestelmä ei siihen kyennyt, joten se jouduttiin rakentamaan kokonaan uudestaan.
Käyttövesiputkiston ja steriilivesijärjestelmän korjaaminen tuli maksamaan yhteensä 278.558 mk. Putkien jäätymisestä aiheutui korjauskustannuksia yhteensä 29.990 markkaa sekä sähköisestä putkien saattolämmityksestä, joka korjausratkaisun vuoksi tuli tarpeettomaksi, 29.716 markan kustannukset. Käyttövesiputkiston uusiminen ja steriilivesijärjestelmän rakentaminen olivat tulleet maksamaan, kun vastuuvakuutuskorvaus ja suunnittelijan omavastuusosuus vähennetään, haastehakemuksessa vaaditut 166.200 markkaa, joten vahingon määräksi tältä osin jää arvonlisäveron vähentämisen jälkeen 136.203 markkaa.
Paineilmaputket: Ullakolle samoin kylmään tilaan asennettu paineilmaverkosto on jäätynyt useaan otteeseen vuoden 1998 aikana. Putkisto on uusittu kokonaan ja tässä tarkoitetun paineilmaputkiston kustannukset muodostavat kolmasosan kokonaiskustannuksista eli 31.500 markkaa, joten kantajayhtiön vahingoksi jää veroton hinta 25.820 markkaa.
Paineenkorotusasema: Vn antaman virheellisen ohjeen vuoksi kantajayhtiö oli joutunut hankkimaan paineenkorotusaseman, joka sittemmin ilmeni tarpeettomaksi. Sen hinta oli 57.500 markkaa, veroton hinta 47.131 markkaa. Kun yleisistä varoista myönnetty 20 prosentin määräinen investointituki vähennetään, jää vahingon määräksi 37.707 markkaa.
Pakkaamon väliovi ja seinä: Suunnitelmassa oli samoihin tiloihin sijoitettu pakkaamo, jonka lämpötila ei saanut nousta korkeammaksi kuin +7 asteeseen, ja tuotantotilat, joiden lämpötila oli
+15 astetta ja saattoi nousta vieläkin korkeammaksi. Näiden tilojen sijoittaminen rinnakkain ilman väliseinää on rakennusvirhe, joka Vn olisi tullut havaita. Väliseinän ja oven rakentaminen on maksanut 64.660 markkaa; veroton hinta olisi 53.000 markkaa.
Investointituki vähentämällä tulee vahingon määräksi 42.400 markkaa.
Halkovaraston liukukate on rakennettu Vn tieten suunnitelmasta poikkeavalla tavalla, jonka vuoksi se ei talvella 1998, jouduttuaan lumikuorman alle, ole kestänyt vaan repeytynyt kiinnikkeistään ja vääntynyt sekä rikkonut seinää. Kattoa ei ole korjattu. Sen korjauskustannukset ovat arvion mukaan 15.000 markkaa, joten vahingon määräksi jää veroton hinta 12.295 markkaa.
Tavaralavahissin materiaali on ruostuvaa terästä eikä siten ruostumatta kestä käyttöä, jossa se joutuu veden kanssa tekemisiin. Vn olisi tullut havaita, ettei käytetty materiaali ole asianmukaista. Uusimisen kustannukset ovat arviolta 40.000 markkaa, joten kantajayhtiön vahingoksi jää veroton hinta 32.787 markkaa.
Maalausmateriaali: Uudisrakennuksessa olevien tuotantotilojen sisäseiniin käytetty Sanitile¬ maali ei ole pysynyt lecaharkko- eikä tiiliseinässä eikä se ole kestänyt laitoksessa käytettäviä pesuaineita vaan hilseillyt ja lohkeillut. Maali on ilmeisesti sopimatonta tarkoitukseen, johon sitä on käytetty. Tämän vuoksi maali on jouduttu poistamaan ja maalaamaan seinät uudelleen Teknos-maalin silikaattimaalilla. Vn olisi tullut havaita, että suunnitelman mukainen maali ei sovellu ja valita kyseisten seinien pinnoitukseen soveltuva maali.
Maalaamisesta aiheutuneet materiaali- ja työkustannukset ovat 105.600 markkaa, joten kantajayhtiön vahingoksi jää veroton hinta 86.557 markkaa.
Huoltomiehen lisätyö: Kantajayhtiön huoltomies KO on joutunut tekemään runsaasti ylimääräistä työtä virheiden selvittämisen ja korjaamisen yhteydessä. Hän on saanut käyttämästään työajasta korvauksen vapaa-ajan muodossa. Hänen poissaollessaan hänen huoltomiehen tehtävänsä on jouduttu teettämään ulkopuolisella työvoimalla. Kantajayhtiön Olle samalta
ajasta maksama palkka, arvion mukaan 70.000 markkaa, on vastaajien laiminlyöntien aiheuttamaa vahinkoa.
Asianajokulut: Kantajayhtiö on suorittanut virheiden selvittelystä asianajotoimisto RHlle asianajokuluja, joista sille on suoritettu korvausta oikeusturvavakuutuksesta. Korvaamatta ja siten kantajayhtiön kannettavaksi on jäänyt 16.000 markkaa.
Kustannusarvion toteutumisen epäonnistuminen: V on epäonnistunut kustannusarvion toteutumisen valvonnassa siten, että 5.2.1996 laadittu 12.200.000 markan määräinen kustannusarvio oli jo maaliskuussa 1998 ylitetty ja kustannukset yli 16.000.000 markkaa.
Vahinkojen yhteismäärä
Kannekohta 1
Vahinkoa on aiheutunut yhteensä 459.769 markkaa.
Koska konsultin vastuu sopimuksen mukaan rajoittuu rakennuttamiskonsulttitoiminnasta L Ky:lle maksettuun määrään 262.152 markkaan, kantajayhtiö vaatii sitä kokonaisuudessaan vahingonkorvauksena.
Palautettavaksi vaadittu määrä
Kannekohta 2
Palautettavaksi vaadittu määrä 30.245 markkaa liittyy kanteessa selostetulla tavalla rakennusvaiheen päättymisen jälkeisiin selvittelytoimiin, jossa on kysymys vastaajien virheistä. Kantajayhtiö ei voi olla velvollinen maksamaan vastaajien virheiden selvittelystä.
VASTAUS
Kanteen kiistäminen
Vastaajat ovat kiistäneet kaikki vaatimukset perusteettomina ja vaatineet, että kanne hylätään ja kantajayhtiö velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut 93.890 markalla korkoineen sekä korvaamaan MVn henkilökohtaiset oikeudenkäyntikulut 31.970 markalla korkoineen.
Vastaajat ovat vaatineet, että heille, vaikka he eivät voittaisi juttua kokonaisuudessaan, olisi kuitenkin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla tuomittava täysi korvaus kuluistaan.
Kanteen kiistämisen perusteet
Kannekohta 1
Vastaajat ovat hoitaneet rakennuttajakonsulttina moitteettomasti kaikki heille kuuluneet tehtävät.
Rakennustyön valvojana V on huolehtinut siitä, että työt tehdään suunnitelmien ja aikataulujen mukaisesti. Vastaajilla ei ole ollut suunnitteluvastuuta. LVI- ja sähkösuunnittelija ovat valvoneet suunnitelmiansa toteuttaneiden urakoitsijoiden töitä. Vastaajien tehtäviin ei ole kuulunut asiantuntijavalvojien valvominen.
Kannekohta 2
Kanne on tältä osin perusteeton, koska kyseessä on osaksi muiden urakoitsijoiden virheiden selvittelyä ja osaksi normaalia rakennuttamistyötä esim. vuositarkastukset, murtohälytyslaitteiston asentaminen, jäädyttämön lisäseinän rakentaminen, asfaltointityöt - joten laskutetuista työtunneista korkeintaan 40 voisi olla kantajan väittämää omien virheiden selvittelyä koskevaa työtä.
Vaaditusta määristä
Kannekohta 1
Vaaditusta vahingonkorvauksesta on vähennettävä kantajayhtiölle suoritettu 20 prosentin määräinen investointituki, 52.430 markkaa, joten korvattavaksi määräksi voisi jäädä korkeintaan 209.721 markkaa. Koska kantaja on saanut tuon määrän verran investointitukea yleisistä varoista konsulttipalkkioon, ei kantajan kokonaisvahinko voi nousta sitä korkeammaksi.
Kannekohta 2
Palautettavaksi vaaditun maaran osalta on verottomasta määrästä vähennettävä samoin 20 prosentin verran investointitukea, joten vaadittu määrä on perusteeton 24.196 markkaa ylittävältä osalta.
Vastaajan veroton tuntilaskutus on 230 markkaa, mutta tuosta työstä kantajalle on maksettu investointituki, joten määräksi voisi jäädä korkeintaan yllä mainituilta 40 tunnilta suoritettava määrä 230 markan mukaan tunnilta eli
9.200 markkaa, josta 20 prosentin määräisen· investointituen vähentämisen jälkeen jää 7.360 markkaa.
Vahingoista
Lattiakaivot: Vastaajat eivät ole vastuussa kaivotyypin vaihtamisesta eikä korjaustoimenpiteistä. Kyseessä on LVI¬ urakoitsijan ratkaisu, jonka toteutuksen valvonta on kuulunut LVI-töiden valvojalle.
Käyttövesiputket ja paineilmaputkisto on sijoitettu LVI-suunnitelman mukaisesti. Vastaajat eivät ole vaikuttaneet suunnitteluun.
Putkiurakoitsija ei ole esittänyt mitään varaumia ennen putkien asentamista. Myös tilaajan vanhoissa tiloissa oli ullakolle sijoitettu putkia. Koska kantajayhtiö on saanut korvausta suunnittelijan vastuuvakuutuksesta, olisi sen lisäksi osoitettava, ettei saatu vakuutuskorvaus ole kattanut vahinkoa kokonaisuudessaan.
Steriilivesijärjestelmän osalta on LVI¬ suunnittelija myöntänyt vastuunsa. Vastaajat eivät ole laiminlyöneet velvollisuuksiaan. Ilmeisesti asiassa ei sitäpaitsi ole kysymys korjauksesta, vaan muutos- tai lisätyöstä, joka kuuluu tilaajan maksettavaksi.
Paineenkorotusasema on hankittu tilaajan aloitteesta LVI-suunnittelijan suunnitelman perusteella. Vastaaja ei ole antanut ohjetta sellaisen hankkimisesta. Kanteessa tarkoitettu laite on noin 34.000 markan hintainen.
Pakkaamon ja tuotantotilojen välillä ei suunnitelman mukaan ollut seinää. Seinän ja oven rakentaminen on siten suunnitelmaan kuulumaton lisätyö, joka on parantanut laatua. Kyseessä ei ole rakentamisen virhe. Seinän rakentaminen erikseen ei ole aiheuttanut lisäkustannuksia eikä oven hankkimisesta ja asentamisesta ole aiheutunut kantajayhtiölle vahinkoa, koska kustannukset olisivat syntyneet joka tapauksessa, vaikka lisätyö olisi tehty aikaisemminkin.
Halkovaraston katos on rakennettu suunnitelmasta poikkeavasti siksi, että se alkuperäisen suunnitelman mukaisesti toteutettuna olisi hankaloittanut halkojen pudottamista auton lavalta. Rakenne on yhtä vahva kuin suunnitelman mukainenkin katos. Katoksen yläpuolelle on kertynyt painava lumikuorma, joka olisi tullut poistaa. Katoksen vauriot ovat ilmeisesti syntyneet lumen putoamisen seurauksena eikä suunnitelman muuttaminen ole vaikuttanut asiaan.
Tavaralavahissi on vahvistetun suunnitelman mukainen. Kyseessä on tekninen erikoislaite, jonka erikoissuunnittelija on määrännyt. Päävalvojan tehtäviin ei rakennuttamissopimuksen mukaan kuulu suunnitelmien asianmukaisuuden jälkikäteinen valvonta. Rakennuttamiskonsultin on uskottava erikoissuunnittelijan ammattitaitoon näissä asioissa.
Maalaustöistä esitetty vaatimus on perusteeton ja määrä liiallinen. Tuotantotilojen sisäseinät oli käsitelty suunnitelmien mukaan, joihin myös maalin valinta oli sisältynyt. V oli valvonut,että suunnitelmaa noudatettiin. Maalaustyön korjaustarve oli asianmukaisesti huomioitu ja reklamoitu vuositakuutarkastuksen yhteydessä. Asia kuuluu urakoitsijan vastuun piiriin. Sanitile on yleisesti käytetty ja asianmukainen pinnoite elintarviketuotannon tiloissa. Pintojen pesu virheellisin ainein tai menetelmin on voinut olla syynä ongelmiin. Seinät on laatoitettu ja vain yläosat maalattu eikä mahdollisesti käytetty painepesu sovellu seinien yläosiin. Kantaja ei ole esittänyt selvitystä maalaustyön laajuudesta.
Sanitile-maalia ei ole käytetty kaikkiin maalattuihin pintoihin. Siten myös väitetyn vahingon määrä on selvittämättä.
Ylimääräisiä palkkakustannuksia ei ole syntynyt, koska huoltomies ei ole saanut ylityökorvausta kuukausipalkan lisäksi. Vahinkoa ei ole syntynyt. Vaadittu määrä on liiallinen niin väitettyjen työtuntien määrän kuin niiden hinnaksi ilmoitetun
200 markankin osalta.
Asianajokulujen syntymisellä ei ole syy-yhteyttä kanteen vaatimuksiin. Kulut ovat syntyneet selviteltäessä muiden suunnittelijoiden, urakoitsijoiden ja valvojien virheitä. Näihin tahoihin on kohdistettu vaatimuksia ja korvauksia on saatukin. Määrästä on ainakin vähennettävä arvonlisävero.
Kustannusarvion ylittyminen on normaalia. Ylitys ei ole mitenkään poikkeava eikä näin suuressa hankkeessa edes huomattavaa tasoa.
Investointituen vaikutus
Muistakin vaatimuksista on vähennettävä kantajan saama investointituki, jota on myönnetty 20 prosentin määräisenä putkiston korjauksiin (vaatimus 166.200 markkaa), paineenkorotusaseman osuuteen (vaatimus 57.500 markkaa, pakkaamon oven kustannuksiin (vaatimus 64.660 markkaa) ja paineilmaputkiston kustannuksiin (vaatimus 31.500 markkaa).
Vastaajan vaatimukset
Vaatimusten vanhentuminen
Vastaajat ovat katsoneet, että kantajayhtiön vaatimukset ovat vanhentuneet maalausurakan, halkokatoksen ja tavaralavahissin osalta KSE 3.2.5. kohdan nojalla. Valvoja vapautuu vastuusta samalla kuin toimittaja (urakoitsija). Maalausurakasta kantaja on reklarnoinut vasta valmisteluistunnossa 18.9.2001. Rakennusliike PV Ky oli tehnyt korjaustyöt ja ne oli kesällä 1998 otettu vastaan ja hyväksytty. Viimeistään 30.8.1999 takuuajan vakuus oli palautettu. Valvojan vastuu on päättynyt samalla kuin urakoitsijan. Hissin osalta reklamaatio oli tapahtunut 22.4.1998 ja sen toimittaja KK oli tehnyt tiettävästi toukokuussa 1998 korjauksia, jotka on hyväksytty. Tämäkin vaatimus on valvojaan nähden em. KSE 3.2.5. nojalla vanhentunut.Halkokatos on valmistunut viimeistään 21.10.1997. Siitä ei ole reklamoitu vuositakuutarkastuksessa 22.4.1998. Viimeistään vuoden kuluttua vastaanottamisesta eli 22.10.1998 valvoja on vapautunut vastuusta. Reklamaatio on taphtunut kirjeellä kesäkuussa 1999.
Sovittelu
Vastaajat ovat vaatineet, että mahdollisesti maksettavaksi tuomittavaa korvausta on soviteltava vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti ottaen huomioon osapuolten asema ja olosuhteet. V toimii elinkeinonharjoittajana yrityksessään, jonka vuosittainen liikevaihto on noin 400.000 markkaa. Kantajana puolestaan on suuri yritys.
KANTAJAN LAUSUMA
Vaatimusten vanhentuminen
Vastaaja ei ole vapautunut vastuusta miltään osin. Hän on edustanut kantajayhtiötä vuositarkastuksessa. Jos hän on laiminlyönyt huolehtia reklamaatiosta vastuutahoon nähden, kuuluu vastuu hänelle konsulttina. Kantaja on kaikkien virheiden osalta tehnyt reklamaation ajoissa, neutraalina reklamaationa. Vaatimusten markkamäärää ei ole välttämätöntä ilmoittaa virheen reklamaation yhteydessä.
Sovittelu:
Kantaja on vastustanut sovitteluvaatimusta katsoen, ettei sovittelusäännös sovellu liikeyritysten väliseen korvausvaatimukseen. Korvauksen määrää on jo sopimuksessa leikattu vastuunrajoituslausekkeella.
ASIANOSAISTEN LAUSUMAT
Oikeudenkäyntikulut
Kantajayhtiö on hyväksynyt vastaajien oikeudenkäyntikulujen laskutusperusteen, mutta vaatinut palkkioiden ja kulujen arvonlisäveron vähentämistä, koska tuo erä on vähennyskelpoinen L Ky:n kirjanpidossa.
Vastaajat:
Kantajayhtiö on hyväksynyt Vn vaatimuksen saada korvausta henkilökohtaisesta ajankäytöstään siltä osin kun on kysymys käräjäoikeuden valmisteluistunnoista ja pääkäsittelystä, mutta vastustanut vaatimusta muutoin. Tuntihinnan laskutusperusteena kantajayhtiö on hyväksynyt.
Vastaajat:
Vastaajat ovat paljoksuneet kantajan oikeudenkäyntikuluistaan vaatimaa korvausta 70.000 markkaa ylittävältä osalta katsoen, ettei asian hoitamiseen ole käytetty ilmoitettua 200 tuntia, koska sama asiamies on hoitanut useita muitakin samaa rakennuskohdetta koskevia riita-asioita ja muutoinkin osallistunut kohteen rakennuttamiseen ja loppuselvittelyyn. Myös tuntiveloitusta on paljoksuttu. Siksi palkkiovaatimus on 65.000 markkaa ylittävältä osalta liiallinen. Kulut puolestaan ovat liian korkeat, koska kantaja on myöntänyt liian suuria todistajanpalkkiovaatimuksia.
TODISTELU
Kirjalliset todisteet
Kantaja:
1. rakennuttamissopimus 2.2.1996
2. kaupparekisterinote
3. putkiurakkasopimus 20.8.1996
4. E Oy:n lausunto 22.4.1998
5. työmaakokouksen pöytäkirja 20.8.1996
6. VT Mn kirje 12.2.1999
7. Vakuutusosakeyhtiön kirje 24.3.1998
8. Vakuutusyhtiön kirje 9.3.1999
9. kirjelappu
10. yhteenveto
11. AA Hn kirje 12.10.1998
12. L Oy:n kirje 30.10.1998
13. AA Hn kirje 7.1.1998
14. AA Hn kirje 20.5.1999
15. Vn kirje 1.11.1991
16. Vn tarjous 14.9.1993
17. ehdotus vuosisopimukseksi 17.12.1997
18. ehdotus vuosisopimukseksi 3.2.1998
19. työmaakokouksen pöytäkirja 9.4.1997
20. LVI-S Oy:n tarjous 13.7.1998
21-22. kaksi PM Oy:n laskua
23. PM Oy:n lasku
24. SA Oy:n lasku
25. PM Oy:n lasku
26. LVI-S Oy:n lasku
27. Oy FT Ab:n lasku
28. rakennepiirustus
29-32. neljä L Ky:n laskua nrot 806, 812, 818 ja 821
33. lasku no 99466, 24.4.200
34. xxx kunnan terveysvalvonnan johtajan lausunto 23.8.2001
35. lasku 115/2000, 6.1.2000
36. taulukko työtunneista
37. lasku 120/2000, 26.1.2000 38. lasku 130/2000, 5.3.2000
39. RT 13-10214 ohjetiedosto/ KSE 1983,
40. tarjouspyyntö 3.7.1998
41. rakennusurakkasopimus 8.8.1996
42. tarjous 26.11.1998
43. tarkastuspöytäkirja 1.10.2001
44. K Putki Oy:n urakkatarjous 13.7.1998
45. Putki Oy:n urakkatarjous
46. muistio urakkaneuvottelusta
47 1 ja 2. PM Oy:n laskuja koskevat erittelyt
48. tarkastuspöytäkirja
49. korjausesitys aikataulu ja korjaustapaesitykset
50. tarkastuspöytäkirja 9.10.1998
51. asianajotoimiston laskut ja vakuutusyhtiön maksupäätökset
52. paineenkorotusasemaa koskeva lasku
53. tarjous 28.3.2000
54. tilausvahvistus 20.4.2000
55. AND Oy:n kirje
56. S Oy:n työselitys
56 1. urakkaohjelman sivu 22 57 1-2. tiliote ja lasku
58 1-3. tiliote, lasku ja lähetyslista
59 1-3. tiliote, lasku ja lähetyslista
60 1-3. tiliote, lasku ja lähetyslista 61 1-3. tiliote, lasku ja lähetyslista
62 1-3. tiliote, lasku ja lähetyslista
63 1-3. tiliote, lasku ja tilausvahvistus
Lisäksi kantaja on antanut lattiakaivoja ja muita LVI-töitä sekä maalaustöitä havainnollistavan pohjapiirroksia ja valokuvia sisältävän kansion sekä 32 valokuvaa.
Vastaajat:
1. Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1983, erityisesti 47 § 4-kohta
2. konsultti- ja suunnittelusopimus 5.5.1995
3. LVI-suunnittelusopimus 4.9.1995
4. suunnittelukokousmuistiot 1 ja 2, 13.9.1995 ja 28.9.1995
5. piirustusluettelo 20.12.1995
6. rakennuttamissopimus 2.2.1996 (kantajan asiakirja K 1)
7. kaupparekisterinote (kantajan asiakirja K 2)
8. LVI-valvojan tilausvahvistus 14.5.1996
9. talonrakennuksen lvi-suunnittelun tehtäväluettelo
10. E Oy:n lasku 2.2.1998
11. valtakirja 17.2.1998
12. kokousmuistiot 3.4., 7.5., 15.5., 26.5., 4.6. Ja 25.6.1998
13. E Oy:n lausunto 19.5.1998
14. korjausehdotus 4.6.1998
15. kirjallinen reklamaatio 12.2.1998
16. kokouspöytäkirja 10.3.1998
17. E Oy:n kirje 19.3.1998
18. Arkkitehtitoimisto P Oy:n lausunto 30.10.1998
19. Insinööritoimisto MK Oy:n lausunto 4.11.1998
20. Sähkö Oy:n lausunto 4.11.1998
21. E Oy:n lausunto 30.10.1998
22. RA PLn lausunto 17.8.2001
23. riskiraportti 1/1999
24. LVI-piirustusluettelo 5.10.1984 tilanteesta
25. -
26. E
27. E
28. E
29. E puuteluettelo 7.3.1997
Oy:n
kirje 30.10.1998
lasku 97161, 6.5.1997
lasku 97223, 5.6.1997
30. E Oy:n virhe- ja puuteluettelo 14.4.1997
31. E Oy:n virhe- ja puuteluettelo, rakennusurakka 23.4.1997 32. 32. E
32. E Oy:n virhe- ja puuteluettelo, putkiurakka 23.4.1997
33. LVI-S Oy:n tarjous 16.5.1997
34. työmaakokouspöytäkirja 9.4.1997/16 (kantajan asiakirja K 19), s. 5, kohta B ja s. 3
35. työmaakokouspöytäkirja 6.5.1997/17, s.2 36.·rakennusselitys ja huoneselitys
37. TM Oy:n lausunto 27.9.2001
38. vuositakuutarkastuspöytäkirja 27.4.1998 s.3, kohta B 2, s.5, kohta c.10, B.1.
39. huoltomies On kirje 3.6.1999
40. arkkitehtipiirustus 29.3.1996
Prosessikaavio ja kolme valokuvaa A - C sekä paineenkorotusasemaa koskeva esite.
Henkilötodistelu
Kantaja:
1. PP
2. KO
3. PV
4. RP
5. AK
6. JT
7. JS
8. MS
Henkilötodistelu
Vastaaja:
1. MV henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa
2. KR
3. PL
4. VK
5. TP
TUOMIOLAUSELMA:
Kanteen kohdat 1 ja 2 hylätään.
- Kantaja PP Oy velvoitetaan korvaamaan vastaajien MVn ja L Ky:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 93.890 markalla sekä korvaamaan MVn henkilökohtaiset oikeudenkäyntikulut 31.970 markalla.
- Oikeudenkäyntikulujen korvaukselle sekä Vlle maksettavalle korvaukselle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, joka on ministeriön vuosittain vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.
- Todistajanpalkkiot
Kantaja
Lihansavustamo PP Oy velvoitetaan suorittamaan todistajanpalkkioina AKlle
3.000 markkaa, JTlle 2.300 markkaa, PVlle 4.000 markkaa, Reijo Patroselle
4.000 markkaa, JSlle 600 ja MSlle 1.500 markkaa.
Vastaajat
L Ky kja MV velvoitetaan suorittamaan todistajanpalkkioina TPlle
1.500 markkaa, VKlle 1.000 markkaa, PLlle 1.000 markkaa ja KRlle 1.000 markkaa.
Tuomion perustelu:
Kannekohta 1
Sopimusperusteesta ja vastaajien vastuusta rakentamishankkeessa
Vastaajien vastuu määräytyy heidän ja kantajayhtiön välisen kanteessa yksilöidyn rakennuttamissopimuksen perusteella.
Rakennuttamistehtävän sisältö määräytyy sopimuksen 5. kohdan mukaan ja siihen kuuluu kanteessa tarkoitetun rakennushankkeen toteutusvaiheen rakennuttamistehtävä sekä rakennustöiden valvonta. Sopimuksen 7. kohdan mukaan konsultin aseman ja vastuun periaatteet ilmenevät alan yleisten sopimusehtojen (KSE) kohdasta 3. Sopimusehtojen 3.2.1 kohdan mukaan konsultti on sopimuksessa ja yleisissä sopimusehdoissa määritellyllä tavalla vastuussa tilaajalle aiheutuneista vahingoista, jotka johtuvat konsultin tekemistä virheistä tai laiminlyönneistä. Ehtojen kohdassa 3.2.5 määrätään konsultin vastuun päättymisestä. Asianosaiset ovat eri mieltä rakennuttajakonsultin velvollisuuksien määräytymisestä. Todistaja P on ulkopuolisena ja rakennushankkeeseen liittymättömänä asiantuntijana kertonut, että rakennusvalvoja on toteutusvaiheessa rakennuttajan edustaja ja huolehtii rakennusvalvonnasta sekä aikataulutuksesta yhdessä työnjohdon kanssa. Erikoissuunnittelijat huolehtivat oman alueensa töiden valvonnasta, ellei tehtävään erikseen palkata valvojaa. Toisen suunnittelijan tai valvojan tehtäviin sekaantuminen ei ole tavanomaista. Jokaisella erikoissuunnittelijalla ja valvojalla on vastuu omasta erikoisalastaan. Kysymys on koulutuksesta ja ammatillisesta erikoistumisesta, johon rakennusvalvoja voi luottaa.
Käräjäoikeus, pitäen Pn kuvausta tehtävien ja vastuun jaosta oikeana rakennuttamissopimuksen ja yleisten sopimusehtojen valossakin tarkasteltuna, on ottanut ratkaisunsa lähtökohdaksi sen, että rakennuttarniskonsultti vain poikkeustapauksessa voi olla vastuussa erikoisuunnittelijan ja suunnitelman toteuttamista valvoneen erikoisvalvojan toimista. Käräjäoikeus ei siten yhdy siihen kantajayhtiön ilmaisemaan näkemykseen, että rakennuttajakonsultin olisi tullut havaita erikoisuunnittelun mahdolliset puutteet ja toteuttamisessa ilmenneet virheet.
Vastuu voisi käräjäoikeuden käsityksen mukaan voinut syntyä lähinnä siinä tapauksessa että suunnitelman virhe tai puute tai toteutuksen virhe olisi niin ilmeinen, että sen olisi voinut ilman erikoissuunnittelijan asiantuntemustakin havaita.
Vaatimusten vanhentumisesta
Maalausurakka: Kantaja on vaatinut vahingonkorvausta tältä osin vain sillä perusteella, että työn epäonnistuminen on johtunut tuotantotilojen sisäseinissä käytetyn Sanitile-· nimisen maalin soveltumattomuudesta tarkoitukseen, johon sitä oli käytetty. Vaatimus on esitetty valmisteluistunnossa 18.9.2001. Asiassa on riidatonta, että Sanitile on ollut rakennussuunnitelman mukainen pinnoite. Kantaja on katsonut, että Vn olisi tullut havaita maalin soveltumattomuus tarkoitukseen ja huolehtia sen vaihtamisesta paremmin sopivaan pinnoitteeseen. V on kertonut, että Sanitilestä on hyviä kokemuksia ja sitä on käytetty Suomessa 20 vuotta. L on myös kertonut Sanitilea käytetyn paljon ja kokemusten olleen hyviä; pinnoite kestää pesua ja pesuaineita. Käräjäoikeus toteaa, ettei asiassa esitetty selvitys tue kantajan käsitystä pinnoitteen soveltumattomuudesta sinänsä.
Sisämaalauksen väitetystä täydestä epäonnistumisesta ei myöskään ole esitetty selvitystä. Vastaaja on väittänyt, että Sanitile¬ rnaalia on käytetty vain vähäisessä määrin.
Kantajan esittämästä selvityksestä ei käy ilmi, miten laajasti sitä on käytetty. V, joka on edustanut maalausurakan suorittanutta urakoitsijaa, on kertonut, että sisäseinien maalaus oli hilseillyt, ja pitänyt seiniin jäänyttä kosteutta mahdollisena syynä siihen. Hän on kertonut, että moitteenalaisista kohdista oli vuositakuutarkastuksen yhteydessä huomautettu ja ne oli korjattu, minkä jälkeen urakoitsijan pankkivakuus oli luovutettu takaisin. Vastaajien vastuu on rakennuttamissopimuksen 7. kohdan mukaan määritelty RT-ohjetiedoston mukaisissa konsulttitoiminnan yleisissä sopimusehdoissa (KSE). Sopimusehtojen 3.2.5. kohdan mukaan konsultin vastuu on voimassa, kunnes hänen suorittamansa suunnittelutehtävän perusteella toteutettu työ on hyväksytty työn suorittajan takuuajan vakuuden vapauttavan tai sitä vastaavan tarkastuksen perusteella. Kun edellä on käynyt ilmi, että vakuus on vapautettu, on vastaajien vastuu lakannut.
Vaatimus on sen vuoksi vanhentuneena hylätty.
Halkokatoksen on erillisurakkana toteuttanut Oy FT Ab. Työ on laskutettu 21.10.1997, jolloin se - kuten vastaajat ovat väittäneet - on viimeistään katsottava luovutetuksi kantajayhtiölle. Katoksen vauriosta on KO reklamoinut kirjeellä 3.6.1999. Konsultin vastuu oli tuolloin KSE 1983 3.2.5. kohdan perusteella yhden vuoden kuluttua kohteen valmistumisesta lakannut.
Vaatimus on sen vuoksi vanhentuneena hylätty.
Tavaralavahissin ruostuminen on todettu vuositakuutarkastuksessa 2.4.1998. Vastaaja ei ole esittänyt selvitystä siitä, milloin työ on hyväksytty. Käräjäoikeus hylkää selvittämättömänä väitteen tämän vaatimuksen vanhentumisesta.
Vahingoista ja vastuusta
Lattiakaivojen osalta ei ole esitetty markkamääräistä vaatimusta. Asiassa on riidatonta, että urakoitsija oli asentanut tuotantotiloihin lattiakaivoja, joiden toiminta oli epätyydyttävää. Varmana ei voida pitää sitä, että kaivojen
tuotemerkin vaihtaminen olisi ollut ongelmien varsinainen syy, koska ilmeisesti on ollut mahdollista käyttää muunkin kuin suunnitelmassa nimetyn valmistajan tuotteita. On kuitenkin pidettävä ilmeisenä, että lattiakaivojen valinnassa ja asennuksessa on tapahtunut virheellisyyksiä, joiden johdosta kaivot asennustöineen on (mahdollisesti kokonaisuudessaan) jouduttu uusimaan. Kantajan vaatimus tältä osin perustuu siihen, että V oli laiminlyönyt velvollisuutensa valvoa hankkeen tämän osan valvojan työtä.
P on edellä selostetulla tavalla asiantuntijana kertonut, että rakennusvalvoja, huolehtii rakennuttajan edustajana yleisvalvojan ominaisuudessa omista tehtävistään kun taas kukin erikoissuunnittelija valvoo omaa aluettaan, ellei tehtävään ole palkattu erikoisvalvontaa. Asiassa ei ole riitaista, että LVI-töiden valvojana on toiminut E Oy, joka on ollut sopimussuhteessa tilaajaan (kantajaan) eikä rakennuttajakonsulttiin. Käräjäoikeus katsoo, ettei vastaajilla ole ollut rakennuttamissopimuksen perusteella velvollisuutta valvoa erikoissuunnittelijan valvonta-aluetta sinänsä. Asiassa ei ole selvitetty, että kysymyksessä olisi ollut sellainen ilman erikoisalan asiantuntemusta toteuttamisvaiheessa havaittava vika, joka mahdollisesti Vn alueen päävalvojana olisi tullut havaita. Vaatimus on hylätty.
Käyttövesiputkisto, steriilivesijärjestelmä ja paineilmaputkisto oli toteutettu E Oy:n laatiman suunnitelman mukaisesti.
Vesiputket oli sijoitettu kulkemaan uudisrakennusosan ullakolla ja ne olivat On kertomuksen mukaan jäätyneet ensimmäisen kerran loka-marraskuussa 1997. Asiassa on esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, onko putkien sijoittaminen suunnitelman mukaisella tavalla ullakolle kattovasoihin kiinnitettyinä ollut asianmukainen vai virheellinen ratkaisu.
Todistaja P, joka on LVI-insinööri, on kertonut, ettei pidä ratkaisua normaalina eikä hyvän rakennustavan mukaisena. Todistaja S, putkialan työntekijä, on kertonut, ettei putkien sijoittelu ullakolle kattovasoihin ripustettuina ollut oikea ja ettei yritys, jonka palveluksessa todistaja on (PM Oy) olisi menettelyt siten. O on kertonut, että rakennuksen vanhassa osassa oli kylläkin ollut putkia sijoitettuina ullakolle, mutta ne olivat koteloituina samassa tilassa lämminvesiputkien kanssa.
Todistaja K, LVI-insinööri, joka on osallistunut suunnitteluun E oy:n puolesta ja ollut rakennuskohteessa valvojana, on kertonut, että putkien sijoittaminen ullakolle on muodostanut ongelman vesijohtojen jäätyessä. Ne oli sijoitettu hyvin jäätymisalttiiseen paikkaan. Putket oli kyllä eristetty mutta kaikissa ei ollut saattovastuksia (jotka olisivat estäneet lämpötilaan laskun jäätymispisteeseen). Todistajan näkemyksen mukaan putket olisi voitu korjata asentamalla paikan päälle riittävät sähkövastukset. Korjauksen olisi hyvin perustein voinut toteuttaa laskemalla putket ullakon lattialle ja koteloimalla ne. Todistaja on arvioinut sellaisen korjauksen kustannusten putkityön osalta jäävän alle 200.000 markan.
Rakennustyön osuutta sellaisessa korjaustavassa todistaja on pitänyt vähäisenä. Todistaja L, rakennusarkkitehti, on kertonut että putkien sijoittaminen ullakolle on johtunut lähinnä hygieniasyistä, tuotantotiloissa on vältettävä pitkiä vaakavetoja (vaakasuoraan sijoitettuja putkia), koska niiden päälle kertyvän lian variseminen on puhtausriski. Myös huolto on hygieniasyistä parempi tehdä muualla kuin tuotantotiloissa. L on pitänyt sijoittelun lähtökohtaa hyvänä ja myös viranomaisten kannan mukaisena mutta suunnittelun toteutusta sikäli epäonnistuneena, että E Oy ei ollut huolehtinut putkien kunnollisesta lämpöeristyksestä. Putket olisi voinut vetää joko kattovasojen varaan tai ullakon lattialle, jos ne olisi eristetty asianmukaisesti. Myös lämminvesiputket on eristettävä, sillä ne eivät (itsessään) pidä putkia lämpimänä. Todistaja R, sähköinsinööri, on ollut hankkeessa mukana työnaikaisena suunnitteluvalvojana. Hän on kertonut, että putkia voidaan vetää kylmiin tiloihin silloin kun se on tarkoituksenmukaista.
Lähtökohtana on putkien suojaaminen eristämällä ja järjestämällä sähkölämmitys. Tällöin voidaan käyttää vakiolämpöä termostaatin kanssa tai itsesäätävää kaapelia. Sähkösuunnittelija hoitaa osuutensa sen jälkeen kun putkisuunnittelija ensin on suunnitellut putkien vedon. Todistaja ei ole nähnyt estettä toteutetulle ratkaisulle eikä sitä hänen muistamansa mukaan oltu kritisoitu ennen ongelmien ilmaantumista. Hän on kertonut, että LVI-suunnittelija määrittelee putkien sähkösaaton tarpeen. Pn hankkeessa saatto oli pantu kylmävesiputkiin. Lämmittämättömät putket olivat lärnminvesiputkia. Jäätymisen syynä saattoi olla joko se, ettei lämminvesiputkissa aina ollut lämmintä vettä tai ettei virtaus ollut riittävä. Todistajan näkemyksen mukaan olisi outoa, jos rakennusalueen valvojan pitäisi puuttua tämänlaatuiseen asiantuntijatehtävään.
Pn kertomuksesta ilmenee, että teollisuusrakentamisessa erikoissuunnittelu on tärkeimmässä asemassa ja ettei pääsuunnittelija, joka yleensä on arkkitehti, pysty vastaamaan erikoissuunnittelijoiden laatimasta suunnitelmasta, koska hänellä ei ole siihen vaadittavaa koulutusta, eivätkä suunnittelijat myöskään voi puuttua toistensa suunnitelmiin.
Toteutusvaiheessa rakennusvalvoja, joka on rakennuttajan edustaja, huolehtii omista tehtävistään ja erikoissuunnittelija valvoo omaa aluettaan, ellei tehtävään palkata erikoisvalvontaa.
Edellä selostetusta selvityksestä käräjäoikeus katsoo käyvän ilmi, että käyttövesiputkiston jäätyminen kanteessa selostetulla tavalla on todennäköisesti johtunut suunnittelun puutteellisuudesta tai virheellisyydestä.
Putkiston korjaaminen on ollut välttämätöntä. Todistajat ovat esittäneet toisistaan hyvin paljon poikkeavia näkemyksiä siitä, millä tavoin putkisto olisi pitänyt suunnitella ja sijoittaa. Kanteen lähtökohtana on ollut se, että vesijohtoputkia ei ole ylipäänsä asianmukaista sijoittaa lämmittämättömiin tiloihin ja että sellainen sijoittelu on niin poikkeava ja ilmeisen virheellinen ratkaisu, että rakennusvalvojan olisi tullut reagoida siihen havaitessaan asian.
K ja L, joiden asiantuntemusta ei ole aihetta epäillä, ovat pitäneet tehtyä suunnitteluratkaisua asianmukaisena. Heidän näkemyksiinsä saattaa kuitenkin vaikuttaa heidän asemansa suunnittelijana ja valvojana.
Pnkaan asiantuntemuksen epäilyyn ei ole esitetty aihetta, mutta hän ei ole osallistunut rakennushankkeeseen, vaan tullut tuntemaan hankkeen ilmeisesti lähinnä kriitikon ominaisuudessa. Hän on nähnyt ratkaisun yksiselitteisen huonona. Sn kielteisellä näkemyksellä ei käräjäoikeuden näkemyksen mukaan ole samaa painavuutta kuin edellä selostetuilla lausunnoilla, koska Slla ei ole muiden todistajien teoreettista tietoutta. R ei tosin ole LVI-insinööri vaan sähköinsinööri, mutta hänen kertomastaan ilmenee, että hänellä on kokemusta vesijohtoputkien lämmityksen tarpeeseen liittyvistä kysymyksistä. Hän ei ole nähnyt suunnittelua poikkeavan virheellisenä. P on pitänyt suunnittelun ehdottomana lähtökohtana sitä, että erikoissuunnittelija valitsee
putkireitin ja hänen on oivallettava olosuhteet. Rakennusvalvoja voisi puuttua asiaan, jos näkisi paljon putkia asennetun paljaana pakkaselle alttiisiin tiloihin, mutta jos putket olisi eristetty, se tarkoittaisi, että erikoissuunnittelija oli ottanut kantaa asiaan. Sinänsä on normaalia, että putkia on ulkotiloissa ja ullakoilla. Näiden asiantuntevien ja keskenään ristiriitaisten kertomusten perusteella käräjäoikeus katsoo jääneen selvittämättä, että putkistojen suunnittelu alunperin toteutetulla tavalla olisi ollut ainakaan niin ilmeisen virheellinen, että rakennuttajakonsultti olisi ollut velvollinen sen havaitsemaan ja määräämään suunnittelutyön tehtäväksi uudelleen.
Paineilmaputkiston jäätymisen syistä K on kertonut, että niihin oli päässyt vettä, joka ei kuivunut kunnolla. Syynä K on pitänyt kuivaimen riittämättömyyttä. Kohteessa oli tilaajan päätöksellä päätetty käyttää vanhoja kompressoreita ja ilmankuivaimia. Käräjäoikeus katsoo, että tämäkin seikka on ollut erikoissuunnittelun ja sen valvonnan eikä rakennusvalvojan vastuulla.
Steriilivesijärjestelmän suunnittelu on kuulunut niinikään LVI-suunnittelijalle ja työn toteutuksen valvonta erikoisvalvojalle. P on kertonut, että lämminvesivaraajat eivät riittäneet pitämään vettä vaadittavan lämpimänä ja että järjestelmään oli hankittu niitä kolme kappaletta, joka on riittävä määrä. Tästä käy käräjäoikeuden käsityksen mukaan ilmi, että, että kyseessä on erikoissuunnittelijan asia ja mahdollisesti lisätyö, jonka mahdollisen virheellisyyden havaitseminen ei ole yleisvalvojan vastuualueeseen kuuluvaa.
Myös parhaasta ja taloudellisimmasta putkien korjaustavasta on esitetty ristiriitaisia näkemyksiä. K on katsonut, että korjaaminen paikalla olisi ollut toteutettavissa putkitöiden osalta alle 200.000 markan hintaan, ilman arvonlisäveroa. Rakennustöiden osuutta K on tässä ehdotuksessa pitänyt vähäisenä. Käräjäoikeus katsoo jääneen selvittämättä, että kantajayhtiö olisi käyttänyt taloudellisinta putkien korjaustapaa.
Urakkakilpailua ei ole järjestetty. Kantajayhtiölle näin aiheutuneen vahingon määrästä ei ole siten esitetty edes likimääräistä arviota eikä se näin ollen ole esittänyt riittävää selvitystä siitä, että sen kärsimä vahinko määrältään ylittäisi sille jo suoritetun vakuutuskorvauksen määrän.
Vaatimus on tältä osin hylätty sekä perusteettomana että määrältään selvittämättömänä.
Paineenkorotusaseman osto- ja asennuskustannuksista esitetyn selvityksen osalta käräjäoikeus toteaa, että kantajan väittämä paineenkorotusasema on vastaajan esittämällä tavalla 5.5.1997 laskutettu ennenkuin kanteessa tarkoitettu laite oli hankittu. Asia ilmenee työmaakokouksen pöytäkirjasta nro 17, 6.5.1997, jossa todetaan: "Kylmävesiverkoston paine tuntuu alhaiselta...". Kn todistajanlausuman mukaan ainoa tarpeeton laite oli se, jonka hinta oli
57.500 markkaa. Käräjäoikeus pitää todennäköisenä, että todistaja on tahattomasti erehtynyt lausumassaan tältä osalta. Siten vahingon määrä tältä osin voisi olla korkeintaan vastaajan myöntämä määrä 34.000 markkaa. Kantajayhtiön esittämä selvitys laitteen tarpeettomuudesta on katsottava riittäväksi eivätkä vastaajat ole suoranaisesti sitä kiistäneetkään. Laitteen hankinta on perustunut LVI-suunnitteluun eikä vastaajien yleiseen rakennusvalvontaan. Vn lausumaa siitä, ettei hän ole ollut tuon erikoisalan tuntija eikä siksi ole antanut suositusta laitteen hankkimisesta, voidaan pitää uskottavana. Käräjäoikeus katsoo, ettei kantajan esittämä kirjelappunen, jonka V on 21.1.1998 nimikirjaimillaan vahvistanut, riitä osoittamaan, että V olisi kehottanut tai neuvonut kantajayhtiön edustajaa hankkimaan laitteen. Vaatimus on perusteettomana hylätty.
Pakkaamon seinää ja välioven puuttumista koskeva ratkaisu on sisältynyt suunnitelmaan, jonka tilaaja on hyväksynyt noudatettavaksi. V on todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, että seinää ei ollut prosessikaaviossa eikä rakennuslupapiirustuksissa, vaan välissä oli ilmapuhallus. Elintarvikehygieniatarkastaja oli vaatinut paikalle lisäseinän. Seinää rakennettiin vain lyhyt osa, lisäksi tuli erikoisovi.
Vn käsityksen mukaan kyseessä oli lisätyö eikä korjaus ja sen kustannukset olisivat urakkaan sisällytettynä olleet samansuuruiset kun jälkeenpäin toteutettunakin. Käräjäoikeus katsoo, ettei kantaja ole näyttänyt toteen väitettään, jonka mukaan sanottujen tilojen suunnittelu ilman niiden välille tulevaa seinää olisi sillä tavalla selvä rakentamisen virhe, että valvojan olisi tullut se havaita ja poiketa vahvistetusta suunnitelmasta.
O on kertonut, että väliseinän teko olisi kuulunut kylmäkalusteiden toimittajalle H Oy:lle, jonka urakkasurnma oli 1.200.000 markkaa, ja katsonut että väliseinän vaikutus tuohon määrään olisi ollut mitätön. Hän ei kuitenkaan ole perustellut väitettään eikä hänellä huoltomiehenä , vaikka rakennusalaakin tuntevana, ole välttämättä tarpeellisia edellytyksiä arvioida kustannusvaikutusta. Vn kertoman mukaan kustannukset ovat muodostuneet lähinnä erikoispikarullaoven hankinnasta eikä
rakennustyöstä. Käräjäoikeus katsoo, ettei kantaja ole näyttänyt toteen väitettään, jonka mukaan oven ja seinän rakentaminen urakan osana olisi tullut olennaisesti halvemmaksi kuin erillisenä toteutuksena. Vaatimus on hylätty perusteettomana ja määrältään selvittämättömänä.
Tavaralavahissi on toteutettu rakennussuunnitelman mukaisena. O on kertonut ovien ruostumisongelmasta eivätkä vastaajatkaan ole kiistäneet ruostumista. Ongelman syistä ei ole esitetty tarkempaa selvitystä, joten ei ole tiedossa, johtuuko ruostuminen käytetyn materiaalin ominaisuuksista vai osaksi tai kokonaan siivoukseen liittyvästä tekniikasta tai puhdistusaineista. Asiassa ei myöskään ole selvitetty, mitä vaatimuksia kantajayhtiö on esittänyt laitteen toimittaneelle KK Oy:lle ja miten niihin on vastattu.
Käräjäoikeus katsoo, ettei tämänkaltaisen teknisen laitteen materiaalinvalinta kuulu rakennuttamiskonsultin vastuualueeseen. Vaatimus on määrältään kiistetty eikä tarkkaa selvitystä kustannuksista ole esitetty. Vaatimus on hylätty perusteettomana ja määrältään selvittämättömänä.
Huoltomiehen lisätyöt liittyvät rakennushankkeen jälkitöihin. Kun edellä on todettu, ettei vastaajien ole katsottava olleen vastuussa kanteessa selostetuista vahingoista, on vaatimus perusteettomana hylätty.
Kustannusarvion toteutumisen valvonta on rakennuttamissopimuksen mukaan kuulunut vastaajien tehtäviin. Kustannusarvio ei kuitenkaan ole kiinteä määrä, vaan lähtökohta. Kantajayhtiö ei ole selvittänyt, että kustannusarvio olisi ylitetty siinä määrin, että rakennumiskonsultin voitaisiin katsoa laiminlyöneen velvollisuutensa tässä suhteessa. Vaatimus on perusteettomana hylätty.
Asianajokulut liittyvät vahinkojen selvittelyyn ja korvausten vaatimiseen eri vastuutahoilta. Määrä ei ole riitainen. Kun edellä on todettu, ettei vastaajien ole katsottava olleen vastuussa kanteessa selostetuista vahingoista, on vaatimus selvittelyn vaatimista kuluista perusteettomana hylätty.
Kannekohta 2
Kaikki vastaajia vastaan ajetut vahingonkorvausvaatimukset on hylätty. Kun on todettu, etteivät vastaajat ole osaksikaan vastuussa kantajayhtiölle rakentamishankkeessa aiheutuneista suunnittelun ja toteutuksen virheistä, ei ole perustetta velvoittaa vastaajia palauttamaan heille rakennushankkeen valmistumisen jälkeen maksettuja palkkioita. Asiassa ei myöskään ole selvitetty, että kanteessa tarkoitettu työ koskisi suurempaa määrää palkkiosta kuin vastajan myöntämää määrää 7.360 markkaa. Vaatimus on perusteettomana hylätty.
Oikeudenkäyntikulujen korvaus:
Kantaja on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n säännöksen nojalla asian hävitessään velvollinen korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut - joiden määrä ei ole riitainen - sekä saman luvun 8 §:n 1 momentin mukaan velvollinen suorittamaan korvausta myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamista työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä. Käräjäoikeus katsoo, että tässä runsaasti teknistä erityisosaamista ja laajaa materiaalin keräämistä vaatineessa asiassa on perusteltua velvoittaa hävinnyt osapuoli korvaamaan kantajan ajankäyttö täyteen määrään.
Kantaja V on kertonut, että hän sen jälkeen kun hän oli luovuttanut hankkeen
yhteydessä syntyneet asiakirjat työn tilaajalle, jutun kantajalle, ei enää ollut saanut niitä nähdäkseen, joten hän oli joutunut hankkimaan ne erikseen. Tästä oli aiheutunut runsaasti työtä. Käräjäoikeus pitää kertomusta uskottavana. Lisäksi käräjäoikeus pitää ilmeisenä, että V on tehnyt oikeudenkäynnin valmisteluun liittyvät tekniset selvittelyt taloudellisemmin kuin mitä ulkopuolinen erikseen palkattu tekninen rakentamisen asiantuntija olisi voinut tehdä.
Käräjäoikeus ei pidä Vn laskuttamaa tuntimäärää aiheettoman korkeana. Tuntihinnan kantaja on hyväksynyt. Sen vuoksi käräjäoikeus on hyväksynyt vaatimuksen kokonaisuudessaan.